Yleistä
Sivistysvaliokunta toteaa, että Suomen talouden rakennemuutos, kasvun pysähtyminen, velkaantuminen ja julkisen sektorin välttämättömät sopeuttamistoimet asettavat opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle tiukat reunaehdot. Hallinnonalalle kohdistuu merkittävä määrärahavähennys vuoteen 2020 mennessä. Huolestuttavaa on, että tässä tilanteessa Suomen suhteellinen asema osaamisyhteiskuntana on heikentynyt ja koulutustason nousu on pysähtynyt. Nuorten osaamistaso on laskussa ja Suomen tiede uhkaa jäädä jälkeen kilpailijamaistaan. Turvapaikan hakijoiden määrän kasvu vaikuttaa tarpeeseen kehittää koulutusta ja tukea heidän kotoutumistaan kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotyön keinoin.
Tässä tilanteessa sivistysvaliokunta korostaa rakenteellisten uudistusten merkitystä sekä tarvetta lisätä koulutusjärjestelmän tuottavuutta ja tehokkuutta. Hallitus panostaa näihin erityisesti koulutuksen ja osaamisen kärkihankkeella. Valiokunta pitää välttämättömänä, että kehittämisen ja uudistamisen kautta edelleen turvataan kaikille suomalaisille laadukkaat palvelut koulutuksen ja tutkimuksen sekä kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön aloilla.
Opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokan loppusummaksi vuonna 2017 esitetään 6 773 milj. euroa, mikä on 28 milj. euroa vähemmän kuin kuluvana vuonna. Keskeisin määrärahojen lisäys on korkeakoulujen pääomittamiseen varattu 150 milj. euroa. Osaamisen ja koulutuksen kärkihankkeisiin vuonna 2017 kohdennetaan määrärahaa noin 62 milj. euroa.
Suuret määrärahojen vähennykset liittyvät opintotukiuudistukseen ja opiskelijoiden asumistuen siirtämiseen yleisen asumistuen piiriin, joiden vaikutus on yhteensä noin 161 milj. euroa. Hallitus tulee ehdottamaan muun muassa korkeakouluopintoihin tarkoitetun tukiajan lyhentämistä 54 tukikuukauteen, luopumista vanhempien tulojen vähentävästä vaikutuksesta opintorahaan itsenäisesti asuvien 18- ja 19-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden kohdalla ja opiskelijan omien tulojen perusteella takaisinperittävien opintorahan ja asumislisän määrien korotusten kohtuullistamista. Sivistysvaliokunta pitää erittäin merkittävänä sitä, että nykyisessä taloudellisessa tilanteessa voidaan myös opintotuen osalta saada aikaan eräitä selkeitä parannuksia opiskelijoiden asemaan. Sivistysvaliokunta tulee käsittelemään tätä asiaa tarkemmin sitä koskevan hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä.
Ammatillisen koulutuksen 190 milj. euron määrärahavähennys kohdistetaan kokonaisuudessaan kuntien rahoitusosuuteen eikä sillä ole vaikutusta valtion talousarvion määrärahaan. Tämä muutosehdotus on valiokunnan arvion mukaan sekä määrällisesti että suhteutettuna ammatillisen koulutuksen kokonaisrahoitukseen merkittävin säästötoimi valiokunnan toimialalla. Ammatillisen koulutuksen rahoituksen jo toteutetut leikkaukset ja vuonna 2017 toteutuva 190 miljoonan euron vähennys merkitsevät esimerkiksi vuoteen 2013 verrattuna noin 331 miljoonan euron kokonaisvähennystä, eli 19,5 % rahoitustasosta vuonna 2013.
Sivistysvaliokunta on useaan otteeseen huomauttanut, että ammatillisen koulutuksen rahoitusosuuden vähennys on tarkoitus toteuttaa vuonna 2017 mutta ammatillisen koulutuksen uudistamista koskevan lainsäädännön on tarkoitus tulla voimaan vasta vuonna 2018. Valiokunta korostaakin, että vuodesta 2017 tulee ammatillisen koulutuksen järjestäjille erittäin haastava. Sivistysvaliokunta tulee käsittelemään asiaa tarkemmin sitä koskevan hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä.
Kilpailukykysopimuksen perusteella opetus- ja kulttuuritoimen määrärahatasoa tarkistetaan vastaamaan muuttunutta tarvetta hallinnonalan virastojen, laskennallisen rahoitusjärjestelmän mukaisen rahoituksen saajien sekä korkeakoulujen kohdalla.
Sivistysvaliokunta pitää erittäin merkittävänä talousarvioehdotuksessa momentille 29.08.41 (Eräät käyttöoikeuskorvaukset) ehdotettua 6,3 miljoonan euron korotusta suojattujen teosten tekijöille maksettavia lainauskorvauksia varten. Sivistysvaliokunta ja useat muut tahot ovat moneen kertaan esittäneet korvauksiin käytettävän rahamäärän kasvattamista muiden Pohjoismaiden tasolle. Tähän liittyy osaltaan hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tekijänoikeuslain 19 ja 19 a §:n muuttamisesta (HE 102/2016 vp — SiVM 10/2016 vp), jolla laajennetaan lainauskorvauksen piiriin korkeakoulukirjastoista tapahtuva lainaaminen. Tämäkin on ollut sivistysvaliokunnan pitkäaikainen tavoite. Nyt ehdotettu merkittävä tasokorotus nostaa kokonaiskorvausmärän 15,6 miljoonaan euroon, mikä takaa asiantuntijalausuntojen mukaan sen, että korvausten saajien määrän lisääntyminen ei vähennä vakiintuneiden korvauksen saajien korvauksia.
Sivistysvaliokunta pitää erittäin merkittävänä myös audiovisuaalisen alan tuotantokannustinjärjestelmän käyttöönottoa vuonna 2017. Se rahoitetaan vuonna 2017 puoliksi opetus- ja kulttuuriministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön kesken, ja sen käytännön toimeenpanosta vastaa Innovaatiorahoituskeskus Tekes. Kannustimen tarkoituksena on nostaa Suomen kilpailukykyä sekä lisätä vetovoimaisuutta kotimaisten ja kansainvälisten tuotantojen toteuttamispaikkana. Opetus- ja kulttuuriministeriön osuus, joka toteutetaan määrärahasiirtoina ministeriön pääluokasta työ- ja elinkeinoministeriön pääluokkaan, on yhteensä 750 000 euroa, josta kannustinjärjestelmän hallinnointiin osoitetaan 250 000 euroa ja maksuhyvityksiin 500 000 euroa.
Sivistysvaliokunta tarkastelee seuraavassa valtion talousarvioesitystä vuodeksi 2017 vain eräiden keskeisimpien asioiden osalta.
Peruskoulun haasteet
Sivistysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan oppimistuloksemme ovat edelleen korkealla tasolla, mutta niiden kehitys on jo kymmenen vuoden ajan ollut laskusuuntainen. Nykytilaan ei voi olla tyytyväinen, kun 15 % 20—24-vuotiaista naisista ja viidennes miehistä on työn tai koulutuksen ulkopuolella ja osuus kasvaa nopeasti. Myös heikoimmin ja parhaiten menestyvien oppilaiden erot kasvavat nopeasti. On erittäin hälyttävää, että osa nuoristamme ei saavuta matematiikassa tai lukutaidossa sellaisia perustaitoja, joita tarvitaan jatko-opiskelussa ja työelämässä.
Erot perusopetuksen järjestämisessä ovat saadun lausunnon mukaan kasvamassa eri kuntien välillä esimerkiksi siten, että oppilaiden saaman opetuksen määrässä voi olla jopa runsaan lukukauden mittainen ero. Myös muut indikaattorit, kuten opetusryhmien koko ja erityistä tukea saavien oppilaiden määrä viittaavat koulutuksen saatavuuden eriarvoistumiseen.
Maan sisäiset erot oppivelvollisuuden suorittamisessa ja päättötodistuksen saamisessa ovat olleet perinteisesti vähäiset. Valiokunta pitää välttämättömänä, että tästä yhdenvertaisuudesta pidetään kiinni ja että alueellisiin ja kuntien sisäisiin eroihin pyritään puuttumaan lisäpanostuksin ja kehittämistoimenpitein. Saadussa asiantuntijalausunnossa on korostettu, että pohjoisella haja-asutusalueella on aivan erilaiset mahdollisuudet toteuttaa esimerkiksi valinnaista opetusta kuin pääkaupunkiseudulla. Toisaalta etäopetus mahdollistaisi monia opiskeluratkaisuja ajasta ja paikasta riippumatta. Sijoittuminen toisen asteen opintoihin ja etenkin opintojen keskeyttäminen ammatillisella puolella on lausunnon mukaan huolestuttavaa. Toisen polven maahanmuuttajien oppimistulokset huolettavat, ja riittävällä kielikoulutuksella ja opintojen ohjauksella onkin tärkeä rooli monimuotoistuvassa yhteiskunnassa.
Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että hallitus on varannut ensi vuodelle 15,2 miljoonaa euroa koulutuksellisen tasa-arvon kehittämiseen ja erityisopetuksen laadun kehittämiseen. Lisäksi erillismäärärahoja on tarkoitus suunnata perusopetuksen oppimistapoja ja -ympäristöjä kehittäviin toimenpiteisiin sekä suunnata näihin kehittämistoimia, joilla parannetaan oppimistuloksia sekä tuetaan oppimisen ja pedagogiikan kehittämistä lähikouluperiaatetta vahvistaen. Lisäksi toteutetaan koulupudokkuutta ehkäiseviä toimia. Valiokunta esittää valtiovarainvaliokunnalle, että se vielä arvioisi koulutuksellisen tasa-arvon kehittämiseen varatun määrärahan tason uudelleen.
Sivistysvaliokunta korostaa, että varhaiskasvatus sekä esi- ja perusopetus muodostavat koko koulutusjärjestelmän perustan, jonka pitää mahdollistaa kaikille yhdenvertaiset edellytykset jatkokoulutukseen ja kestävään elämäntapaan. Yhdenvertaisuuden turvaamiseksi koulutuksen tilaa ja laatua tulee laajasti seurata ja tarvittaessa osoittaa siihen lisäresursseja.
Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään lisäresursseista vaan laajemmin suomalaisesta kasvatuskulttuurista. Kaikki ajan yhteiskunnalliset ilmiöt heijastuvat pienemmässä mittakaavassa myös kouluihin. Tähän on mahdollista vaikuttaa koulun opetussuunnitelmauudistuksen myötä. Siinä toimintakulttuurin keskeisimpiä ja tärkeimpiä asioita ovat oppijakeskeisyys, monenlaisen osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien lisääminen sekä oppimisen arvioinnin ymmärtäminen tavoitteellisena, jatkuvana ja monimuotoisena prosessina. Tässä tavoitellut toimintakulttuurin selkeät muutokset edellyttävät kaikissa kouluissa riittäviä panostuksia toiminnan kehittämiseen ja uudistamiseen. Valiokunnan saamien lausuntojen mukaan tähän uudistamiseen ei ole kaikissa kunnissa kyetty varautumaan riittävästi.
Sivistysvaliokunta korostaa syrjäytymisen ehkäisyssä vuoropuhelun ja välittämisen kulttuurin merkitystä koulujen arjessa. Hyvinvointiin, terveyteen ja turvallisuuteen liittyvä valtakunnallinen ohjaus ja ohjeistus on merkittävästi kasvanut, mutta edelleen kouluissa esiintyy kiusaamista ja osa oppilaista kokee pelkoa ja voi henkisesti pahoin. Psyykkisen ja sosiaalisen turvallisuuden rakentaminen on yksi keskeisimmistä tekijöistä, joilla tulevaisuuden peruskoulu voi onnistua.
Syrjäytymisen ehkäisyssä aivan keskeistä on moniammatillinen yhteistyö syrjäytymisvaarassa olevan tunnistamiseksi ja auttamiseksi. Usein kyse ei ole ainoastaan nuoren itsensä auttamisesta, vaan laajemmin koko perheen tukemisesta. Ohjausta, vanhemmuuden tukea ja verkostoja tulisi tarjota nuorille perheille. Lisäksi tulee tunnistaa hyvin varhaisessa vaiheessa ne lapset ja nuoret, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Tulee muistaa, että lapsen hyvinvointi korreloi aina perheen hyvinvoinnin kanssa. Valiokunta korostaa yhteistyömallien toimivuutta myös valmisteltaessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen liittyvää kokonaisuudistusta.
Valiokunta toteaa, että etsivä nuorisotyö on ollut hyvä keino ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Tätäkin tärkeämpää on valiokunnan arvion mukaan kuitenkin se, että nuorelle on tarjolla yksi selkeä palvelukokonaisuus, jossa voidaan keskitetysti vastata nuoren kysymyksiin ja pohtia hänen jatkomahdollisuuksiaan sekä tarjota konkreettista apua sitä tarvitseville. Tämä voi tarkoittaa avun ja neuvojen antamista esimerkiksi tilanteissa, joissa nuori on jäänyt ilman opiskelupaikkaa tai on jäänyt työttömäksi tai tarvitsee eriasteisia sosiaalipalveluja.
Sivistysvaliokunta korostaa, että koulujen kerhotoiminta voi antaa nuorille uusia ystävyyssuhteita ja virikkeitä oman harrastuksen löytämiseksi. Koulujen kerhotoiminta onkin tärkeä elementti ennaltaehkäisevässä työssä varsinkin niille lapsille, joilla ei muuten ole mahdollisuutta harrastaa.
Opettajankoulutus
Osana hallituksen Osaamisen ja koulutuksen kärkihanketta aloitti helmikuussa 2016 toimintansa opetus- ja kulttuuriministerin nimittämä Opettajankoulutusfoorumi. Se on asetettu uudistamaan opettajien perus- ja täydennyskoulutusta. Se on laatinut opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämisohjelman, joka on julkistettu 13.10.2016.
Opettajankoulutusfoorumi on ohjelmassaan korostanut, että opettajankoulutusta tulee kehittää kokonaisuutena, johon kuuluvat valinnat, perus- ja perehdyttämiskoulutus sekä työuranaikainen ammatillisen osaamisen kehittäminen. Pedagogista osaamista ja uusimman opetusta ja oppimista koskevan tutkimustiedon hyödyntämistä erityisesti täydennyskoulutuksessa tulee vahvistaa. Syrjäytymisen ehkäisy, kieli- ja kulttuuritietoisen osaamisen vahvistaminen ja oppilaitosten toimintakulttuurin uudistaminen ovat keskeisiä sisältöjä. Ammatillinen opettajankoulutus vahvistaa ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä tarvittavaa opettajien osaamista. Ohjelma on saanut hyvän vastaanoton, ja sivistysvaliokunta pitää ohjelman toteuttamista erittäin tärkeänä.
Sivistysvaliokunta korostaa mentoroinnin ja vertaistukimallien vakiinnuttamista osaksi opettajankoulutuksen kokonaisuutta. Esimerkiksi valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin tutoropettajien kasvava merkitys osana uusien oppimisympäristöjen ja digitaalisten materiaalien käyttöönottoa. Esimiesten koulutukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, sillä ihmisten ja osaamisen johtaminen korostuu yhä voimakkaammin sisältöjen ja menetelmien uudistuessa. Valiokunta korostaa, että myös oppilaat ja opiskelijat tulee nähdä digitalisaatiossa voimavarana, kun oppilaan ja opiskelijan rooli muuttuu passiivisesta tiedon vastaanottajasta aktiiviseksi tiedon tuottajaksi.
Sivistysvaliokunta on viimeksi valtiovarainvaliokunnalle antamassaan lausunnossa valtioneuvoston selonteosta julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2017—2020 (SiVL 6/2016 vp — VNS 3/2016 vp) laajasti käsitellyt tarvetta kehittää opettajankoulutusta. Nyt käsiteltävänä olevan talousarvioehdotuksen yhteydessä valiokunta korostaa erityisesti tarvetta kehittää ammatillista opettajankoulutusta ja lisätä yliopistollista lastentarhanopettajakoulutusta. Valiokunta kiinnittää huomiota Itä-Suomen opettajankoulutuksen, opettajien täydennyskoulutuksen ja pätevien opettajien saatavuuden heikkenevään tilanteeseen. Koulutuksen alueellisen ja kielellisen tasa-arvon toteutumiseksi opettajankoulutuksen kattavuudesta on huolehdittava koko maassa.
Ammatillinen opettajankoulutus.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että ammatillisen osaamisen kehittäminen tapahtuu yhteistyössä työpaikkojen kanssa. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja ohjaamisen malleja ja menetelmiä tulee kehittää edelleen. Ammatillinen koulutus on kaikkein lähimpänä̈ työelämää, ja tiivis yhteys sinne on välttämätöntä tulevaisuuden ammattilaisten kouluttamisessa. Opettajien työelämätietoja tulee voida päivittää nykyistä̈ useammin, jotta he voivat paremmin ohjata työpaikoilla tapahtuvaa oppimista.
Ammatillisessakin koulutuksessa opettajuus muuttuu kohti ohjaajuutta ja valmentajuutta. Oppilaille kuuluvat yksilölliset ja joustavat opintopolut sekä lukujärjestyksettömyys haastavat opettajan perinteisen roolin. Valiokunnan saaman lausunnon mukaan opettajan roolin muutos ei näy vielä ammatillisessa opettajankoulutuksessa siten kuin sen pitäisi, eikä se tarjoa välineitä ohjaajuuteen. Myös digitaalisten oppimisympäristöjen ja digitaalisten opetusmenetelmien kehittämiseen ja käyttöön tulee panostaa ammatillisessa opettajankoulutuksessa.
Opettajankoulutuksen tulee antaa hyvät valmiudet yrittäjyyskasvatukseen erityisesti ammatillisissa oppilaitoksissa, ja täydennyskoulutuksen tulee olla tarjolla laajasti niille, joille yrittäjyyskasvatus on uusi asia. Myös opettajien tiedot kansainvälisistä työssäoppimisjaksoista täytyy saada ajan tasalle.
Valiokunta toteaa, että ammatillinen koulutus kantaa suuren vastuun turvapaikan saavien kouluttamisesta. Tämä vaatii henkilöstöltä uutta osaamista ja erityistä pedagogista otetta, mikä täytyy ottaa laajasti huomioon henkilöstökoulutuksessa. Eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevien oppilaiden opetus on nähtävä sekä pedagogisena haasteena että mahdollisuutena.
Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että ruotsinkielisessä ammatillisessa koulutuksessa on saadun selvityksen mukaan merkittävä määrä opettajia, joilla ei ole pedagogista koulutusta. Ruotsinkielistä ammatillista opettajankoulutusta tulee uudistaa siten, että myös ruotsinkielisille opiskelijoille voidaan taata asiantunteva ammatillinen opetus.
Opintojen ohjaus on erittäin suuressa roolissa ammatillisessa koulutuksessa, ja myös opinto-ohjaajien täydennyskoulutus vaatii panostuksia.
Opettajat varhaiskasvatuksessa.
Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä sitä, että yliopistojen lastentarhanopettajakoulutuksen sisäänottoja on laajennettu vuosittaisella lisäpanostuksella vuosina 2012—2016 ja näin saatu pedagogisen lastentarhanopettajakoulutuksen määrät kääntymään kasvuun. Lastentarhanopettajien yliopistotutkintojen määrää tulisi kuitenkin edelleen lisätä siten, että vuosittainen sisäänottomäärä yliopistojen lastentarhanopettajakoulutukseen olisi vähintään 700 uutta opiskelijaa. Näin varmistetaan se, että lisääntyvään erityislastentarhanopettajakoulutukseen riittää osaavia hakijoita ja heiltä vapautuviin lastentarhanopettajan tehtäviin uusia pedagogisen koulutuksen saaneita opettajia.
Valiokunta korostaa, että lastentarhanopettajista on valtava ja jatkuva pula koko maassa, sekä kasvukeskuksissa että haja-asutusalueilla. Pelkästään pääkaupunkiseudulla puuttui vuoden 2015 lopulla 467 pätevää lastentarhanopettajaa ja 49 varhaiskasvatuksen erityisopettajaa. Tämän lisäksi pulaa on ruotsinkielisistä lastentarhanopettajista. Puute lastentarhanopettajista tulee syvenemään entisestään suuriin ikäluokkiin kuuluvien lastentarhanopettajien ja päiväkodin johtajien siirtyessä eläkkeelle vuosien 2020—2025 aikana.
Vuonna 2014 lastentarhanopettajan kelpoisuuden omaavia sosionomeja valmistui noin 720 ja yliopistoista lastentarhanopettajantutkinnon suorittaneita noin 390. Vastavalmistuneista työeämään siirtyneistä lastentarhanopettajista tällä hetkellä sosionomitaustaisia on lähes 90 % ja yliopistotutkinnon suorittaneita hieman yli 10 %. Valiokunta korostaa sosionomikoulutuksen jo saaneiden mahdollisuutta jatko- ja täydennyskoulutuksen avulla saavuttaa lastentarhanopettajan kelpoisuus ja mahdollisuus kouluttautua esimerkiksi varhaiskasvatuksen esiopetuksessa toimivaksi lastentarhanopettajaksi.
Harrastustakuu
Sivistysvaliokunnan saamissa asiantuntijaselvityksissä on kiinnitetty huomiota lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksiin. Mielekäs vapaa-ajan toiminta antaa mahdollisuudet onnistumisen kokemuksiin, elämyksiin ja yhdessä tekemiseen. Tämä edistää lasten ja nuorten hyvinvointia sekä kasvua yhteiskunnan jäsenyyteen. Siksi jokaisella lapsella ja nuorella on hyvä olla vähintään yksi harrastus.
Asiantuntijakuulemisessa on tullut esille se, että lasten vanhempien tulot ja koulutus ohjaavat voimakkaasti nuorten harrastusmahdollisuuksia. Yli kolmannes nuorista on jättänyt aloittamatta jonkin harrastuksen rahan puutteen vuoksi ja vieraskielisistä nuorista lähes puolet. Osa nuorista (17 prosenttia) on jättänyt tapaamatta ystäviään taloudellisista syistä. Korkeimmin koulutettujen vanhempien lapsista 95 prosentilla on jokin harrastus, kun vain perusopetuksen käyneiden lapsista harrastus on 74 prosentilla. Kaikkiaan 87 prosenttia 15—29-vuotiaista sanoo harrastavansa jotakin. Sivistysvaliokunta toteaa, että harrastamisen ulkopuolelle jää valitettavan moni nuori. Valiokunta on erittäin huolissaan lasten ja nuorten harrastamisen mahdollisuuksien epätasa-arvoisesta tilanteesta ja korostaa, että tosiasialliset edellytykset harrastamiseen on tuotava kaikkien lasten ja nuorten ulottuville.
Talousarvioesityksessä lasten ja nuorten harrastamisen edellytyksiä tuetaan kerhotoimintaan kohdistettavalla määrärahalla. Valiokunta huomauttaa, että ensi vuodelle esitetty 2,9 miljoonaa euroa on noin 2 miljoonaa euroa pienempi kuin vuonna 2016 jaettu valtionavustus. Talousarviossa ehdotetaan osana taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden kärkihankerahoitusta 1 miljoona euroa lasten kulttuuritoiminnan saavutettavuuden edistämiseen kerhotoimintaa hyödyntäen taiteen perusopetuksen ja koulujen välillä. Lasten kulttuuritoiminnan saavutettavuuden parantamisen hanke on hyvä, mutta sen kohde on kapea-alainen. Talousarvioesityksessä esitetään 7 miljoonaa euroa tunti liikuntaa päivässä -hankkeelle, joka kohdistuu perusopetuksen koulupäivän aikaiseen toimintaan. Hanke on jatkoa Liikkuva koulu -ohjelmalle. Valiokunta pitää hanketta hyvänä ja katsoo, että sen toiminta-ajatus on hyvä laajentaa myös perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen, erityisesti ammatillisen koulutuksen puolelle, jonka opiskelijoiden vähäisistä liikuntatottumuksista on oltu huolissaan. Valiokunta katsoo, että liikunnalliseen elämäntapaan ohjaamisesta on luotava jatkumo, joka alkaa varhaiskasvatuksesta ja jatkuu aina ammatilliseen koulutukseen ja lukioon saakka. Näin voidaan varmistaa liikunnan harrastamisen jatkuminen läpi elämän.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kerhotoiminnalle sekä edellä mainituille kärkihankkeille osoitetuilla määrärahoilla ei pystytä turvaamaan kaikkien lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia. Kerhotoiminta ei tavoita kaikkia lapsia, ja lisäksi sen rahoituksen pohja on pienentynyt. Valiokunta esittää valtiovarainvaliokunnalle, että se varaisi riittävät määrärahat jaettavaksi valtionavustuksina koululaisten kerhotoiminnan tukemiseen.
Sivistysvaliokunta painottaa, että esimerkiksi lapsen vanhempien pienituloisuus ei saa olla esteenä harrastamiselle ja itsensä kehittämiselle. Omaehtoisen harrastamisen kynnystä on madallettava ja on huolehdittava siitä, että erityisesti syrjäytymisvaarassa olevat lapset ja nuoret pääsevät harrastusten pariin. Matalan kynnyksen liikunta- ja harrastusmahdollisuuksia tulee lisätä. Jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla vähintään yksi harrastus. Sivistysvaliokunta ehdottaa, että yhdenvertaisten harrastusmahdollisuuksien turvaamiseksi tulee käynnistää lasten ja nuorten harrastustakuun valmistelu. Harrastustakuun eteenpäin vieminen edellyttää useita toimia ja eri tahojen osallistumista. Kuntien, urheilu- ja liikuntaseurojen, järjestöjen ja koulujen sekä seurakuntien kumppanuudet ovat tässä avainasemassa. Myös nuoret tulee ottaa valmisteluun mukaan.
Korkeakoulut ja opiskelun tuki
Korkeakouluopetukseen ja tutkimukseen esitetään talousarvioehdotuksessa yhteensä 3,3 mrd. euroa vuodelle 2017, missä on lisäystä 124 milj. euroa vuoteen 2016 verrattuna. Tähän sisältyy kuitenkin 150 miljoonan euron kertaluonteinen lisäys yliopistojen pääomittamiseen. Kustannustason nousua ei aiempien päätösten mukaisesti oteta huomioon yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen määrärahojen mitoituksessa vuosina 2016—2019. Aiemmin tehtyjen päätösten mukaisesti Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston apteekkimaksujen yhteensä noin 30 miljoonan euron kompensaatio poistuu vuodesta 2017 lähtien.
Suomen Akatemian 348 miljoonan euron myöntövaltuudesta suunnataan 50 miljoonaa euroa yliopistojen profiloitumisen tueksi, 30 miljoonaa euroa nuorten tutkijoiden tieteen tekemisen edistämiseen sekä 10 miljoonaa euroa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-ohjelman rahoitukseen. Hallitus ehdottaa vuonna 2017 yhteensä 20 miljoonaa euroa opettajien osaamisen kehittämiseen. Korkeakouluopetuksen kehittämiseen, digitaalisten oppimisympäristöjen vahvistamiseen ja ympärivuotisen opiskelun edellytysten parantamiseen esitetään 30 miljoonaa euroa.
Sivistysvaliokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että korkeakoulujen taloudellinen tilanne on vuoden 2015 tilinpäätöstietojen perusteella kokonaisuutena katsottuna lyhyellä aikavälillä tyydyttävällä tasolla, ja talousarvioesityksessä ehdotetut lisärahoituksen painopistealueet ovat valiokunnan arvion mukaan hyviä ja kannatettavia. Korkeakoulujen taloudellinen tilanne vaihtelee kuitenkin korkeakouluittain. Valiokunnan saaman lausunnon mukaan esimerkiksi yliopistoissa työskentelevien henkilöiden määrä on säästöpäätösten vuoksi vähentynyt vuosina 2014 ja 2015 noin 1 500 henkilöllä vuosittain, ja vuonna 2016 vähennyksen arvioidaan olevan ainakin 1 700 henkilötyövuotta.
Valiokunta korostaa, että korkeakoulujen toimintatapojen uudistukset ovat välttämättömiä korkeakoulujen pitkäjänteisten toimintaedellytysten turvaamiseksi sekä niiden toiminnan laadun ja vaikuttavuuden vahvistamiseksi. Tämä on saadun selvityksen mukaan myös keskeinen teema vuonna 2016 käytävissä ministeriön ja korkeakoulujen välisissä vuosien 2017—2020 sopimusneuvotteluissa. Tähän liittyen sivistysvaliokunta pitää erittäin tärkeänä Suomen Akatemian kilpaillun rahoituksen kautta yliopistojen profiloitumisen vahvistamiseen käytettävää 50 miljoonan euron rahoitusta.
Vuodelle 2017 korkeakouluille asetetaan tavoitteeksi edistää profiloitumista tukevaa työnjakoa ja tiivistää keskinäistä yhteistyötä ja myös yhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa. Korkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteistyötä vahvistetaan innovaatioiden kaupallistamiseksi. Tavoitteena on osaamisen kokoaminen kilpailukykyisiksi keskittymiksi sekä tieteen ja tutkimuksen resurssien entistä tehokkaampi ja vaikuttavampi käyttö. Opintoprosesseja ja joustavia opiskelumahdollisuuksia kehitetään työurien pidentymiseksi.
Välttämättömät säästötarpeet ovat osaltaan vaikuttaneet viime vuosina kielteisesti korkeakoulujen kaikkeen toimintaan, niin tutkimukseen, koulutukseen kuin niitä tukeviin oheispalveluihin. Valiokunta korostaa erityisesti opiskelijoiden ja nuorten tutkijoiden aseman huomioimista ja kehittämistä uudistettaessa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toimintatapoja. Nuorten tutkijoiden asemaa parantaa heille suunnattu 30 miljoonan euron lisäpanostus. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on kuitenkin muistutettu, että kilpailtu rahoitus on yleensä lyhytaikaista, sen saamiseen liittyvä hakuprosessi on työläs ja epävarma eikä se mahdollista pidempää tutkimus- tai urasuunnittelua. Riippuvaisuus ulkopuolisesta rahoituksesta johtaa myös tutkijoiden eriarvoiseen asemaan eri tieteenaloilla. Esimerkiksi teknillisen alan väitöstutkijoista useampi työskentelee palkattuina työntekijöinä, kun taas ihmistieteissä suuri osa työskentelee apurahalla tai kokonaan ilman rahoitusta.
Saatujen lausuntojen mukaan opiskelijat kokevat laajasti, että säästöt ovat konkreettisesti johtaneet opetuksen vähenemiseen ja sen laadun heikkenemiseen. Korkeakouluopiskelijoiden arjessa kursseja perutaan, suunniteltua opetusta ei pystytä antamaan ja opinnäytetöiden ohjaus on puutteellista tai sitä ei ole ollenkaan. Opiskelijoilta saatujen lausuntojen mukaan opetushenkilökunnan kuormitus on kasvanut entisestään ja opetuksen laatu on kärsinyt. Esimerkiksi kontaktiopetuksen vähetessä joudutaan turvautumaan entistä enemmän kirjatentteihin ja muihin yksinkertaisempiin oppimisen muotoihin. Hallinnossa työskentelevän henkilökunnan väheneminen on johtanut hankaluuksiin opintosuoritusten rekisteröinnissä ja opetuksen järjestämisessä esimerkiksi tilojen riittävyyden ja järjestelyjen suhteen. Hallinnolliset säästöt vyöryttävät työtä opettajille ja tutkijoille.
Sivistysvaliokunta pitää opiskelijoiden esittämiä huolia opiskelun käytännön vaikeutumisesta erittäin vakavina. Korkeakoulujen toimintaa kehitettäessä on riittävästi painotettava opiskelun sujuvuuteen vaikuttavien palvelujen takaamista opiskelijoille. Valiokunta kannattaa korkeakoulujen yhteistyön kehittämistä siten, että mahdollisimman laajasti saavutetaan opiskeluun ja oppimiseen vaikuttavia synergiaetuja. Esimerkiksi yhteiset opintokokonaisuudet ja luennot, tilojen yhteiskäyttö, aiemmin suoritettujen opintojen hyväksi lukeminen ja mahdollisuus nykyistä joustavammin siirtyä korkeakoulusta toiseen voivat osaltaan sekä tuoda kaivattuja säästöjä että ennen kaikkea edistää opiskelijoiden nopeampaa valmistumista ja tulevan työuran pidentymistä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vuonna 2015 75 % uusista ylioppilaista haki jatkokoulutukseen, mutta seuraavana syksynä vain 32 % uusista ylioppilaista aloitti opinnot korkea-asteella. Valiokunta pitää tärkeänä, että opiskelijavalintauudistuksen toteutumista seurataan ja ryhdytään tarvittaessa toimenpiteisiin uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden paremmaksi saavuttamiseksi.
Urheilijoiden sosioekonominen asema ja sosiaaliturvan puutteet.
Urheilijoiden tukeminen.
Valiokunnan saamien selvitysten mukaan urheilijoiden heikko sosioekonominen asema aiheuttaa suuria haasteita maailman huippua tavoitteleville nuorille aikuisurheilijoille. Toisen asteen toimivan urheiluoppilaitosjärjestelmän jälkeen urheilun ja opiskelun yhdistäminen on ajankäytöllisesti ja taloudellisesti hyvin haastavaa. Opintoaikojen ja opintotuen kiristykset heikentävät mahdollisuuksia kaksoisuran toteuttamiseen. Huippua tavoittelevan urheilijan on välttämätöntä ajankäytöllisistä syistä aikatauluttaa opintoja pidemmälle ajalle. Opintotuki ei silloin riitä perustoimeentuloksi, ja opintotukeen viime vuosina tehdyt tiukennukset koskevat erityisesti urheilevia opiskelijoita. Toimeentulon kannalta välttämätön nopea opiskelutahti ei mahdollista huippu-urheilun tavoitteiden mukaista ajankäyttöä urheiluun.
Urheilijat, joiden voidaan arvioida menestyvän hyvin, saavat lausunnon mukaan kohtuullisen hyvin tukea lajiliitolta urheilun ja valmentautumisen kuluihin. Noin 200 yksilölajien kärkiurheilijaa ovat myös Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön yksilötuen piirissä. Niiden vaikuttavuus on kuitenkin heikko, jos perussosioekonominen asema ei mahdollista huippumenestyksen tavoittelua urheilussa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä valtion valmennus- ja harjoitteluapuraha on suuruudeltaan 5 000, 10 000 tai 20 000 euroa vuodessa. Apuraha on tarkoitettu ensisijaisesti yksilölajien sekä nuorille joukkuelajien urheilijoille, jotka sitoutuvat pitkäjänteiseen ammattimaiseen valmentautumiseen ja joilla arvioidaan olevan menestymismahdollisuuksia tulevissa urheilun kansainvälisissä arvokilpailuissa. Urheilija-apuraha on ollut erittäin merkittävä tuki urheilijoille, ja se on mahdollistanut monen urheilijan osalta keskittymisen tavoitteelliseen urheiluun.
Asiantuntijalausunnossa on esitetty urheilija-apurahojen määrän kasvattamista esimerkiksi nykyisestä noin 1,7 miljoonasta eurosta 2,2 miljoonaan euroon. Apurahojen kasvattamisella kyettäisiin tukemaan erityisesti yksilölajien huippuja sekä nuoria, yksilö- ja joukkuelajien huippua tavoittelevia urheilijoita, joiden taloudellinen asema on usein tukala. Sivistysvaliokunta kannattaa urheilija-apurahojen jakamiseen varatun määrärahan korottamista.
Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiön (URA) tarkoituksena on edistää urheilijoiden ammattiin valmistumista ja pyrkiä turvaamaan aktiiviuransa päättäneiden urheilijoiden koulutus. Tarkoitustaan säätiö toteuttaa jakamalla opiskeluapurahoja, joita on kuitenkin pystytty myöntämään vain noin 15 %:lle hakuehdot täyttävistä hakijoista. URA-säätiön opiskeluapurahalla on suora vaikutus opiskelevan urheilijan taloudelliseen tilanteeseen. URA-säätiön opetus- ja kulttuuriministeriöltä vuosittain saama avustus on ollut 135 000 euroa vuodesta 2009 lähtien. Samanaikaisesti apurahan hakijoiden määrä on lähes kaksinkertaistunut (v. 2009: 245, v. 2016: 478).
Lausunnossa on ehdotettu URA-säätiön avustuksen kasvattamista 135 000 eurosta 300 000 euroon. Tällä kyettäisiin tukemaan nykyisen noin 70 urheilijan sijasta 100 opiskelevaa urheilijaa ja korottaa apurahaa 2 000 eurosta 3 000 euroon. Valiokunta pitää säätiölle varatun avustuksen korottamista tärkeänä.
Urheiluakatemiajärjestelmä tukee urheilijoiden kaksoisuraa, päivittäisvalmennusta sekä asiantuntijatyötä urheilijoiden arjessa. Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee noin kahtakymmentä urheiluakatemiaa 950 000 eurolla vuodessa. Osa tuesta kohdennetaan asiantuntijatyöhön, kuten terveydenhuollon palveluihin. Asiantuntijoiden keskittäminen urheiluakatemiayhteisöihin on mahdollistanut laadukkaiden palveluiden tarjoamisen kohdennetusti ja kustannustehokkaasti. Maksuttomat tai pienellä korvauksella saatavat valmentautumista keskeisesti tukevat asiantuntijapalvelut ovat merkittävä välillinen taloudellinen tuki urheilijalle, kun kustannusvastuu siirtyy pois urheilijalta tai hänen perheeltään.
Valiokunnan saamassa lausunnossa on ehdotettu, että urheiluakatemioihin kohdennettavaa asiantuntijatukea nostetaan nykyisestä tasosta 300 000 eurolla vuodessa. Tämä tuki kohdentuisi laajaan joukkoon eri lajien nuoria ja jo huipulla olevia urheilijoita. Valiokunta kannattaa urheilijoille suunnatun urheiluakatemioiden asiantuntijatuen rahoituksen tarkistamista.
Valiokunnan saamassa lausunnossa on myös hahmoteltu uudenlaista toimintamallia urheilu-uran jälkeisen työn ja toimeentulon varmistamiseksi. Ehdotus sisältää ajatuksen urheilijalle tarjottavasta avusta, jolla urheilijan erityiset vahvuudet, sekä henkiset että monipuoliseen kokemukseen perustuvat, linkitettäisiin paremmin yhteen elinkeinoelämän ja yritysten tarpeisiin. Toiminnan tuloksena yrityksille voisi syntyä eräänlainen urheilijoiden cv-tietokanta, joka puolin ja toisin edesauttaisi urheilijoiden urheilu-uran jälkeistä työllistymistä. Sivistysvaliokunta kannustaa kehittämään tätä ajatusmallia edelleen.
Urheilijan sosiaaliturvan puutteet.
Urheilijan sosiaaliturva määräytyy toisaalta ns. normaalien sosiaaliturvaa koskevien lakien perusteella ja toisaalta vain urheilua koskevien erityislakien perusteella. Olennaisin ero normaaliin työntekijään nähden on laki urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta ( 276/2009). Kyseinen laki sulkee käytännössä urheilijat pois ammattitauti- ja tapaturmalain soveltamisalasta sekä työntekijäin eläkelain soveltamisalasta.
Sosiaaliturvaan liittyvät kysymykset kuuluvat sosiaali- ja terveysvaliokunnan toimialaan, mutta sivistysvaliokunta pitää kuitenkin tarpeellisena kommentoida nykytilan ongelmia joiltakin osin.
Lakisääteisen urheilijan tapaturma- ja eläkevakuutuksen piirissä on ainoastaan noin 1 000 urheilijaa, mikä tarkoittaa, että valtaosa urheilijoista ansaitsee alle 11 600 euroa vuodessa. Ammatikseen urheilevilla eläkkeen kertyminen on satunnaista.
Yksilöurheilijan vakuuttaminen on vapaaehtoista. Jos urheilija saa pääasiallisesti Suomessa harjoittamastaan urheilemisesta vuodessa veronalaista tuloa vähintään 9 600 euroa, hänellä on oikeus saada itselleen laissa tarkoitettu turva tapaturman ja vanhuuden varalta siihen asti, kunnes täyttää 65 vuotta. Yksilöurheilijat on suljettu pois yrittäjän eläkelain mukaisista eduista, vaikka heidän toimintaansa arvioidaan usein ammatinharjoittajan tai yrittäjän statuksen mukaan. Tämä johtaa siihen, että yksilöurheilijoiden osalta eläke- ja tapaturmaturva on kokonaan vapaaehtoisen vakuuttamisen varassa ja riski erityisesti urheilu-uran aikaiseen olemattomaan eläkekarttumaan on suuri, mitä ei voi pitää sosiaaliturvaa koskevien tavoitteiden kannalta hyväksyttävänä.
Sivistysvaliokunta painottaa, että pitkän ajan tavoitteena tulee olla urheilijoiden siirtyminen käytännössä normaalijärjestelmän piiriin siten, että urheilijoiden sosiaaliturva (työttömyysturva, tapaturmavakuutus, eläketurvan karttuminen ym.) saatettaisiin muiden ansiotyötä tekevien tasolle. Tämä on mahdollista ennen kaikkea joukkueurheilijoille.
Yksilöurheilijoiden sosiaaliturvan uudistaminen vaatii muun muassa työsuhteen puuttumisen vuoksi kokonaan uudenlaisia ratkaisuja, joissa vakuutusmatematiikan ohella otetaan huomioon yhteiskunnan arvostus urheilijan henkilökohtaiselle työlle ja saavutuksille ja urheilijan antaman esikuvan merkitys tuleville urheilijapolville.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan jatkokehittämistä vaativia kohtia ovat muun muassa sairausvakuutuksen päivärahan määrittely siten, että urheilijarahastoon siirretty palkan osa lasketaan mukaan päivärahaa määriteltäessä. Jatkokehittämistä vaativat myös ansiopäivärahaoikeuden takaaminen ammattiurheilijoille ja yksilöurheilijan apurahoihin liittyvän eläketurvan järjestäminen vastaavalla tavalla kuin muiden alojen apurahan saajien kohdalla ja siten, että urheilijan saaman apurahan taso ei laske.