Järjestökanteella tarkoitetaan rekisteröityjen yhdistysten, joiden tarkoituksena on työntekijöitten edunvalvonta, mahdollisuutta nostaa omasta aloitteestaan oikeudellinen kanne työnantajaa tai työnantajan edustajaa vastaan koskien työ- tai virkaehtosopimuksen tai työelämän lainsäädännön rikkomusta. Laissa tarkoitettu rekisteröity yhdistys voisi nostaa kanteen itsenäisesti, eikä kanteen nostamiseen tarvittaisi valtakirjaa tai hyväksyntää epäillyn teon kohteelta. Itsenäinen kanneoikeus on perusteltua, sillä esimerkiksi täällä tilapäisesti töissä oleva saattaa olla velkaa työnvälittäjälle eikä tämän vuoksi uskalla puolustaa oikeuksiaan. 

Järjestöryhmäkanne eli järjestökanne tarkoittaa kannetta, jota järjestö ajaa ilman valtuutusta kanteessa määritellyn yksittäisen jäsenen tai jäsentensä puolesta siten, että tuomio tulee näitä sitovaksi. Tällöin esimerkiksi työsuhdeasioissa kantajana on ammattiliitto ja vastaajana työnantaja.  

Järjestökanne rakentuu ryhmäkanteen keskeisille piirteille ja eroaa muista ryhmäkanteista ainoastaan siinä, että kanneoikeus on järjestöllä. Tämän lakialoitteen lähtökohtana on kanneoikeus, joka tarkoittaa järjestöjen itsenäistä oikeutta ajaa kannetta tuomioistuimessa joko yksittäisen henkilön, erikseen määritellyn ryhmän tai yleisen intressin puolesta ilman minkäänlaista valtuutusta. Termejä järjestökanne, järjestökanneoikeus ja järjestökannelaki käytetään tästä eteenpäin viitattaessa tämän lakialoitteen tarkoittamaan laajaan järjestökanneoikeuteen. 

Suostumuksesta riippumaton kanneoikeus ei ole vieras suomalaisessa oikeusjärjestyksessä. Markkinaoikeus voi elinkeinonharjoittajien yhdistyksen vaatimuksesta todeta sopimusehdon kohtuuttomaksi. Yhteistoimintalainsäädännön mukaan henkilöstöryhmien edustajilla on oikeus vaatia tuomioistuimessa, että yritys velvoitetaan täyttämään tiedonantovelvollisuutensa. Jakamattoman kuolinpesän osakkaalla on oikeus yksin ajaa kannetta kuolinpesän hyväksi silloin, kun oikeudenkäynti koskee osakkaiden yhteishallintoon kuuluvaa asiaa. Sähkömarkkinaviranomainen voi valvontajakson päätyttyä velvoittaa verkonhaltijan alentamaan seuraavan valvontajakson aikana perittäviä siirtopalvelumaksuja määrällä, jolla päättyneen jakson tuotto on ylittänyt kohtuullisen tuoton määrän.  

Käytetyin kollektiivisen kanneoikeuden muoto lienee kuitenkin työtuomioistuinmenettely, jossa työtuomioistuin ratkaisee muun muassa työ- ja virkaehtoehtosopimuksiin perustuvat riita-asiat. Kanteeseen voi liittyä myös suorituskanne. Kanteeseen ei tarvita yhdistyksen yksittäisen jäsenen suostumusta. Tuomio ulottuu myös sopimuksen ulkopuolisiin silloin, kun kyse on yleissitovista työehtosopimuksista. Edellä mainituista itsenäisistä kanneoikeuksista ei ole aiheutunut yhteiskunnallista haittaa eikä merkittäviä taloudellisia menetyksiä yrityksille.  

Aloitteen tavoitteena on aineellisen oikeuden parempi toteutuminen ja riitojen ennalta ehkäiseminen. Viranomaisten työ helpottuu, kun eri henkilöitä koskevaa samaa asiaa ei tarvitse käsitellä useaan kertaan. Lisäksi tavoitteena on parantaa niiden kansalaisten asemaa, jotka ovat tiedoiltaan ja taidoiltaan muita heikommassa asemassa ja jotka eivät muutoin oikeudenkäynnissä vaatisi oikeuksiensa toteuttamista. Tällainen ryhmä on esimerkiksi Suomessa tilapäisesti töitä tekevät ulkomaalaiset, joilla on usein heikot tiedot oikeuksistaan ja suomalaisesta oikeusjärjestelmästä. Myös monen vammaisen työntekijän asema on heikko.  

Yhdistysten järjestökanneoikeutta esitetään, koska työsuojeluviranomaisten ja poliisin kyky havaita ja todentaa epäiltyä lain ja sopimusten vastaista menettelyä on riittämätön. Epäiltyjä rikkomuksia ilmoitetaan viranomaisille huomattavasti enemmän kuin niitä tutkitaan tai ratkaistaan. Niissäkin tapauksissa, joissa viranomainen toteaa rikkomuksia tapahtuneen, tapausten käsittelyajat ja sanktioiden vähäisyys käytännössä johtavat siihen, että rikollinen tai sopimusten vastainen menettely on taloudellisesti kannattavaa ja sitä on mahdollista jatkaa pitkiä aikoja. 

Useissa tapauksissa mahdolliset oikeudelliset kanteet ja korvausvelvoitteet raukeavat, sillä niiden kohteina olevat yritykset ja työntekijät ovat ratkaisun tullessa jo poistuneet Suomesta. Asianosaisten tavoittaminen voi näissä tapauksissa olla jälkikäteen vaikeaa tai mahdotonta käytettävissä olevien työsuojelun ja poliisin voimavarojen puitteissa. 

Ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön ehkäiseminen 

Työehtosopimusten ja työelämän lainsäädännön rikkomukset koskevat laajasti kaikkia työntekijöitä Suomessa. Nykyinen lainsäädäntö ja työmarkkinaosapuolten yhdessä sopimat riidanratkaisumekanismit tarjoavat kuitenkin vakituisesti Suomessa asuville ja järjestäytyneille työntekijöille kohtalaiset mahdollisuudet puolustaa oikeuksiaan. Heillä on myös mahdollisuus hakea vaihtoehtoisia työpaikkoja ja saada työpaikan menettäessään sosiaaliturvaa. 

Ongelmat keskittyvätkin Suomessa ulkomaalaisina työskenteleville ja ulkomaisille urakointi- ja alihankintayrityksille. Näissä tapauksissa työskentelyjakson lyhyt kesto ja riippuvuus työnantajasta rajoittavat työntekijän tietämystä oikeuksistaan ja käytännön mahdollisuuksia puolustaa itseään. Useat työntekijät saattavat myös pelätä nykyisen työsuhteensa, tulevien työmahdollisuuksiensa tai oleskelulupansa jatkuvuuden puolesta, jos he lähtevät ajamaan kannetta työnantajaansa vastaan. 

Yhdistyksen oikeus nostaa ja ajaa kanteita vahvistaisi erityisesti ulkomaalaisten työntekijöiden oikeusturvaa suomalaisilla työmarkkinoilla ja vähentäisi ulkomaiseen työvoimaan liittyvää hyväksikäyttöriskiä ja mahdollisuutta työehtojen kiertämiseen tai polkemiseen perustuvaan vääristyneeseen hintakilpailuun. Se lisäisi myös kiinnijäämisen todennäköisyyttä ja parantaisi mahdollisuutta saada työmarkkinarikollisuuteen syyllistyneet vastuuseen. 

Yhdistysten oikeus ajaa järjestökannetta teon kohteesta riippumatta 

Tällä hetkellä useista tietoon tulleista työelämän hyväksikäyttötapauksista ei nosteta kannetta siksi, että työntekijä ei uskalla tai halua lähteä oikeusprosessiin työnantajaansa vastaan joko prosessin raskauden vuoksi tai siksi, ettei halua vaikeuksia työnantajansa kanssa. Yhdistysten kanneoikeuden tulisi olla riippumaton kohteeksi joutuneen työntekijän suostumuksesta siksi, ettei työnantaja tällöin voi käyttää kanteen nostamista työntekijää vastaan tai painostaa luopumaan kanteesta uhkaamalla työsuhteen jatkuvuudella.  

Tilapäisesti Suomessa oleskeleva voi suhtautua kielteisesti myös Suomessa pitkäkestoiseen ja hänen poistuessaan maasta kesken jäävään oikeusprosessiin. Siksikin olisi tärkeää, ettei asianomistajan näkemys olisi ratkaiseva siinä, voidaanko kannetta ajaa oikeudessa. Yhdistyksen toiminta hyväksikäytön kohteeksi joutuneesta erillisenä kantajana suojaa uhria ja siirtää myös kanteesta seuraavan mahdollisen taloudellisen rasituksen leveämmille hartioille. 

Yhdistys ei, puolustaessaan työehdoista tehtyjen sopimusten kirjausten sitovuutta ja työelämän lainsäädäntöä, valvo ainoastaan yksittäisen työntekijän oikeuksia, vaan pitää huolta siitä, että kaikki Suomessa yhdistyksen edustamalla sopimusalalla teetettävä työ suoritetaan samoilla minimiehdoilla. Kyse on siis yksittäisen työntekijän oikeuksia suuremmasta työoikeudellisesta ja edunvalvonnallisesta kysymyksestä. 

Yhdistysten rooli ja tehtävät suomalaisessa työelämässä 

Suomen työelämää ja työehtoja koskeva lainsäädäntö lähtee ajatuksesta, jossa laki asettaa hyvin yleiset ja laveat raamit työehdoille koskien esimerkiksi vähimmäisturvallisuutta, lomaoikeutta, perhevapaita ja riittäviä lepoaikoja. Lainsäätäjän odotus on ollut, että työnantajat ja -tekijät sopivat täsmällisistä työehdoista keskenään valtakunnallisilla työehtosopimuksilla ja näitä täydentävillä, työehtosopimuksiin perustuvilla työpaikkakohtaisilla sopimuksilla. Tätä tarkoitusta varten lainsäädäntöön on kirjattu muun muassa työntekijäedustusta, työehtosopimusten edustavuuden arviointia ja yleissitovuuden vahvistamista, työriitojen sovittelua ja tulkintaerimielisyyksien ratkaisemista koskevia pykäliä. 

Tässä mallissa on lähtökohtaisesti hyväksytty se ajatus, että työntekijöitä ja työnantajia edustavien työmarkkinajärjestöjen toiminta on luonteeltaan viranomaisten toimintaa täydentävää ja työmarkkinajärjestöille voidaan uskoa tehtäviä, joita toisissa maailman maissa hoitavat viranomaiset. Tällainen julkisluontoinen tehtävä on esimerkiksi eläkejärjestelmä, jossa työmarkkinajärjestöillä on keskeinen rooli. Suomen verrokkimaita tässä suhteessa ovat esimerkiksi muut Pohjoismaat, Alankomaat ja Saksa. Viranomaistoimintaan pohjautuva malli on sen sijaan käytössä esimerkiksi Ranskassa, Italiassa ja Belgiassa. 

Ammattiliittojen järjestökanneoikeus soveltuisi siten luontevaksi jatkumoksi Suomessa jo pitkään sovelletulle tavalle luoda, kehittää ja valvoa työelämän pelisääntöjä kolmikantaisesti työmarkkinaosapuolten ja valtiovallan keskinäisellä yhteistyöllä. 

Taloudelliset vaikutukset 

Järjestökanne on yhteiskunnan kannalta useita erillisiä kanteita edullisempi, sillä näin vältytään kustannuksilta, jotka aiheutuvat saman oikeudenkäyntiaineiston esittämisestä ja arvioimisesta eri oikeudenkäynneissä. Myös keskenään ristiriitaisten ratkaisujen mahdollisuuden voidaan arvioida vähenevän. Uudistuksella on myös ennalta ehkäisevä vaikutus: jo tieto mahdollisesta kanteen nostamisesta voi parantaa kansalaisten oikeuksien toteutumista ilman oikeusprosesseja. 

Kansainvälistä vertailua 

Muissa Pohjoismaissa,  useimmissa Euroopan valtioissa ja Yhdysvalloissa on käytössä soveltamisalaltaan laaja ryhmäkanneoikeus työelämäasioissa. Esimerkiksi Norjassa kaikki järjestöt, joiden tarkoituksena on jonkin asian suojeleminen tai edistäminen, voivat nostaa kanteen yksityistä tahoa tai valtiota vastaan. Ranskassakin ammatillisilla järjestöillä on oikeus nostaa kanne ilman valtuutusta työhön liittyvissä asioissa.  

Suomessa sen sijaan nykyisen ryhmäkannelain mukainen käyttöala on varsin suppea: vain kuluttaja-asiamiehellä on oikeus kuluttaja-asioissa nostaa kanne erikseen määritellyn kuluttajaryhmän puolesta. Voidaan sanoa, että Suomi tulee pahasti jälkijunassa verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. Ryhmäkanteen käyttöalaa tulisikin laajentaa sen tuomien etujen vuoksi. 

Yhteenveto 

Kanneoikeuden soveltamisalan laajentamista on vastustettu muun muassa väittämällä, että kanteita tultaisiin nostamaan kiusaamistarkoituksessa, mikä puolestaan aiheuttaisi elinkeinoelämälle suuria kustannuksia. Tilastoja tai näyttöä siitä, että näin olisi käynyt esimerkiksi Ruotsissa, ei ole. Ryhmäkannelain valmistelun yhteydessä väitettiin ulkomaisten sijoitusten vähentyvän. Samat argumentit esitettiin aikoinaan, kun tuotevastuulakia valmisteltiin. Kuluttaja-asioiden osalta elinkeinoelämä pelotteli Suomessa mittavista ryhmäkanteista. Mikään näistä "kauhuskenaarioista" ei ole käynyt toteen. 

Uhkakuvien sijaan järjestöjen kanneoikeudella olisi useita positiivisia vaikutuksia. Heikommassa asemassa olevan suoja parantuisi merkittävästi. Työntekijät eivät nykyisin leimautumisen tai työpaikan menettämisen pelossa lähde nostamaan kannetta omissa nimissään. Työsuhdemuodoilla keinotellaan laajamittaisesti, ja alipalkkaus koskee usein useita henkilöitä. Toisista valtioista Suomeen töihin tilapäisesti tulevien tai täällä muutoin tilapäisesti oleskelevien tietämättömyyttä omista oikeuksistaan saatetaan käyttää hyväksi. Järjestöjen kanneoikeus ehkäisisi kaikkiin näihin tilanteisiin liittyviä väärinkäytöksiä.  

Toiseksi järjestöt pystyisivät kokoamaan useaa henkilöä vastaan tehdyt oikeudenloukkaukset samaan kanteeseen tehokkaasti, mikä säästäisi kaikkien osapuolten resursseja.  

Kolmanneksi yksityisten henkilöiden oikeusturvan paremman toteutumisen ohella järjestöjen kanneoikeus olisi myös elinkeinoelämän etu, sillä jo pelkällä olemassaolollaan se ehkäisisi epätervettä kilpailua. Tämä lisäisi muun muassa työelämän vakautta.