Yleistä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan lisättävän työntekijän oleskeluluvan myöntämisen edellytykseksi erillinen palkkaraja, jonka taso määritellään valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi ehdotetaan täsmennettäväksi sääntelyä toimeentuloedellytyksen alarajasta osa-aikatyössä.
Esityksen tavoitteena on varmistaa, että työperusteinen maahanmuutto vahvistaa julkista taloutta, ilman että palkkarajan asettaminen rajoittaa liikaa työvoiman saatavuutta. Esityksellä pyritään varmistamaan, että maahan saapuvilla työntekijöillä on todellinen mahdollisuus elättää itsensä ansaitsemallaan palkalla, ja lisäämään kokoaikatyön määrää Suomessa.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kannattaa esityksen tavoitteita. Valiokunta lausuu esityksestä oman toimialansa osalta.
Erillinen palkkaraja
Esityksen keskeinen ehdotus on säätää erillinen palkkaraja työntekijän oleskelulupaan. Lakiin lisätään asetuksenantovaltuus, jonka nojalla valtioneuvosto asettaa palkkarajan euromääräisen tason. Palkkaraja on esityksen mukaan alakohtainen työehtosopimuksen minimi, kuitenkin vähintään 1 600 euroa kuukaudessa. Palkkarajan täyttymisen arvioinnissa ei oteta huomioon mahdollisia palkanlisiä tai vuosilomiin liittyviä korvauksia. Palkan tulee ilman lisiä ylittää palkkaraja.
Palkan tulee ylittää palkkaraja koko sen ajan, kun henkilö työskentelee luvan turvin Suomessa. Palkkarajan on ylityttävä laskennallisesti kuukausittain työntekijän oleskeluluvan voimassa ollessa ja tämä tarkistetaan jatkolupaharkinnassa. Jatkolupaan liittyvässä arvioinnissa voidaan huomioida palkka kokonaisuudessaan mukaan lukien lomarahat, lisät ja muut palkanosat. Mikäli sille on hyväksyttävä syy, ettei palkkaa tiettynä kuukautena ole kertynyt, kuten että henkilö ei ole saapunut maahan heti kun lupa on myönnetty, voidaan tämä jatkolupaharkinnassa ottaa huomioon.
Asetettava palkkaraja koskee ainoastaan työntekijän oleskelulupaa (ulkomaalaislain 72 §), eikä kaikkia työnteon perusteella myönnettäviä oleskelulupia. Näin ollen esityksellä ei ole vaikutuksia esimerkiksi kausityöntekijöihin (laki kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijöinä työskentelyä varten) tai erityisasiantuntijoihin (ulkomaalaislain 73 §). Palkkaraja ei myöskään koske muilla oleskelulupaperusteilla (esimerkiksi opiskelijat tai perheenjäsenet) maassa oleskelevia kolmannen maan kansalaisia.
Palkkarajan voi esityksen mukaan täyttää yhdellä tai useammalla osa-aikaisella työsuhteella ja lupaharkinnassa tulee varmistaa, että työsuhteiden yhdistäminen ilmoitetulla tavalla on mahdollista. Luontoiseduilla voidaan kerryttää tulorajan palkkavaatimusta, mutta lupaharkinnassa tulee kiinnittää huomiota siihen, että luontoisetujen arvot ovat korkeintaan Verohallinnon vuosittaisen päätöksen mukaisia, eivätkä ne saa olla rahapalkkaa suuremmat. Tällä pyritään varmistamaan, että työntekijälle jää riittävä rahapalkka. Riittävä rahapalkka vähentää esityksen mukaan riippuvuutta työnantajasta ja helpottaa irtaantumista, mikäli työsuhteessa esiintyy hyväksikäyttöä.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että uusi palkkaraja antaa työntekijän oleskeluluvalla työskenteleville ulkomaisille työntekijöille paremmat mahdollisuudet elättää itsensä ansaitsemallaan palkalla verrattuna nykyiseen työttömyysturvalain mukaiseen työssäoloehdon täyttävään palkkaan (1 399 euroa/kk vuonna 2024). Uusi palkkaraja on myös linjassa työperusteista maahanmuuttoa tarvitsevien alojen työehtosopimusten kokoaikaisesta työstä maksettavien vähimmäispalkkojen kanssa. Valiokunta korostaa, että palkkaraja tulee olemaan tasolla, joka jo nykyisellään ylittyy lähes kaikissa kokoaikaisissa töissä, joten sen vaikutukset kohdistuvat pitkälti aloihin, joissa tehdään paljon osa-aikatyötä. Palkkarajan arvioidaan vähentävän ensimmäisten työntekijän oleskelulupien määrää noin 120—250:llä vuonna 2025. Pidemmällä aikavälillä vaikutukset työvoiman saatavuuteen ja työllisyyteen riippuvat siitä, miten palkkarajaa nostetaan.
Palkkarajan asettaminen valtioneuvoston asetuksella
Esityksen mukaan ulkomaalaislakiin lisätään erillinen asetuksenantovaltuus, jonka perusteella säädetään palkkarajan suuruudesta. Palkkarajan on oltava euromääräinen ja se tulee asettaa sellaiselle tasolle, että työvoiman maahanmuutto vahvistaa julkista taloutta eikä työvoiman saatavuus vaarannu tarpeettomasti. Lisäksi on otettava huomioon myös työehtosopimusten mukaiset kokoaikaisen työn vähimmäispalkat. Palkkarajan tason määrittelemiseksi voidaan tehdä vastaavia laskelmia kuin nyt käsiteltävän hallituksen esityksen tueksi tehdyssä selvityksessä tulorajan asettamisen vaikutuksista työvoiman saatavuuteen ja julkistalouteen. Palkkarajan vaikutuksia julkiseen talouteen on esityksen mukaan tarkoitus arvioida elinkaarilaskelmien avulla ja vaikutuksia työvoiman saatavuuteen ammatti-, toimiala- ja aluekohtaisesti työvoimapula huomioiden. Nämä arviot asettavat valtioneuvostolle raamit, joiden puitteissa palkkaraja tulee asettaa. Arviossa huomioidaan myös yleinen ansiotason kehitys.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä, että palkkarajan tason riittävyyttä seurataan säännöllisesti ja tarkastellaan myös suhteessa muihin maihin, kuten esim. Ruotsiin ja Viroon. Säännöllisellä tarkastelulla tulee ehkäistä tilannetta, jossa palkkaraja jää jälkeen yleisestä ansiokehityksestä tai ostovoiman kehityksestä, eikä enää täytä lain tavoitetta turvata tosiasiallinen toimeentulo Suomessa. Liian matala palkkaraja saattaa lisätä riippuvuutta sosiaalietuuksista ja samalla myös hyväksikäytön ja harmaan talouden riskejä. Valiokunta tähdentää, että työperäisen maahanmuuton lähtökohdan ei tule olla mahdollisimman halvan työvoiman tuonti ja palkan maksaminen työntekijän oleskeluluvalla työskenteleville ulkomaalaisille alimman palkkaryhmän mukaan (esimerkiksi harjoittelijapalkka) osaamistasosta riippumatta.
Työperäisen hyväksikäytön ehkäisy
Hallituksen esityksessä arvioidaan palkkarajan noston vaikuttavan ennaltaehkäisevästi työperäiseen hyväksikäyttöön. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta painottaa, että palkkarajan asettaminen ei itsessään vielä takaa palkkarajan ylittävää palkkaa, vaan edellyttää tuekseen kattavaa ja riittävästi resursoitua ennakko- ja jälkivalvontaa sekä sujuvaa viranomaisyhteistyötä. Ulkomaalaistaustaisen ja erityisesti heikosti kotimaisia kieliä puhuvan ja työmarkkinoita tuntevan työvoiman työmarkkina-asema on usein heikko erityisesti työuran alkuvaiheessa.
Työntekijöiden yhdenvertaisuus
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa nousi esiin huoli hallituksen esityksen vaikutuksista yhdenvertaisuuteen siitä näkökulmasta, että asetettavan tulorajan seurauksena työnantajat voisivat palkata ulkomailta matalammin palkatuille aloille ainoastaan kokoaikaista työvoimaa, kun taas suomalaisia työntekijöitä palkattaisiin osa-aikaisiin työsuhteisiin. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että työsopimuslaki velvoittaa työnantajaa tarjoamaan lisätyötä ensisijaisesti jo työsuhteessa oleville työntekijöille, jotka tekevät osa-aikatyötä, ennen kun voidaan palkata uutta työvoimaa kokoaikaisiin työsuhteisiin. Suomessa tehdään erityisesti tietyillä aloilla vastentahtoista osa-aikatyötä, joten on tärkeää etsiä keinoja lisätuntien tarjoamiseen tällaisille jo työsuhteessa oleville osa-aikatyötä tekeville ennen kuin työvoimaa rekrytoidaan ulkomailta.