Hallituksen esitys HE 124/2017 vp koskee työttömyysturvan ns. aktiivimallia. Hallitus uskoo, että malli lisää työllisyyttä lähes 10 000 hengellä. Samaan aikaan hallitus arvioi, että toimeentulotukimenot kasvavat 10 miljoonaa euroa ja asumistukimenot 4 miljoonaa euroa. 

Malli perustuu omavastuupäiviin: työttömyyden alussa olevia omavastuupäiviä vähennetään nykyisestä 7 päivästä 5 päivään. Työttömyyden pitkittyessä omavastuuta lisätään. Työttömien aktiivisuutta tarkastellaan 65 etuuspäivän (kolmen kuukauden) tarkastelujaksoissa. Mikäli henkilö on ollut aktiivinen edellisen 3 kuukauden ajan, hänen työttömyysturvansa säilyy ennallaan. Mikäli henkilö ei täytä aktiivisuusehtoa, hänelle asetetaan yksi omavastuupäivä kuukaudessa seuraavan 3 kuukauden ajan. Omavastuu toteutettaisiin pienentämällä etuutta 4,65 prosenttia maksupäivää kohden. 

Aktiivisuusehto täyttyy, jos henkilö on tarkastelujakson aikana ollut palkkatyössä niin, että tuntimäärä yhden kalenteriviikon aikana riittäisi kerryttämään työssäoloehtoa. Vastaavasti yritystoiminnan ansiotulo edellisen 3 kuukauden aikana yhden viikon sisällä ansaittuna olisi riittävä suhteellinen osuus yrittäjän työssäoloehtoon vaadittavasta euromäärästä. Aktiivisuusehto täyttyy myös, mikäli työttömyysetuuden saaja on edellisen kolmen kuukauden aikana vähintään 5 päivää työllistymistä edistävissä palveluissa tai osoittaisi aktiivisuutensa rekrytointikokeilun tai rekrytointikoulutuksen kaltaisella toiminnalla.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on esitetty runsaasti kritiikkiä mallia kohtaan eri näkökulmista. On vaikea ymmärtää ajatusta, jonka mukaan työttömyysturvaa leikataan, jos työtön ei onnistu löytämään työtä. Haluamme edistää aktiivisuuteen kannustavaa työvoimapolitiikkaa, mutta emme voi hyväksyä työttömyysturvan leikkauksia. Pidämme myös tärkeänä sitä, että muutokset työttömyysturvaan valmistellaan hyvässä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Nyt näin ei ole tehty, ja käytännössä leikatessaan työttömyysturvaa malli on myös kilpailukykysopimuksen vastainen.  

Aktiivisuuden osoittaminen voi osoittautua mahdottomaksi

Kuten asiantuntijalausunnoissakin todetaan, tiivistyvät esityksen heikkoudet siihen, että esityksen tavoite toteutuu vain, mikäli työttömyysetuuden saajalla on tosiasialliset alueelliset, työkyvyn mukaiset ja osaamista vastaavat mahdollisuudet työllistyä lyhytaikaisestikin ja tarvittaessa osallistua työllistymistä edistäviin palveluihin. Jos tosiasialliset mahdollisuudet edellä mainittuihin toimiin puuttuvat, maksetaan työttömyysetuutta pitkäaikaisestikin alennettuna. Kyseessä on siis käytännössä leikkaus pitkäaikaistyöttömien ja työkyvyttömien työttömyysturvaan.  

Työllistymismahdollisuudet ja työllistymistä edistävien palvelujen saatavuus vaihtelevat alueellisesti. Tästä seuraa, ettei kaikilla työnhakijoilla ole yhtäläisiä mahdollisuuksia täyttää aktiivisuusehtoja. Seurauksena työttömyysturva leikkautuu työnhakijasta riippumattomista syistä. Asuinpaikan lisäksi myös ammattiala vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten työtä on tarjolla. Lakiesityksessä ei ole kirjauksia toimintatavasta tilanteessa, jossa työllistymismahdollisuuksia tai työnhakijan palvelutarpeen mukaisia työllistymistä edistäviä palveluita ei ole tarjolla. Ehdotettu laki lisäisi työttömän velvoitteita huolehtia työllistymisestään, mutta samaan aikaan lakiin ei ehdoteta viranomaisille velvoitteita tarjota työllisyyspalveluita niin, että kaikki työttömät aidosti pystyvät täyttämään vaaditun aktiivisuusvelvoitteen. Asiantuntijalausunnoissa nousi esiin myös se, että esityksestä on rajattu pois työkyvyn ja työkunnon selvittämiseksi tarkoitettu palvelu. 

Koska työnhakijoilla on insentiivi hakeutua työttömyysturvan tason turvaavaan palveluun ja TE-toimistoilla tarjota tällaisia mahdollisimman monelle, saattaa aktiivimalli johtaa palvelujen pirstoutumiseen tavalla, joka ei ole todellisen työllistymisen kannalta tarkoituksenmukaista. Todellisen kannustavuuden saavuttamiseksi aktiivitoimen käsitteen tulisi kattaa laajemmin myös vapaaehtoistoimintaa ja omaehtoista osaamisen lisäämistä, kuten työväenopisto-opiskelua. Vapaaehtoistoiminta kartuttaa työttömän osaamista, vahvistaa tai opettaa uusia taitoja ja auttaa verkostoitumaan. Tästä kaikesta voi olla merkittävää hyötyä työnhaussa ja työllistymisessä, jolloin toiminta on myös työllistymisen kannalta kannattavaa.  

Kannatamme työttömän tarpeista lähtevää aktiivista työvoimapolitiikkaa ja sitä, että lyhyiden työsuhteiden tekeminen tulee kannattavammaksi, mutta tämä esitys ei edistä näitä tavoitteita. Malli ei auta työllistymään, vaan päinvastoin rankaisee vaikeasti työllistyviä.  

Lyhyiden työsuhteiden vastaanottamisen kannalta on ratkaisevaa työttömyysturvajärjestelmän selkeys ja ennakoitavuus. Vaikka työttömyysturvan 300 euron vapaa ansaintaosa osittain turvaa tätä, kävi asiantuntijakuulemisissa ilmi, että järjestelmä on jo nyt hankalasti ennakoitavissa ja työttömät kokevat lyhyiden työkeikkojen vaarantavan toimeentuloturvansa. Aktiivimallin myötä tämä byrokratialoukku pahenee kahdella tapaa: ensinnäkin on työttömyysturvajärjestelmä itsessään taas astetta vaikeammin hahmotettavissa ja toisaalta työttömyysturvan leikkautuminen lisää toimeentulotukea saavien työttömien määrää.  

Mallin toteuttaminen lisäisi työttömyysetuuksien käsittelyssä tarvittavaa työtä sekä Kansaneläkelaitoksen että työttömyyskassojen osalta arviolta noin 130—260 henkilötyövuodella, sillä etuuspäätöksien määrä kasvaisi molemmilla tahoilla 385 000—770 000 päätöksellä. Tämä tarkoittaa merkittävää työmäärän kasvua. Niukat resurssit tulisi käyttää aidosti työllistäviin ja tuottaviin toimiin, ei byrokratian lisäämiseen. 

Työkyvyttömät ja osatyökykyiset tarvitsevat erityisesti tukea, eivät leikkauksia

Työpaikkojen tuottavuusodotukset ovat korkeat, ja siksi työssä suhtaudutaan torjuvasti alentuneeseen työkykyyn. Yli puoli miljoonaa ihmistä arvioi, että heidän vammansa tai pitkäaikaissairautensa heikentää heidän työnsaantimahdollisuuksiaan. Työn tuottavuus ei aina kuitenkaan ole kiinni ihmisen työkyvystä, vaan siitä, että asioita tehdään fiksummin. Iso osa työkyvyn alenemista voidaan kompensoida palveluilla, apuvälineillä, sopivilla työjärjestelyillä, työnkuvan muokkauksella tai kuntoutuksella.  

Yksin työeläkejärjestelmässä työkyvyttömänä olevien ihmisten työpanoksen menetyksen arvioitiin vuonna 2012 olevan kahdeksan miljardia euroa. Työkykyä kannattaa tukea. Työssä pysymistä kannattaa tukea. Kyse ei ole vain valtiontaloudellisesta hyödystä, vaan osaamisen säilyttämisestä ja ihmisen elämän sisällöstä ja toimeentulosta. 

Erityisjärjestelyjä tarvitsevan ihmisen mahdollisuudet työllistyä lyhyisiin työsuhteisiin ovat heikot, sillä harva työnantaja voi tai haluaa ryhtyä sopeutuksiin muutaman työtunnin tähden. Siksi aktiivimalli kohtelee erityisen epäreilusti näitä työttömiä. Koska aktiivimallissa ei sanktioida mitään nimenomaista laiminlyöntiä, ei vajaatyökykyisellä myöskään ole mahdollisuutta välttää sanktiota esimerkiksi lääkärintodistuksella. 

Työkyvytöntä ihmistä ei tehdä työkykyiseksi hallituksen aktiivimallilla. Työttömät, joiden terveydentila on pitkäaikaisesti heikentynyt, tarvitsevat kuntoutusta sekä tukea terveyden ja toimintakyvyn parantamiseen sekä työpaikan joustavuutta. Siten heidät saadaan parhaiten työelämään takaisin. Mielestämme palvelujärjestelmää tulee yksinkertaistaa, jotta se voi tehokkaasti toimia alentuneen työkyvyn tukena: työvoimapalveluita, kuntoutusta, sosiaaliturvaa, terveydenhuoltoa. Jos oikea tuki ei löydy ajoissa, voidaan aiheuttaa mittaamattomia vahinkoja ihmisen elämälle. Jos työtä tai aktiivitoimia ei pysty terveydentilan vuoksi tekemään, leikkaus on kohtuuton. Pitkäaikaissairaus aiheuttaa kuluja lääkkeisiin sekä terveyskeskus- ja sairaalakäynteihin.  

Lopuksi

Hallitus esittää myös työttömyyden alkuun säädettyä omavastuuaikaa lyhennettäväksi seitsemästä viiteen päivään (työttömyysturvalain 5 luvun 13 §). Tätä parannusta kannatamme. 

Muutoin mielestämme esitetty aktiivimalli on kaiken kaikkiaan kohtuuton ja epäoikeudenmukainen. Se loukkaa kansalaisten yhdenvertaisuutta, ja siitä on luovuttava. Me allekirjoittaneet jaamme asiantuntijalausunnoissakin nostetun huolen siitä, että malli asettaa ihmiset erittäin eriarvoiseen asemaan asuinpaikkansa, ammattialansa ja työkykynsä perusteella. Myös työvoimapoliittisten palvelujen saatavuus vaihtelee rajusti eri puolilla Suomea. Lisäksi korostamme sitä, että toimeentulotuessa on kaikkein heikoimmat kannusteet ottaa vastaan satunnaisia töitä, joten työhön kannustamisenkin näkökulmasta malli vie ojasta allikkoon.  

Esityksen pääasiallisena tavoitteena on lisätä ns. aktiivimallin kautta työllisyyttä kannustamalla työttömiä työnhakijoita aktiivisuuteen ja omatoimisuuteen työnhaussa avoimilta työmarkkinoilta koko työttömyyden keston ajan. Uusien omavastuupäivien tavoitteena on, että työttömät aiempaa enemmän hakeutuisivat myös lyhytkestoiseen ja osa-aikaiseen työhön, tällä toimenpiteellä pyritään täten ehkäisemään työttömyyden pitkittymistä. Ehdotettu malli koskisi sekä työttömyyspäivärahan että työmarkkinatuen saajia.  

Katson, että on sinänsä hyvä ja oikein se, että ihmisiä pyritään saamaan aktiivisesti avoimille työmarkkinoille. Vierastan kuitenkin jossain määrin nyt tehtyä esitystä, koska ensinnäkin sillä leikataan kohtuuttomasti työttömien perusturvaa. Toisaalta näen erityisenä ongelmana sen, että voi olla niin tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa, että työnhakija ei aktiivisesta työnhaustakaan huolimatta saa työpaikkaa työmarkkinoilta. Tällöin katson, että nyt esitetty ns. aktiivimalli rankaisee liikaa niitä henkilöitä, jotka esimerkiksi asuvat vähäväkisessä maakunnassa tai muualla maaseudulla. 

Toisaalta olen huolissani myös siitä, että poliittista vaikutusten arviointia ei ole tehty riittävästi niistä mahdollisista sosiaalisista ja terveydellisistä vaikutuksista, joita tähän esitykseen liittyy. Näitä voi syntyä tämän järjestelmän kautta, sillä jotkut työttömät kokevat jo nyt, että heitä syrjitään. Näen myös, että tämän hallituksen esityksen vaikutukset iskevät valitettavasti eniten juuri pitkäaikaistyöttömiin, joilla ongelmia on jo kertaantunut pitkällä aikavälillä työttömyydestä johtuen. Pidän tärkeänä lähtökohtana sitä, että aktiivimalli ei saa synnyttää uusia kannustinongelmia kansalaisille. Ennakoin kuitenkin toisenlaista lopputulemaa, koska nyt käsittelyssä oleva esitys ei takaa mielestäni riittävän ennakoitavaa turvaa. Aktiivimalli lisääntyvine byrokraattisine töineen ei saa myöskään aiheuttaa tilannetta, jossa päätös työttömyysturvasta pitkittyy. Tämä vaara on nyt kuitenkin olemassa ihan aidosti.  

Arvioin myös, että esitys johtaa hallinnon työmäärän lisääntymiseen Kansaneläkelaitoksen ja työttömyyskassojen kohdalla merkittävässä määrin toisin kuin hallituksen esityksessä ennakoidaan.  

Kestävä talouskasvu ja korkea työllisyysaste, joka luo verotuloja, ovat ainoat keinot turvata hyvinvointiyhteiskuntamme pysyvyys pitkällä aikavälillä. Hallituksen tavoite luoda 110 000 uutta työpaikkaa ja nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin on oikea. Valitettavasti hallitus ei ole onnistunut muuttamaan sanoja teoiksi. Verrattuna muihin Pohjoismaihin, Suomen työllisyysaste on selvästi alempi. Pidänkin työnhakijoiden aktiivisuuden lisäämiseen sekä työllisyyden kasvun ja työttömyyden pitkittymisen ehkäisemiseen liittyviä toimenpiteitä tärkeinä, mutta ehdotettu aktiivimalli ei ole oikea tie ja kohtelisi työttömiä eri tavoin asuinpaikasta ja työllisyyden kestosta riippuen. Vaarana on lisäksi byrokratian lisääntyminen ja työvoimatoimistojen resurssien riittämättömyys. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on luonut oman työllisyyspaketin, jossa on toimenpide-ehdotuksia työllisyyden parantamiseksi. Uskomme, että toimenpiteemme luovat tarpeeksi työpaikkoja hallituksen tavoitteen saavuttamiseksi ja pitkällä tähtäimellä voisivat johtaa jopa 80 %:n työllisyysasteeseen. Yksi tärkeä tavoitteemme on yrittäjyyden helpottaminen tarjoamalla palkkahallintoa pienyrittäjille ja yhdistämällä erilaiset palkan sivukulut, korottamalla kotitalousvähennystä, joka tukee naisvoittoisia palvelualoja, uudistamalla keskustelukulttuuria ja lisäämällä paikallista sopimista ja kohdentamalla työnvälitys paremmin yksityisen työnvälityksen kautta, jotta yritykset löytäisivät sopivat työntekijät nopeasti ja tehokkaasti. Myös työntekijöihin panostaminen nostaa tuottavuutta ja sen vuoksi peräänkuulutamme kansallista työhyvinvointiohjelmaa vähentääksemme työkyvyttömyyseläkkeitä ja sairauspoissaoloja. Parempi työhyvinvointi säästää yhteiskunnalle miljardeja samalla, kun se parantaa yksilöiden elämänlaatua. Työhyvinvointia voidaan myös lisätä uudistamalla perhevapaat, jotta perheet saavat kaipaamansa joustoa ja työn ja perheen yhteensovittaminen kävisi helpommin. Suomen tulisi myös poistaa työllistymisen esteet maahanmuuttajilta poistamalla ulkomaisen työvoiman tarveharkinta. Tarveharkinnan poistaminen mahdollistaa työntekijöiden palkkaamisen aloille, joilla nyt vallitsee osaavan työvoiman pula. Erityisesti useat startup-yritykset kärsivät tarveharkinnasta. 

Yksi tärkeä tavoite on nuorisotyöttömyyden alentaminen ja nuorten saaminen mukaan työelämään. Tämän takia korottaisimme opintotuen tulorajoja. Varsinkin nyt, kun hallitus on leikannut opintotuesta, on opiskelijoiden toimeentulo turvattava samalla, kun opiskelijat saisivat tärkeätä työkokemusta työelämään siirtymistä varten. Nuorisotyöttömyyden alas saamiseksi loisimme myös uuden minityömallin, jossa alle 30-vuotiaat nuoret saavat ansaita 500 euroa kuussa ilman, että se vaikuttaa tukiin tai muihin etuuksiin. Työnantajat maksavat puolestaan pienempiä työnantajamaksuja palkatessaan nuoren henkilön. 

Tärkein tavoite on kuitenkin työpaikkojen lisääminen tarttumalla tulevaisuuden mahdollisuuksiin. EU-komission mukaan EU:n uusi jätedirektiivi tulee luomaan yli 170 000 suoraa työmahdollisuutta materiaalikierrätysteollisuudessa vuoteen 2035 mennessä. Suomella pitäisi olla selkeä strategia sille, miten pidämme itsemme kierrätystalouden kehityksen kärjessä, jolla tulee olemaan korkea prioriteetti tulevaisuuden EU:ssa. Samalla jakamistalouden suosio kasvaa tasaisesti kansan keskuudessa, mutta lainsäädäntö ei pysy perässä. Jakamistalouden mahdollisuudet ovat suuret, mutta koska monet alalla aktiiviset toimivat lainsäädännön harmaalla alueella, eivät ne saavuta täyttä potentiaaliaan. Suomen tulisi olla proaktiivinen toimija ja uusia lainsäädäntöä ja rakenteita, jotta eri tahojen oikeudet ja velvollisuudet olisivat selkeät. Myös verotusta tulee uudistaa. Suomen talouskasvu riippuu siis suurilta osin siitä, miten yritykset pystyvät hyödyntämään uusia innovaatioita ja uutta tutkimusta. Kun keskeisiä poliittisia päätöksiä tehdään, täytyy samalla arvioida, miten päätökset vaikuttavat sellaiseen vientiin ja tuotantoon, jolla on korkea jalostusarvo.