(1) Sairausvakuutuslakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että lain 3 luvun 3 §:ään lisätään korvattavana tutkimuksena ja hoitona naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin määräämä hedelmöityshoitoon kuuluva tutkimus- ja hoitotoimenpide. 

(2) Sairausvakuutuksesta korvataan esityksen mukaan vain sairauteen perustuvia hedelmöityshoidon kustannuksia. Korvausoikeus hedelmöityshoidoista edellyttää hallituksen esityksen (s. 18) mukaan lääketieteellistä syytä hedelmöityshoitojen aloittamiseksi, eikä korvausoikeuteen tällöin vaikuta, onko kyse nais-miesparin, nais-naisparin vai itsellisen naisen hedelmöityshoidosta. Hallituksen esityksen perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että käytännössä samaa sukupuolta olevat pariskunnat ja itselliset naiset eivät pääsääntöisesti pääse osallisiksi hedelmöityshoitojen sairausvakuutuskorvauksista. Tämän vuoksi hallituksen esitystä on tältä osin arvioitava perustuslain 6 §:n 1 ja 2 momentissa turvatun yhdenvertaisuuden ja syrjinnän kiellon valossa. 

(3) Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännös ilmaisee paitsi vaatimuksen oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta myös ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta. Yhdenvertaisuussäännös kohdistuu myös lainsäätäjään. Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa kansalaisia tai kansalaisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa (ks. HE 309/1993 vp, s. 42—43, ks. myös PeVL 1/2017 vp, s. 3, PeVL 31/2014 vp, s. 3/I). 

(4) Perustuslakivaliokunnan käytännössä on vakiintuneesti korostettu, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (PeVL 59/2002 vp, s. 2/II, PeVL 16/2006 vp, s. 2, PeVL 25/2006 vp, s. 2/I, HE 309/1993 vp, s. 43/I). 

(5) Yleistä yhdenvertaisuussäännöstä täydentävän 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Säännöksessä lueteltuja erotteluperusteita voidaan pitää syrjintäkiellon ydinalueena. Luetteloa ei ole kuitenkaan tarkoitettu tyhjentäväksi, vaan eri asemaan asettaminen on kielletty myös muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tällainen syy voi olla esimerkiksi yhteiskunnallinen asema, varallisuus, yhdistystoimintaan osallistuminen, perhesuhteet, raskaus, aviollinen syntyperä, seksuaalinen suuntautuminen ja asuinpaikka (HE 309/1993 vp, s. 43—44, ks. myös PeVL 31/2014 vp, s. 3/I). Syrjintäkielto koskee myös toimenpiteitä, jotka välillisesti johtaisivat syrjivään lopputulokseen. Tältä osin syrjinnän käsilläolo on perusoikeusuudistuksen perustelujen mukaan arvioitava jonkin menettelyn tosiasiallisten seurausten kannalta. Suosintaa tai jonkin yksilön tai ryhmän asettamista etuoikeutettuun asemaan on pidettävä säännöksen kieltämänä, jos se asiallisesti merkitsisi toisiin kohdistuvaa syrjintää (HE 309/1993 vp, s. 44/I, ks. myös PeVL 4/2016 vp, s. 3, PeVL 28/2009 vp, s. 2/II). 

(6) Perustuslain 6 §:n 2 momentti ei toisaalta kiellä kaikenlaista erontekoa ihmisten välillä, vaikka erottelu perustuisi syrjintäsäännöksessä nimenomaan mainittuun syyhyn. Olennaista on, voidaanko erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla (HE 309/1993 vp. s. 44/I). Perustuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulle erilaisen kohtelun mahdollistavalle hyväksyttävälle perusteelle asetettavat vaatimukset ovat valiokunnan vakiintuneen käytännön mukaan erityisesti säännöksessä lueteltujen kiellettyjen erotteluperusteiden kohdalla korkeat (ks. esim. PeVL 57/2016 vp, PeVL 31/2013 vp, PeVL 1/2006 vp, s. 2/I, PeVL 38/2006 vp, s. 2). Hyväksyttävän perusteen on valiokunnan käytännössä edellytetty olevan asiallisessa ja kiinteässä yhteydessä lain tarkoitukseen (ks. esim. PeVL 44/2010 vp, s. 5—6). Henkilöihin kohdistuvat erottelut eivät saa olla mielivaltaisia eivätkä erot saa muodostua kohtuuttomiksi (ks. esim. PeVL 57/2016 vp, PeVM 11/2009 vp, s. 2, PeVL 60/2002 vp, s. 4, PeVL 18/2006 vp, s. 6). 

(7) Perustuslakivaliokunta on aiemmin arvioinut sääntelyä, jonka mukaan rekisteröidyssä parisuhteessa eläville naisille sekä muille kuin parisuhteessa eläville naisille voidaan antaa hedelmöityshoitoja, joskin tiukemmin edellytyksin kuin avioliitossa tai avoliitossa oleville naisille. Valiokunnan mukaan perustuslain 6 §:n mukaisesta yhdenvertaisuusperiaatteesta ei voinut johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn. Keskeistä oli, voitiinko erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. Valiokunta totesi, että lakiehdotuksissa asetettiin henkilöt eri asemaan sosiaalisen statuksensa tai siviilisäätynsä ja osaksi myös sukupuolisen suuntautumisensa kannalta. Kun otettiin huomioon hedelmöityshoidon lääketieteellinen tarkoitus auttaa lapsettomuudesta vastoin tahtoaan kärsiviä henkilöitä, ei lakiehdotuksia voitu pitää näiltä osin perustuslainvastaisina. Valiokunta katsoi, että ehdotetut erot liittyivät kiinteästi yhteiskunnan arvovalintoihin ja valiokunnan pitkäaikaiseen käytäntöönkin verrattuna mahtuivat lainsäätäjälle kuuluvien harkintarajojen sisälle. Perustuslaki ja erityisesti sen 6 §:n yhdenvertaisuussäännös eivät asettaneet estettä ehdotetun mukaiselle sääntelylle (PeVL 59/2002 vp, s. 2—3, PeVL 16/2006 vp, s. 2). 

(8) Perustuslakivaliokunta piti säännösehdotusta, jonka mukaan hedelmöityshoitoja eivät olisi oikeutettuja saamaan sellaiset naiset, jotka eivät elä miehen kanssa avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa, perustuslain 6 §:n kannalta lähtökohtaisesti ongelmallisena. Ottaen kuitenkin erityisesti huomioon tarkoituksen auttaa lapsettomuudesta vastoin tahtoaan kärsiviä henkilöitä tällainenkin sääntely arvovalintoineen mahtui lainsäätäjälle kuuluvan harkintavallan piiriin eikä ollut ristiriidassa perustuslain 6 §:n kanssa (PeVL 25/2006 vp, s. 2). 

(9) Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että nyt arvioitavassa sääntelyssä, toisin kuin aikaisemmin arvioiduissa tapauksissa, oikeutta korvaukseen ei erotella seksuaaliseen suuntautumisen perusteella. Yksityisellä sektorilla toteutettujen hedelmöityshoitojen korvattavuuden rajaamista ehdotetulla tavalla voidaan perustuslakivaliokunnan mielestä perustella korvauksen sairausperusteisuuteen kytkeytyvillä hyväksyttävillä perusteilla erityisesti kun otetaan huomioon perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen soveltamistapauksissa lainsäätäjälle kuuluva harkintamarginaali. Yksityisten hoitojen korvattavuutta koskevassa asiayhteydessä ei tutkimusten ja hoitojen korvattavuuden liittäminen sairausperusteisuuteen myöskään ole mielivaltaista eivätkä erot muodostu kohtuuttomiksi. Lakiehdotus ei vaikuta esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parien ja itsellisten naisten mahdollisuuteen saada hedelmöityshoitoja julkisesta terveydenhuollosta eikä myöskään yksityisen terveydenhuollon piiristä, joskin jälkimmäisessä tilanteessa heille hedelmöityshoidosta maksettavaksi jäävät kustannukset ovat suuremmat kuin sairausperusteisia hoitoja saavilla.