Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Lakialoitteen tarkoitus on täsmentää sitä, millainen yhteisö voi metsästyslain 90 §:n mukaan valittaa hallinto-oikeuteen riistaeläinten kaatoluvista. Aloitteessa vaaditaan, että sen lisäksi, että rekisteröity yhdistys on paikallinen tai alueellinen, sillä täytyy olla aktiivista, todellista ja todennettavissa olevaa toimintaa.
Suomen riistakeskus voi myöntää poikkeusluvan riistaeläimen tai rauhoittamattoman linnun pesän tai siihen liittyvän rakennelman hävittämiseen.
Metsästyslain 90 §:n mukaan tietyissä asioissa valitusoikeus on myös sellaisella rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen. Riistakeskus myönsi viime vuoden joulukuussa yhteensä 18 poikkeuslupaa kolmelle susilaumalle ja yhdelle susiparille. Näistä jokaisesta luvasta valitettiin, vaikka vaikuttaa siltä, että valittaneiden yhdistysten perustajat eivät asu alueella ja yhdistysten osoitetiedotkin ovat muualla Suomessa. Näin ollen on juridisesti kestämätöntä, että valituslupa on sellaisilla yhteisöillä, joilla ei ole todellista toimintaa alueella, eivätkä heidän jäsenensä asu alueella, jota poikkeusluvat koskevat.
Voimassa olevassa luonnonsuojelulaissa yhteisöjen muutoksenhakuoikeus on rajattu alueellisiin ja paikallisiin rekisteröityihin yhteisöihin, joiden tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen. Luonnonsuojelulain valmistelutyön perusteella näyttää siltä, että erityisesti ympäristöministeriö haluaa muuttaa lakia niin, että muutoksenhakuoikeus olisi kaikilla vastaavaa tarkoitusta toteuttavilla rekisteröidyillä yhteisöillä kautta maan. Tämä ei vastaa lain alkuperäistä tarkoitusta, joka antoi kansalaisille valitusoikeuden omalla asuinalueellaan. Kysymys on periaatteellisesti tärkeä, sillä todellisuudessa Suomen eri alueilla vallitsee hyvin erilainen kulttuuri, jota on ulkopuolisten ehkä vaikea ymmärtää. Ympäristöministeriö haluaa myös rikkoa EU:n keskeisen läheisyysperiaatteen, jonka mukaan asiat on päätettävä mahdollisimman lähellä ihmisiä ja tarkoituksenmukaisella tavalla.
Jos Suomessa mennään siihen, että kuka tahansa voi valittaa mistä tahansa pelkästään perustamalla yhdistyksen johonkin kuntaan, on vaara, että oikeuslaitos kuormittuu kohtuuttomasti ja koko Suomi ja sen investoinnit pysähtyvät tai ainakin viivästyvät merkittävästi.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,