Yleistä
Lähestymiskielto voidaan määrätä henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai tällaisen rikoksen uhan tai muun vakavan häirinnän torjumiseksi. Lähestymiskiellosta annettuun lakiin (898/1998, jäljempänä lähestymiskieltolaki) sekä eräisiin muihin lakeihin ehdotetaan muutoksia, joiden tavoitteena on parantaa lähestymiskiellon tehokkuutta, vähentää lähestymiskiellon rikkomista ja lisätä erityisesti lähisuhdeväkivallan uhrin turvallisuutta.
Hallituksen esityksestä ilmenevän ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esityksen tavoitteita erittäin tärkeinä. Valiokunta puoltaa esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin.
Väliaikaisen lähestymiskiellon määrääminen pidättämiseen oikeutetun virkamiehen aloitteesta
Lähestymiskieltolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on määrättävä väliaikainen lähestymiskielto omasta aloitteestaan, jos kiellolla suojattavan henkilön suojan tarpeen ilmeisyys edellyttää kiellon välitöntä antamista (1. lakiehdotuksen 11 §:n 2 mom.). Väliaikaisen lähestymiskiellon määrääminen ei siten jatkossa enää edellytä, että kiellolla suojattava henkilö ei itse kykene sitä hakemaan.
Ehdotetun muutoksen tavoitteena on alentaa kynnystä määrätä lähestymiskielto pidättämiseen oikeutetun virkamiehen omasta aloitteesta ja edistää väliaikaisen lähestymiskiellon käyttöä uhrin suojelemiseksi tilanteissa, joissa uhri on välittömässä hengen tai terveyden vaarassa. Ehdotuksen taustalla on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä tapahtunut kehitys ja Istanbulin sopimuksen vaatimukset (ks. HE, s. 25 ja 26).
Lähestymiskieltolain voimassa oleva 11 §:n 2 momentti on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (ks. PeVL 8/2004 vp, s. 3/I; ks. myös LaVM 2/2004 vp, s. 6). Käsiteltävästä esityksestä antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta katsoo, että arviointitilanne on esityksessä selostetun kehityksen vuoksi muuttunut, eikä sillä ole huomautettavaa esityksessä tältä osin omaksuttuihin sääntelyratkaisuihin tai niiden perusteluihin (ks. PeVL 63/2022 vp, s. 3).
Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin, että väliaikaiseen kieltoon määräämisen muuttaminen velvoittavaksi riippumatta siitä, minkälaisesta asiakokonaisuudesta tai tilanteesta on kysymys, voi johtaa ennakoimattomiin vaikutuksiin, jotka näkyisivät työmäärän lisäyksenä poliisille esitutkinnassa. Tämän vuoksi on katsottu, että ehdotetun säännöksen tulisi koskea tilanteita, joissa kiellolla suojattava on hengen tai terveyden vaarassa. Lakivaliokunta toteaa tämän vastaavan ehdotetun säännöksen yksityiskohtaisia perusteluja, sillä niiden mukaan pidättämiseen oikeutetun virkamiehen olisi määrättävä väliaikainen lähestymiskielto omasta aloitteestaan tilanteessa, jossa riskiarvion perusteella on selvää, että henkilöä uhkaa vakavan väkivallan vaara, jolta lähestymiskielto voi häntä suojata (ks. HE, s. 56). Edellä esitetyn valossa lakivaliokunta ehdottaa jäljempänä tarkemmin selvitetyin tavoin säännösehdotuksen sanamuotoa täsmennettäväksi. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että poliiseille järjestetään koulutusta edellä tarkoitetun uhka- ja riskiarvion tekemisestä.
Lähestymiskiellon sähköinen valvonta (teknisesti valvottu lähestymiskielto)
Lähestymiskielto voidaan lähestymiskieltolain mukaan määrätä perusmuotoisena (3 §:n 1 mom.) tai laajennettuna (3 §:n 3 mom.). Perusmuotoisessa lähestymiskiellossa, sen mukaan kuin asiaa koskevassa ratkaisussa tarkemmin määrätään, lähestymiskieltoon määrätty henkilö ei saa tavata suojattavaa henkilöä eikä muuten ottaa häneen yhteyttä tai sitä yrittää. Kiellettyä on myös suojattavan henkilön seuraaminen ja tarkkaileminen. Jos on syytä olettaa, että perusmuotoinen lähestymiskielto ei ole riittävä rikoksen uhan tai muun häirinnän torjumiseksi, lähestymiskielto voidaan määrätä laajennettuna koskemaan myös oleskelua suojattavan henkilön vakituisen asunnon tai loma-asunnon, työpaikan tai erikseen määritellyn muun niihin rinnastettavan oleskelupaikan läheisyydessä.
Laajennettukaan lähestymiskielto ei ole osoittautunut riittäväksi keinoksi varmistaa kiellolla suojattavan turvallisuutta tilanteessa, jossa on olemassa vakavan väkivallan riski (ks. HE, s. 42, 44 ja 68). Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan sähköisen (teknisen) valvonnan liittämistä laajennettuun lähestymiskieltoon. Ehdotetun säännöksen mukaan tuomioistuin voi pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta määrätä, että laajennetun lähestymiskiellon noudattamista valvotaan teknisin välinein, jos tekninen valvonta on välttämätöntä henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen uhan torjumiseksi eikä se ole kohtuutonta ottaen huomioon uhkaavan rikoksen vakavuus, valvontaan määrättävän olosuhteet sekä muut asiassa ilmenneet seikat (1. lakiehdotuksen 3 a §).
Sähköinen valvonta on tarkoitus toteuttaa teknisesti käyttämällä GPS/GNSS-paikannustekniikkaa. Vastaavaa tekniikkaa käytetään nykyisin rikosseuraamusten ja pakkokeinojen valvonnassa. Sähköisessä valvonnassa valvottavalle asennetaan valvontapanta, minkä lisäksi hänen tulee pitää mukanaan paikannuspuhelinta. Valvontapannan ja paikannuspuhelimen avulla voidaan selvittää valvottavan tarkka sijainti ja seurata hänen liikkeitään. Laajennettua lähestymiskieltoa koskevassa ratkaisussa määrätään alue, jolle lähestymiskieltoon määrätty ei saa mennä. Hälytyksen saatuaan Rikosseuraamuslaitoksen keskusvalvomo tekee hälytyksestä hätäilmoituksen Hätäkeskuslaitokselle ja välittää välittömästi tiedon hälytyksestä lähestymiskiellolla suojattavalle, jos kiellolla suojattavalla on valvontalaitteet (ks. HE, s. 36). Keskusvalvomo ilmoittaa myös tiedon lähestymiskieltoon määrätyn ja kiellolla suojattavan sijainnista. Hätäkeskuslaitos välittää ilmoituksen tai tehtävän poliisille poliisin antamien ohjeiden mukaisesti. Akuuteissa tilanteissa paikalle lähetetään kiireellisesti poliisipartio.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa sähköisen valvonnan käyttöönottoon lähestymiskiellon valvonnan tehostamiseksi ja uhrin suojan parantamiseksi on suhtauduttu myönteisesti, mutta samalla useat asiantuntijat ovat katsoneet, että sähköisen valvonnan tulisi olla mahdollinen myös perusmuotoisen lähestymiskiellon valvonnassa. Lisäksi osa asiantuntijoista on pitänyt sähköisen valvonnan määräämisen edellytyksiä korkeina. Esiin on muun muassa tuotu, että uhkaavan rikoksen vakavuuteen liittyvä kohtuuttomuuskriteeri tulisi poistaa.
Perustuslakivaliokunnan mielestä nyt käsillä olevaa lähestymiskiellon teknistä valvontaa voidaan arvioida olennaisesti samoista lähtökohdista kuin teknisin laittein toteutettua valvontaa liittyen rikosoikeudelliseen rangaistukseen, valvontarangaistukseen ja valvottuun koevapauteen perustuslakivaliokunnan aiemmassa käytännössä (ks. PeVL 63/2022 vp, s. 3, ja viitatut aiemmat lausunnot). Perustuslakivaliokunnan mukaan ehdotetulle sääntelylle on perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät, ennen kaikkea perustuslain 7 §:ään kiinnittyvät perusteet, eikä se muodostu säännökseen sisältyvät teknisen valvonnan välttämättömyyttä ja kohtuullisuutta koskevat rajaukset huomioiden ongelmalliseksi myöskään oikeasuhtaisuusvaatimuksen kannalta.
Lakivaliokunta toteaa, että sähköisen valvonnan käyttöönotto laajennetun lähestymiskiellon noudattamisen valvonnassa on merkittävä muutos nykytilaan ottaen huomioon, että kyseistä valvontaa käytetään nykyisin vain rikosseuraamusten ja pakkokeinojen valvonnassa. Lähestymiskiellolla suojattavan uhrin turvallisuuden parantamiseksi se on lakivaliokunnan mukaan kuitenkin perusteltua ja tarpeellista. Perustuslakivaliokunta on myös katsonut, ettei säännösehdotus laajennettuun lähestymiskieltoon liitettävästä sähköisestä valvonnasta muodostu ongelmalliseksi oikeasuhtaisuusvaatimuksen kannalta ottaen huomioon siihen sisältyvät teknisen valvonnan välttämättömyyttä ja kohtuullisuutta koskevat rajaukset (ks. PeVL 63/2022 vp, s. 3). Ehdotetut välttämättömyyttä ja kohtuullisuutta koskevat rajaukset ovat siten perustuslakivaliokunnan lausunnon valossa tarpeellisia.
Se, että sähköistä valvontaa ehdotetaan esityksessä vain laajennettuun lähestymiskieltoon, perustuu lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan useisiin seikkoihin. Keskeistä on, että toisin kuin perusmuotoisessa lähestymiskiellossa laajennettua lähestymiskieltoa koskevassa ratkaisussa määritellään täsmällinen alue, johon kieltoon määrätty ei saa mennä. Jos kieltoon määrätty menee kielletylle alueelle, valvontajärjestelmään lähtee hälytys automaattisesti. Hälytys ei edellytä suojattavan henkilön toimenpiteitä eikä myöskään sitä, että suojattavalla henkilöllä on valvontalaite. Myös kieltoon määrätyn sijainnin reaaliaikainen seuranta on lähtökohtaisesti mahdollista vain, jos valvottava menee ratkaisussa määrätylle kielletylle alueelle tai valvontalaitteen toiminta estyy (ks. HE, s. 62). Jos valvottava menee kielletylle alueelle, hän syyllistyy kiellon rikkomiseen, joka on säädetty rangaistavaksi teoksi. Sähköisellä valvonnalla voidaan tällöin saada näyttöä kieltoon määrätyn tuomitsemiseksi lähestymiskiellon rikkomisesta, koska kieltoon määrätyn mennessä kielletylle alueelle ei yleensä synny epäselvyyttä lähestymiskiellon rikkomisesta.
Saadun selvityksen mukaan sähköisen valvonnan liittäminen perusmuotoiseen lähestymiskieltoon olisi nykyisellä tekniikalla sinänsä mahdollista, mutta edellyttäisi silloin, että myös suojattavalla henkilöllä olisi valvontalaite. Kyse olisi kuitenkin huomattavasta muutoksesta, sillä se edellyttäisi sähköistä valvontaa koskevan sääntelypohjan ja viranomaisten menettelyjen uudelleenarviointia. Lisäksi tulisi arvioida sähköisen valvonnan laajentamista perusoikeuksien rajoittamisen välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden kannalta, koska perustuslakivaliokunta on arvioinut vain esityksessä ehdotettua ratkaisua liittää sähköinen valvonta laajennettuun lähestymiskieltoon.
Edellä esitetyn valossa valiokunta puoltaa sähköisen valvonnan käyttöönottoa laajennetun lähestymiskiellon noudattamisen valvonnassa siten kuin esityksessä on ehdotettu. Ehdotetut perusratkaisut sähköisen valvonnan järjestämisestä ovat selkeitä, mikä on lähestymiskiellon tehokkuuden ja vaikuttavuuden sekä kieltoon määrätyn oikeusturvan kannalta oleellista. Ehdotettu järjestelmä sähköisen valvonnan toteuttamisesta vastaa myös sitä, miten sähköinen valvonta on tällä hetkellä toteutettu tehostetun matkustuskiellon valvonnassa, joten tällaisesta valvonnasta on jo entuudestaan kokemuksia. Uudistuksen toimivuutta ja vaikutuksia tulee kuitenkin jatkossa seurata huolella ja kokemusten perusteella arvioida tarvetta ja mahdollisuuksia kehittää sähköistä valvontaa ja laajentaa sen käyttöalaa lähestymiskiellon noudattamisen valvonnassa. Valiokunta esittää asiasta lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus 1).
Lisäksi valiokunta korostaa sen tärkeyttä, että lähestymiskiellolla suojattavan turvallisuuden parantamiseksi on käytettävissä myös muita keinoja ottaen huomioon, ettei sähköinen valvonta ole mahdollinen perusmuotoisessa lähestymiskiellossa eikä se välttämättä ole kaikissa laajennetuissakaan lähestymiskielloissa käyttökelpoinen, esimerkiksi tilanteessa, jossa suojattava on muuttanut salassa pidettävään osoitteeseen ja on mahdollisesti hakenut turvakieltoa (ks. HE, s. 42). Muita käytännön keinoja parantaa lähestymiskiellolla suojattavan turvallisuutta ovat saadun selvityksen mukaan esimerkiksi erilaiset turvalaitteet, kuten turvaranneke, ja matkapuhelimeen liitettävät toiminnnot, joilla suojattu saa nopean yhteyden hätäkeskukseen (ks. HE, s. 24 ja 25).
Väkivallan uhrien ja tekijöiden ohjaaminen tukipalveluihin
Tukipalveluihin ohjaamista lähestymiskieltoasioissa ehdotetaan tehostettavaksi sisällyttämällä lähestymiskieltolakiin säännökset lähestymiskiellolla suojattavan ohjaamisesta tukipalveluihin. Ehdotetun sääntelyn mukaan poliisin tai syyttäjän on väliaikaisen lähestymiskiellon määräämisen yhteydessä välitettävä kiellolla suojattavan yhteystiedot tukipalveluiden tarjoajalle, jos kiellolla suojattava siihen suostuu (1. lakiehdotuksen 11 a §:n 1 mom.). Lisäksi ehdotetaan, että poliisin tai syyttäjän tulee ilmoittaa kieltoon määrätylle saatavilla olevista tukipalveluista (1. lakiehdotuksen 11 a §:n 2 mom.).
Esitutkintaviranomaisella on jo nykyisin esitutkintalain nojalla velvollisuus ohjata asianomistaja tukipalveluihin, jos hänen arvioidaan olevan erityisen suojelun tarpeessa taikka rikoksen luonne tai asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet sitä muuten edellyttävät (esitutkintalain 4 luvun 10 §). Lähestymiskieltolakiin ehdotetun säännöksen tarkoituksena on täydentää esitutkintalain sääntelyä ja siten varmistaa, että suojattava henkilö ohjataan tukipalveluihin myös silloin, kun väliaikainen lähestymiskielto määrätään. Esitutkintalain sääntelyä on tarpeen täydentää myös siltä osin kuin väliaikainen lähestymiskielto määrätään rikoksen uhan perusteella, sillä esitutkintalain sääntely ei kata tällaisia tilanteita. Valiokunta pitää ehdotettuja muutoksia perusteltuina ja tarpeellisina.
Moniammatillisessa yhteistyössä tehtävästä lähisuhdeväkivallan riskinarvioinnista ei ole nykyisin sääntelyä, eikä esityksessä ehdoteta asiasta säätämistä. Euroopan komissio on 8.3.2022 tehnyt naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan torjumisesta direktiiviehdotuksen (COM(2022) 105 lopullinen), joka sisältää muun ohella tällaista arviointia koskevia säännöksiä. Valiokunta pitää tärkeänä, että tarvetta moniammatillista riskinarviointia koskevalle sääntelylle arvioidaan direktiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä.
Väkivallan tekijöille tarkoitettuja tukipalveluja ei ole nykyisin saatavilla kattavasti koko maassa (ks. HE, s. 28). Tämän vuoksi ehdotetaan, että poliisin tai syyttäjän on ilmoitettava väliaikaiseen lähestymiskieltoon määrätylle ”saatavilla olevista” tukipalveluista. Valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota tukipalvelujen saatavuuden tilanteeseen, sillä väkivallan tekijöille tarkoitetut katkaisuohjelmat ovat tärkeitä väkivallan uhrin turvallisuuden parantamiseksi ja väkivallan tekijöiden auttamiseksi muuttamaan käyttäytymistään. Valiokunnan mukaan tukiohjelmien alueellista kattavuutta ja saatavuutta on tarpeen parantaa.
Avustaja
Lähestymiskiellon hakijalle voidaan jo nykyisin oikeusapulain (257/2002) nojalla määrätä lähestymiskieltoasiaa varten avustaja, jos hakija on taloudellisen asemansa perusteella oikeutettu oikeusapuun.
Voimassa olevan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997, jäljempänä rikosoikeudenkäyntilaki) nojalla tuomioistuin voi määrätä asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä on rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen pidettävä perusteltuna (2 luvun 1 a §:n 3 kohta). Oikeudenkäyntiavustajan määrääminen ei riipu asianomistajan taloudellisesta asemasta. Oikeuskäytännön mukaan (KKO 2021:78, ks. HE s. 28 ja 29) edellä mainitun säännöksen nojalla ei voida määrätä avustajaa lähestymiskiellon hakijalle lähestymiskieltoasiassa. Tämän vuoksi lähestymiskieltolakia ehdotetaan täydennettäväksi säännöksellä, jonka mukaan tuomioistuin voi määrätä lähestymiskiellon hakijalle avustajan hakijan taloudellisesta asemasta riippumatta, jos hakemuksen perusteena on hakijan henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistunut rikos (1. lakiehdotuksen 14 a §). Edellytyksenä on lisäksi, että avustajan määrääminen on rikoksen vakavuus, hakijan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen perusteltua.
Valiokunta pitää hakijan oikeuksien turvaamiseksi perusteltuna, että sellaisissa tilanteissa, joissa uhrilla on erityinen tarve avustajan saamiseen edellä mainitussa rikosasiassa, uhrille voidaan määrätä avustaja myös lähestymiskiellon hakemista varten hänen taloudellisesta asemastaan riippumatta. Avustajan lisääntyvän käytön voidaan arvioida myös helpottavan asian tuomioistuinkäsittelyä.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin, että lähestymiskiellon hakijalla tulisi olla oikeus avustajaan taloudellisesta asemastaan riippumatta ehdotettua laajemminkin uhrin aseman parantamiseksi. Tällaisella laajennuksella olisi kuitenkin taloudellisia vaikutuksia, joita ei ole arvioitu ja joihin ei ole varauduttu. Valiokunta siten tukee ehdotetun muutoksen toteuttamista hallituksen esittämältä pohjalta pitäen kuitenkin tärkeänä, että muutoksen toimivuutta ja riittävyyttä uhrin oikeuksien turvaamiseksi jatkossa seurataan.
Lähestymiskieltoasian maksuttomuus
Voimassa olevan tuomioistuinmaksulain (1455/2015) mukaan lähestymiskiellon hakeminen on maksutonta, jos hakemus hyväksytään. Nyt ehdotetaan, että lähestymiskieltolain mukaiset asiat ovat jatkossa aina maksuttomia. Lähestymiskiellon hakijalta ei siten peritä maksua, vaikka hakemus hylätään tai asia jää sillensä.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että kun lähestymiskieltoasiat muutettiin maksullisiksi (270 euroa) vuoden 2016 alusta, tavoitteena oli edistää harkintaa lähestymiskieltoa haettaessa ja vähentää kiusantekomielessä tehtyjä hakemuksia, jollaisia saattoi liittyä esimerkiksi huoltajuusriitoihin (HE 29/2015 vp, s. 29). Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut nostaa kynnystä lähestymiskiellon hakemiseen tapauksissa, joissa hakijan henki tai terveys oli uhattuna (LaVM 2/2015 vp, s. 4). Maksun voimaantulon jälkeen hyväksyttyjen lähestymiskieltohakemusten määrä on kuitenkin selvästi laskenut. Vaikuttaa siten siltä, että merkittävä määrä lähestymiskieltohakemuksia on jätetty tekemättä hakemiseen liittyvän taloudellisen riskin vuoksi.
Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää lähestymiskieltoasioiden muuttamista maksuttomiksi perusteltuna. On tärkeää, ettei maksu muodostu esteeksi lähestymiskiellon hakemiselle tilanteessa, jossa lähestymiskielto on uhrin suojaamiseksi tarpeen.
Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että perusteettomiin, kiusantekomielessä tehtyihin lähestymiskieltohakemuksiin voidaan puuttua oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalla lähestymiskieltolain 14 §:llä, jonka mukaan asian hävinnyt osapuoli voidaan painavista syistä velvoittaa korvaamaan vastapuolen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut osaksi tai kokonaan. Säännöstä voidaan soveltaa muun muassa silloin, kun on selvää, että lähestymiskieltoa haetaan ainoastaan kiusantekomielessä.
Lähestymiskiellon rikkomisen rangaistavuus
Lähestymiskiellon rikkomisesta säädetään rikoslain 16 luvun 9 a §:ssä. Rangaistussäännöstä ehdotetaan täydennettäväksi tekniseen valvontaan liittyvien velvollisuuksien rikkomisella (2. lakiehdotuksen 16 luvun 9 a §:n 2 mom.). Lakivaliokunta pitää rangaistussäännöksen täydentämistä perusteltuna sähköisesti valvotun lähestymiskiellon tehokkuuden varmistamiseksi. Ehdotettua säännöstä on kuitenkin perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella (ks. PeVL 63/2022 vp, s. 6) perusteltua täsmentää jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatuin tavoin.
Lähestymiskiellon rikkomisen rangaistusasteikko on sakosta enintään yhteen vuoteen vankeutta. Asteikkoa ei ehdoteta tässä yhteydessä muutettavaksi. Rangaistussäännöksen täydentäminen ehdotetulla tavalla ei valiokunnan mielestä edellytä rangaistusasteikon ankaroittamista, sillä vaikka tekninen valvonta voidaan määrätä vain erittäin riskialttiissa tilanteissa, joissa uhka on vakava, ehdotetussa säännöksessä rangaistavaksi säädetään henkilön itseensä kohdistuvan valvonnan estäminen. Rangaistavuus ei edellytä esimerkiksi suojattavaan henkilöön kohdistuvan rikoksen tekemiseen ryhtymistä. Valiokunta pitää rangaistusasteikkoa oikeasuhtaisena ja yhteensopivana muiden rikosten rangaistusasteikkojen kanssa.
Lähestymiskiellon rikkomisen kiireellinen käsittely ja uudistuksen taloudelliset vaikutukset
Lähestymiskieltoa koskeva asia on nykyisen lainsäädännön mukaan käsiteltävä kiireellisenä. Lähestymiskiellon tehokkuuden parantamiseksi ehdotetaan, että myös lähestymiskiellon rikkomista koskeva asia on käsiteltävä kiireellisenä, jollei rikkomista ole pidettävä kokonaisuutena arvioiden vähäisenä (3. lakiehdotuksen 3 luvun 11 § sekä 4. lakiehdotuksen 1 luvun 8 a § ja 5 luvun 13 a §).
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa kiireelliseen käsittelyyn on suhtauduttu pääosin myönteisesti, mutta huomiota on kiinnitetty myös siihen, että kiireellisen käsittelyn vaatimus ei koske niitä mahdollisia pahoinpitelyjä ja muita rikoksia, joiden perusteella lähestymiskielto on määrätty tai jotka on tehty lähestymiskiellon rikkomisen kanssa. Niin ikään on katsottu, että tilanteessa, jossa rikosasioiden käsittely on pitkittynyt rikosprosessista huolehtivan viranomaisketjun niukkojen voimavarojen vuoksi, tulisi suhtautua varovaisesti tiettyjä rikosnimikkeitä koskevien kiireellisyysperusteiden säätämiseen. Käsittelyaikojen nopeuttamista ei ole pidetty mahdollisena ilman tuntuvia lisäresursseja.
Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan lähestymiskieltojen rikkomisten nykyiset käsittelyajat ovat pitkiä ja käytännössä rikkomisia on käsitelty vasta lähestymiskiellon päättymisen jälkeen. Tilastojen mukaan lähestymiskiellon rikkomisen käsittely rikosilmoituksen tekemisestä käräjäoikeuden ratkaisuun on viime vuosina kestänyt keskimäärin yli vuoden ja esitutkintavaihe näissä asioissa keskimäärin noin puoli vuotta. Lähestymiskielto on yleensä jo loppunut siinä vaiheessa, kun asia käsitellään käräjäoikeudessa. On myös tyypillistä, että yhdessä rikosasiassa käsitellään useita lähestymiskiellon rikkomisia.
Lähestymiskiellon tarkoituksena on ennaltaestää rikoksia ja uhkaavia tilanteita sekä lisätä kiellolla suojattavan turvallisuutta. Mainittujen tavoitteiden toteutumiseksi on olennaista, että lähestymiskiellon rikkomiseen puututaan tehokkaasti ja kiellon rikkomiseen reagoidaan mahdollisimman nopeasti rikkomisen jälkeen. Näissä suhteissa kiellon rikkomisten viivytyksetön tutkinta, syyteharkinta ja tuomioistuinkäsittely ovat keskeisiä. Lakivaliokunnan mukaan edellä mainitut seikat puoltavat kiellon rikkomista koskevan rikosasian käsittelemistä kiireellisenä kaikissa rikosprosessin vaiheissa.
Uudistuksen tavoitteet jäävät kuitenkin toteutumatta, jos sen vaatimista lisämäärärahoista ei ole pysyvästi ja täysimääräisesti huolehdittu kaikkien toimijoiden eli poliisin, syyttäjien, tuomioistuinten, Rikosseuraamuslaitoksen ja oikeusaputoimistojen osalta. Kyse ei ole pelkästään lähestymiskiellon rikkomisen kiireelliseksi säätämisen vaan myös muiden lähestymiskiellon tehostamiseen tähtäävien muutosten aiheuttamista lisäresurssitarpeista.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan uudistuksen edellyttämät lisäresurssitarpeet on arvioitu viranomaisten arvioiden pohjalta, ja ne ovat vuonna 2023 noin 753 000 euroa ja vuodesta 2024 alkaen vuosittain noin 2,6 miljoonaa euroa.
Uudistuksen edellyttämän pysyvän lisärahoituksen turvaamiseksi on olennaista, että esitys käsitellään vuoden 2023 talousarvioesityksen yhteydessä ja vuodesta 2024 lukien täysimääräiset pysyvät lisämenot viedään vaalikauden viimeiseen, ns. tekniseen kehykseen. Resurssien riittävyyttä tulee valiokunnan mukaan kuitenkin jatkossa seurata tarkoin ja ryhtyä välittömiin toimiin resurssien lisäämiseksi, jos ne osoittautuvat riittämättömiksi. Valiokunta ehdottaa asiasta lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus 2).
Lakivaliokunta yhtyy oikeudenhoidon toimijoiden huoleen rikosasioiden käsittelyn pitkittymisestä ja rikosprosessista huolehtivan viranomaisketjun niukoista voimavaroista ja toteaa kiinnittäneensä jo useiden vuosien ajan toistuvasti vakavaa huomiota oikeudenhoidon perusrahoituksen riittämättömyyteen ja sen aiheuttamiin merkittäviin ongelmiin. Näitä seikkoja on käsitelty erityisesti vuoden 2021 ja kuluvan vuoden lausunnoissa julkisen talouden suunnitelmista (ks. LaVL 18/2022 vp ja LaVL 11/2021 vp ja niissä viitatut aiemmat lausunnot). Lakivaliokunta on pitänyt välttämättömänä, että oikeudenhoidon perusrahoitusta viipymättä korotetaan olennaisesti ja pysyväisluonteisesti (LaVL 11/2021 vp).
Eduskunta on lakivaliokunnan mietinnön (LaVM 16/2021 vp) pohjalta edellyttänyt, että oikeudenhoidon toimintaedellytyksistä laaditaan valtioneuvoston selonteko (EV ). Selonteko on vastikään annettu eduskunnalle (VNS 13/2022 vp). Valiokunta lausuu oikeudenhoidon perusrahoituksesta tarkemmin selonteon käsittelyn yhteydessä.
Henkilötietojen suoja
Lähestymiskiellon sähköisen valvonnan käyttöönoton vuoksi myös henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annettuun lakiin (1301/2021) ehdotetaan muutoksia (7. lakiehdotus). Perustuslakivaliokunnalla ei ole ollut huomauttamista sääntelyn perusteista, mutta perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella 7. lakiehdotuksen säännöksiä tulee jäljempänä tarkemmin esitetyin perustein ja tavoin täsmentää (ks. PeVL 63/2022 vp, s. 5).
Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa ehdotettuja säännöksiä ei ole kaikilta osin pidetty riittävän tarkkarajaisina ja täsmällisinä. Saamansa selvityksen valossa lakivaliokunta pitää selkeyssyistä perusteltuna ja tarkoituksenmukaisena, että lähestymiskiellon sähköisen valvonnan tarkoituksessa käsiteltävistä henkilötiedoista säädetään erillisessä pykälässä sen sijaan, että niistä säädetään useissa eri pykälissä siten kuin esityksessä on ehdotettu.
Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta ehdottaa jäljempänä uuden lähestymiskieltorekisteriä koskevan pykälän lisäämistä henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa annettuun lakiin (7. lakiehdotuksen uusi 11 a §). Kyseiseen pykälään sisällytetään lähestymiskieltorekisteriin tallennettavia tietoja ja niiden käsittelyä koskevat säännökset, jotka hallituksen esityksen lakiehdotuksessa on sisällytetty muihin pykäliin (7. lakiehdotuksen 6 ja 8 §). Valiokunnan ehdottaman uuden pykälän vuoksi kyseiset esitykseen sisältyvät pykälämuutosehdotukset käyvät tarpeettomiksi.