Yleistä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi valtion virkamieslakia (750/1994), turvallisuusselvityslakia (726/2014) sekä Maanpuolustuskorkeakoulusta (1121/2008), Poliisiammattikorkeakoulusta (1164/2013) ja rajavartiolaitoksen hallinnosta (577/2005) annettuja lakeja.
Ehdotettujen muutosten yleisenä tavoitteena on varmistaa keskeisten kansallisten turvallisuus-etujen suojaa kehittämällä henkilöstöturvallisuutta valtionhallinnossa. Tarkoituksena on varmistaa, että nimitysharkintaa käytettäessä otetaan huomioon valtionhallinnon tehtäviin valittavien nuhteettomuus, tehtävien hoidossa vaadittava riippumattomuus erilaisista sidonnaisuuksista ja muu luotettavuus virkaan kuuluvien tehtävien edellyttämällä tavalla.
Hallituksen esityksen perusteluista käy ilmi, että valmistelun aikana on ollut esillä myös vaihtoehto valtion virkamieslain muuttamisesta niin, että laissa lueteltaisiin ne virat, joihin voidaan nimittää vain Suomen kansalainen, jolla ei ole toisen valtion kansalaisuutta. Tästä on kuitenkin luovuttu muun muassa sen vuoksi, että mainitun kaltaiseen sääntelyyn olisi sisältynyt eräitä ongelmia perustuslain yhdenvertaisuus- ja syrjintäsääntelyn kannalta. Valmistelussa on päädytty nyt käsillä olevaan ehdotukseen, jossa ulkomaansidonnaisuuksiin liittyviä turvallisuuskysymyksiä tarkastellaan yleisemmin.
Valiokunta pitää välttämättömänä, että keskeiset kansalliset edut suojataan mahdollisimman kattavasti. Näitä etuja ei voida henkilöstöturvallisuuden näkökulmasta riittävän tehokkaasti suojata muutoin kuin selvittämällä ja ottamalla huomioon tiettyihin virkoihin nimitettävänä olevien henkilöiden turvallisuusriskejä aiheuttavat ulkomaansidonnaisuudet. Ulkomaansidonnaisuuksista johtuvat riskit selvitetään ja arvioidaan ehdotuksen mukaan osana turvallisuusselvityslaissa säädettyä menettelyä. Ehdotettu sääntely mahdollistaa keskeisten kansallisten etujen suojaamisen myös silloin, kun nimitettävä henkilö on vain Suomen kansalainen tai kansallisen edun kannalta merkityksellistä tehtävää hoidetaan yksityisessä yrityksessä.
Valiokunta toteaa, että sisäministeriössä ja puolustusministeriössä on käynnissä selvityshankkeet mainittujen ministeriöiden hallinnonaloilla tarvittavista lainsäädäntömuutoksista, joilla Rajavartiolaitoksen ja puolustusvoimien sotilasvirkoihin voitaisiin nimittää pääsääntöisesti vain Suomen kansalainen, jolla ei ole muuta kansalaisuutta. Asia tuodaan esiin myös puolustusvaliokunnan lausunnossa (PuVL 7/2017 vp).
Hallintovaliokunta pitää ehdotuksen tavoitteita kannatettavina sekä ehdotettuja muutoksia tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä esitetyin huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Suomen kansalaisuus virkaan nimittämisen edellytyksenä
Valtion virkamieslain 7 §:n 1 momentissa säädetään niistä viroista, joihin voidaan nimittää vain Suomen kansalainen. Mainitun säännöksen luettelo kattaa laajasti muun muassa ylimmät valtionhallinnon virat sekä puolustushallinnon, poliisihallinnon, Rajavartiolaitoksen, Tullin ja oikeuslaitoksen virat. Suomen kansalainen voidaan jatkossakin nimittää näihin virkoihin, vaikka hänellä on myös jonkin muun valtion kansalaisuus.
Luetteloa Suomen kansalaisuutta edellyttävistä viroista ehdotetaan täsmennettäväksi ja osin laajennettavaksi. Kansalaisuusvaatimus laajennetaan koskemaan virkoja, joita hoitava saa salassa pidettäviä ja turvallisuusluokiteltavia tietoja, joiden oikeudeton käyttö, luovuttaminen ja muu käsittely voi vaarantaa keskeisiä yleisiä etuja. Luetteloon lisätään myös sellaisia tehtävään määräykseen perustuvia tehtäviä, joita siinä ei nykyisin ole. Muutokset laajentavat jonkin verran säännöksen soveltamisalaa. Muutoksen jälkeen Suomen kansalaisuutta edellytetään noin 23 500 virassa tai tehtävässä. Nykytilaan verrattuna uusia virkoja ja tehtäviä on noin 250. Valtion virkamiesten kokonaismäärä oli vuoden 2016 lopussa noin 67 000.
Perustuslain 125 §:n 1 momentin mukaan lailla voidaan säätää, että määrättyihin julkisiin virkoihin tai tehtäviin voidaan nimittää vain Suomen kansalainen. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 33/2017 vp) viitataan valiokunnan aiempaan käytäntöön, jossa kansalaisuusvaatimus on katsottu voitavan asettaa kelpoisuusehdoksi erityisesti sellaisiin virkoihin, joihin kuuluu merkittävää julkisen vallan käyttöä, kuten esimerkiksi poliisimiehen ja Rajavartiolaitoksen virkoihin. Perustuslakivaliokunta on myös katsonut, että puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen upseerien tehtävät ovat kansakunnan yleisen turvallisuuden kannalta sillä tavoin merkittäviä, että myös tällaisiin virkoihin johtavaan koulutukseen on voitu asettaa kansalaisuusvaatimus.
Hallituksen esityksessä perustellaan kunkin mainitussa luettelossa olevan tehtävän osalta, miksi näihin tehtäviin vaaditaan Suomen kansalaisuutta. Perusteita ovat muun muassa merkittävä julkisen vallan käyttö, toimiminen lähellä valtiojohtoa ja laaja-alainen tiedonsaanti kansallisen turvallisuuden kannalta keskeisistä tiedoista, päätöksenteon valmisteluun vaikuttaminen yhteistyössä valtioneuvoston jäsenten kanssa, kansallinen turvallisuus, Suomen ulkosuhteet, valmiuteen ja varautumiseen liittyvät tehtävät, kyberturvallisuuden kannalta merkittävät tehtävät sekä pääsy muutoin kuin satunnaisesti käsittelemään suojaustasoihin I—II luokiteltuja asiakirjoja. Hallintovaliokunta pitää saadun selvityksen perusteella edellytystä Suomen kansalaisuudesta luettelossa mainituissa viroissa perusteltuna. Esimerkiksi ministeriön valmiuspäällikön tehtävässä sekä eräiden virastojen päällikön välittöminä alaisina toimivien johtajien viroissa edellytetään jatkossa Suomen kansalaisuutta.
Vaatimus Suomen kansalaisuudesta koskee ehdotetun valtion virkamieslain 7 §:n 2 momentin mukaan myös niitä tilanteita, joissa virkamies määrätään sellaista virkaa vastaavaan tehtävään, jossa edellytetään Suomen kansalaisuutta. Valiokunta pitää johdonmukaisena sääntelyn ulottamista ehdotetulla tavalla tehtävään määräämiseen.
Virkaan nimitettävän henkilön nuhteettomuus ja luotettavuus
Yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaan taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Koetellulla kansalaiskunnolla tarkoitetaan perustuslain esitöiden mukaan yleisessä kansalaistoiminnassa saatuja viran hoidon kannalta merkityksellisiä ansioita sekä nuhteetonta käytöstä. Nimitysperusteita on tulkittava yhteydessä kunkin viran yleisiin ja erityisiin kelpoisuusvaatimuksiin, joihin liittyen on otettava huomioon myös viran nimi ja tehtäväpiiri sekä virkaan kuuluvat konkreettiset työtehtävät.
Valtion virkamieslain 8 c §:ään ehdotetaan otettavaksi nimenomainen säännös siitä, että nimitysharkinnassa on varmistuttava virkaan valittavan henkilön nuhteettomuudesta sekä siitä, ettei hänellä ole sellaisia sidonnaisuuksia, jotka voivat vaarantaa virkaan kuuluvien tehtävien asianmukaisen hoitamisen. Koska säännös koskee nimitysharkintaa, sitä sovelletaan myös nimitettäessä henkilö valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentin nojalla määräaikaiseen virkasuhteeseen. Ehdotetulla muutoksella pyritään siihen, että valtion turvallisuuden kannalta keskeisiin tehtäviin valittavien henkilöiden nuhteettomuus, riippumattomuus ja luotettavuus voidaan varmistaa ennen nimityksen tekemistä nykyistä paremmin. Ehdotetulla säännöksellä tehostetaan osaltaan yleisten nimitysperusteiden toteutumista käytännössä.
Valiokunta toteaa, että virkaan nimitettävän nuhteettomuus, riippumattomuus ja luotettavuus ovat keskeisiä vaatimuksia, jotka koskevat paitsi virkamiehiä myös koko julkishallinnon toimintaa ja hyvää hallintoa. Virkamiehen luotettavuuteen kuuluu kyky hoitaa tehtävät rehellisesti ja lojaalisti. Virkamiehen on valtion virkamieslain 14 §:n mukaan suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä sekä noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Näin ollen ehdotetulla säännöksellä on kiinteä yhteys mainittuun säännökseen. Voimassa olevassa lainsäädännössä on myös eräitä erityissäännöksiä valtionhallinnon tehtävään nimitettävän henkilön luotettavuudesta. Esimerkiksi Rajavartiolaitoksen virkaan nimitettävän tulee muun ohella olla elämäntavoiltaan nuhteeton ja luotettava (laki rajavartiolaitoksen hallinnosta, 10 §:n 1 mom.) ja puolustusvoimien virkaan nimitettävältä vaaditaan tehtävien edellyttämää luotettavuutta (laki puolustusvoimista, 37 §:n 1 mom.).
Perustuslakivaliokunnan mielestä säännöksen ehdotettu muotoilu vaikuttaa merkitsevän virkamiehille kelpoisuusvaatimuksen kaltaista vaatimusta nuhteettomuudesta (PeVL 33/2017 vp). Kaikkia valtion virkoja koskevan nuhteettomuusvaatimuksen muotoilun ehdottomuus ja laajuus on hakijoiden oikeusturvan näkökulmasta perustuslakivaliokunnan mukaan jossain määrin ongelmallinen. Hallintovaliokunta ehdottaa muun muassa tästä syystä 1. lakiehdotuksen 8 c §:n 1 momentin säännöksen täsmentämistä jäljempänä valiokunnan yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevin tavoin.
Viranomainen voi varmistua virkaan nimitettävänä olevan luotettavuudesta eri keinoin, kuten hankkimalla henkilöturvallisuusselvityksen, tarkistamalla nimikirjan ja luottotietorekisterin tiedot, henkilöarviointipalveluja hyödyntämällä ja hakijaa haastattelemalla sekä arvioimalla näin saatuja tietoja. Viranomaisen velvollisuus ei ulotu ehdotuksen mukaan yhtä laajalle kaikissa tilanteissa eikä se luo velvollisuutta kaikissa nimitysasioissa selvittää henkilön taustaa turvallisuusselvitysmenettelyn avulla.
Valiokunta tähdentää, että henkilön taustalla on erilainen merkitys ja painoarvo eri viroissa ja tehtävissä. Esimerkiksi erityissuojattavien tietoaineistojen tietoja jatkuvasti työssään käyttäviltä edellytetään erityisen korkeaa luotettavuuden tasoa. Sama koskee julkishallinnon turvallisuustehtävissä toimivia sekä muita henkilöitä, jotka työtehtävissään saavat salassa pidettäviä keskeisiin turvallisuusetuihin vaikuttavia tietoja. Henkilön nuhteettomuuden ja muun luotettavuuden arvioinnin tuleekin aina olla tehtäväsidonnaista.
Ulkomaansidonnaisuuksien selvittäminen osana turvallisuusselvitystä
Turvallisuusselvityslaki on yleislaki, jonka avulla parannetaan keskeisten kansallisten etujen suojaa henkilöstöön liittyviltä riskeiltä. Turvallisuusselvitysmenettelyn piiriin kuuluvat kaikki keskeiset kokonaisturvallisuuden kannalta merkitykselliset tehtävät riippumatta siitä, onko kysymys julkishallinnossa vai yksityissektorilla suoritettavasta tehtävästä.
Hallituksen esityksen perustelujen mukaan turvallisuusselvitysmenettelyssä käytettävissä olevat tietolähteet tai turvallisuusselvityksen kohteen tiedonantovelvollisuutta koskevat säännökset eivät nykyisellään luo riittäviä toimivaltuuksia turvallisuusselvityksiä laativille viranomaisille saada, ottaa huomioon ja ilmoittaa henkilöitä nimittävälle viranomaiselle tai muulle palvelussuhteeseen ottavalle taholle selvityksen kohteen sellaisia ulkomaansidonnaisuuksia, joilla voi olla merkitystä keskeisten kansallisten etujen suojaamisen kannalta. Toimivaltaisen viranomaisen mahdollisuudet käytettävissä olevien tietojen tarkistamiseen eivät myöskään ole riittäviä.
Valiokunta pitää tärkeänä, että henkilön luotettavuuden sekä painostuksesta vapaan ja riippumattoman tehtävien hoidon varmistamiseksi hänen ulkomaansidonnaisuuksiaan voidaan selvittää ehdotetulla tavalla nykyistä laajemmin. Saadun selvityksen mukaan ulkomaiset turvallisuusviranomaiset ovat jo pyrkineet hyödyntämään toiminnassan suomalaisten virkamiesten sidonnaisuuksia toiseen valtioon. Muutoksella parannetaan paitsi valtionhallinnon myös yksityisen sektorin mahdollisuuksia ehkäistä kansallisia etuja vaarantavaa yritysvakoilua ja suojata kriittisen infrastruktuurin toimivuutta.
Turvallisuusetujen suojaamisessa on otettava huomioon rekrytoitavien henkilöiden perusoikeudet ja se, että säännökset ovat sopusoinnussa Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Hallintovaliokunta korostaa perustuslakivaliokunnan tavoin (PeVL 33/2017 vp), että ulkomaansidonnaisuuksia tulee arvioida yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti viran erityispiirteet ja vaatimukset huomioiden.
Turvallisuusselvitysmenettelyssä henkilön taustan selvittää ja sen perusteella muotoutuvan lopputuloksen henkilön luotettavuudesta täytettävänä olevan tehtävän kannalta laatii turvallisuusviranomainen, joko suojelupoliisi tai Pääesikunta, joka tekee turvallisuusselvitykset puolustusvoimiin liittyvien tehtävien osalta. Henkilöturvallisuusselvitys on keskeisin keino palvelussuhteeseen valittavana olevan henkilön luotettavuuden arvioinnissa etenkin silloin, kun kysymys on turvallisuusetujen kannalta keskeisiin virkoihin tai niihin johtaviin tutkintoihin valittavista. Selvitys voidaan laatia myös jo palvelussuhteessa olevasta tai henkilöstä, jota ollaan valitsemassa viranomaisen toimeksiannosta suoritettavaa tehtävää varten, taikka henkilöstä, joka on sellaisen yrityksen palveluksessa, jolle viranomainen on antamassa toimeksiantotehtävää. Yleisenä edellytyksenä turvallisuusselvityksen tekemiselle on, että selvityksen kohde on antanut siihen suostumuksensa.
Henkilöturvallisuusselvitys voidaan tehdä suppeana, perusmuotoisena tai laajana. Selvityksessä käytettävät tietolähteet ovat sitä laajemmat, mitä kriittisempään tehtävään henkilöä ollaan valitsemassa. Ulkomaansidonnaisuuksia koskeva selvitys tulee ehdotuksen mukaan säännönmukaiseksi osaksi laajaa henkilöturvallisuusselvitystä. Tämä tarkoittaa sitä, että toimivaltaiset viranomaiset voivat kaikkia valtion turvallisuuden ja muiden kansallisten etujen suojan kannalta merkityksellisiä virkoja täytettäessä selvittää henkilön ulkomaansidonnaisuudet ja arvioida niihin liittyvät riskit.
Perusmuotoisessa henkilöturvallisuusselvityksessä ulkomaansidonnaisuudet voidaan selvittää, jos selvitys laaditaan lain 19 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua tehtävää varten. Tällaisia ovat tehtävät, joissa selvityksen kohde saa oikeuden muutoin kuin satunnaisesti käsitellä sellaisia viranomaisen asiakirjoja, jotka voidaan tai tulee luokitella suojaustasoihin II—III kuuluviksi. Näissä tehtävissä on edellytettävä erityistä luotettavuutta. Sama koskee sellaisia tehtäviä, joissa selvityksen kohde salassa pidettäviä tietoja paljastamalla tai muulla lainvastaisella teolla voi merkittävällä tavalla vaarantaa valtion turvallisuutta, maanpuolustusta, kansainvälisiä suhteita, poikkeusoloihin varautumista, väestönsuojelua tai yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja taikka mainittujen etujen suojaamiseksi toteutettuja turvallisuusjärjestelyjä.
Ulkomaansidonnaisuudet voidaan ehdotetun turvallisuusselvityslain 25 §:n 4 momentin mukaan selvittää osana perusmuotoista turvallisuusselvitystä myös silloin, kun toimivaltainen viranomainen katsoo sen olevan tarpeen selvitystä laadittaessa esille tulleiden tietojen ja selvityksen kohteena olevan tehtävän kannalta. Valiokunta toteaa, että toimivaltaiselle viranomaiselle annettavaksi ehdotettu toimivaltuus on välttämätön lain toimivuuden varmistamiseksi erilaisissa tilanteissa. Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että turvallisuusselvityksen kohteena olevaa henkilöä voidaan haastatella jatkossa myös hänen ulkomaansidonnaisuuksistaan turvallisuusselvityksen tasosta riippumatta. Toimivaltainen viranomainen voi haastattelun perusteella päätyä siihen, että ulkomaansidonnaisuuksia selvitetään muissakin kuin ehdotetun lain 25 §:n 3 momentissa nimenomaisesti mainituissa tapauksissa.
Hallituksen esityksen perustelujen mukaan valmistelun yhteydessä on ollut esillä myös vaihtoehto, jonka mukaan kaikkia perusmuotoisia henkilöturvallisuusselvityksiä laadittaessa selvitettäisiin selvityksen kohteen ulkomaansidonnnaisuudet. Ulkomaansidonnaisuuksien selvittäminen vaatii sekä toimivaltaisilta että selvitystä hakevilta viranomaisilta melko paljon henkilöresursseja. Tämän vuoksi on pidetty tarkoituksenmukaisena, että ulkomaansidonnaisuuksien selvittäminen annetaan edellä mainituin tavoin toimivaltaisen asiantuntijaviranomaisen harkittavaksi.
Valiokunta pitää ehdotettua sääntelyä tässä vaiheessa riittävänä ja toteaa, että ulkomaansidonnaisuuksien selvittämistä on säännösten soveltamisesta saatavien kokemusten perusteella tarkoitus myöhemmin laajentaa. Saadun selvityksen mukaan turvallisuusselvityslain 16 §:n nojalla on tarkoitus antaa valtioneuvoston asetus, jossa säädetään niistä viroista tai tehtävistä, joissa toimivista henkilöistä on aina haettava henkilöturvallisuusselvitys. Lisäksi turvalllisuusselvityslailla perustetun arviointikriteerilautakunnan on määrä laatia ulkomaansidonnaisuuksien arvioinnista erillinen tulkintasuositus.
Ulkomaan sidonnaisuuksien seuranta ja nimittävän viranomaisen tiedonsaanti
Turvallisuusselvityslain 28 a §:ssä ehdotetaan säädettäväksi ilmoitusvelvollisuus ulkomaansidonnaisuuksissa tapahtuneista muutoksista. Henkilön, jonka sidonnaisuuksia on selvitetty turvallisuuselvityksen yhteydessä, on ehdotuksen mukaan ilmoitettava uusista tai muuttuneista ulkomaansidonnaisuuksistaan ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaiselle viranomaiselle. Puolustusvaliokunta on lausunnossaan (PuVL 7/2017 vp) pitänyt ulkomaansidonnaisuuksien selvittämisessä ongelmana sitä, että sidonnaisuuksia koskevat tiedot tulevat rekisteritietoja lukuun ottamatta pääosin selvityksen kohteelta itseltään. Esimerkiksi tieto henkilön muusta kuin Suomen kansalaisuudesta ei välttämättä muutoin ole viranomaisten tiedossa.
Valiokunta pitää ehdotettujen muutosten tavoitteiden toteutumisen kannalta tärkeänä, että ulkomaansidonnaisuuksissa tapahtuvia muutoksia seurataan. Ulkomaansidonnaisuuksia koskevasta muutosilmoituksesta voi käydä ilmi sellainen olosuhteen muutos, jonka johdosta selvityksen laatinut viranomainen voi uusia turvallisuusselvityksen. Tämä voidaan tehdä, jos viranomainen arvioi, että muutoksella on merkitystä henkilön edellytyksiin hoitaa tehtäväänsä riippumattomasti tai muutoin luotettavasti. Toimivaltainen viranomainen voi omasta aloitteestaan peruuttaa henkilöturvallisuusselvitystodistuksen, jos selvityksen kohteelle ei muuttuneiden olosuhteiden vuoksi enää todistusta voitaisi antaa.
Toimivaltaisella viranomaisella on ehdotetun sääntelyn mukaan (28 b §) velvollisuus ilmoittaa selvitystä hakeneelle viranomaiselle, jos edellä mainitusta muutosilmoituksesta käy ilmi tietoja, jotka olisivat voineet vaikuttaa turvallisuusselvityksen lopputulokseen. Tarkoituksena on varmistaa, että ulkomaansidonnaisuuksien muutokset tulevat myös työnantajan tietoon. Valiokunta korostaa ehdotetussa säännöksessä tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden merkitystä. Turvallisuusselvitysrekisterin käyttöönotto parantaa osaltaan tiedonkulkua viranomaisten välillä. Rekisterin käyttötarkoitus ei ehdotetun sääntelyn johdosta muutu.
Julkishallinnon turvallisuusalan koulutuksen valintakriteerien selkeyttäminen
Uudistuksen tavoitteena on myös tehostaa valtionhallinnon keskeisiin turvallisuusvirkoihin koulutettavien valintaa siten, että jo koulutukseen valittaessa otetaan nykyistä laajemmin huomioon henkilön riippumattomuus ja luotettavuus muutoinkin.
Ulkomaansidonnaisuuksia koskeva selvitys voidaan jatkossa tehdä henkilöstä, jota ollaan valitsemassa koulutukseen, jonka tarkoituksena on valmentaa henkilöitä ulkoasiainhallinnon tehtäviin, samoin kuin Maanpuolustuskorkeakoulun upseerin virkaan johtaviin opintoihin, Poliisiammattikorkeakoulun poliisitehtäviin tai pelastusalan ammattikorkeakoulututkintoon tähtääviin opintoihin taikka Raja- ja merivartiokoulun rajavartijan virkaan johtaviin opintoihin. Mainittuihin turvallisuusalan opintoihin valittavista haetaan erityissäännösten perusteella aina henkilöturvallisuusselvitys.
Hallituksen esitykseen sisältyvät säännösehdotukset merkitsevät kokonaisuudessaan sitä, että upseerin virkaan, poliisitehtäviin ja rajavartijaksi valittavien tausta, mukaan lukien heidän ulkomaansidonnaisuutensa, tulevat aina selvitetyksi henkilöturvallisuusselvitysmenettelyssä jo ennen kuin he pääsevät koulutukseen. Tämä on tarkoituksenmukaista paitsi koulutusresurssien tarkoituksenmukaisen käytön, myös henkilöiden oman ajankäytön ja aseman kannalta. Mainittuun koulutukseen valittavilta edellytetään jo nykyisin Suomen kansalaisuutta.
Seuraamukset
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen esityksessä ei ehdoteta säädettäväksi seuraamuksista niiden tilanteiden varalta, joissa henkilö valintamenettelyn aikana antaa viranomaiselle tietoisesti puutteellisia tai virheellisiä tietoja taikka salaa asian, joka kuuluu selvitettäviin asioihin esimerkiksi turvallisuusselvityksessä. Saadun selvityksen mukaan asia ratkaistaan näissä tilanteissa virkamiesoikeudellisten säännösten nojalla, jolloin seuraamuksena voi olla esimerkiksi virkasuhteen purkaminen koeaikana tai irtisanominen.
Valiokunta korostaa, että viranomaisen tulee aina mahdollisia seuraamuksia harkitessaan ottaa huomioon teon tai laiminlyönnin vakavuuden lisäksi sen vaikutus virkamiehen tehtäviin ja viranomaisen toimintaan sekä käytettävä suhteellisuusperiaatteen mukaista asianmukaista seuraamusta. Esimerkiksi virkasuhteen purkaminen on mahdollista vain, jos virkamies törkeästi rikkoo tai laiminlyö virkavelvollisuuksiaan.
Kysymys virheellisten tai puutteellisten tietojen antamisen seuraamuksista liittyy hallituksen esityksen perustelujen mukaan laajempaan virkamiesoikeudelliseen kokonaisuuteen, sillä valtion virkamieslaissa ei ole erityisiä säännöksiä seuraamuksista myöskään niiden tilanteiden varalta, joissa virkamies jättää ilmoittamatta tai antaa väärää tietoa muuttuneista taloudellisista olosuhteista lain 8 a §:ssä tarkoitettuun sidonnaisuusilmoitukseen liittyen.
Valiokunta pitää välttämättömänä, että ehdotettujen muutosten vaikutuksia seurataan ja arvioidaan erityisesti siitä näkökulmasta, onko puutteellisten tai väärien tietojen antamisen seuraamuksista tarpeen säätää nykyistä tarkemmin.
Toimivaltaisten viranomaisten resurssit
Suojelupoliisi teki vuonna 2016 noin 44 000 suppeaa turvallisuusselvitystä, 18 000 perusmuotoista turvallisuusselvitystä ja 120 laajaa turvallisuusselvitystä. Pääesikunta puolestaan teki 12 000 suppeaa, 9 000 perusmuotoista ja 87 laajaa turvallisuusselvitystä.
Suojelupoliisin turvallisuusselvityksiin liittyvät haastattelut aiheuttavat hallituksen esityksen perustelujen mukaan resurssitarpeita ja merkittäviä lisäkustannuksia suojelupoliisille. Lain toimeenpano lisää suojelupoliisin työmäärää arviolta noin 15—17 henkilötyövuodella ja kustannuksia 880 000—980 000 eurolla selvitysmenettelyn kohteiden määrästä riippuen. Resurssi- ja kustannuslisäys on pysyvä.
Turvallisuusselvityksistä peritään pääsääntöisesti käsittelymaksu selvitystä pyytäneeltä taholta. Suojelupoliisille aihetuvat lisäkustannukset peritään turvallisuusselvitysten käsittelymaksua korottamalla. Käsittelymaksujen suuruutta tarkastellaan vuoden 2018 poliisin suoritteiden maksullisuudesta annettavan sisäministeriön asetuksen valmistelun yhteydessä.
Poliisihallintoon rekrytoitavan henkilöstön osalta turvallisuusselvitykset on säädetty sisäministeriön asetuksessa maksuttomiksi. Tämä maksuttomuus on tarkoitus säilyttää. Suoritteiden tuottamisen kustannukset kuitenkin kasvavat suojelupoliisissa, ja suojelupoliisille aiheutuu tästä 600 000 euron lisämäärärahan tarve, joka on saadun selvityksen mukaan tarkoitus kattaa vuoden 2018 täydentävässä talousarviossa. Jos poliisihallinnon henkilöstön turvallisuusselvitykset olisivat maksullisia, poliisille aiheutuisi lisäkustannuksia 750 000 euroa vuodessa.
Valiokunta on aiemmin korostanut, että turvallisuusselvityksestä perittävät käsittelymaksut eivät saa vaikuttaa lain mukaiseen velvollisuuteen hakea tehtävän edellyttämän tasoista turvallisuusselvitystä (HaVM 14/2016 vp). Lisäksi on otettava huomioon, ettei turvallisuusselvitysten kustannuksista aiheudu negatiivisia vaikutuksia virastojen taloudellisiin toimintaedellytyksiin.