Rajavartiolakia (578/2005) ehdotetaan muutettavaksi siten, että Maanmittauslaitoksen toimitusinsinöörin johtama lunastustoimikunta päättää kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/1977, jäljempänä lunastuslaki) mukaisessa menettelyssä korvauksista, jotka maksetaan maa- ja vesialueiden omistajille tai haltijoille rajavyöhykkeelle rakennettavien pysyvien esteiden aiheuttamasta vahingosta ja haitasta. Nykyisin korvauksista päättää Rajavartiolaitos rajavartiolain perusteella. Ehdotetun lain mukaan myös lunastuslain mukaiset korvausperusteet tulevat sovellettaviksi. 

Esityksen taustalla on 15.7.2022 voimaan tullut rajavartiolain muutos, jolla rajavartiolakiin lisättiin muun ohella täydentävät säännökset esteiden rakentamisesta rajavyöhykkeelle (698/2022). Sääntely mahdollistaa itärajan esteaidan rakentamisen ja erilaisten siihen liittyvien rakennus- ja raivaustöiden tekemisen. Rajavartiolaitos on aloittanut itärajan esteaidan rakentamisen vuonna 2023. 

Ehdotetun lain tarkoituksena on tehostaa rajavyöhykkeelle rakennettaviin pysyviin esteisiin liittyvää korvausmenettelyä ja varmistaa, että maa- ja vesialueiden omistajille ja haltijoille suoritettavat korvaukset arvioidaan luotettavasti, oikeasisältöisesti, tasapuolisesti ja kustannustehokkaasti. Esteaidan rakentamiseen liittyvien korvauskysymysten ratkaiseminen edellyttää erityisasiantuntemusta, ja Maanmittauslaitoksella on vahvaa osaamista lunastustoimitusten suorittamisesta sekä kokemusta nauhamaisten alueiden lunastuskorvausten määrittämisestä. Lisäksi lunastustoimikunnan päätökseen haetaan muutosta valittamalla maaoikeuteen, jolla on kiinteistöasioita koskevaa erityisasiantuntemusta. Hallintovaliokunta pitää ehdotettua lakia tärkeänä ja katsoo, että ehdotetut muutokset vahvistavat omaisuuden suojan toteutumista. 

Pysyvän esteen rakentamisesta säädetään rajavartiolain 50 §:ssä. Raja-aukosta, rajavyöhykkeen kulku-urasta ja teistä sekä esteiden ylläpidosta säädetään lain 50 a §:ssä. Mainittuun 50 a §:ään ehdotetun 3 momentin mukaan, jos edellä mainittuja toimenpiteitä suoritetaan 50 §:n 3 momentissa tarkoitetun pysyvän esteen rakentamiseksi, korvauksesta päättämiseen sovelletaan, mitä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa säädetään lunastustoimituksesta ja lunastuksen päättymisestä, korvauksen määräämisestä ja suorittamisesta, jälkikorvauksen määräämisestä, kustannuksista, muutoksenhausta sekä korosta. Ehdotuksen tarkoituksena on, että samassa menettelyssä pystytään huomioimaan samaan kokonaisuuteen liittyvät muut rakennus- ja raivaustyöt. Lunastusmenettelyn toteuttaminen pysyvän esteen rakentamiseen liittyvien korvauskysymysten ratkaisemiseksi on valiokunnan mielestä perusteltua esityksessä (s. 7—8) kuvatuista, asian haasteellisuuteen ja laajuuteen liittyvistä syistä. 

Ehdotuksen mukaan rajavartiolain 50 a §:ssä säädettyjä rakennus- ja raivaustöitä ei kuitenkaan käsitellä lunastusmenettelyssä silloin, kun ne eivät liity pysyvän esteen rakentamiseen. Valiokunta toteaa, että rajavartiolain 50 a §:ää sovelletaan myös esimerkiksi silloin, kun näkyvyyttä haittaavaa kasvillisuutta poistetaan raja-aukolta tai maastoa muokataan vähäisemmässä määrin siten, että maa-alueen omistaja tai haltija voi edelleen itse käyttää aluetta. Tällaisissa tapauksissa päätöksen korvauksesta tekee jatkossakin Rajavartiolaitos rajavartiolain nojalla. Valiokunnan näkemyksen mukaan lunastuslain melko raskasta menettelyä ei ole tarkoituksenmukaista käynnistää suppeammissa ja yksinkertaisemmissa tapauksissa, joissa Rajavartiolaitos pystyy käsittelemään korvauskysymykset ongelmitta. Rajavartiolaissa on myös muita vastaavia säännöksiä, joiden perusteella Rajavartiolaitos päättää korvauksista (esim. rajavartiolain 30, 39, 39 a ja 49 §). Rajavartiolaitoksen tekemään päätökseen voidaan hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Valiokunta pitää ehdotettua sääntelyratkaisua tarkoituksenmukaisena ja johdonmukaisena. Sääntely huomioi myös maanomistajan oikeusturvan. Muutoksen vaikutuksia maanomistajien yhdenvertaisuuteen on kuitenkin syytä seurata. 

Esityksessä ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan, jos 50 §:n 3 momentissa tarkoitettuun pysyvään esteeseen liittyvä korvausmenettely on aloitettu ennen tämän lain voimaantuloa, vahingon ja haitan korvaamiseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Laissa ei ehdoteta erikseen säädettäväksi siitä, milloin korvausmenettely katsotaan aloitetun. Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksessä kuvatulla tavalla rakentamis- ja korvauspäätösmenettely on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa toteutetaan rakentamissuunnitelmat, niihin liittyvä lausuntomenettely, tehdään hallintopäätös esteaidan rakentamisesta ja toteutetaan itse rakentaminen. Rakentamisen jälkeen alkaa korvauksen määrittelyyn tähtäävä menettely kuulemisineen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan korvauksen määrittelyyn liittyviä menettelyjä ei ole käynnissä eikä ole tarkoitus käynnistää ennen esitettyjen lainmuutosten voimaantuloa ja näin ollen siirtymäsäännöstä ei tulla käytännössä soveltamaan. Valiokunnan mielestä on myös perusteltua, että korvauksen määrittelyyn liittyvät menettelyt toteutetaan kokonaisuudessaan sen lain mukaisesti, jonka mukaan korvauksen suuruudesta päätetään aineellisesti. Näistä syistä valiokunta ei pidä siirtymäsäännöksen täsmentämistä tarpeellisena. 

Asiantuntijakuulemisessa on noussut esiin kysymys pysyvään esteeseen liittyvän korvauksen erillisestä, esimerkiksi puolitoistakertaisesta korotuskertoimesta. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että erillistä korvauskerrointa on arvioitu jo valmistelun aikana, mutta sitä ei ole lisätty esitykseen, koska lunastuslaissa säädettyjen korvausperusteiden on katsottu olevan riittäviä. Korotuskerroin myös heikentäisi maa- ja vesialueiden omistajien keskinäistä yhdenvertaisuutta siltä osin, että osalle maa- ja vesialueiden omistajista ja haltijoista on jo maksettu korvauksia esteaitahankkeen käynnistyttyä vuonna 2023. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta puoltaa hallituksen esityksessä ehdotettua sääntelyä myös tältä osin muuttamattomana.