Maatalouden kannattavuus, innovatiivisuus ja ruokajärjestelmän kestävyys

Maatalouden kannattavuustilanne on ollut pitkään heikko ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on aiheuttanut epävakautta tuotantopanosmarkkinoilla, ja tuottajahintoja ei ole pystytty nostamaan samassa tahdissa kuin tuotantokustannukset ovat nousseet.  

Hallituksen talousarvioesityksessä todetaan, että energiansiirtymän ja ilmastonmuutoksen asettamat haasteet sekä globaalien resurssien niukkuus vaikuttavat suoraan Suomen ruokajärjestelmän kestävyyteen. Hallituksen panostukset maatalouden kannattavuuden parantamiseksi, tukijärjestelmän oikeudenmukaisemmaksi kohdentamiseksi ja ruokajärjestelmän kestävyyden parantamiseksi ovat kuitenkin mitättömiä. Hallitus ei toimi lainsäädännön kehittämisen eikä määrärahojen uudelleenkohdentamisen puolella. Toimettomuudesta kärsivät ennen kaikkea suomalaiset tuottajat. Kyse on suomalaisen ruuantuotannon tulevaisuudesta sekä ruokajärjestelmämme kestävyydestä.  

SDP:n mielestä on tärkeää, että maatalouspolitiikan ytimenä on edelleen ja jatkossakin ruoantuotanto mutta tämän tulee myös näkyä maataloustukien kohdentamisessa nykyistä paremmin.  

SDP haluaa selvittää tarkemmin passiivisten maatilojen tukipolitiikkaa ja kohdentaa tuet aidosti tiloille, joilla on tuloja ruuantuotannosta. Tilanteessa, jossa valtiontaloutta sopeutetaan jokaisella sektorilla ja myös valtion kirstun pohjat on kaivettu, ei voi olla niin, että tukia menee jopa 86 miljoonaa euroa vuodessa tiloille, joilla ei ole tuloja maataloudesta.  

Valiokunnan saaman asiantuntija-arvion mukaan maatalouden myyntituloja v. 2020 ei ollut 13 100 tilalla, joista kuitenkin noin 10 000 kpl on vastaanottanut valtion tai muita tukia yhteensä noin 86 miljoonan euron edestä, eli 4,9 % maataloustukien kokonaissummasta. On syytä kysyä, onko tämä oikeudenmukaista ja reilua tukipolitiikkaa?  

Hallituksen tulee jatkaa kotimaisen maatalouden uudistamista niin, että käytössä on monipuolinen keinovalikoima etenkin kasvinjalostusta ja uusien geeniteknologioiden mahdollisuuksia hyödyntäen. Lisäksi uudistuksia tarvitaan maaperän vesitalouden parantamisen, digitalisaation ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin kehittämisen osalta. TKI-toiminta ja uusien ruoantuotantoteknologioiden kehittäminen osana koko ruokajärjestelmää on keskeistä. Kierotalouden ratkaisut täytyy ottaa keinovalikoimaan laajasti mm. ravinnekierrätyksen alalla myös samalla huoltovarmuutta parantaen. Olennaista on, että samaan aikaan ruoantuotannon markkinalähtöisyyttä, arvonlisää sekä tukipolitiikkaa kehitetään. Viennissä selkeä panostus lisäarvotuotteisiin ja samalla maataloustukien kehittäminen selkeämmin tulosperusteisiksi, jolloin on mahdollista tehostaa tuotantoa kannattavasti (esim. ottamalla heikkotuottoiset viljelymaat pois käytöstä) toteuttaa tehokkaita ilmastotoimia ja ehkäistä metsäkatoa Suomessa. Vaikka tukien uudistaminen on osa laajempaa kokonaisuutta ja ratkaistaan monin osin EU-tasolla, voidaan myös kotimaan ratkaisuilla lisätä tukien kustannustehokkuutta. 

Elintarvikeviennin kasvattaminen on tärkeää ja yksi viime kaudella istuneen parlamentaarisen MAKA-työryhmän esityksistä. Yksi harvoista hallituksen budjetin lisäyksistä kevään kehysriihessä koski juurikin elintarvikevientiä. Ruoka-alan kasvuohjelmalle varattu 10 miljoonan euron rahoitus on tärkeä mutta sen vaikuttavaan kohdentamiseen tulee kiinnittää niukkenevien budjettien todellisuudessa tarkasti huomiota. Rahoituksella on saatava aikaan vaikuttavaa toimintaa, joka kasvattaa elintarvikevientiä kestävästi ja pitkäjänteisesti. Elintarvikeviennin arvon kasvattamiseen liittyvien toimien toimeenpanon kiirehtiminen on tässä asiassa ensisijaista. 

Viljelijät tarvitsevat tukea vastuullisuusvaatimusten noustessa

Erityisesti pienten ja keskisuurten tilojen kyky vastata kasvavien raportointi- ja vastuullisuustietojen toimittamiseen on heikko. Viljelijät tarvitsevat tukea ja laskenta- ja neuvontapalveluita, jotta voivat toimittaa vaadittuja tietoja esimerkiksi pankkilainan saamiseksi. Talousarviossa neuvontapalveluista ollaan leikkaamassa rahoitusta. Maatalouden neuvontapalveluiden ja eräiden muiden kehittämishankkeiden määrärahatasoksi ehdotetaan 4,076 milj. euroa, mikä on 1,15 milj. euroa vuotta 2024 vähemmän. 

Ravinteiden kierrätys

Tehokkaalla ravinteiden kierrätyksellä voidaan kattaa 90 prosenttia kasvavan fosforilannoituksen tarpeesta. Panostukset ravinteiden kierrätykseen voisivat olla merkittävä huoltovarmuusteko, jolla voi edistää myös biokaasun tuotantoa maatalouden sivuvirroista. Talousarvioesityksessä on harmillista, että vesiensuojelun ja ravinteiden kierrätyksen toimeenpano ja edistäminen on jäänyt MMM:n hallinnonalalla lähes täysin huomioitta. Ravinteiden kierrätyksen toimenpidekokonaisuutta tulisi vahvistaa.  

Kylätoiminnan tuki ja 4H-toiminta luovat elinvoimaa maaseudulle

Suomen Kylät ry on viime vuosina kylätoiminnan ja paikallisen kehittämisen kattojärjestönä onnistunut tukemaan kylien asukkaiden äänen kuulumista ja paikallista toimintaa ja toimeliaisuutta maaseudulla. Järjestö toimii maaseudun elinvoiman, turvallisen asuinympäristön ja asukkaiden hyvinvoinnin puolesta. Suomen Kylät ry ja 19 maakunnallista kyläyhdistystä vahvistavat valtionavulla kokonaisturvallisuutta, talkookulttuuria ja paikallisten yhteisöjen hyvinvointia koko Suomessa. Verrattain pienellä tuella yhdistys on luonut vaikuttavaa toimintaa ympäri Suomen. Kylätoiminnan valtionapua leikataan talousarvioesityksessä 1,4 miljoonasta eurosta 1,1 miljoonaan vuonna 2025.  

4H-toiminta tarjoaa ympäristö- ja yrittäjyyskasvatusta nuorille. 4H-järjestöllä on tärkeä tehtävä olla mahdollistamassa lasten ja nuorten kasvua aikuisiksi, joilla on kykyä ja halua ansaita toimeentulonsa omalla työllään joko toisen palveluksessa tai itsenäisinä yrittäjinä. 4H-nuorisotyö ennaltaehkäisee syrjäytymistä, tuo harrastusmahdollisuuksia myös maaseudulle, edistää nuorten työelämävalmiuksia ja yrittäjyyttä sekä työllistää vuosittain tuhansia nuoria 4H-toiminnan valtionavustuksen määrä (mom. 30.10.55) alenee 0,15 milj. eurolla, mikä johtuu kertaluonteisen lisäyksen poistosta.  

Hevosala

Talousarviossa Hevostalouden edistämiseen on kohdistettu määräraha n. 30,7 M, jossa laskua 8,5 M euroa aiempaan (n. 22 %). Leikkaus on alalle merkittävä. Hevosala koki suuren muutoksen vuonna 2017, kun rahapelaaminen keskitettiin kokonaan valtion omistamalle vedonlyöntiyhtiölle, joka sai ainoana toimijana luvan harjoittaa vedonlyöntiä Suomessa. Hevosalalta poistui tuolloin oikeus toimeenpanna rahapelejä. Hevosurheilun toiminnan varmistamiseksi arpajaislakiin otettiin säännös, jonka mukaisesti Veikkauksen tuotosta 4 prosenttia käytetään hevosurheilun ja hevoskasvatuksen edistämiseen (yhteisymmärryspöytäkirja). Ilman riittävää tukea hevosala ei kykene tekemään tarvittavia investointeja tai edes kattamaan toimintakustannuksiaan. Hevosalan rahapelaamista tulee uudistaa kestävästi ja yhteisymmärryksessä alan kanssa. Yksi selvitettävä vaihtoehto on, että totopelit siirretään yksinoikeusjärjestelmästä lisenssijärjestelmään. Näin raviurheilu ja raviradat vapautuvat nykyisestä valtiontukijärjestelmästä ja voivat itsenäisesti neuvotella totopelien järjestämisestä lisenssin haltijoiden kanssa. Hallituksen rahapelihanketta koskevissa asiantuntijalausunnoissa esitetään, että samassa yhteydessä paranisivat raviratojen mahdollisuudet hankkia ulkopuolista mainos- ja sponsorirahoitusta, kehittää raviurheilua ja monipuolistaa raviratojen toimintaa.  

Vesihuolto säilytettävä kansallisissa käsissä

Vesihuolto on huoltovarmuuden kannalta yksi tärkeimmistä ja haavoittuvimmista sektoreista. Ilman vettä ei ole elämää ja kyse on kaikkein kriittisimmästä infrasta yhteiskunnassamme. Tämän tosiasian seurauksena on ensiarvoisen tärkeää, että vesihuollon toimintavarmuutta ja kyberturvallisuutta edistetään ja tähän osoitetaan riittävät resurssit. Vesihuoltolainsäädäntöä ollaan juuri uudistamassa. Hallituksen on säädettävä laki niin, että se toteuttaa eduskunnan tahtotilaa vesi-infran säilymisestä julkisyhteisöjen käsissä ja tilkittävä mahdollisuudet yksityistää vesilaitosinfraa missään tilanteessa.  

Turkistarhaus ja eläinten suojelu

Turkistarhaus on nykymaailmassa epäeettinen ja kärsimystä aiheuttava elinkeino, joka tulee kieltää Suomessa ja EU-maissa riittävällä siirtymäajalla. Hallituksen tulee valmistella laki alan kieltämiseksi sekä sosiaalisesti kestävä siirtymä tarhaajille, jotta he voivat kouluttautua uuteen ammattiin. Pitkällä aikavälillä turkistarhauksen kieltäminen tuo merkittävät säästöt valtiontalouteen kun esimerkiksi eläintautilain mukaisia korvauksia ei tarvitse enää maksaa. Esimerkiksi vuonna 2024 Ruokaviraston arvion mukaan korvauksia viranomaisen lopettamista turkiseläimistä tulee maksettaviksi yhteensä 50,7 miljoonaa euroa. 

Hallitus ei aio jatkaa määräaikaisena alun perin perustetun eläinsuojeluasiamiehen virkaa. Virka päättyi vuoden 2023 lopussa. Eläinsuojeluasiamiehen virka perustettiin vuonna 2011 SDP:n aloitteesta koordinoimaan valtakunnallista eläinsuojelupolitiikkaa. Virka on ollut katkolla mm. pääministeri Siplän kaudella mutta Antti Rinteen hallitusohjelmassa viran jatkamisesta jälleen linjattiin. Määräaikainen ja vaalikausittain katkeava virka ei edistä työn jatkuvuutta. 

Viime hallituskaudella saatiin päätökseen pitkään valmisteltu eläinten hyvinvointilaki. Uudistettavaa, koordinoitavaa ja parannettavaa eläinten suojelun ja hyvinvoinnin turvaamiseksi riittää tämän lain jälkeenkin. Esimerkiksi lukuisat lajikohtaiset asetukset odottavat uudistamista edelleen. Eläinsuojeluasiamiehen virka tulee vakinaistaa ja sen nimi muuttaa eläinsuojeluvaltuutetun viraksi.  

Vaelluskalojen suojelu

Vesi- ja kalataloushankkeiden tukeminen (siirtomääräraha 3 v) momentin (30.40.31) esitetyt määrärahat ovat vajaan miljoona euroa pienemmät kuin vuonna 2024. Tärkeän ja menestyksekkään NOUSU-ohjelman rahoitus on niukkaa. Suomen lähes kaikki vaelluskalat ovat silmälläpidettäviä ja uhanalaisia ja niiden tilan parantamisen NOUSU-ohjelma on hankkeiden omarahoitusosuusvaatimuksineen myös hyvä esimerkki, kuinka yksityistä rahoitusta voidaan hyödyntää osana luonnonsuojelua. NOUSU ohjelman avulla on kanavoitu yksityistä rahoitusta vaellusesteiden purkamiseen, sillä hankkeisiin tarvittava omarahoitusosuus on 50 %. Yksityisen rahoituksen merkitys vesiensuojeluun tulee tulevaisuudessa korostumaan ja on tärkeää, että tämä ainutlaatuisen hyvä kehitys ei katkea julkista rahoitusta vähentämällä. Ohjelman rahoitusta tulee vahvistaa. 

Ruokaviraston toimintamenot; metsäkatoasetus ja elintarvikemarkkinavaltuutetun virka

On tärkeää, että Ruokaviraston toimintaedellytyksiin metsäkatoasetuksen toimeenpanon osalta ei tehdä leikkauksia. Kyseessä on uusi, hyväksytty asetus, joka velvoittaa yrityksiä laajasti. Asetus on epäselvä ja siten asetuksen toimenpanoon liittyvissä asioissa tarvitaan Ruokaviraston osaamista ja tukea. 

Ruokaviraston momentilta rahoitetaan myös elintarvikemarkkinavaltuutetun virka ja toimintamenot. Määräraha ei ole muuttunut vuosikausiin, vaikka valtuutetun lakisääteiset tehtävät ovat lisääntyneet. Käsittelyssä on tällä hetkellä laki elintarvikemarkkinavaltuutetun toiminnan laajentamisesta. On tärkeää, että resurssit seuraavat lakisääteisten tehtävien kasvaessa.  

Metsäluonnon hoidon resurssit ja tavoitteet

Pidämme valitettavana, että maa- ja metsätalousministeriö on laskenut edelliseen vuoteen verrattuna metsäkeskukselle asetettua alustavaa toiminnallista tulostavoitetta koskien metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Tavoitteen mukaan monimuotoisuus turvataan ympäristötuella, metsäluonnon elinympäristöjen hoitohankkeilla, maanomistajalähtöisillä hankkeilla ja kulotuksella noin 3 600 hehtaarin alueella, kun vastaava tavoite vuoden 2024 talousarvioesityksessä oli noin 4 700 hehtaaria. 

Metsäluonnon hoito (30.40.45) Metsäluonnon hoidon edistämiseen kohdennetaan budjetissa nyt sama määrä, 11,027 miljoonaa, kuin vuonna 2024. Vuonna 2023 summa oli 17,5 miljoonaa. Metsien monimuotoisuuden edistäminen on yksi metsätalouden tärkeimmistä haasteista tällä hetkellä. Metsien käyttöön kohdistetaan yhä voimakkaampaa painetta ja metsien monimuotoisuutta on vahvistettava. Talousmetsien hoidon yhteydessä ja ohessa tapahtuvaa luonnon- ja ympäristönhoitoa tulee lisätä. Teollisuuden puunkäytön voidaan olettaa talouden elpymisen myötä kasvavan lähivuosina. Puun kasvava käyttö luo taloudellista hyvinvointia Suomeen. Samalla puunhankintamäärien nousu luonnollisesti lisää riskiä monimuotoisuuden heikkenemiselle. Tarvitsemme aktiivisia toimia metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi. 

Hallitus vaikeuttaa metsäalan työvoiman saatavuutta

Hallituksen tekemät päätökset vuorotteluvapaan lopettamisesta, aikuiskoulutustuen lopettamisesta, ammatillisen koulutuksen leikkauksista sekä suunnitellut muutokset ammatillisen koulutuksen perustutkintojen ja ammattitutkintojen rahoituksen perusteiden muuttamiseksi vaikeuttavat ammatinvaihtajien kouluttautumista myös luonnonvara-alalla. Näillä päätöksillä on merkittävä vaikutus metsäalan työvoiman saatavuuteen. Ammattikouluissa käytössä olevan jatkuvan haun kautta ammatinvaihtajien merkitys esimerkiksi koneenkuljettajien kouluttamisessa metsäkonealalle on jatkuvasti noussut. Tämä on tärkeä väylä alalle saada hyvin motivoitunutta työvoimaa kustannustehokkaasti. Rahoitukseen tehtyjen heikennysten takia tämä väylä kouluttaa uusia työntekijöitä alalle joutuu vaikeuksiin. Tämä tarkoittaa työvoimaongelman pahenemista metsäalan pk-yrityksissä.  

Maatalous

Lupauksista huolimatta maataloustulo ja maatalouden kannattavuus ei ole Orpon hallituksen aikana kääntynyt kasvu-uralle. Kannattavuus on suurimalla osalla maatiloista edelleen heikkoa, eivätkä hallituksen toimet luo näkymää paremmasta. Hallituksen talousarvioesityksestä puuttuvat tarvittavat toimet maatalouden kannattavuuden vahvistamiseksi. Konkreettiset maatalouden kustannuksia vähentävät esitykset, kuten tuotantorakennusten kiinteistöveron poisto, loistavat edelleen poissaolollaan. 

Heikko kannattavuuskehitys näkyy hälyttävästi vähenevissä sukupolvenvaihdosten määrässä. Kotimaisen ruuantuotannon jatkuvuuden turvaamiseksi keskusta vauhdittaisi sukupolvenvaihdoksia lisäämällä verotuksessa huomioidut maatalouden sivutulot yrittäjätulon laskentaan nuoren viljelijän yrittäjätulosta ja laajentamalla korkotukilainat ja valtiontakauksen myös osakeyhtiömuotoisille maatiloille. 

Ensi vuoden talousarvioesitys ei tarjoa ratkaisua maataloushallinnon pitkään jatkuneisiin ongelmiin. Ruokavirasto on ilmoittanut henkilöstön irtisanomisista ja kertonut, ettei se pysty jatkossa tarjoamaan kaikkia palveluitaan. Keskusta edellyttää, että ydintehtävät, kuten tukien maksatukset, on tästä huolimatta kyettävä suorittamaan ajallaan. Henkilöstöresurssien heikkenemisen lisäksi keskusta kiinnittää huomiota maataloushallinnon käytössä olevien tietojärjestelmien uudistamistarpeeseen. Hallituksen ja vastuuministerin tulee vähintään turvata tukien hakuun, valvontoihin ja maksatuksiin liittyvien ohjelmistojen toimivuus. Kysymys on viljelijän oikeusturvan toteutumisesta. Esimerkiksi Hyrrä-järjestelmän käsittämättömän toimimattomuuden aiheuttamat kustannukset pitää korvata täysimääräisesti esimerkiksi sukupolvenvaihdoksen tehneille viljelijöille. Ministeriön, Ruokaviraston ja koko maataloushallinnon toimivuudesta vastaa maa- ja metsätalousministeri.  

Keskusta peräänkuuluttaa elintarvikemarkkinoiden reiluuttamista rakenteellisilla uudistuksilla. Maatalouden kannattavuuden ytimessä on kotimaisen ruokaketjun epätasapainon korjaaminen. Keskusta vaatii elintarvikemarkkinalain kakkospaketin kiirehtimisen lisäksi kilpailu- ja hankintalakien uudistamista. Elintarvikemarkkinavaltuutetun toimivaltuuksia ollaan laajentamassa, mutta samalla tulee huolehtia siitä, että valtuutetun johtamalla toimistolla on riittävät resurssit valvontatyöhön. Keskusta on valmis kohdentamaan tähän lisärahoitusta. 

Luomutuotannolle asetetut kasvutavoitteet ovat vesittymässä, ala on kriisissä ja tuotanto vähenee. Luomutuen epäloogisuudet ja epäoikeudenmukaisuudet tulee korjata viipymättä. Julkisten hankintojen tulee edesauttaa sekä lähiruuan että luomun menestymistä. Keskusta kiinnittää erityistä huomiota luomutuotannon lisääntyneeseen byrokratiaan ja tarkastusmaksujen merkittäviin korotuksiin. Hallituksen tulee tarkastella osana hallitusohjelmaan kirjattua norminpurkua myös maatalouden byrokratian merkittävää keventämistä. 

Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite biokaasutuotannon kasvattamisesta Suomessa. Tästä huolimatta hallitus on vähentänyt biokaasuhankkeiden rahoitusta ja vain lisännyt päätöksillään biokaasutuotannon byrokratiaa, esimerkiksi vaatimuksella kalliista todentamisvelvoitteesta. Hallituksen esitys jakeluvelvoitteen lisävelvoitteen alentamisesta puolestaan lisää epävarmuutta biokaasutuotannon toimialalla. Investointiympäristö ei näyttäydy tällä hetkellä houkuttelevana. Lupausten vastainen politiikkaa on vahingollinen niin kestävien polttoaineiden markkinoiden kehittymisen kuin huoltovarmuudenkin kannalta. Keskusta on peräänkuuluttanut biokaasuntuotannon ja käytön tarkastelua kokonaisuutena. Tämä edellyttää yhteistyötä eri ministeriöiden kesken (MMM, TEM, YM, LVM, VM). 

Elintarvikeviennin kasvattaminen

Keskusta ehdottaa, että maa- ja metsätalousministeriön johdolla otettaisiin entistä vahvempi rooli ja vastuu elintarvikeviennistä, etenkin viennin koordinoinnista, elintarvikealan toimijoiden kesken. Tällä hetkellä panostukset vientiin ovat sekä euromääräisesti, että toimenpiteiden osalta liian vaatimattomia. Keskusta edellyttää hallitusohjelman mukaista rahoitusta vientiponnisteluihin sekä vaatii vientitoiminnan uudelleenorganisointia ja tehostamista. vain siten, on mahdollista saada kaivattua lisäarvoa koko suomalaiseen ruokaketjuun. Paremman maan sisäisen koordinoinnin lisäksi maamme lähetystöt ja konsulaatit ulkomailla pitää valjastaa vientitoimiin, kuten on menestyksekkäästi toimittu esimerkiksi Irlannissa ja Tanskassa.  

Metsätalous sekä turve

Keskusta on huolissaan metsänomistajien omaisuudensuojasta ja oikeusturvasta. Keskusta ei hyväksy harmaata suojelua, jossa suojelusitoumuksista sovitaan ohi metsänomistajan, ja vieläpä ilman korvausta. Arvokkaiden luontokohteiden ja elinympäristöjen suojelusta pitää huolehtia. Suojelun tulee kuitenkin perustua ensisijaisesti vapaaehtoisuuteen ja aina täyteen korvaukseen maanomistajalle. Keskusta näkee, että vapaaehtoisten ja pidettyjen METSO- ja HELMI-ohjelmien rahoituksen väheneminen saattaa samalla vaarantaa kestävän metsätalouden harjoittamisen hyväksyttävyyden. Mainittujen seikkojen vuoksi keskusta on valmis lisäämään rahoitusta vapaaehtoisen luonnonsuojelun METSO- ja HELMI-ohjelmiin. 

Keskusta haluaa vahvistaa yksityisten metsänomistajien asemaa ja kotimaista omistajuutta. Toisin kuin Orpon hallitus, on keskusta valmis korottamaan metsävähennyksen jo ensi vuoden alusta 75 prosenttiin. Selitys valmistelijoiden ajanpuutteesta ei vaikuta uskottavalta, koska kyse on vain yhden numeron muutoksesta pykälässä. Metsävähennys maksaisi itsensä takaisin lisäämällä aktiivisuutta metsäsektorilla. 

Keskusta on huolissaan metsiemme omistuksen valumisesta rahastojen ja ulkomaisten sijoittajien käsiin. Tämä merkitsee jo nyt vuositasolla miljoonien eurojen verotulojen menetystä. Keskusta on valmis korjaamaan sijoitusrahastojen verosääntelyn pikaisesti EU-oikeuden mukaiselle vaatimustasolle. Yksityisen maanomistuksen asemaa tulee vahvistaa kehittämällä lainsäädäntöä esimerkiksi Ruotsin Jordförvärvslagin mallin mukaan, jolloin ulkomaisten sijoittajien maanostoa voitaisiin estää. 

Keskustan mielestä hallituksen linjaama totaalinen turvetuotannosta luopuminen on huoltovarmuuden kannalta väärä päätös. Turpeen käytön alasajo ja toisaalta tuontihakkeen loppuminen ovat sekoittaneet puumarkkinoita, ja osaltaan johtaneet jopa tukkipuiden päätymiseen lämpökattiloihin. Kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus on välttämätöntä turvata tulevinakin vuosina. Ominaisuuksiltaan vastaavaa korviketta ei toistaiseksi ole olemassa. 

Kalastus ja riistanhoito

Keskusta katsoo, että suurriistan kannanhoidollinen metsästys tulee jälleen mahdollistaa. Korkeimman oikeuden laintulkinnan vuoksi kannanhoidollinen metsästys on käytännössä estynyt. Kannanhoidollisen metsästyksen salliminen edellyttää siksi kansallisen lainsäädännön uudistamista. Keskusta on pettynyt hallituksen hitauteen lainvalmistelussa. Mikäli maa- ja metsätalousministeri Essayah ei ole valmis tuomaan esitystä eduskunnan käsiteltäväksi, vetoaa keskusta maa- ja metsätalousvaliokuntaan, että se ottaisi käsittelyyn keskustan tekemän lakialoitteen metsästyslain uudistamisesta Ruotsin mallin mukaan.  Petovahinkokorvaukset ovat kasvussa ja korvausmäärä lähentelee jo EU:n myöntämän maksuvaltuuden ylärajaa. Kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistaminen vähentäisi merkittävästi valtiontalouden kustannuksia petokorvausten pienentymisen sekä erilaisten susihankkeiden vähentyneen tarpeen myötä. 

Vasemmistoliitto ei voi yhtyä maa- ja metsätalousvaliokunnan kantaan. 

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala on avainasemassa luontokadon ja ilmastokriisin pysäyttämisessä. Tämän pitäisi näkyä paljon vahvemmin ympäristötoimien rahoituksessa. Nykyisellään reilun vihreän siirtymän toteuttamiseen tarvittavat budjetin lisäpanostukset uupuvat. Päinvastoin talousarviossa esitetään lisää leikkauksia ilmaston ja ympäristön kannalta keskeisiin määrärahoihin. 

Isona puutteena talousarvioesityksessä voidaan maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan osalta esittää se, ettei luontokatoa ole tunnistettu yhtenä toimintaympäristön muutostekijöistä. Luontokadon huomioimatta jättäminen näkyy myös hallinnonalan rahoituksessa. Pääluokan 30 (MMM) yhteiskunnallisissa vaikuttavuusarvioinneissa ei ole huomioitu maankäyttösektorin ja maatalouden päästöjen vähentämisen tavoitteita ja hiilinielujen vahvistamista, vaikka näin on tehty monien muiden ministeriöiden hallinnonaloilla. Tämä ei ole vastuullista sellaisen budjettisuunnittelun näkökulmasta, joka ottaa vakavasti Suomea sitovat ilmastotavoitteet. 

Maankäyttösektori

Maankäyttösektorin nettonielun kasvattaminen kiireesti on akuutein ilmastopoliittinen haaste Suomelle taakanjakosektorin päästövähennysten jouduttamisen ohella. Tähän mennessä hallitus on laiminlyönyt maankäyttösektorin ilmastotoimet täysin. Hallituksen tulisi palauttaa määrärahat turvepeltojen ilmastotoimille sekä lisätä pääluokkaan 30 uusi momentti, jolta rahoitetaan kosteikkoviljelyn tukemista. Kosteikkoviljely on yksi erittäin kustannustehokkaaksi ja vaikutuksiltaan merkittäväksi todettu toimi. Myös joutoalueiden metsitystuki tulisi palauttaa yhtenä tehokkaana keinona hiilinielun vahvistamiseksi. 

Talousarvioesityksessä määrärahoja tulisi uudelleenohjata ”puuntuotannon kestävyyden turvaamiselta” metsäluonnon hoidon edistämiseen. Valtaosa puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen osoitetusta määrärahasta kohdistetaan ympäristölle haitallisiin toimiin. Sillä ylläpidetään kuitupuun tuotantoon keskittyvää metsätaloutta, joka nojaa vahvasti jaksolliseen metsänkasvatukseen ja jonka vaikutus suomalaiselle metsäluonnolle on tuhoisa. Avohakkuuseen huipentuva jaksollinen metsänkasvatus tuhoaa metsäelinympäristön täysin ja vaatii mittavaa maaperän muokkausta, kun metsää halutaan istuttaa uudelleen. Tämä ei ole johdonmukaista hiilinielun parantamisen kanssa. Määrärahoja tulee kohdistaa aitoihin luonnonhoitotoimenpiteisiin, joilla turvataan metsäluonnon monimuotoisuus ja suojellaan yksityismetsiä. 

Ensi vuoden talousarviossa hallitus on jälleen leikkaamassa määrärahoja Suomen metsäkeskukselta, mikä tarkoittaa käytännössä vähäisempiä resursseja luonnonhoitoon. Osa METSO-ohjelman toteutuksesta on metsäkeskuksen vastuulla. Lisää ympäristötoimia talousmetsissä tarvitaan ja näihin liittyvää toteutusta, neuvontaa ja valvontaa olisi tärkeää pystyä tekemään kattavammin. Leikkaukset metsäkeskuksen toimintaan eivät edesauta tätä. Samalla hallitus laskee metsäkeskukselle asetettua alustavaa toiminnallista tulostavoitetta koskien metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämistä, vaikka sitä olisi perusteltua pikemminkin korottaa. 

Metsähallituksen 125 miljoonan euron tuloutustavoitetta tulisi alentaa, jotta varmistutaan siitä, että valtion metsien hakkuumäärät eivät lisäänny. Liian suuret hakkuut ovat puuston kasvun hidastumisen ohella pääsyy Suomen romahtaneelle hiilinielulle. Lisääntyneet hakkuut ovat uhka paitsi hiilinielulle, myös luonnon monimuotoisuudelle. Tällä hetkellä peräti kolme neljäsosaa Suomen metsäluontotyypeistä on uhanalaisia. Hallituksen pitää muotoilla sellaiset vanhojen metsien suojelukriteerit, joilla pystytään suojelemaan kaikki arvokkaat metsät tieteellisen tutkimustiedon mukaisesti ja linjassa EU:n biodiversiteettistrategian alaisten tavoitteidemme kanssa. 

Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma (MISU) tulisi päivittää tällä hallituskaudella ja sen toimeenpanolle on allokoitava riittävä rahoitus siinä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ympäristön- ja luonnonsuojelun lisärahoituksen menot voitaisiin kattaa esimerkiksi ottamalla käyttöön maankäytön muutosmaksu ja biomassan polton verotus sekä vähentämällä ympäristölle haitallisia tukia. 

Kalatalous

Vesiensuojelun rahoituksesta leikataan sekä ympäristöministeriön että MMM:n hallinnonalalla. Vesistöjen tilanne Suomessa on heikko. Itämeren luontotyypeistä uhanalaisia on 24 prosenttia, Itämeren rannikon luontotyypeistä uhanalaisia on 58 prosenttia ja sisävesien sekä rantojen luontotyypeistä uhanalaisia on neljännesosa. Itämeren kalakantojen kehitys on ollut viime vuosina erityisen heikkoa, osin tunnistamattomista syistä. Vaelluskalakantojen tilan parantaminen edellyttää merkittäviä lisäyksiä NOUSU-ohjelman rahoitukseen, ja ensi vuoden talousarviossa esitetyt leikkaukset tulisi perua. 

Ruoantuotanto

Luomutuotantoon ei ohjata riittävästi tukea, vaikka nimenomaan lannoitteita ja kasvimyrkkyjä vähentämällä myös vesistöjen ja luonnon kunto saataisiin paranemaan kestävästi. Luomalla parempia kannustimia luomutuotannolle voidaan myös vähentää tuontilannoiteriippuvuutta ja siten vahvistaa huoltovarmuutta. Maatalouden tukia on mahdollista kokonaisvaltaisemminkin uudelleenohjata hallinnon sisällä siten, että kannustetaan entistä vahvemmin ympäristön tilaa parantavaan toimintaan. 

TKI-rahoituksessa tulisi näkyä kiireellinen tarve leikata ruoantuotannon päästöjä. Kasvipohjainen maatalouden ja elintarviketuotannon arvoketju tarvitsee arviolta noin 200 miljoonan euron investoinnit vuoteen 2030 mennessä, eli noin 34 miljoonan euron vuosipanostukset. Kasvipohjaiseen ruokavalioon siirtyminen on yksi tehokkaimpia keinoja hillitä päästöjä ja globaalia metsäkatoa. Näiden lisäksi kasviproteiinien viljely kotimaassa vahvistaa ruokajärjestelmämme huoltovarmuutta ja parantaa ruokaturvaa. Jotta kasvipohjaisen ruoan potentiaali saadaan täysin hyödynnettyä, merkittävässä murroksessa olevaa alaa on tuettava. 

Lopuksi

Turvetuottajien siirtymätukia olisi jatkettava, ja turkistarhaukselle laadittava alasajo-ohjelma, joka mahdollistaa tarhaajille siirtymisen uusien elinkeinojen pariin. Turkistarhaus elinkeinona on tullut tiensä päähän. Sen yhteiskunnallinen hyväksyttävyys on romahtanut, ja samalla se painii vuodesta toiseen yhä pahemmissa kannattavuusvaikeuksissa. Ei ole oikein eläimille, tarhaajille eikä veronmaksajille, että tätä kuolevaa alaa pidetään keinotekoisesti hengissä. Luopumistukijärjestelmän avulla tarhaajille voitaisiin turvata oikeudenmukainen siirtymä taloudellisesti kannattavien ja tulevaisuudenkestävien elinkeinojen piiriin, hallitusti.