1. Laki yrityksen saneerauksesta annetun lain muuttamisesta
27 §. Eräiden sopimusten asema.
Voimassa olevaan pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jolla laajennetaan yrityssaneeraukseen hakeutuneen velallisen mahdollisuutta irtisanoa sopimuksia. Uusi säännös koskee ennen saneerausmenettelyn alkamista tehtyjä sopimuksia, joilla velallinen on sitoutunut muuhun kuin rahasuoritukseen.
Ehdotettu muutos on tarpeellinen lisäkeino saneerauksen toteuttamiseksi. Sopimuksen sitovuutta koskeva periaate ja sopimusosapuolten asema huomioon ottaen on kuitenkin perusteltua, että mahdollisuudelle irtisanoa sopimus ennenaikaisesti on asetettu edellytykseksi sekä välttämättömyys saneerauksen toimintaedellytysten turvaamiseksi että selvittäjän suostumus.
Hallituksen esityksen valiokuntakäsittelyssä on noussut esiin tarve tarkentaa säännöstä erityisesti siltä osin, millaisia sopimuksia ehdotettu irtisanomismahdollisuus voi koskea. Selventämistarpeeseen on kiinnitetty huomiota sen vuoksi, että momentin sanamuoto ja esityksen perustelut (ks. HE, s. 76—79) voivat antaa vaikutelman siitä, että säännös voisi soveltua myös tilanteessa, jossa saneerauksessa olevan velallisen suoritus on kertaluontoinen. Esityksen valmistelussa ei kuitenkaan ole valiokunnan saaman selvityksen mukaan ollut tarkoitus laajentaa mahdollisuutta irtisanoa sopimuksia kertaluonteisiin sopimuksiin. Se, että ehdotetun säännöksen soveltamisalan piiriin tulkittaisiin kuuluvan myös laaja joukko erilaisia kertasopimuksia, merkitsisi tarkoitettua ja esityksessä arvioitua suurempaa muutosta voimassa olevaan oikeustilaan.
Sen selventämiseksi, että erilaiset kertasopimukset jäävät momentin soveltamisalan ulkopuolelle, valiokunta ehdottaa, että momentista poistetaan ilmaisu "jota velallinen ei ole menettelyn alkaessa täyttänyt" ja että siihen lisätään maininta toistuvasta tai jatkuvasta suoritusvelvollisuudesta. Selvyyden vuoksi momenttiin on myös lisätty täsmennys siitä, että säännös koskee sekä toistaiseksi voimassa olevia että määräaikaisia sopimuksia.
Esityksen valiokuntakäsittelyssä on esitetty pohdittavaksi, ettei sopimuksen irtisanominen olisi sidoksissa saneerausohjelman vahvistamiseen siten kuin hallituksen esityksessä on ehdotettu, vaan velallisen tulisi voida irtisanoa sopimus menettelyn alettua tietyn pituisella irtisanomisajalla. Valiokunta kuitenkin puoltaa hallituksen esittämää ratkaisua. Kuten hallituksen esityksestä ilmenee, esityksen valmistelussa on harkittu sopimuksen irtisanomista menettelyn alettua esimerkiksi kahden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen, mutta on kuitenkin päädytty ehdottamaan sopimusten irtisanomisajan sitomista saneerausohjelman vahvistamiseen (s. 52). Tavoitteena on vähentää kannustimia hakeutua saneerausmenettelyyn ainoastaan epäedullisista sopimuksista vetäytymisen vuoksi ja ehkäistä tilanteita, joissa sopimus päätettäisiin irtisanoa heti saneerausmenettelyn alettua, mutta joissa menettely ei lopulta johtaisikaan saneerausohjelman vahvistamiseen.
Momentin mukaan sopimus voidaan "saneerausmenettelyn alettua" irtisanoa päättymään "saneerausohjelman vahvistamisesta lukien". Irtisanomisen tulee siten säännöksen mukaan tapahtua saneerausmenettelyn alkamisen ja ohjelman vahvistamisen välisenä aikana. Myös esityksen perusteluista ilmenee, että sopimuksen irtisanomisesta tulee käytännössä päättää ennen ensimmäisen ohjelmaehdotuksen laatimista, sillä irtisanominen ja sen vaikutukset tulee ottaa asianmukaisesti huomioon myös ohjelmaehdotuksessa (ks. HE, s. 77).
Momentin mukaan korvaus sopimuksen ennenaikaisen päättymisen vuoksi käsittää kohtuullisen korvauksen vahingosta, jonka sopimuksen vastapuoli osoittaa hänelle aiheutuvan. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan mallina momentin mukaiselle velallisen korvausvelvollisuudelle on soveltuvin osin toiminut voimassa olevan pykälän 1 momentti velallisen korvausvelvollisuudesta vuokra- ja vuokrausluottosopimusten ennenaikaisesta irtisanomisesta. Alkuperäisen säännöksen esitöiden mukaan korvattavaksi tulee yksittäistapauksessa aiheutuva todellinen vahinko. Säännös syrjäyttää sopimukseen sisältyvät korvausehdot sikäli kuin sopimuksen mukaan määräytyvä korvaus on suurempi (ks. HE 182/1992 vp, s. 80 ja HE 68/1998 vp, s. 9). Alkuperäisen säännöksen esitöissä mainittuihin perusteluihin tai niiden tulkintaan ei nyt käsiteltävänä olevan esityksen yhteydessä ehdoteta siten muutoksia. Tarkoituksenmukaisempana on pidetty käyttää voimassa olevaan lakiin jo sisältyvää kohtuullisen korvauksen käsitettä kuin ehdottaa jotakin kokonaan uutta käsitettä tai tarkennusta, jonka tulkinta voisi saada aikaan kokonaan uudenlaisia tulkintaerimielisyyksiä. Lakivaliokunnalla ei ole huomautettavaa hallituksen esityksessä valittuun ratkaisuun. Kohtuullinen korvaus jää siten oikeuskäytännössä tapauskohtaisesti tarkemmin määriteltäväksi.
Selvyyden vuoksi lakivaliokunta kiinnittää huomiota myös vakuusvelkojien asemaan ja toteaa, ettei ehdotetulla momentilla ja siinä tarkoitetulla sopimuksen irtisanomisella yrityssaneerausmenettelyssä ole vaikutusta sopimusosapuolen vakuuden pysyvyyteen. Se, että velallisen sopimuskumppanilla on sopimuksen mukaista suoritusta turvaava vakuus, ei siten estä sopimuksen irtisanomista, mutta velalliselle syntyy velvollisuus korvata sopimuksen ennenaikaisen irtisanomisen vuoksi velallisen sopimuskumppanille aiheutuva vahinko. Tällainen korvaus on velallisen saneerausvelkaa ja otettava sellaisena huomioon saneerausohjelmassa. Vakuuden kattamilta osin saneerausvelkaa pidetään saneerausmenettelyssä yleisesti vakuusvelkana, jolloin vakuusvelan velkojan asema on muita velkojia suojatumpi. Siltä osin kuin velkojan saatavan määrä ylittää velkojan hyväksi annetun vakuuden arvon, velkojan saatava on kuitenkin tavallista saneerausvelkaa, jonka osalta velkoja on velkajärjestelyssä samassa asemassa kuin vakuutta vailla olevat velkojat.
Johtolauseessa oleva virheellinen viittaus lakiin 386/2022 on poistettu.
70 a §. Hakemuksen hylkääminen kirjallisessa menettelyssä.
Uuden pykälän mukaan hylätyn yrityssaneeraushakemuksen jälkeen tehty uusi hakemus voidaan hylätä kirjallisessa menettelyssä, jos on ilmeistä, ettei edellytyksiä saneerausmenettelyn aloittamiselle ole.
Ehdotettua säännöstä on valiokuntakäsittelyssä pidetty ongelmallisena muun muassa sen vuoksi, että se mahdollistaa hakemuksen hylkäämisen ainoastaan siinä tapauksessa, että saneeraushakemus on aikaisemmin hylätty. Tämän vuoksi säännöksen on arvioitu voivan rajoittaa nykyisen käytännön mukaista mahdollisuutta hylätä heti ilmeisen perusteeton hakemus oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 6 §:n 2 momentin nojalla. Säännöksen sanamuodon on arvioitu myös rajaavan sen käyttömahdollisuuden kirjalliseen menettelyyn ja ohjaavan saneerausmenettelyä kirjallista käsittelyä suosivaksi, vaikka usein tarkoituksenmukaisempi käsittelytapa olisi istuntokäsittely samassa yhteydessä kuin konkurssiasiaa on konkurssilain mukaan välttämätöntä käsitellä.
Lakivaliokunta toteaa, että ellei yrityssaneerauslaista muuta johdu, yrityssaneerausasian käsittelyssä noudatetaan hakemusasioiden käsittelyä koskevia oikeudenkäymiskaaren 8 luvun säännöksiä. Siltä osin kuin hakemusasioiden käsittelyä koskevassa oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa ei ole säännöstä jostakin asiasta, hakemusasian käsittelystä on soveltuvin osin voimassa mitä riita-asian käsittelystä säädetään. Ehdotetun uuden säännöksen osalta valiokunta toteaa selvyyden vuoksi, että se on tarkoitettu täydentämään tuomioistuimen käytettävissä olevaa keinovalikoimaa yrityssaneeraushakemuksen käsittelyssä. Se ei siten rajoita esimerkiksi mahdollisuutta hylätä heti selvästi perusteeton hakemus tai järjestää hakemusasioille yhteinen istuntokäsittely oikeudenkäymiskaaren säännösten nojalla tilanteessa, jossa sen katsotaan olevan tarkoituksenmukaista. Kyse on siten oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 6 §:n 2 momenttia täydentävästä säännöksestä, jolla ei rajoiteta kyseisen säännöksen soveltamista, eikä rajoiteta muutoinkaan tuomioistuimella oikeudenkäymiskaaren mukaan käytössä olevia vaihtoehtoja käsitellä saneerausasiaa.
71 §. Päätös menettelyn aloittamisesta.
Voimassa olevan pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uudet 5 a ja 5 b kohdat saneerausohjelmaehdotusta koskevien lausumien ja väitteiden esittämisen määräajoista. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että määräajat alkavat kulua saneerausohjelmaehdotuksen toimittamisesta tuomioistuimelle (s. 83). Valiokunta ehdottaa kohtia tarkistettavaksi, jotta tämä ilmenee säännösten sanamuodosta.
87 §. Selvittäjän palkkio ja kustannusten korvaaminen.
Voimassa olevaan pykälään ehdotetaan eräitä tarkennuksia. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan säännöksessä ei oteta kantaa siihen, voivatko selvittäjä ja velallinen sopia niin sanotusta ennakkolaskutuksesta, jossa velallinen maksaa palkkiota ja kustannuksia jo ennakolta ennen kuin velkojatoimikunta tai velkojatoimikunnan puuttuessa tuomioistuin on ne vahvistanut (s. 86). Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin, että ennakkolaskutusoikeudesta olisi syytä säätää täsmällisesti laissa.
Valiokunnan mielestä lain tasolla ei kuitenkaan ole tarpeen säätää selvittäjän ja velallisen välillä mahdollisesti sovittavista laskutusjärjestelyistä. Tarkempia ohjeita asiasta voidaan antaa konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksissa.
93 §. Korvausvelvollisuus perusteettoman hakemuksen vuoksi.
Voimassa olevan pykälän mukaan se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta panee vireille ilmeisen perusteettoman hakemuksen saneerausmenettelystä, on velvollinen korvaamaan vahingon, joka velalliselle tai velkojalle tämän vuoksi aiheutuu. Hallituksen esityksessä pykälään ehdotetaan uutta virkettä, jonka mukaan vireillepanijan oikeudenkäyntiavustaja tai -asiamies voidaan velvoittaa yhteisvastuullisesti vireillepanijan kanssa korvaamaan tällainen vahinko. Esityksen perusteluissa todetaan, että vireillepanijan oikeudenkäyntiavustajalta ja -asiamieheltä odotetaan sellaista ammattitaitoa, että hän erottaa ilmeisen perusteettomat hakemukset niistä hakemuksista, joissa yritys on mahdollisesti saneerattavissa (s. 87).
Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on yleisesti kannatettu ehdotettua uutta säännöstä, mutta on myös katsottu, että asiamiehen korvausvelvollisuuden tulisi olla hieman ehdotettua korkeamman kynnyksen takana esimerkiksi siten, että edellytetään tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan niin sanotut viivyttelyluontoiset saneeraushakemukset, joiden tarkoituksena ei ole aidosti yrityksen saneerauksen toteuttaminen, vaan ainoastaan yrityksen konkurssiin asettamisen perusteeton viivästyttäminen, ovat olleet toistuva ongelma tuomioistuimissa. On tavallista, että tuomioistuimiin toimitetaan täysin puutteellisia tai perusteettomia hakemuksia, joiden sisältö ei välttämättä vastaa velallisen tosiasiallista tilannetta tai joista puuttuu hakemukselta edellytettyjä tietoja tai liitteitä. Tätä taustaa vasten lakivaliokunta pitää perusteltuna ja tarpeellisena pyrkiä ehkäisemään ilmeisen perusteettomien hakemusten vireille panemista. Ehdotettu uusi säännös on siten valiokunnan mielestä lähtökohtaisesti kannatettava, sillä se korostaa avustajan ja asiamiehen velvollisuutta tutustua yrityssaneerausta harkitsevan velallisen taloudelliseen tilanteeseen ja vastuuta jättää hakemus tekemättä silloin, kun on selvää, ettei hakemuksen tekemiselle ole perusteita.
Ehdotettua säännöstä on kuitenkin selvyyssyistä aiheellista tarkentaa oikeudenkäyntiavustajan ja -asiamiehen korvausvelvollisuuden osalta. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan muutoksella ei ole vaikutusta korvausvelvollisuuden perusteisiin sinänsä, vaan muutoksella laajennetaan korvausvelvollisuuden soveltamisala koskemaan myös hakemuksen vireillepanijan oikeudenkäyntiavustajaa ja -asiamiestä (s. 87). Korvausvelvollisuuden syntymisen todetaan edellyttävän, että hakemus on ilmeisen perusteeton, että ilmeisen perusteeton hakemus on pantu vireille tahallaan tai huolimattomuudesta ja että hakemuksen vireille panon vuoksi on aiheutunut todellista vahinkoa velalliselle tai velkojalle (s. 88). Lisäksi perusteluista ilmenee, että lainkohdan soveltaminen avustajaan tai asiamieheen edellyttää, että vireillepanijan oikeudenkäyntiasiamies tai -avustaja on omalla toiminnallaan tai laiminlyönnillään aiheuttanut vahinkoa velkojalle tai velalliselle. Korvausvastuu edellyttää, että asiamies tai avustaja on käsittänyt hakemuksen perusteettomuuden tai ainakin hänen olisi pitänyt se käsittää.
Edellä esitetyn perusteella valiokunta ehdottaa säännökseen tarkennusta, jonka mukaan korvausvelvollisuus edellyttää, että vireillepanijan oikeudenkäyntiavustaja tai -asiamies tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttaa velalliselle tai velkojalle vahinkoa avustamalla ilmeisen perusteettoman hakemuksen vireillepanossa. Hallituksen esityksen perustelujen valossa valiokunta pitää perusteltuna, että oikeudenkäyntiavustajan ja -asiamiehen korvausvelvollisuuden kynnys vastaa vireillepanijan korvausvelvollisuuden kynnystä ja edellyttää siten tahallisuutta tai huolimattomuutta. Saman kynnyksen asettamista korvausvelvollisuudelle puoltaa myös vireillepanijan sekä oikeudenkäyntiavustajan ja -asiamiehen yhteisvastuullisuus vahingonkorvauksesta vahingonkärsijään nähden. Kynnys myös vastaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:n mukaista asianosaisen edustajan, asiamiehen tai avustajan korvausvelvollisuutta toisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluista.