Suomen perustuslain 17 §:n mukaan Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Suomen kansan ja valtion vaiheissa kielipolitiikalla on ollut suuri merkitys. Kansallisen heräämisen ja itsenäisyyden tavoittelemisen aikoina keskeisenä välineenä oli suomen kielen vaaliminen ja edistäminen. Suomi haluttiin niin hallinnon kuin tieteen ja taiteen kieleksi. 

Nyt kehitys on päinvastainen. Esimerkiksi yliopisto-opinnoissa englannin kieli on paikoin kasvattanut asemaansa ainoana kielivaihtoehtona. Englannin kieli on päätynyt jopa valtioneuvoston ja ministeriöiden viestintään. 

Suomen kielen lautakunta on kiinnittänyt kiihtyneeseen kehitykseen huomiota jo vuonna 2018 toteamalla, että suomen kielen käyttöalan yhä nopeampi kaventuminen uhkaa mitätöidä kahden vuosisadan mittaisen määrätietoisen työn, jolla on luotu suomen kielelle asema yhteiskunnan kaikilla aloilla käytettynä ja toimivana kielenä. Lakiehdotuksella esitetään muutettavaksi kielilain 2 § siten, että lain yksi tarkoitus on myös kehittää ja suojella suomen ja ruotsin kieltä. 

Englannin kielen asema kasvaa erityisesti suomen kielen aseman kustannuksella. Tämä heikentää suomen kielen käyttöä ja myös lisää eriarvoisuutta. Palvelujen tulee olla kielellisesti saavutettavissa niin verkossa kuin muuallakin. Lakiehdotuksella esitetään lisättäväksi kielilakiin uusi 25 a § (Kuluttajan oikeus saada tietoa suomen kielellä). Tällä muutoksella parannetaan yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta ja lisätään kielellistä saavutettavuutta. 

Kansalliskielibarometri 2023 -tutkimuksen mukaan selkeä enemmistö suomalaisista pitää englannin kielen lisääntyvää käyttöä esimerkiksi koulutuksessa, työelämässä sekä julkisissa ja yksityisissä palveluissa haitallisena. 

Lakiehdotuksella esitetään lisättäväksi kielilain 3 §:ään lain soveltamisalaan korkeakoulut. Varmistamalla suomen ja ruotsin kielen käyttö korkeakouluissa vahvistetaan opiskelijoiden yhdenvertaisuutta. Tämä edistää myös kansalliskielten käyttöä akateemisessa ympäristössä ja varmistaa, että opiskelijat voivat suorittaa opintonsa kansalliskielillä. 

Vieraat kielet ovat käyttökelpoisia, ja niiden osaaminen on erittäin hyödyllistä ja usein jopa välttämätöntä muun muassa kansainvälisissä yhteyksissä. Kuitenkaan vieraiden kielten oppimisen vuoksi ei ole tarvetta rapauttaa suomen ja ruotsin kielen asemaa. Tällaisesta rapautumisesta konkreettisena esimerkkinä on erilaisten nimikkeiden käyttö englanninkielisinä, vaikka suomenkielinen nimike olisi selkeämpi ja ymmärrettävämpi. 

Erityisesti julkista hallintotehtävää hoitavien viranomaisten tulee käyttää julkisessa viestinnässään kansalliskieliämme ja kantaa osaltaan myös vastuuta niiden asemasta. Kansalliskielten ja niiden käyttömahdollisuuksien tulee olla näkyvästi esillä virastoissa ja katukuvassa sekä viranomaisten nimikäytännössä, kirjeissä ja julkaisuissa. 

Kieli on tekijä, jolla on suuri merkitys kansanryhmän yhtenäisyyden ja erityspiirteiden säilyttämisessä. Kielellä on ratkaiseva vaikutus yksilön toimintaan yhteiskunnassa. Siksi on tärkeää, että kaikilla suomalaisilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää kansalliskieltään.