Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin komission säädösehdotusten tavoitteita yleisesti kannatettavina talousveden terveydellisen laadun takaamiseksi ja sen varmistamiseksi, että ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksiin tulevista materiaaleista ja tuotteista ei liukene veteen vieraita aineita terveydelle haitallisissa määrin.
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston käsitykseen siitä, että ehdotettu täytäntöönpanopäätös sallittujen lähtöaineiden, koostumusten ja ainesosien luettelosta sekä asetus juomaveden kanssa kosketuksiin joutuvien tuotteiden vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelystä eivät ole hyväksyttävissä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta edellyttää, ettei komission ehdottamia vaatimuksia hyväksytä.
Valiokunta on myös valtioneuvoston tapaan erittäin kriittinen ehdotukseen täytäntöönpanopäätökseksi testaus- ja hyväksymismenetelmistä aineiden, koostumusten ja aineosien sisällyttämiseksi EU:ssa sallittujen aineiden luetteloihin.
Juomavesidirektiivi asettaa vaatimuksia juomavesiverkostojen materiaaleista veteen liukenevan lyijyn määrälle. Siirtymäajan jälkeen markkinoille saatettavien veden kanssa kosketuksiin joutuvien tuotteiden valmistuksessa voidaan käyttää ainoastaan sellaisia materiaaleja, jotka sisältyvät EU:n ns. positiivilistoille. Komission ehdottamat säädökset ovat kuitenkin johtamassa siihen, ettei Suomessa kansallisesti hyväksyttyjä messinkimateriaaleja voida sisällyttää näille positiivilistoille. Valiokunta katsoo, ettei ehdotus vastaa juomavesidirektiivin 11 artiklan 3 kohtaa, jonka mukaan ensimmäisen positiivilistan tulee perustua nykyisin sallittujen aineiden kansallisiin luetteloihin, muihin voimassa oleviin kansallisiin säännöksiin ja riskinarviointeihin, joiden perusteella tällaiset kansalliset luettelot on vahvistettu.
Suomessa ja Ruotsissa talousveden laatu edellyttää nykyisin sinkinkatoa kestävien messinkiseosten käyttöä vesilaitteistoissa. Vesilaitteistoissa käytetyistä messinkimateriaaleista ei saadun selvityksen mukaan ole liuennut raja-arvon ylittäviä pitoisuuksia lyijyä talousveteen. Säännöllisen valvonnan laatutiedot osoittavat, että talousveden lyijypitoisuus on Suomessa vain noin 5—10 % juomavesidirektiivissä säädetystä lyijyn uudesta raja-arvosta (5 µg/l). Messinkituotteiden käyttökiellolle ei Suomessa ole valiokunnan käsityksen mukaan terveydellisiä perusteita.
Valtioneuvosto viittaa Maailman terveysjärjestön näkemykseen, jonka mukaan lyijyä päätyy veteen pääosin vain vesilaitteistoissa käytettävistä materiaaleista. Silti komission ehdotuksessa vesilaitteistoissa käytettävistä materiaaleista veteen liukenevan lyijyn osuudeksi talousvedessä (ns. allokaatioprosentti) on esitetty vain 50 %. Muille pääosin materiaaleista peräisin oleville metalleille (kupari ja sinkki) komissio esittää allokaatioprosentiksi 90 %. Allokaatioprosentti vaikuttaa siihen, miten materiaalien testauksessa saatavia tuloksia tulkitaan lyijyn pitoisuuden laskemiseksi talousvedessä. Valiokunta pitää perusteltuna valtioneuvoston tavoitetta lyijyn allokaatioprosentin muuttamisesta 90 prosentiksi.
Valtioneuvoston arvion mukaan taloudelliset vaikutukset komission ehdotusten hyväksymisestä olisivat erittäin merkittävät. Jos sinkinkadonkestäviä materiaaleja ei voida Suomessa jatkossa käyttää vesilaitteistojen liitososissa, vesivuotovahinkojen estäminen edellyttäisi, että syöpyvät materiaalit vaihdettaisiin 3—5 vuoden välein. Korjaukset tulisi tehdä ennakoiden, sillä vesivahinkojen yhteydessä tulisivat korjattaviksi verkostomateriaalien lisäksi myös vuotovesien aiheuttamat rakennusten kosteusvauriot. Pelkästään rakennetun asuntokannan osalta E-kirjelmässä esitetty kustannusarvio on 3,2—3,5 miljardia euroa vuodessa. Tällainen korjaustiheys on käytännössä mahdoton eikä ole millään tavalla kestävä toimintatapa. Säännösehdotukset ovat täysin kohtuuttomia sekä kansalaisten että yritysten taloudellisen kestokyvyn kannalta. Ehdotukset myös vaarantavat pohjoismaisen alan teollisuuden kilpailuaseman ja ne haittaavat EU:n sisämarkkinoiden toimintaedellytyksiä.
Valtioneuvosto on toimittanut komissiolle käsittelyn aikana tutkimuksia ja selvityksiä laadunvalvonnasta, jotka osoittavat, että Suomen esittämät huomiot veden laadusta Suomessa olisi tullut ottaa asianmukaisesti huomioon komission valmistelussa. Korroosiota aiheuttavien materiaalien käyttöön johtava sääntely aiheuttaa myös ennenaikaisia vaurioita ja vuotoja vesijärjestelmiin. Tämä puolestaan lisää kosteus- ja homevaurioita ja niiden aiheuttamia terveyshaittoja. Valiokunta katsoo, että juomavesidirektiivin delegoiduilla säädöksillä tulee antaa vain tieteelliseen tietoon perustuvia teknisiä säädöksiä ja niiden tulee perustua terveydellisten haittojen vähentämiseen.
Juomavesidirektiivissä säädetään lyijyn uudeksi raja-arvoksi 5 µg/l (aiemmin 10 µg/l). Lyijyn uusi raja-arvo on otettu Suomen kansalliseen lainsäädäntöön 12.1.2023 talousveden laadusta ja valvonnasta sekä rakennusten vesilaitteistojen riskienhallinnasta annetulla sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella (1352/2015). Direktiivissä säädetyn mukaisesti uuden raja-arvon tulisi täyttyä veden toimittajien toimittaman veden osalta vasta 15 vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta, eli vuonna 2036.
Valiokunta pitää tärkeänä siirtymistä kohti vähälyijyistä tai lyijytöntä messinkiä tai muita korvaavia materiaaleja vesilaitteistoissa. Näiden materiaalien kehittäminen ja markkinoille saattaminen vie kuitenkin useita vuosia, minkä vuoksi siirtymiselle on varattava riittävästi aikaa. Koska kansallisen lainsäädännön mukaisesti testattuina materiaaleista ei liukene veteen raja-arvon 5 µg/l ylittävää pitoisuutta, valiokunta pitää komission ehdotuksia Suomen osalta täysin epärealistisina ja suhteettomina tavoiteltaviin terveyshyötyihin nähden.
Valtioneuvoston tulee valiokunnan käsityksen mukaan edelleen pyrkiä yhteistyössä Ruotsin kanssa vahvasti vaikuttamaan komission jatkovalmistelussa edellä mainittujen positiivilistojen ja lyijyn allokaatioprosenttien muuttamiseksi veden alueellisen laadun huomioon ottaen kohtuullisiksi. Valiokunta pitää myös perusteltuna tällä hetkellä hyväksyttyjen materiaalien käytön siirtymäajan jatkamista vuoteen 2036.
Valiokunta edellyttää, että valtioneuvosto informoi aktiivisesti eduskuntaa neuvottelujen edistymisestä ja komission jatkovalmistelusta. Valiokunta toistaa kantansa siitä, ettei komission ehdottamia vaatimuksia hyväksytä.