Johdanto

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2017/853 (asedirektiivi) on muutettu aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annettua neuvoston direktiiviä 91/477/ETY. Asedirektiivin muutosten taustalla ovat viime vuosina tapahtuneet terrori-iskut, joihin vastaamiseksi tiettyjen ampuma-aseiden hankkimista ja hallussapitoa koskevia säännöksiä on direktiivissä tiukennettu. Hallituksen esityksen tavoitteena on panna täytäntöön asedirektiivin muutokset.  

Kielletyt ampuma-aseet, isot latauslaitteet ja deaktivoidut ampuma-aseet

Asedirektiivissä osa aikaisemmin luvanvaraisten ampuma-aseiden luokkaan kuuluneista aseista on siirretty kiellettyjen ampuma-aseiden luokkaan. Näitä aseita ovat sarjatuliaseista muunnetut itselataavat kertatuliaseet, pitkät keskisytytteiset itselataavat kertatuliaseet, mikäli niiden osana on tai niihin on lisätty latauslaite, jonka kapasiteetti on yli kymmenen patruunaa, ja lyhyet keskisytytteiset itselataavat kertatuliaseet, jos niiden osana on tai niihin on lisätty latauslaite, jonka kapasiteetti on yli 20 patruunaa.  

Hallituksen esityksessä ehdotetaan ampuma-aselain (1/1998) määritelmiä ja luvan myöntämisen edellytyksiä koskevia säännöksiä muutettavaksi vastaamaan asedirektiiviä. Ampuma-aselaissa määritellään erityisen vaaralliseksi ampuma-aseeksi sarjatuliaseista muunnetut itselataavat kertatuliaseet sekä tietyt itselataavan kertatuliaseen ja ison latauslaitteen yhdistelmät. 

Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksessä hyödynnetään asedirektiivissä jäsenvaltioille säädetty mahdollisuus myöntää lupia tiettyjä, direktiivimuutoksella kiellettyyn luokkaan siirrettyjen ampuma-aseiden hankkimista ja hallussapitoa varten esimerkiksi maanpuolustustarkoituksessa, museoille ja keräilijöille, koulutustarkoituksessa sekä urheiluampujille. Luvan myöntämistä asedirektiivissä kiellettyihin ampuma-aseisiin koskevat aikaisempaa tiukemmat edellytykset, jotta täytetään asedirektiivin asettamat vaatimukset lupien myöntämiselle. Asedirektiivi edellyttää urheiluampujalta ampumaseuran jäsenyyttä ja urheiluammunnan säännöllistä harjoittelua seurassa vähintään 12 kuukauden ajan. Nämä vaatimukset lisätään luvan myöntämisen edellytyksiin ampuma-aselakiin itselataavan kertatuliaseen ja ison latauslaitteen yhdistelmän osalta.  

Hallituksen esityksessä käytetään hyväksi myös asedirektiivin mahdollistama siirtymäsäännös kiellettyihin aseisiin. Näin ollen esityksen mukaan ennen direktiivin voimaantuloa hankitut, asedirektiivissä kiellettyjen ampuma-aseiden luokkaan siirretyt ampuma-aseet saa pitää hallussaan luvan voimassaoloajan. Asedirektiivissä siirtymäsäännös on sidottu direktiivin voimaantuloon, joten sen jälkeen hankittuihin ampuma-aseisiin ei sitä voida soveltaa.  

Isot latauslaitteet ovat olleet Suomessa lupavapaita. Asedirektiivissä ampuma-aseen latauslaitetta ei ole määritelty aseen osaksi, mutta asedirektiivi edellyttää, että isojen latauslaitteiden hankinta on sallittu ainoastaan henkilöille, joilla on siihen lupa joko asedirektiivin siirtymäsäännöksen kautta tai kiellettyihin ampuma-aseisiin myönnettävän poikkeusluvan perusteella. Lisäksi asedirektiivi edellyttää, että jos henkilöllä on hallussaan luvatta iso latauslaite ja hänellä on lupa luvanvaraisten ampuma-aseiden luokkaan kuuluvaan ampuma-aseeseen, hänen aselupansa tulee peruuttaa. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että itselataaviin kertatuliaseisiin asennettavaksi sopivat isot latauslaitteet määritellään aseen osaksi ja ne ovat luvanvaraisia, jotta latauslaitteiden kauppaa ja niiden hallussapitoa voidaan tehokkaasti valvoa ja säännellä asedirektiivin vaatimusten täyttämiseksi. Muutoksen vaikutuksia vähentää se, että luvanvaraisuuden ulkopuolelle jäävät sellaiset latauslaitteet, jotka on valmistettu sellaiseen sarjatuliasemalliin, jonka valmistus on alkanut ennen vuotta 1946 ja jotka eivät sovi asennettavaksi keskisytytteiseen itselataavaan kertatuliaseeseen tai lippaalliseen kertatuliaseeseen. Asedirektiivin latauslaitteita koskevat säännökset koskevat itselataavaan kertatuliaseeseen asennettavaksi sopivia latauslaitteita, ja esimerkiksi vanhojen Suomi-konepistoolien latauslaitteet eivät sovellu asennettavaksi itselataaviin kertatuliaseisiin, siten ne voidaan jättää luvanvaraisuuden ulkopuolelle. Lisäksi muutoksen vaikutuksia vähentää se, että esityksen mukaan pysyvästi toimintakelvottomaksi tehtyä latauslaitetta ei katsota aseen osaksi. Pysyvästi toimintakelvottomaksi tekemisestä annetaan tarkempia säännöksiä sisäministeriön asetuksella.  

Hallituksen esityksessä on ehdotettu tarkennuksia ampuma-aseen ja aseen osan merkintävaatimuksille asedirektiivin johdosta. Ehdotetun ampuma-aselain 110 b §:n mukaisesti ampuma-aseen ja aseen osan merkintävaatimuksen ulkopuolelle on jätetty äänenvaimentimet ja latauslaitteet. Latauslaitteet voidaan jättää merkintävaatimuksen ulkopuolelle, koska asedirektiivissä niitä ei ole määritelty aseen osaksi. Latauslaitteet ovat tähän mennessä olleet lupavapaita, eikä niihin ole tarvinnut tehdä merkintöjä. On huomattava, että ampuma-aselain mukaisen merkintävaatimuksen ulkopuolelle jättäminen ei tarkoita sitä, ettei latauslaitteeseen voida tehdä yksilöivää merkintää, tämä ei kuitenkaan ole lakiehdotuksen mukaan pakollista. Hallituksen esityksen mukaisesti latauslaitteiden hallussapito-oikeus sekä tieto latauslaitteen hallussapidosta merkitään poliisin asetietojärjestelmään aseen hallussapitoon oikeuttavan luvan kohdalle. Näin voidaan varmistua siitä, että asedirektiivin mukaisesti ainoastaan latauslaitteiden hallussapitoon oikeutetut voivat hankkia latauslaitteita. Valiokunnan mielestä merkintöjen tekeminen tulee viranomaisten ohjeistaa niin, että ne tehdään systemaattisesti ja siten, ettei samanlaisia merkintöjä tehdä eri lippaisiin. 

Asedirektiivin yksiselitteinen vaatimus on se, että mikäli henkilöllä on luvatta hallussaan iso latauslaite, hänen luvanvaraisten aseiden luokkaan kuuluvat aselupansa tulee peruuttaa, ja tätä koskien hallituksen esityksessä ehdotetaan uutta säännöstä. Latauslaitteen luvanvaraistamisen kautta tahallinen luvaton hallussapito olisi myös rikoslain 41 luvun 1 §:n mukainen ampuma-aserikos. Rikoslain 3 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan, jollei toisin säädetä, tässä laissa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava. Ampuma-aserikos on rangaistava vain tahallisena tekona. Tilanteessa, jossa luvaton latauslaite löytyisi esimerkiksi kotietsinnän yhteydessä eikä kiinteistön omistajalla olisi ollut tietoa siitä, että latauslaite on ollut kiinteistössä, ei kyseessä olisi rikoslain mukaisesti rangaistava ampuma-aselain vastainen hallussapito. Aselupia ei silloin peruuteta eikä asiassa nosteta syytettä. Syytteen nostamiselle on olemassa oma kynnyksensä. Ja lisäksi on otettava huomioon myös prosessissa noudatettavat oikeusperiaatteet, kuten puolustuksen suosimisen periaate, favor defensionis, johon liittyy in dubio pro reo -sääntö, jonka mukaan epäselvät tilanteet on ratkaistava epäillyn eduksi. Jos jonkin syyllisyyttä koskevan seikan suhteen on olemassa epäilyksiä, on syyte hylättävä. 

Latauslaitteen luvanvaraistamisen vaikutuksia on esityksessä rajattu myös niin sanotulla armonvuosisäännöksellä, eli rangaistavaa ei ole, jos oma-aloitteisesti luovuttaa luvattomasti hallussaan olleen latauslaitteen poliisille, sekä sodan aikaisten muistoesineiden jättämisellä soveltamisalan ulkopuolelle ja pysyvästi toimintakelvottomaksi ja pysyvästi kapasiteetiltaan rajoitetuksi tehtyjä latauslaitteita koskevilla poikkeuksilla. 

Asedirektiivissä deaktivoidut ampuma-aseet on siirretty ilmoitustenvaraisten ampuma-aseiden luokkaan. Muutoksen johdosta ampuma-aselaista ehdotetaan poistettavaksi virke siitä, että pysyvästi ampumakelvottomaksi tehtyä ampuma-asetta ei pidetä ampuma-aseena, ja ehdotetaan, että deaktivoidusta ampuma-aseesta tulee tehdä ilmoitus poliisille.  

Aseluvan haltijoiden seuranta ja lupien peruuttaminen

Asedirektiivi velvoittaa jäsenvaltiot perustamaan aseluvan haltijoita koskevan seurantajärjestelmän sen varmistamiseksi, että ampuma-aselupien myöntämisen edellytykset täyttyvät luvan voimassaolon ajan. Seurantajärjestelmän toiminta voi olla jatkuvaa tai ajoittaista. Lisäksi direktiiviin on otettu vaatimus aseluvan säännöllisestä tarkastelusta vähintään viiden vuoden välein, edellytys ei koske ilmoituksenvaraisia ampuma-aseita. Hallituksen esityksen mukaisesti ampuma-aselaissa säädetään aseluvan haltijoiden seurannasta. Voimassa olevan ampuma-aselain käsiaseita koskevaa velvoitetta ilmoittaa harrastuksen jatkumisesta laajennetaan direktiivissä luvanvaraisten aseiden luokkaan kuuluviin aseisiin, eli erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin ja itselataaviin kertatuliaseisiin. Muutos johtuu siitä, että näiden aseiden osalta luvan myöntämisen edellytyksenä ei ole ainoastaan hakijan sopivuus aseluvan haltijaksi, vaan myös harrastus- ja lupaviranomaisella tulee olla tieto siitä, että luvanhaltijalla on edelleen hyväksyttävä käyttötarkoitus aseelle.  

Asedirektiivi edellyttää aselupaedellytysten säännöllistä seurantaa vähintään viiden vuoden välein, ja lisäksi direktiivi edellyttää, että aselupa tulee peruuttaa, jos luvan myöntämisen edellytykset, kuten hyväksyttävä peruste aseluvan saamiseksi, eivät enää täyty. Aseluvan myöntämisen edellytyksenä ei ampuma-aselain mukaisesti ole vain hakijan käyttäytyminen ja soveltuvuus aseluvan haltijaksi, vaan myös harrastuneisuus. Nykyinen järjestelmä ei riitä täyttämään asedirektiivin velvoitetta, koska harrastuksen jatkumisen osoittamista koskeva velvoite viiden vuoden välein koskee vain käsiaseita. Poliisi suorittaa kyllä jatkuvaa lupavalvontaa, mutta nykyisellä lupavalvonnalla käytännössä tarkkaillaan hakijan käyttäytymistä, ei sitä, onko luvan myöntämisen perusteena ollutta harrastusta vielä olemassa. Hallituksen esityksen mukaisesti velvoite harrastuksen jatkumisen ilmoittamisesta on rajattu vain uusiin, lain voimaantulon jälkeen myönnettäviin lupiin, lukuun ottamatta käsiaseita, joita velvoite koskee jo nyt. Harrastuksen jatkumisen osoittamista koskeva velvoite koskee asedirektiivissä kiellettyjen ja luvanvaraisten aseiden luokkaan kuuluvia aseita. Muun kuin erityisen vaarallisen aseen osalta riittää, että joku ampuma-aselain mukainen käyttötarkoitus luvan kohteena olevalle ampuma-aseelle jatkuu, eli saman harrastusperusteen jatkumisen edellytystä ei ole. Harrastuksen jatkumisen osoittamiseen riittäisi esimerkiksi metsästyskortin voimassaolon osoittaminen. Uusi asetietojärjestelmä tulee olemaan käytössä, kun harrastuksen jatkumisen edellytykset viranomaisen pyynnöstä todennetaan. Menettelyssä on tarkoitus käyttää hyväksi asetietojärjestelmää ja sen mahdollistamaa sähköistä asiointia. 

Asedirektiivin mukaan jäsenvaltioiden tulee peruuttaa ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavat luvat, jos luvan myöntämisen edellytykset eivät enää täyty, aikaisemmin peruuttaminen oli harkinnanvaraista. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että ehdottomia ja harkinnanvaraisia luvan peruuttamisperusteita tulee muuttaa niin, että niissä tapauksissa, joissa luvan myöntämisen edellytykset eivät täyty, peruuttaminen ei ole enää harkinnanvaraista. Voimassaolevan ampuma-aselain mukaan lupa on voitu jättää peruuttamatta, vaikka henkilö on syyllistynyt rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi pitämään hallussaan aseita, tai luvanhaltijaa on hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, koska nämä peruuttamisperusteet ovat olleet harkinnanvaraisia. Kuitenkin ampuma-aselain mukaan yleisenä edellytyksenä luvan myöntämiselle on se, että henkilö on sopiva pitämään hallussa, ampuma-aseita käyttäytymiseltään ja terveydentilaltaan. Käytännössä esitetyn muutoksen ei arvioida muuttavan poliisin peruuttamiskäytäntöä, koska edellä mainituissa tilanteissa poliisi on peruuttanut luvanhaltijan aseluvat.  

Asedirektiivin mukaan luvanvaraisten aseiden luokkaan kuuluvan ampuma-aseen hankinta- ja hallussapitolupa tulee peruuttaa, jos havaitaan, että henkilöllä, jolle mainittu lupa on myönnetty, on luvatta hallussaan iso latauslaite, joka sopii asennettavaksi keskisytytteisiin itselataaviin kertatuliaseisiin tai lippaallisiin kertatuliaseisiin. Hallituksen esityksen mukaan ampuma-aselakiin lisätään säännös, jonka mukaan ison latauslaitteen luvaton hallussapito johtaa luvanvaraisten aseiden hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttavien lupien peruuttamiseen.  

Aseiden jäljitettävyys ja ilmoitus lainaamisesta

Asedirektiivissä ampuma-aseiden merkintää koskevia säännöksiä selkeytettiin, jotta voidaan parantaa ampuma-aseiden jäljitettävyyttä. Merkinnältä vaaditaan selkeyttä, pysyvyyttä ja yksilöintiä. Merkintä on tehtävä viipymättä valmistuksen jälkeen ja viimeistään ennen markkinoille saattamista tai viipymättä unionin alueelle tuonnin jälkeen. Ampuma-aselain merkintää koskevia säännöksiä muutetaan niin, että merkintää koskevia säännöksiä täsmennetään ja merkinnän tekemiselle asetetaan aikarajoitus. 

Asedirektiivissä ampuma-aseiden etäsopimuksella tapahtuvaan kauppaan lisättiin ehtoja ostajan henkilöllisyyden ja aseluvan tarkastamisesta. Jos yksityinen henkilö ostaa ampuma-aseita, aseen osia tai ampumatarvikkeita etäkaupalla, ostajan henkilöllisyys ja aselupa on tarkistettava. Tarkistus on tehtävä viimeistään ennen luovutusta tai sen yhteydessä. Ostajan henkilöllisyyden ja aseluvan tarkastamisesta esitetään lisättäväksi uusi säännös ampuma-aselakiin.  

Asedirektiivi edellyttää, että viranomaisella tulee olla tieto siitä, missä ampuma-aseet ovat. Asedirektiivin velvoitteen täyttämiseksi hallituksen esityksen mukaan luvanhaltijan tulee tehdä ilmoitus poliisille ampuma-aseen tai aseen osan lainaamisesta. Ilmoitusvelvollisuus kuitenkin rajataan koskemaan niitä tapauksia, joissa esine on lainaajan hallussa pitempään kuin 30 päivää, jolloin lyhytkestoiset lainaamiset jäävät velvollisuuden ulkopuolelle. Nykyistä paremmin ajan tasalla oleva tieto ampuma-aseiden sijaintipaikasta helpottaa poliisin työtä esimerkiksi kotietsinnän yhteydessä tai jos ampuma-aseet on tarpeen ottaa haltuun.  

Reserviläispoikkeus

Asedirektiivin nojalla toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat kansalliseen puolustukseen liittyvissä tarkoituksissa myöntää poikkeuksellisesti ja asianmukaisesti perustellulla tavalla yksittäistapauksissa lupia kiellettyjen aseiden luokassa oleville ampuma-aseille, olennaisille osille ja ampumatarvikkeille, jos yleinen turvallisuus ja yleinen järjestys eivät vaarannu. Asedirektiivin johdantokappaleen 16 mukaan jäsenvaltioiden olisi voitava antaa yksityishenkilöille lupa hankkia ja pitää hallussaan direktiivin perusteella kiellettyjä ampuma-aseita, olennaisia osia ja ampumatarvikkeita maanpuolustusta varten, kuten kansallisen lainsäädännön mukaisen vapaaehtoisen sotilaskoulutuksen yhteydessä. 

Vapaaehtoisen sotilaallisen ja sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen järjestämisestä ovat Suomessa vastanneet Puolustusvoimat ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys. Maanpuolustuskoulutusyhdistys on julkisoikeudellinen yhdistys, jonka julkisista hallintotehtävistä säädetään vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetussa laissa (556/2007). Maanpuolustuskoulutusyhdistys on järjestänyt sotilaallisia valmiuksia palvelevana koulutuksena merkittävän määrän erilaisia kursseja, joiden osana tai pääasiallisena aiheena on ollut ampumakoulutuksen antaminen. Ampumakoulutusta on annettu muun muassa nousujohteisilla ampumakurssikokonaisuuksilla, joissa on ammuttu sotilaskäytössä olevia ampuma-aseita perustoimintatavaltaan muistuttavilla ampuma-aseilla. Puolustusvaliokunnan vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annettua lakia koskeneessa mietinnössä (PuVM 3/2006 vp) ollut luonnehdinta, jonka mukaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palveleva koulutus on esimerkiksi suunnistus- ja karttaharjoituksia, on kuitenkin jättänyt voimassa olevan oikeustilan epäselväksi arvioitaessa sitä, saako Maanpuolustuskoulutusyhdistys antaa ampumakoulutusta. 

Käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan, että Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen julkisena hallintotehtävänä hoitamaan sotilaallisia valmiuksia palvelevaan koulutukseen säädetään kuuluvaksi myös yksilön ampumataitoa ja turvallista aseenkäsittelytaitoa kehittävän ampumakoulutuksen antaminen. Tähän liittyen Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle esitetään säädettäväksi mahdollisuus saada lupia ampuma-aseisiin, mukaan luettuna tietyt edellä mainitut asedirektiivissä kiellettäväksi säädetyt ampuma-aseet, kyseisen ampumakoulutuksen antamista varten. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä olisi esityksen mukaan mahdollista saada aselupia ampumakoulutuksen antamista varten myös sen vapaassa yhdistystoiminnassa. Tätä toimintaa varten aselupia ei voitaisi myöntää asedirektiivissä kiellettyihin aseisiin.  

Hallituksen esityksessä ehdotetaan myös säädettäväksi sijoituskelpoisille reserviläisille mahdollisuus hakea aselupaa edellä mainittuun sotilaallisia valmiuksia palvelevaan ampumakoulutukseen osallistumista varten. Tällöin edellytyksenä luvan myöntämiselle on, että aseluvan hakija esittää Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen antaman todistuksen osallistumisestaan vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetussa laissa tarkoitettuun sotilaallisia valmiuksia palvelevaan ampumakoulutukseen ampuma-asetyypillä, johon aselupaa haetaan, aktiivisesti vähintään aselupahakemusta edeltävän 12 kuukauden aikana sekä vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetussa laissa tarkoitetun todistuksen hyväksytysti suoritetusta ampumakokeesta. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen antama todistus voidaan osittain korvata muulla luotettavalla selvityksellä aktiivisesta reserviläisen ampumaharjoittelusta esimerkiksi reserviläisjärjestöissä. Aktiivista harjoittelua koskevaan vuoden ajanjaksoon lasketaan puolet aseellisessa palvelussa asevelvollisena suoritetusta palvelusta tai puolet naisten vapaaehtoisessa asepalvelussa suoritetusta palvelusta. 

Reserviläisen hakiessa aselupaa sotilaallisia valmiuksia palvelevaan koulutukseen osallistumista varten, pyytää Poliisihallitus Puolustusvoimilta perustellun lausunnon. Puolustusvoimat voi antaa puoltavan lausunnon hakijalle, joka on sijoituskelpoinen ja jolla Puolustusvoimat katsoisi olevan tarve kyseisellä ampuma-aseella ja aseen osalla harjoitteluun reservin ampumataidon ylläpitämiseksi. Esityksen mukaan Puolustusvoimat voi antaa puoltavan lausunnon esimerkiksi henkilöstä, joka on sijoituskelpoinen sellaiseen sodan ajan tehtävään, jossa tarvitaan ampuma- ja aseenkäsittelytaitoa haetulla ampuma-asetyypillä.  

Hallituksen esityksen tarkoituksena on varmistaa reserviläisille kohdistetun ampumaharjoittelun jatkuminen yhdessä urheiluammunnan jatkumisen turvaamisen kanssa. 

Vapaaehtoinen maanpuolustus

Hallituksen esityksellä on liittymäkohtia hallituksen esitykseen vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 254/2018 vp). Vapaaehtoista maanpuolustusta koskevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan, että sotilaallinen koulutus olisi jatkossa yksinomaan Puolustusvoimien tehtävä, jolloin Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen keskeisin julkinen hallintotehtävä olisi sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen antaminen, johon sisältyy käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen perusteella myös reserviläisten ampumaharjoittelu. Hallituksen esitys HE 258/2018 vp sisältää myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen viranomaisvalvontaa tarkentavia säännöksiä, jotka vaikuttavat myös esillä olevassa esityksessä HE 179/2018 vp kuvattuun sotilaallisia valmiuksia palvelevan ampumakoulutuksen valvontaan. Käsiteltävänä olevassa hallituksen esitys vaikuttaa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen julkisena hallintotehtävänä antaman sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen antamismahdollisuuksiin, ja lisäksi esitys vaikuttaa yksittäisten reserviläisten mahdollisuuksiin hankkia tätä harjoittelua varten ampuma-ase. Eduskunnan puolustusvaliokunta on ehdottanut 28. päivänä helmikuuta 2019 valmistuneessa mietinnössään PuVM 8/2018 vp, että hallituksen esitykseen HE 254/2018 vp sisältyvät lakiehdotukset hyväksytään muuttamattomina.  

Hallituksen esitykseen sisältyvän 2. lakiehdotuksen arvioimista hankaloittaa se, että samoja säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi myös hallituksen esityksessä HE 254/2018 vp. Ehdotetut säännökset ovat osin keskenään ristiriidassa. Vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 2 §:n 2 momentissa ehdotetaan nyt käsiteltävänä olevan esityksen mukaan säädettäväksi, että sotilaallisia valmiuksia palvelevalla koulutuksella tarkoitetaan ampumakoulutusta, joka annetaan muilla kuin Puolustusvoimien aseilla ja ampumatarvikkeilla. Lisäksi sotilaallisia valmiuksia palvelevalla koulutuksella tarkoitetaan muuta vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta.  

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain muuttamisesta (HE 254/2018 vp) ehdotetaan myös muutettavaksi 2 §:n 2 momenttia. Esityksen 2 §:n 2 momentissa ehdotetaan säädettävän sotilaallisia valmiuksia palvelevasta koulutuksesta, jolla tarkoitetaan muuta kuin ehdotetun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua sotilaallista koulutusta, jossa koulutetaan Puolustusvoimien menetelmiä tai välineitä koskevaa yksilön sotilaallista osaamista ja toimintakykyä sodassa tai muissa aseellisissa selkkauksissa toimimista varten.  

Saadun selvityksen mukaan tarkoituksena on, että vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 2 §:n 2 momentti säädetään sellaisena kuin se on ehdotettu säädettäväksi hallituksen esityksessä HE 254/2018 vp.  

Perustuslakivaliokunta on tarkastellessaan vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annettua lakia todennut Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen tehtäviä koskevan sääntelyn olevan merkityksellistä perustuslain 124 §:n kannalta (PeVL 52/2006 vp, s. 3/II). Sen mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.  

Perustuslakivaliokunta on todennut, että koulutuksen antaminen valtion sotavoiman käyttöön on epäilemättä perustuslain 124 §:ssä tarkoitettu julkinen hallintotehtävä ja että olennaisilta osiltaan tällaisen koulutuksen tulee pysyä viranomaisten käsissä. Koulutuksessa valmentaudutaan merkittävimmän valtion käytettävissä olevan voiman ja siinä mielessä julkisen vallan käyttöön, vaikka itse koulutuksessa ei merkittävää julkista valtaa käytettäisikään. Valiokunnan mielestä on siten selvää, että perustuslaki estää esimerkiksi varusmiespalveluksessa olevien sotilaskoulutuksen yksityistämisen (PeVL 52/2006 vp, s. 3/II). 

Perustuslakivaliokunta on pitänyt perustuslain 124 §:n kannalta merkityksellisenä, että Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä ei ole ollut ehdotettujen säännösten perusteella oikeutta järjestää kaikenlaista vapaaehtoiseen maanpuolustukseen liittyvää sotilaallista koulutusta. Valiokunta on pitänyt tärkeänä muun muassa ehdotettua rajausta siitä, että joukkojen operaatioihin valmentaminen ja taisteluammuntojen järjestäminen raskailla aseilla samoin kuin muu vastaava merkittävä sotilaallinen koulutus kuuluu yksinomaan puolustusvoimille, ja siitä, että vapaaehtoisille annettavaa sellaista, ehdotuksessa varsinaiseksi kutsuttua sotilaallista koulutusta, johon liittyy puolustusvoimien aseiden, ampumatarvikkeiden ja räjähteiden käyttöä, voidaan ehdotuksen mukaan järjestää ainoastaan sotilasviranomaisten johdon alaisena ja puolustusvoimien ohjauksessa (20 §:n 2 mom.). Mahdollisuus järjestää vapaaehtoiseen maanpuolustukseen liittyvää, ehdotetulla tavalla rajattua sotilaallista koulutusta puolustusvoimien johdolla ja ohjauksessa ei valiokunnan mielestä muodostunut ongelmalliseksi myöskään perustuslain 124 §:n näkökulmasta (PeVL 52/2006 vp, s. 4/I). 

Vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annettuun lakiin nyt ehdotetut muutokset eivät koske sotilaallista koulutusta, vaan sotilaallisia valmiuksia palvelevaa koulutusta. Ehdotettujen 2 §:n 2 momentin ja 20 a §:n myötä sotilaallisia valmiuksia palveleva koulutus kuitenkin irtautuisi perustuslakivaliokunnan mukaan osin merkittävästi siitä, mitä sillä nykyisen lain säätämisen yhteydessä on tarkoitettu. Sotilaallisia valmiuksia palvelevalla koulutuksella tarkoitetaan nykyisen lain valmisteluasiakirjojen mukaan esimerkiksi suunnistus- ja karttaharjoituksia (PuVM 3/2006 vp, s. 10/I). 

Maanpuolustuskoulutusyhdistys voi ehdotetun 20 a §:n mukaan järjestää sotilaallisia valmiuksia palvelevana koulutuksena ampumakoulutusta, jossa kehitetään yksilön ampumataitoa ja turvallista aseenkäsittelytaitoa. Valtioneuvoston asetuksella säädetään ampumakoulutuksessa käytettävien ampuma-aseiden tyypeistä, toimintatavoista ja käytöstä, koulutettavien lukumäärästä koulutustapahtumassa, asetyyppikohtaisista turvallista aseenkäsittely- ja ampumataitoa mittaavista ampumakokeista ja niiden hyväksyttävästä suorittamisesta sekä koulutusohjelmasta. Koulutuksessa on noudatettava voimassa olevia Puolustusvoimien ammuntojen järjestämistä koskevia ja ampumasuoritusten valvonnasta annettuja ohjesääntöjä, varomääräyksiä ja muita pysyväismääräyksiä. Ampumakoulutuksessa saadaan käyttää koulutusohjelman edellyttämällä tavalla ampuma-aseita. Muita ampuma-aseita sekä erityisen vaarallisia ammuksia ei saa käyttää ampumakoulutuksessa. Laissa ehdotetaan säädettäväksi ammunnan johtajasta sekä ammuntojen järjestämispaikoista. 

Sääntely sotilaallisia valmiuksia palvelevasta ampumakoulutuksesta jää perustuslakivaliokunnan mukaan laissa varsin täsmentymättömäksi. Ehdotetun sääntelyn suhdetta perustuslakivaliokunnan aikaisemmin tarkastelemaan sotilaalliseen koulutukseen ja perustuslain 124 §:ssä asetettuihin vaatimuksiin ei siten voida sääntelyn perusteella arvioida asianmukaisesti. Hallituksen esityksessä lakiehdotusta ei lisäksi lainkaan ole käsitelty perustuslain 124 §:n kannalta. Esityksen perusteella avoimeksi jäävät siten kysymykset julkisen hallintotehtävän antamisen tarkoituksenmukaisuudesta ja sääntelyn suhteesta merkittävään julkisen vallan käyttöön. 

Hallituksen esityksessä todetaan sääntelyn tarpeellisuudesta muun muassa, että nykytilassa on haastavaa, ettei voimassa olevasta lainsäädännöstä voida suoraan todeta, että Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä olisi oikeus järjestää ammuntaa sisältäviä kursseja sotilaallisia valmiuksia palvelevana koulutuksena (s. 8). Lisäksi tehdään selkoa asedirektiivin 6 artiklan 2 kohdan mukaisesta kansallisen puolustuksen poikkeuksesta, johon ehdotettu sääntely liittyy (s. 15). Ehdotetun sääntelyn keskeisenä tarkoituksena näyttäisi siis olevan mahdollistaa se, että Maanpuolustuskoulutusyhdistys voisi järjestää ampumakoulutusta muilla kuin Puolustusvoimien aseilla. 

Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että 20 a §:n perusteella ampumakoulutuksen sisältö määräytyisi valtioneuvoston asetuksella, jolla säädettäisiin 20 a §:n mukaan oikeastaan kaikista koulutuksen luonteen kannalta olennaisista seikoista, kuten ampumakoulutuksessa käytettävien ampuma-aseiden tyypeistä, toimintatavoista ja käytöstä sekä koulutettavien lukumäärästä ja koulutusohjelmasta. Koulutuksen sisällöstä käy ilmi esityksen perusteluista, että esityksessä ehdotetuilla muutoksilla mahdollistetaan se, että Maanpuolustuskoulutusyhdistys voisi jatkossa hankkia erityisen vaarallisiksi ampuma-aseiksi luokiteltuja pitkiä itselataavia keskisytytteistä patruunaa ampuvia kertatuliaseita ja kapasiteetiltaan yli 10 patruunan latauslaitteen yhdistelmiä järjestääkseen sotilaallisia valmiuksia palvelevana koulutuksena annettavaa ampumakoulutusta (s. 17). 

Sotilaallisia valmiuksia palvelevaa ampumakoulutusta koskevan laintasoisen sääntelyn perusteella epäselväksi jää myös sääntelyn suhde niihin rajoituksiin, joita perustuslakivaliokunta on asettanut vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen sisällölle (PeVL 52/2006 vp). Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen antaman ampumakoulutuksen sisältöä, laajuutta ja sen puitteita tulee sekä tarkoituksenmukaisuusedellytyksen täyttymisen että merkittävän julkisen vallan käytön rajauksen vuoksi rajata ja täsmentää laissa merkittävästi. Tällainen muutos on perustuslakivaliokunnan mukaan edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Vapaaehtoisen maanpuolustuksen valmiudet ja sijoittamiskelpoinen henkilö sekä valvonta

Kaikki sijoituskelpoiset reserviläiset eivät ole sijoitettuja. Sijoitettuja on yhteensä noin 280 000 reserviläistä ja sijoittamiskelpoisia noin 900 000. Sijoituskelpoisuuteen viitataan ampuma-aselain 45 §:ää koskevassa ehdotuksessa. Sijoituskelpoisten, joilla ei ole sijoitusta, harjoittelu omalla ampuma-aseella on haluttu turvata, jotta Puolustusvoimien sijoituspohjaan kuuluva sijoitusaines olisi mahdollisimman laadukasta. Tässä yhteydessä on myös syytä huomata, että ampumaurheilupoikkeuksen, joka on reserviläispoikkeusta laajempi, perusteella näitä aselupia saavat hakea kaikki, eivät vain sijoituskelpoiset henkilöt.  

Hallituksen esityksessä ei ehdoteta asedirektiivin kiellettyjen aseiden luokkaan kuuluvien ampuma-aseiden luvan myöntämistä kaikille reserviläisille, vaan luvan hakijoiden joukkoa on rajattu vaatimuksella sijoituskelpoisuudesta, harjoittelun aktiivisuudesta ja sen kestosta sekä Puolustusvoimien puoltavasta lausunnosta. Jotta aseluvan voisi saada esitetyn ampuma-aselain 45 §:n mukaisesti ampuma-aselain 9 §:n 5 b alakohdassa tarkoitettuun ampuma-aseeseen, tulisi hakijan ensin suorittaa asepalvelus, suorittaa hyväksytysti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ampumakoe, harjoitella aktiivisesti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen harjoituksissa sillä ampuma-asetyypillä, johon hakee lupaa, ja saada Puolustusvoimien puoltava lausunto tarpeesta harjoitella hakemallaan ampuma-aseella. Esityksen mukaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksessä tapahtuvaa aktiivisuutta voisi täydentää muulla luotettavalla selvityksellä aktiivisesta reserviläisen ampumaharjoittelusta, kuten harjoittelusta kertausharjoituksissa tai reserviläisjärjestössä. Lisäksi poliisi arvioisi, että hakija on käyttäytymiseltään ja terveydentilaltaan sopiva aseluvan haltijaksi sekä että aseluvan antaminen ei vaaranna yleistä järjestystä ja turvallisuutta. 

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen antamiskapasiteetti rajaa myös potentiaalisten lupien määrää. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen oma arvio on ollut hallituksen esitystä valmisteltaessa, että mallilla, jossa luvanhakijalla tulisi olla kolme harjoituskertaa vuodessa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutuksessa sekä kaksi harjoituskertaa esimerkiksi reserviläisjärjestössä, Maanpuolustuskoulutusyhdistys pystyisi järjestämään kursseja siten, että 3 000 luvanhakijaa pystyy ylläpitämään ampumataitoaan vaaditulla aktiivisuustasolla. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen koulutuksenantokapasiteetin kasvattaminen taas edellyttää muun muassa Puolustusvoimilta uusien ammunnan johtajien koulutusta ja ylipäänsä aktiivisia vapaaehtoisia ammunnan johtajaksi.  

Hallintovaliokunta viittaa tässä yhteydessä sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen valvontaa koskevaan hallituksen esitykseen, josta puolustusvaliokunta on antanut mietintönsä (HE 254/2018 vp — PuVM 8/2018 vp). Mainitun hallituksen esityksen mukaan puolustusministeriölle kuuluu vastuu vapaaehtoista maanpuolustusta koskevasta yleisestä ohjauksesta ja valvonnasta. Esityksessä katsotaan, että puolustusministeriö voi ohjata Maanpuolustuskoulutusyhdistystä esimerkiksi velvoittavia hallinnon sisäisiä määräyksiä antamalla. Näitä määräyksiä voitaisiin antaa kuitenkin ainoastaan yhdistyksen julkisten hallintotehtävien hoitamiseen liittyvistä asioista. 

Puolustusvoimien pääesikunnan ohjaustehtävään kuuluisi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen julkisten hallintotehtävien koulutuksen aiheiden ja painopisteiden määrittäminen siten, että ne tukisivat Puolustusvoimien järjestämää sotilaallista koulutusta. Tästä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toimintaa koskevasta ohjaustehtävästä johtuen pääesikunnan tehtävänä olisi esimerkiksi osallistua Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen valtionavustusta koskevien tulostavoitteiden asettamiseen ja niiden toteutumisen seurantaan puolustusministeriön tukena. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen ohjaaminen on lisäksi säädetty Puolustusvoimien tehtäväksi Puolustusvoimista annetun lain (551/2007) 2 §:n 1 kohdan c alakohdassa ja kyseisen lain 6 §:ssä. Pääesikunnan valvontatehtävään kuuluisi sen valvominen, että Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen julkisena hallintotehtävänä järjestettävässä toiminnassa noudatetaan tämän lain säännöksiä. Ehdotetulla säännöksellä korostettaisiin sitä, että Maanpuolustuskoulutusyhdistys kuuluisi sen julkisten hallintotehtävien osalta pääesikunnan välittömään valvontaan. Pääesikunnan valvonta koskisi sekä edellä mainitun ohjaustehtävän nojalla annetun ohjauksen käytännön toteuttamisen valvontaa että mainittua toiminnan lainmukaisuuden valvontaa. Valvontatehtävän toteuttamiseksi pääesikunta voisi hyödyntää alaisiaan puolustushaaroja ja laitoksia eli koko Puolustusvoimien organisaatiota. Valvonnassa voitaisiin käyttää erilaisia tarpeellisiksi arvioitavia menetelmiä, kuten toimintaa koskevia auditointeja, keskusteluja, raportointeja tai tarkastuksia. 

Lisäksi hallituksen esityksessä HE 254/2018 vp kuvataan sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen ohjausta ja valvontaa myös ammuntojen osalta. Lisäksi valvontaan kuuluu ammunnan johtajan, jolla on Puolustusvoimien antama koulutus ja näyttökokeilla todettu osaaminen, lakiehdotuksessa kuvattu valvonta, jota ammunnan johtaja hoitaa rikosoikeudellisella virkavastuulla. Ammuntojen järjestämisessä tulee noudattaa Puolustusvoimien ammunnan järjestämistä koskevia ohjesääntöjä, varomääräyksiä ja muita pysyväismääräyksiä, jotka ovat hyvin yksityiskohtaisia.  

Aselupien valvonta, resurssit, hallinnollinen taakka, tietojärjestelmät ja niiden toimivuus

Aselupien myöntämisen edellytysten täyttymistä luvan voimassaoloaikana seurataan Suomessa viranomaisvalvontana ja poliisin käytössä olevista tietojärjestelmistä saatavien tietojen tai muutoin poliisin tietoon tulevien seikkojen perusteella, kuten muilta viranomaisilta tulevien ilmoitusten kautta. Seuranta kohdistuu tällä hetkellä käytännössä luvanhaltijan sopivuuteen muiden kuin lyhyiden aseiden osalta, joita koskee velvollisuus harrastuksen jatkumisen osoittamisesta. Poliisilaitokset seuraavat vuorokausitasolla rekisteritietoja ja, jos ilmoituksissa on henkilöitä tilanteissa, joissa on esimerkiksi päihteiden väärinkäyttöä tai väkivaltaista käyttäytymistä, tietojen ristiin-ajolla tarkistetaan, onko henkilöllä ampuma-aselupia, ja ampuma-aselupien peruuttamismenettely voidaan tarvittaessa panna vireille ja jatkossa tästä seurannasta tehdään entistä automaattisempaa. Käytännössä rekisterit, joiden tietojen seurannalla voidaan saada aselupiin liittyen merkityksellistä tietoa, ovat poliisiasiain tietojärjestelmä Patja, poliisin rikostutkinnan ja virka-avun tietokannasta päivittyvä tekstitietokanta RikiTrip sekä asetietojärjestelmä, jossa näkyvät esimerkiksi hallussapitoluvan haltijalle annetut varoitukset. Asetietojärjestelmän uudistamisen myötä seuranta automatisoidaan, jolloin se helpottuu entisestään ja vähentää seurantaan kohdistuvaa työaikaa, tällä hetkellä seurantaa tekee poliisilaitoksen henkilökunta. 

Hallituksen esityksessä ampuma-aselakiin ehdotetuilla muutoksilla on vaikutusta poliisin lupahallinnon ja valvontatoiminnan työmäärään. Valvonnan merkitys ja osuus tulisi kasvamaan nykyisestä. Poliisi tekee jatkuvaa seurantaa tällä hetkellä sen suhteen, täyttävätkö ampuma-aselain mukaisia lupia ja hyväksyntöjä saaneet henkilöt edelleen ampuma-aselain mukaiset, henkilön sopivuutta koskevat edellytykset. Ampuma-aseen aktiivinen käyttö todennetaan luvan hakemisvaiheessa, mutta käytön jatkumista tarkastellaan luvan myöntämisen jälkeen ainoastaan lyhyiden aseiden osalta. Ehdotuksen mukainen vastaavan seurannan ulottaminen myös muihin asetyyppeihin kasvattaa vastaavasti valvonnan edellyttämää työmäärää. Toisaalta menettelyn voidaan arvioida edistävän yleistä järjestystä ja turvallisuutta, kun joukko ampuma-aseita saataisiin pois sellaisten luvanhaltijoiden hallusta, joilla ei ole enää käyttöä kyseisille aseille ja joiden kohdalla riski esimerkiksi ampuma-aseiden asianmukaisen säilyttämisen laiminlyömiseen voi siten olla kohonnut. Mahdollisuus myöntää aselupia poikkeuksellisesti erityisen vaarallisiin ampuma-aseisiin ja aseen osiin lisää lupaviranomaisen työmäärää, sillä lupaharkinta edellyttää nykyistä tarkempia selvityksiä.  

Poliisin asetietojärjestelmän uudistusta koskeva hanke on käynnissä, ja sen on tarkoitus valmistua vuoden 2020 alussa. Asetietojärjestelmän uudistus tulee valmistuessaan mahdollistamaan sähköisen asioinnin aselupa-asioissa. Hakemuksen vireillepanoon ja tekniseen käsittelyyn, kuten hakemustietojen kirjaamiseen ja rekisteritietojen tarkistamiseen, sitoutuu uudistuksen myötä vähemmän henkilöresursseja, joten henkilöstön työaikaa on käytettävissä teknisluontoisen työn sijaan esimerkiksi hakemusten yksilöllisempään käsittelyyn sekä lupavalvontaan.  

Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että aselupamenettelyä on vuonna 2017 pääosin voimaan tulleella lailla uudistettu niin, että muun muassa soveltuvuustestin suorittamisesta lupamenettelyn yhteydessä on luovuttu ja aseen esittämisvelvollisuutta poliisille tarkastettavaksi on rajoitettu. Näillä uudistuksilla on sujuvoitettu lupamenettelyä ja vähennetty hallinnollista taakkaa. Uudistuksessa on mahdollistettu myös sähköinen asiointi aselupa-asioissa, joka vähentää henkilökohtaisen asioinnin tarvetta ja joustavoittaa lupamenettelyä. Sähköistä asiointia koskevia säännöksiä sovelletaan asetietojärjestelmän uudistuksen valmistumisesta maaliskuussa 2020 lähtien.  

Muut kannanotot

Hallintovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien 1. ja 2. lakiehdotuksen hyväksymistä muutettuina tästä mietinnöstä ilmenevin kannanotoin. Lisäksi valiokunta ehdottaa 3. lakiehdotuksen hylkäämistä.