Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) ja merimetso (Phalacrocorax carbo sinensis) ovat Suomessa luonnonsuojelulain viittaussäännöksellä Euroopan unionin lintudirektiivin nojalla suojeltuja lajeja. Suojeltuun lajiin kuuluvan lintuyksilön häirintä ja ampuminen on sallittua vain viranomaisen direktiivin 9 artiklassa määritellyin kriteerein myöntämällä poikkeusluvalla.
Direktiivin 9 artiklassa yhdeksi oikeutetuksi syyksi poiketa suojeluvelvoitteesta on kirjattu lintuyksilön haltuun ottaminen (9 artiklan 1 kohdan c alakohta). EU:n lintudirektiivi siis sallii suojellun linnun haltuun ottamisen poikkeustapauksissa. Samassa artiklassa sallitaan suojeluvelvoitteesta poikkeaminen myös muun muassa kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi, viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi tai kasviston ja eläimistön suojelemiseksi (9 artiklan 1 kohdan a alakohta).
Suomessa lintudirektiivi on implementoitu luonnonsuojelulailla. Lupaviranomaisen soveltamiskäytännössä luonnonsuojelulain ei kuitenkaan ole kaikkien tulkintojen mukaan käytännössä katsottu mahdollistavan suojellun lajin haltuunottoa. Viranomaisen perustelujen mukaan haltuunotto olisi luonnonsuojelulain yleisen hengen vastaista. Tällaisen tulkinnan kantautuminen viranomaisten poikkeuslupapäätöskäytäntöön on johtanut tilanteeseen, jossa Suomessa poikkeusluvalla ammutut linnut on pitänyt haudata tai polttaa.
Tämän lakialoitteen tarkoituksena on tuoda direktiivissä sallittu luvanvarainen haltuunotto selväsanaisesti osaksi Suomen luonnonsuojelulakia, lopettaa vakavien vahinkojen ehkäisemiseksi ammuttujen valkoposkihanhien ja merimetsojen haaskaaminen ja mahdollistaa niiden hyötykäyttö ruuaksi.
Hallituksen ohjelmaan on kirjattu tavoite ruokahävikin pienentämisestä. Pyrkimyksenä on luoda lainsäädännöllä käytäntöjä sen vähentämiseksi. Tällä hetkellä luonnonsuojelulaki lisää ruokahävikkiä, koska se edellyttää ruuaksi kelpaavan lihan hävittämistä ja on siten ristiriidassa hallitusohjelmatavoitteen kanssa. Kun lintu on jouduttu vakavien vahinkojen ehkäisemiseksi poikkeusluvalla tappamaan, on tarpeetonta tuhlausta jättää se hyödyntämättä ruuaksi.
Ammutun linnun haltuun ottamisen mahdollisuus loisi lisäksi viljelijälle ja kalastajalle insentiivin ennaltaehkäistä lintujen aiheuttamia vahinkoja sen sijaan, että vahingon annetaan realisoitua, jonka jälkeen sen kompensoinniksi haetaan korvausta valtiolta. Yksin valkoposkihanhen aiheuttamista satovahingoista maksettiin korvauksia vuonna 2019 yli miljoona euroa.
ELY-keskus on myöntänyt sekä viime että ensi syksyksi poikkeuslupia 3 555 valkoposkihanhen ampumiseen Itä-Suomessa. Poikkeusluvat ovat perusteltuja viljelijöiden elinkeinon turvaamiseksi, koska kevät- ja syysmuuton aikana Itä-Suomen pelloille pysähtyy ruokailemaan satoja tuhansia hanhia. Kasvavan ja elinvoimaisen hanhikannan harventamisen tavoitteena on ohjata hanhia muualle ja ehkäistä niiden aiheuttamia suuria satovahinkoja.
Mikäli nyt myönnetyt poikkeusluvat käytetään täysimääräisesti, kertyy valkoposkihanhien ruhoja yli 15 tonnia. Jos kannan kehitys jatkuu ennakoidun kaltaisena, valkoposkihanhien määrä kasvaa entisestään, ampumiseen oikeuttavat poikkeusluvat yleistyvät ja hyvää ruokaa heitetään hukkaan vieläkin enemmän. Suomessa levähtävän valkoposkihanhikannan on arvioitu kasvavan kahdeksan prosenttia vuosittain, ja vuonna 2038 sen koon arvioidaan olevan jo 7—10 miljoonaa yksilöä.
EU:n lintudirektiivi ei muodosta estettä valkoposkihanhen ja merimetson haltuunoton sallimiselle. On perusteltua, että suojeltujen lintujen haltuunotto on lähtökohtaisesti kielletty, mutta on yhtä perusteltua, että joidenkin lajien kohdalla kiellosta poiketaan. Suomen olosuhteissa sekä valkoposkihanhen että merimetson haltuunoton salliminen muodostavat tällaisen perustellun poikkeuksen.
Kieltojen perusteleminen "lain yleisellä hengellä" on oikeusvaltiollisesti ongelmallista, mikäli tällaiset kiellot eivät perustu nimenomaiseen lain säännökseen. Luonnonsuojelulaki, erityisesti EU:n lintudirektiivin valossa luettuna, ei nykyisinkään vaikuttaisi estävän poikkeusluvalla ammuttujen merimetsojen ja valkoposkihanhien haltuunottoa ja käyttöä. Koska tulkintakäytännössä näin on kuitenkin säännöllisesti katsottu, on lakia perusteltua täsmentää säännöksellä, jossa tällainen haltuunotto ja hyödyntäminen nimenomaisesti sallitaan.