Valiokunta, yhtyen valtioneuvoston kantaan, pitää tärkeänä tiedonannon tavoitteita vahvistaa ilmastoriskeihin varautumista osana johdonmukaista ilmastopolitiikkaa sekä turvata yhteiskunnan toimintojen ja palveluiden saatavuutta riskien lisääntyessä. Valiokunta yhtyy komission huoleen ilmastonmuutoksen nopeasta etenemisestä ja korostaa valtioneuvoston tavoin sopeutumistoimien kiireellisyyttä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät laaja-alaisesti, mutta eri tavoin eri jäsenvaltioissa ja yhteiskunnan eri sektoreilla. Pariisin ilmastonsopimuksen 1,5 asteen rajan ylittyminen merkitsee kasvavaa riskiä ns. keikahduspisteiden ylityksestä, joka voi johtaa epälineaarisesti kiihtyvään ilmastonmuutokseen, merkittäviin alueellisiin muutoksiin ja ennakoituakin vakavampiin vaikutuksiin yhteiskunnille ja ekosysteemeille. Sen vuoksi on tärkeää, että niin EU:ssa kuin jäsenmaissakin seurataan systemaattisesti ilmastonmuutoksen etenemistä ja varaudutaan aikaistamaan tarvittavia sopeutumistoimia.
Myös Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) ensimmäisen eurooppalaisen ilmastoriskiarvion perusteella on selvää, että ilmastonmuutoksesta suoraan tai välillisesti aiheutuvat kustannukset ovat niin suuria, että varautumistoimiin on ryhdyttävä kiireellisesti. Jo nyt toteutuneen 1,5 asteen ylityksen arvioidaan pienentävän EU:n bruttokansantuotetta noin 7 prosenttia vuosisadan loppuun mennessä ja pysyväksi jäädessään 2,4 biljoonaaE-kirjeen sivulla 3 on tältä osin virheellinen viittaus komission tiedonantoon. euroa lisää vuosina 2031—2050. Tarve rahoittaa ilmastokestävyyttä korostaa tarvetta yhteiseurooppalaiselle tehokkaalle puhtaalle siirtymälle. Puhdas siirtymä edellyttää mittavia investointeja ja komission ja jäsenvaltioiden tuki siirtymälle esimerkiksi energiatehokkuutta parantavien rakenneuudistusten muodossa edistää hankkeiden houkuttelevuutta myös yksityistä rahoitusta tarjoavien toimijoiden kannalta.
Tiedonannossa nostetaan hyvin esiin erityyppisiä ilmastoriskejä kuten kuivuus, tulvat, maastopalot, taudit, satovahingot, lämpökuolemat, vaikutukset luontoon ja ympäristöön sekä infrastruktuurin vauriot. Eniten riskejä kohdistuu toisaalta Etelä-Eurooppaan ja toisaalta arktisiin alueisiin, kuten Suomeen. Arktisen alueen luonnon monimuotoisuus on erityisen herkkä lämpenemiselle. Suomessa ilmaston ennakoidaan lämpenevän monia muita alueita nopeammin ja ilmastonmuutoksen oletetaan uhkaavan tulevaisuudessa yhä suurempaa osaa lajistosta. Valiokunta korostaa, että Eurooppa on lämmennyt noin kaksi kertaa nopeammin ja arktinen alue jopa neljä kertaa nopeammin kuin maapallon muut osat keskimäärin 1980-luvulta alkaen. Ilmastonmuutos vaikuttaa siten haitallisesti luonnon ja yhteisöjen lisäksi elinkeinojen harjoittamiseen erityisesti eteläisessä Euroopassa ja pohjoisilla leveysasteilla.
Tiedonanto painottaa eteläistä Eurooppaa vaivaavan vakavan kuivuuden johdosta hyvälaatuisen, kohtuuhintaisen ja kaikkien saatavilla olevan makean veden turvaamisen tärkeyttä. Valiokunta korostaa, että vaikka Suomessa ei yleensä ole pulaa vedestä, hyvälaatuisen ja määrältään riittävän veden saatavuuden varmistaminen on myös meillä tärkeää erityisesti ruokaturvan kannalta. Valiokunta toteaa, että komissio ilmoittaa tiedonannossaan tarkastelevansa vesikysymyksiä kokonaisvaltaisesti vesipiirien hoitosuunnitelmien ja tulvariskien hallintasuunnitelmien käynnissä olevien arviointien sekä jäsenvaltioiden käyttöön ottamien meriympäristön toimenpideohjelmien tulosten perusteella ja harkitsevansa tältä pohjalta toimien tarvetta.
Valiokunta korostaa, että sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen ja voimistuminen edellyttää, että luonnon ekosysteemien sietokykyä parannetaan luonnon monimuotoisuutta vahvistamalla. Esimerkiksi sään ääri-ilmiöitä kestävät monimuotoiset metsät turvaavat hiilinielua ja -varastoa sekä luonnon monimuotoisuutta. Turvaamalla lähiluontoa kaupungeissa voidaan myös vaikuttaa myönteisesti helle- ja tulvariskien hallintaan. Onkin tärkeää jatkaa johdonmukaisesti sekä ilmastonmuutoksen vastaisia että luonnon monimuotoisuutta vahvistavia politiikkatoimia siten, että ilmastonmuutoksen hillinnän, sopeutumisen ja luonnon monimuotoisuutta edistävien toimien keskinäiset synergiat tunnistetaan ja hyödynnetään. YK:n kansainvälisessä ympäristötyössä korostetaan, että ilmastonmuutoksen, luontokadon ja saastumisen muodostama ns.planetaarinen kolmoiskriisi jatkuu, mikäli ympäristöongelmien keskeisiin syihin ei puututa.
Tiedonanto korostaa, että ilmastoriskien tehokkaaksi hallitsemiseksi on ekosysteemejä suojeltava ja hallinnoitava kokonaisvaltaisesti, ja vaurautta ja taloudellista toimintaa koskeviin arviointeihin olisi sisällytettävä täysimääräisesti luonnonpääoma. Valiokunta katsoo, että kansallisesti tätä tukee myös pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman kirjaus siitä, että hallitus valmistelee toimintamallin, joka mittaa BKT:n rinnalla kokonaiskestävyyttä eli hyvinvointia, talouden kannattavuutta ja ympäristön tilaa. Mittaria voidaan käyttää luontoarvojen muutosten seurantaan ja muutoksista viestintään. Hallitus kannustaa kaikkia aloja laatimaan monimuotoisuustiekartat, joiden kautta ymmärretään myös kansantalouden näkökulmasta taloudellisen toimeliaisuuden riippuvuus luonnosta ja sen tarjoamasta lisäarvosta (ekosysteemipalveluista).
Valiokunta pitää tärkeinä luontopohjaisia ratkaisuja, jotka tähtäävät ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviin kokonaisratkaisuihin ja tulevaisuuden hyötyihin. Erinomaisia esimerkkejä näistä ovat erilaiset maatalous-, metsä-, riista- ja kaupunkikosteikot sekä esimerkiksi reunavyöhykkeiden vaaliminen.
Valiokunta kiinnittää huomiota tarpeeseen selventää käytettäviä käsitteitä. Komission tiedonannossa climate-resilient landscape on käännetty ilmastokestäväksi maisemaksi, vaikka käsite näyttäisi tarkoittavan varsinaisen maiseman sijaan ennemminkin ympäristön kokonaisvaltaista huomioon ottamista sopeutumistoimien suunnittelussa. Tiedonannossa perustellaan käsitettä todeten, että maaseutualueet muodostavat suurimman osan Euroopan maa-alueista, ja erillinen lähestymistapa maaperän, veden ja metsien hoitoon samalla alueella on tullut tiensä päähän. Tarvitaan kattavaa ja yhdennettyä lähestymistapaa sen varmistamiseksi, että ekosysteemit laajoilla alueilla selviävät moninaisista uhkista.
Valiokunta toteaa, että EU:n laajuinen yhteistyö ja koordinointi sopeutumistoimien suunnittelussa ja toteutuksessa on perusteltua, mutta sopeutumista koskeva päätöksenteko tehdään kuitenkin ensisijaisesti kansallisista lähtökohdista käsin alueellisten ja paikallisten erojen huomioon ottamiseksi. Ilmastonmuutoksen vaikutukset metsiin ovat hyvin erilaisia riippuen ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeistä. Välimeren kuivassa ja kuumassa ilmastossa metsäpaloriskit korostuvat, kun taas Keski- ja Pohjois-Euroopassa erityispiirteenä on nopea hyönteistuhojen lisääntyminen. Metsäbiotalouden näkökulmasta myös Suomen sisäiset alueelliset erot tulee ottaa huomioon sopeutumisen suunnittelussa ja edistämisessä. Esimerkiksi metsätaloudessa ennakoiva ilmastoriskien hallinta on myös edellytys ilmastonmuutoksen hillintään kohdistuvien toimien onnistumiselle pitkällä aikavälillä. Valiokunta korostaa aktiivisen metsänhoidon merkitystä metsien hyvän terveyden ja kasvukunnon ylläpitämiseksi. EU:n toteutuneen nielukehityksen, ennakoidun metsien ikärakenteen muutoksen ja metsätuhojen nopean kasvun johdosta on mahdollista, että metsänielujen rooli nettonollatavoitteiden saavuttamisessa jää aikaisemmin oletettua pienemmäksi.
Valiokunta korostaa myös, että ilmastonmuutoksen vaikutukset edellyttävät jäsenmailta erityyppisiä toimia, jotka voidaan toteuttaa eri tavoilla jäsenmaiden omat hallinnolliset ja lainsäädännölliset lähtökohdat huomioon ottaen. Esimerkiksi alueidenkäytön suunnittelu kuuluu lähtökohtaisesti kansalliseen toimivaltaan, jossa Suomessa on itsehallinnollisilla kunnilla keskeinen asema. Onkin tärkeää, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen otetaan huomioon meneillään olevissa rakennettua ympäristöä koskevissa kansallisissa säädöshankkeissa. Rakennetussa ympäristössä erityisesti talojen länsi- ja eteläpuolen seinät ovat alttiita sateiden aiheuttamille vahingoille. Tuulisuuden lisääntymisen myötä sateet tulevat myös yhä enemmän ja voimakkaammin viistossa kulmassa rakennuksia kohti, mikä lisää entisestään rakenteiden kosteutta ja näin niiden vaurioitumisriskiä. Rakennusten kostuminen aiheuttaa entistä enemmän tarvetta suurille korjaushankkeille sekä tiheämmille toteutettaville huolto- ja korjaustoimenpiteille.
Äärimmäisistä sääilmiöistä voi aiheutua mittavia vahinkoja infrastruktuurille ja yhteiskunnan toimintavarmuudelle. Infrastruktuuriin liittyvien taloudellisten vahinkojen vuoksi on tärkeä hyödyntää mahdollisuudet varautua riskeihin jo suunnitteluvaiheessa. Tulvat aiheuttavat ongelmia sade-, sulamis- tai myrskyvesien virratessa rakennetun ympäristön alueille ja teille. Sään ääri-ilmiöihin varautuminen ohjaa rakentamaan tehokkaampia hulevesien hallintajärjestelmiä. Kaupunkimaisessa ympäristössä myös kuumuuteen liittyvät terveysriskit voimistuvat, joten kaupunkisuunnittelussa tulee ottaa huomioon se, ettei laajoja lämpösaarekkeita syntyisi.
Ilmastonmuutoksella on todettu olevan monenlaisia vaikutuksia myös kulttuuriympäristöön. Vaikutukset voivat olla seurausta suoraan ilmaston lämpenemisestä tai lämpenemiseen liittyvistä muista muutoksista, kuten veden kiertokulun muutoksista. Kulttuuriperinnöltään arvokkaiden rakennusten puukatteiden elinkaari on lämpenemisen myötä lyhentynyt paljon, kun rakenteet saattavat jäätyä ja sulaa etenkin talviaikaan useita kertoja lämpötilan sahatessa jäätymispisteen ympärillä. Välilliset vaikutukset voivat näkyä kulttuuriympäristössä esimerkiksi rakennusten energiatehokkuuden parantamisen seurauksena tai avoimien maisematilojen muuttuessa hiilinielujen kasvattamiseksi toteutettavien metsittämistoimien seurauksena. Kulttuuriympäristöjen luonteen muuttumiseen voivat vaikuttaa myös hitaasti muuttuvat elinympäristöt sekä muutokset luonnonkasvillisuudessa. Valtaosa Suomessa uhanalaisiksi luokitelluista luontotyypeistä on perinnebiotooppeja, joten on tärkeää, että niistä huolehditaan aktiivisin toimin, kuten laiduntamalla.
Valiokunta korostaa lopuksi tietopohjaista päätöksentekoa. Tieteellisen tiedon, vaikutusarviointien ja jatkuvan seurannan tuottaman tiedon hyödyntäminen sopeutumisen suunnittelussa on erityisen tärkeää, sen varmistamiseksi, että toimet ovat mahdollisimman tehokkaita ja räätälöityjä kansalliset, alueelliset ja paikalliset ominaispiirteet huomioon ottaen. On siten perusteltua, että ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvää tieto- ja osaamispohjaa vahvistetaan ja sopeutumistoimet suunnataan perustuen parhaaseen tieteelliseen tietoon ja vahvaan ennakointiin.