Yleisen tuomioistuimen lainvoimaisen rikostuomion jälkeen poliisi voi aloittaa harkinnan siitä, onko rikokseen syyllistynyt ulkomaalainen aiheellista käännyttää tai karkottaa ja määrätä maahantulokieltoon rikostuomion vuoksi ulkomaalaislain 148, 149 ja 150 §:n mukaisesti. Jos poliisi päätyy puoltamaan käännyttämistä tai karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä, se joutuu laatimaan hakemuksen maahanmuuttoviraston käsiteltäväksi. Jos maahanmuuttovirasto päättää ulkomaalaisen rikollisen käännyttämisestä tai karkottamisesta ja maahantulokiellon määräämisestä, on päätös valituskelpoinen hallinto-oikeuteen ja tämän jälkeen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Ulkomaalaislain 9 luvun 148 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos hänet on tuomittu rikoksesta rangaistukseen Suomessa oleskelun aikana. Ulkomaalaislain 9 luvun 149 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen, jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, tai jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin. Ulkomaalaislain 150 §:n mukaan ulkomaalaiselle voidaan pääsyn epäämistä, käännyttämistä tai maasta karkottamista koskevassa päätöksessä määrätä maahantulokielto.
Käsillä oleva lakiesitys ei kumoa asiaan läheisimmin liitännäisiä ulkomaalaislain kohtia 148, 149 ja 150 §:ää. Käsillä oleva lakiesitys puuttuu kuitenkin kyseisten lainkohtien mukaiseen nykykäytäntöön siirtämällä harkintavallan vähintään kahden vuoden rikostuomion saaneiden ulkomaalaisten käännyttämisen, karkottamisen ja maahantulokiellon osalta yleisille rikosasiain tuomioistuimille. Harkintavalta alle kahden vuoden rikostuomion saaneiden osalta pysyisi entisenlaisessa prosessissa poliisilla, maahanmuuttovirastolla ja hallinto-oikeuksilla.
Käsillä oleva esitys on teoriassa verrannollinen nykyisen rikoslain 2 luvun 14 a §:n mukaiseen lisärangaistustilanteeseen, jossa rikostuomioistuin voi määrätä vähintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen tuomitun menettämään sotilasarvonsa.
Nykytilassa tapahtuva neliportainen prosessi tulisi muuttaa vakaviin rikoksiin syyllistyneiden kohdalla yksiportaiseksi. Sen sijaan, että asia käsitellään käräjäoikeudessa (rikostuomio), poliisissa (esitys), maahanmuuttovirastossa (päätös) ja hallinto-oikeuksissa (muutoksenhaku), tulisi törkeisiin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkottaa suoraan käräjäoikeuden päätöksellä.
Pitkällä tai keskipitkällä aikavälillä on syytä pyrkiä myös siihen, että jatkossa ei olisi enää hallinto- ja yleisiä tuomioistuimia, vaan että asiat voitaisiin käsitellä yhdessä "tuomioistuinlinjassa". Nykyisin ongelmia aiheuttavat erilaiset kaksoisrangaistavuuteen liittyvät sekä muutkin toimivaltaan liittyvät kysymykset. Tällä saavutettaisiin myös merkittävää säästöä.
Kahden vuoden vankeusrangaistusta voidaan pitää sopivana rajana automaattiselle karkotukselle. Tätä tukee myös se seikka, että useiden törkeiden (ns. ylitörkeiden) rikosten minimirangaistus on laissa määrätty yleisesti kahteen vuoteen. Kahden vuoden vankeusrangaistus on myös nykylain mukaan eräänlainen vakavimpien rikosten raja, sillä yli kahden vuoden vankeusrangaistus määrätään nykylain mukaan aina ehdottomana vankeutena.
Lainsäätäjän tarkoituksena voidaan todeta myös nykylain valossa olleen, että vähimmäiskäytäntönä on, että varsinkin törkeimpiin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset eivät nauti enää yhteiskuntaluottamusta ja heidät siten käännytettäisiin tai karkotettaisiin. On myös suoraan todettavissa, että ulkomaalainen muodostaa varteenotettavan uhan yhteiskunnalle myös jatkossa, mikäli hän on syyllistynyt niin vakaviin tekoihin, että niiden rangaistukseksi on arvioitu tuomioistuimessa vähintään kahden vuoden ehdoton vankeusrangaistus. Tällaisen ulkomaalaisen rikoksentekijän käännyttämisen tai karkotuksen puolesta puhuvat seikat ovat niin huomattavasti suuremmat kuin mahdolliset käännyttämistä tai karkottamista vastaan puhuvat seikat, että käännyttämisen tai karkotuksen tulee olla myös lain vahva lähtökohta.
Ehdotetun lisärangaistuksen säätäminen laissa lisää myös lainkäytön ennakoitavuutta ja siten myös rikoksentekijän oikeusturvaa ja yhdenvertaisuutta lain edessä.
Vastaajan kuuleminen toteutuu paremmin käräjäoikeuden suullisessa käsittelyssä kuin kirjallisessa hallintoprosessissa. Käräjäoikeudessa vastaaja voi avustajansa avustuksella esittää ne seikat, jotka puhuvat pääsääntönä olevaa karkottamista vastaan. Myös tämä lisää vastaajan oikeusturvaa nykyisestä.
Yleinen tuomioistuin suorittaa aina päätöksissään tapauskohtaista kokonaisharkintaa. Tätä kokonaisharkintaa ei tule eikä voi itsenäisiltä tuomioistuimilta poistaa, vaikka nyt esitettävä käännyttäminen tai karkottaminen ja maahantulokiellon määrääminen ovat lähtökohtaisesti automaatioita. Kokonaisharkinta on kuitenkin ehdotetussa karkotusautomaatiossa verrattain suppea. Esitettävään lakipykälään on kirjattu, että käännyttäminen tai karkottaminen ja maahantulokielto voidaan jättää määräämättä vain erityisen painavasta syystä. Tällainen erityisen painava syy voi olla esimerkiksi henkilön heikentynyt terveydentila, joka tekee henkilön siirtämisen kohtuuttomaksi.
Maahantulokielto
Rikoksen vuoksi maasta käännytetty tai karkotettu määrätään nykyisin pääsääntöisesti myös maahantulokieltoon. Tämän lakiesityksen tarkoitus (tehostaa, yksinkertaistaa ja tuottaa säästöä) vesittyisi, mikäli maahantulokieltoon määrääminen tapahtuisi erillisenä prosessina. Sen vuoksi vähintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen tuomittu esitetään samalla rikostuomiolla myös määrättäväksi automaattisesti toistaiseksi voimassaolevaan maahantulokieltoon. Voimassa olevan ulkomaalaislain 150 §:n mukaan maahantulokielto voidaan määrätä törkeään rikokseen tuomitulle ulkomaalaiselle silloin, kun hän muodostaa vakavan uhan yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Tässä lakiesityksessä vähintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen syyllistynyt ulkomaalainen katsotaan vakavaksi uhaksi yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle, joten toistaiseksi voimassaoleva maahantulokielto on perusteltu.
Kuuleminen
Vastaajan kuuleminen käännyttämisestä tai karkottamisesta sekä maahantulokiellon määräämisestä ulkomaalaislain 145 §:ssä tarkoitetulla tavalla tapahtuu normaaliin tapaan rikosasian suullisessa pääkäsittelyssä. Tämä parantaa osaltaan yksilön oikeusturvaa ja oikeutta suulliseen kuulemiseen, jota nykyisin on harvakseltaan hallinto-oikeuksien käsittelemissä käännytys- tai karkotusvalituksissa.
Vastaajan lähiomaisille tai muille todistajille varataan tilaisuus tulla kuulluksi kirjallisesti käännyttämiseen tai karkottamiseen sekä maahantulokiellon määräämiseen liittyen. Tämän kuulemisen tarkoituksena on lähinnä selvittää, onko käsillä erityisen painavia syitä jättää käännyttäminen tai karkottaminen sekä maahantulokielto määräämättä. Jos esillä on erityisiä syitä, voi tuomioistuin halutessaan vastaanottaa näytön suullisesti käännyttämiseen tai karkotukseen ja maahantulokiellon määräämiseen liittyen.
Muutoksenhakuoikeus
Käräjäoikeuden tuomitsemaan vähintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen ja siitä seuraavaan automaattiseen karkotukseen ei olisi tässä lakiesityksessä erillistä muutoksenhakuoikeutta hallinto-oikeuteen, vaan törkeään rikokseen syyllistynyt ulkomaalainen tulee karkotettavaksi suoraan lainvoimaisen vähintään kahden vuoden rikostuomion perusteella.
Muutoksenhakuoikeus yksistään koskien käännyttämistä tai karkotusta tai maahantulokieltoa on mahdollinen tavallisella menettelytavalla eli hovioikeuteen jatkokäsittelyluvalla ja korkeimpaan oikeuteen valitusluvalla.
Erillinen muutoksenhakuoikeus hallinto-oikeuteen voidaan perustellusti rajata, koska rikokseen syyllistyneen henkilön asia on tullut käsitellyksi käräjäoikeudessa ja hänellä on tuomiosta, kuten käännytys- tai karkotuspäätöksestä sekä maahantulokiellosta, muutoksenhakuoikeus hovioikeuteen, josta jälleen korkeimpaan oikeuteen.
Erilliseen muutoksenhakuoikeuteen karkotuksesta ei ole tässä esityksessä perustetta myöskään sen vuoksi, että tällä esityksellä poistetaan erillinen harkintaelementti siitä, puoltavatko muut käsillä olevat seikat sitä, että vakaviin rikoksiin syyllistynyttä ulkomaalaista ei karkotettaisi. Tämän lain myötä otetaan käyttöön aiempaa selvempi nollatoleranssi ulkomaalaisten tekemiin vakavimpiin rikoksiin ja vakavimpiin rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten oleskeluluvan jatkumiseen. Tällä lailla korjataan nykylakiin sisältyvä mahdollisuus siihen kohtuuttomuuteen, ettei vähintään kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen syyllistynyttä ulkomaalaista syystä tai toisesta karkotettaisikaan.
Maavertailua
Ulkomaalaisen karkotuksesta voidaan määrätä rikosasiain tuomioistuimessa ainakin Ruotsissa, Virossa, Latviassa, Tšekissä, Slovakiassa, Unkarissa, Italiassa ja Espanjassa. Osassa näistä maista on käytössä juuri tämän lakialoitteen mukainen asiantila kahdesta eriytetystä järjestelmästä, jossa hallinnolliseen prosessiin kuuluvat karkotuspäätökset hoidetaan yleisen rikostuomioistuimen ulkopuolella.
Se, että rikosperusteisia karkotuksia ja hallinnollisia karkotuksia (esimerkiksi oleskeluluvan uusimatta jättäminen) käsitellään eri prosesseissa, ei ole ongelma. Syntyvä asiantila voitaisiin toki nähdä myös välivaiheena, sillä koko karkotusprosessin siirtyminen yleisille tuomioistuimille voisi olla kustannustehokkainta. Kaikkien rikokseen perustuvien käännytys-, karkotus- tai maahantulokieltoasioiden käsittely voitaisiinkin pitkän aikavälin tavoitteena siirtää käsiteltäväksi rikos-asian yhteydessä rikosasian tuomioistuimissa.