Yleistä

Esityksen tavoitteena on turvata eräät perusoikeuksien tai yleisen edun kannalta välttämättömät toiminnot työtaistelutilanteissa. Ehdotetulla lailla turvataan perustelujen (s. 84) mukaan muun muassa ihmisten henkeä ja terveyttä, ympäristöä ja eläinten hyvinvointia sekä maanpuolustusta ja rajaturvallisuutta työtaistelun aikana. Ehdotettu sääntely kohdistuu siten muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaan, mutta myös laajemmin yhteiskunnan muihin kriittisimpiin toimialoihin. 

Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi työriitojen sovittelusta ja eräiden työtaistelutoimenpiteiden edellytyksistä annettuun lakiin (420/1962, jäljempänä työriitalaki) säännökset välttämättömien toimintojen turvaamisesta työtaistelun aikana ja huolehtimisvelvollisuuden vastaisen työtaistelun kieltämisestä ja väliaikaisesta kieltämisestä (1. lakiehdotus). Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi työaikalain (872/2019) hätätyötä koskevaa sääntelyä (2. lakiehdotus). 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta keskittyy lausunnossaan tarkastelemaan ehdotettua sääntelyä ensisijaisesti sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän sekä asiakas- ja potilasturvallisuuden näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta nostaa kuitenkin lausunnossaan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan arvioitavaksi useita työoikeudellisia kysymyksiä, joihin on kiinnitetty valiokunnan kuulemisessa huomiota. 

Sääntelyn tarve

Esityksen mukaan suojelutyön tarjoamisessa työtaistelutilanteissa ei ole yleisesti ilmennyt merkittäviä ongelmia tai epäselvyyksiä. Suojelutyön antamatta jättäminen ei ole aiheuttanut vakavia vahinkoja, vaan niiden estämiseksi riittävästä suojelutyöstä on pääsääntöisesti saatu sovittua. Sosiaali- ja terveydenhuollon työtaistelutilanteissa on kuitenkin jouduttu kaksi kertaa, vuosina 2007 ja 2022, valmistelemaan erittäin kiireellisesti lainsäädäntöä potilaiden ja asiakkaiden hengen tai terveyden vakavan vaarantumisen estämiseksi hoitoalan ammattiyhdistysten kieltäydyttyä antamasta suojelutyötä. 

Vuonna 2022 säädettiin hoitoalan työtaistelun vuoksi määräaikainen laki välttämättömän terveydenhuollon ja kotihoidon turvaamisesta työtaistelun aikana (826/2022). Lain säätämisen yhteydessä eduskunta edellytti, että valtioneuvosto selvittää suojelutyötä koskevat kehittämistarpeet ja valmistelee tarvittaessa lainsäädäntöehdotukset, joilla suojelutyön järjestäminen turvataan ristiriitatilanteissa (EV 105/2022 vp). Eduskunnan lausuma perustui sosiaali- ja terveysvaliokunnan ehdotukseen (StVM 14/2022 vp). Sosiaali- ja terveysvaliokunta piti tärkeänä, että käynnissä olevien työtaistelujen päätyttyä selvitetään tarve lainsäädännölle, jolla määritetään tarkemmin ja laaja-alaisemmin ne yhteiskunnan kannalta kriittiset toiminnot, joissa työtaistelutoimet voivat uhata ihmisten henkeä tai vakavasti vaarantaa ihmisten terveyden. Yhteiskunnalla on valiokunnan näkemyksen mukaan laaja-alainen velvollisuus huolehtia siitä, että oikeus elämään turvataan työtaistelutoimista huolimatta ja ihmisten terveyttä ei vakavasti niillä vaaranneta. Valiokunnan näkemyksen mukaan tulee arvioida myös mahdollisen erillisen sovittelumenettelyn sekä suojelutyötä koskevan menettelyn kehittämistarpeet. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan hallitus toteuttaa mainitun eduskunnan lausuman ja valmistelee lainsäädännön, jolla turvataan suojelutyön järjestäminen ristiriitatilanteissa. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää jäljempänä esitetyin huomioin ehdotettua sääntelyä kannatettavana ja tarpeellisena niin asiakkaiden ja potilaiden perusoikeuksien, palvelujen järjestämisen kuin henkilöstön riittävyyden kannalta. Valiokunta korostaa, että julkisella vallalla on perustuslain 7 ja 22 §:ään perustuva velvollisuus turvata ihmisten henki ja terveys kaikissa olosuhteissa. Suojeltavan oikeushyvän painavuus huomioiden ei voida pitää tarkoituksenmukaisena tilannetta, jossa erityislakia ryhdyttäisiin säätämään kuhunkin yksittäiseen ristiriitaan puuttumiseksi siinä vaiheessa, kun työtaistelutoimia koskeva tilanne on jo päässyt kärjistymään. Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena on turvata sosiaali- ja terveyspalvelujen varassa olevien henkilöiden ja heikommassa asemassa olevien ihmisryhmien, kuten vakavasti sairaiden, ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista työtaistelun aikana. 

Valiokunta toteaa, että viime kädessä työtaisteluoikeuden rajoittamisessa on kyse kahden eri oikeuden ristiriidasta, joiden osalta tulee suorittaa keskinäistä intressipunnintaa. Valiokunta korostaa, että työtaisteluoikeus on työntekijöiden perus- ja ihmisoikeus ja työntekijöillä, virkamiehillä ja viranhaltijoilla on oltava oikeus tehokkaaseen työtaisteluun. Etenkin naisvaltaisella ja matalapalkkaisella sosiaali- ja terveydenhuollon alalla työtaisteluoikeuden merkitys on tärkeä palkkatason ja työolojen kohentamisen kannalta. Samanaikaisesti julkisen vallan tulee kuitenkin turvata myös työtaistelun aikana yksilön oikeus elämään ja välttämätön huolenpito sekä suojata ihmisiä vakavilta terveyshaitoilta. Valiokunta toteaa, että työtaisteluoikeus ei ole näin ollen täysin rajoittamaton oikeus, vaan sitä tulee voida rajoittaa välttämättömistä syistä toisen painavamman perusoikeuden suojelemiseksi, kuten ihmisten hengen ja terveyden vakavan vaarantumisen estämiseksi. 

Huolehtimis- ja neuvotteluvelvollisuus sekä hyvinvointialueen vastuu työriitatilanteessa

Esityksen mukaan tavoitteena on, että osapuolet jatkossakin ensisijaisesti sopivat keskinäisissä neuvotteluissaan työtaistelun aikana tarvittavasta suojelutyöstä. Suojelutyöstä ei ole tällä hetkellä lainkaan lainsäädäntöä työsuhteisten työntekijöiden osalta eikä myöskään työtaisteluun osallistuvien viranhaltijoiden osalta. 

Työriitalakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 8 d §, jossa säädetään välttämättömien toimintojen turvaamisesta työtaistelun aikana. Työntekijöiden, virkamiesten ja viranhaltijoiden yhdistyksen on ehdotuksen mukaan työtaistelua toimeenpannessaan huolehdittava työtaistelun rajauksella tai suojelutyöllä siitä, ettei työtaistelu välittömästi, konkreettisesti ja vakavasti vaaranna säännöksessä kuvattuja yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisiä toimintoja. Lisäksi työnantajan sekä työntekijöiden, virkamiesten tai viranhaltijoiden yhdistyksen on pyrittävä neuvottelemaan siitä, kuinka edellä tarkoitetut seuraukset vältetään työtaistelun aikana. Neuvottelujen käynnistämiseksi työnantajan on viipymättä ilmoitettava yhdistykselle välttämättömän toiminnon vaarantumisesta. 

Huolehtimisvelvoite koskee työtä, jonka hoitaminen on työtaistelun aikana välttämätöntä, jotta suojeltavat oikeushyvät ja toiminnot eivät vaarannu. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimialan osalta oleellinen on ehdotettavan 8 d §:n 1 momentin 1 kohta, jonka mukaan lain soveltamisalaan kuuluvat ihmisten hengen tai terveyden turvaamiseksi välttämättömien terveydenhuollon, sosiaalihuollon, pelastustoimen, meripelastustoimen, poliisin, Hätäkeskuslaitoksen, potilasturvallisuuden tukitoimintojen ja suljettujen laitosten tehtävien hoitaminen. Soveltamisalaan kuuluvista tehtävistä mainitaan ehdotuksen säännöskohtaisissa perusteluissa mm. tehohoito, ensihoito, synnytysten hoito, hengen ja terveyden kannalta välttämätön sairauksien hoito, tutkimukset ja näytteenotot, kotihoito, sairaskuljetukset, iäkkäiden ja vammaisten hoiva- ja asumispalvelut, lastensuojeluyksiköissä annettavat palvelut ja sosiaalipäivystys. Huolehtimisvelvollisuus koskee myös asiakas- ja potilasturvallisuuden kannalta välttämättömiä tukitoimintoja, joita ilman sääntelyn kattamia palveluita ei voida antaa asiakas- ja potilasturvallisesti. 

Valiokunta pitää työntekijäjärjestöjen työntaistelun aikaisesta huolehtimisvelvollisuudesta säätämistä perusteltuna. Vaikka suojelutyön järjestämisessä työmarkkinakäytännöt ovat pitkälti vakiintuneet eikä niissä ole pääsääntöisesti ollut ongelmia, on valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuotu esille, että aikaisempien terveydenhuollon työtaistelujen aikana suojelutyötä ei ole aina tarjottu riittävästi potilasturvallisuuden takaamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriössä tunnistettiin vuosien 2007 ja 2022 työtaistelujen yhteydessä niin merkittäviä riskejä sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaiden ja potilaiden hengelle ja terveydelle, että erillissääntelylle ei ollut vaihtoehtoja. 

Perustelujen (s. 61) mukaan esityksessä ei ehdoteta muutosta siihen lähtökohtaan, että työntekijöiden, virkamiesten tai viranhaltijoiden yhdistys määrittelee työtaistelun rajat ja tarvittaessa osapuolet neuvottelevat suojelutyöstä. Valiokunta pitää hyvänä lähtökohtana sitä, että työmarkkinaosapuolet sopivat tarvittavasta suojelutyöstä. Aidon yhteistoiminnan ja vuorovaikutuksen toteutuminen on erityisen tärkeää sosiaali- ja terveysalalla, jossa alan veto- ja pitovoima sekä henkilöstön hyvinvointi ovat keskeisessä asemassa henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaamisessa. Ehdotettu sääntely ei myöskään estä sitä, että osapuolet sopivat keskinäisessä suhteessaan laajemmista työtaisteluoikeuden rajoituksista koskien muitakin kuin 8 d §:ssä mainittuja toimintoja. Osapuolet voivat lisäksi sopia tarkemmin esimerkiksi suojelutyöhön liittyvistä neuvottelukäytänteistä. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on kuitenkin nostettu esiin huoli siitä, turvaako esitys tosiasiallisesti suojelutyön toteutumisen sekä sillä turvattavat oikeushyvät. Esityksestä ei käy selkeästi ilmi, mikä taho työriitatilanteissa ihmisten hengen ja terveyden suojaamisesta viime kädessä vastaa ja miten 8 d §:ssä säädettävä työntekijöiden, virkamiesten ja viranhaltijoiden yhdistyksen huolehtimisvelvollisuus suhteutuu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä vastaavan hyvinvointialueen sekä Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän ja terveydenhuoltolain (1326/2010) 57 §:ssä tarkoitetun vastaavan lääkärin taikka muun toiminnasta vastaavan hyvinvointialueen viranhaltijan vastuuseen. 

Hyvinvointialueella terveyden ja sairaanhoitoa johtaa ja valvoo terveydenhuoltolain 57 §:n mukaisesti vastaava lääkäri. Kiireelliseen hoitoon tai sen tarpeen arviointiin liittyvään diagnostiikkaan tai muihin toimenpiteisiin liittyvät päätökset tehdään lääketieteellisin perustein, ja päätökset tekee viime kädessä vastaava lääkäri. Sosiaalihuollon osalta vastuu asiakkaiden turvallisuudesta on kyseisestä toiminnosta, kuten esimerkiksi iäkkäiden ja vammaisten hoiva- ja asumispalveluista tai kotihoidosta vastaavalla viranhaltijalla. 

Suojelutyön tarpeen määrittämistä koskevan arvion tekeminen edellyttää sekä hyvinvointialueen toiminnan kokonaisuuden tosiasiallista tuntemusta että lääketieteellistä asiantuntemusta siltä erikoisalalta tai siihen toimintoon liittyen, jota työtaistelu koskee. Tämä asiantuntemus on hyvinvointialueella. Siellä vastaavalla lääkärillä tai sosiaalihuollossa kyseisestä toiminnosta vastaavalla viranhaltijalla on oltava käytössään tässä tarkoitetun arvioinnin tekemiseen riittävä asiantuntemus. 

Ehdotetun 1. lakiehdotuksen 8 d §:n 3 momentissa säädetään, että työnantajan on annettava neuvotteluissa yhdistykselle riittävät tiedot välttämättömän henkilöstön tarpeesta ja sen perusteista sekä työnantajan käytettävissä olevista keinoista seurausten välttämiseksi. Säännöksen yksityiskohtaisten perustelujen (s. 70) mukaan tiedot annetaan, jotta työntekijöiden yhdistys pystyisi määrittämään työtaistelun rajat ja tarvittavan suojelutyön määrän. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa esitettiin kriittisiä huomioita siitä, että ehdotetun sääntelyn mukaan työriitatilanteissa siirrettäisiin oikeus tehdä potilaan hoitoon, terveyteen ja henkeen välittömästi vaikuttavia resurssipäätöksiä työriitaosapuolena olevalle työntekijäyhdistykselle, joilla ei ole lain vaatimaa pätevyyttä asianomaisten päätösten tekemiseksi. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa nostettiin esiin, että toiminnasta vastaavalla hyvinvointialueella taikka vastaavalla lääkärillä tai muulla toiminnasta vastaavalla viranhaltijalla on hyvin vähän keinoja torjua ihmisten henkeen ja terveyteen kohdistuvia vahinkoja, jos 8 d §:ssä tarkoitettu yhdistys ei anna toimintaan tarvittavaa määrää suojelutyötä. Asiantuntijakuulemisissa esitettiin, että päätösvastuu suojelutyön laajuudesta tulisi olla työnantajalla, joka viime kädessä kantaa vastuun ihmisten hengen ja terveyden vaarantumisesta. Kuulemisissa tuotiin esiin myös, että ensisijainen vaihtoehto olisi ollut rajata kaikkein kriittisimmät toiminnot työtaistelun ulkopuolelle, kuten esimerkiksi päivystys- ja teho-osaston toiminta. 

Jotta lain tarkoitus ihmisten hengen ja terveyden turvaamisesta voi ehdotuksen tavoitteiden mukaisesti toteutua, on sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemyksen mukaan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tarpeen selkeyttää ehdotetun 8 d §:n suhde hyvinvointialueen sekä vastaavan lääkärin tai muun kyseisestä toiminnosta vastaavan viranhaltijan vastuuseen työtaistelutoimien aikana. Lainsäädännöstä tulee käydä selkeästi ilmi, mikä taho työriitatilanteissa viime kädessä vastaa ihmisten hengestä ja terveyden vakavan vaarantumisen torjunnasta ja tämän tahon on kyettävä tämä vastuu myös tosiasiassa kantamaan.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että on selvää, että oikeus työtaistelutoimiin on keskeinen perusoikeus ja sellaisena esimerkiksi oikeus kiireettömään hoitoon väistyy työtaistelutoimien aikana. Valiokunta kuitenkin korostaa, että hyvinvointialueella ja vastaavalla lääkärillä tai sosiaalihuollon osalta muulla kyseisestä toiminnosta vastaavalla viranhaltijalla tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus huolehtia vastustaan myös silloin, kun työtaistelutoimet esityksen mukaisesti vaarantavat ihmisten hengen tai terveyden välittömästi, konkreettisesti ja vakavasti. Sääntelyllä tulee valiokunnan näkemyksen mukaan myös pyrkiä varmistamaan se, että työriitatilanteissa suojelutyö kyetään tosiasiallisesti toteuttamaan ilman, että jouduttaisiin turvautumaan tuomioistuinprosessiin. 

Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota työnantajan neuvotteluvelvollisuuteen. Ehdotetun työriitalain 8 d §:n 3 momentin sanamuoto ei suoranaisesti velvoita työnantajaa neuvottelemaan työntekijäjärjestön kanssa suojelutyöstä tai työtaistelun rajaamisesta, vaan säännöksen mukaan osapuolten on “pyrittävä neuvottelemaan”. Työ- ja elinkeinoministeriöltä saadun selvityksen mukaan ehdotetun lain sanamuoto velvollisuudesta “pyrkiä neuvottelemaan” on perusteltu niiden tilanteiden varalta, joissa työntekijäyhdistys kieltäytyy neuvotteluista. Valiokunnan näkemyksen mukaan työnantajan neuvotteluvelvollisuus on kuitenkin syytä ilmaista velvoittavammin säännöksessä, jotta se velvoittaa työnantajan aidosti ensisijaisesti neuvottelemaan työntekijäjärjestön kanssa suojelutyöstä tai työtaistelun rajaamisesta ennen ryhtymistä muihin toimenpiteisiin. Tältä osin valiokunta ehdottaa, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta arvioi sääntelyn muutostarpeet.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on pidetty myös ongelmallisena sitä, että ehdotettua työtaistelun aikaista huolehtimisvelvollisuutta koskeva sääntely ei sovellu lainkaan sellaisiin työtaistelutoimiin joihin työnantaja tai työnantajien yhdistys ryhtyy, vaikka työnantajan työsulku voi aiheuttaa samanlaisia ongelmia kuin työntekijäyhdistysten työtaistelut. Hallituksen esityksessä (s. 60) perustellaan työnantajien työtaistelutoimenpiteiden rajaamista lain ulkopuolelle muun muassa sillä, että työnantajien ryhtymistä välttämättömiä toimintoja uhkaavaan työsulkuun voidaan pitää varsin epätodennäköisenä ja että työsulut ovat ylipäätään harvinaisia. Työ- ja elinkeinoministeriöltä saadussa selvityksessä tuodaan lisäksi esille, että ehdotettavan työriitalain 8 d §:n piiriin kuuluu voimakkaasti säänneltyjä toimialoja, joilla työnantajia koskeva lainsäädäntö ja sen rikkomisesta johtuvat seuraamukset ennaltaehkäisevät jo itsessään riittävästi kriittisiin toimintoihin kohdistuvia työsulkuja. Koska kyse on ennen kaikkea kolmansien, perusoikeusjärjestelmään ja yleiseen etuun voimakkaasti kytkeytyvien oikeuksien suojelusta, intressi nostaa kanne työnantajan työtaistelutoimen kieltämiseksi on luontevimmin tietyn lainsäädännön ja toiminnan valvonnasta vastaavalla viranomaisella tai mahdollisesti sillä, jonka lainsäädäntöön tai sopimukseen perustuvia oikeuksia työtaistelu loukkaa, eikä työntekijäyhdistyksellä. Valiokunta pitää edellä todettuja lähtökohtia sinällään perusteltuina, mutta pitää tarkoituksenmukaisena, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta vielä arvioi esitystä tältä osin ottaen huomioon työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen tasapuolisen kohtelun periaatteet. 

Työtaistelun kieltäminen ja väliaikainen kieltäminen

Ehdotuksen keskeisenä lähtökohtana on, että osapuolet pääsevät ristiriitatilanteessa sopuun välttämättömien toimintojen turvaamisesta keskinäisissä neuvotteluissaan. Siltä varalta, että yhteisymmärrystä ei löydy, esityksen tavoitteena on turvata työnantajan oikeussuojakeinot. 

Työriitalakiin ehdotetun uuden 8 e §:n mukaan tuomioistuin voi työtaistelun kohteena olevan työnantajan hakemuksesta sakon uhalla väliaikaisesti kieltää työntekijöiden, virkamiesten tai viranhaltijoiden yhdistystä toimeenpanemasta tai jatkamasta työtaistelua, jos työnantaja pyrittyään neuvottelemaan tai neuvoteltuaan ensin työntekijöiden, virkamiesten tai viranhaltijoiden yhdistyksen kanssa työtaistelun rajauksesta tai suojelutyöstä saattaa todennäköiseksi, että: 1) työtaistelusta aiheutuu 8 d §:n 1 momentissa tarkoitettuja seurauksia, joita työnantaja ei voi kohtuudella käytettävissään olevilla keinoilla välttää; ja 2) asian kiireellisyys vaatii väliaikaisen kiellon antamista 1 kohdassa tarkoitettujen seurausten estämiseksi. Työnantajan hakemusta ei voida hyväksyä varaamatta vastapuolelle tilaisuutta tulla kuulluksi. 

Työriitalain uudessa 8 f §:ssä ehdotetaan säädettäväksi huolehtimisvelvollisuuden vastaisen työtaistelun kieltämisestä täysimittaisessa oikeusprosessissa. Kieltokanteen vireillepano ei estä työtaistelun alkamista. Kiireellisessä tilanteessa työnantajan on tarvittaessa haettava edellä todettua 8 e §:ssä tarkoitettua väliaikaista kieltoa. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että työnantajalla on viime kädessä käytettävissään oikeussuojakeinoja huolehtimisvelvollisuuden vastaisen työtaistelun kieltämiseksi tai rajaamiseksi, jollei työtaistelun aikana saada neuvotteluteitse turvatuksi välttämättömiä kriittisiä toimintoja. Valiokunta korostaa, että tuomioistuinkäsittelyn tulee perustua riittävälle asiantuntemukselle, mikä edellyttää tarpeellisten asiantuntijalausuntojen hankkimista työnantajien esittämien väitteiden arvioimiseksi. Lisäksi valiokunta painottaa, että työnantajan tulee pystyä osoittamaan aito neuvottelupyrkimys tuomioistuimelle, jotta työriitalain 8 e §:n mukainen väliaikainen kielto voidaan määrätä. Tuomioistuimen ei tule voida kieltää työtaistelua, jollei neuvotteluvelvollisuutta ole täytetty. Tähän liittyen valiokunta on edellä todennut, että työnantajan neuvotteluvelvollisuudesta on perusteltua säätää velvoittavammin työriitalain 8 d §:ssä.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille, ettei esitys sisällä sovittelua koskevia ehdotuksia, ei sen enempää suojelutyön kuin hätätyönkään osalta. Säädettäessä lakia välttämättömän terveydenhuollon ja kotihoidon turvaamisesta työtaistelun aikana sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi mietinnössään (StVM 14/2022 vp) näkemyksenään, että jatkossa tulee arvioida mahdollisen erillisen sovittelumenettelyn sekä suojelutyötä koskevan menettelyn kehittämistarpeet. Käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen (s. 48—49) mukaan esitystä valmisteltaessa vaihtoehtona on arvioitu myös uuden elimen, lautakunnan, perustamista valtakunnansovittelijan toimiston yhteyteen suojelutyötä koskevien riitojen ratkaisemista varten. Vaihtoehtoon liittyy esityksen mukaan kuitenkin haasteita, jos lautakunnan tulisi vahvistaa suojelutyövaatimus työpaikkakohtaisesti ja tehtävä- tai henkilötasolla. Uuden elimen perustamista ei arvioitu perustelluksi ottaen huomioon myös siitä aiheutuvat kustannukset. Myöskään muun uuden valvontaviranomaisen perustamista ratkaisemaan suojelutyöhön liittyviä kysymyksiä ei arvioitu kustannusnäkökulmasta perustelluksi. Valiokunta kuitenkin ehdottaa, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta arvioi ulkopuolista sovitteluelintä koskevan mallin mahdolliset selvitystarpeet jatkovalmistelussa.  

Hätätyö

Esityksessä ehdotetaan myös muutettavaksi työaikalain hätätyötä koskevaa 19 §:ää niin, että hätätyötä saa teettää myös, jos työriitalain 8 d §:n 1 momentin 1—8 tai 11 kohdassa tarkoitettujen toimintojen keskeytymisestä johtuvan henkeä, terveyttä, omaisuutta, ympäristöä, eläinten hyvinvointia tai kansallista turvallisuutta koskevan vahinkoseurauksen uhka on siinä määrin välitön, ettei sen aiheutumista voida mainitussa laissa säädetyillä eikä millään muillakaan kohtuullisilla keinoilla välttää. Muutoksen tavoitteena on esityksen mukaan täsmentää työaikalain mukaisen hätätyön ja uuden lainsäädännön keskinäistä suhdetta ja selkeyttää epäselvää oikeustilaa. Hätätyön teettäminen on esityksen perustelujen (s. 38 ja 75) mukaan pakkotilaan rinnastuvassa akuutissa vaaratilanteessa työnantajan viimesijainen keino sääntelyn piiriin kuuluvien perus- ja ihmisoikeuksien kannalta merkittävien vahinkoseurausten estämiseksi. Hätätyön teettäminen tulee kyseeseen vain, jos vahinkoseurausta ei voida esityksessä ehdotettavilla tai millään muillakaan kohtuullisilla keinoilla välttää. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää sinänsä perusteltuna, että hätätyön ja ehdotettavan uuden sääntelyn suhdetta pyritään täsmentämään. Valiokunta kiinnittää kuitenkin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan huomiota hätätyötä koskevien säännösten valmisteluun. Esityksen lausuntokierroksella selvitettiin lausunnonantajilta muun muassa, onko hätätyötä koskevaa sääntelyä tarpeen muuttaa ottaen huomioon lakiehdotukset, mutta hätätyötä koskevat säännösehdotukset on lisätty esitykseen lausuntokierroksen jälkeen ilman asianmukaista kuulemista ja kolmikantavalmistelua eikä esityksessä ole arvioitu hätätyötä koskevan sääntelyn täsmentämisen vaikutuksia. 

Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota ehdotetun sääntelyn mahdollisiin täsmentämistarpeisiin. Esityksen (s. 76) mukaan hätätyön teettäminen on voitu jo voimassa olevan sääntelyn mukaan sallia, vaikka työtaistelua olisi sinänsä pidettävä ennalta-arvattavana, mutta toiminnan keskeytys voisi johtaa mittasuhteiltaan huomattaviin vahinkoseurauksiin (TN 1304-94), kuten hengen tai terveyden menettämiseen. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille ehdotetun hätätyötä koskevan sääntelyn suhde Suomea sitoviin kansainvälisiin velvoitteisiin ja kiinnitetty huomiota siihen, ettei perustelujen mukaista pakkotilaa edellytetä ehdotetun säännöksen sanamuodon perusteella. Valiokunnan näkemyksen mukaan esityksen perustelujen valossa jää myös epäselväksi, täyttyvätkö hätätyön teettämisen edellytykset ja voiko valiokunnan edellä lausunnossaan käsittelemä hyvinvointialueen vastuu ihmisten hengen ja terveyden turvaamisessa toteutua hätätyösäännöksen kautta myös ilman edeltävää tuomioistuinprosessia tilanteessa, jossa työntekijän yhdistys ei anna ihmisten hengen ja terveyden turvaamiseksi hyvinvointialueen tarpeelliseksi katsomaa suojelutyötä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan on syytä arvioida, täsmentääkö ehdotettu muutos tavoitteiden mukaisesti voimassa olevaa hätätyötä koskevaa sääntelyä ja tarvittaessa muuttaa ehdotettua sääntelyä. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa nostettiin esille myös, että vuoden 2022 lakiin välttämättömän terveydenhuollon ja kotihoidon turvaamisesta työtaistelun aikana sisältyi työntekijän oikeus saada korotettua korvausta potilasturvallisuustyöstä, mutta nyt ehdotettavaan hätätyösääntelyyn ei ole liitetty korotettua korvausta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille, että korotettu korvaus hätätyön ajalta voisi hillitä työnantajan kannusteita käyttää hätätyötä perusteetta ja lisätä työntekijöiden halukkuutta tehdä hätätyötä.  

Valiokunta toteaa, että laki välttämättömän terveydenhuollon ja kotihoidon turvaamisesta työtaistelun aikana sisälsi yksilön vapauteen huomattavasti voimakkaammin puuttuvia toimenpiteitä kuin nyt ehdotettava laki, koska se mahdollisti jopa irtisanoutuneen sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilön määräämisen potilasturvallisuustyöhön. Valiokunnan työ- ja elinkeinoministeriöltä saaman selvityksen mukaan lakisääteinen korotettu korvaus voi muodostua ongelmalliseksi työntekijöiden yhdenvertaisuuden kannalta. Korotetun korvauksen maksaminen sellaiselle työntekijälle, joka määrätään työtaisteluun osallistumisen sijasta hätätyöhön, asettaa erilaiseen asemaan ne työntekijät, jotka ammatillisen yhdistymisvapautensa nojalla päättävät olla osallistumatta työtaisteluun ja suorittavat työsopimuksen mukaiset työtehtävänsä. Lisäksi hätätyötä saa teettää vain työntekijän työsopimuksen mukaisissa työtehtävissä ja työntekijälle on maksettava työaikalain 20 §:n tai työehtosopimuksen mukainen korotettu korvaus mahdollisesta ylityöstä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää kuitenkin perusteltuna, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta arvioi, tulisiko hätätyön ajalta maksaa korotettu korvaus. 

Valiokunta kiinnittää työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan huomiota myös työsuojeluviranomaisen toimivaltuuksiin hätätyön rajoittamisessa ja lopettamisessa sekä hätätyön perusteettoman teettämisen sanktioitiin. Lainvastainen hätätyön teettäminen on työaikalain 44 §:ssä säädettynä työaikarikkomuksena rangaistava teko. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan työsuojeluviranomainen ei kuitenkaan ole ilmoittanut poliisille esitutkintaa varten työtaisteluhätätöitä, koska oikeustila on ollut epäselvä ja toisaalta tilanteeseen on liittynyt usein epäselvyyttä työnantajan toisintoimimismahdollisuuksista. Työsuojeluviranomaisen antaman selvityksen mukaan rangaistusuhka ei asiassa ole ollut riittävä, eikä sen arvioida jatkossakaan olevan merkittävä ottaen huomioon työaikarikkomuksen rangaistuskäytäntö suhteessa siihen, kuinka perustavanlaatuisesta oikeudesta työtaistelussa on kysymys ja toisaalta kuinka merkittävät työnantajan intressit saattavat olla. Valiokunta pitää välttämättömänä, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta arvioi työsuojeluviranomaisen toimivaltuuksien ja hätätyön perusteettoman teettämisen sanktiointia koskevien säännösten täsmennystarpeet.  

Seuranta

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että ehdotetun sääntelyn toimivuutta ja vaikutuksia seurataan ja tarvittaessa sääntelyä muutetaan. Valiokunta esittää, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa lausumaa, jossa edellytetään, että valtioneuvoston tulee seurata sääntelyn toimeenpanon osalta muun muassa sitä, turvaako sääntely riittävällä tavalla potilaiden ja asiakkaiden potilas- ja asiakasturvallisuuden työtaistelutilanteissa, mitä mahdollisia vaikutuksia sääntelyllä on työntekijöiden työtaisteluoikeuteen, toteutuvatko säädetyt huolehtimis- ja neuvotteluvelvoitteet lainsäädännön edellyttämällä tavalla sekä sitä, miten hätätyötä koskevia säännöksiä on sovellettu työnantajan toimesta.