1. Laki rikosasioita koskevaa eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta
5 §. Täytäntöönpanoviranomaiset.
Ehdotettu pykälä sisältää säännökset täytäntöönpanoviranomaisista. Pykälän 3 momentin mukaan tutkintamääräyksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta päättää se viranomainen, jonka toimivaltaan tutkintamääräyksessä pyydetty toimenpide kuuluisi, jos rikos olisi tehty Suomessa vastaavissa olosuhteissa. Käräjäoikeus tai syyttäjä päättää kuitenkin tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, jos sitä on määräyksen antaneen viranomaisen pyynnön perusteella tai muutoin pidettävä tarkoituksenmukaisena.
Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että tilanteessa, jossa olisi kyse sellaisesta 9 §:n 4 momentissa tarkoitetusta niin sanotusta listarikoksesta, jossa teko ei olisi myös Suomessa rangaistava, jää esityksessä ehdotetussa muotoilussa toimivaltainen viranomainen määrittelemättä. Myös hallintovaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa (HaVL 12/2017 vp, s. 3—4) kiinnittänyt huomiota kyseiseen seikkaan. Lakivaliokunta toteaa, että myös muiden kuin pakkokeinojen käyttöä edellyttävien tilanteiden osalta tutkintamääräyksen perusteena voi olla teko, joka ei ole Suomessa rikos. Edellä todetun johdosta lakivaliokunta ehdottaa, että 5 §:n 3 momentin ensimmäistä virkettä tarkistetaan niin, että sen mukaan tutkintamääräyksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta päättää se viranomainen, jonka toimivaltaan tutkintamääräyksessä pyydetty toimenpide kuuluisi Suomessa vastaavassa tilanteessa.
7 §. Tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan päätöksen vahvistaminen.
Ehdotetun pykälän mukaan poliisi,- rajavartio- ja tulliviranomainen voi saattaa päätöksen, jolla tutkintamääräyksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta on kieltäydytty, syyttäjän vahvistettavaksi. Säännös on tarkoitettu sellaisia tilanteita varten, joissa käytännössä saattaa tulla tarve, että myös esitutkintavaiheessa päätöksen, jolla tutkintamääräyksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta on kieltäydytty, tekisi oikeusviranomainen (ks. HE, s. 22 ja 97).
Esityksen perustelujen mukaan (HE, s. 97) menettelyssä syyttäjä joko vahvistaisi esitutkintaviranomaisen tekemän päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kieltäytymisestä taikka tekisi päätöksen, jolla päätettäisiin tunnustaa ja panna täytäntöön tutkintamääräys. Lakivaliokunta toteaa selvyyden vuoksi, että mikäli syyttäjä vahvistaa kieltäytymistä koskevan päätöksen, syyttäjä voi myös muuttaa tai täydentää kieltäytymisen perusteita.
12 §. Vapautensa menettäneen väliaikainen siirtäminen Suomesta toiseen jäsenvaltioon.
Ehdotettu pykälä sisältää säännökset vapautensa menettäneen henkilön väliaikaisesta siirtämisestä Suomesta toiseen jäsenvaltioon.
Pykälän 1 momentin mukaan vapautensa menettäneen väliaikaisesta siirtämisestä Suomesta toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon direktiivin 22 ja 23 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa päättää 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu käräjäoikeus. Asian käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä pakkokeinolaissa säädetään vangitsemisasian käsittelystä. Siirrettävälle henkilölle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Samalla on tiedusteltava, suostuuko hän siirtoon. Suostumus on annettava kirjallisesti. Asia voidaan ratkaista kansliassa ilman istuntokäsittelyä, jos tuomioistuin harkitsee sen soveliaaksi. Pykälän 2 momentin mukaan siirrettävällä henkilöllä on oikeus käyttää avustajaa. Siirrettävälle on määrättävä puolustaja, jos hän sitä pyytää. Käräjäoikeus määrää puolustajalle maksettavaksi kohtuullisen korvauksen, joka jää valtion vahingoksi. Puolustajan määräämisestä viran puolesta samoin kuin puolustajasta muutoin on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 2 luvussa säädetään. Pykälän 3 momentin mukaan aika, jonka henkilö on väliaikaisen siirtämisen johdosta vapautensa menettäneenä, luetaan Suomessa henkilön hyväksi niin kuin rikoslain (39/1889) 6 luvun 13 §:ssä säädetään.
Yleisperusteluissa selostetuin tavoin hallituksen esitykseen sisältyneet menettelysäännökset väliaikaisen siirtämisen osalta ovat olleet epäselvät ja puutteelliset. Tämän johdosta oikeusministeriö on yhteistyössä Helsingin käräjäoikeuden ja valtakunnansyyttäjänviraston kanssa valmistellut uudet täydennetyt säännösehdotukset ja niitä koskevat perustelut alla selostetuin tavoin. Uudet 1—6 momentit korvaisivat hallituksen esityksessä olevat 1—2 momentit. Hallituksen esityksessä ehdotettu 3 momentin säännös siirtyisi 7 momentiksi. Saadun selvityksen mukaan ehdotetut uudet säännökset eivät muuta hallituksen esityksessä ehdotetun sääntelyn keskeisiä periaatteita, vaan tarkentavat ja selventävät noudatettavia menettelytapoja. Jäljempänä olevat perustelut koskevat uusia, täydentävästi valmisteltuja säännöksiä. Vastaavanlaiset hallituksen esitystä täydentävät säännökset vapautensa menettäneen väliaikaiseen siirtämiseen liittyen on valmisteltu 13, 20 ja 23 pykäliin.
Täydennetyn ehdotuksen 12 §:n 1 momentin mukaan direktiivin 22 artiklassa tarkoitetun toisen Euroopan unionin jäsenvaltion antaman tutkintamääräyksen, joka koskee vapautensa menettäneen väliaikaista siirtämistä Suomesta kyseiseen jäsenvaltioon, tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta päättää 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu käräjäoikeus.
Säännöksessä ei enää mainittaisi 23 artiklan mukaista siirtämistä, kuten hallituksen esityksessä, vaan tästä säädettäisiin vain ehdotetun direktiivin täytäntöönpanolain 23 §:n 3 momentissa, koska mainitussa tilanteessa kyse on tutkintamääräyksen tekemisestä Suomessa.
Ehdotuksen mukaan käräjäoikeus käsittelisi asiaa noudattaen soveltuvin osin pakkokeinolain säännöksiä vangitsemisasian käsittelystä. Pykälän 6 momentti sisältäisi tätä koskevan viittaussäännöksen. Pykälässä selvennettäisiin menettelysäännöksiä siltä osin kuin tämä olisi tarpeellista suhteessa pakkokeinolain vangitsemisasiaa koskeviin säännöksiin.
Täydennetyn ehdotuksen 12 §:n 2 momentin mukaan edellä 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun syyttäjän tulee toimittaa käräjäoikeudelle pyyntö tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan päätöksen tekemisestä. Pyynnön on oltava kirjallinen, ja siinä tulee esittää selvitys kieltäytymisperusteista. Pyynnön liitteenä tulee olla toisen jäsenvaltion antama tutkintamääräys.
Näin ollen väliaikaista siirtämistä koskeva asia tulisi käräjäoikeuden käsiteltäväksi 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun syyttäjän pyynnöstä. Tätä on pidettävä tarkoituksenmukaisena, koska asiaan voi liittyä selvitettäviä kysymyksiä ja asian selvittäminen luontevasti sopii syyttäjälle. Syyttäjän pyynnön tulisi olla kirjallinen, ja siinä tulisi olla selvitys kieltäytymisperusteista. Syyttäjän tulisi näin ilmoittaa käräjäoikeudelle, onko syyttäjän mukaan asiassa kieltäytymisperusteita, joita tulisi soveltaa. Pyyntö voisi sisältää myös muita tietoja, kuten esimerkiksi lyhyen selostuksen, mistä asiassa on kyse. Pyynnön liitteenä tulisi olla toisen jäsenvaltion antama tutkintamääräys. Tutkintamääräys voisi olla ehdotetun 21 §:n mukaisella kielellä.
Menettely tarkoittaisi, että toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tulisi toimittaa tutkintamääräys 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulle syyttäjälle, joka taas esittäisi käräjäoikeudelle pyynnön tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan päätöksen tekemisestä. Menettelyä noudatettaisiin riippumatta siitä, onko asia toisessa jäsenvaltiossa esitutkinta- vai tuomioistuinvaiheessa. Siitä, että tutkintamääräykset toimitetaan Suomessa syyttäjälle ja että päätökset tekisi käräjäoikeus, tulisi tehdä direktiivin edellyttämät ilmoitukset komissiolle.
Täydennetyn ehdotuksen 12 §:n 3 momentin mukaan siirrettävälle henkilölle on määrättävä puolustaja. Käräjäoikeus määrää puolustajalle maksettavaksi kohtuullisen korvauksen, joka jää valtion vahingoksi. Puolustajan määräämiseen ja puolustajaan muutoin sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 2 luvussa säädetään.
Puolustajaa olisi pidettävä tarpeellisena, koska kyse on vapautensa menettäneestä henkilöstä.
Täydennetyn ehdotuksen 12 §:n 4 momentin mukaan siirrettävää on kuultava henkilökohtaisesti. Syyttäjän ja puolustajan on oltava paikalla istunnossa. Suostumus siirtämiseen annetaan istunnossa ja se merkitään pöytäkirjaan. Ennen suostumuksen antamista siirrettävälle henkilölle on annettava tieto suostumuksen merkityksestä asian käsittelyssä.
Ehdotetulla menettelyllä voitaisiin varmistaa, että asia saadaan riittävällä tavalla selvitettyä. Menettelyllä voitaisiin varmistaa myös se, että suostumus annetaan asianmukaisesti.
Edellä todetuin tavoin asian käsittelyyn sovellettaisiin soveltuvin osin pakkokeinolain säännöksiä vangitsemisasian käsittelystä. Asiassa järjestettävän istunnon osalta erityistä merkitystä olisi pakkokeinolain 3 luvun 6 §:n 4 momentilla, joka mahdollistaisi, että jos tuomioistuin harkitsisi soveliaaksi, asian käsittelyssä voitaisiin käyttää videoneuvottelua tai muuta soveltuvaa teknistä tiedonvälitystapaa, jossa käsittelyyn osallistuvilla on puhe- ja näköyhteys keskenään.
Täydennetyn ehdotuksen 12 §:n 5 momentin mukaan käräjäoikeuden päätöksestä ja oikeudesta hakea siihen muutosta 20 §:n 5 momentin mukaisesti ilmoitetaan siirrettävälle henkilölle.
Toisin kuin vangitsemisasiassa annettujen päätösten osalta muutosta haettaisiin 20 §:n 5 momentin mukaisesti valittamalla noudattaen, mitä muutoksenhausta käräjäoikeuden ratkaisuun säädetään.
Täydennetyn ehdotuksen 12 §:n 6 momentin mukaan asian käsittelyssä noudatetaan muutoin soveltuvin osin, mitä pakkokeinolaissa säädetään vangitsemisasian käsittelystä.
Pakkokeinolain vangitsemisasioiden käsittelyä koskeva viittaus merkitsee sitä, että sovellettavaksi tulisivat erityisesti käräjäoikeuden istuntoa koskevat säännökset. Keskeistä olisi, että käräjäoikeus olisi päätösvaltainen myös, kun siinä on yksin puheenjohtaja (PKL 3:1.2). Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan toimivaltainen tuomioistuin olisi kuitenkin ehdotetun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu käräjäoikeus. Suhteessa pakkokeinolain 3 luvun 2 ja 3 §:ään ehdotetussa pykälässä selvennettäisiin, miten ja kenen toimesta asia tulisi käräjäoikeuden käsittelyyn. Asian käsittelyyn ei sovellettaisi pakkokeinolain 3 luvun käsittelylle asetettuja määräaikoja sisältäviä menettelysäännöksiä (PKL 3:4, 3:5, 3:9, 3:11, 3:12 ja 3:15). Sovellettavat määräajat sisältyisivät sitä vastoin direktiiviin. Suhteessa pakkokeinolain 3 luvun 6 §:ään ehdotetussa pykälässä selvennettäisiin, keiden tulisi olla paikalla istunnossa, jossa asia käsiteltäisiin. Kuten edellä on todettu, mainitun 3 luvun 6 §:n 4 momentti mahdollistaisi videoneuvottelun käytön asian käsittelyssä. Myöskään pakkokeinolain 3 luvun 8 §:n ei voida katsoa soveltuvan menettelyyn. Luvun 10 §:n 1 momenttia voitaisiin soveltaa asiassa annettavaan päätökseen, mutta pykälän 2 momentti ei soveltuisi asiaan. Asiassa annettavan päätöksen tulisi sisältää tiedot asiasta ja päätöksen perusteet. Myöskään luvun 13, 14, 16 ja 17— 20 § ei soveltuisi menettelyyn. Myös asian julkisuus määräytyisi pakkokeinolain vangitsemisasioita koskevan sääntelyn mukaisesti ottaen huomioon ehdotetun 25 §:n mukainen sääntely.
Täydennetyn ehdotuksen 12 §:n 7 momentin mukaan aika, jonka henkilö on väliaikaisen siirtämisen johdosta vapautensa menettäneenä, luettaisiin Suomessa henkilön hyväksi niin kuin rikoslain 6 luvun 13 §:ssä säädetään. Säännös vastaisi hallituksen esityksen 3 momentissa esitettyä.
Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää edellä selostettuja hallituksen esityksen 12 §:n sääntelyn korvaavia uusia täydennettyjä ehdotuksia perusteltuina. Lakivaliokunta ehdottaa, että hallituksen esitykseen sisältyvät 12 §:n 1 ja 2 momentti korvataan edellä selostetuilla uusilla 1—6 momenteilla ja hallituksen esitykseen sisältyvä 3 momentti siirtyy uudeksi 7 momentiksi.
13 §. Vapautensa menettäneen siirtäminen toisesta jäsenvaltiosta Suomeen, kauttakuljetus ja säilössä pitäminen.
Ehdotettu pykälä sisältää säännökset vapautensa menettäneen henkilön väliaikaisesta siirtämisestä toisesta jäsenvaltiosta Suomeen. Pykälä sisältää säännökset myös kauttakuljetuksesta ja säilössä pitämisestä kyseisissä tapauksissa. Pykälän 1 momentin mukaan direktiivin 23 artiklassa tarkoitetun tutkintamääräyksen, jonka perusteella vapautensa menettänyt voidaan väliaikaisesti siirtää tutkintamääräyksen antaneesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta Suomeen, tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä vapautensa menettäneen kuljetuksesta Suomen alueen kautta päättää 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu syyttäjä. Kauttakuljetuksesta päättävälle syyttäjälle tulee toimittaa tiedot Suomen kautta kuljetettavan henkilöllisyydestä ja tutkintamääräyksestä. Pykälän 2 momentin mukaan Suomeen siirretty tai Suomen kautta kuljetettava on pidettävä säilössä, jollei toinen Euroopan unionin jäsenvaltio, josta henkilö on siirretty, pyydä hänen vapauttamistaan. Säilössä pitämisessä on soveltuvin osin noudatettava, mitä tutkintavankeuslaissa (768/2005) säädetään.
Edellä yleisperusteluissa ja 12 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetuin tavoin hallituksen esitykseen sisältyneet menettelysäännökset väliaikaisen siirtämisen osalta ovat olleet epäselvät ja puutteelliset. Tämän johdosta oikeusministeriö on yhteistyössä Helsingin käräjäoikeuden ja valtakunnansyyttäjänviraston kanssa valmistellut uudet säännökset. Tämän johdosta oikeusministeriö on valmistellut täydennykset myös 13 §:ään.
Täydennetyn ehdotuksen 13 §:n 1 momentin mukaan direktiivin 23 artiklassa tarkoitetun toisen Euroopan unionin jäsenvaltion antaman tutkintamääräyksen, joka koskee vapautensa menettäneen henkilön väliaikaista siirtämistä kyseisestä jäsenvaltiosta Suomeen, tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta päättää 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu syyttäjä.
Täydennetyn ehdotuksen 2 momentin mukaan edellä 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu syyttäjä päättää myös vapautensa menettäneen kuljetuksesta Suomen alueen kautta. Toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava kauttakuljetuksesta päättävälle syyttäjälle tiedot Suomen kautta kuljetettavan henkilöllisyydestä ja tutkintamääräyksestä.
Täydennetyn ehdotuksen 3 momentin mukaan Suomeen siirretty tai Suomen kautta kuljetettava on pidettävä säilössä, jollei toinen Euroopan unionin jäsenvaltio, josta henkilö on siirretty, pyydä hänen vapauttamistaan. Säilössä pitämiseen noudatetaan soveltuvin osin, mitä tutkintavankeuslaissa (768/2005) säädetään.
Täydennetyn ehdotuksen mukaan hallituksen esityksen sisältämää 13 pykälää muutettaisiin näin ollen siten, että kauttakulkua koskeva sääntely erotettaisiin 1 momentista omaksi momentikseen pykälän 2 momenttiin. Tällöin hallituksen esityksen 2 momentissa oleva säilössä pitoa koskeva sääntely siirtyisi 3 momenttiin. Pykälän 1 momenttiin jäänyttä 23 artiklan mukaista sääntelyä selvennettäisiin siten, että säännöksestä käy selkeämmin ilmi se, että kyse on toisen Euroopan unionin jäsenvaltion antamasta tutkintamääräyksestä, joka koskee vapautensa menettäneen henkilön väliaikaista siirtämistä kyseisestä jäsenvaltiosta Suomeen.
Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää edellä selostettuja hallituksen esityksen 13 §:n sääntelyä täsmentäviä uusia täydennettyjä ehdotuksia perusteltuina. Lakivaliokunta ehdottaa, että 13 §:n 1 ja 2 momentti muutetaan edellä selostetuin tavoin ja siten, että hallituksen esitykseen sisältyvä 2 momentti siirtyy uudeksi 3 momentiksi. Lakivaliokunta ehdottaa lisäksi, että pykälän otsikko muutetaan siten, että siihen lisätään selkeyssyistä sana väliaikainen, jotta otsikko on yhdenmukainen 12 §:n otsikon kanssa.
15 §. Kuuleminen videoneuvottelua käyttäen tai puhelimen välityksellä.
Hallituksen esityksessä ehdotettu pykälä sisältää säännökset kuulemisesta videoneuvottelua käyttäen tai puhelimen välityksellä. Pykälän 2 momentti sisältää säännökset niin sanotusta anonyymistä todistelusta. Sen mukaan, jos tutkintamääräyksessä pyydetään kuulemaan todistajaa paljastamatta hänen henkilöllisyyttään ja yhteystietojaan, kuulemisen edellytyksenä on, että todistajalle on myönnetty anonymiteetti määräyksen antaneessa valtiossa ja anonymiteetti olisi voitu myöntää myös oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 a §:n 1 momentin mukaan. Kuulemisesta päättää käräjäoikeus. Anonymiteetin voi myöntää myös käräjäoikeus noudattaen, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 a—11 e §:ssä säädetään, määräyksen antanutta viranomaista kuultuaan.
Edellä yleisperusteluissa todetuin tavoin myös anonyymiä todistelua koskevat säännökset ovat epäselvät ja puutteelliset. Tämän johdosta oikeusministeriö on yhteistyössä Helsingin käräjäoikeuden ja valtakunnansyyttäjänviraston kanssa valmistellut uudet täydennetyt säännösehdotukset ja niitä koskevat perustelut alla selostetuin tavoin. Uudet 2—6 momentit korvaisivat hallituksen esityksessä olevan 2 momentin. Hallituksen esityksessä ehdotettu 3 momentin säännös siirtyisi 7 momentiksi. Saadun selvityksen mukaan ehdotetut uudet säännökset eivät muuta hallituksen esityksessä ehdotetun sääntelyn keskeisiä periaatteita, vaan tarkentavat ja selventävät noudatettavia menettelytapoja. Jäljempänä olevat perustelut koskevat uusia, täydentävästi valmisteltuja säännöksiä.
Täydennetyn ehdotuksen 15 §:n 2 momentin mukaan edellä 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu käräjäoikeus voi tutkintamääräyksen esittäneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kirjallisesta pyynnöstä päättää, että henkilöä kuullaan todistajana siten, ettei hänen henkilöllisyytensä eivätkä yhteystietonsa paljastu (anonyymi todistaja), jos:
todistajalle on myönnetty anonymiteetti tutkintamääräyksen esittäneessä jäsenvaltiossa; ja
anonymiteetti voitaisiin myöntää myös oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 a §:n 1 momentin nojalla vastaavassa tilanteessa.
Täydennetyn ehdotuksen 15 §:n 3 momentin mukaan käräjäoikeus voi päättää anonymiteetista myös syyttäjän taikka epäillyn tai vastaajan kirjallisesta hakemuksesta, jos anonymiteetti voitaisiin myöntää oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 a §:n 1 momentin nojalla vastaavassa tilanteessa. Asiassa on kuultava tutkintamääräyksen esittäneen jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista.
Edellä mainitut 2 ja 3 momentin säännökset merkitsevät sitä, että 2 momentin mukaisesti anonymiteetti voitaisiin myöntää ensinnäkin, jos anonymiteetti olisi jo myönnetty toisessa jäsenvaltiossa ja tutkintamääräyksen esittäneen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen sitä pyytäisi. Pykälän 3 momentin mukaan anonymiteetti voitaisiin myöntää myös Suomessa ensimmäisen kerran.
Sekä 2 että 3 momentin mukaisessa tilanteessa myös oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 a §:n 1 momentin mukaisten aineellisten edellytysten anonymiteetin myöntämiselle tulisi täyttyä vastaavassa kansallisessa tilanteessa. Ehdotus vastaa tältä osin hallituksen esityksessä ehdotettua.
Ehdotuksessa on selvennetty, että 2 momentin mukaisessa tilanteessa tutkintamääräyksen esittäneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tulisi esittää asiaa koskeva kirjallinen pyyntö. Pyyntö voisi sisältyä myös tutkintamääräykseen. Ehdotuksessa on lisäksi selvennetty, että 3 momentin mukaisessa tilanteessa, jossa anonymiteetti ensi kerran myönnetään Suomessa, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun sääntelyn mukaisesti syyttäjä taikka epäilty tai vastaaja esittäisi asiasta hakemuksen. Toimivaltaista syyttäjää ei olisi pykälässä tarkemmin määritelty. Käytännössä syyttäjä olisi kuulemisen suorittavan käräjäoikeuden alueella toimivaltainen syyttäjä. Jos 3 momentin mukaisessa tilanteessa tutkintamääräys olisi tullut käräjäoikeuteen ja anonymiteetin myöntämisen tarpeellisuus tulisi esiin, käräjäoikeuden tulisi ottaa yhteyttä syyttäjään, joka ryhtyisi hoitamaan asiaa vastaavalla tavalla kuin kansallisessa asiassa.
Hallituksen esityksessä ehdotetusta poiketen ehdotuksen mukaan sekä 2 että 3 momentin mukaisessa tilanteessa sovellettaisiin jäljempänä 6 momentin osalta selostetuin tavoin soveltuvin osin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 a—11 e §:n mukaisia säännöksiä. Ehdotetussa sääntelyssä selvennettäisiin ne tilanteet, joissa poikettaisiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain mukaisesta sääntelystä.
Poikkeuksena kansallisiin tilanteisiin 3 momentin mukaisessa tilanteessa, jossa anonymiteetti ensi kerran myönnetään Suomessa, asiassa olisi kuultava tutkintamääräyksen esittäneen jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista. Kuten hallituksen esityksessä (HE, s. 103) on todettu, tarkoituksena olisi erityisesti selvittää anonyymin todistelun sallittavuus tutkintamääräyksen antaneen jäsenvaltion lain mukaan.
Täydennetyn ehdotuksen 15 §:n 4 momentin mukaan pyynnöstä tai hakemuksesta taikka pyynnön tai hakemuksen liitteestä on ilmettävä, ketä vaaditaan kuultavaksi anonyymina todistajana, selvitys asianomaisen henkilön tahdosta tulla kuulluksi anonyyminä todistajana sekä ne seikat ja todisteet, joihin tutkintamääräyksen esittänyt jäsenvaltio tai hakija vaatimuksensa tueksi vetoaa.
Näin ollen 4 momentissa olisi selvennetty, että myös tutkintamääräyksen esittäneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kirjallisen pyynnön tulisi sisältää samat tiedot kuin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 a §:n 2 momentissa säädetään.
Täydennetyn ehdotuksen 15 §:n 5 momentin mukaan anonyymistä todistelusta päättänyt tuomari huolehtii todistajan kuulemisesta 24 artiklan mukaisesti videoneuvottelua käyttäen. Jos mainittu tuomari on estynyt huolehtimasta kuulemisesta, hänen asemestaan kuulemisen suorittavan tuomarin on perehdyttävä anonymiteetistä päättämisestä koskevassa menettelyssä kertyneeseen aineistoon.
Pykälän 2 momentin mukaisesti toimivaltainen käräjäoikeus olisi ehdotuksen 5 §:n 2 momentin mukainen käräjäoikeus.
Täydennetyn ehdotuksen 15 §:n 6 momentin mukaan anonyymistä todistelusta päättämiseen muutoin sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 a—11 e §:ssä säädetään. Todistajan kuuleminen voidaan suorittaa, jos päätös on lainvoimainen tai sitä on mainitun 11 e §:n 3 momentin mukaan noudatettava.
Pykälän 6 momentti sisältäisi näin ollen säännöksen, jossa selvennettäisiin mainittujen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 a—11 e §:n soveltuvuus siltä osin kuin muuta ei olisi säädetty. Luvun 11 b §:n 2 momentin mukaan käräjäoikeudessa anonyymiä todistelua koskevan hakemuksen käsittelee sen puheenjohtaja. Istunto voidaan pitää myös muuna aikana ja muussa paikassa kuin mitä tuomioistuimen istunnosta säädetään. Myös luvun 11 c §:n menettelyä noudatettaisiin soveltuvin osin, samoin kuin 11 d §:n asian julkisuutta ja salassapitoa koskevia säännöksiä. Salassapidon osalta tulisi ottaa huomioon myös direktiivin täytäntöönpanolain 25 §:n ehdotettu säännös. Myös luvun 11 e §:ää muutoksenhakuoikeudesta sovellettaisiin.
Kuten hallituksen esityksessä (HE, s. 103) on todettu, sitä vastoin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 33 §:n menettelylliset edellytykset todistajan kuulemiselle pääkäsittelyssä eivät soveltuisi kuultaessa todistajaa anonyymisti ehdotetun sääntelyn mukaisesti, sillä kyseinen säännös on tarkoitettu sovellettavaksi Suomessa pidettävään pääkäsittelyyn, jollaisesta ei olisi kysymys tutkintamääräyksen täytäntöönpanotilanteessa. Pykälän 6 momenttiin ehdotettaisiin kuitenkin otettavaksi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 33 §:n 2 kohtaa vastaava säännös, jonka mukaan todistajan kuuleminen voidaan suorittaa, jos päätös on lainvoimainen tai sitä on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 11 e §:n 3 momentin mukaan noudatettava. Sääntely poikkeaisi varsinaisesta tutkintamääräyksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, koska anonymiteetin myöntämisessä ei olisi tästä asiallisesti kyse.
Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää edellä selostettuja hallituksen esityksen 15 §:n 2 momentin anonyymiä todistelua koskevan sääntelyn korvaavia uusia täydennettyjä ehdotuksia perusteltuina. Lakivaliokunta ehdottaa, että hallituksen esitykseen sisältyvä 2 momentti korvataan edellä selostetuilla uusilla 2—6 momentilla. Ehdotettu muutos merkitsee, että hallituksen esityksessä ehdotettu 3 momentti siirtyy 7 momentiksi.
20 §. Muutoksenhaku.
Ehdotettu pykälä sisältää säännökset muutoksenhausta. Pykälän 5 momentti sisältää säännökset koskien vapautensa menettäneen henkilön väliaikaista siirtämistä. Sen mukaan siirrettävä henkilö saa hakea muutosta 12 §:ssä tarkoitettuun päätökseen valittamalla noudattaen, mitä muutoksenhausta käräjäoikeuden ratkaisuun säädetään. Momentin mukaan asia on käsiteltävä kiireellisenä.
Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että valiokunnan edellä 12 §:n osalta ehdottamien muutosten johdosta 12 § ei enää suoraan sisältäisi 23 artiklan mukaista väliaikaista siirtämistä koskevaa sääntelyä. Jäljempänä 23 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa selostetuin tavoin valiokunta ehdottaa mainittua 23 artiklaan liittyvää 23 §:n 3 momentissa olevaa sääntelyä täsmennettäväksi.
Edellä todetun johdosta lakivaliokunta ehdottaa 20 §:n 5 momenttia täsmennettäväksi teknisesti siten, että momenttiin lisätään 12 §:ään kohdistuvan viittauksen lisäksi myös viittaus 23 §:n 3 momentissa tarkoitettuun päätökseen.
23 §. Tutkintamääräyksen antaminen.
Pykälä sisältää säännökset tutkintamääräyksen antamisesta. Pykälän 3 momentin mukaan tutkintamääräyksen antamisesta Suomessa vapautensa menettäneen henkilön väliaikaiseksi siirtämiseksi täytäntöönpanovaltioon päättää 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu käräjäoikeus. Menettelyyn muutoin sovelletaan, mitä asian käsittelemisestä käräjäoikeudessa ja väliaikaisesta siirtämisestä säädetään direktiivissä ja tässä laissa.
Yleisperusteluissa ja 12 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa selostetuin tavoin hallituksen esitykseen sisältyneet menettelysäännökset väliaikaisen siirtämisen osalta ovat olleet epäselvät ja puutteelliset. Tämän johdosta oikeusministeriö on yhteistyössä Helsingin käräjäoikeuden ja valtakunnansyyttäjänviraston kanssa valmistellut uudet täydennetyt säännösehdotukset ja niitä koskevat perustelut myös 23 §:n 3 momentin osalta alla selostetuin tavoin.
Täydennetyn ehdotuksen 23 §:n 3 momentin mukaan direktiivin 23 artiklassa tarkoitetun tutkintamääräyksen antamisesta Suomessa vapautensa menettäneen väliaikaiseksi siirtämiseksi toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon päättää 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu käräjäoikeus. Edellä 22 §:ssä tarkoitetun syyttäjän tulee toimittaa käräjäoikeudelle pyyntö tutkintamääräyksen antamista koskevan päätöksen tekemisestä. Menettelyyn muutoin sovelletaan, mitä 12 §:n 3—7 momentissa säädetään.
Suomen esittämien väliaikaista siirtämistä koskevien tutkintamääräysten osalta 22 §:n mukainen toimivaltainen viranomainen tekee direktiivin 22 artiklassa tarkoitetut tutkintamääräykset. Direktiivin 22 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa on tällöin kyse toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa vapautensa menettäneen henkilön väliaikaisesta siirtämisestä Suomeen. Kuten hallituksen esityksessä on todettu (HE, s. 69), tämä ei edellytä erillistä sääntelyä. Lähtökohtana on, että tutkintamääräyksen antaa esitutkintaviranomainen ja syyttäjä vahvistaa sen, jos kyseessä on esitutkintavaihe. Jos asia on tuomioistuinvaiheessa, pyynnön tekee syyttäjä, jos kyse on syyttäjän todistelusta.
Hallituksen esityksessä ehdotetussa 23 §:n 3 momentissa on puolestaan kyse Suomen toimivaltaisen viranomaisen tekemästä 23 artiklan mukaisesta väliaikaista siirtämistä koskevasta tutkintamääräyksestä. Tällöin on kyse Suomessa vapautensa menettäneen henkilön väliaikaisesta siirtämisestä toiseen jäsenvaltioon.
Hallituksen esitykseen verrattuna 23 §:n 3 momenttia tarkistettaisiin uuden valmistelun johdosta niin, että siinä tuotaisiin selkeästi ilmi, että momentissa on kyse direktiivin 23 artiklassa tarkoitetun tutkintamääräyksen antamisesta Suomessa vapautensa menettäneen väliaikaiseksi siirtämiseksi toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon. Tässä tarkoitetusta siirtämisestä päättää 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu käräjäoikeus, kuten hallituksen esityksessä on esitetty. Lisäksi momentin menettelysäännöksiä selvennettäisiin sisällyttämällä momenttiin säännös, jonka mukaan 22 §:ssä tarkoitetun syyttäjän tulee toimittaa käräjäoikeudelle pyyntö tutkintamääräyksen antamista koskevan päätöksen tekemisestä. Edelleen momenttia täsmennettäisiin sisällyttämällä siihen säännös, jonka mukaan menettelyyn muutoin sovelletaan, mitä 12 §:n 3—7 momentissa säädetään. Muutosehdotuksissa on kyse selvennyksestä suhteessa hallituksen esityksessä esitettyyn, ei sisällöllisestä muutoksesta.
Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää edellä selostettua hallituksen esityksen 23 §:n 3 momentin sääntelyä täsmentävää uutta täydennettyä ehdotusta perusteltuna. Lakivaliokunta ehdottaa, että 23 §:n 3 momenttia tarkistetaan edellä selostetuin tavoin.
25 §. Salassapito, vaitiolovelvollisuus sekä tietojen käyttöä koskevat rajoitukset.
Ehdotettu pykälä sisältää säännökset salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta ja tietojen käytön rajoituksista. Pykälän 1 momentin mukaan toisen Euroopan unionin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen Suomeen toimittamaan tutkintamääräykseen ja sen täytäntöönpanoon Suomessa sovelletaan, mitä Suomessa vastaavassa asiassa säädetään salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta ja tiedonsaantioikeudesta. Pykälän 2 momentin mukaan Suomen toimivaltaisen viranomaisen antaman tutkintamääräyksen perusteella Suomeen toimitettuihin todisteisiin, asiakirjoihin ja tietoihin Suomessa sovelletaan, mitä Suomessa vastaavassa asiassa säädetään salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta ja tiedonsaantioikeudesta. Pykälän 3 momentti sisältää lisäksi säännöksen siitä, että sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, on noudatettava niitä ehtoja ja menettelyjä, jotka toisen Euroopan unionin jäsenvaltion viranomainen on asettanut salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta tai tietojen käytön rajoituksista.
Poliisin henkilöstöön kuuluvan virkamiehen vaitiolovelvollisuudesta ja vaitiolo-oikeudesta säädetään poliisilain (872/2011) 7 luvussa. Poliisilain 7 luvun 1 §:ssä on peitetoiminnan, valeoston ja tietolähdetoiminnan osalta asetettu erityinen vaitiolovelvollisuus olla paljastamatta luottamuksellisesti tietoja antaneen taikka valeostajana tai peitehenkilönä toimineen henkilöllisyyttä koskevaa tietoa, jos henkilöiden turvallisuus vaarantuu. Poliisilain 7 luvun 3 §:ssä säädetään puolestaan poliisin henkilöstöön kuuluvan oikeudesta olla paljastamatta luottamuksellisesti tietoja antaneen henkilöllisyyttä koskevaa tietoa sekä salassa pidettäviä taktisia tai teknisiä menetelmiä.
Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että syyttäjälle ei ole säädetty vastaavaa vaitiolovelvollisuutta tai vaitiolo-oikeutta. Myös hallintovaliokunta on kiinnittänyt tähän lausunnossaan huomiota (HaVL 12/2017 vp, s. 5) ja katsonut tästä saattavan aiheutua ongelmia, jos syyttäjä vahvistaa ehdotetussa lainsäädännössä tarkoitetun tutkintamääräyksen, joka koskee salaisten pakkokeinojen käyttöä. Edellä todetun johdosta lakivaliokunta katsoo, että direktiivin täytäntöönpanolakiin on tarpeen lisätä syyttäjän vaitiolovelvollisuutta ja -oikeutta koskeva säännös. Säännöksessä on perusteltua rinnastaa syyttäjän vaitiolovelvollisuus ja -oikeus esitutkintaviranomaiseen tilanteessa, jossa syyttäjä saa vahvistettavaksi tutkintamääräyksen. Tällöin syyttäjän vaitiolovelvollisuuteen ja -oikeuteen sovellettaisiin samoja säännöksiä kuin esitutkintaviranomaisen osalta sekä silloin kun syyttäjä vahvistaisi tutkintamääräyksen että silloin kun syyttäjä ei pitäisi vahvistamista perusteltuna. Edellä todetun johdosta lakivaliokunta ehdottaa, että 25 §:ään lisätään uusi 4 momentti, jonka mukaan syyttäjän saadessa 22 §:n 1 momentin perusteella vahvistettavaksi tutkintamääräyksen, hänen vaitiolovelvollisuuteensa ja vaitiolo-oikeuteensa sovelletaan, mitä säädetään esitutkintaviranomaisen vaitiolovelvollisuudesta ja vaitiolo-oikeudesta.