Lähtökohdat
Hallituksen esitys liittyy eurooppalaisen patenttijärjestelmän uudistamiseen, jota koskevat EU-asetukset hyväksyttiin joulukuussa 2012. Esitys koskee yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen hyväksymistä, minkä lisäksi Suomen esitetään tekevän selityksen sopimuksen eräiden artikloiden väliaikaisesta soveltamisesta. Sopimukseen sitoutuminen merkitsee siirtymistä uuteen eurooppalaiseen patenttijärjestelmään. Esitykseen sisältyy lakiehdotuksia eräiden asiaan liittyvien lakien muuttamiseksi.
Esityksen valtiosääntöoikeudellisesti merkitykselliset kysymykset koskevat Suomen täysivaltaisuutta, kansainvälisen velvoitteen hyväksymistä ja sopimuksentekovallan delegointia, kielellisiä oikeuksia ja oikeusturvaa. Esitykseen sisältyy hyvin laaditut laajat ja perusteelliset säätämisjärjestysperustelut, ja esitys edustaa valiokunnan mielestä muutoinkin perusteellista lainvalmistelutyötä. Valiokunta voi yhtyä säätämisjärjestysperusteluissa esitettyihin näkemyksiin ja esittää siten vain eräitä huomioita sopimuksentekovallan delegoinnista.
Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
Eduskunta hyväksyy perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan muun ohella sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Patenttituomioistuinta koskeva sopimus sisältää huomattavan määrän lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, joista on tehty selkoa hallituksen esityksessä. Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti sopimus edellyttää siten eduskunnan hyväksymistä.
Patenttituomioistuimen varainhoitoa ja paikallisjaoston perustamista koskevilla määräyksillä on vähäistä suurempaa vaikutusta budjettivallan käyttöön. Tämä on perustuslain 94 §:n 1 momentissa tarkoitettu muu syy, joka niin ikään edellyttää, että eduskunta päättää sopimuksen hyväksymisestä.
Perustuslakivaliokunta on käytännössään lähtenyt siitä, että eduskunta antaa nimenomaisella päätöksellä suostumuksen myös sopimusmääräyksiä koskevien sellaisten selitysten antamiseen, jotka vaikuttavat Suomen kansainvälisen velvoitteen sisältöön tai laajuuteen itse sopimukseen verrattuna (ks. esim. PeVL 21/2003 vp). Koska hallitus esittää sopimukseen liittyen annettavaksi selityksen sopimuksen tiettyjen määräysten väliaikaisesta soveltamisesta, eduskunnan suostumus tarvitaan myös siihen.
Täysivaltaisuus ja sopimuksentekovallan delegoiminen
Yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyssä sopimuksessa on määräyksiä, joiden mukaan sopimuksella perustettava hallintokomitea voi muuttaa ja tarkistaa sopimusta. Kysymys on sopimuksentekotoimivallan delegoimisesta. Toimivalta koskee koko sopimusta, ja koska sopimus sisältää myös lainsäädäntövallan alaan kuuluvia määräyksiä, delegointi koskee myös eduskunnan toimivaltaa.
Perustuslakivaliokunta on tämän kaltaisia sopimusjärjestelyjä 2000-luvun alussa arvioidessaan lähtenyt siitä, että sopimukseen perustuvalle toimielimelle voidaan antaa toimivaltaa mukauttaa sopimusta mutta ei muuttaa sitä. Sallittujen mukautusten on tullut olla asialliselta merkitykseltään sellaisia, että ne eivät vaikuta itse sopimuksen luonteeseen eivätkä toisaalta koske asioita, jotka perustuslain mukaan edellyttävät eduskunnan myötävaikutusta (ks. esim. PeVL 13/2008 vp).
Vuonna 2012 voimaan tulleiden perustuslain tarkistusten myötä täysivaltaisuutta ja kansainvälisten velvoitteiden hyväksymistä koskevat perustuslain 1 ja 94 §:n säännökset ovat muuttuneet. Perustuslain tarkistamisella pyrittiin muutokseen etenkin siltä osin, kun kysymys on eduskunnan toimivallan, kuten lainsäädäntövallan, siirtämisestä. Muutoksella oli tarkoitus mahdollistaa vähäisessä määrin säädösvallan siirtämistä kansainvälisille toimielimille varsin teknisluontoisessa sääntelyssä tai hyvin rajatulla alalla (ks. HE 60/2010 vp, s. 28). Näin ollen käsillä olevia sopimusmääräyksiä on tarkasteltava voimassa olevan perustuslain kannalta eikä sitä edeltävän tulkintakäytännön perusteella. Perustuslain 94 §:n ja sen esitöiden mukaan eduskunnan toimivallan siirtäminen tapahtuu merkittävän ja muun toimivallan erottelun mukaisesti. Muusta kuin merkittävästä eduskunnan toimivallan siirrosta voidaan nykyisin päättää tavallisella ääntenenemmistöllä (HE 60/2010 vp, s. 45/II).
Arvioitaessa sopimusta täysivaltaisuussääntelyn kannalta huomionarvoista on ensinnäkin se, että sopimus koskee immateriaalioikeusasioita ja siten suhteellisen kapeaa ja teknistä erityisalaa. Immateriaalioikeusasiat mainittiin perustuslain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä esimerkkinä sääntelystä, jossa sopimuksentekotoimivaltaa on mahdollista siirtää äänten enemmistöllä (ks. HE 60/2010 vp, s. 28). Arvioitavana olevassa hallituksen esityksessä on näin ollen kyse juuri sellaisesta tilanteesta, johon perustuslain tarkistuksella pyrittiin vaikuttamaan. Valiokunnan mielestä arvioitavaan sopimukseen ei sisälly sellaista toimivallan siirtoa sopimuksella perustettavalle elimelle, että toimivaltaa tai sen siirtoa olisi pidettävä merkittävänä. Lisäksi sopimuksentekovallan delegointia rajoittaa jäsenvaltion mahdollisuus määräajassa ilmoittaa, että sopimuksen muutos ei sido sitä. Ehdotettu sääntely ei muodostu valtiosääntöisesti ongelmalliseksi, ja sopimuksen hyväksymisestä voidaan päättää äänten enemmistöllä.