Yleistä
Hallituksen esitykseen sisältyy kaksi toisistaan erillistä lakiehdotusta, jotka kummatkin liittyvät työvoiman liikkuvuuden ja työntekijän aseman parantamiseen. Ehdotetuilla laeilla pannaan kansallisesti täytäntöön direktiivi (2014/36/EU, jäljempänä kausityödirektiivi) kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijänä työskentelyä varten (1. lakiehdotus, jäljempänä kausityölaki) sekä direktiivi (2014/66/EU, jäljempänä ICT-direktiivi) kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä yrityksen sisäisen siirron yhteydessä (2. lakiehdotus, jäljempänä ICT-laki). Direktiivien täytäntöönpanon ohella keskeisenä tarkoituksena on luoda säädöspohja sähköisille menettelyille, jotta voidaan parantaa asiakaspalvelua, erityisesti lyhentää käsittelyaikoja. Hallituksen esitykseen sisältyy lisäksi 11 liitelakia.
Ehdotetussa kausityölaissa tarkoitettuja kausityöntekijöitä ovat tilapäisesti enintään yhdeksäksi kuukaudeksi kolmansista maista tulevat työntekijät, jotka palaavat kotimaahansa kauden päätyttyä. Kausityötä on maatalouden ja matkailun alalla tehtävä työ, jonka työvoimatarpeen vaihtelun aiheuttaa vuodenaikojen vaihtelu.
Kausityöntekijöitä tulee Suomeen vuosittain alle 15 000, valtaosin maatalouteen alle kolmeksi kuukaudeksi. Määrä vastaa noin kolmasosaa kaikista maatalouden työpaikoista. Suuri määrä maatalouden ja maaseudun pysyvistä työpaikoista on riippuvaisia kausityöntekijöiden saatavuudesta.
Matkailualan kausityöntekijät ovat huomattavasti maataloutta pienempi ryhmä, mutta myös matkailualalla kausityö on viime vuosina lisääntynyt. Aasian matkailun nopean kasvun seurauksena alueen kieliä osaavan henkilöstön tarve on kasvanut nopeasti, eikä vajetta voida paikata kotimaisella työvoimalla.
ICT-lain yhteydessä lyhenteellä ICT viitataan yrityksen sisällä kolmannesta maasta Euroopan unionin alueelle siirrettäviin työntekijöihin. Näitä työntekijöitä ovat kolmansiin maihin sijoittautuneiden yritysten johtajat, asiantuntijat ja eräät harjoittelijat, jotka lähetetään saman konsernin sisällä työskentelemään Suomeen sijoittuneeseen tytäryhtiöön. Direktiivissä tarkoitetut henkilöt ovat tavoiteltu ryhmä, mutta kapean rajauksen vuoksi heidän määränsä jäänee Suomessa melko pieneksi, arviolta hiukan yli 1 000 henkilöksi vuosittain. Suomeen sijoittuneille yrityksille lähetetyt työntekijät ovat kuitenkin avainasemassa, ja heidän lupamenettelynsä sujuvuus on siksi tärkeää.
Molempien direktiivien täytäntöönpano on viivästynyt noin vuodella. Hallintovaliokunta pitääkin tärkeänä, että täytäntöönpanoa koskevat lakiehdotukset ovat nyt eduskunnan käsiteltävinä. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä esitetyin huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Hallintovaliokunta pitää mainittujen direktiivien täytäntöönpanon kannalta selkeänä ratkaisuna sitä, että kausityöntekijöistä ja ICT-työntekijöistä säädetään erilliset lait. Voimassa oleva ulkomaalaislaki (301/2004) on muodostunut lukuisten muutosten vuoksi siinä määrin laajaksi ja vaikeaselkoiseksi kokonaisuudeksi, ettei nyt ehdotetun sääntelyn sisällyttäminen siihen olisi valiokunnan mielestä tässä yhteydessä tarkoituksenmukaista.
Hallintovaliokunta toteaa ulkomaalaislain olevan lähes jatkuvan muutoksen kohteena EU-lainsäädännöstä tai kansallisista tarpeista johtuen. Seuraava suuri muutos tulee olemaan Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistamiseen liittyvät säädökset, joista useat ovat suoraan sovellettavia EU-asetuksia, mikä puolestaan merkitsee sitä, että kansallisesta laista tulee kumota säännökset, joista säädetään EU-asetuksessa. Valiokunnan käsityksen mukaan niiden muutosten jälkeen on mahdollista paremmin arvioida lain kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia kokonaisuudessaan. Valiokunta korostaa, että kokonaisuudistuksen tekeminen vaatii pitkää, mahdollisesti yli vaalikauden kestävää valmistelutyötä ja hyvin merkittäviä henkilövoimavaroja.
Yhdenvertainen kohtelu sosiaaliturvan alalla
Kausityödirektiivin ja ICT-direktiivin mukaan niissä tarkoitetuilla työntekijöillä on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisten kanssa muun muassa sosiaaliturvan alalla. Yhdenvertainen kohtelu sosiaaliturvan alalla tarkoittaa EU-asetuksen 883/2004 mukaan eläkkeitä, perhe-etuuksia, työtapaturma- ja ammattitautivakuutusta, työttömyysturvaa, julkisia terveyspalveluja sekä sairausvakuutusta. Sen sijaan sosiaalipalvelut, mukaan lukien toimeentulotuki ja asuminen, jäävät yhdenvertaista kohtelua koskevan vaatimuksen ulkopuolelle.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon mukaan kolmansista maista tulevien yhdenvertainen kohtelu toteutuu Suomessa jo nykyisin työntekoon perustuvan sosiaaliturvan osalta. Kausityöntekijät ja kuluvan vuoden alusta myös ICT-työntekijät kuuluvat työntekijän työeläkelain (395/2006) ja työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön piiriin työskentelyn alusta lukien. Samoin oikeus työterveyshuollon palveluihin alkaa heillä heti työnteon alettua. Sen sijaan oikeus asumisperusteiseen sosiaaliturvaan syntyy vasta, jos työskentely Suomessa kestää vähintään neljä kuukautta ja jos laissa määritellyt palkkaa ja työaikaa koskevat edellytykset täyttyvät. Vastaava säännös on sairausvakuutuslaissa (1224/2004) edellytyksenä sairausvakuutukseen kuulumiseksi. Tämä neljän kuukauden sääntö rajaa varsin tehokkaasti kausityöntekijän Kelan vastuulle kuuluvan sosiaaliturvan ulkopuolelle. Sen sijaan ICT-direktiivin tarkoittamilla henkilöillä työskentely Suomessa kestää yleensä pidempään.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että merkittävin direktiivien johdosta kansalliseen lainsäädäntöön tehtävä sosiaaliturvaa koskeva muutos molempien ryhmien osalta Suomessa on se, että sekä kausityöntekijät että ICT-direktiivin tarkoittamat henkilöt rinnastetaan kunnan asukkaisiin, jolloin heillä on oikeus julkisiin terveyspalveluihin yhdenvertaisesti kunnan asukkaiden kanssa. Sairaanhoito-oikeuden laajentuminen on yksittäisen kausityöntekijän kannalta käytännössä suurin muutos. Kausityöntekijän ei esimerkiksi äkillisen sairastumisen tai onnettomuuden varalta tarvitse ottaa vakuutusta, vaan hän voi hakeutua hoitoon, kuten Suomessa vakinaisesti asuvat. Oikeutta hoitoon ei harkita tapauskohtaisesti, vaan se perustuu suoraan lakiin. Julkisten terveydenhoitopalveluiden osalta direktiivi ei mahdollista kansallisten rajoitusten käyttöönottoa.
Kausityödirektiivin mukaan kausityöntekijöiden yhdenvertaiseen kohteluun on mahdollista tehdä oleskelun lyhyeen kestoon perustuvia kansallisia rajoituksia, jotka koskevat perhe- ja työttömyysetuuksia. ICT-direktiivissä poikkeukset voivat koskea lyhytaikaisesti siirtyvien työntekijöiden perhe-etuuksia. Hallitus esittääkin, että direktiivin mahdollistamat rajoitukset otetaan täysimääräisesti käyttöön tekemällä niiden edellyttämät muutokset sosiaaliturvaa ja terveydenhuoltoa koskevaan lainsäädäntöön.
Työttömyysturvalakiin (6. lakiehdotus) ja työttömyysetuuksien rahoituksesta annettuun lakiin (7. lakiehdotus) ehdotettavilla muutoksilla suljetaan kausityöntekijät työttömyysvakuutuksen ulkopuolelle. Tätä voidaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mukaan pitää tarkoituksenmukaisena siitä syystä, että kausityöntekijät työskentelevät vain lyhytaikaisissa työsuhteissa, jolloin nykylainsäädännön perusteella tulisi periä työttömyysvakuutusmaksut, mutta oikeutta työttömyyspäivärahaan ei kuitenkaan syntyisi.
ICT-työntekijän oikeutta työttömyysetuuksiin ei rajata, mutta perhe-etuuksien eli lapsilisän ja kotihoidon tuen maksaminen ICT-työntekijän mukana seuraavasta lapsesta edellyttää vähintään yhdeksän kuukauden ajaksi myönnettyä lupaa työskennellä Suomessa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa lausunnossaan, että perhe-etuuksia ei voi eksportoida, joten etuuksien maksaminen loppuu työsuhteen päättyessä.
Kausityölaki
Menettely kausityöhön oikeuttavaa lupaa myönnettäessä
Kausityölaissa määritellään maahantulon ehdot ja kausityöntekijöiden oikeudet maassaolon aikana. Ehdotuksen mukaan kausityön tekeminen edellyttää, että kolmannen maan kansalaisella on kausityöhön oikeuttava lupa.
Kun kausityöntekijä on viisumivelvollisen maan kansalainen ja kausityö kestää enintään 90 päivää, kausityönteko tapahtuu viisumilla, johon sisältyy kausityölupa (kausityöviisumi). Viisumihakemuksen kausityötä varten ottaa vastaan, käsittelee ja ratkaisee Suomen edustusto ulkomailla kausityölain, ulkomaalaislain ja viisumisäännöstön (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 810/2009) säännösten mukaisesti.
Kun luvanhakija on viisumivapaan maan kansalainen ja kyse on enintään 90 päivää kestävästä kausityöstä, lupa-asian käsittelee ja ratkaisee Maahanmuuttovirasto. Henkilölle annetaan myönnetystä luvasta kausityötodistus. Jos kausityötä koskevan oleskelun on tarkoitus kestää yli 90 päivää, kausityöntekijän oleskelu edellyttää kausityöoleskelulupaa. Myös tätä koskevan hakemuksen käsittelee ja ratkaisee Maahanmuuttovirasto.
Henkilön tullessa kausityöviisumilla tai kausityötodistuksella laissa määritellään ainoastaan Suomessa työskentelyn ehdot. Tällaisia ovat muun muassa voimassa oleva työsopimus tai sitova työtarjous, työsuhteen ehtojen työehtosopimusten mukaisuus ja asianmukainen majoitus. Lähtökohtana ovat vastaavaan kotimaiseen työntekijään sovellettavat ehdot.
Kausityöoleskeluluvat yli kuuden kuukauden pituista oleskelua varten myönnetään työntekijän oleskelulupamenettelyä vastaavassa menettelyssä. Sen mukaan Maahanmuuttovirasto myöntää oleskeluluvat TE-toimiston tehtyä ensin hakemusta koskevan osaratkaisun, joka sisältää muun muassa arvion työmarkkinoilla käytettävissä olevan työvoiman saatavuudesta.
Kausityöoleskeluluvat kuusi kuukautta tai sitä lyhyemmäksi ajaksi myöntää Maahanmuuttovirasto noudattaen alakohtaista saatavuusharkintaa. Maahanmuuttovirasto seuraa kotimaisen työvoiman tarjontaa ja tarvittaessa siirtyy TE-toimiston osaratkaisun sisältävään menettelyyn, jos se on kotimaisen työvoiman riittävän saatavuuden vuoksi perusteltua. Alakohtaisen saatavuusharkinnan tarkoituksena on nopeuttaa käsittelyaikoja ja vastata työvoiman tarpeeseen nykyistä ketterämmin. Alakohtainen saatavuusharkinta tarkoittaa, että yksittäistä lupahakemusta ei voida hylätä sen vuoksi, että kotimaista työvoimaa olisi saatavilla.
Hallintovaliokunta pitää merkittävänä parannuksena nykytilaan sitä, että kolmesta kuuteen kuukauden pituisten lupien menettely keventyy. Erityisesti kolmea kuukautta jonkin verran pidempien työsuhteiden solmiminen helpottuu, kun vähän pidempi sopimus ei enää johda viisumimenettelyä huomattavasti monimutkaisempaan ja pitkäkestoisempaan lupamenettelyyn. Muutos myös mahdollistaa aikaisempaa paremmin rekrytointien suunnittelun työvoiman tarpeesta lähtien. Myös kausityöntekijöiden mahdollisuudet työskennellä Suomessa yli kolme kuukautta ja ansaita vastaavasti enemmän kauden aikana paranevat.
Esityksen keskeisiä tavoitteita on hakemusten käsittelyaikojen lyhentäminen. Siihen pyritään menettelyjä yksinkertaistamalla ja luomalla säädöspohja sille, että pitkälle viety sähköinen asiointi ja lupamenettelyjen digitalisointi tulevat mahdollisiksi. Tavoitteena on nimenomaan keskimääräisten käsittelyaikojen huomattava lyhentäminen, joka näkyisi erityisesti ongelmattomien lupahakemusten nopeana käsittelynä.
Kaikkien käsittelyaikojen selkeä lyhentäminen on haasteellista monesta syystä. Yli kuudeksi kuukaudeksi myönnettävien lupien käsittelyä koskee kaksiosainen menettely, jossa Maahanmuuttoviraston luparatkaisun edellytyksenä on TE-toimiston tekemä osaratkaisu. Osaratkaisun käsittelyaika on ollut varsin pitkä, jopa useita kuukausia. Ongelmallista on myös erityisesti kuulemista edellyttävien tapausten nopea käsittely. Harvan edustustoverkon ja pitkien etäisyyksien vuoksi kuulemisajoista sopiminen on haastavaa sekä edustustojen että asiakkaiden näkökulmasta. Yksittäisten hakemusten käsittelyyn liittyy ajoittain myös kansallisen turvallisuuden varmistamiseen liittyviä selvityksiä, joiden kesto ei ole aina ennakoitavissa.
Edellä mainituista syistä hallintovaliokunta ei pidä perusteltuna lakiehdotuksen 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun enimmäisajan lyhentämistä direktiivin sallimasta 90 päivästä 30 päivään, mitä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on lausunnossaan esittänyt. Hallintovaliokunta kuitenkin korostaa maa- ja metsätalousvaliokunnan tavoin määräajan enimmäisluonnetta. Ehdotus merkitsee jo tällaisenaan huomattavaa parannusta nykytilaan. Hallintovaliokunnan käsityksen mukaan suurin osa hakemuksista muodostuu lähtökohtaisesti ongelmattomista alle kuudeksi kuukaudeksi myönnettävistä luvista, jotka ovat käsiteltävissä huomattavasti enimmäisaikaa lyhyemmässä ajassa. Hallintovaliokunta muistuttaa, että jo hallintolaki (434/2003) velvoittaa käsittelemään asian ilman aiheetonta viivytystä.
Saadun selvityksen mukaan tavoitteeseen lyhentää käsittelyaikoja yli kuuden kuukauden pituisissa luvissa pyritään osaltaan vastaamaan myös työ- ja elinkeinoministeriön sitoumuksella ohjata yksi uusi TE-toimisto käsittelemään työntekijän oleskelulupahakemuksia ja pitkien kausityölain mukaisten lupien hakemuksia.
Luvan työnantajakohtaisuus
Lakiehdotuksen mukaan lupa kausityöhön myönnetään työnantajakohtaisesti eikä alakohtaisesti, kuten työntekijän oleskeluluvat. Työnantajakohtaisuus perustuu suoraan direktiivin säännökseen, jonka mukaan luvat myönnetään työnantajan ja työntekijän välillä solmitun työsopimuksen tai sitovan työtarjouksen perusteella.
Hallintovaliokunnalle esitetyn selvityksen mukaan direktiivineuvotteluissa alakohtaisen luvan arvioitiin yleisesti vaarantavan direktiivin keskeisimmän tavoitteen parantaa työntekijän asemaa suhteessa työnantajaan. Alakohtainen lupa ei sitoisi työnantajaa työntekijään kohdistuviin velvoitteisiinsa yhtä tiukasti kuin työnantajakohtainen lupa. Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan Suomessa myönnettävät alakohtaiset luvat ovat Euroopassa poikkeuksellisia ja luvat myönnetään yleensä työnantajakohtaisesti.
Hallituksen esityksessä työnantajakohtaisuutta ehdotetaan kuitenkin direktiivin sallimissa rajoissa lievennettäväksi mahdollisuudella myöntää lupa yhden tai useamman työnantajan palvelukseen. Työnantajakohtaisuuden vaikutusta lieventää myös mahdollisuus hakea luvan uudistamista Suomessa. Tällöin lupaharkinta koskee käytännössä vain uuden työsuhteen ehtoja, koska henkilöön liittyvät maahantuloedellytykset on hiljattain tarkastettu ja hakijan tuoreet biometriset tunnisteet ovat valmiiksi viranomaisrekistereissä.
Sähköisessä menettelyssä luvan uudistaminen saman työnantajan palvelukseen voidaan toteuttaa viipymättä ja ratkaista välittömästi, ellei työsuhteen ehtoihin ole tullut muutoksia. Joustavuutta tuo myös se, että työnteko voi jatkua luvan käsittelyn ajan, jos hakemus uudistamisesta on tehty ennen voimassa olleen luvan päättymistä.
Maassa olevalle kausityöntekijälle uusi lupa voidaan myöntää nopeasti, ellei työsuhteen ehtoihin tai työnantajaan liity selvitettävää tai epäselvyyksiä tai hakijasta ole ilmennyt seikkoja, jotka aiemmin eivät ole olleet lupaviranomaisten tiedossa. Hallintovaliokunta katsoo, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan esittämä kevennetty lupamenettely ei nyt ehdotettavan menettelyn keveyden ja lain voimaantulon yhteydessä toteutettavan sähköisen asioinnin käyttöönoton myötä toisi juurikaan lisäarvoa. Uudenkin työnantajan palvelukseen myönnettävä lupa voidaan pääsääntöisesti arvioida myönnettävän ennen edellisen työsuhteen päättymistä, jos päättyminen on mitenkään ollut ennakoitavissa. Esimerkiksi satokauden normaalia lyhyempi kesto voidaan yleensä ennakoida hyvissä ajoin. Lupamenettelyä suurempi haaste on löytää korvaavia työpaikkoja suurelle määrälle yhtä aikaa maantieteellisesti rajatulla alueella vapautuvia kausityöntekijöitä.
Suomeen palaamisen helpottaminen
Kausityödirektiivin mukaan jäsenvaltioiden on helpotettava niiden kolmansien maiden kansalaisten maahan paluuta, jotka on päästetty asianomaiseen jäsenvaltioon kausityöntekijöiksi ainakin kerran edeltävien viiden vuoden aikana ja jotka ovat kunkin oleskelunsa aikana kaikilta osin noudattaneet direktiivin mukaisia kausityöntekijöihin sovellettavia edellytyksiä. Direktiivissä säädetään niistä tavoista, joilla helpotus voidaan toteuttaa. Näitä ovat esimerkiksi vapautukset asiakirjatodisteiden esittämisestä tai useamman kausityöoleskeluluvan myöntäminen yhtenä hallinnollisena asiakirjana taikka nopeutettu hakumenettely.
Hallintovaliokunta toteaa direktiivin jättävän jäsenvaltioille laajan harkinnan paluun helpottamiseksi valittavista keinoista. Hallituksen esityksessä ehdotetaan direktiivin vähimmäistason mukaisesti säädettäväksi, että edellä mainitut ehdot täyttävän kausityöntekijän ei tarvitse uudelleen maahan tullessaan esittää todisteita majoitusjärjestelyistään. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sekä maa- ja metsätalousvaliokunta ovat lausunnoissaan kiinnittäneet huomiota siihen, että direktiivi olisi sallinut esitettyä huomattavasti laajemmat mahdollisuudet helpottaa toistuvaa työskentelyä esimerkiksi kausityöntekijän oleskeluluvalla, joka olisi voimassa rajatun ajan useana perättäisenä vuotena.
Hallintovaliokunnan käsityksen mukaan velvoitteensa moitteetta hoitaneen työnantajan palvelukseen myönnettävä, useita vuosia voimassa oleva lupa voisi periaatteessa olla harkinnan arvoinen erityisesti tilanteissa, joissa sama työntekijä on vuodesta toiseen palannut saman työnantajan palvelukseen. Saadun selvityksen mukaan ratkaisua on arvioitu säädösvalmistelun yhteydessä, mutta tällaista säännöstä on pidetty liian pitkälle menevänä Suomeen pääsyn helpottamisena eikä valmistelua sen toteuttamiseksi tuolloin jatkettu.
Hallintovaliokunta toteaa, että hallituksen esityksessä ehdotettua säännöstä pidemmälle menevän muutoksen toteuttaminen tässä vaiheessa olisi ongelmallista. Direktiivin kansallinen täytäntöönpano on viivästynyt jo vuodella, ja nopea täytäntöönpano on välttämätöntä täytäntöönpanon laiminlyönnistä määrättävien seuraamusten minimoimiseksi. Lain voimaantulo edellyttää myös huomattavia tietojärjestelmämuutoksia, jotka on täytäntöönpanoon valmistautumiseksi jo hyvin pitkälle rakennettu. Voimassa olevaan lainsäädäntöön ei sisälly yhtäkään useana perättäisenä vuotena rajatun ajan voimassa olevaa lupaa, eikä tällaista ominaisuutta sen vuoksi sisälly nykyisiin lupien käsittelemiseksi luotuihin tietojärjestelmiin. Kun hallituksen esitykseen ei tällaista säännöstä ole sisällytetty, sen mahdollisuutta ei tietojärjestelmäkehityksessä tai siihen osoitetuissa voimavaroissa ole otettu huomioon.
Selvityksen mukaan mainitun kaltaisen säännöksen säätäminen tässä yhteydessä edellyttäisi huomattavia uusia ajallisia ja taloudellisia panostuksia tietojärjestelmäkehitykseen ja samalla lain voimaantulo lykkääntyisi edelleen. Viivästymisestä määrättävien seuraamusten määrän arvioidaan olevan huomattavasti suurempi kuin uuden säännöksen lisäämisestä saatava hyöty. Huomionarvoista on kuitenkin valiokunnan mielestä se, että hallituksen esitykseen sisältyvien sähköisiä menettelyjä ja viranomaisten välisen tiedonvaihdon parantamista koskevien ehdotusten voidaan arvioida tuovan helpotusta huomattavaan osaan niistä ongelmista, joiden korjaamiseen useana perättäisenä vuotena voimassa oleva lupa tähtäisi.
Valvonta
Esityksessä ennakkovalvonnalla tarkoitetaan hakemuskäsittelyä, joka perinteisesti merkitsee hakemuksen ja sen liitteenä toimitettujen asiakirjojen ja niissä annettujen tietojen tarkastamista. Jälkivalvonnalla tarkoitetaan käytännössä työsuojelutarkastuksia työpaikoilla. Ennakkovalvonnan teho perustuu paljolti siihen, että siinä annettujen tietojen paikkansa pitävyys voidaan jälkivalvonnalla tarkastaa ja jälkivalvonnassa paljastuneita seikkoja hyödyntää ennakkovalvonnassa.
Hallintovaliokunta korostaa, että lakiehdotuksen tarkoituksena ei ole luopua ennakkovalvonnasta tai keventää sen sisältöä. Tarkoituksena on siirtyä sähköisiin menettelyihin, joissa tiedot annetaan sähköisesti, ohjataan työjonoihin ja tarkistetaan kasvavassa määrin automaattisesti. Tällä voidaan tehostaa valvontaa, koska automaattisesti suoritettuna samat tarkastukset tapahtuvat välittömästi eivätkä odota käsittelijän toimenpiteitä. Valiokunta kuitenkin tähdentää, että automatisoinnista huolimatta henkilötyövoimaa tarvitaan myös jatkossa. Menettelyt tulee lisäksi järjestää niin, että asiakirjojen ennakkovalvonta toteutuu riittävällä tavalla.
Ennakkovalvontaan sisältyy muun ohella työehtojen tarkastaminen, joka vaatii työehtosopimusten ja työlainsäädännön tuntemusta. Hallintovaliokunta toteaa, että Maahanmuuttoviraston hakemuksia ratkaiseva henkilöstö on korkeakoulutettua, useimmat oikeus- tai hallintotieteellisen loppututkinnon suorittaneita. Virastolla on myös pitkä kokemus henkilöstönsä tehokkaasta kouluttamisesta jatkuvasti muuttuvaan huomattavan monimutkaiseen lainsäädäntöön ja vaihtuviin työtehtäviin. Valiokunta katsoo, että Maahanmuuttovirastolla on kaikki edellytykset suoriutua ennakkovalvontaan kuuluvista tehtävistä. Asioiden ohjautumisessa työjonoihin tulee ottaa huomioon yksittäisen virkamiehen perehtyneisyys kulloinkin käsiteltävän lupatyypin edellyttämään työehtosopimukseen ja lainsäädäntöön.
Ulkomaalaisrekisterilakiin ehdotettavien muutosten (4. lakiehdotus) myötä Maahanmuuttoviraston suorittama ennakkovalvonta saa välittömästi käyttöönsä työsuojelutarkastuksissa, toisin sanoen jälkivalvonnassa, paljastuvat epäkohdat, jos työnantajalla on palveluksessaan ulkomaalaisia työntekijöitä. Näin voidaan varmistaa, että ennakkovalvonnassa annetut esimerkiksi palkkausta tai työoloja koskevat tiedot pitävät paikkansa. Ennakkovalvonnan vaikuttavuus paranee, koska sen käyttöön saadaan jälkivalvonnassa paljastuneet epäkohdat välittömästi. Järjestelmien välisen tietojenvaihdon avulla valvontaa on myös mahdollista kohdentaa entistä tarkemmin. Myös mahdollisuudet ihmiskaupan ja sen lähirikosten ennaltaehkäisyyn ja niihin puuttumiseen paranevat. Jälkivalvonnan tehokas toteutus kuitenkin edellyttää, että työsuojeluviranomaisille kohdennetaan riittävät resurssit valvontaa varten.
Työantajiin kohdistettavat seuraamukset
Lakiehdotukseen sisältyvät seuraamukset kohdistuvat lupien myöntämiseen. Yksittäinen lupahakemus voidaan hylätä tai jo myönnetty lupa peruuttaa työntekijästä tai työnantajasta johtuvasta syystä. Seuraamuksiin sisältyy myös mahdollisuus päättää olla myöntämättä tietyn työnantajan palvelukseen kausityölupia määräajaksi tai toistaiseksi.
Työnantajaan kohdistettavia seuraamuksia on hallintovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa pidetty yhtäältä liian lievinä, toisaalta liian ankarina. Maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnitti lausunnossaan huomiota erityisesti lakiehdotuksen 7 §:ään ja katsoi, että kausityöluvan epääminen on sekä työnantajan että työntekijän näkökulmasta voimakas toimenpide, jonka käyttämisen perusteet tulee olla selkeät ja suhteellisuusperiaatteen mukaiset.
Hallintovaliokunta toteaa, että sekä yksittäiseen lupaan että työnantajan oikeuteen saada kausityöntekijöitä palvelukseensa kohdistuvat seuraamukset perustuvat suoraan direktiivin jäsenvaltioita velvoittaviin säännöksiin. Sääntelyn selkeys on sekä työntekijän että työnantajan kannalta tärkeää. Direktiivin kansallisen täytäntöönpanon kannalta on jossain määrin ongelmallista direktiivin avoin sanamuoto. Mikäli kansallisessa laissa säädettäisiin direktiiviä yksityiskohtaisemmin, sen arvioidaan yleensä heijastavan direktiivin supistavaa täytäntöönpanoa. Supistavaa täytäntöönpanoa merkitsisi myös esimerkiksi toimenpiteiden rajaaminen yksinomaan tilanteisiin, joissa työnantajalle on jo määrätty rangaistus. Huomionarvoista on myös se, että tällainen supistava täytäntöönpano kohdistuisi direktiivin keskeiseen tavoitteeseen luoda työntekijälle nykyistä suojatumpi asema.
Suhteellisuusperiaatteen toteutuminen pyritään ehdotetussa laissa varmistamaan niin, että toimenpiteet määrätään painottaen kokonaisharkintaa. Ehdotetun 7 §:n 2 momentin mukaan harkinnassa otetaan huomioon kausityöntekijän etu ja tapaukseen liittyvät olosuhteet kokonaisuudessaan. Pykälän yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee, että vaikka käsillä olisi 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu tilanne, kokonaisharkinnan perusteella on mahdollista, että kausityöhön oikeuttava lupa voidaan kuitenkin myöntää. Valiokunta korostaa, että kokonaisharkinnassa huomioidaan kaikki tapaukseen liittyvät olosuhteet. Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa mainitaan esimerkinomaisesti, että jos laiminlyönti ei ole ollut vakava ja työnantaja on korjannut laiminlyöntinsä, ei olisi estettä myöntää kausityöhön oikeuttavaa lupaa.
Hallintovaliokunta toteaa lisäksi, että kausityöluvan epäämisestä ja muista lakiehdotuksessa tarkoitetuista toimenpiteistä määrätään noudattaen hallintolain mukaista menettelyä. Siinä otetaan huomioon hallinnon yleiset periaatteet, kuten seurauksen oikeasuhteisuus ja tarkoitussidonnaisuus. Menettely edellyttää asianosaisen kuulemista, ja päätös annetaan perusteltuna, kirjallisena ja muutoksenhakuohjeineen.
Hallintovaliokunta katsoo, että lakiehdotuksen 23 §:n sääntelyä valitusoikeudesta on kuitenkin selvyyden vuoksi syytä täsmentää niin, että siitä nimenomaisesti ilmenee työnantajan oikeus valittaa päätöksestä, joka koskee työnantajaan kohdistettuja toimenpiteitä. Lisäksi lakiehdotuksen 7 §:ään on tarpeen tehdä lakitekninen tarkistus. Valiokunta viittaa näiltä osin yksityiskohtaisissa perusteluissa esitettyyn.
Hallintovaliokunta tähdentää, että lakiehdotus ei sisällä säännöksiä hallinnollisista maksuseuraamuksista. Mikäli tällaisia ehdotettaisiin, tulisi säännöksiä arvioida myös ne bis in idem -kiellon kannalta. Lakiehdotus sisältää informatiiviset viittaukset ulkomaalaislain 186 §:ään työnantajan ulkomaalaisrikkomuksesta sekä rikoslain 47 luvun 6 a §:ssä säädettyyn rangaistukseen luvattoman työvoiman käytöstä. Rikoslain työrikoksia koskevassa 47 luvussa säädetään myös esimerkiksi työsyrjinnästä (3 §) ja kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä (3 a §).
Asetuksenantovaltuus
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, että kausityölain 3 §:n 2 kohtaan sisältyvä kausityön määritelmä samoin kuin lakiehdotuksen 24 §:ää otettavaksi ehdotettu asetuksenantovaltuus jäävät väljiksi. Kausityölain soveltamisalan määrittely jää käytännössä asetuksen varaan. Lausunnossa katsotaan, että hallintovaliokunnan on syytä mietinnössään täsmentää joko asetuksenantovaltuutta tai kausiluonteisen toiminnan määritelmää, jollei lakiin katsota olevan mahdollista ottaa yksityiskohtaisempaa sääntelyä asiasta. Lisäksi asetuksenantovaltuus tavanomaisen kirjoitustavan mukaan tulee muotoilla lakia tarkempien säännösten antamista tarkoittavaksi.
Hallintovaliokunta toteaa, että kausityödirektiivi sisältää velvoittavan säännöksen, jonka mukaan jäsenvaltion tulee säätää kausityötä sisältävistä aloista tehtävästä luettelosta. Maahanmuuttoa koskevaan voimassaolevaan lainsäädäntöön ei sisälly vastaavanlaista valtuutusta. Esitystä valmisteltaessa on tehtyjen selvitysten pohjalta päädytty siihen, että yhtäältä luettelon tulee olla kattava ja joustava sekä toisaalta siitä tulee säätää oikeudellisesti velvoittavasti. Direktiivin kannalta ei olisi riittävää määritellä toimialoja esimerkiksi hallinnon sisäisellä ohjeistuksella. Luettelomuodon ja erityisesti joustavuutta edellyttävän toteuttamistavan voidaan arvioida soveltuvan huonosti lain tasoiseen sääntelyyn. Erityisesti käytännön soveltamisen ja työmarkkinoiden tarpeiden joustavan huomioon ottamisen on katsottu edellyttävän asetusmuotoa. Analyysi direktiivin vaatimukset täyttävän ja Suomen maatalouden ja matkailun rakenteiden edellyttämän luettelon sisällöstä on kirjattu esityksen perusteluihin. Kausiluonteisen toiminnan määritelmä tulee suoraan direktiivistä.
Hallintovaliokunta pitää edellä mainituista syistä perusteltuna, että direktiivin edellyttämästä luettelosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Asetuksenantovaltuutta tulee kuitenkin täsmentää. Asetuksenantovaltuuden tavanomaisen kirjoittamistavan mukaan laissa tulisi olla perussäännös asiasta, josta asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset. Hallituksen esitykseen sisältyvä asetuksenantovaltuus on muotoiltu niin, että kysymys on tosiasiassa lain soveltamisalasta. Lakiehdotukseen ei sisälly varsinaista soveltamisalapykälää. Hallintovaliokunta ehdottaa tämän vuoksi yksityiskohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenevin tavoin 1. lakiehdotusta täsmennettäväksi niin, että 1 §:ään lisätään lain soveltamisalaa koskeva säännös ja 24 §:ssä oleva asetuksenantovaltuus muotoillaan uudelleen.
ICT-laki
Ehdotetussa ICT-laissa säädetään yritysten sisällä kolmannesta maasta Suomeen lähetettävien johtajien, asiantuntijoiden ja harjoittelijoiden maahantulon ehdoista ja oikeuksista Suomessa. Oleskeluoikeuden todentamiseksi henkilölle myönnetään ICT-oleskelulupa. EU-jäsenvaltion myöntämällä luvalla voidaan siirtyä toiseen jäsenvaltioon ja myös työskennellä siellä, kun siirtyminen tapahtuu saman yrityksen tai yritysryhmän eri jäsenvaltioissa toimivien yksiköiden välillä lyhytaikaisen liikkuvuuden (enintään 90 päivää kunkin 180 päivän jakson aikana) tai pitkäaikaisen liikkuvuuden (yli 90 päivää) perusteella. Lyhytaikainen liikkuminen on ilmoituksenvaraista. Pitkäaikainen liikkuminen edellyttää ns. liikkuva ICT -oleskelulupaa. Työsuhde säilyy lähettävään yritykseen koko siirron ajan, mutta työsuhteen ehdot määräytyvät Suomen lainsäädännön mukaisesti.
Hallintovaliokunta pitää ICT-lain tuomana merkittävimpänä muutoksena toisessa jäsenvaltiossa ICT-oleskeluluvan saaneen henkilön oikeutta aloittaa työskentely Suomessa ennen Maahanmuuttoviraston ratkaisua työskentelyoikeudesta. Työllisyyden ja kilpailukyvyn edistämiseksi on tärkeää, että Suomi on houkutteleva kohde yritysten tutkimus- ja tuotekehitystoiminnalle sekä yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteistyölle. Muutoksen voidaan arvioida joustavoittavan erityisesti useassa jäsenvaltiossa toimivien yritysten mahdollisuuksia hyödyntää Eurooppaan lähetettyä henkilöstään vaihtelevissa tilanteissa ilman haitallisia vaikutuksia Suomen työmarkkinoilla.
Työnteko voidaan Maahanmuuttoviraston ilmoituksella välittömästi keskeyttää. Jäsenvaltiosta toiseen siirtymistä koskeviin säännöksiin liittyy määräys ensimmäisen luvan myöntäneen jäsenvaltion velvollisuudesta ottaa takaisin henkilöt, joiden työskentely- tai oleskeluoikeus toisessa jäsenvaltiossa ei täyty tai ei enää täyty.
ICT-laissa tarkoitettujen työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä oikeudet terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan vastaavat suomalaisten oikeuksia, mutta ovat käytännössä vähämerkityksellisempiä, koska siirtoihin yleensä muiden etujen ohella liittyy konsernin järjestämä yksityinen vakuutusturva. Yhdenvertaista kohtelua sosiaaliturvan alalla on käsitelty edellä tässä mietinnössä.