Vaalikaudella 2015—2019 toteutettiin alkoholilain kokonaisuudistus, jonka yhteydessä esillä oli myös alkoholijuomien rajat ylittävä etämyynti. Suomen alkoholilainsäädännössä ei ole koskaan ollut etämyyntiä suoranaisesti koskevia säädöksiä, ja se on koko EU-jäsenyyden ajan toiminut lähinnä valmisteverotusta koskevan sääntelyn ja viranomaisohjeistuksen varassa. Vuonna 2007 sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla omaksuttiin näkemys, että etämyynti olisikin kiellettyä ja toisaalta ns. etäosto sallittua. Mikään laki ei tässä yhteydessä muuttunut, eikä kieltoa koskaan notifioitu EU:lle.
Kauden 2015—2019 kokonaisuudistuksen yhteydessä etämyyntikysymys jäi ratkaisematta osin siksi, että asiasta ei löytynyt poliittista yhteisymmärrystä, ja osin siksi, että EU-komissio ei hyväksynyt etämyynnin kieltämistä. Etämyynnin sääntelyä koskeva erillinen lakimuutoshanke kaatui niin ikään komission yksityiskohtaiseen lausuntoon, jossa mm. todettiin, että etämyynnin kieltäminen olisi tuonnin määrällinen rajoitus, jollaiset ovat sisämarkkinoilla kiellettyjä, ellei pystytä osoittamaan toimenpiteen olevan tehokas ja välttämätön keino saavuttaa tiettyjä päämääriä, jotka on tyhjentävästi määritelty. Tällaisia perusteita sosiaali- ja terveysministeriö ei ole kyennyt esittämään.
Huolimatta siitä, että mitään lakiin perustuvaa ja EU-oikeuden näkökulmasta soveltamiskelpoista etämyyntikieltoa ei ole koskaan ollut, sosiaali- ja terveysministeriö ja sen alainen hallinto käytännössä toteuttavat kieltoa, mistä esimerkkinä on joukko STM:n ja Valviran aloitteesta vuonna 2020 käynnistettyjä poliisitutkintoja etämyyntitoimintaa harjoittavia yrityksiä vastaan. Helmikuun alussa 2021 EU-komissio käynnisti EU Pilot -menettelyn, jonka tarkoituksena on selvittää, onko Suomi rikkonut EU-lainsäädäntöä etämyynnin vastaisilla viranomaiskäytännöillään. On mahdollista, että seuraavassa vaiheessa komissio aloittaa Suomea vastaan rikkomusmenettelyn.
Aiemmat yritykset säätää etämyynti kielletyksi ovat kaatuneet EU-oikeuden vastaisina, ja kun tosiasiat ja olosuhteet eivät ole muuttuneet, tuskin on aihetta odottaa, että mahdolliset myöhemmätkään yritykset kiellon säätämiseksi menestyisivät sen vahvemmin. Lainsäädännössä ei ole sinänsä epäselvyyttä: kun rajat ylittävän etämyynnin kieltoa ei ole, ei se voi olla kiellettyä. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaan rangaistavaksi ei voi katsoa sellaista toimintaa, jota ei ole lailla säädetty kielletyksi. Vuosien ajan jatkunut tulkintoja hämärtävä viranomaistoiminta on kuitenkin tosiasiassa aikaansaanut epäselvän tilanteen. Sekä kuluttajien että alalla toimivien yritysten oikeusturvan näkökulmasta olisi paras, että etämyynti säädettäisiin selkeästi sallituksi. Näin voitaisiin jatkossa keskittyä toiminnan valvontaan, haittojen ennaltaehkäisyyn ja verotukseen liittyvien puutteiden korjaamiseen sen sijaan, että viranomaisten ja oikeuslaitoksen voimavaroja kulutetaan olemattoman substanssilainsäädännön perusteella ajettaviin oikeusprosesseihin.
Jos toisesta EU-maasta Suomeen tapahtuva etämyynti säädetään selkeästi sallituksi, asiaan liittyvä ja lähinnä Suomen omasta viranomaistoiminnasta johtuva EU-oikeudellinen epäselvyys poistuu kokonaan. Avoimeksi jää vain kysymys suomalaisten alkoholialan toimijoiden tasapuolisesta kohtelusta. Toisaalta on tarkasteltava sinänsä EU-oikeuden mukaiseksi todetun yksinoikeus- ja vähittäismyyntilupajärjestelmän asettamia reunaehtoja. Tasapainoinen ratkaisu tähän ongelmaan on, että kotimaiset luvanvaraista vähittäismyyntiä harjoittavat toimijat saavat jatkossa myydä olemassa olevan vähittäismyyntilupansa mukaisia tuotteita kuluttajille myös etämyynti- tai etäostomenettelyllä. Tämä koskisi niin juomavalmistajia kuin ravintoloita ja päivittäistavarakauppaa.
Alkoa koskevia muutoksia tässä lakiehdotuksessa ei ole, koska Alkolla on jo voimassa olevan lainsäädännön mukaan mahdollisuus myydä yksinoikeutensa piirissä olevia juomia kuluttajille myös omien myymälöidensä ulkopuolisten ns. luovutuspaikkojen välityksellä. Monopolin tai vähittäismyynnin lupajärjestelmän olemassaoloon rajat ylittävän etämyynnin sallituksi säätämisellä ei ole vaikutusta, koska monopoli ja vähittäismyynnin luvanvaraisuus koskevat vain maan rajojen sisällä tapahtuvaa vähittäismyyntiä.