Yleistä

Suuri valiokunta toteaa, että ehdotuksen tarkoituksena on luoda puitteet EU:n ilmastoneutraaliuden saavuttamiselle. Ehdotuksessa asetetaan sitova oikeudellinen EU:n ilmastoneutraaliustavoite vuodelle 2050, säädetään nykyisen vuoden 2030 kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteen uudelleen tarkastelusta ja vuoteen 2050 ulottuvan kehityspolun asettamisesta, ilmastonmuutoksen sopeutumiseen liittyvistä toimista sekä hallintoprosessista, jonka avulla seurataan, että EU etenee kohti ilmastoneutraaliustavoitetta. Ehdotuksessa esitetään myös annettavaksi komissiolle tehtäväksi tarkastella uudelleen nykyisiä politiikkoja ja EU:n lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, että ne ovat yhdenmukaisia ilmastoneutraaliustavoitteen ja kehityspolun kanssa. Komission on arvioitava ja tehtävä ehdotuksia EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteen nostamiseksi vuoteen 2030 mennessä sen varmistamiseksi, että tavoite on johdonmukainen vuoteen 2050 asetetun ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa. 

Suuri valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan maa- ja metsätalousvaliokunnan -(MmVL 11/2020 vp), talousvaliokunnan (TaVL 12/2020 vp) ja ympäristövaliokunnan (YmVL 5/2020 vp) lausunnoissa esitettyjä näkökohtia painottaen. Valiokunta toteaa kokoavasti seuraavaa. 

Ehdotuksen tavoitteista

Suuri valiokunta tukee ehdotuksen tavoitteita vahvistaa EU:n ja jäsenvaltioiden ilmastopolitiikkaa oikeudellisin keinoin. Valiokunta korostaa tarvetta rajoittaa ilmastonmuutos 1,5 celsiusasteeseen ja pitää hyvänä, että komission ehdotus on linjassa Pariisin sopimuksen keskeisten ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista koskevien velvoitteiden kanssa. 

Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta pitää tärkeänä, että Suomen EU-puheenjohtajuuskauden aikana joulukuussa 2019 Eurooppa-neuvostossa sovittu tavoite EU:n ilmastoneutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä sisällytetään oikeudellisesti sitovaksi tavoitteeksi EU:n lainsäädäntöön. Valiokunta arvioi, että EU:n ilmastoneutraaliustavoitteen sitovuuden vahvistaminen ja nykyistä kunnianhimoisemmat päästövähennystavoitteet sekä lainsäädännön kehittäminen niiden mukaisesti auttavat Suomea vähentämään kasvihuonepäästöjään nopeammin ja saavuttamaan kansallisen hiilineutraaliustavoitteen vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiivisuuden nopeasti tämän jälkeen.  

Suuri valiokunta toteaa, että Suomi on tällä hetkellä yksi harvoista EU-maista, joissa on ehdotuksen tyyppinen oikeudellisia velvoitteita asettava ilmastolaki. On Suomen etu edistää tällaista kehitystä, jolla puitelainsäädännöin keinoin vahvistetaan ilmastopolitiikkaa myös muissa jäsenvaltioissa. Ilmastonmuutos on luonteeltaan valtioiden rajat ylittävä ongelma, jota ei voida ratkaista pelkästään kansallisilla tai paikallisilla toimilla. Kaikkien EU:n jäsenvaltioiden tulee tehdä osansa EU:n ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseksi. Toimien koordinointi on välttämätöntä EU:n tasolla ja mahdollisuuksien mukaan myös maailmanlaajuisesti. On tärkeätä, että EU tehostaa omia toimiaan osoittaakseen maailmanlaajuista johtajuutta ja pyrkii saamaan muut globaalit toimijat sitoutumaan kunnianhimoisempiin tavoitteisiin päästöjen vähentämiseksi. 

Suuri valiokunta yhtyy ympäristövaliokunnan (YmVL 5/2020 vp) näkemykseen siitä, että pitkän aikavälin päästövähennystavoite ja sen toteutumisen seuranta ohjaavat siirtymistä ilmastoneutraaliuteen ja luovat ennakoitavuutta EU:n ilmastopolitiikkaan, mikä on tärkeää myös teollisten investointien ja siten eurooppalaisen teollisuuden kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta. Elinkeinoelämän toimintaedellytyksistä huolehtiminen on tärkeää, sillä ilmastonmuutosta ei voida torjua yksin julkisin varoin, vaan se edellyttää mittavia yksityisiä investointeja vähähiilisiin teknologioihin. Talousvaliokunnan mukaan julkisen sektorin rahoituksella on rooli nimenomaan katalyyttinä: keskeistä on, että sääntely-ympäristö ja kannustimet toimivat niin, että yksityiset investoinnit ja kuluttajien vallinnat ohjautuvat ilmastomyönteisiin kohteisiin (TaVL 12/2020 vp).  

Ehdotuksen ajankohtaisuus

Suuri valiokunta toteaa, että ehdotus ilmastolaiksi on tärkeä osa EU:n uutena kasvustrategiana esiteltyä vihreän kehityksen ohjelman täytäntöönpanoa. Valiokunta katsoo, että ehdotus osaltaan tukee vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita vahvistaa EU:n kilpailukykyä ja luoda luonnonvarojen kestävyys huomioivaa kasvua sovittamalla yhteen ympäristöllisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmia. Valiokunta on ottanut ohjelmaan kantaa lausunnossaan SuVL 3/2020 vp. Lausunnossaan valiokunta katsoi, että ohjelmassa esille nostetut tarpeet ilmastonmuutokseen vastaamisesta, resurssitehokuudesta, eurooppalaisen kilpailukyvyn vahvistamisesta, työllisyyden tukemisesta, uusien työpaikkojen luomisesta, uuden teollisuuden edistämisestä ja kestävyyshaasteisiin vastaamisesta ovat EU:n ja Suomen kannalta keskeisiä kysymyksiä myös koronakriisistä toivuttaessa. Valiokunta toteaa, ettei koronakriisi ole peruste heikentää ilmastopolitiikkaa ja siihen liittyvää sääntelyä. Koronapandemian aiheuttamasta talousshokista toipuminen edellyttää kestävää taloutta ja työllisyyttä tukevia toimia, jotka samalla edistävät siirtymää ilmastoneutraaliin yhteiskuntaan, ja vastavuoroisesti ilmastotoimien tulee tukea elvytystoimien vaikuttavuutta.  

Kuten talousvaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta ja ympäristövaliokunta toteavat, että koronakriisin aikana on entistäkin tärkeämpää huolehtia siitä, että ilmastotoimet ovat vaikuttavia ja kustannustehokkaita, ja niiden vaikutus talouden kilpailukykyyn tulee ottaa huomioon (ks. MmVL 11/2020 vp, TaVL 12/2020 vp, YmVL 5/2020 vp). Valtioneuvoston tavoin valiokunta nostaa esille myös teknologianeutraalisuuden takaamisen ja ruokaturvan varmistamisen osana ehdotuksen jatkovalmistelua. Valiokunta kiinnittää valtioneuvoston huomiota myös siihen, että luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja ilmastonmuutos kytkeytyvät erottamattomasti toisiinsa, ja niiden aiheuttamiin uhkiin on puututtava yhdessä kaikilla sektoreilla. Myös vesien hyvän tilan saavuttamiseen on kiinnitettävä nykyistä parempaa huomiota.  

Valtioneuvoston ja erikoisvaliokuntien tapaan suuri valiokunta katsoo, että tukemalla siirtymää ilmastoneutraaliin talouteen voidaan luoda merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia myös Suomelle. Siirtymä luo mahdollisuuksia erityisesti puhtaan teknologian ja kiertotalouden toimijoille ja vientiteollisuudelle. Kuten maa- ja metsätalousvaliokunta (MmVL 11/2020 vp) toteaa, EU:n ilmastolain toteuttaminen hyödyttää niitä suomalaisia vientiyrityksiä, jotka kehittävät tai käyttävät puhtaita teknologioita, luomalla kansainvälistä kysyntää näille teknologisille ratkaisuille ensi vaiheessa EU:n sisämarkkinoilla. EU:n tulee tukea tällaisia ilmastoystävälllisiä hankintoja, sillä ne mahdollistavat referenssien syntymisen. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa myös maa- ja metsätalouden merkitystä. Maa- ja metsätalous ovat toimialoja, jotka omalla aktiivisella toiminnallaan pystyvät sitomaan hiiltä ja edistämään ilmastotavoitteiden saavuttamista ja siten tarjoamaan ratkaisuja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi myös kansainvälisesti.  

Suuri valiokunta yhtyy talousvaliokunnan arvioon siitä, että nyt käsillä oleva ehdotus ja tulevat elvytys- ja kasvupolitiikan toimet voivat kasvattaa entisestään EU:n ja Suomen edelläkävijyyttä ilmastopolitiikassa (TaVL 12/2020 vp). Samalla kuitenkin kasvaa myös hiilivuodon riski eli se, että tuotantoa siirretään EU:n ulkopuolelle kasvattaen päästöjä. Vaarana on, että tiettyjen alojen kilpailukykyinen toiminta EU:ssa voi vaikeutua, jos EU:n ulkopuoliset maat eivät tiukenna omia ilmastotavoitteitaan. Siksi on tärkeää, että EU pystyy vähentämään maailmanmarkkinoilla toimivien vientiyritystensä kilpailuhaittaa ja kiinnittää erityistä huomiota hiilivuodon riskin vähentämiseen. 

Ehdotuksen arviointi

Suuri valiokunta tukee esityksen lähtökohtaa siitä, että vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoite kattaa koko talouden päästöt, sillä kaikkien talouden sektorien on osallistuttava tavoitteen saavuttamiseen. Ehdotuksen tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeätä, että ilmastoneutraalius määritellään asetuksessa selkeästi ja se saavutetaan EU:n sisäisin toimin. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamisen kannalta myös EU:n vuoden 2030 kasvihuonekaasujen päästövähennysvelvoitteen riittävyyden arviointi on tarpeen. Suomen ajama EU-tason tavoite on vähintään 55 %:n päästövähennys vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Valtioneuvoston tavoin valiokunta kiirehtii komission vaikutusarviointia ja suunnitelmaa vuoden 2030 tavoitteen nostosta. Tarvittavat muutokset unionin lainsäädäntöön tulee tehdä perusteellisten ja jäsenvaltiokohtaisten vaikutustenarviointien pohjalta lainsäädännön ja politiikkasektorien johdonmukaisuus varmistaen.  

Suuri valiokunta tukee ehdotuksen periaatteita ilmastotavoitteiden säännöllisestä päivittämisestä ja EU:n omien ja jäsenvaltioiden itsensä määrittämien toimien ja ilmastoneutraaliuuden edistymisen tarkastelusta Pariisin sopimuksen mukaisessa aikataulussa. Tämä on kaikkien jäsenvaltioiden etu, koska näin voidaan tarkastella kansallisesti määriteltyjen toimien yhteismitallisuutta, tasoa ja sitoutumisen astetta puuttumatta tarpeettomasti jäsenvaltioiden kansallisesti asettamien toimien sisältöön.  

Suuri valiokunta korostaa valtioneuvoston tavoin tarvetta vahvistaa ilmastolain tieteellistä perustaa ja varmistaa, että tavoitteiden päivitys ja niiden mahdollinen muuttaminen perustuvat parhaisiin mahdollisiin ilmastotieteen tuloksiin ilmastonmuutoksen etenemisestä. Myös ilmastonmuutoksen sopeutumiseksi tarvittavia toimia on vahvistettava mm. lisäämällä ilmastokestävyyttä, kehittämällä häiriönsietokykyä ja lisäämällä ennaltaehkäisyä ja varautumista. Sopeutumistoimet vaihtelevat jäsenmaittain, joten ilmastolaissa ei ole tarpeen säätää yleisiä sisältövaatimuksia yksityiskohtaisemmin sopeutumistoimista. Sopeutumistoimien etenemistä ja niiden riittävyyttä on tarpeen seurata. Jäsenvaltioiden suunnittelu-, seuranta- ja raportointitaakkaa tai muuta byrokratiaa ei tule kuitenkaan lisätä kohtuuttomasti.  

Suuri valiokunta ei tue komission esityksen kaltaista tapaa käyttää delegoituja säädöksiä ilmastoneutraaliustavoitteen edistymistä arvioivan kehityspolun määrittelemisessä. Valiokunta muistuttaa, että Euroopan unionista tehdyn perustamissopimuksen (SEUT) 290 artiklan mukaan delegoiduilla säädöksillä voidaan täydentää tai muuttaa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen muita kuin keskeisiä osia. Valiokunta arvioi, ettei esitys ehdotetussa muodossaan täytä näitä perussopimuksen edellytyksiä, ja sitä tuleekin tältä osin muuttaa. 

Suuri valiokunta uudistaa kantansa siitä, että päästökauppaa on pidettävä ensisijaisena välineenä energiantuotannon ja teollisuuden päästövähennysten aikaansaamisessa ja kannattaa sen vahvistamista ja laajentamisen selvittämistä (SuVL 3/2020 vp). Valiokunta katsoo, että pitkän aikavälin ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamisessa keskeistä on fossiilisten päästöjen merkittävä vähentäminen. Kivihiilen ja ylipäätään fossiilisten polttoaineiden osuus ilmastonmuutoksen aiheuttajana on ylivoimaisesti suurin. Toimet, joilla EU:n ilmastotavoitteita toteutetaan keskeisesti päästökauppaa vahvistamalla ja sitä tiukentamalla, kohdistuvat samoin kriteerein fossiilisten polttoaineiden käyttöön, ja ne näin ollen kohtelevat jäsenvaltioita tässä suhteessa tasapuolisesti. EU:n ilmastotoimien toteuttaminen päästökaupan ja taakanjaon mekanismein vähentää myös tarvetta kehittää olemassa olevien mekanismien rinnalle uusia hallinnollisia prosesseja, jotka lisäävät tarpeettomasti byrokratiaa.  

Valiokunta kiinnittää huomiota myös ympäristövaliokunnan näkemykseen siitä, että fossiilisten ja prosessiperäisten päästöjen teknologianeutraalin ja nopean vähentämisen tulee olla ensisijaista samalla, kun luodaan edellytyksiä luonnon ja teknologisten nielujen vahvistamiselle (YmVL 5/2020 vp). Maa- ja metsätalousvaliokunta puolestaan toteaa, että päästövähennystavoitetta koskevassa vaikutusarvioinnissa tulee tarkastella erikseen eri maankäyttömuotoja ja -sektoreita, kuten maa- ja metsätaloutta (MmVL 11/2020 vp). 

Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että maankäyttösektorin hiilivarastoja ja     -nieluja tulee edelleen hallinnoida jäsenmaakohtaisesti. Kuten maa- ja metsätalousvaliokunta (MmVL 11/2020 vp) toteaa, kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa toteuttavien maiden, kuten Suomen, ilmastotoimia ei tule lukea muiden maiden hyväksi. Valiokunta toteaa, että jäsenmaat eroavat toisistaan merkittävästi maankäyttöluokkien päästöjen ja nielujen merkityksen osalta. Suomessa metsät ovat merkittävä hiilinielu muiden maankäyttöluokkien ollessa pääosin päästölähteitä. Valiokunta katsoo, että maankäyttösektorin päästövähennysten yksityiskohtainen toteutus tulee pystyä hallinnoimaan jäsenvaltiokohtaisesti, mutta Euroopan laajuisen ilmastopolitiikan tavoitteiden toteutumiseksi ja oikeudenmukainen taakanjaon (Effort Sharing) mahdollistamiseksi tuloksia olisi hyvä koordinoida ja arvioida EU-tasolla. Maankäyttösektorin toimintaa ja nielukapasiteettia koskevaa tietopohjaa tulee edelleen vahvistaa, jotta kokonaisuuden arviointi on mahdollista. Hiilinielujen lisäämiseen tulisi myös kehittää markkinapohjaisia ratkaisuja siten, että nieluhyödyn tuottaja voi hyötyä tekemistään ilmastotoimista. Talousvaliokunta katsoo lisäksi, että tarkasteltaessa asiaa EU-tasolla tulee arvioida eri alueiden metsityspotentiaalia ja toisaalta sitä, millä tavoin metsänhoito ja kestävä metsätalous voivat olla osa ilmastotoimia. Kestävän metsätalouden ja metsäteollisuuden kehityksessä keskeistä on erityisesti siirtymä kohti korkeampaa jalostusarvoa ja pitkäikäisiä tuotteita (TaVL 12/2020 vp).  

Muita huomioon otettavia kysymyksiä

Suuren valiokunnan saaman selvityksen mukaan komissio tulee tarkastelemaan ja ehdottamaan eri lainsäädäntö- ja muita toimenpiteitä täydentämään ja täsmentämään nyt käsittelyssä olevaa puitelainsäädäntöä ilmastolaiksi. Valiokunta ottaa näihin kysymyksiin kantaa ehdotusten tarkennuttua valtioneuvoston kantojen perusteella, mutta esittää joitain alustavia näkemyksiä mahdollisesti esille nousevista kysymyksistä. Valtioneuvoston kannassa ja valiokuntien lausunnoissa tuodaan näiden osalta esille mm. keskustelu kansainvälisten joustojen käytöstä ja tarve selvittää hiilitullien kaltaisten järjestelyjen merkitystä ja käyttöönottoa hiilivuotoriskin pienentämiseksi ja hiilidioksidipäästöjen maailmanlaajuisen hinnoittelun edistämiseksi. Keskustelua tulisi myös käydä siitä, voitaisiinko hiilitulleja käyttää pelotteena. 

Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että keskusteluja käydään ja arvioita tehdään myös EU:n ulko- ja kauppapolitiikan sekä kansainvälisen kauppajärjestelmän mahdollisuuksista ja keinoista kannustaa kumppanimaita nykyistä kunnianhimoisempaan ilmastopolitiikkaan mm. markkinoille pääsyä koskevaa sääntelyä kehittämällä. Esimerkiksi metsäpolitiikan ja maailman hiilinielujen kannalta suurimmat kysymykset liittyvät trooppisten sademetsien hävittämiseen ja viimeaikaisiin suuriin metsäpaloihin (ks. TaVL 12/2020 vp). Ilmastopolitiikkaan liittyvät myös kysymykset väestönkasvusta, tyttöjen koulunkäynnin tukemisesta sekä naapuruusalueisiin vaikuttamisesta mm. EU:n Afrikka-politiikan keinoin. Suuri valiokunta korostaa lisäksi tarvetta varmistaa eri EU:n politiikkasektorien toimien johdonmukaisuus ilmastopolitiikan kanssa.  

Lopuksi suuri valiokunta korostaa avoimuuden ja osallistamisen merkitystä asian valmistelussa. Valiokunta katsoo, että EU:n ilmastopolitiikalla on suuri yhteiskunnallinen merkitys ja julkisessa keskustelussa tuodaan usein esille se, että ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen ovat sellaisia julkishyödykeitä, joita ei voi tehokkaasti tuottaa yksinomaan jäsenvaltioiden omin toimin. Asian merkityksen vuoksi onkin tärkeätä, että EU:n politiikkatoimista käydään avointa keskustelua. Valtioneuvoston tavoin valiokunta pitää myönteisenä, että EU:n ilmastolainsäädännön valmistelu toteutetaan avoimesti osallistamismahdollisuuksia kehittämällä. Muutosvaatimus ilmastoneutraalin yhteiskunnan rakentamiseksi on mittava, ja sitä on mahdotonta tehdä ilman kansalaisten tukea sosiaalisen oikeudenmukaisuuden takaamiseksi ja reilun siirtymän aikaansaamiseksi. Kuten maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, ilmastopoliittisten toimien tulee olla alueellisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviä ja oikeudenmukaisia (MmVL 11/2020 vp).