Yleistä
(1) Ilmastolain (423/2022) mukaisesti valtioneuvosto antaa ilmastovuosikertomuksen eduskunnalle vuosittain. Kertomuksessa tarkastellaan päästö- ja nielukehitystä sekä toimien riittävyyttä päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Valiokunta pitää vuoden 2024 ilmastovuosikertomusta hyvänä kokonaiskuvauksena ympäristötavoitteiden toteutumisen tilanteesta ja eri toimien vaikutuksista. Valiokunta tarkastelee vuosikertomusta tässä lausunnossaan toimialansa, eli lähinnä liikenteen, näkökulmasta.
(2) Valiokunta pitää hyvänä, että ilmastovuosikertomukseen on sisällytetty arvio Suomen hiilikädenjäljen tasosta ja katsoo, että kädenjäljen kehittymistä on tarpeen seurata myös jatkossa osana vuosikertomusta.
Yleinen liikenteen päästöjen tilannekuva
(3) Liikenne on taakanjakosektorin suurin päästölähde Suomessa. Vuonna 2023 liikenteen osuus taakanjakosektorin päästöistä oli noin 37 % ja Suomen kokonaispäästöistä noin 23 %. Noin 96 % kotimaan liikenteen päästöistä syntyy tieliikenteessä.
(4) Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa (KAISU) liikenteen päästövähennystavoitteeksi asetettiin 50 % vuonna 2030 vuoden 2005 tasoon verrattuna. Jotta liikennesektorilla päästäisiin tähän tavoitteeseen, kotimaan liikenteen päästöjen tulisi vähentyä noin 0,4 Mt vuodessa. Saadun selvityksen mukaan vuodesta 2022 vuoteen 2023 kotimaan liikenteen päästöt vähenivät noin 0,4 Mt. Asiantuntijakuulemisessa keskeisinä tekijöinä tämän päästövähennyksen taustalla on nähty olevan muun muassa kuorma-autoliikenteen suoritteiden merkittävä väheneminen (6 %) sekä liikenteen uusiutuvien polttoaineiden osuuden hienoinen kasvu vuoden 2022 15 %:sta 16 %:iin vuonna 2023.
(5) Näiden lukujen valossa asiantuntijakuulemisessa on pääosin katsottu, että liikenteen päästöjen osalta päästökehitys on yleisesti ottaen perusennusteen mukaisella uralla, joka johtaa todennäköisesti asetetun tavoitteen mukaiseen liikenteen päästöjen puolittumiseen vuoteen 2030 mennessä.
(6) Toisaalta asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille myös näkemyksiä, joiden mukaan tämän kaltainen arviointi perustuu optimistisiin oletuksiin ja osin myös siihen, että kertomuksessa ja sen tulevaisuusarvioissa ei ole huomioitu viimeisimpiä päästöihin vaikuttavia toimenpiteitä. Asiantuntijakuulemisessa on katsottu, että haasteita tavoitteiden saavuttamiseksi saattavat jatkossa asettaa muun muassa jakeluvelvoitetta koskevat linjaukset, joukkoliikenteen ja kävelyn ja pyöräilyn tukien määrärahataso sekä se, että maankäyttösektorilla näyttää selkeästi olevan vaikeuksia saavuttaa sille asetettuja tavoitteita. Saadun selvityksen mukaan liikenteen päästötavoitteita voidaan jatkossa joutua vielä entisestään kiristämään, jos tavoitteita ei saavuteta maankäyttösektorilla.
(7) Valiokunta näkee valtion talouden kuntoon saamisen nykyisessä taloustilanteessa erittäin tärkeänä. Asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin tuotu esille huolenaiheena se, että mikäli esimerkiksi säästötarpeista johtuen joudutaan tekemään päästöjä lisääviä päätöksiä, seuraaville hallituskausille aiheutuu painetta kiristää päästötoimenpiteitä tulevaisuudessa. Valiokunta pitää hyvänä ajatusta tehdä toteutettavista politiikkatoimenpiteistä kokonaisarviointi niiden vaikutuksista.
(8) Liikenne tuottaa merkittävän osan Suomen kokonaispäästöistä, joten ympäristötavoitteiden tärkeimpiä haasteita on liikennettä koskevien tavoitteiden saavuttaminen. Valiokunta katsoo, että kokonaisvaikutusten kannalta keskeistä on liikenteen tavoitteiden saavuttaminen kaupunkiseuduilla, joilla asuu noin 74 % kansalaisista. Valiokunta painottaa pitkäjänteisen näkökulman sekä pitkäjänteisen suunnittelun ja toimenpiteiden tarvetta asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
(9) Liikenteen päästökehitykseen vaikuttavat keskeisesti kolme tekijää: liikennesuoritteen eli ajettujen kilometrien kehitys, liikennevälineiden energiatehokkuus ja liikenteen käyttövoimat eli käytetyt energianlähteet.
Liikennesuoritteiden ja kulkutapajakauman kehitys
(10) Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa (KAISU) asetettiin tavoitteeksi, että henkilöautojen suoritteiden eli henkilöautoilla ajettujen kilometrien määrä ei enää 2020-luvulla kasva. Asiantuntijakuulemisessa on painotettu, että liikennesuoritteiden vähentämisessä olennaista on kulkutapajakauman muuttaminen siten, että yksityisautoilu joko vähenee tai ainakin korvautuu nykyistä useammin joukkoliikenteellä kuten raide- tai linja-autoliikenteellä taikka kävellen tai pyöräillen tehdyillä matkoilla.
(11) Saadun selvityksen mukaan henkilöautojen suoritteet ovat viime vuosina pääsääntöisesti pienentyneet. Vuonna 2023 henkilöautojen suoritteet kuitenkin kasvoivat noin 0,5 % edelliseen vuoteen verrattuna. Sen sijaan kuorma-autojen liikennesuoritteet vähenivät vuonna 2023 yhteensä noin 6 % verrattuna vuoteen 2022. Tieliikenteen määrä lisääntyi maanteillä 0,4 %, mutta väheni kaduilla ja yksityisteillä 0,7 %. Asiantuntijakuulemisessa on arvioitu, että kuorma-autoliikenteen vähenemisen yhtenä keskeisenä tekijänä on todennäköisesti ollut tarkastelujaksolla vallinnut taloudellinen taantuma.
(12) Saadun selvityksen mukaan kävelyn tai pyöräliikenteen kulkutapaosuudet eivät ole viimeisten vuosien aikana kasvaneet. Vuonna 2022 kävelyn kulkutapaosuus oli 22 % ja pyöräliikenteen 9 %. Kaikista vuonna 2021 tehdyistä matkoista 54 % oli alle viiden kilometrin mittaisia ja näistä alle viiden kilometrin matkoista 43 % tehtiin henkilöautolla.
(13) Ilmastovuosikertomuksessa todetaan, ettei joukkoliikenteen ja kävely- ja pyöräilyinfrastruktuurin valtionavustuksia ja investointiohjelmaa koskeva rahoitus ole toteutunut aiemmin suunnitellulla tavalla. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu huolenaiheena esille, että muun muassa valtionavustusten määrärahataso, kohonneet liikennöintikustannukset sekä etätöiden vaikutukset ihmisten matkustuskäyttäytymiseen aiheuttavat todennäköisesti joukkoliikenteessä paineita lippujen hintojen korotuksiin ja mahdollisesti myös liikenteen palvelutason leikkaamiseen tulevina vuosina.
(14) Saadun selvityksen mukaan kestävän kulkumuotojakauman edistäminen on erityisen tärkeää kaupungeissa ja kaupunkiseuduilla. Valiokunta pitää kulkutapojen siirtymistä ympäristöystävällisempiin kulkumuotoihin tärkeänä ja katsoo, että tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan jatkossa lisätoimenpiteitä. Valiokunta kuitenkin toteaa samalla, että huomattava osa tieliikenteen tavarakuljetuksista on luonteeltaan sellaista, että kuljetuksia ei käytännössä voida merkittävässä määrin hoitaa muilla kulkumuodoilla. Lisäksi Suomen maantieteellisistä olosuhteista johtuen henkilöauto on monilla laajoilla kaupunkiseutujen ulkopuolisilla alueilla käytännössä ainoa realistinen vaihtoehto ihmisten arkiliikkumiseen.
Liikennevälineiden energiatehokkuus
(15) Autokannan osalta KAISU:ssa asetettiin tavoitteeksi, että nolla- ja vähäpäästöisten uusien teknologioiden osuus uusista myytävistä henkilöautoista kasvaa mahdollisimman lähelle sataa prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
(16) Vuonna 2023 ensirekisteröidyistä henkilöautoista vaihtoehtoisilla käyttövoimilla toimivien osuus oli 54,5 %, josta sähkön osuus on 54 % ja kaasun 0,5 %. Vuonna 2022 vastaava osuus oli 38,3 %. Näiden lukujen pohjalta arvioituna vuoden 2030 tavoitteen saavuttaminen näyttäisi saadun selvityksen mukaan todennäköiseltä edellyttäen, että uusien autojen myynti palautuu koronaa edeltävien vuosien tasolle. Sähköautojen osuudet uusista autoista ovat kuitenkin saadun selvityksen mukaan kääntyneet laskuun vuoden 2024 alkupuolella ja tammi-syyskuussa 2024 sähköautojen osuus uusista autoista oli noin 47 %. Kokonaisuutena vaihtoehtoisten käyttövoimien (täyssähkö, ladattavat hybridit ja metaani) osuus kaikista Suomen liikennekäytössä olevista henkilöautoista oli vuoden 2023 lopussa noin 8,5 %.
(17) Asiantuntija-arvioiden mukaan kaasukäyttöisiä henkilö- ja pakettiautoja koskevien tavoitteiden saavuttaminen näyttää epätodennäköiseltä johtuen muun muassa useiden ajoneuvovalmistajien päätöksistä lopettaa kaasukäyttöisten autojen kehittäminen ja valmistaminen. Samoin raskaan kaluston tavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi saadun selvityksen mukaan selkeästi nopeampaa kasvua sekä sähkö- että kaasukäyttöisten ajoneuvojen myyntiosuuksissa. Valiokunta toteaa, että raskaan liikenteen laajamittaisempi sähköistyminen tulee muun muassa teknologiakehityksen tilanteesta ja sähkökäyttöisen kaluston hintatasosta johtuen väistämättä viemään aikaa.
Liikenteen käyttövoimat
(18) Liikenteen käyttövoimien osalta tavoitteeksi on KAISU:ssa asetettu, että liikenteen uusiutuvien polttoaineiden osuus kaikesta tieliikenteeseen myydystä polttoaineesta nousee 34 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
(19) Fossiilisen bensiinin ja dieselin kulutus on saadun selvityksen mukaan viime vuosina vähentynyt liikennesuoritteiden kasvun hidastuessa, uusien autojen energiatehokkuuden parantuessa ja uusiutuvan energian osuuksien kasvaessa.
(20) Valiokunta painottaa vaihtoehtoisten liikenteen käyttövoimien ja monipuolisten käyttövoimavaihtoehtojen tarvetta tulevaisuudessa. Erityisen tärkeää on jatkossa edistää ja pyrkiä turvaamaan kohtuuhintaisten vaihtoehtoisten käyttövoimien ja polttoaineiden saatavuutta. Valiokunta pitää näin ollen erittäin tärkeänä, että biopolttoaineiden tuotantoa ja käyttöönottoa edistetään teknologianeutraalisti ja kaikkien liikennemuotojen tarpeita vastaavasti sekä kansallisesti että globaalilla tasolla.
Liikenteen verouudistuksen tarve
(21) Liikenteen veroilla ja maksuilla on keskeinen rooli osana liikennepolitiikkaa ja pyrkimystä kohti ilmastotavoitteita. Valiokunta painottaa liikenteen verouudistuksen valmistelun ja laatimisen tarvetta.
(22) Uudistuksessa on tärkeää ottaa valtiontalouden ja liikenteen kehittämistarpeiden lisäksi keskeisesti huomioon myös liikenteen ympäristötavoitteet.
Kilpailukyvyn edistäminen
(23) Kuljetuksilla ja logistiikan kustannuksilla on olennainen merkitys Suomen kilpailukyvyn kannalta. Valiokunta on jo aiemmin useissa yhteyksissä kiinnittänyt huomioita ilmastotoimien taloudellisten ja kilpailukykyvaikutusten huolellisen arvioinnin sekä kansallisten erityispiirteiden huomioon ottamisen tarpeeseen.
(24) Valiokunta pitää keskeisenä, että ilmastotavoitteita koskevissa toimenpiteissä arvioidaan ja huomioidaan myös yritysten ja teollisuuden kilpailukykyä ja investointeja koskevat vaikutukset. Kilpailukyvyn edistäminen vaatii myös politiikan pitkäjänteisyyttä, ennakoitavuutta ja johdonmukaisuutta kaikissa toimissa.
(25) Valiokunta korostaa lisäksi globaalisti yhteismitallisten ympäristötavoitteiden ja velvoitteiden merkitystä Suomen ja Euroopan kilpailukyvyn säilymiselle ja kehittymiselle. Erityisen tärkeää tämä on merenkulun ja lentoliikenteen päästötavoitteiden sekä kilpailukyvyn kannalta.