Sosialidemokraatit tukevat pääministeri Orpon hallituksen valtion vuoden 2025 talousarvioesityksen niitä määrärahalisäyksiä, joilla vahvistetaan Suomen sisäistä turvallisuutta. Korostamme, että vahva sisäinen turvallisuus muodostaa hyvinvoivan yhteiskunnan kantavan perustan. Siksi sisäisestä turvallisuudesta vastaavien viranomaisten — kuten poliisin, pelastustoimen, Hätäkeskuslaitoksen, Rajavartiolaitoksen ja Tullin — resursseista ja toimintaedellytyksissä on huolehdittava. Tehokas ja riittävällä tavalla resursointi viranomaistoiminta on välttämätöntä, jotta turvallisuuden tasa-arvo yhteiskunnassa voi toteutua kaikkialla Suomessa. Samalla sosialidemokraatit painottavat kuntien ja hyvinvointialueiden järjestämien palveluiden toiminnan merkitystä, jotta yhteiskunta pysyy eheänä ja turvallisena. Tämä tukee myös turvallisuusviranomaisten tekemää työtä. 

Pidämme erittäin myönteisenä sitä, että Orpon hallitus sitoutuu jatkamaan jo pääministeri Marinin hallituksen aikana aloitettua työtä poliisien määrän kasvattamiseksi. Pidämme kannatettavana ja oikeansuuntaisena tavoitetta lisätä poliisien määrää 8 000 poliisin tasolle vaalikauden loppuun mennessä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi otetaan askeleita myös ensi vuonna. Sisäisestä turvallisuudesta vastaavien viranomaisten toimintaympäristön haasteiden kannalta on myös tärkeää, että hallitus kohdistaa sisäisen turvallisuuden viranomaisille muita hallinnonalojen pienemmät tuottavuus- ja tehokkuustavoitteet osana valtiontalouden tasapainotustoimia. Kiinnitämme huomiota siihen, että tuottavuus- ja tehokkuustavoitteet voivat muodostaa haasteita myös sisäisen turvallisuuden viranomaisille toimintakustannusten kasvaessa.  

Useista kannatettavista määrärahalisäyksistä huolimatta hallituksen esitys valtion vuoden 2025 talousarvioksi pitää sisällään myös merkittäviä puutteita sisäisen turvallisuuden, kuntien ja hyvinvointialueiden sekä hallitun ja oikeudenmukaisen maahanmuuton näkökulmasta. Näitä kipupisteitä on käsitelty yksityiskohtaisemmin jäljempänä tässä sosialidemokraattisen valiokuntaryhmän eriävässä mielipiteessä. Kuntien ja hyvinvointialueiden näkökulmasta pidämme erityisen ongelmallisena sitä, että hallitus ei tarjoa kunnille tai alueille toivon näköaloja ja työrauhaa toimintansa kehittämiseen pitkäjänteisesti. Sosialidemokraatit kiinnittävät huomiota seuraaviin ongelmiin ja puutteisiin hallituksen esityksessä koskien kuntia, hyvinvointialueita, maahanmuuttoa, kotoutumista ja sisäisen turvallisuuden viranomaisia. Samalla peräänkuulutamme hallitukselta pitkäjänteisyyttä sisäisestä turvallisuudesta vastaavien viranomaisten resurssien varmistamiseksi, minkä puolesta myös eduskunnan Hallintovaliokunta on aiemmin vedonnut. 

Kunnat

Kuntien asema ja rooli on muuttunut historiallisesti sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistuksen toteuduttua. Käytännössä puolet kuntien aiemmista tehtävistä ja rahoituksesta on tällä hetkellä toimintansa käynnistyneiden hyvinvointialueiden vastuulla, pääkaupunkiamme Helsinkiä lukuun ottamatta.  

Sote-uudistuksen jälkeen kuntien on muun muassa rahoitettava investointinsa aiempaa pienemmällä tulorahoituksella, mikä edellyttää kunnilta entistäkin harkitumpaa investointien suunnittelua. Kasvavissa kaupungeissa ja kaupunkiseuduilla investointitarpeet ovat kuitenkin suuret kasvavan väestömäärän vuoksi. Vaikka kuntien suurin ja vaikeimmin ennakoitava menoerä on siirtynyt pois kuntien vastuulta, jatkuvat kuntien talouden ennakoinnin haasteet myös tulevina vuosina. Helpotusta tilanteeseen ei tuo tosiasia siitä, että hallitus on päättänyt siirtää eteenpäin kuntien kannalta hyvin tärkeän valtionosuusuudistuksen toteuttamista. Päätös uudistuksen siirtämisestä ei ainakaan vähennä kuntien tulevaisuudennäkymien ennakoinnin monia haasteita. 

Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä, että muuttuneessa tilanteessa kuntien edellytykset järjestää ja tuottaa palveluita sekä kyky tehdä investointeja turvataan. Hallituksen on tasattava kuntien tietä kohti sote-uudistuksen jälkeistä aikaa ja pyrittävä toiminnallaan vähentämään kuntien toimintaympäristön ennakoimattomuutta. Hallituksen on toimittava kuntien kumppanina, eikä lisättävä omilla toimillaan kuntien nykytilanteen haasteita. On huomattava, että kuntien sopeutuspaineen kasvattaminen johtaa väistämättä joko verojen korotuksiin kunnissa tai palveluiden karsimiseen nykyisestä. Mikäli kuntien liikkumavaraa kavennetaan entisestään, kohdistuvat suorat sopeutukset suurimmalla todennäköisyydellä kuntien suurimpiin menoihin, eli kasvatukseen ja opetukseen. Kuntien talouden turvaaminen on siten samalla myös kasvatuksen ja opetuksen järjestämisen turvaamista.  

Vuoden 2025 alusta alkaen työllisyys- ja elinkeinopalveluiden järjestäminen siirtyy kuntien vastuulle. Sosialidemokraatit tukevat uudistusta, jonka tavoitteena on tuoda työllisyys-, elinkeino- ja yrityspalvelut lähemmäs kuntalaisia sekä työnantajia. Uudistus ei kuitenkaan voi onnistua ilman valtiovallan aktiivisuutta kuntien tukena uudistuksen toimeenpanossa. Pidämme erittäin huolestuttavan sitä, että TE-palvelut ovat siirtymässä valtiolta kunnille ja työllisyysalueille merkittävästi aliresursoituina. Pääministeri Orpon hallitus on rikkomassa lupaukset kustannusneutraalista palveluiden järjestämisvastuun siirrosta valtiolta kunnille. Useat kunnat joutuvat heti alkuvuodesta valitsemaan, tekevätkö ne sopeutustoimia työllisyyspalveluista vai jostakin muualta, mikä tulee ikävänä yllätyksenä monille kunnille. Tähän tosiasiaan hallituksen on pian havahduttava. 

Kannamme huolta myös pääministeri Orpon hallituksen tekemistä merkittävistä heikennyksistä kotoutumisen edistämisen palveluiden rahoitukseen. Nämä leikkaukset ovat suoria leikkauksia kunnilta ja niiden välilliset vaikutukset pidemmällä aikavälillä voivat nekin käydä yhteiskunnalle kalliiksi. Vuoden 2025 alusta kotoutumisen edistämisen päävastuu siirtyy kunnille kotoutumisen edistämisestä annetun lainsäädännön uudistuessa. Hallitus päätti kehysriihessä kohdistaa kotoutumisen edistämiseen huomattavia lisäsäästöjä jo aiemmin päätettyjen kunnille maksettavien laskennallisten korvausten korvausaikojen lyhentämisen lisäksi. Kotoutumisen edistämiseen kohdistuvat 58 miljoonan euron leikkaukset osuvat erityisesti kuntiin ja kaupunkeihin, joissa on paljon kotoutumispalveluiden asiakkaita. On kestämätöntä, mikäli kotoutumisen edistämistä ei voida toteuttaa kunnissa mahdollisimman tehokkaasti ja vaikuttavasti sen rahoitukseen kohdistuvien leikkausten vuoksi. Leikkaukset kotoutumiseen ovat osa hallituksen epäonnistunutta maahanmuuttopolitiikkaa, jonka seurauksena maahanmuuttajien kotoutuminen uhkaa heiketä edelleen. Rahoitusleikkausten rinnalla hallitus ei tee merkittäviä uudistuksia, joilla uudistettaisiin kotoutumispalveluita. Sosialidemokraatit painottavat vaikuttavien kotoutumispalveluiden merkitystä, joiden tukemana maahanmuuttajien työllistymisen edellytykset vahvistuvat ja kielitaito sekä yhteiskunnan tuntemus lujittuvat. 

Kuntatalouteen kohdistetaan myös muita merkittäviä suoria leikkauksia valtion ensi vuoden budjetissa. Hallitusohjelmassa linjattu kuntien peruspalvelujen valtionosuuden indeksikorotuksen yhden prosenttiyksikön leikkaus toteutetaan jo toisena vuotena peräkkäin. Hallituksen indeksijarrun heikentävä vaikutus kunnille on noin 25 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi kunnilta vähennetään valtionosuuksia perustuen hallituksen normien purkamiseen 23 miljoonan euron edestä. Koska kuntien normien keventämistä ei tapahdu vielä vuoden 2025 alussa, on kyseessä puhdas leikkaus, ei tehtävien vähentyminen. Kannatamme sitä, että kuntien normeja pyritään purkamaan. Tämän tulee kuitenkin tapahtua siten, että sekä purettavaa normit että vähennettävä rahoitus kulkevat käsi kädessä. Nyt näin ei todellisuudessa tapahdu. 

Kunnilla on lisäksi suuri vastuu laadukkaan koulutuksen järjestämisestä ja osaamistason nostamisesta sekä ylläpitämisestä. Valtion talousarvioesitykseen liittyy heikennyksiä, jotka suoraan kohdistuvat tähän kuntien keskeiseen tehtävään. Hallitus leikkaa toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta jopa 120 miljoonaa euroa. Pidämme hallituksen leikkauksia ammatillisesta koulutuksesta kestämättöminä aikana, jolloin Suomessa pitäisi panostaa koulutukseen, osaamisen kehittämiseen ja ylläpitämiseen läpi työuran sekä elämän. 

Hyvinvointialueet

Hyvinvointialueiden toiminnan ensimmäisiä vuosia ovat haastaneet taloudellisesti muun muassa korkea inflaatio, ostopalveluiden kustannusten nopea kasvu, henkilöstöpula sekä toteutuneet palkankorotukset. Sosialidemokraatit eivät voi hyväksyä sitä, että hallitus on heittänyt hanskat tiskiin hyvinvointialueiden tukemisessa yli vaikeiden ensimmäisten vuosien. Hyvinvointialueita ei tule jättää yksin haasteiden kanssa. 

Sosialidemokraatit edellyttävät, että hyvinvointialueille turvataan aidosti edellytykset järjestää kansalaisille laadukkaita, oikea-aikaisia ja kustannustehokkaita sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen palveluja. Hallitus ei ole tosiasiallisesti tullut millään konkreettisella tavalla vastaan hyvinvointialueita tilanteessa, jossa alueet ovat kohdanneet toimintansa käynnistämisen alkuvaiheen haasteita, joita ei voitu ennakoida rahoitusmallia säädettäessä. On tunnistettu tosiasia, että suuri osa hyvinvointialueiden kustannusten kasvusta johtuvat sote-alan viime vuosien palkkakehityksestä, yleisestä hintojen noususta sekä henkilöstön huonon saatavuuden vuoksi kasvaneesta vuokratyövoiman käytöstä. Sote-uudistuksen syyttely ei tässä tilanteessa auta laisinkaan. 

Hallitus on myös omilla toimillaan vaikeuttanut hyvinvointialueiden toimintaa leikkaamalla suoraan sosiaali- ja terveydenhuollosta. Hallitus muun muassa romuttaa hoitotakuun ja heikentää ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoitusta, vaikka monilla hyvinvointialueilla jonot ovat lyhentyneet ja hoitajamitoitukseen päästy. Nyt näiden leikkausten toteuttamiselta viedään hyvinvointialueilta rahoitusta, mikä entisestään vaikeuttaa hyvinvointialueiden toimintaa ja palveluiden järjestämistä. Nopea hoitoon pääsy säästäisi kustannuksia pidemmällä aikavälillä, mutta nyt hyvinvointialueille ei anneta tähän aidosti taloudellisia mahdollisuuksia. 

Hyvinvointialueesta annetun lain mukaan hyvinvointialueen taseeseen kertynyt alijäämä tulee kattaa enintään kahden vuoden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan vuoden alusta lukien. Tämä tarkoittaa sitä, että alueiden kertynyt alijäämä pitää nykyisen lainsäädännön olosuhteissa kattaa vuoteen 2026 mennessä. Hallintovaliokunnan kuulemisissa hyvinvointialueiden edustajat ovat tuoneet esiin myös tänä syksynä tarpeen alijäämän kattamisvelvoitteen pidentämisestä 1-2 vuodella. Tämä toisi alueille lisäaikaa alijäämän kattamiseen, mikä mahdollistaisi kaikkein lyhytnäköisimpien säästötoimenpiteistä välttämisen. Toimenpide myös rakentaisi alueille työrauhaa ja antaisi niille edellytyksiä sopeutusten tekemiseen hallitusti. 

Sosialidemokraatit katsovat, että hallituksen tulee antaa hyvinvointialueille lisäaikaa alijäämien kattamiseen pidentämällä alijäämien kattamisvelvoitetta. Tätä SDP on esittänyt jo viime syksystä asti, mutta hallitus ei ole vieläkään ehdotukseen tarttunut. Nykyinen vaatimus, jonka mukaan alijäämät olisi katettava vuoteen 2026 mennessä on epärealistinen, mikä on tuotu esiin myös hallintovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa. Alkuperäistä hyvinvointialueiden rahoituslakia säädettäessä ei voitu tietää, että alueiden ensimmäisiin vuosiin kohdistuisi näin suuria toimintaympäristön muutoksia ja siksikin alijäämän kattamisvelvoitteen pidentäminen olisi perusteltua. Sosialidemokraatit korostavat hyvinvointialueiden rahoitusta koskevan lainsäädännön aktiivisen seurannan tarvetta ja edellyttävät hallituksen mahdollisiin esiin tuleviin kipupisteisiin reagoimista vaalikauden aikana. Kyseessä ovat kuitenkin kansalaisille ne arjen kannalta kaikkein tärkeimmät palvelut. 

Sisäinen turvallisuus

Hallituksen julkisen talouden suunnitelmaan tuleville vuosille sisältyy merkittävä julkisen hallinnon tehostamisohjelma, jonka ensimmäiset vaikutukset realisoituvat nyt valtion vuoden 2025 talousarviossa. Tehostamisohjelmalla tulee olemaan haitallinen vaikutus julkiseen hallintoon sen eri sektoreilla. Myöskään sisäisen turvallisuuden viranomaiset eivät ole täysin suojassa tehostamistoimilta. Hallituksen julkiseen hallintoon kohdistuvia leikkauksia tulisi kohtuullistaa siten, että Suomen tehokkaaksi todettu valtionhallinto pysyy toimintakykyisenä eikä esimerkiksi sisäinen turvallisuus vaarannu. Pidämme huolestuttavana muun muassa verohallinnon esittämiä arvioita verohallinnon säästöjen vahingollisista vaikutuksista taloudelle. 

Pidämme hyvin perusteltuna sitä, että hallitus on loiventanut sisäisen turvallisuuden viranomaisten sopeutusvaadetta osana julkisen hallinnon tehostamista. Tätä tuulensuojaa ei kuitenkaan anneta yhdenvertaisesti kaikille sisäisestä turvallisuudesta vastaaville viranomaisille. Hallintovaliokunta on julkisen talouden suunnitelmasta antamassaan lausunnossa korostanut, että Tullin tehostamistavoitetta tulisi kohtuullistaa muiden sisäisen turvallisuuden viranomaisten tasolle. Tällä hetkellä Tulliin on kohdistumassa vastaava tehostamisvaade kuin muillekin valtiovarainministeriön alaisille viranomaisille. Tämä siitä huolimatta, että Tulli on poliisin ja rajavartiolaitoksen tavoin keskeinen sisäisen turvallisuuden viranomainen. Hallituksen tulisikin kohdella kaikkia PTR-viranomaisia yhdenvertaisesti asettamissaan tehokkuustavoitteissa. 

Kannamme hallituksen talousarvioesityksessä vuodelle 2025 suurinta huolta poliisin ja rajavartiolaitoksen tilanteesta. Suojelupoliisi ja rajavartiolaitos ovat tuoneet hallintovaliokunnan asiantuntijalausunnoissa esiin puutteet määrärahanäkymissään. Sosialidemokraatit vaativat, että hallitus puuttuu näihin epäkohtiin. Rajavartiolaitos on tuonut esiin, että sen toimintamenojen rahoitusvaje on noin 25 miljoonaa euroa ensi vuonna. Rajavartiolaitoksen sopeutustarve edellyttää leikkaamista paitsi materiaali- ja kalustohankinnoista myös operatiivisesta toiminnasta ja sitä tukevasta koulutuksesta. Rajavartiolaitoksen tilanne on kestämätön huomioiden maailmanpoliittisen tilanteen, joka on aiheuttanut muun muassa hybridivaikuttamista itärajalla.  

Turvallisuuspoliittinen tilanne ja epävarmuus Venäjän toimista Suomen itärajalla alleviivaavat sitä, että rajavartiolaitokselle on turvattava riittävät resurssit koko kehyskaudella. Tämä tulee tehdä siten, että sekä henkilöstön määrä että tekninen kyvykkyys turvataan. Sosialidemokraatit vaativat hallitusta toimimaan asiassa ripeästi, jotta rajavartiolaitos ei ajaudu lyhytnäköisiin leikkauksiin tulevina vuosina toiminnastaan. 

Sosialidemokraatit kantavat huolta myös poliisin kustannusten kasvusta, johon hallitus ei riittävällä tavalla reagoi. Yhdistettynä julkisen hallinnon tuottavuustoimiin poliisi on vaikeassa tilanteessa. Edellytämme, että hallitus kohtuullistaa poliisiin kohdistamiaan tuottavuus- ja tehostamistoimien. Hallituksen on myös seurattava tarkoin sitä, että kustannusten kasvu ei johda henkilöstön tai poliisin palveluiden vähentämiseen. Samalla on tärkeää huolehtia siitä, että tavoite 8 000 poliisin tasosta vuoteen 2027 mennessä saavutetaan. 

Hallituksen tavoitteena on lisätä koulutettavien pelastajien määrää niin, että 1 000 pelastajan lisäys saavutetaan vuonna 2032. Sosialidemokraatit kiirehtivät pelastajapulan ratkaisemista jo hallituksen tavoitetta nopeammin. Esitämme koulutettavien määrän kasvattamista siten, että tavoiteltu 1 000 uutta pelastajaa saavutettaisiin jo vuonna 2030. Samalla kannamme huolta siitä, että Pelastusopistoon kohdistetaan merkittävä määrärahavähennys tilanteessa, jossa pelastajapulaa yritetään toisaalta ratkaista. Hallituksen tulee kohtuullistaa näitä heikennyksiä. Pelastajamäärän kasvattaminen operatiivisessa toiminnassa on haastavaa myös hyvinvointialueiden tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi, mikä hallituksen tulisi niin ikään ottaa huomioon. Sosialidemokraatit painottavat myös sopimuspalokuntatoiminnan turvaamisen tärkeyttä. 

Maahanmuutto

Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa voidakseen vastata väestön ikääntymiseen ja vahvistaakseen julkista taloutta pitkällä aikavälillä. Suomen kannalta on tärkeää, että työperäistä maahanmuuttoa pystytään edistämään hallitulla ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Tarve työperäiselle maahanmuutolle on siis vain kasvamaan päin, mutta pääministeri Orpon hallituksen esittämät lakimuutokset uhkaavat heikentää Suomen pito- ja vetovoimaa tavoiteltujen kansainvälisten osaajien silmissä. Erityisesti hallituksen esitys kolmen ja kuuden kuukauden työttömyyssäännöstä on herättänyt paljon vastustusta etenkin yritysten ja elinkeinoelämään keskuudessa. Vaikka hallitus jatkaa Talent Boost -toimenpideohjelmaa, siitä ja sen sisältämistä hyvistä toimenpiteistä ei saada kaikkea hyötyä irti, jos samaan aikaan heikennetään Suomen houkuttelevuutta työperäisen maahanmuuton kohdemaana. Samalla hallituksen tulee varmistaa, että saatavuusharkinta toimii ja työperäistä hyväksikäyttöä pystytään tehokkaasti ehkäisemään Suomessa. 

Valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa nostettiin myös esille, että maahanmuuttovirastoon kohdistettavien merkittävien rahoitusleikkausten vuoksi työ- ja koulutusperäisten oleskelulupien käsittelyajat tulevat pidentymään nykyistä selvästi pidemmiksi viimeistään vuosina 2027—2028. Tätä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena suuntana, sillä käsittelyaikojen lyhentämistä on aiemmin tavoiteltu useilla toimenpiteillä. Lyhyet käsittelyajat ovat tärkeä osa työperäisen maahanmuuton palvelupolun toimivuutta. Jo edeltävällä eduskuntakaudella työperäisen maahanmuuton prosesseja saatiin nopeutettua ja työperäisesti maahan saapuneiden määrää kasvatettua. Tätä Marinin hallituksen perintöä hallituksen ei tulisi hukata.  

Sisäministeriön hallinnonalan säästöistä merkittävä osa kohdistuu maahanmuuttovirastoon. Vuoden 2025 talousarviossa tämä tarkoittaa lähes 14 miljoonan euron eli yli 13 %:n leikkausta maahanmuuttoviraston toimintamenoihin. Sopeutustarve on poikkeuksellisen korkea verrattuna myös niihin muiden hallinnonalojen viranomaisiin, joihin kohdistuu sisäministeriötä huomattavasti suurempia menoleikkauksia. Samalla hallitus on tuonut eduskuntaan lukuisia lakiesityksiä, joilla ollaan lisäämässä maahanmuuttoviraston työmäärää.  

Maahanmuuttovirasto on hallintovaliokunnalle antamassaan selvityksessä todennut, että viraston tehtäväkenttään leikkaukset tulevat vaikuttamaan voimakkaasti kehyskauden loppuun mennessä. Tämä johtuu siitä, että työ- ja koulutusperusteisen maahanmuuton ennustetaan pysyvän korkealla tasolla myös lähivuodet samalla, kun maahanmuuttoviraston tehtäväkenttä laajenee, Suomen turvallisuusympäristö säilyy vaikeana ja viraston tulee toimeenpanna poikkeuksellisen suuri määrä uutta kansallista sekä eurooppalaista maahanmuuttolainsäädäntöä. Nämä tekijät toimintaympäristössä yhdistettyinä hallituksen tekemään maahanmuuttopolitiikkaan tulevat olemaan vaikeita sovittaa yhteen viraston heikkenevän talouden kanssa. 

Aktiivisilla ja riittävästi resursoiduilla kotoutumispalveluilla tuetaan Suomeen asettumista ja integroitumista osaksi yhteiskuntaa. Sosialidemokraatit katsovat, että hallituksen kotoutumisen edistämiseen kohdistamat leikkaukset heikentävät maahan saapuneiden mahdollisuutta kouluttautua, työllistyä ja saada tarvitsemiaan palveluja, joiden avulla integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan toteutuu sujuvasti ja tehokkaasti. On valitettavaa, että hallitus on päätynyt valitsemaan kotoutumisen heikentämisen ideologiseksi tavoitteekseen. Näin hallitus tulee lisänneeksi niitä maahanmuuton lieveilmiöitä ja ongelmia, joita se esittää hillitsevänsä. 

Hallituksen vuoden 2025 talousarvioesityksestä hallintovaliokunnan toimialaan kuuluvissa asioissa voidaan todeta, että hallitusohjelmaan kirjattujen lupausten lunastaminen on käymässä entistä haasteellisemmaksi. Juustohöylämäinen itseisarvoinen säästäminen alkaa murentaa jo suomalaisen yhteiskunnan kivijalkaa, kuten ihmisten tarvitsemia palveluja ja Suomen kokonaisturvallisuutta. Tämä on seurausta hallituksen Suomea näivettävästä talous- ja työllisyyspolitiikasta, joka on ajamassa loputtomien säästöjen ja veronkiristyksen tielle.  

Toisena ongelmana pidämme hallitusohjelman leikekirjamaisuutta. Päähallituspuolueet kokoomus ja perussuomalaiset ovat kukin täyttäneet hallitusohjelman omilla ideologisilla tavoitteillaan ja kuorruttaneet ne juhlallisilla lupauksilla. Kokoomuksen kohdalla se tarkoittaa asumisen, palveluiden ja päätöksenteon keskittämistä sekä budjettirahoituksen suuntaamista vahvimmille alueille. Perussuomalaisilla taas ulkomaalaislakien ja rikoslainsäädännön kiristyksiä, jotka aiheuttavat turvallisuusviranomaisille sekä koko oikeudenhoidon ketjulle lisäkustannuksia, joita hallitus ei rahoita. Vaikeuksia lisää se, että sisäministeriön hallinnonalalla turvallisuusviranomaiset ovat hallituksen budjettiriihessä päätetyn tuottavuusohjelman nojalla velvoitettuja hakemaan huomattaviakin säästöjä lyhyessä ajassa, mikä ei voi olla vaikuttamatta niiden suorituskykyyn.  

Myös alueiden kehittämiskysymyksissä pidämme käsittämättömänä, kuinka puutteellisesti hallitus on arvioinut päätöstensä aluetaloudellisia kokonaisvaikutuksia. Hallitus ei ilmiselvästi ole halunnut tehdä kokonaisarviota siitä, kuinka julkisen talouden sopeuttamistoimet, muut päätökset sekä alueiden kehittämispolitiikan linjamuutokset osuvat samoille alueille ja ihmisryhmille. Ideologisen keskittämispolitiikan sokaisema hallitus on eriarvoistamassa harvinaisen rajusti alueita sekä siellä asuvia ihmisiä ja yrittäjiä. Tähän asti erityisesti eniten Venäjä-pakotteista kärsinyt koko itäinen Suomi on jätetty täysin oman onnensa nojaan, mikä on koko Suomen elinvoiman ja turvallisuuden kannalta vastuutonta.  

Emme myöskään hyväksy hallituksen tekemättömyyttä tai suoranaista välinpitämättömyyttä turvata lakisääteiset peruspalvelut jokaiselle suomalaiselle asuinpaikasta riippumatta koskien erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja sekä sivistyksellisiä oikeuksia, jotka ovat hyvinvointialueiden ja kuntien vastuulla.  

Hallituksen tulisi ymmärtää, että vaikeat ajavat vaativat kansallisen eheyden ja yhtenäisyyden vaalimista ja kaikkein vähiten kansan jakamista kahtia, mitä hallitus politiikallaan tulee aiheuttamaan. Tämä aika suorastaan vaatii, että koko Suomi pidetään elinvoimaisena ja asuttuna. 

Hyvinvointialueiden riittävä rahoitus ja työrauha uudistaa on turvattava

Ihmisillä on oikeus lakisääteisiin peruspalveluihin asuinpaikasta riippumatta. Valtiovallalla eli maan istuvalla hallituksella on tässä viimesijainen vastuu. Perustuslaista johdetun ns. rahoitusperiaatteen nojalla sekä sosiaali- ja terveydenhuollosta ja pelastustoimesta vastaaville hyvinvointialueille sekä muista ihmisten peruspalveluista vastaaville kunnille on varmistettava riittävät voimavarat toteuttaa lakisääteisiä tehtäviään. Perustuslakivaliokunnan omaksuman tulkintakäytännön nojalla rahoitusperiaatteen toteutumista on arvioitava hyvinvointialue- ja kuntatasolla. 

Suomessa toimeenpantiin vuonna 2023 historiallisen suuri sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistus. Sitä koskevat lait hyväksyttiin eduskunnassa kesäkuussa 2021, josta alkoi hyvinvointialueiden käynnistysvaihe. Vuodesta 2023 alkaen on siirrytty palveluiden uudistamisvaiheeseen. 

Hyvinvointialueet ovat painineet suurten alijäämiensä kanssa. Toisin kuin hallitus väittää, se ei johdu huonosta sote-uudistuksesta, paisuneesta hallinnosta tai aluepäättäjien kyvyttömyydestä. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan asiantuntijoiden kanssa tekemässä selvityksessä talvella 2024 todetaan, että alijäämien taustalla ovat Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan alkanut voimakas inflaatio, kallis sote-palkkaratkaisu, koronapandemia-aikana kertynyt hoitovelka, keikkalääkärifirmojen rahastaminen, palkkaharmonisaatio ja ICT-muutoskustannukset. Siis samanlaisia syitä, jolla hallitus selittää vaikeuksiaan taittaa valtion velkaantumista. 

Tästä huolimatta hallitus on tähän mennessä päättänyt leikata 2,25 miljardin euron edestä suomalaisten sosiaali-, terveys- ja hyvinvointipalveluita vuoteen 2028 mennessä. Hyvinvointialueiden rahoitusta leikataan lakimuutoksiin 1,15 miljardia euroa. Sen lisäksi hallitus edellyttää, että hyvinvointialueiden pitää säästää omilla toimillaan jopa 1,1 miljardia euroa siitäkin huolimatta, vaikka valtiovarainministeriön 6.3.2023 julkistamassa meno- ja rakennekartoituksessa esittämästä arviossa todetaan, että "hyvinvointialueiden rahoitusta on käytännössä mahdoton vähentää sote-palveluita vaarantamatta ilman tehtävien tai velvoitteiden vastaavaa keventämistä." 

Koska hallitus ei ole antamassa hyvinvointialueille lainkaan joustoja selviytyä edellä mainituista ennakoimattomista ja suurista kustannuksista, hyvinvointialueilla ei ole ollut muita mahdollisuuksia kuin hakea nopeita säästöjä karsimalla sote-lähipalveluja. Joustamattomuudellaan hallitus on vesittämässä sote-uudistuksen päämäärän perustason sote-palveluiden vahvistamisesta, jolloin painopistettä siirtoa vaativimmista sote-palveluista perustasoisiin palveluihin jäisi toteutumatta. Tämä tulisi inhimillisesti sekä julkisen talouden kannalta hyvin kalliiksi.  

Vuoden 2025 talousarvioesityksessä hyvinvointialueille esitetään nettomääräisesti noin 1,6 miljardin euron lisärahoitusta kuluvaan vuoteen verrattuna. Se ei ole kuitenkaan aitoa lisärahaa, vaan vuoden 2023 rahoituksen korjaamista jälkikäteen. Hallitus on leikkaamassa tuntuvasti vuonna 2026 ja sen jälkeen toteutettavaa vuotuista jälkirahoitusta.  

Käytännössä hallitus ei ole tehnyt mitään hyvinvointialueiden tueksi. Rahoituksen leikkauspäätösten lisäksi se on hylännyt kaikki hyvinvointialueiden lisärahoitushakemukset. Lakisääteisten tehtävien keventämisistä koituneet säästöt hallitus on leikannut pois hyvinvointialueilta. Hallitus on korottamassa tuntuvasti asiakasmaksuja, jotka se leikkaa pois hyvinvointialueiden valtion rahoituksesta.  

Keskustan eduskuntaryhmä on esittänyt hallitukselle yhteensä noin 20 toimenpide-ehdotusta, joilla varmistetaan hyvinvointialueiden riittävä rahoitus, vastataan sote-työntekijäpulaan sekä turvataan uudistajille työrauha. Valitettavasti hallituksen suhtautuminen ehdotuksiimme on ollut jyrkän kielteinen. 

Keskustan valiokuntaryhmän mielestä hallituksen tulisi toimia hyvinvointialueiden tukena, ei niitä vastaan tai välinpitämättömästi. Vaikeasta lähtötilanteesta aloittaneet hyvinvointialueet tarvitsevat työrauhaa, lisäaikaa alijäämien kattamiseen, hallitukselta apua kalliiden keikkalääkärifirmojen rahastuksen suitsimiseksi, apua sote-työntekijäpulaansa sekä uudistamista haittaavien normien purkamista. Hallituksen ei pitäisi tehdä päätöksiä, jotka vaikeuttavat hyvinvointialueiden hallittua uudistamistyötä ja aiheuttavat epävarmuutta ihmisiä palvelevassa sote-henkilöstössä. 

Kuntien taloudellinen eriarvoistuminen on pysäytettävä

Asiantuntijakuulemisten perusteella kuntatalous vaikeutuu kaikilla kunnilla, kaikkein eniten alle 5 000 asukkaan kuntaryhmässä. Kaikkein huolestuttavinta on, että kuntien taloudellinen eriytyminen syvenee. Siihen ei auttaisi varsinkin päähallituspuolue kokoomuksen ikiaikainen tavoite vähentää itseisarvoisesti kuntien lukumäärää, koska Suomessa taloudellinen vauraus on vuosien saatossa keskittynyt alueellisesti. Useamman vähävaraisen kunnan liittäminen yhdeksi kunnaksi ei haastetta ratkaisisi. Suunnan muuttaminen edellyttäisi talouskasvun edellytysten luomista koko maahan, jonka hallitus laiminlyö.  

Myös hallituksen kuntapolitiikassa on nähtävissä hallituspolitiikan yleinen punainen lanka: keskittämispolitiikka sekä julkisten varojen ohjaaminen rikkaimmille alueille. Esimerkiksi hallituksen tälle vuodelle toteuttama kiinteistöveromuutos palkitsi vain ruuhkaisinta Suomea. Siitä koituneiden verotulojen seurauksena kunnilla, joilla on arvokkaita kiinteistöjä, ei ole ollut tarvetta nostaa kunnallisveroa. Vastaavanlaista kädenojennusta ei hallitus ole tarjonnut muille kunnille.  

Kuntien talouksien eriytyminen näkyy selvimmin kuntien kantamissa tuloveroprosenteissa. Vuonna 2024 kuntien väliset erot kunnallisverorasituksessa mitattuna ovat jo yli kuusi prosenttiyksikköä. Ääripäät siinä ovat 4,4 % ja 10,8 %. Ensi vuodelle melkein kaikki Suomen kunnat ovat kertoneet paineista kohtalaisille tai huomattavilla sopeutustoimille. Säästöpaineita on kaikenkokoisissa kunnissa eri puolilla Suomea. Joka toisessa kunnassa on paineita nostaa kunnallisveroprosentteja. Veronkorotuspaineet ovat huomattavia, sillä noin neljäsosa kuntia ilmoittaa korotuspaineeksi yli 0,50 prosenttiyksikköä. Kunnat pyrkivät välttämään veronkorotuksia viimeiseen asti, jolloin sopeuttamistoimet kohdistuvat asukkaiden tarvitsemiin palveluihin. 

Tehokkain ja nopein lääke kaventaa kuntien välisiä taloudellisia eroja on kuntien peruspalveluiden valtionosuusjärjestelmä. Nykyinen järjestelmä sisältää verotulokertymän pohjalta laskettavan ns. valtionosuuksien tasausjärjestelmän, jolla valtion budjetista tasataan kuntien välisiä taloudellisia eroja. Tavoitteena on turvata jokaiselle lakisääteiset peruspalvelut asuinpaikasta riippumatta kohtuullisella vero- ja maksurasituksella. hallituksella on tästä perustuslaista johdettu velvollisuus (ns. rahoitusvastuun periaate). Nykyinen kuntien valtionosuuksien tasausjärjestelmä, jonka edellinen kokoomusjohtoinen hallitus vesitti vuoden 2015 voimaan astuneessa valtionosuusuudistuksessa, on hyvin maltillinen esimerkiksi Ruotsiin verrattuna. Se on yksi keskeinen syy kuntien välisten taloudellisten erojen repeytymiselle. Päähallituspuolueet kokoomus ja perussuomalaiset ovat johdonmukaisesti vastustaneet kuntien tasausjärjestelmää ideologisin syin. Heidän vaakakupissaan ihmisten yhdenvertaisuudelle sekä heidän tarvitsemilleen palveluille ei ole painoarvoa.  

Hallitus on uudistamassa kuntien valtionosuusjärjestelmän, joka astuisi voimaan vuoden 2026 alusta. Hallituksen oli määrä laittaa uudistusluonnos lausuntokierrokselle lokakuussa. Hallitus ilmoitti 22.10.2024 siirtävänsä kunnille kiireellistä ja välttämätöntä uudistusta yhdellä vuodella siitäkin huolimatta, että tietojemme mukaan kaikki uudistusta varten tarvittavat selvitykset oli tehty ja kysymys oli enää lakiluonnoksen lausunnoille lähettämisestä. Kysymys ei voi olla muusta kuin että hallituspuolueet eivät halua vaarantaa omaa menestystään huhtikuun 2025 kuntavaaleissa tuomalla keskusteluun kuntien talouksiin merkittävästi vaikuttavan uudistusesityksensä. Pidämme tätä kunnille annetun lupauksen pettämisenä - kuntapetoksena. Tällä tempullaan kokoomuksen ja perussuomalaisten johtama hallitus pelaa vastenmielistä poliittista peliään kuntapalveluja tarvitsevien ihmisten kustannuksella.  

Asiantuntijakuulemisten perusteella hallitus leikkaa ensi vuonna kuntien yleistä valtionosuutta 145 miljoonalla eurolla ilman vastaavia tehtävävähennyksiä. Hallitus tulee samalla rikkoneeksi lupauksen rahoittaa kuntien uudet tehtävät täysimääräisesti. TE-palveluiden rahoitukseen kohdistetaan 37 miljoonan euron säästötoimi ilman, että kuntien velvollisuuksia kevennettäisiin vastaavalla summalla.  

Hallitus säästää myös maahanmuuttajien kotouttamisessa siirtämällä kustannusvastuuta kuntien maksettavaksi. Ensi vuonna kahdeksan kuntaa joutuu maksamaan niin sanottuja negatiivisia valtionosuuksia eli siitä, että ne järjestävät lakisääteisiä palveluja. Hallitus ei ole tehnyt mitään tällaisten kuntien aseman parantamiseksi.  

Keskustan valiokuntaryhmän mielestä kuntien valtionosuusjärjestelmäuudistus tulee laatia tavoitteella, että jokaisella on oikeus lakisääteisiin peruspalveluihin asuinpaikasta riippumatta kohtuullisella vero- ja maksurasituksella. Ensi vuoden budjetissa kuntien harkinnanvaraista rahoitusavustusta olisi korotettava vastauksena kuntien taloustilanteen vaikeutumiseen. Hallituksen tulee osoittaa lupaustensa mukaisesti kuntien uusiin tehtäviin ja velvoitteisiin täysimääräinen rahoitus eikä leikata rahoitusta ilman vastaavia velvoitteiden vähentämisiä, kuten se nyt tekee. Hallituksen tulee ohjelmaansa kirjaama lupaus vähentää kuntien lakisääteisiä tehtäviä ja velvoitteita. Hallituksen tulee lopettaa kustannusvastuun siirtäminen kuntien harteille, jota on tapahtunut valtiontalouden säästötoimenpiteenä.  

Turvallisuusviranomaisten riittävä rahoitus ja toimintakyky on turvattava

Suomen turvallisuustilanne on haasteellisempi kuin aikoihin maailmanpolitiikan muutosten, kyberuhkien ja huumausainerikollisuuden vuoksi. Turvallisuusviranomaisten työtä haastavat paitsi laajenevat ja entistä haasteellisemmat tehtävät, niin myös yleinen kustannustason nousu ja valitettavasti myös hallituksen säästötoimenpiteet. 

Asiantuntijakuulemisten perusteella kaikki turvallisuusviranomaisemme (poliisi, Suojelupoliisi, Rajavartiolaitos, pelastustoimi ja hätäkeskukset) ovat enemmän tai vähemmän hankaluuksissa rahoituksensa riittävyyden kanssa suhteessa kasvaneeseen työmäärään ja vaikeutuneisiin työtehtäviin.  

Hallituksen budjettiriihen päätös kohdistaa niin sanotun tuottavuusohjelman puitteissa kaikille sisäministeriön hallinnonalan turvallisuusviranomaisille suuriakin säästövaatimuksia vuosille 2025—2028 uhkaa jo niiden suorituskykyä. Huomautamme, että tuottavuusohjelma on käytännössä leikkaus kunkin turvallisuusviranomaisen perusrahoituksesta, joita ei korvaa määräaikaiset lisäykset. Niin sanottu haitarirahoitus estää turvallisuusviranomaisten pitkäjänteistä kehittämistyötä. 

Nopeat säästövaatimukset ovat jo aiheuttaneet yt-neuvottelujen käynnistämiset ainakin Suojelupoliisissa sekä palomiehiä ja hätäkeskuspäivystäjiä kouluttavassa Kuopion Pelastusopistossa. Suojelupoliisissa vähennystarve olisi jopa 60 henkilötyövuotta eli joka kymmenes työntekijä. Rajavartiolaitoksessa tuottavuusohjelma voi johtaa muun muassa henkilöstövähennyksiin, rajanylityspaikkojen sulkemisiin, tarvittavien materiaalihankintojen karsimisiin sekä polttoainekustannuksissa säästämisiin. Lisäksi jokaisessa turvallisuusviranomaisessa haasteeksi tulee henkilöstön jaksaminen ja työhyvinvointi. 

Kuopion pelastusopiston rahoitusvaikeuksien taustalla on hallituksen päätös alkaa rahoittaa valtion budjetista Helsingin pelastuskoulua, joka kuluvaan vuoteen asti toimi Helsingin kaupungin rahoituksella sekä koulutti palomiehiä pääkaupunkiseudun tarpeita varten. Kuopion Pelastusopistolle varatusta lisärahoituksesta osa ohjattiin Helsingin pelastuskoululle. Kummallakin kouluttajalla on oma hallintonsa, vaikka vähintä mitä pitäisi tehdä on yhdistää huomattavasti pienempi Helsingin pelastuskoulu osaksi valtakunnallista Kuopion Pelastusopistoa, jolloin hallintokuluissa säästettäisiin. 

Tähdennämme myös, että poliisien määrän lisääntyessä uusia virkoja pitää ohjata myös harvemman asutuksen alueille. 

Keskustan valiokuntaryhmä katsoo, että turvallisuusasioita pitäisi Suomessa alkaa tarkastella kokonaisturvallisuuden kannalta. Puolustusvoimien tavoin myös perinteiset sisäisen turvallisuuden viranomaiset (poliisi, Suojelupoliisi, Rajavartiolaitos, pelastustoimi ja hätäkeskuslaitos) tarvitsevat vakaat rahoitusnäkymät. Samanlainen tarve on myös kyberuhkien torjunnassa. Valiokuntakuulemisten perusteella erityisesti Suojelupoliisi ja Rajavartiolaitos ovat vaikeimmassa tilanteessa. 

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottomenoissa olisi huomattavasti säästö- ja tehostamisvaraa

Valtiovarainministeriön 6.3.2023 julkaistussa meno- ja rakennekartoituksessa todetaan, että "Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanoton uudistamisen ja oleskelulupamenettelyn tehostamisen kautta voisi olla saavutettavissa noin 100 miljoonan euron säästö." 

Ensi vuoden talousarvioesitykseen liitetystä yksikkökustannuslaskelmista voidaan päätellä, että hallitus ei ole tehnyt asialle vielä mitään. Määrärahojen pienentäminen on perustunut oletukseen Ukrainan sotaa pakenevien määrän pienentymisestä.  

Keskustan valiokuntaryhmän mielestä varsinkin tässä taloudellisessa tilanteessa hallituksen tulisi ottaa vakavasti valtiovarainministeriön arvio 100 miljoonan euron säästöpotentiaalista ja toteuttaa vastaanottopalveluiden tehostaminen esimerkiksi lisäämällä majoitusta kuntien vuokra-asunnoissa tai yksityismajoituksessa kalliiden vastaanottokeskusten sijasta. Hallituksen linja vaikuttaa olevan päinvastainen. Kuluvan vuoden kolmannessa lisätalousarvioesityksessä hallitus pyytää eduskunnalta lisää (velka)rahaa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottomenoihin ja vastaanottorahan maksamiseen, koska Ukrainan sodan pitkittyessä turvapaikan saaneita ollaan siirtämässä yksityismajoituksesta kustannuksiltaan kalliimpiin vastaanottokeskuksiin. 

Harmaan talouden torjunta on otettava vakavasti

Kokoomuksen ja perussuomalaisten johtama hallitus on ensimmäinen hallitus tällä vuosituhannella, joka ei kirjannut hallitusohjelmaansa harmaan talouden torjuntaohjelmaa. Kuluvan vuoden budjetissa hallitus leikkasikin harmaan talouden torjunnasta yhteensä 3,3 milj. euroa, josta 1,9 milj. euroa kohdistettiin Verohallintoon. 

Viime talvena käydyn julkisen keskustelun päätteeksi hallitus kuitenkin taipui ja se käynnisti harmaan talouden torjunnan ohjelmatyön maaliskuussa 2024. Sille ei ole osoitettu erillisrahoitusta ensi budjetissa. 

Mielestämme harmaan talouden torjunta tulee ottaa vakavasti. Harmaa talous on rikollista toimintaa, jonka seurauksena valtiolta jää verotuloja saamatta ja yritykset joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan. Välinpitämättömyys, mitä hallitus alun perin osoitti, on omiaan rapauttamaan yhteiskuntamoraalia.  

Harmaan talouden torjunta on vilpintekijöiden etsimistä ja löytämistä. Verohallinnon mukaan muun muassa alustataloudessa ilmenee verojen välttelyä, joita tehokas harmaan talouden torjunta voisi havaita. 

Keskustan valiokuntaryhmä korostaa, että harmaan talouden torjunta on verohallinnon, poliisin, tullin, syyttäjien ja tuomioistuinten saumatonta yhteistyötä, joka tarvitsee riittävän rahoituksen. Aiempien vuosien kokemusten perusteella siihen kohdennettu lisärahoitus on tuottanut valtiolle tuloja moninkertaisesti. Korvamerkityn lisärahoituksen tarvetta kasvattaa se, että hallituksen tuottavuusohjelma pakottaa harmaan talouden torjunnan edellä mainittuja keskeisiä viranomaisia huomattaviinkin säästöihin. 

Kuntatalous

Asiantuntijakuulemisten perusteella on aika selvää, että yksittäiset kuntien taloutta vahvistavat linjaukset eivät riitä johtamaan neutraaliin yhteisvaikutukseen, kun samaan aikaan kuntien tuloihin kohdistetaan useita rahoitusleikkauksia sekä lukuisia kuntataloutta vähintään lievästi heikentäviä linjauksia. 

Vuonna 2025 kuntien valtionosuuden indeksikorotus olisi 3,4 prosenttia ja siitä aiheutuva valtionosuuden lisäys 85 934 000 euroa. Hallitusohjelman mukaisesti peruspalveluiden valtionosuuden indeksikorotukseen tehdään yhtä prosenttiyksikköä vastaava vähennys vuosina 2024-2027. Vuonna 2025 vähennys pienentää valtionosuutta 25 275 000 euroa. 

Vähennys on käytännössä leikkaus kuntien sivistyspalveluista, sillä ne muodostavat valtaosan kuntien menoista. Indeksileikkaus siis heikentää esimerkiksi varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen rahoitusedellytyksiä. Kuntien toimintakyvylle on välttämätöntä, että valtionosuuksista ei leikata. 

Kotoutuminen

Suomen työikäisen väestön kasvu on maahanmuuton ansiota. On siis selvää, että tarvitsemme myös jatkossa merkittävän määrän maahanmuuttoa vuosittain, jotta ikärakenteemme oikenisi ja työvoimaa riittäisi. 

Kotoutumisen ja työvoiman maahanmuuton edistäminen vaativat kuitenkin määrärahoja, joita hallitus valitettavasti leikkaa merkittävästi. Vastuu palveluiden järjestämisestä siirtyy vuoden 2024 alusta alkaen kunnille valmiiksi 58 miljoonaa euroa alijäämäisenä.  

Laskennallisten korvausten leikkaaminen uhkaa kotoutumispalveluiden laatua ja saatavuutta, mikä puolestaan uhkaa johtaa kotoutumisen heikentymiseen ja yhteiskunnallisten ongelmien lisääntymiseen. Leikkauksilla on todennäköisesti vaikutusta myös kuntien halukkuuteen ottaa kiintiöpakolaisia. Lisäksi tulkkauspalveluista säästäminen vaikeuttaa maahanmuuttajien asioiden hoitamista, vaarantaa oikeusturvan ja hidastaa palveluprosessia.  

Tutkimusten mukaan on selvää, että epäonnistunut kotoutuminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Pidemmällä tähtäimellä tarve kalliimmille sosiaalipalveluille ja toimeentulotuelle kasvaa epäonnistuneen kotoutumisen myötä. Kotoutumiseen panostaminen puolestaan lisää maahanmuuttajien mahdollisuuksia työllistyä ja osallistua yhteiskunnan toimintaan. 

Hyvinvointialueiden rahoitus

Hyvinvointialueiden yleiskatteinen rahoitus kasvaa noin 1,6 miljardia, mutta suurin osa siitä johtuu jälkikäteistarkastuksesta eli on aiemman vuoden alijäämän kattamista. Jälkikäteistarkistus korjaa hyvinvointialueiden taloutta liian hitaasti jälkikäteen. Rahoituksen riittämättömyyden vuoksi taloussuunnittelu on hankalaa ja hyvinvointialueet joutuvat supistamaan toimintaansa. 

Asiantuntijoiden kuulemisten perusteella on ilmeinen riski, etteivät hallituksen laskennalliset säästöt toteudu täysimääräisinä ja riittävän nopealla aikataululla ja siten johda tosiasiallisiin kokonaissäästöihin tilalle syntyvien kustannusten vuoksi. Esimerkiksi perusterveydenhuollon hoitoonpääsyn pidentämisestä aiheutuva laskennallisen rahoituksen vähennyksen arvioidaan hyvinvointialueilla yleisesti johtavan toteutettaessa muiden kustannusten kasvuun. Asiakasmaksujen korotuksella ei puolestaan ole hyvinvointialueiden taloutta parantavaa vaikutusta, jos vastaava osuus säännönmukaisesti vähennetään hyvinvointialueiden saamasta rahoituksesta etukäteen. 

Hyvinvointialueiden rahoituksen keskeinen osa, HVA-indeksi on määritelty 3 %:iin. Saatujen asiantuntijalausuntojen mukaan tämä ei vastaa hyvinvointialueiden todellista kustannusten kasvua. 

On selkeä arvovalinta, että julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta lähtökohtaisesti kiristetään, mutta budjetissa toimialalle kohdistettava poikkeuksellinen lisärahoitus kohdennetaan yksityiselle sektorille esimerkiksi Kela-korvausten kasvattamisen muodossa. Tällainen tehoton yksityisen sektorin tukeminen julkisen terveydenhuollon kustannuksella ei vasemmistoliitolle käy. 

Hyvinvointialueiden riittävän rahoituksen turvaaminen on elintärkeää ihmisten perusoikeuksien ja laadukkaiden palveluiden näkökulmasta. Rahoituksen ja toiminnan tasapainottamiseksi hyvinvointialueiden alijäämän kattamisvelvoite tulee pidentää vähintään neljään vuoteen ja hyvinvointialueiden kustannusindeksi päivittää vastaamaan paremmin alueiden todellisia menoja. Hyvinvointialueille tulisi antaa verotusoikeus, jotta ne voivat kehittää toimintaansa pitkäjänteisesti ja vastuullisesti. Muutoksia tarvitaan myös hyvinvointialueiden henkilöstöpolitiikkaan. 

Pakolaiskiintiö

Pakolaiskiintiö on hallittu keino auttaa haavoittuvimmassa asemassa olevia pakolaisia. Se tarjoaa kipeästi kaivatun turvallisen reitin suojeluun ja mahdollistaa uuden alun usein vuosia pakolaisleireillä eläneille. Kiintiöpakolaisiksi on valittu muun muassa kidutuksen uhreja, väkivaltaa kokeneita naisia, vammaisia ja lapsiperheitä. Suomen vastaanottamista kiintiöpakolaisista vuosittain noin puolet on ollut lapsia. 

Pakolaiskiintiö tulisi nostaa 500:sta 2500:een. 

Harmaan talouden torjunta

Harmaan talouden aiheuttama lasku julkiselle sektorille on suuri: eri arvioiden mukaan vähintään 4-6 miljardia euroa. Esimerkiksi pimeää työtä tekemisestä aiheutuva vaje verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen menetyksinä on noin 300—480 miljoonaa euroa. Ehkäisemällä harmaata taloutta parannetaan julkisen talouden rahoitusasemaa, vähennetään velkaantumista ja lisätään talouspoliittista liikkumavaraa.  

Harmaan talouden torjuntaan pitäisi panostaa kaikilla viranomaissektoreilla. Hallitus on talousarvioesityksessä osoittanut Poliisille määrärahoja harmaan talouden torjuntaan, mutta jättänyt Tullin ja Verohallinnon niistä paitsi.