Ehdotetulla lailla lisätään kuntarakennelakiin (1698/2009) uusi 56 a § harkinnanvaraisesta yhdistymisavustuksesta vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan yhdistymiseen. Tällä hetkellä kuntien yhdistymiseen ei ole tarjolla lainkaan tukea. Kuntarakennelain mukaiset yhdistymisavustukset ja valtionosuusmenetysten kompensaatiot ovat olleet käytössä vain sellaisiin kuntien yhdistymisiin, jotka ovat tulleet voimaan viimeistään vuonna 2017, ja kyseisten säännösten voimassaolo lakkaa vuoden 2019 lopussa.
Ehdotettua harkinnanvaraista yhdistymisavustusta voidaan myöntää kuntien yhdistymisen tuloksena syntyvälle uudelle kunnalle, mikäli yhdistymisessä on mukana kuntalain (410/2015) mukainen niin kutsuttu kriisikunta tai kunta, jonka taloudelliset tunnusluvut lähenevät kriisikunnan raja-arvoja, mutta eivät kaikilta osin vielä täytä niitä. Avustuksen myöntämisestä päättää valtioneuvosto kuntajaon muuttamista koskevan päätöksen yhteydessä, jos avustuksen maksamista on esitetty kuntien yhdistymisesityksessä tai kuntajakoselvittäjän ehdotuksessa. Avustuksen myöntäminen voi tulla vireille kaikissa kuntarakennelain mukaisissa yhdistymisvaihtoehdoissa.
Avustuksen määrä perustuu vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan aiheuttamiin taloudellisiin vastuisiin sekä niiden vaikutukseen uuden kunnan taloudelliseen asemaan. Hallintovaliokunta tähdentää, että avustuksen määrää harkittaessa tulee käyttää uusinta mahdollista vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan taloudellista asemaa koskevaa tietoa, koska taloudellinen asema on voinut muuttua olennaisesti viimeisen tilinpäätöksen hyväksymisen jälkeen. Ehdotuksen mukaan avustus tulee käyttää uuden kunnan talouden vahvistamiseen.
Esitys merkitsee vaikeassa taloudellisessa asemassa olevien kuntien yhdistymisavustuksen merkittävää korotusta verrattuna aiemmin käytössä olleen yhdistymisavustuksen lisäosan enimmäistasoon, jolloin lisäosaa maksettiin enintään miljoona euroa yhdistymistä kohden. Julkisen talouden suunnitelman mukaisella 10 miljoonan euron määrärahatasolla voidaan tukea arviolta 2—3 vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan yhdistymistä vuosittain. Uuden kunnan kannalta ehdotettu avustus vastaa aiempaa paremmin vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan uudelle kunnalle aiheuttamiin taloudellisiin vastuisiin. Valiokunta toteaa, että esityksen nimenomaisena tavoitteena on mahdollistaa se, että vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan aiheuttamat taloudelliset vastuut voidaan huomioida yhdistymisavustusta harkittaessa jo ennen kuin ne ovat täysimääräisesti näkyvillä kuntakonsernin tilinpäätöstiedoissa. Koska avustus tulee käyttää uuden kunnan talouden vahvistamiseen, on sillä myös kuntataloutta kokonaisuutena vahvistava vaikutus.
Harkinnanvaraisten yhdistymisavustusten yhteismäärää vastaava euromäärä ehdotetaan vähennettäväksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (1704/2009) mukaisesta valtionosuudesta. Kysymys on tältä osin periaatteessa vastaavantyyppisestä ratkaisusta kuin harkinnanvaraisessa valtionosuuden korotuksessa. Valtionosuuden vähennys toteutettaisiin siten, että se on kaikissa kunnissa asukasta kohden yhtä suuri, jolloin kunnat ovat vähennyksen suhteen tasa-arvoisia riippumatta kunnan peruspalvelujen valtionosuuden määrästä. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä säännöstä siitä, että mikäli harkinnanvaraiseen yhdistymisavustukseen varattua euromäärää ei kokonaisuudessaan käytetä varainhoitovuoden aikana, jäljelle jäänyt osa palautetaan kunnille asukasta kohden yhtä suurena osuutena varainhoitovuoden loppuun mennessä.
Valiokunta toteaa, että esitetyn 56 a §:n 3 momentissa on virheellisesti viitattu lain 12 §:ään, vaikka kyse on lain 6 §:n mukaisesta kuntien yhteisestä esityksestä. Valiokunta ehdottaa, että viittaus muutetaan kohdistumaan lain 6 §:ään.
Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä. Lisäksi hallintovaliokunta pitää tarpeellisena, että jatkossakin haetaan aktiivisesti myös muita keinoja, joilla voidaan edistää vapaaehtoisia kuntien yhdistymisiä.