Yhtiöiden aggressiivinen verosuunnittelu, joka pyrkii keinotekoisesti siirtämään verotettavan tuloksen matalan tai olemattoman verotuksen piiriin, aiheuttaa EU-komission arvion mukaan 50-70 miljardin euron verotappiot EU-valtioille joka vuosi. OECD:n maltillisen arvion mukaan globaalit veromenetykset ovat 100-200 miljardia euroa vuosittain. Nämä varat menetetään julkisten palveluiden, kuten terveydenhuollon ja koulutuksen, rahoituksesta, joka on Suomessakin joutunut rajujen leikkausten kohteeksi. Yhtä merkittävää on, että voitonsiirto vääristää markkinoita ja heikentää erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kilpailuasemaa myös Suomessa.
Euroopan sosialidemokraattiset puolueet, vasemmisto ja vihreät ovat useiden vuosien ajan vaatineet sekä kansallisia että kansainvälisiä toimia laillisen ja laittoman veronkierron torjumiseksi. On myönteistä, että tämä huoli jaetaan tätä nykyä yli puolueiden ja valtioiden rajojen. Veronkierron vastainen EU-direktiivi on välttämätön, joskaan ei riittävä toimi hyvinvointiyhteiskuntien rahoituspohjan turvaamiseksi.
Suomi, joka vielä edellisellä hallituskaudella oli Euroopan edelläkävijä veronkierron ja harmaan talouden vastustamisessa, tyytyy tällä hetkellä peränpitäjän rooliin, mikä ilmenee siinä, että sikäli kun Suomen tavoitteista EU-direktiivin suhteen on ylipäätään saatavissa selkoa, ne näyttäytyvät varovaisina ja kunnianhimottomina.
EU-direktiivin suhde Suomen lainsäädäntöön
Hallituksen kirjelmässä U 7/2016vp, jatkokirjelmässä UJ 9/2016vp, eikä valtiovarainvaliokunnan lausunnossa esitetä direktiiviehdotukseen, eikä puheenjohtajamaan kompromissiesitykseen mitään muutoksia. Kuitenkin Suuren valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden lausuntojen perusteella olisi painavat syyt tavoitella kunnianhimoisempaa EU-tason säädäntöä, joka pyrkisi tehokkaasti poistamaan veronkierron kannustimia ja korjaisi kansallisen lainsäädäntömme yleisesti tunnettuja puutteita.
EU-komission direktiiviehdotus on minimisääntelyä, jonka perusteena on OECD:n käynnistämä BEPS (Base Erosion and Profit Shifting) -ohjelma. Monilta osin direktiiviehdotukseen ja kompromissiesitykseen valikoituneet esitykset ovat BEPS:iä löyhempiä. Joiltakin osin Suomen nykyinen lainsäädäntö on tiukempi kuin direktiivin minimisääntely, toisilta osin epämääräisempi tai puuttuu kokonaan. Jälkimmäisiä ovat maastapoistumisverotus, hyvitysmenetelmä, yleinen veronkiertosäännös ja hybriditilanteet.
Kuitenkin siltä osin, kun kansallinen lainsäädäntö on tiukempi kuin direktiivissä esitetty, on Suomen kannalta edullisinta tavoitella koko EU-alueelle samaa minimitasoa kuin jo Suomessa on, jotta vähäisiltäkin kilpailukykymenetyksiltä vältytään sekä paineilta heikentää kansallista lainsäädäntöä.
Korkovähennysten rajoitukset
Sekä EU-direktiivin että Suomen hallituksen linjan perimmäinen heikkous on se, että se ei esitä tavoitetilaa, jolla konsernien verokeinottelu voitaisiin lopettaa.
OECD:n esittämien periaatteiden mukaisesti konsernit tulisi verottaa yhdenkertaisesti (unitary taxation). Myös konsernin velkojen korot vähennettäisiin siten, että rahoituskulut kohdennettaisiin yhtenäisten periaatteiden mukaan kullekin tytäryhtiölle todellisen liiketoiminnan mukaisesti. Yhdenkertainen korkovähennys vastaa monikansallisten yhtiöiden tosiasiallista rahoitusmenettelyä, eikä silloin anna sijaa konsernin sisäisille näennäisille velkasuhteille. Koska verotus on kuitenkin kansallista ja valtiot kilpailevat erinäisin veroeduin tekaistuista väliyhtiöistä, konsernit kykenevät optimoimaan verotustaan luomalla velkaketjuja, jotka mahdollistavat voittojen siirrot alhaisen tai olemattoman verotuksen piiriin.
Kannanotto 1: Suomen tulee vaatia, että EU:ssa ja EU:n ulkopuolella siirrytään konsernien yhdenkertaiseen verotukseen ja yhdenkertaisiin korkovähennyksiin.
Niin kauan kun yhdenkertainen verotus ei toteudu, kansallisvaltioiden on turvauduttava yleiseen likiarvoon eli konsernitasevapautukseen: mikäli tytäryhtiön velkasuhde ei poikkea emoyhtiön velkasuhteesta, korkovähennys on hyväksyttävä rajoittavan lainsäädännön sitä estämättä. Kuitenkin on ilmeistä, että konsernitasevapautus mahdollistaa velkakerryttämisen (debt push over), jossa emoyhtiön - suuren kokonsa ja riittävien vakuuksien ansiosta - saama huokea rahoitus muuntuu tytäryhtiöiden emolle suorittamaksi korkeakorkoiseksi velaksi, jota perustellaan riittämättömillä vakuuksilla ja riskipitoisella liiketoiminnalla. Emoyhtiön hallittava velkasuhde näyttäytyy identtiseltä alikapitalisoidun tytäryhtiön tarkoitukselliseen velkaan nähden, josta voi tehdä täydet vähennykset. Tästä keinotekoisesta, vero-optimointiin tähtäävästä järjestelystä on kosolti esimerkkejä myös Suomessa.
Vuoden 2014 verotiedoista ilmenee, että vähennyskelvottomien korkomenojen bruttosummasta (590 miljoonaa euroa) peräti 53 prosenttia (313 miljoonaa euroa) hyväksyttiin hakemuksen jälkeen vähennettäväksi konsernitasevapautuksen perusteella.
Suomen nykyinen lainsäädäntö korkovähennysten rajoittamisesta (EVL 18a§) on vaillinainen kolmesta eri syystä.
Ensinnäkin sen vaikutusala ei kata tuloverolain alaista toimintaa, kuten aikanaan valtiovarainvaliokunnan mietinnön (31/2012vp) vastalause 2 (kesk.) osoitti. Ennen kaikkea ulkomaiset kiinteistösijoitusyhtiöt pystyivät ja pystyvät hyödyntämään korkovähennystä täysimääräisesti - Suomi on esimerkiksi ulkomaisille kauppakeskusten omistajille veroparatiisi. EU-direktiivi ei voimaan tullessaan huomioi tulolajien eroa, joten tämä epäkohta poistuisi. Muussa tapauksessa porsaanreiän tukkiminen jää kansallisen lainsäädännön tehtäväksi.
Toisekseen EVL 18a§ sulkee pois rahoituslaitokset. Direktiivissä poikkeus on vain tilapäinen.
Kolmanneksi Suomen lainsäädäntö koskee vain velkasuhteen etuyhteyttä, joka määritellään pääsääntöisesti siten, että velanantajalla on oltava vähintään 50 % omistukseen liittyvä määräysvalta (VML 31§). Etuyhteyden määritelmän kiertämiseen on löydetty sekä omistusosuuksiin että pääomarahoitusrakenteisiin liittyviä järjestelyitä. Direktiivin esitys, että korkovähennyksen rajoitus koskisi myös kolmansia osapuolia eli etuyhteyden ulkopuolista rahoitusta, tukkisi tehokkaasti nämä menettelyt. Valtiovarainvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että mikäli direktiivi ei toteutuisi, kansallista lainsäädäntöä tulisi joka tapauksessa tarkistaa helposti kierrettävän etuyhteysmääritelmän osalta.
Direktiivin ulottuminen ulkopuoliseen rahoitukseen on herättänyt eniten vastustusta elinkeinoelämässä. Valtiovarainministeriö on myös esittänyt laskelman, jonka mukaan konserniin kuulumattomien suomalaisten yritysten korkovähennysoikeus supistuisi dramaattisesti. Tähän huoleen on kuitenkin etsitty neuvotteluissa ja etsitään viimeiseen saakka soveltuvaa poikkeamaa, joka koskisi esimerkiksi konserniin kuulumattomia yrityksiä (stand alone taxpayers). Näiden poikkeaminen ulkopuolelle tulisi kuitenkin jättää yritykset, joissa omistuksellinen etuyhteys on korvattu velkakerryttämisen tunnusmerkit täyttäväksi rahoitusjärjestelyksi.
Kannanotto 2: Suomi kannattaa kolmansien osapuolten korkosaatavien vähennysoikeuden rajaamista sillä edellytyksellä, että säädös ei tietyin ehdoin koske konserniin kuulumattomia yrityksiä (stand alone taxpayers).
Komissio esittää vähennettävien korkomenojen rajaksi 30 % tuloksesta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia (EBITDA = Earnings Before Interest, Tax, Deductions and Amortization). OECD:n suositus on 10 - 30 %, joten EU on valinnut "anteliaimman" vaihtoehdon.
Suomen raja on 25 %, mikä jättäisi jo kilpailuhaitan, joka asettaa paineita löyhentää kansallista lainsäädäntöä. Jotta korkovähennys ei ylipäätään kannustaisi aggressiiviseen verosuunnitteluun, on perusteltua supistaa korkovähennyksen enimmäisrajaa, kuten myös EU-parlamentin talous- ja raha-asiainvaliokunnan raporttiluonnos esittää.
Kannanotto 3: Suomi kannattaa vähennysoikeuden rajaksi OECD:n ehdottamaan 10 prosenttia korkomenoista.
Suomen lainsäädännössä vähennettävän määrän yläraja on 500 000 euroa, direktiivissä 1 000 000 euroa, mikä aiheuttaa kiusauksen aiheettomasti löyhentää kansallista lainsäädäntöä.
Kannanotto 4: Suomen tulee vaatia EU-direktiivin mahdollistaman korkovähennyksen ylärajaksi 500 000 euroa.
Direktiivin mukaan yrityksen käyttämätön EBITDA olisi siirrettävissä tuleville vuosille, toisin kuin Suomen nykyisessä lainsäädännössä.
Kannanotto 5: Suomen tulee vaatia EU-direktiivissä, että yritys ei voi vähentää korkoja tulevina vuosina siltä osin kuin nettokorkomenot ovat olleet aikaisempana verovuotena vähemmän kuin määrätty prosentti oikaistusta elinkeinotoiminnan tuloksesta.
Väliyhteisösäädökset
EU-direktiivi menee Suomen nykyistä säädäntöä pidemmälle pyrkiessään erittelemään liiketoiminnan keinotekoisuutta väliyhteisömaissa. Suomen lainsäädännön ulkopuolelle on jätetty joitakin toimialoja, kuten teollinen toiminta ja laivanvarustus sekä niihin liittyvä palvelut.
Käytännössä Suomi on soveltanut väliyhteisösäädöksiään varsin löperösti, joten EU:n jämäkämpi ote on kannatettava.
Direktiiviesityksessä väliyhteisösäädöksiä sovellettaisiin vain, kun yhteisöä koskeva efektiivinen veroaste on alle 40 prosenttia "lähtömaan" veroasteesta. Neuvottelutietojen mukaan valittu taso saattaa muuttua tai koko väliyhteisösäädös kumoutua.
EU-maiden välinen haitallinen verokilpailu on torjuttava. Suomen tulee korostaa väliyhteisösäädösten tärkeyttä ja toimeenpanon johdonmukaisuutta. Tässä yhteydessä Suomen on vaikutettava sen puolesta, että jäsenmaat löytävät yhteisen linjan hyväksyttävästä verokilpailusta. Veronkierron vastaiset toimet jäävät vaillinaisiksi, jos jäsenmaat houkuttelevat yrityksiä erityisen alhaisella veroasteella, huomattavin veroeduin sekä verohallinnon poikkeuksellisen edullisin tulkinnoin ja sopimuksin. Direktiivin väliyhteisösäädösten on oltava johdonmukainen askel kohti yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa (CCCTB), jonka tarkoitus on yhtenäistää verotuskäytäntöjä yritysten oikeusvarmuuden ja toiminnan ennakoitavuuden parantamiseksi samalla, kun verotasot jäävät jatkossakin jäsenmaiden suvereeniin harkintaan. Esimerkiksi Alankomaiden, Luxemburgin ja Maltan tarjoama merkittävä yhteisöveron huojennus immateriaalituotannolle ("innovation box") kyseenalaistaa sekä verotuksen yhdenmukaisuuden että väliyhteisösäädösten käytännön soveltamisen, mikä Suomen on neuvottelussa tuotava esille.
Suomen nimellinen veroaste on eurooppalaisittain matala, mutta muissa maissa tarjotut veroedut alentavat niiden efektiivistä veroastetta. Siksi on välttämätöntä, että kaikki huojennukset lasketaan täysimääräisesti mukaan keskiarvoiseen efektiiviseen veroasteeseen, jotta kilpailua vääristävät ja yritysten sijoittumiseen vaikuttavat tekijät otetaan aidosti huomioon.
Saksassa käytetään absoluuttista, kiinteää veroastetta väliyhteisöjen veroastetta. Myös Euroopan parlamentin talous- ja raha-asiainvaliokunnan raporttiluonnos kannattaa kiinteää veroastetta väliyhteisösäännösten soveltamisessa.
Kannanotto 6: Suomi kannattaa kiinteää 20 % efektiivistä keskimääräistä veroastetta väliyhteisösäännösten kriteeriksi.
Suomella on hyvä syy palata veronkierron vastaisen taistelun eturintamaan EU-komission raportin mukaan jotkut jäsenvaltiot houkuttelevat läpikulkutoimintaa tuomaan maahan edes hetkellisiä tuottoja; Suomi taas kuuluu niihin maihin, joiden verolainsäädännön puutteet houkuttavat ulkomaisia sijoittajia hakemaan verovoittoja valtion kustannuksella. EU-komission raportin mukaan Suomen kansallinen lainsäädäntö kuuluu läntisten EU-maiden heikompiin. Samalla, kun Suomen hallituksen on korjattava kansallista lainsäädäntöä ja kannustettava verohallintoa puuttumaan väärinkäytöksiin nykyistä määrätietoisemmin, sen on vaadittava Euroopan Unionilta direktiiviesitystä tehokkaampia toimia veronkierron estämiseksi.