Yleistä

Hallituksen esityksen tarkoituksena on parantaa eläinten hyvinvointia, suojelua ja kunnioitusta. Nämä ovat valiokunnan mielestä keskeisiä lähtökohtia eläinten pitoa ja kohtelua koskevassa lainsäädännössä. Esitys kattaa sekä ihmisten hoidossa olevat että luonnonvaraiset eläimet. 

Lainsäädäntöön ehdotetaan sisällytettäviksi säännökset (8 ja 9 §) eläimistä, joita voidaan pitää tuotantoeläiminä, seura- ja harrastuseläiminä, sirkuseläiminä tai kiertävässä eläinnäyttelyssä (ns. positiivilista). Näiden säännösten yhtenä tarkoituksena on rajoittaa luonnonvaraisiin eläinlajeihin kuuluvien eläinten käyttöä viihteellisiin esityksiin. Esimerkiksi delfiinien käyttö tällaiseen toimintaan ei esityksen mukaan olisi enää sallittua. Valiokunta pitää ehdotusta perusteltuna. 

Valiokunta pitää hyvänä, että lakiesityksen valmistelussa on käytetty uutta tieteellistä tutkimustietoa eläimille keskeisistä käyttäytymistarpeista. Tyydyttämättömät käyttäytymistarpeet aiheuttavat eläimelle jatkuvaa turhautumista ja stressiä, heikentävät eläimen hyvinvointia sekä myös eläintuotannon yleistä hyväksyttävyyttä. Eläimet ovat ihmisten tapaan tuntevia olentoja, joilla on fyysisiä ja psyykkisiä tarpeita sekä kyky positiivisiin ja negatiivisiin tuntemuksiin.  

Valiokunta katsoo tarpeelliseksi, että eläinten hyvinvoinnin turvaamista tehostetaan valvontaa lisäämällä ja sitä koskevaa sääntelyä tarkentamalla (10 luku). Samoin ehdotetut säännökset (7 § 3 mom.) velvollisuuksista auttaa loukkaantunutta tai muutoin avun tarpeessa olevaa luonnonvaraista eläintä ovat valiokunnan mielestä kannatettavia.  

Valiokunta pitää hallituksen esitystä muuttaa eläinsuojelulaki eläinten hyvinvointilaiksi oikeansuuntaisena askeleena kohdistaa ao. lainsäädännön näkökulma entistä enemmän eläinten tarpeet huomioon ottavaksi. Valiokunta puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä kiinnittäen maa- ja metsätalousvaliokunnan huomiota seuraaviin näkökohtiin. 

Vedensaanti

Lakiehdotuksessa olevan pääsäännön (21 §) mukaan vedensaanti tulee turvata ihmisen hoidossa oleville nisäkkäille ja linnuille niiden pysyvissä pitopaikoissa. Eläimen ruokinnan ohella myös sen juotto tulee ehdotuksen mukaan sopeuttaa lajiin, ikään, elämänvaiheeseen, käyttötarkoitukseen ja kuntoon sopivaksi. Eläimestä riippuvista syistä vettä tulee olla eläimen saatavilla jatkuvasti tai säännöllisesti tarjottuna. Kuten esityksessä todetaan, veden tarjoamistapa voi vaihdella eläinlajista riippuen. 

Vedensaannin turvaamista koskevasta pääsäännöstä on mahdollista poiketa laissa tarkemmin säädetyissä tilanteissa. Lisäksi ehdotetun asetuksenantovaltuutuksen nojalla annettavissa valtioneuvoston asetuksissa tullaan esityksen mukaan säätämään sulan veden jatkuvan saatavilla pidon poikkeuksista silloin, kun se on kohtuuttoman vaikea järjestää eläinten pitomuodosta ja sääolosuhteista johtuvista syistä. Näillä perusteilla sulan veden tarjoamisvelvollisuudesta esityksessä ehdotetaan poikkeamismahdollisuutta muun muassa ns. igluvasikoiden sekä rekikoirien ja turkiseläinten kohdalla. 

Valiokunta tunnistaa toisaalta tarpeen jatkuvan sulan veden tarjoamiseen ja toisaalta sen toteuttamisen hankaluudet esimerkiksi pakkasen aikana ja toteaa, että tutkittua tietoa aiheesta ei ole. Kuitenkin jo kohtuullisen maltillisesti rajoitettu vedensaanti lisää eläimelle janontunteesta aiheutuvaa levottomuutta ja pitkäaikaisena vähentää rehunkulutusta, vaikka suoranaisia kuivumiseen viittaavia muutoksia ei vielä olisikaan havaittavissa. Valiokunta painottaa, että eläimen tarpeen edellyttämä vedensaanti tulee turvata, ja korostaa, että juomaveden käytön rajoittamisen tulee perustua eläinlajikohtaiseen tieteellisesti tutkittuun tietoon eläinten vedentarpeesta ja juomismotivaatiosta eri tilanteissa. Valiokunta korostaa, että tässä asiassa eri eläinlajien ja esimerkiksi koirarotujen välillä voi olla suuriakin eroja.  

Liikkumisen ja pesänrakennuksen tarve

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eläimen jatkuva paikalleen kytkeminen tai sen kääntymisen estäminen pysyvässä pitopaikassa kielletään tietyin poikkeuksin (37 ja 38 § sekä siirtymäsäännös 119 §). Emakoiden ja ensikoiden pito tiineytyshäkeissä ehdotetaan kiellettäväksi 15 vuoden siirtymäajalla. Esityksen mukaan muiden nautojen kuin lypsylehmien ja hiehojen jatkuva kytkettynä pitäminen kielletään viiden vuoden siirtymäajalla. Lypsylehmien ja hiehojen jatkuva kytkettynä pitäminen ehdotetaan sallittavaksi. Sen vähentämistä tavoitellaan esimerkiksi taloudellisin ohjauskeinoin siten, että investointitukea ei enää myönnetä vuoden 2019 alusta lähtien sellaisten navetoiden rakentamiseen, joissa lehmiä pidetään kytkettyinä. Valiokunta pitää tätä tärkeänä. Kytkettyinä pidettävien lypsylehmien ja hiehojen jaloitteluvelvollisuutta on tarkoitus laajentaa asetusmuutoksella. Emakoiden ja ensikoiden pito porsitushäkissä olisi jatkossakin sallittua. Toimialaa kannustetaan siirtymään vapaaseen porsitukseen maatalouspolitiikan keinoin. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että eläimet pääsevät liikkumaan riittävästi ja säännöllisesti. Liikkumisen tarpeen tyydyttäminen on mahdollista eri tuotantomuodoissa, eikä tuotantomuoto sen vuoksi ole riittävä peruste toiminnalle, jossa ei tietoon perustuen voida turvata eläimen hyvinvointia. Liikunnantarpeen tyydyttäminen on yksinkertaisinta laitumilla. Suuri osa kotieläimistämme on alun perin laiduntavia kasvissyöjiä, kuten lampaat, vuohet, hevoset ja naudat, ja näiden terveyttä ja hyvinvointia edistää pääsy laitumelle. Laidun mahdollistaa liikkumisen lisäksi mm. kävelyn joustavalla pohjalla, esteettömän makuullemenon ja ylösnousun, kehonhoitoliikkeet, esteettömän sosiaalisen käyttäytymisen sekä myös riittävän suuren yksilöetäisyyden pitämisen, syömisen lajityypillisellä tavalla sekä virikkeelliset aistimukset. 

Naudoilla on muutamassa päivässä patoutuva liikkumisen tarve, jonka tyydyttyminen on ratkaistavissa parsinavetoissa sisäruokintakaudella joko säännöllisellä ulkoilulla tai jaloittelulla katetuissa halleissa. Säännöllinen jaloittelumahdollisuus sisäruokintakaudella mahdollistaa parsinavetan lehmien kehonhoidon ja sosiaalisten tarpeiden täyttymisen sekä edistää niiden terveyttä monin tavoin mm. vähentämällä poikimiseen liittyviä sairauksia ja edistämällä sorkkaterveyttä. 

Uusia parsinavetoita ei käytännössä enää rakenneta, mutta navettakannasta niitä on yhä suurin osa. Oletettavaa kuitenkin on, että jo alkaneen muutoksen myötä parsinavetat tulevat korvautumaan ennen pitkää pihatoilla. Valiokunta pitää tätä kehityssuuntausta hyvänä. On perusteltua edetä asiassa vapaaehtoisin menettelyin esimerkiksi erilaisia taloudellisia ja muita ohjausinstrumentteja käyttäen, koska muutosten edellyttäminen yhtäkkiä tai nopealla aikataululla saattaa muodostaa kohtuuttoman kustannushaitan ja siten heikentää suomalaisen lihantuotannon kilpailukykyä. 

Kivunlievitys

Hallituksen esityksen mukaan eläimille tehtävien kivuliaiden toimenpiteiden yhteydessä tulee käyttää kivunlievitystä (16 §). Kivunlievitysvaatimuksesta voidaan poiketa ainoastaan, jos toimenpiteestä aiheutuu vain lievää tai hetkellistä kipua tai jos on kyse hätätilanteesta. Asetuksella on tarkoitus säätää esimerkiksi vasikoiden nupoutuksen ja porsaiden kastraation yhteydessä annettavasta kivunlievityksestä. Toimenpiteen saa tehdä nykyisen sääntelyn tapaan vain eläinlääkärinammatin harjoittaja tai muu henkilö, jolla on tarvittava koulutus tai riittävä muu osaaminen toimenpiteen tekemiseksi. Esityksen mukaan näitä vaatimuksia tarkennetaan toimenpidekohtaisesti asetustasolla. Valiokunta pitää tarpeellisena sisällyttää lainsäädäntöön säännökset eläinten kivunlievityksestä ja toteaa, että lakiehdotus ei näiltä osin kuitenkaan kohtele eri eläinlajeja samanarvoisesti. Esimerkiksi porsaiden kastraation yhteydessä annettu tulehduskipulääke ei ole riittävä lääkitys kastraatiotoimenpiteen eikä sen aiheuttaman jälkikivun poistoon. Karjuporsaiden kastraatiosta olisi mahdollista päästä eroon muun muassa kehittämällä teurastamoissa toimivia karjunhajua erottelevia menetelmiä sekä eläinten hoitoa, ruokintaa ja jalostusta. Väliaikaisena ratkaisuna voitaisiin pitää myös immunokastraatiota. Mahdollista voisi lisäksi olla karjunhajuisen lihan erotteleminen muusta lihasta teurastamolla ja sen käyttö tuotteisiin, joissa ko. hajulla ei ole vaikutusta tuotteen laatuun. Jos tiedossa olevat menetelmät porsaiden kastraatiosta luopumiseksi eivät ole käytännössä toteuttamiskelpoisia, niitä tulisi pyrkiä jatkossa kehittämään. Valiokunta katsoo, että porsaiden kivuliaasta kastroinnista tulisi pitkällä siirtymäajalla luopua, kuten Euroopan unionin tahtotilana on jo pidemmän aikaa ollut. Myös poron kastraatiokivun turvallista hoitoa kenttäolosuhteissa on hyvä selvittää. Eläinten teurastusta koskevaa sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi siten, että eläin on aina tainnutettava ennen verenlaskua. Ruokavirasto voi tarvittaessa ottaa käyttöön kameravalvonnan teurastamossa. Valiokunta pitää näitä ehdotuksia perusteltuina.  

Eläinjalostus

Eläinjalostusta koskevaa sääntelyä ehdotetaan tarkennettavaksi ja selkeytettäväksi nykyisestä (25 §). Lakiehdotuksen mukaan kiellettyä on sellaisten jalostusyhdistelmien käyttäminen, jotka todennäköisesti periyttäisivät jälkeläisilleen merkittävää hyvinvointihaittaa aiheuttavia sairauksia tai muita ominaisuuksia. Kiellettyä on myös käyttää jalostukseen eläintä, joka ei perinnöllisen ominaisuuden tai sairauden takia kykene lisääntymään luonnollisesti tai jonka hyvinvoinnille lisääntymisestä todennäköisesti aiheutuu merkittävää haittaa. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi nisäkkäiden omistajan tai pitäjän velvollisuudesta estää eläintensä hallitsematon lisääntyminen. 

Ehdotettu sääntely eläinten hyvinvointia heikentävän jalostuksen kieltämisestä on valiokunnan mielestä kannatettavaa. Säännöksen tavoitteen saavuttamista voisi tehostaa sillä, että eläinlääkärit velvoitettaisiin ilmoittamaan valvovalle viranomaiselle kirurgisista toimenpiteistä, joilla korjataan perinnöllisiä epäterveitä rakennemuutoksia tai niiden seurauksia. Tällaisia ovat esimerkiksi ylähengitysteitä avartavat leikkaukset tai toistuvat keisarinleikkaukset. 

Eläinten hyvinvointia heikentävään ja eläimen epätoivottuihin ominaisuuksiin johtavan jalostuksen vähentämiseen ja ehkäisemiseen voidaan vaikuttaa esimerkiksi riittävällä valvonnalla ja tehokkaasti tiedottamalla. 

Koirien ja kissojen rekisteröinti

Löytöeläinten määrää on mahdollista vähentää tehostamalla eläinten tunnistusmerkintää ja rekisteröintiä. Kun eläin on tunnistusmerkitty ja ajantasaiset omistajan yhteystiedot löytyvät rekisteristä, eläimen palautuminen omistajalleen nopeutuu. Hallituksen esityksen perustelujen (s. 37) mukaan koirien pakollisesta tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä on tarkoitus säätää eläintunnistusjärjestelmästä annetun lain (238/2010) nojalla annetuissa alemmanasteisissa säädöksissä. Esityksessä todetaan, että kissojen pakollisesta tunnistusmerkinnästä säätäminen voidaan toteuttaa myöhemmässä vaiheessa eläintunnistusjärjestelmää koskevassa lainsäädännössä. 

Valiokunta pitää koirien tunnistusmerkinnän lakisääteistämistä tarpeellisena. Koirien ja niiden omistajien yksilöllinen tunnistaminen ovat yksi keino vahvistaa puuttumista vastuuttomaan koiranhankintaan ja -pitoon ja niistä aiheutuviin seurauksiin, kuten koirahyökkäyksiin. Lakisääteinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti mahdollistavat kokonaiskuvan saamisen Suomen koirakannasta, sen alkuperästä ja terveydentilasta ja antavat keinon valvoa myös monirotuisten ja tuontikoirien hyvinvointia ja kasvatusta samoin kuin puuttua ongelmiin, joita aiheutuu pentutehtailusta sekä rajat ylittävästä koirakaupasta. Valiokunta katsoo, että myös kissojen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti olisi perusteltua erityisesti kissojen hylkäämisen ehkäisemisen kannalta. Lisäksi valiokunta katsoo, että myös eläinten verkkokauppaa tulisi säädellä. 

Kalat

Kaloja koskien lopetusasetuksesta sovelletaan vain sen 3 artiklan 1 kohdan vaatimuksia. Mainitun säännöksen mukaan eläimiä tulee varjella vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä lopetuksen ja siihen liittyvien toimien aikana. 

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kalojen kiputuntemus ei viimeisimmän tutkimustiedon mukaan eroa olennaisesti esimerkiksi nisäkkäiden kiputuntemuksesta. Kalojen kivun kokemuksessa kyse ei ole vain refleksinomaisesta mekaanisesta reaktiosta. Kalat oppivat esimerkiksi välttämään paikkoja, joissa ovat kokeneet kipua. Kipukokemus muuttaa kalojen käyttäytymistä jopa päivien ajan, ja kivun aiheuttamia käyttäytymismuutoksia saadaan lievennettyä kipulääkityksellä. Lisäksi on osoitettu, että kivuliaat kalat ovat koeolosuhteissa valmiita tekemään työtä saadakseen kipulääkettä. Koukulla kalastaminen aiheuttaa kalalle sekä kipua, stressiä että isompia tai pienempiä kudosvaurioita. 

Valiokunta toteaa, että kalastuksella on pitkät kulttuuriset perinteet Suomessa. Pyydä ja päästä ‑kalastus ei näihin traditioihin kuulu, vaan se on tänne 1990-luvulla levinnyt urheilukalastuksen muoto, jolla on merkitystä myös erämatkailun kannalta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa esitettiin pyydä ja päästä -kalastuksen rajoittamista viitaten siihen, että uusi tieteellinen tieto kalan kiputuntemuksesta ei tätä kalastusmuodon sallimista tue. Valiokunta katsoo, että pyydä ja päästä -kalastuksen sallimista tai kieltämistä tulisi arvioida kokonaisuutena eri näkökulmista ja ratkaisut tulee tehdä tutkittuun tietoon perustuen. 

Eläinlääkäripalvelut

Valiokunta katsoo, että eläinten hyvinvointilain asetuksineen tulee turvata maanlaajuisesti kohtuuhintaiset eläinlääkäripalvelut myös virka-ajan ulkopuolella ja parantaa valvonnan edellytyksiä. Viranomaisille on taattava riittävät resurssit, sillä tällä hetkellä viranomaisten edellytykset puuttua koirien huonoon kohteluun ja valvoa eläintenpitokieltoa eivät toteudu riittävällä tasolla.