Tulevaisuusvaliokunta pyysi asiantuntijoita arvioimaan Suomen avaintavoitteita ja suhteuttamaan niitä siihen, mitä tiedetään komission tavoitteista EU-vaalikaudelle 2024—2029. Valiokunta pyysi asiantuntijoita arvioimaan myös EU:n tulevaisuushaasteita ja -mahdollisuuksia sekä EU:ta päätöksentekijänä.
Valtioneuvoston kanslialta kysyttiin erityisesti siitä, miten tavoitteiden asettelussa on hyödynnetty ennakointia, esimerkiksi tulevaisuusselontekoa ja ministeriöiden yhteistä ja jatkuvaa ennakointia, ja minkälaiselle ymmärrykselle tulevaisuudesta Suomen avaintavoitteiden asettelu perustuu.
Valiokunta kuuli asiantuntijoita myös EU:n puolustusyhteistyöstä, EU:n ulkorajojen turvaamisesta, rikosten torjunnasta, muuttoliikkeen hallinnasta ja maahanmuuton kytköksestä huoltosuhteeseen Euroopassa sekä ihmisoikeusnäkökulmasta liittyen esimerkiksi kansainvälisen suojelun tarjoamiseen turvallisissa kolmansissa maissa.
Valiokunta kuuli asiantuntijoita myös siitä, miten avaintavoitteet huomioivat Suomen talouselämän ja murrosteknologioiden keihäänkärkien, kuten esimerkiksi tekoälyn, 6G:n, metaversumin, supertietokoneiden, kvanttiteknologian, avaruusteknologian, puhtaan energiateknologian, bioteknologian, synteettisen biologian, kiertotalouden, terveysteknologian ja lääketeollisuuden, ruoantuotannon sekä tiedonsiirron ja datatalouden, kasvumahdollisuudet.
Valiokunta kuuli asiantuntijoita myös median tulevaisuushaasteista sekä Suomen tutkimuksen vahvuuksien hyödyntämisestä sekä siitä, miten varmistetaan pääsy monikansallisiin tutkimus-infrastruktuureihin.
Lausunnossaan valiokunta keskittyy
ennakoinnin parempaan hyödyntämiseen kansallisessa valmistelussa, vaikuttamisessa ja päätöksenteossa
EU:n avaintavoitteisiin
EU:n päätöksenteon haasteisiin
EU:n teollisuuspolitiikkaan ja sisämarkkinoihin
EU:n teknologiapolitiikkaan ja Suomen murrosteknologiatavoitteisiin
osaavan työvoiman varmistamiseen
eurooppalaiseen kokonaisturvallisuuteen, suorituskykyyn ja puolustusyhteistyöhön.
Ennakoinnin parempi hyödyntäminen kansallisessa valmistelussa, vaikuttamisessa ja päätöksenteossa
Valiokunnan kuulemat asiantuntijat kiittivät valtioneuvostoa siitä, että valtioneuvosto on ryhtynyt aktiivisesti ja oikea-aikaisesti ennakkovaikuttamiseen ja kerännyt yhteen Suomen avaintavoitteet. Samalla useat asiantuntijat huomauttivat, että vaikka avaintavoitteet ovat kattavat ja oikean suuntaiset, niin ne jäävät kuitenkin varsin yleiselle tasolle. EU:n tulevaisuudesta kuullut -asiantuntijat huomauttivat lisäksi, että Suomen avaintavoitteiden määrittelyssä ei ole hyödynnetty riittävästi ennakointia. Avaintavoitteiden osuvuuden arviointia vaikeuttaa myös se, ettei E-kirjeessä ole perusteltu, minkälaisiin käsityksiin EU:n ja Suomen tulevaisuushaasteista ja -mahdollisuuksista avaintavoitteet perustuvat.
Tulevaisuusvaliokunnan mielestä tulevaisuusselontekoa sekä ministeriöiden yhteistä ja jatkuvaa ennakointia ei ole hyödynnetty riittävästi Suomen avaintavoitteiden määrittelyssä. Tulevaisuusvaliokunta painottaa, että Suomessa on kansainvälisestikin arvioiden laadukas ennakointiekosysteemi, jonka tuomat hyödyt kuitenkin hukataan, jos ennakointitietoa ei hyödynnetä päätöksenteossa. Tulevaisuusvaliokunta muistuttaa, että valiokunta on jo aiemmin pöytäkirjakannanotossaan komission työohjelmasta vuodelle 2024 (TuVP 19/2023 vp) todennut, että "Suomen ennakkovaikuttamisen kehittäminen edellyttää myös valtioneuvoston kanslian koordinoiman ministeriöiden yhteisen ja jatkuvan ennakoinnin ja ennakkovaikuttamisen entistä parempaa kytkentää Suomelle strategisten tavoitteiden tunnistamiseksi. Sen lisäksi, että ennakkovaikuttamisessa priorisoidaan komission työohjelmassa mainittuja ehdotuksia, on Suomen kyettävä myös viemään tärkeitä tulevaisuuskysymyksiä komission työohjelmaan esimerkiksi tulevaisuusselontekojen avulla". Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että parempi ennakoinnin hyödyntäminen auttaisi varautumaan paremmin myös vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin, jos EU:n kehitys meneekin eri suuntaan kuin on oletettu tai tavoiteltu. EU:n avaintavoitteet
Tulevaisuusvaliokunnan kuulemat EU-asiantuntijat toivoivat avaintavoitteiden parempaa ankkurointia komission työohjelmaan sekä analyysiin EU:n toimintaympäristöstä, unionin sisäisestä kehityksestä, jäsenvaltioiden näkemyksistä ja Suomen toivotusta paikasta EU:ssa. Koska avaintavoitteiden yhteydessä ei ole käsitelty tavoitteiden toteuttamiseen liittyviä konkreettisia keinoja, jäävät sekä Suomen että EU:n avaintavoitteet asiantuntijoiden mukaan melko yleiselle tasolle ja irrallisiksi.
Asiantuntijoiden esimerkkeinä esille nostamia EU:n tulevaisuuskysymyksiä olivat muun muassa EU:n laajentuminen ja siihen liittyvät jopa sotilaalliset uhat sekä Ukrainan mahdollisen EU-jäsenyyden vaikutus erityisesti maatalouspolitiikkaan. Asiantuntijat totesivat myös käynnissä olevan geopoliittisen suurvaltakamppailun vaikuttavan EU:n strategiseen kilpailukykyyn. EU:n painoarvo maailmassa on asiantuntijoiden mukaan pienentynyt, joten sen kyky ylläpitää kumppaniverkostoa vaatii toimia, joita ei avaintavoitteissa riittävästi eritellä. Merkittävänä haasteena mainittiin myös osaavan työvoiman saatavuus.
EU:n tulevaisuushaasteista ja -mahdollisuuksista lausuneiden asiantuntijoiden mukaan avaintavoitteet esimerkiksi kilpailukyvystä ankkuroituvat liiaksi aikaan, jonka paluusta ei nykykehityksen valossa ole takeita. Epävarmuuksia ja niiden seurauksia olisi asiantuntijoiden mukaan siksi tarkasteltava skenaarioiden avulla.
Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että Suomen ennakkovaikuttamiseen ja kansallisten avaintavoitteiden määrittelyyn tulee lisätä perusteltu analyysi siitä, minkälaisia tulevaisuushaasteita ja -mahdollisuuksia EU:lla tulevina vuosina on ja minkälaisia avaintavoitteita EU:lla tulisi siksi olla. Suomen avaintavoitteet tulee sen jälkeen perustella suhteessa siihen, mihin suuntaan Suomi toivoo EU:n kehittyvän, ja siihen, miten Suomi edistää omia kansallisia tavoitteitaan EU:n sisällä. EU:n päätöksenteon haasteet
Asiantuntijat toivat esiin, että Suomen toiminnassa on nähtävissä tiettyä ristiriitaisuutta: Suomi on pyrkinyt edistämään unionin kykyä sopia yhteisistä toimista ja ollut valmis kompromisseihin tämän saavuttamiseksi, mutta on kuitenkin ollut varauksellinen EU:n toimivaltojen ja resurssien lisäämisen suhteen. Asiantuntijat ennakoivat EU:n nykyisen päätöksentekotavan johtavan ongelmiin unionin jäsenmäärän kasvaessa ja esittivät, että Suomen tulisi suhtautua myötämielisemmin määräenemmistöpäätösten lisäämiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Asiantuntijat korostivat Suomen kannan mukaisesti tarvetta huomioida kansalliset erityispiirteet esimerkiksi kokonaisturvallisuuden kehittämisessä, puhtaassa siirtymässä, eri teknologiasektoreilla ja finanssisektorilla.
Tulevaisuusvaliokunta toteaa, että hyvälläkään tilannekuvalla ja oikeilla tavoitteilla ei ole merkitystä, mikäli EU:n toiminta- ja päätöksentekokyky eivät ole kunnossa. Tulevaisuusvaliokunnan asiantuntijakuulemisten perusteella EU tarvitsee innovatiivisia ratkaisuja muun muassa jäsenmaiden erityispiirteiden entistä parempaan huomioimiseen sekä tilanteisiin, joissa yksi jäsenvaltio pitää unionia panttivankinaan estäen kollektiivisen päätöksenteon. Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että jäsenmaiden eroavaisuuksien entistä parempi huo-mioiminen voi samalla vähentää tarvetta määräenemmistöpäätöksille. EU:n teollisuuspolitiikka ja sisämarkkinat
Asiantuntijalausunnoissa pidettiin tärkeänä Euroopan sisämarkkinoiden toimivuutta. Vihreä siirtymä (puhdas siirtymä) ja teknologinen murros tulisi asiantuntijoiden mukaan nähdä mahdollisuutena uudistaa sisämarkkinoiden toimintaa. Erityisesti digitaalisten sisämarkkinoiden kehitys voisi asiantuntijan mukaan nostaa Euroopan datavetoisen talouden globaaliksi edelläkävijäksi.
Erittäin monissa asiantuntijalausunnoissa todettiin valtiontukien haitallisuus Suomen kaltaisen pienen avotalouden kilpailukyvyn kannalta. Toisaalta todettiin, että suurilla jäsenmailla on todennäköisesti jatkossakin halua tukea teknologia-alojaan, varsinkin kun Kiina ja Yhdysvallat ovat kasvattamassa tukiaan. Asiantuntijalausunnossa ehdotettiin, että jos valtiontukikilpailuun joudutaan lähtemään, EU ja Suomi voisivat siirtää tukien painopistettä suorista investointituista verohelpotusten puolelle, samaan tapaan kuin Yhdysvaltojen Inflation Reduction Act (IRA). Lisäksi valtiontuet tulisi suunnata sellaisiin investointeihin, jotka todella uudistavat taloutta sen sijaan, että niillä ylläpidettäisiin olemassa olevia tuotantorakenteita.
Asiantuntijat huomauttivat, että koska valtiontukipolitiikasta on vaikea päästä eroon pelkällä vastustuksella, Suomen kannattaisi ehdottaa aktiivisesti ratkaisumalleja eurooppalaisen teollisuuspolitiikan kääntämiseksi valtiontukikilpailusta uusia ratkaisuja hyödyntäväksi toimintaympäristöksi. Valtioneuvosto on suhtautunut kriittisesti elpymisvälineen kaltaisiin instrumentteihin.
Eräs asiantuntija huomautti, että aidosti horisontaaliset ja hankkeiden meriittien perusteella kohdennettavat Horizon Europe ja InvestEU saivat vain runsaat 10 miljardia 750 miljardin kokonaisuudesta, ja että näiden volyymiä sekä Euroopan investointipankin rahoitusmahdollisuuksia olisi selvästi lisättävä.
Asiantuntijat toivat esiin myös, että Suomi hyötyisi merkittävästi EU:n laajuisista viennin rahoituksen harteista. Eräs asiantuntija kannusti jatkamaan keskustelua eurooppalaisesta vientitakuulaitoksesta, ja muutamissa muissa lausunnoissa todettiin, että EU:n ja Suomen olisi syytä olla aktiivisia Global Gateway -vientirahoitusmallin kehittämisessä.
Haittoja ehkäisevän sääntelyn vaikutusta kilpailukykyyn pohdittiin useissa asiantuntijalausunnoissa. Vaikka turvallisuus ja mahdollisuus toimia arvoesimerkkinä muulle maailmalle tulee pitää mielessä, sääntelystä tulee asiantuntijoiden mukaan helposti tuotekehityksen ja markkinoille tuomisen hidastaja, mikä aiheuttaa eurooppalaisille yrityksille selkeän kilpailuhaitan etenkin erittäin nopeasti kehittyvien teknologioiden, kuten tekoälyn, osalta. Turhan tiukaksi koettu eurooppalainen sääntely on johtanut esimerkiksi siihen, että yleiskäyttöisten tekoälymallien koulutus on merkittävästi halvempaa ja ketterämpää Yhdysvalloissa kuin Euroopassa.
Tulevaisuusvaliokunta muistuttaa, että geopoliittinen kilpailutilanne on muuttunut ja tulee edelleen muuttumaan merkittävästi. Maailman moninapaistuessa kumppanuudet ja keskinäisriippuvuudet sekä EU:n teollisuuspolitiikka on arvioitava uudestaan EU:n strategisen kilpailukyvyn ja autonomian turvaamiseksi. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan EU:n nykyiset rahoitusinstrumentit ja sääntelyyn perustuva kilpailustrategia eivät ole onnistuneet toivotusti, vaan välimatka kilpailijoihin on pikemminkin kasvanut, varsinkin kun samaan aikaan EU:n sisämarkkinoiden kehittymistä ovat haitanneet jäsenmaiden välinen kilpailu ja kansallisten valtiontukien kasvu. Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että Suomen on oltava aloitteellinen EU:n teollisuuspolitiikan kehittämisessä tavalla, jossa EU:n sääntelyvaltaa muutetaan aktiivisemmin digitaaliseksi kasvuksi. Tulevaisuusvaliokunnan mielestä yksi keino vähentää tarvetta jäsenmaiden kansallisille valtiontuille on kehittää EU:n laajuisia investointivälineitä, tukijärjestelmiä ja yhteistyötä (kuten Horizon Europe, InvestEU ja EU:n Global Gateway), edellyttäen että varojen jaon perusteena ovat teknologinen erinomaisuus ja vaikuttavuus. Tulevaisuusvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa keskusteltiin myös EU:n teollisuus- ja teknologiapolitiikkaan liittyvästä muna—kana-ongelmasta: tuleeko ensin sääntely vai innovaatiot? Kuulemisissa jotkut asiantuntijat korostivat sääntelyn merkitystä esimerkiksi uusien markkinoiden muotoutumiselle. Toiset asiantuntijat korostivat, että tilanteessa, jossa tiukka sääntely kohtaa vähäisemmän sääntelyn ja avokätiset investointiohjelmat, kuten Yhdysvaltojen IRA, EU:n kilpailukyky jää heikommaksi. Yksituumaisuutta oli siinä, että nykyisenmuotoiset vaikutusarvioinnit eivät tarpeeksi laajasti huomioi eri säädösten yhteisvaikutuksia kokonaisille aloille eivätkä riittävästi arvioi kansallisia erityispiirteitä ja alakohtaisia negatiivisia vaikutuksia innovaatioiden syntymisen edellytyksiin. Tulevaisuusvaliokunta toteaa, että EU:n sisämarkkinoiden vahvistaminen on välttämätön edellytys EU:n strategisen kilpailukyvyn edistämiselle ja lisäksi tarvitaan uusia EU-tasoisia instrumentteja globaaliin kilpailuun vastaamiseksi. EU:n teknologiapolitiikka ja Suomen murrosteknologiatavoitteet
Tulevaisuusvaliokunnan kuulemat asiantuntijat kuvasivat käynnissä olevaa kehitystä neljäntenä teollisena vallankumouksena, jossa yhteiskunnan digitalisaatio kehittyy kohti älykästä automatisoitua toimintaketjua, jossa keskeisiä teknologiaelementtejä ovat langaton tietoliikenneteknologia, tekoäly, robotisaatio, superlaskenta ja uudet energialähteet.
Eräs asiantuntija huomautti, että generatiiviset tekoälymallit, etenkin pohjamallit, voidaan mieltää taloudellisen innovaation ja tuotekehityksen ja sitä kautta arvonluonnin infrastruktuuriksi, joka tukee muiden teknologioiden hyödyntämistä. Asiantuntijat totesivat, että Suomen ja Euroopan kilpailukyky tekoälyn osalta ei ole vain taloudellinen kysymys, vaan sillä on myös turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia ja seurauksia.
Asiantuntijat nostivat esiin lukuisia samanaikaisia teknologiamurroksia. Mobiiliteknologioissa on meneillään 5. sukupolven matkapuhelinjärjestelmien rakentaminen ja soveltaminen kokonaan uusille toimialoille. 6G-järjestelmän standardin odotetaan valmistuvan vuoden 2028 loppuun mennessä ja kaupallistuvan pian sen jälkeen. 5G- ja 6G-verkkojen entistä laajemmat sovelluskohteet johtavat kerätyn datan määrän jatkuvaan kasvuun. Metaversumi yhdistää digitaalisesti luodut virtuaalimaailmat lisätyn todellisuuden teknologioihin niin viihdeteollisuuden kuin uudenlaisen etätyön ja etäoperaatioiden mahdollistamiseksi.
Mikroelektroniikan alalla kehittyvää kvanttiteknologiaa voidaan puolestaan hyödyntää muun muassa kemianteollisuudessa ja lääketieteessä, tietoliikenteessä ja kyberturvassa, finanssialalla, tekoälyn kehityksessä ja teollisessa optimoinnissa. EU on luokitellut kvanttiteknologian kriittiseksi teknologiaksi.
Avaruusteknologia mahdollistaa navigoinnin, uudenlaisen havainnoinnin sekä viestinnän alueilla, joissa ei ole edellytyksiä maanpäällisiin tietoverkkoihin. Satelliitit myös turvaavat ener-giaverkkojen, tietoliikenneverkkojen ja logistiikan toimintaa. Avaruusdatan ja kaukokartoitustiedon ja siitä johdettavien analytiikkapalveluiden kokonaiskysynnän ennakoidaan kasvavan 5,4 miljardiin euroon vuoteen 2031 mennessä.
Bioteknologialla on merkittävä rooli fossiilitalouden korvaamisessa kiertotaloudella. Teollisen biotekniikan keinoin esimerkiksi mikrobeja käytetään "solutehtaina", jotka saadaan tuottamaan peruskemikaaleja, materiaaleja, polttoaineita, teollisia entsyymejä, ruokaproteiineja ja esimerkiksi antibiootteja. EU on listannut myös bioteknologian yhdeksi kriittisistä teknologioista. Sen vaikutuksen EU:n talouteen arvioidaan nousevan 100 miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä.
Energiaa voidaan varastoida vedyn muodossa. Vedyn hyödyntäminen mahdollistaa teollisuuden ilmastopäästöjen merkittävän alentamisen. Vedyn tuotanto hyödyntää etenkin sääriippuvaista edullista energiaa. Komissio on arvioinut 2040-ilmastostrategiassaan, että vety vastaa 15—20:tä prosenttia EU:n energiantarpeesta vuonna 2050.
Asiantuntijat toivat esiin, että Suomella on erittäin hyvät edellytykset nousta vahvaksi toimijaksi useiden murrosteknologioiden suhteen.
Suomi on ollut 30 vuotta mobiiliteknologioissa yksi maailman keskeisimmistä teknologiaosaajista. Suomen yli 400 toimijan metaversumi-ekosysteemi puolestaan lanseerasi ensimmäisenä Euroopassa loppuvuodesta 2023 metaversumi-aloitteen, jonka tavoitteena on tehdä Suomesta digitaalisten kokemusten tulevaisuuden suunnannäyttäjä. Kvanttitekniikassa Suomi on suprajohtavien ratkaisujen alalla Euroopan kärjessä ja omaa vahvuuksia laitevalmistuksessa, instrumentoinnissa ja kvanttitietokonetuotannossa. Suomi on tehnyt päätökset kvanttitietokoneen skaalauksen rahoituksesta sekä Kvanttinova-pilotointiympäristön rahoittamisesta. Kvanttinovan ympärille tavoitellaan yhtä Euroopan puolijohdekeskittymistä.
Tutkimuspuolella tekoälyratkaisujen, suurteho- ja kvanttilaskennan ja 6G-teknologian alueilla toimivat Suomen tekoälykeskus -lippulaiva FCAI, Suomen kvanttilippulaiva ja Langattomien verkkoteknologioiden lippulaiva 6G.
Avaruusteknologian osalta Suomessa on huippuluokan osaamista SAR-tutkateknologiassa, hyperspektrikuvantamisessa ja tekoälypohjaisessa data-analytiikassa, joita kaikkia voidaan hyödyntää erityisesti kaukokartoituksessa. Yhdessä huippuluokan kansallisen tietoliikenneosaamisen kanssa Suomen kyvykkyydet ovat globaalisti erittäin kiinnostavia.
Bioteknologiassa Suomi on edelläkävijä erityisesti teollisessa ja lääketieteellisessä biotekniikassa ja huippuosaamista löytyy myös uusiutuvissa biopohjaisissa materiaaleissa, kiertotaloudessa ja materiaalisuunnittelussa. Myös muutamat maailman kaikkein arvokkaimmat solumaatalouden yhtiöt hyödyntävät suomalaista teknologiaa.
Suomen etu vihreän vedyn tuotannossa on vähäpäästöinen ja halpa sähkö ja valmistumassa oleva runsas tuulivoiman tuotantokapasiteetti. Lisäksi Suomen kaukolämpöverkko mahdollistaa tuotannossa syntyvän hukkalämmön käytön parantaen tuotannon kannattavuutta. Suomeen onkin suunnitteilla merkittäviä vetyinvestointeja.
Asiantuntijat nostivat esiin lukuisia näkökohtia, jotka Suomen tulisi huomioida tavoittelemassaan EU:n teollisuuspolitiikassa. Yleislinja oli, että Suomen strategisen kilpailukyvyn tavoitteet ovat kannatettavia, mutta eivät riittäviä.
Asiantuntijoiden mukaan yhtenä Euroopan kilpailukyvyn ja strategisen autonomian kohtalonkysymyksistä voi pitää kykyä hyödyntää dataa uuden tiedon ja yritystoiminnan lähteenä. Suomen olisi asiantuntijan mukaan syytä ajaa EU:n datahallinta-asetuksen käytännön soveltamista suuntaan, joka toisaalta suojaa yksityisen henkilön datamassoja, toisaalta luo voimakkaammin pohjaa uusille liiketoimintamahdollisuuksille. USA on toistaiseksi takamatkalla mobiiliverkkotekno-logioissa ja mobiiliteknologiavahvuuden yhdistäminen tekoälyteknologioihin voisikin siksi olla yksi Euroopan ICT-teollisuuden kulmakivistä tulevaisuudessa.
Useat asiantuntijat painottivat, että tekoälyn, puolijohteiden, 6G:n, kvanttiteknologian ja suurteholaskennan kaltaisia keskeisiä teknologioita tulee kehittää entistä strategisemmin niiden koko potentiaalin hyödyntämiseksi datavetoisen talouden kehityksessä. Datapolitiikan asiantuntija esitti konkreettiseksi avaintavoitteeksi, että EU:n on varmistettava omavaraisuutensa luotettavien yleiskäyttöisten tekoälyratkaisujen tuottamisessa, kaikilla EU:n virallisilla kielillä.
Useissa tulevaisuusvaliokunnan saamissa lausunnoissa todettiin hyväksi Suomen kannassa ilmaistu panostaminen murrosteknologioiden standardien kehittämiseen, jonka nähtiin lisäävän EU:n globaalia vaikuttavuutta. Joissain lausunnoissa muistutettiin, että EU:n tulee varmistaa myös se, että uusia teknologioita koskevat kansainväliset standardit ja normit ovat ihmiskeskeisiä ja ihmisoikeuksiin perustuvia sekä tukevat Euroopan kilpailukyvyn lisäksi myös demokraattisia arvoja ja kestävää kehitystä.
Avaruuden osalta Suomea kannustettiin pitämään huolta siitä, ettei EU pitäydy vanhojen rakenteiden vahvistamiseen, vaan keskittyy hyödyntämään new space -alueen toimijoita. Biotalouden osalta Suomen toivottiin vaikuttavan siihen, että ala tulisi Euroopassa paremmin tunnetuksi kestävien ratkaisujen lähteenä.
Vihreän vedyn tuotanto EU:n sisämarkkinoilla lisäisi resurssiomavaraisuutta ja Suomella on kilpailuetu sen valmistuksessa, minkä takia asiantuntija peräänkuulutti vetytalouteen liittyvien mahdollisuuksien ja kehitystarpeiden esille ottamista Suomen tavoitteissa. Eräs asiantuntijataho ehdotti Suomelle oman EU-tason vetytalouden toimintasuunnitelman laatimista. Toinen muistutti, että vedyn tuotannon lisäksi tulisi pyrkiä edistämään myös vetyä käyttävää teollista tuotantoa ja siihen liittyviä investointeja. Kolmas tähdensi, että suomalaiselle ja eurooppalaiselle teollisuudelle tarvitaan kunnollinen kannustin kierrättää hiilidioksidipäästönsä, mikä tukisi vedyn hyödyntämistä hiilipäästöjen muuttamisessa hiilineutraaliksi polttoaineeksi, jota voitaisiin suoraan hyödyntää nykyisissä järjestelmissä.
Asiantuntijalausunnoissa todettiin, että alkava EU-vaalikausi on kriittinen puhtaan siirtymän investointien saamiseksi Suomeen.
Langattomien verkkojen osalta alan asiantuntija toivoi EU:n vastaavan esimerkiksi USA:n taajuusstrategiaan, jossa ollaan suhtautumassa avoimesti yhteiskäytettäviin taajuuksiin operaattoreiden tai jopa eri järjestelmien kesken sekä paikallisiin taajuuslisensseihin perustuviin yksityisiin ja julkisiin verkkoihin. Suomen tulisi asiantuntijan mukaan pyrkiä siihen, että EU-maat olisivat eturintamassa innovoimassa ja kehittämässä tulevaisuudessa tarvittavia ratkaisuja samaan tapaan, kuin miten kehitys näyttää kulkevan Euroopan ulkopuolella. Asiantuntijat esittivät myös, että Suomen tulisi osana EU:n Global Gateway -hanketta edistää suomalaisia digitaalisia ratkaisuja muun muassa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi, mihin esimerkiksi langattomia viestintäverkkoja ja sään ääri-ilmiöiden aikaisen varoittamisen sovelluksia voi soveltaa.
Asiantuntijat ottivat esiin Suomen erityisenä kilpailukykytekijänä Kajaanissa sijaitsevan LUMI-supertietokoneen, joka on maailman toiseksi tehokkain tekoälyalusta. Suomella on sen myötä maailmanluokan resurssit huippututkimuksen tekemiselle, tekoälykehitykselle sekä yritysten ja tutkimustoimijoiden yhteishankkeille, joiden avulla voidaan myös kotiuttaa EU-rahaa ja houkutella kansainvälisiä osaajia Suomeen. EuroHPC-ohjelmassa investoidaan 7 miljardia euroa yh-teiseurooppalaisiin supertietokonehankintoihin ja yritysten tekoälykyvykkyyksien kehittämiseen vuosina 2021—2027. LUMI tulee käyttöikänsä päähän vuonna 2027. Suomella on LUMIn ansiosta erinomaiset edellytykset menestyä kilpailussa myös seuraavan sukupolven supertietokoneiden isännöinnistä. Asiantuntijat painottivat, että Suomen pyrkimystä tulee nyt aktiivisesti edistää EU-tasolla.
LUMI mukaan luettuna Suomi on jäsenenä 31 kansainvälisessä tutkimusinfrastruktuurissa. Niiden kautta tiede- ja yritysyhteisö pääsee käyttämään sellaisia tutkimusinfrastruktuuripalveluja, joita ei olisi mahdollista tarjota ainoastaan kansallisin voimin. Eräs asiantuntija totesi, että EU:lla ei vielä ole tahoa, joka kykenisi yhdistämään huippututkimuksen, poikkialaisen innovaatiokoulutuksen ja teollisuusyhteistyön keskeisiä elementtejä tieteen monikansallisen infrastruktuurin näkökulmasta, ja ehdotti, että sellaisen perustaminen voisi olla Suomen kaltaisen maan intressissä.
Useiden asiantuntijoiden mukaan Suomen ja EU:n tulisi keskittyä erityisesti siihen, miten syntyneet uudet tuotteet ja ratkaisut saadaan TKI-vaiheen jälkeen teollisen mittakaavan kannattavaksi liiketoiminnaksi. Muun muassa Euroopan investointirahaston (EIF) European Tech Champion Initiative (ETCI) -rahoitusta tulisi erään asiantuntijan mukaan suunnata teollisen skaalauksen pullonkaulojen ratkomiseen.
Useat asiantuntijatahot korostivat TKI-toiminnan strategista merkitystä. Sillä voidaan vastata myös niihin haasteisiin, joita emme vielä nykyisyydessä kykene selkeästi hahmottamaan. Asiantuntijat kannustivat aiempaa aktiivisempaan ja strategisempaan kansalliseen EU-TKI -politiikkaan. Tämä edellyttäisi, että Suomen EU-TKI-politiikan strategisten painopisteiden ja konkreettisten tavoitteiden valmistelu kytketään valmistelussa olevaan TKI-rahoituksen käytön monivuotiseen suunnitelmaan, jonka taustana on parlamentaarisen TKI-työryhmän loppuraportti. Suomen toivottiin myös vaikuttavan siihen, että EU laatisi Suomen TKI-tiekarttaa vastaavan kunnianhimoisen tiekartan, jossa olisi tavoitteena nostaa Euroopan TKI-intensiteettiä tiettyyn prosenttilukuun.
Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että teknologian kehityksellä on niin suuri vaikutus kilpailukykyyn, että murrosteknologioiden täysimääräiseen hyödyntämiseen tähtäävä teknologiapolitiikka tulisi nostaa avaintavoitteiden neljänneksi pääprioriteetiksi jo ilmaistujen rinnalle. Tulevaisuusvaliokunta kannattaa asiantuntijan ehdotusta siitä, että EU laatisi Suomen TKI-tiekarttaa vastaavan kunnianhimoisen tiekartan. Lisäksi tulevaisuusvaliokunta ehdottaa lisättäväksi tavoitteisiin maininnan eurooppalaisesta strategisesta autonomiasta generatiivisen tekoälyn suhteen. Tulevaisuusvaliokunta korostaa, että Suomella on merkittäviä teknologisia kyvykkyyksiä, joiden asemaa EU:n teknologiapolitiikassa pitää edistää aktiivisesti. Tällaista kyvykkyyttä ja globaalia edelläkävijyyttä liittyy asiantuntijoiden mukaan esimerkiksi tekoälyyn ja -kielimalleihin, supertietokoneisiin, kvanttiteknologiaan, langattomiin tietoverkkoihin, -mikroelektroniikkaan, puolijohteisiin, virtuaalisiin maailmoihin, avaruusteknologiaan, biopohjaisiin uusiin materiaaleihin sekä bioteknologiaan (mukaan lukien lääkkeet ja terveysteknologia) ja solumaatalouteen. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa nousivat esille myös Suomen kilpailuedut vetytaloudessa, jonka merkitys murrosteknologiana on kasvamassa niin puhtaassa siirtymässä kuin huoltovarmuudessakin. Merkittäviä edunvalvontakysymyksiä liittyy myös standardointiin, taajuuspolitiikkaan sekä esimerkiksi dataregulaatioon ja yhteiskäyttöiseen digitaaliseen infrastruktuuriin, kuten seuraavan sukupolven supertietokoneisiin. Näihin liittyvillä ratkaisuilla määritellään murrosteknologioiden voittajat ja häviäjät. Tulevaisuusvaliokunta muistuttaa, että valiokunta on jo aiemmin lausunnossaan valtioneuvoston talousarviosta vuodelle 2024 ja julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2024—2027 (TuVL 2/2023 vp — HE 41/2023 vp, VNS 1/2023 vp) sekä myös pöytäkirjakannanotossaan komission vuoden 2024 työohjelmasta (TuVP 19/2023 vp) korostanut, että Suomen on varmistettava, että CSC:n datakeskuksessa Kajaanissa toimiva LUMI-supertietokone on keskeisessä roolissa komission aloitteessa, joka liittyy työohjelman painopisteeseen 2, Euroopan digitaalinen valmius (A Europe fit for digital age), Euroopan supertietokonekapasiteetin avaamiseksi eettisille ja vastuullisille tekoälyalan startup-yrityksille. Tähän tavoitteeseen voidaan Suomessa liittää myös kvanttitietokoneisiin liittyvä osaaminen. Tulevaisuusvaliokunta toteaa, että myös avaruusteknologian ja avaruusliiketoiminnan edistämiseksi tarvitaan liiketoimintalähtöisiä avoimia yhteismarkkinoita suomalaisten yritysten Euroopan ja maailman markkinoille pääsyn varmistamiseksi. Osaavan työvoiman varmistaminen
EU-politiikasta ja kilpailukyvystä lausunut asiantuntija huomautti, että unionin maahanmuuttopolitiikkaa koskeva valtioneuvoston linjaus liittyy yksinomaan ei-toivotun maahanmuuton estämiseen tai hillitsemiseen, eli siinä ei esitetä konkreettisia keinoja, joilla pyrittäisiin parantamaan alueen ulkopuolelta tulevan osaavan työvoiman saamista ja tehokasta allokoitumista.
Maahanmuutosta lausunut asiantuntija toi esiin, että mitä enemmän toimia tehdään turvallisuuteen, kuten palautuksiin liittyen, sitä suurempi paine syntyy myös laillisen maahanmuuton väy-lien ja työperäisen maahanmuuton kehittämiseen. Erityisesti ihmisoikeusnäkökulmasta lausuneet tahot painottivat vaihtoehtoisten, turvallisempien reittien ja pakolaiskiintiöiden kasvattamisen tarvetta.
Asiantuntijan mukaan kokonaishedelmällisyysluku on laskenut merkittävästi kaikissa Euroopan maissa niin sanotun uusiutumisluvun alle, mikä tarkoittaa, että ilman maahanmuuttoa maiden väestö vähenee väistämättä pitkällä aikavälillä, eikä maahanmuutollakaan voida täysin kompensoida meneillään olevaa rakenteellista muutosta. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen laskelman mukaan Suomessa pelkästään väestön määrän vakiinnuttaminen edellyttäisi nykyisellä syntyvyydellä nettomaahanmuuttona 44 000:ta henkilöä vuodessa. Tästäkin huolimatta väestöllinen huoltosuhde heikkenisi, sillä yli 65-vuotiaiden määrä kasvaisi muita ikäryhmiä voimakkaammin. Lisäksi kilpailu työvoimasta kovenee, sillä väestö vanhenee koko Euroopassa ja ennen pitkää yhä enemmän myös Euroopan ulkopuolella.
Suomen työmarkkinoiden tarpeisiin sopivan osaavan työvoiman saatavuutta EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta on asiantuntijan mukaan pyritty kehittämään hallitusohjelman mukaisesti kolmansista kumppanimaista, joiksi on määritelty erityisesti Intia, Brasilia, Vietnam ja Filippiinit.
Myös syntyvyys nostettiin kuulemisissa esiin. Asiantuntija suositteli etenkin nuorten aikuisten lapsitoiveiden toteutumisen ja työelämän ja yhteiskunnan perheystävällisyyden edistämistä. Uutena avauksena tulisi asiantuntijan mukaan kehittää EU-kansalaisten digitaalista hyvinvointia, ja nostaa se kokonaisvaltaisen turvallisuuden takaamisen yhteydessä Suomen prioriteetiksi, jotta kansalaiset voivat tarttua teknologian tuomiin mahdollisuuksiin ja torjua sen haittavaikutuksia esimerkiksi lasten ja nuorten hyvinvoinnille.
Tulevaisuusvaliokunta huomauttaa, että osaavan työvoiman tarve on koko ikääntyvälle Euroopalle yhteinen ja keskeinen. Globaali kilpailu osaavasta työvoimasta on jo nyt kovaa ja kasvaa edelleen. Tulevaisuusvaliokunta korostaa, että Euroopan kestävä hyvinvointi edellyttää nuorten aikuisten lapsiturvallisuutta, työelämän perheystävällisyyttä sekä syntyvyyttä Eurooppaan. Ihmisten ja perheiden hyvinvointi lisää samalla tulevaisuususkoa ja vahvistaa demo- kratiaa. Valiokunnan kuulemat asiantuntijat painottivat myös EU-kansalaisten digihyvinvointia ja varsinkin lasten ja nuorten suojaamista verkossa. Tulevaisuusvaliokunta toteaa, että vaikka esimerkiksi välineellistetyn maahanmuuton ja muun ei-toivotun maahanmuuton hillitseminen onkin välttämätöntä, tarvitaan ulkorajojen vahvistamisen ohella myös lisää laillisia maahanmuuton keinoja EU:n ulkopuolelta tulevan osaavan työvoiman saamiseksi ja kotiuttamiseksi. Jo väestön määrän vakiinnuttamiseksi Suomi tarvitsisi kymmenien tuhansien ihmisten muuttovoittoa vuodessa. Taloudellisen huoltosuhteen heikkenemistä voi vaimentaa työperäisen maahanmuuton lisääminen. Suomen on kuitenkin huomioitava, että kilpailu kansainvälisistä osaajista kovenee. Tulevaisuusvaliokunta painottaa EU:n arvopohjan mukaista ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittamista maahanmuuttoon liittyvässä yhteistyössä kolmansien kumppanimaiden kanssa. Kokonaisturvallisuus, eurooppalainen suorituskyky ja puolustusyhteistyö
EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittisen roolin keskeisimpiä kysymyksiä asiantuntijoiden mukaan on unionin suhde Natoon ja sen kyky yhteistyöhön Naton kanssa. Limittäisten agendojen takia koordinaatio, yhteistyö ja synergiat ovat jatkossa entistäkin tärkeämpiä.
Useat puolustuksen asiantuntijatahot totesivat Suomen etua palvelevan, mikäli unioniin luotaisiin puolustustarvikkeiden toimivat yhteismarkkinat. Eräs asiantuntija peräänkuulutti EIF:n ja kansallisten rahoittajien (kuten Suomen Teollisuussijoitus Oy) esimerkkiä pääomasijoittajien sijoitusten mahdollistamiseksi puolustustarvikkeisiin, jotta EU:n teknologisesta innovaatiokyvystä saataisiin maksimaalinen hyöty eurooppalaisen kilpailukykyisen puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan luomiseen ja yhteismarkkinoiden rakentamiseen.
Puolustustarvikkeiden yhteishankintoihin ja niiden rahalliseen tukemiseen EU:n budjetista asiantuntijat sen sijaan suhtautuivat epäilevästi. Tässä nähtiin riski markkinahäiriöille sekä mekanismi, joka suosii suuria yrityksiä. Yhteishankintojen sijaan asiantuntijat suosittelivat yhteisiä tuotekehitysprojekteja, jotka tuovat maat yhteen, kunhan vaatimuksia, aikatauluja ja budjetteja yhteensovitetaan jo alkuvaiheessa. Menestyksellisenä tuotekehitysesimerkkinä mainittiin CAVS-hanke (Common Armoured Vehicle System), jossa kehitetään keskenään yhteensopivia ajoneuvojärjestelmiä usean maan tarpeeseen.
Muutamissa asiantuntijalausunnoissa otettiin kantaa puolustuskomissaarin tehtävän perustamiseen. Joissakin lausunnoissa tämäntyyppisen toimintakyvyn lisäämistä EU-tasolla pidettiin tehokkaimpana tapana saada asioita etenemään. Esille nousi myös ehdotus, että puolustuskomissaarin sijasta EU:n toimivaltaan kuuluu pikemmin puolustusteollisuuskomissaari.
Asiantuntijat kannattivat myös puolustusrahaston kasvattamista ja kohdentamista kokonaisturvallisuutta vahvistaviin toimiin. Tämän sekä nykyisen EDF-budjetin nostaminen tukisivat asiantuntijoiden mukaan myös Suomen ja suomalaisen puolustusteollisuuden tavoitteita tulevaisuuden suorituskykyjen kehittämiseksi ja teollisuuden kansainvälisyyden vahvistamiseksi.
Kokonaisturvallisuusajattelun ja suomalaisen huoltovarmuuskonseptin edistäminen EU-tasolla on asiantuntijoiden mukaan toivottavaa. Suomen tulee asiantuntijanäkemysten mukaan tarjota yhdessä muiden ulkorajamaiden kanssa ratkaisuja, jotka samaan aikaan edistävät eurooppalaista puolustusta, turvallisuutta, innovaatioita ja yhteistoimintaa samanmielisten maiden kanssa. Myös murrosteknologioiden osaaminen esitettiin useissa lausunnoissa huoltovarmuuskysymyksenä. Lisäksi muistutettiin kriittiseksi infrastruktuuriksi luettavien teknologioiden, kuten viestintäverkkojen, energiateknologioiden sekä lääketeollisuuden ratkaisuiden, merkityksestä.
Alueelliset huoltovarmuusjärjestelyt Pohjoismaiden kesken voisivat erään asiantuntijalausunnon mukaan toimia osaratkaisuina EU:n tasoista huoltovarmuusjärjestelmää kehitettäessä. Muutamissa lausunnoissa todettiin, että yksi malli ei kuitenkaan voi huomioida kaikkien erityispiirteitä, ja Suomen onkin asiantuntijoiden mukaan siksi huolehdittava tarkasti myös siitä, ettei EU-tason toimilla romuteta toimivaa huoltovarmuusjärjestelmäämme.
Joissakin asiantuntijalausunnoissa muistutettiin myös tiedon huoltovarmuudesta eli ajankohtaisen ja luotettavan tiedon merkityksestä. Asiantuntijat muistuttivat, että EU:ssa tulisi vastata lisääntyneeseen disinformaatioon lisäämällä informaatiolukutaitoa ja mediakasvatusta niin koulujen ja oppilaitosten opetukseen kuin opettajien koulutukseenkin.
Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että tarvitaan selkeä työnjako ja koordinaatio NATOn ja EU:n yhteistyölle EU:n puolustuksen varmistamisessa. Tulevaisuusvaliokunta kannattaa EU:n puolustusteollisuuden yhteismarkkinoiden edistämistä. Valiokunta pitää harkinnan arvoisena myös asiantuntijan ehdotusta puolustusteollisuuskomissaarista (puolustuskomissaarin sijasta). Tulevaisuusvaliokunta toteaa, että valiokunnan kuulemat asiantuntijat eivät kannattaneet EU-tukirahoitteisia yhteishankintoja eivätkä ylipäätään puolustustarvikkeiden yhteishankintoja, koska eri jäsenmaiden tarpeet ja aikataulut ovat erilaisia ja koska yhteishankinnat suosivat suurimpia yrityksiä. Sen sijaan asiantuntijat kannattivat puolustusrahaston vahvistamista, EU:n jäsenmaiden sotilaallisten suorituskykyjen sekä monialaisen kokonaisturvallisuuden ja huoltovarmuuden kehittämistä sekä yhteisiä tuotekehityshankkeita. Tulevaisuusvaliokunnan näkemyksen mukaan Suomen kannattaa edistää kokonaisturvallisuusajatteluaan EU-tasolla ja samalla varmistaa, etteivät EU-tason toimet vaikuta negatiivisesti Suomen jo toimivaan kansalliseen huoltovarmuusjärjestelmään. Tulevaisuusvaliokunta muistuttaa myös tiedon huoltovarmuuden, median toimintakyvyn ja medialukutaidon tärkeydestä sekä siitä, että myös monilla murrosteknologioilla on merkittävä rooli huoltovarmuudessa ja kokonaisturvallisuudessa. Lopuksi tulevaisuusvaliokunta toteaa, että samalla kun varaudutaan pahimpiin mahdollisiin uhkiin, pitää muistaa edistää myös rauhaa ja ihmisoikeuksia. Lausunnossaan ajankohtaisselonteosta turvallisuusympäristön muutoksesta (TuVL 2/2022 vp — VNS 1/2022 vp) tulevaisuusvaliokunta kannatti Suomen liittymistä NATOon, mutta totesi samalla seuraavaa: "Tulevaisuusvaliokunnan mielestä Suomen on myös jatkossa tärkeää varmistaa erityisesti yhteiskunnan haavoittuvimpien, kuten lasten ja nuorten, henkisen kestävyyden ja hyvinvoinnin tuki ja toimia tämän tavoitteen edistämiseksi myös kansainvälisesti." Lasten ja nuorten kärsimys on tullut surullisen selväksi sekä Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan että Gazan sodassa. Tulevaisuusvaliokunta painotti lausunnossaan myös toivon ja rauhan näkökulmaa: "Usko ja luottamus hyvään tulevaisuuteen ei synny pelkästään turvallisuusjärjestelmistä eikä sotilaallisista pelotteista. Näiden lisäksi tarvitaan vahvaa kansainvälistä rauhantyötä sekä yhteiskunnallisesta tasa-arvosta ja luottamuksesta huolehtimista. Suomen on kansallisesti varmistettava, että ketään ei jätetä ja kaikki pysyvät muutoksen mukana ja voivat osallistua Suomen tulevaisuuden rakentamiseen omien kykyjensä mukaisesti. Lisäksi Suomen on myös jatkossa oltava kansainvälisesti aktiivinen maailmanrauhan edistämisessä ja siihen liittyvien rakenteiden vahvistamisessa. Puolustusliitto Naton jäsenenäkin Suomi voi jatkaa työtä ja profiloitua kansainvälisesti rauhan edistäjänä ja heikompien oikeuksien turvaajana."