Yleistä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan Tuomioistuinviraston perustamista. Uuden viraston on tarkoitus huolehtia tuomioistuinten keskushallintoon kuuluvista tehtävistä, joita nykyisin hoitaa valtioneuvoston alaisuudessa toimiva oikeusministeriö. Vastaavanlainen ministeriöstä erillinen keskushallintovirasto on ollut Ruotsissa vuodesta 1975, Tanskassa vuodesta 1999 ja Norjassa vuodesta 2002 lähtien.
Suomessakin ministeriöstä erillisen keskushallintoviraston perustamisesta on keskusteltu pitkään. Lakivaliokunta kannattaa uuden viraston perustamista katsoen, että uudistus on myös Suomessa tarpeen ja tärkeä. Viraston perustamisella on suuri periaatteellinen merkitys, sillä nykyistä järjestelmää, jossa tuomioistuinten keskushallintoa hoitaa poliittisesti ohjattu oikeusministeriö, ei voida pitää tuomioistuinten valtiosääntöoikeudellisen erityisaseman ja riippumattomuuden kannalta ongelmattomana. Se, että oikeusministeriön ja tuomioistuinten väliin luodaan itsenäinen Tuomioistuinvirasto, lisää tuomioistuinten rakenteellista riippumattomuutta ja on omiaan lisäämään luottamusta tuomioistuinten toimintaan. Niin ikään kansallinen ja kansainvälinen kehitys sekä kansainväliset suositukset tukevat viraston perustamista. Keskushallintotehtävien siirtäminen pois ministeriöstä vastaa myös valtion keskushallinnon yleisiä kehittämisperiaatteita, ja oikeusministeriön hallinnonalalla näin on tehty aiemmin rangaistusten täytäntöönpanossa, syyttäjälaitoksessa ja ulosottolaitoksessa. Lisäksi itsenäisellä Tuomioistuinvirastolla voidaan arvioida olevan oikeusministeriötä paremmat edellytykset kehittää tuomioistuinten toimintaa ja näin edistää oikeusturvan toteutumista.
Hallituksen esityksestä ilmenevän ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa siihen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin.
Tuomioistuinviraston itsenäisyys ja tuomioistuinten riippumattomuus
Tuomioistuinvirasto on valtion keskushallintoon kuuluva virasto, mutta tuomioistuinten erityisasema tulee ottaa sen asemassa ja tehtävissä huomioon. Tuomioistuinten erityisasemaan on hallituksen esityksen valmistelussa kiinnitetty lakivaliokunnan mielestä asianmukaista huomiota. Nimenomaisesti säädetään muun muassa siitä, että Tuomioistuinviraston on toiminnassaan otettava huomioon tuomioistuinten riippumattomuus sekä ylimmille tuomioistuimille perustuslaissa säädetyt tehtävät ja asema (1. lakiehdotuksen 19 a luvun 3 §:n 1 mom.), sekä siitä, että Tuomioistuinviraston tehtävät eivät rajoita tuomioistuimille säädettyä toimivaltaa (1. lakiehdotuksen 19 a luvun 3 §:n 2 mom.). Tuomioistuinten erityisasema on otettu huomioon myös muutoin muun muassa jäljempänä tarkemmin käsiteltävissä Tuomioistuinviraston johtamista koskevissa säännöksissä.
Toisaalta Tuomioistuinvirastoa koskevan perussäännöksen mukaan virasto toimii oikeusministeriön hallinnonalalla (1. lakiehdotuksen 19 a luvun 1 §). Perustuslakivaliokunnan mukaan tällainen muotoilu merkitsee sitä, että viraston asema rinnastuu valtionhallinnon muihin virastoihin ja laitoksiin (PeVL 49/2018 vp, s. 4), jolloin virasto toimii normaalien valtion keskushallinnon ohjaus- ja valvontasuhteiden puitteissa. Hallituksen esityksen tarkoitus kuitenkin on, että virasto on toiminnallisesti itsenäinen (HE, s. 1, 29 ja 41). Koska Tuomioistuinviraston tulee olla toiminnallisesti mahdollisimman itsenäinen ja riippumaton suhteessa oikeusministeriöön eikä tavanomainen hallinnollinen asema takaa virastolle sellaista riippumattomuutta, jota tuomioistuinhallinnolta voidaan sen erityispiirteiden vuoksi edellyttää, lakivaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten Tuomioistuinviraston riippumattomuutta sääntelyssä korostettavaksi ja selkeytettäväksi jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatulla tavalla.
Tuomioistuinviraston tehtävät
Tuomioistuinviraston perustaminen mahdollistaa oikeusministeriössä nykyisin hoidettavien tuomioistuinten keskushallintotehtävien siirtämisen viraston hoidettaviksi. Ehdotetun sääntelyn mukaan Tuomioistuinvirasto huolehtii tuomioistuinlaitoksen toimintaedellytyksistä sekä tuomioistuinten toiminnan kehittämisestä, suunnittelusta ja tukemisesta (1. lakiehdotuksen 19 a luvun 1 §). Virasto vastaa muun muassa tuomioistuinten tulosohjauksesta ja huolehtii tuomioistuinten toimitilahallinnosta, tietojärjestelmien ylläpito- ja kehittämistehtävistä sekä koulutuksen järjestämisestä tuomareille ja tuomioistuimen muulle henkilöstölle yhteistyössä tuomarinkoulutuslautakunnan kanssa (1. lakiehdotuksen 19 a luvun 2 §). Tuomioistuinviraston perustamisen jälkeen oikeusministeriön vastuulle jäävät erityisesti valtioneuvostotason tehtävät, kuten tuomioistuinlaitoksen strateginen ja taloudellinen ohjaus, säädösvalmistelu sekä tuomioistuinten talousarvio- ja kehysvalmistelu.
Tuomioistuinviraston perustamisen lähtökohtana on esityksen mukaan ollut, että kaikki mahdolliset tehtävät, jotka on järkevää ja tarkoituksenmukaista hoitaa ministeriötä alemmalla tasolla, siirretään virastolle (HE, s. 26). Tuomioistuinten virkaehtosopimuksia ja virkajärjestelyjä koskeva toimivalta ehdotetaan kuitenkin säilytettäväksi tässä vaiheessa oikeusministeriöllä. Esityksessä tätä perustellaan sillä, että hallinnonalan virkaehtosopimuksia koskevaa neuvottelutoimivaltaa tai virkajärjestelyoikeuksia ei ole yleensä siirretty uusille keskusvirastoille heti (s. 27). Näin on toimittu Valtakunnansyyttäjänvirastoa ja Valtakunnanvoudinvirastoa perustettaessa. Lisäksi Tuomioistuinviraston tehtäväkentän laajuus huomioon ottaen esityksessä pidetään perusteltuna, että virasto voi ensimmäisinä toimintavuosinaan keskittyä kaikkein keskeisimpiin tehtäviin.
Lakivaliokunta ei kuitenkaan pidä Tuomioistuinviraston perustamisen lähtökohdat ja tavoitteet huomioon ottaen perusteltuna ehdotusta siitä, että tuomioistuinten virkaehtosopimuksia sekä tuomioistuinlaitoksen virkojen perustamista, lakkauttamista ja siirtämistä koskeva toimivalta säilytetään oikeusministeriöllä. Mainittu toimivalta on keskeinen Tuomioistuinviraston perustehtävissä, kuten tuomioistuinten toiminnan ja tuloksellisuuden kehittämisessä sekä voimavarojen jakamisessa, joten mainitun toimivallan jääminen oikeusministeriölle heikentäisi Tuomioistuinviraston mahdollisuuksia huolehtia tuomioistuinten toimintaedellytyksistä eikä vahvistaisi tuomioistuinten riippumattomuutta. Myös perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa katsonut, että kyseisen toimivallan säilyttäminen oikeusministeriöllä on jännitteisessä suhteessa viraston perustamisen keskeisimmän tavoitteen kanssa (PeVL 49/2018 vp, s. 4). Toimivallan tällaista hajauttamista voidaan pitää myös epätarkoituksenmukaisena.
Edellä olevan perusteella virkojen perustamiseen, lakkauttamiseen ja siirtämiseen sekä tuomioistuinten virkaehtosopimuksiin liittyvän toimivallan on lakivaliokunnan mukaan perusteltua olla Tuomioistuinvirastolla. Tästä on aiheellista säätää jo tässä yhteydessä jäljempänä tarkemmin selvitettävällä tavalla, eikä jättää toimivallan siirtämistä tulevaisuudessa harkittavaksi ja tehtäväksi. Siirtymäsäännöksin voidaan ottaa huomioon se, että toimivallan siirto voidaan toteuttaa hallitusti ja siten, että virastoon kyetään rekrytoimaan tehtävän kannalta tarpeellista osaamista. Lakivaliokunnan näkemyksen mukaan riittävä siirtymäaika nämä seikat huomioon ottaen on vuosi Tuomioistuinviraston perustamisesta. Jos Tuomioistuinvirasto perustetaan 1.1.2020 alkaen, toimivallan tulisi olla Tuomioistuinvirastolla 1.1.2021 alkaen.
Hallituksen esityksessä katsotaan, että Tuomioistuinviraston perustaminen mahdollistaa tuomioistuimissa nykyisin hoidettavien hallinnollisten tehtävien siirtämisen virastolle (s. 33). Päällekkäisten hallinnollisten tehtävien sekä mahdollisesti erilaisten tukipalvelujen siirtäminen tulevaisuudessa virastolle voi olla työn tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi järkevää, mutta lakivaliokunnan mukaan asiaa on arvioitava huolellisesti, sillä tuomioistuinten ja niiden lainkäytön itsenäisyys ja riippumattomuus edellyttävät, että tuomioistuimilla on myös omaa hallintohenkilökuntaa.
Tuomioistuinviraston johtokunta
Ylintä päätösvaltaa Tuomioistuinvirastossa käyttää ehdotetun sääntelyn mukaan johtokunta eikä viraston päällikkö. Johtokunta asetetaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Kokoonpanoon kuuluu yhteensä kahdeksan jäsentä, joista kuusi on tuomareita edustaen eri tuomioistuinlinjoja ja oikeusasteita. Lisäksi johtokunnassa on tuomioistuinten muuta henkilöstöä kuin tuomareita edustava jäsen sekä jäsen, jolla on erityisesti julkishallinnon johtamisen asiantuntemusta.
Ehdotettu johtamisjärjestelmä on valtion keskushallinnossa poikkeuksellinen, mutta johtokunnan vahva asema päätöksenteossa ja tuomarienemmistöisyys ovat lakivaliokunnan mukaan tuomioistuinhallinnossa perusteltuja ja asianmukaisia tuomioistuinten perustuslaillisen erityisaseman ja riippumattomuuden vuoksi. Lisäksi ratkaisu on kansainvälisten suositusten mukainen. Johtokunnassa on varsin monta jäsentä, mutta tämä on Suomen tuomioistuinjärjestelmässä väistämätöntä, koska Tuomioistuinviraston toiminnan ja tehtävien kannalta johtokunnassa on tärkeää olla tasapuolisesti ja laaja-alaisesti asiantuntemusta eri tuomioistuinten työstä ja toiminnasta, tuomioistuinlinjoista ja oikeusasteista. On myös perusteltua, että tuomareiden lisäksi johtokunnan kokoonpanossa on tuomioistuinten muun henkilöstön edustaja. Lisäksi kansainvälisten suositusten mukaan ylintä päätösvaltaa käyttävässä elimessä tulisi olla ainakin yksi tuomioistuinlaitoksen ulkopuolinen jäsen. Tämä monipuolistaa johtokunnan kokoonpanoa ja edistää luottamusta sen toimintaan. Nämä seikat huomioon ottaen lakivaliokunta puoltaa myös julkishallinnon johtamisen asiantuntijan kuulumista johtokuntaan.
Lakivaliokunta on tässä yhteydessä harkinnut myös asianajajan kuulumista Tuomioistuinviraston johtokuntaan. Hallituksen esitykseen ei sisälly tätä koskevaa ehdotusta (HE, s. 24—25), mutta viraston perustamista pohtinut toimikunta on tätä ehdottanut (Oikeusministeriö. Mietintöjä ja lausuntoja 23/2017). Asianajajan kuulumiselle viraston johtokuntaan voidaan lakivaliokunnan mielestä esittää vahvoja perusteita. Tätä puoltaisi muun muassa se, että asianajajat tuntevat työnsä vuoksi tuomioistuinten toimintaa erittäin hyvin ja edustavat laajasti tuomioistuimissa eri rooleissa asioivia. Asianajajaedustaja toisi siten johtokuntaan merkityksellistä tuomioistuinten asiakasnäkökulmaa ja monipuolistaisi sitä. Myös muissa Pohjoismaissa tuomioistuinviraston johtokunnassa on asianajajien edustus.
Asianajajien edustus ei kuitenkaan ole ehdottoman välttämätön Tuomioistuinviraston tai sen johtokunnan tehtävien kannalta, ja tuomioistuimilla on muitakin keskeisiä sidosryhmiä, kuten syyttäjät ja julkiset oikeusavustajat. Lisäksi esityksen mukainen kokoonpano, jossa on yksi tuomioistuinlaitoksen ulkopuolinen jäsen, täyttää kansainväliset suositukset.
Saamaansa selvitystä kokonaisuutena arvioituaan lakivaliokunta on päätynyt puoltamaan hallituksen esittämää ratkaisua. On kuitenkin tärkeää, että Tuomioistuinviraston ja sen johtokunnan työssä huolehditaan yhteistyöstä eri sidosryhmien kanssa ja otetaan huomioon yhteistyössä esille tulleita näkökohtia viraston ja tuomioistuinlaitoksen kehittämisestä. Esityksen mukaisen kokoonpanon toimivuutta on jatkossa myös aiheellista seurata.
Ehdotetun sääntelyn mukaan muiden tuomioistuinten kuin korkeimpien oikeuksien osalta ehdokkaat johtokunnan tuomarijäseniksi ja muuksi henkilöstön edustajaksi nimeävät päällikkötuomarit. Valintavaihe edellyttää laajoja konsultaatioita ja on varsin monivaiheinen, mutta valiokunta pitää ehdotusta hyväksyttävänä ottaen huomioon, ettei nimeämisvalta kuulu luontevasti myöskään korkeimmille oikeuksille eikä tuomarinvalintalautakunnalle. Myöskään mainittujen ehdokkaiden valinta vaaleilla ei olisi perusteltu eikä tarkoituksenmukainen ottaen huomioon, että Tuomioistuinviraston johtokunnan jäsenen tehtävänä ei ole ajaa edustamansa tuomioistuimen, tuomioistuinlinjan, oikeusasteen eikä henkilöstöryhmän asiaa, vaan toimia koko tuomioistuinlaitoksen edun mukaisesti.
Tuomioistuinviraston ylijohtaja
Tuomioistuinviraston päivittäisestä johtamisesta vastaa viiden vuoden määräajaksi nimitettävä ylijohtaja. Tuomioistuinviraston ylijohtaja on valtion virkamieslain (750/1991) 26 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu viraston päällikkö, mutta tuomioistuinten riippumattomuuden vuoksi hänen asemansa poikkeaa viraston päällikön asemasta muissa valtion virastoissa. Tämä ilmenee siten, että Tuomioistuinvirastossa ylintä päätösvaltaa käyttää ylijohtajan sijasta tuomarienemmistöinen johtokunta ja ylijohtajan nimittää valtioneuvoston sijasta viraston johtokunta.
Tuomioistuinlakiin ehdotetaan lisättäväksi erityissäännös ylijohtajan kelpoisuusvaatimuksista, jonka mukaan sen lisäksi, mitä valtion virkamieslain 8 §:n 2 momentissa säädetään, ylijohtajan kelpoisuusvaatimuksena on ylempi oikeustieteellinen korkeakoulututkinto (1. lakiehdotuksen 19 a luvun 12 §). Ehdotettu sääntely merkitsee sitä, että ylijohtajan kelpoisuusvaatimukset poikkeavat tutkintovaatimuksen osalta valtion virkamieslain 8 §:n 2 momentista, jossa edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa. Muilta osin ylijohtajan kelpoisuusvaatimukset seuraavat mainitusta valtion virkamieslain säännöksestä. Näitä ovat tehtävän edellyttämä monipuolinen kokemus, käytännössä osoitettu johtamistaito ja johtamiskokemus. Hallituksen esityksessä erityissäännöstä ylijohtajan tutkintovaatimuksesta perustellaan sillä, että Tuomioistuinviraston tehtävät edellyttävät ylijohtajalta hyvää tietämystä ja tuntemusta Suomen oikeusjärjestelmästä ja kykyä ymmärtää ja hallita vaativia ja laajoja oikeudellisia kysymyksiä (s. 28). Lisäksi esityksessä tuodaan esiin, että myös muilta oikeusministeriön keskushallintoviranomaisten päälliköiltä edellytetään ylempää oikeustieteellistä korkeakoulututkintoa.
Lakivaliokunnan mukaan Tuomioistuinviraston asema ja tehtävät edellyttävät, että viraston johdossa on tuomioistuinlaitoksen ja tuomioistuinten toiminnan tuntemusta. Tämän varmistamiseksi on perusteltua ja tarpeen edellyttää ehdotetun sääntelyn mukaisesti, että viraston ylin päättävä elin, johtokunta, on tuomarienemmistöinen edustaen eri tuomioistuimia. Johtokunnan asema, kokoonpano ja tehtävät huomioon ottaen lakivaliokunta ei kuitenkaan pidä tarpeellisena edellyttää, että viraston ylijohtajalla on ylempi oikeustieteellinen korkeakoulututkinto. Tuomioistuinviraston ylijohtajan tehtävä on puhdas hallintotehtävä, jonka menestykselliseen hoitamiseen myös muut ylemmät korkeakoulututkinnot voivat antaa tarvittavan pohjan. Tällaisen valtion virkamieslain 8 §:n 2 momentin tutkintovaatimuksesta poikkeavan vaatimuksen säätämisen tulisi valtion virkamieslain esitöiden mukaan olla poikkeuksellista (HE 298/2014 vp). Valiokunnan mielestä erityinen tutkintovaatimus myös merkittävästi rajaa hakijakuntaa, jonka voidaan muutoinkin arvioida olevan verraten kapea. Sen sijaan valtion virkamieslain 8 §:n 2 momentin mukainen vaatimus ylemmästä korkeakoulututkinnosta laajentaa kelpoisuusvaatimukset täyttävien piiriä ja mahdollistaa esimerkiksi talouteen tai organisaatioiden kehittämiseen perehtyneen henkilön nimittämisen ylijohtajaksi, mutta se ei estä nimittämästä virkaan ylemmän oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon omaavaa henkilöä. Valiokunta myös toteaa, että Tuomioistuinviraston ylijohtajan vertaaminen valtakunnansyyttäjään ja valtakunnanvoutiin ei ole perusteltua hallinnollisen aseman ja tehtävien erojen vuoksi. Valtakunnansyyttäjältä ja valtakunnanvoudilta on perusteltua edellyttää ylempää oikeustieteellistä korkeakoulututkintoa, koska kyse on viraston päälliköstä, joka johtaa lainkäyttöviranomaisia eli syyttäjiä ja vouteja ja joka on samalla itse tällainen lainkäyttöviranomainen.
Edellä esitetyistä syistä lakivaliokunta ei puolla hallituksen esityksessä ehdotettua erityissäännöstä ylijohtajan kelpoisuusvaatimuksista, vaan pitää perustellumpana sitä, että Tuomioistuinviraston ylijohtajan kelpoisuusvaatimukset perustuvat valtion virkamieslain 8 §:n 2 momenttiin myös tutkintovaatimuksen osalta. Ehdotettua sääntelyä on tämän mukaisesti tarpeen muuttaa jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatulla tavalla.
Suhde tuomarinvalintalautakuntaan ja tuomarinkoulutuslautakuntaan
Lakivaliokunta on aiemmin tuomioistuinlakia koskevasta hallituksen esityksestä (HE 7/2016 vp) antamassaan mietinnössä (LaVM 8/2016 vp) käsitellyt kyseisessä esityksessä ehdotetun tuomarien koulutusjärjestelmän suhdetta perustettavan Tuomioistuinviraston tehtäviin. Valiokunta on pitänyt ehdotettua järjestelmää toteuttamiskelpoisena, mutta se on pitänyt tärkeänä, että mahdollisuudet organisoida koulutusjärjestelmä osaksi Tuomioistuinvirastoa selvitetään.
Tuomioistuinviraston suhdetta paitsi tuomarinkoulutuslautakuntaan myös tuomarinvalintalautakuntaan on pohdittu nyt käsillä olevan uudistuksen valmistelussa (HE, s. 28, 29, 35 ja 36). Tässä arvioinnissa on päädytty siihen, että lautakunnat toimivat Tuomioistuinviraston perustamisen jälkeenkin itsenäisinä eikä niitä organisoida osaksi virastoa. Tästä seuraa, että lautakunnat jatkossakin nimittävät itse sihteerinsä. Käytännön toiminnan järjestämisen kannalta pidetään kuitenkin tarkoituksenmukaisena, että lautakunnat voivat hyödyntää viraston palveluja ja voivat toimia Tuomioistuinviraston yhteydessä.
Lakivaliokunta pitää hallituksen esityksessä ehdotettua ratkaisua edellä olevan valossa hyväksyttävänä. On kuitenkin tärkeää, että hallitus seuraa ehdotetun ratkaisun toimivuutta ja vaikutuksia. Tuomarinkoulutusjärjestelmän uudistuksen yhteydessä eduskunta on lakivaliokunnan mietinnön pohjalta edellyttänyt, että hallitus seuraa uudistuksen toimivuutta ja vaikutuksia ja antaa lakivaliokunnalle asiasta selvityksen sekä vuoden 2020 että vuoden 2023 loppuun mennessä (LaVM 8/2016 vp ja EV 99/2016 vp). Lakivaliokunta pitää perusteltuna, että jatkossa seurataan myös sitä, miten tuomarinkoulutuslautakunnan organisoiminen ja suhde Tuomioistuinvirastoon on toiminut viraston perustamisen jälkeen. Sama koskee tuomarinvalintalautakuntaa. Myös lautakuntien asemasta ja suhteesta Tuomioistuinvirastoon on siten perusteltua antaa lakivaliokunnalle selvitys vuoden 2023 loppuun mennessä. Valiokunta ehdottaa asiasta lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus 1).
Tuomioistuinviraston johtokunnan jäsenten ja ylijohtajan virkavastuusta
Tuomioistuinviraston ylijohtaja on virkasuhteessa Tuomioistuinvirastoon, joten häneen sovelletaan rikoslain 40 luvun virkarikossäännöksiä. Niin ikään rikoslain 40 luvun virkarikossääntely koskee Tuomioistuinviraston johtokunnan jäsentä mainitun luvun 11 §:n 2 kohdassa olevan määritelmän ja 12 §:n nojalla.
Tuomioistuinlain 22 luvun 1 §:ssä säädetään siitä, mitkä tuomioistuimet käsittelevät tuomioistuinten jäseniä ja virkamiehiä koskevat virkarikossyyteasiat. Lakivaliokunnan näkemyksen mukaan kyseinen säännös ei koske tuomaria Tuomioistuinviraston johtokunnan jäsenen tehtävässä, koska tällöin tuomari toimii julkista luottamustehtävää hoitavana henkilönä eikä hän toimi tuomioistuimessa tuomioistuimen jäsenenä eikä käytä tuomiovaltaa. Edellä esitetystä seuraa, että tuomaria on syytettävä Tuomioistuinviraston johtokunnan jäsenenä tekemästään virkarikoksesta käräjäoikeudessa eikä tuomioistuinlain 22 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa tuomioistuimessa. Selvää on, että myös Tuomioistuinviraston ylijohtajaa tulee syyttää virkarikoksesta käräjäoikeudessa.
Vastaavalla tavalla perustuslain 110 §:n 1 momentti, jonka mukaan syytteen nostamisesta tuomaria vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa päättää oikeuskansleri tai oikeusasiamies, ei koske tuomaria Tuomioistuinviraston johtokunnan jäsenen tehtävässä. Tuomioistuinviraston johtokunnan jäsentä — olipa kyseessä tuomari tai muu henkilö — vastaan nostettavasta virkasyytteestä päättää siten kihlakunnansyyttäjä.
Tuomioistuinviraston resurssit
Hallituksen esityksen mukaan (s. 36 ja 37) Tuomioistuinviraston henkilöstön määrä on vähintään 45 henkilötyövuotta, jolloin viraston vuosittaiset toimintamenot ovat noin neljä miljoonaa euroa. Tästä valtaosa — noin 3,4 miljoonaa euroa — on henkilöstökuluja. Lisäksi kustannuksia aiheutuu muun muassa toimitiloista ja johtokunnan jäsenten palkkioista.
Tuomioistuinviraston perustaminen vaatii valtiontaloudellisia lisäpanostuksia, vaikka tarkoitus on, että virastoon siirtyy henkilöstöä oikeusministeriöstä. Esityksessä on arvioitu tällaisen lisäpanostuksen määräksi noin kaksi miljoonaa euroa vuodessa (s. 38). Tästä 1,7 miljoonaa euroa on otettu huomioon Julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2019—2022 vuosien 2020—2022 määrärahakehyksissä. Loput rahoituksesta eli noin 0,3 miljoonaa euroa on arvioitu järjestyvän hallinnonalan kehyksen puitteissa.
Lakivaliokunta toteaa, että Tuomioistuinvirastolle ehdotettu vähimmäishenkilöstömäärä on huomattavasti vähemmän kuin muiden Pohjoismaiden vastaavissa virastoissa. Toisaalta muiden Pohjoismaiden virastojen asemassa ja tehtävissä on ehdotettuun nähden eroja, minkä vuoksi virastot eivät ole täysin verrannollisia. Valiokunta pitää esityksestä ilmenevää vähimmäishenkilöstömäärää ja voimavaroja kuitenkin virastolle ehdotettuun tehtäväkenttäänkin nähden alimitoitettuina. Tämä voi heijastua viraston kykyyn huolehtia tehtävistään ja aiheuttaa pikaista lisäresursointitarvetta. Valiokunta korostaa riittävien voimavarojen merkitystä, sillä Tuomioistuinviraston tulisi kyetä huolehtimaan laajasta tehtäväkentästään asianmukaisesti ja laadukkaasti mahdollisimman pian viraston perustamisen jälkeen. Edellä esitetyn valossa valiokunta edellyttää, että tilannetta seurataan tarkoin ja voimavaroja tarvittaessa lisätään ripeästi.
Lakivaliokunta myös korostaa, että Tuomioistuinviraston perustaminen ei saa heikentää tuomioistuinten voimavaratilannetta, sillä tuomioistuinten perusrahoitus on jo pitkään ollut liian kireää. Lakivaliokunta on jo vuosien ajan toistuvasti huomauttanut tuomioistuinlaitoksen perusrahoituksen niukkuudesta valtion talousarvio- ja kehyslausunnoissaan (mm. LaVL 22/2018 vp, LaVL 4/2018 vp, LaVL 13/2017 vp, LaVL 7/2017 vp, LaVL 7/2016 vp, LaVL 6/2015 vp, LaVL 6/2013 vp, LaVL 5/2012 vp, LaVL 18/2011 vp, LaVL 17/2011 vp, LaVL 13/2010 vp ja LaVL 6/2010 vp).
Voimaantulo
Tavoitteena on, että ehdotetut lait tulevat voimaan ja virasto aloittaa toimintansa 1.1.2020. Eräät tuomioistuinlain ja tuomioistuinharjoittelusta annetun lain säännökset tulevat kuitenkin voimaan mahdollisimman pian.
Edellä todetuin tavoin lakivaliokunta ehdottaa, että virkojen perustamiseen, lakkauttamiseen ja siirtämiseen sekä tuomioistuinten virkaehtosopimuksiin liittyvä toimivalta säädetään jo tässä yhteydessä Tuomioistuinvirastolle, mutta asiaa koskevat säännökset tulevat voimaan vuoden kuluttua Tuomioistuinviraston perustamisesta, jotta toimivallan siirto oikeusministeriöltä virastolle voidaan toteuttaa hallitusti. Toimivallan tulisi siten olla Tuomioistuinvirastolla 1.1.2021 lähtien, jos virasto perustetaan 1.1.2020 alkaen.
Seuranta
Perustuslakivaliokunnan mukaan uudistuksen tosiasiallisia vaikutuksia tuomioistuinten riippumattomuuteen ja oikeusturvaan on tarkoin seurattava sekä tarvittaessa viipymättä ryhdyttävä mahdollisesti havaittujen ongelmien korjaamiseen (PeVL 49/2018 vp). Niin ikään samassa yhteydessä on seurattava kaikkien viime vuosina toteutettujen tuomioistuinlaitosta koskevien uudistusten kumulatiivisia vaikutuksia tuomioistuinten riippumattomuuteen ja kansalaisten oikeusturvaan.
Myös lakivaliokunnan mukaan uudistuksen toimeenpanoa, toimivuutta ja vaikutuksia tulee seurata tarkoin laaja-alaisesti, koska kyse on periaatteelliselta ja käytännön merkitykseltään huomattavasta uudistuksesta. Aiheellista on seurata muun muassa Tuomioistuinviraston perustamisen ja toiminnan vaikutuksia tuomioistuinten riippumattomuuteen ja oikeusturvaan, oikeusministeriön ja viraston välistä suhdetta ja tehtävänjakoa, viraston johtamisjärjestelmän ja johtokunnan kokoonpanon toimivuutta sekä voimavarojen riittävyyttä. Asiasta tulee antaa lakivaliokunnalle selvitys vuoden 2025 loppuun mennessä. Valiokunta ehdottaa asiasta lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus 2).
Edellä todetuin tavoin tarpeen on seurata myös sitä, miten ehdotettu ratkaisu tuomarinvalintalautakunnan ja tuomarinkoulutuslautakunnan organisoimisesta ja yhteistyöstä suhteessa Tuomioistuinvirastoon toimii. Myös tästä on tarpeen antaa lakivaliokunnalle selvitys. Se on tarkoituksenmukaista antaa kuitenkin jo vuoden 2023 loppuun mennessä, koska tuohon mennessä lakivaliokunnalle tulee antaa myös selvitys tuomarinkoulutusjärjestelmän uudistuksesta (LaVM 8/2016 vp — HE 7/2016 vp).