Tavoitteet
Nyt säädettävän lainsäädännön tavoitteena on uudistaa liikenteen ja kuljetusten toimintamalleja ja -järjestelmiä. Uudella lainsäädännöllä pyritään digitalisaatiota hyödyntäen parempaan resurssien hallintaan, eri liikennemuotojen yhtäläiseen kohteluun ja liikenteen palvelujen tasapuoliseen saatavuuteen. Keskeisessä asemassa laissa ovat liikenteen palvelujen toteuttaminen, palveluja koskevat vaatimukset sekä niiden saatavuus.
Uudistukset on tarkoitus toteuttaa kolmessa vaiheessa, ja nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys käsittää uudistuksen ensimmäisen vaiheen, jolla muun muassa kumotaan takseja sekä henkilö- ja tavarankuljetuksia koskevat nykyiset lait.
Uudet liikkumismuodot
Valiokunta pitää hyvänä, että esityksellä pyritään luomaan suotuisa sääntely-ympäristö uusien digitalisaatiota hyödyntävien liikennepalvelujen ja liiketoimintamallien sekä liikenteen automatisaation kehittymiselle. Esityksessä esille tuodun vision mukaan tulevaisuuden liikennejärjestelmä koostuu palvelujen, tiedon ja infrastruktuurin yhteentoimivasta kokonaisuudesta, jossa markkinaehtoisesti tarjottavilla palveluilla on keskeinen rooli.
Uudenlaisten palvelujen edistämisellä voidaan pyrkiä lisäämään liikennesektorin tuottavuutta ja kilpailukykyä, turvaamaan käyttäjille laadukkaat, sujuvat ja yhteentoimivat liikkumismahdollisuudet sekä luomaan yrityksille kokonaan uusia liiketoiminta- ja vientimahdollisuuksia. Liikennejärjestelmän tehokkuuden lisääntymisellä ja muun muassa jakamistalouteen perustuvien ja erityisesti yksityisautoilua korvaavien palvelumallien yleistymisellä voi olla myös positiivia ympäristövaikutuksia pidemmällä aikavälillä.
Liikenne palveluna (Mobility as a Service, MaaS) tarkoittaa sitä, että tietoa ja digitalisaatiota hyödyntämällä luodaan käyttäjien tarpeiden mukaisia ja myös eri liikennemuotojen osalta yhteentoimivia liikennepalveluja. MaaS-palvelujen avulla asiakas voi esimerkiksi hankkia päätelaitteeltaan kokonaisen eri liikennemuotoja yhdistävän matkaketjun yhdeltä välityspalvelun tarjoajalta, tai hankkia kiinteähintaisen asiakaslähtöisen palvelupaketin, jolloin hänen käytössään on tietty hänen omia tarpeitaan vastaava määrä eri liikennemuotojen käyttöoikeutta. Valiokunta pitää MaaS-palvelujen helppokäyttöisyyttä yhtenä perusedellytyksenä näiden palvelujen yleistymiselle. MaaS-palvelujen avulla on myös mahdollista yhdistää älykkäästi eri ihmisten liikkumistarpeita yhteisiin kuljetuksiin, mikä voi luoda uusia mahdollisuuksia harvaan asutumpien alueiden liikkumistarpeiden täyttämiseen.
Valiokunta pitää hyvänä, että esityksessä on kautta linjan pyritty teknologianeutraalisuuteen. MaaS-palvelujen puitteissa on Suomessa jo nyt syntynyt uutta liiketoimintaa, ja toimintamalli on herättänyt myös huomattavaa kansainvälistä kiinnostusta. Valiokunta korostaa, että MaaS-palveluja ja -innovaatioita edistämällä Suomi voi pyrkiä saavuttamaan kansainvälisesti kehittäjän ja suunnannäyttäjän aseman, mikä voi tuoda suomalaisille yrityksille huomattavia uusia liiketoiminta- ja vientimahdollisuuksia ja tehdä Suomen houkuttelevammaksi myös ulkomaisten yritysten investointien kohteena. Valiokunta painottaa, että nämä mahdollisuudet tulee hyödyntää täysimääräisesti kehittämällä palveluja ja niitä koskevaa sääntelyä. Sääntelyn ennakoitavuus ja sääntelyn riittävä joustavuus ovat alaa koskevan investointihalukkuuden perusedellytyksiä. Sääntelyn tulee mahdollistaa tarpeen mukaan myös kehitteillä olevien uusien palvelujen ennakkoluuloton kokeileminen nykyisten järjestelmien rinnalla.
Valiokunta pitää hyvin tärkeänä, että sääntelyllä ja sen käytännön soveltamisella ei vaikeuteta myöskään uudenlaisen kuljettajaa avustavan tai ilman kuljettajaa toimivan ajoneuvoteknologian taikka muun liikenteen automaation kehittymistä ja käyttöönottoa. Nyt käsittelyssä olevan sääntelykokonaisuuden II ja III vaiheen sekä tieliikennelain kokonaisuudistuksen valmistelussa tulee erityisesti huolehtia siitä, että sääntely tukee kaikin tavoin tätä kehitystä.
Tietoteknologian ja digitaalisen tiedon saadessa jatkossa enemmän painoarvoa liikennejärjestelmän ja ajoneuvojen toiminnassa valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että kaikessa palvelukehityksessä ja viranomaistoiminnassakin otetaan huomioon liikenneturvallisuuden, tietoturvallisuuden ja yksityisyyden suojan tarpeet. Myös nämä seikat on huomioitava keskeisesti liikenteen sääntelyn tulevissa uudistuksissa.
Esityksen liikennettä koskevien tietojen käytön edistämistä koskevalla sääntelyllä luodaan edellytyksiä tietoon perustuvalle liiketoiminnalle, helpotetaan markkinoille tuloa ja lisätään asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia. Valiokunta pitää esityksen liikennettä koskevien tietojen avoimuutta ja lippu- ja maksujärjestelmien yhteentoimivuutta koskevia ehdotuksia ensiarvoisen tärkeinä MaaS-palvelujen kehittymisen nopeuttamiseksi. Tästä syystä valiokunta on aikaistanut näiden säännösten voimaantuloa esityksessä ehdotetusta.
Ammattimaisen liikenteen määritelmä
Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota ammattimaisen kuljettamisen määritelmään. Sekä talousvaliokunnan että liikenne- ja viestintävaliokunnan asiantuntijakuulemisissa osa asiantuntijoista on pitänyt ammattimaisen liikenteen määritelmässä korvausta vastaan -edellytyksen rinnalla käytettyä tulonhankkimistarkoituksen kriteeriä ongelmallisena. Talousvaliokunta on kuitenkin lausunnossaan myös viitaten verotuksen lähtökohtiin päätynyt johtopäätökseen, että korvausta vastaan -kriteeri yhdessä tulonhankkimistarkoitus-käsitteen kanssa varmistaa parhaiten sen, ettei esitys merkitse tiukennusta nykytilaan muun muassa kimppakyytien osalta.
Korvauksen periminen on perusedellytys sille, että liikenteen harjoittamista voidaan pitää ammattimaisena. Tämän lisäksi esityksen mukaan tulee arvioida, tapahtuuko korvauksen maksaminen liikenteenharjoittajan tulojen hankkimisen tarkoituksessa. Tulonhankkimistarkoitus on jo tällä hetkellä sekä joukkoliikennelain että taksiliikennelain käsitteistöön kuuluva kriteeri. EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksessa kyseistä käsitettä ei käytetä, mutta asetuksessa ei myöskään ole selkeää yhtenäistä määritelmää, joka kattaisi sekä henkilö- että tavarankuljetukset. Liikenne- ja viestintäministeriön antaman selvityksen mukaan tulonhankkimistarkoitus-käsite on suomalaisessa ammattiliikennelainsäädännössä jo käytössä, ja sen säilyttäminen yhdessä korvausta vastaan -kriteerin kanssa turvaa nykyisen käytännön säilymisen esimerkiksi kimppakyytien osalta.
Esityksen tarkoituksena ei ole laajentaa vallitsevaa nykytilaa sen osalta, mitä katsotaan luvanvaraisuudesta vapaaksi toiminnaksi, vaan säilyttää voimassa oleva tila. Näin ollen esimerkiksi kuljetusta edeltävä kuljetuspalvelun tarjoaminen yleisölle julkisella paikalla antaisi jatkossakin olettaman siitä, että kyseessä on ammattimainen henkilöiden kuljettaminen tiellä.
Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää ammattimaisen kuljettamisen määritelmää sen keskeisyyden vuoksi erittäin tärkeänä. Lähtökohtaisesti valiokunta katsoo, että nyt säädettävän lainsäädännön tulee olla mahdollistavaa, mutta sen on myös varmistettava harmaan talouden torjunta ja sääntelyn tasapuolisuus eri toimijoiden kannalta. Määritelmän tulee siten olla sellainen, että rajanveto yksityisen toiminnan ja ammattimaisen liikenteen välillä voidaan tehdä niin selkeästi kuin mahdollista.
Ammattimaisen liikenteen harjoittamisella toimija pyrkii hankkimaan voittoa ja kartuttamaan tuloja, useimmiten tarkoituksena elättää itseään. Voiton tuottaminen ja tulon hankkiminen ovat siten elinkeinotoiminnan ja ammattimaisen liikenteen keskeisiä piirteitä. Ammattimainen liikenne kuuluu elinkeinon harjoittamisen piiriin, mutta siihen voi sisältyä myös sellaista liikenteen harjoittamiseen kuuluvaa toimintaa, josta ei makseta suoranaista ja välitöntä korvausta. Tällaista voi olla esimerkiksi liikenne, jossa taksiajoneuvo palaa tyhjänä kuljetettuaan asiakkaan tämän pyytämään osoitteeseen ja tavaraliikenteessä ajoneuvon palatessa tyhjänä suoritettuaan kuljetuksen. Toinen asia on, että elinkeinon harjoittaja on saattanut laskea esimerkiksi tällaisesta paluuliikenteestä aiheutuvat kustannukset yleisiin elinkeinon harjoittamisen kustannuksiin ja ottanut nämä kustannukset huomioon tarjotun palvelun kokonaishinnan määrittelyssä.
EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen (1071/2009) mukaan maanteiden henkilöliikenteen ammattia harjoittava toimija voi olla joko voittoa tavoitteleva tai voittoa tavoittelematon luonnollinen tai oikeushenkilö. Tulkintaa ammattimaisuuden käsitteeseen voidaan hakea lisäksi oikeuskäytännöstä. Helsingin hovioikeus on arvioinut voimassa olevan taksiliikennelain 3 §:n mukaista ammattimaisuuden käsitettä. Hovioikeus on mm. katsonut, että kuljetusten tarjoaminen julkisella paikalla tai internetsivuilla osoittaa suunnitelmallisuutta ja ansaintatarkoitusta, joka viittaa ammattimaisuuteen. Ammattimaisuuden käsitettä on arvioitu myös muiden sektoreiden lainsäädäntöä koskevissa ratkaisuissa. Esimerkiksi vaihto-oppilastoimintaan liittyen hallinto-oikeus on mm. katsonut, että kun oppilailta perityillä maksuilla pyrittiin kattamaan kaikki toiminnasta aiheutuneet kulut, oli toiminta taloudelliseen tulokseen tähtäävää, vaikka toiminnan tarkoituksena ei ollut voiton tavoittelu. Korkein hallinto-oikeus yhtyi hallinto-oikeuden perusteluihin eikä muuttanut tuomiota. Näin ollen lähtökohtana voidaan pitää, että kuljetuksesta aiheutuvien välittömien kulujen yli menevä korvaus viittaisi korvausta vastaan tapahtuvaan kuljetustoimintaan.
Valiokunta korostaa, että esityksessä käytetty tiellä tapahtuvan ammattimaisen kuljettamisen määritelmä ei estä kimppakyytejä, naapuriapua tai muuta vastaavaa toimintaa, jolla ei vaikuteta liikennemarkkinoihin eikä toiminnan tarkoituksena ole kiertää veroja. Valiokunta on tarkoin harkinnut eri vaihtoehtoja ammattimaisen liikenteen määritelmälle. Mikäli tulonhankkimistarkoitus-käsite poistettaisiin määritelmästä, laissa tulisi säätää nimenomaiset poikkeukset kimppakyytejä ja muita vastaavia kuljetuksia varten. Poikkeussäännöksiä tulee kuitenkin soveltaa suppeasti, ja erilaisten tilanteiden moninaisuudesta johtuen tulkinnanvaraisuutta olisi hyvin vaikea välttää. Tämä voisi aiheuttaa sen, että tavanomaisille kansalaisyhteiskunnan joustaville sosiaalisille toimintatavoille asetettaisiin tarpeettomia rajoituksia. Kun tämän kaltaisissa kyydeissä ei ole kyse elinkeinon harjoittamisesta, niiden tarkoituksena ei ole hankkia tuloa huolimatta siitä, että niissäkin voidaan maksaa jonkinlaista korvausta. Tällöin sallitun korvauksen suuruus määräytyy kuljetuksesta syntyvien kustannusten mukaisesti. Kimppakyydissä kyydin tarjoaja voi saada korvausta esimerkiksi polttoainekustannuksista, ja varsinkin toistuvassa toiminnassa voi olla sallittua myös jonkinasteinen korvaus esimerkiksi huoltokustannuksista ja ajoneuvon vakuutuksista. Tällaisissa tapauksissa yhteensä maksettujen korvausten tulee kuitenkin pysyä kokonaiskustannusten puitteissa eikä niiden tule tuottaa voittoa.
Hallituksen esityksen mukainen määritelmä, jossa ammattimaista kuljettamista on sekä henkilöiden että tavaroiden kuljettaminen tiellä, silloin kun se suoritetaan korvausta vastaan ja selkeästi tulonhankkimistarkoituksessa, turvaa valiokunnan käsityksen mukaan sekä harmaan talouden torjunnan että nykykäytännön jatkumisen kimppakyytien ja muiden vastaavien kuljetusten osalta. Valiokunta katsoo, että määritelmän käytännön toimivuutta tulee kuitenkin seurata tarkkaan jatkossa. Tämän vuoksi valiokunta esittää asiasta eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavaa lausumaa:
2. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto arvioi tiellä tapahtuvan ammattimaisen kuljettamisen määritelmää erityisesti harmaan talouden torjunnan osalta ja tarvittaessa ryhtyy toimenpiteisiin liikennemarkkinoiden terveen ja tasapuolisen toimintaympäristön turvaamiseksi. Luvanvarainen toiminta tieliikenteessä
Valiokunta pitää lähtökohtaisesti hyvänä, että esityksellä pyritään yhtenäistämään ja keventämään ammattimaisten tiekuljetusten lupamenettelyjä ja edistämään kilpailua muun muassa helpottamalla kuljetusmarkkinoille pääsyä. Laista on muun muassa karsittu sellaista sääntelyä, jota voimassa olevat EU-säännökset eivät edellytä. Esityksen mukaan esimerkiksi niin sanottua yrittäjäkoetta varten käytävä koulutus ei jatkossa enää olisi pakollinen. Valiokunnan näkemyksen mukaan esitys vähentää kokonaisuutena merkittävästi alan toimijoiden hallinnollista taakkaa.
Valiokunta pitää tärkeänä, että myös lupasääntelyn käytännön soveltamisessa kiinnitetään erityistä huomiota eri toimijoiden tasavertaiseen asemaan ja markkinoiden tasapuolisiin kilpailun edellytyksiin. Sääntelyn keventämisestä huolimatta esityksessä on säilytetty ja luotu rakenteita erilaisten väärinkäytösten ja markkinahäiriöiden ehkäisemiseksi. Valiokunta korostaa, että tehokkaalla viranomaisvalvonnalla, valvonnan resursoinnilla ja muun muassa uusia digitaalisia valvontamenettelyjä kehittämällä tulee varmistaa, ettei sääntelyn myötä synny harmaaseen talouteen tai muihin väärinkäytöksiin liittyviä epäkohtia.
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille huoli siitä, että esitys mahdollistaisi lupavaatimusten kiertämisen luovuttamalla liikennelupaa koskeva asiakirja sellaisen toimijan käyttöön, joka ei täytä luvan saamisen edellytyksiä. Valiokunta ei yhdy tähän näkemykseen, sillä tämän kaltaisessa liikenteen harjoittamisessa on selkeästi kyse luvattomasta ammattimaisen liikenteen harjoittamisesta.
Tavaraliikenteen luvanvaraisuuteen nykyisin kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä annetussa laissa (693/2006, jäljempänä tavaraliikennelaki) säädetyistä tai vastaavista poikkeuksista luvanvaraisuuteen säädettäisiin jatkossa valtioneuvoston asetuksella. Valiokunta toteaa, että asetuksen valmistelussa on keskeisesti kiinnitettävä huomiota siihen, ettei säädettävillä poikkeuksilla aseteta kuljetusmarkkinoiden toimijoita perusteettomasti erilaiseen asemaan.
Liikennepalvelujen tasapuolisen saatavuuden varmistamiseksi valiokunta toteaa, että keventyvän lupa- yms. sääntelyn toimeenpanossa ja valvonnassa sekä uusien palvelujen kehittämisessä tulee erityisesti huolehtia liikkumispalvelujen esteettömyydestä ja erityisryhmien liikkumistarpeista.
Voimassa olevan tavaraliikennelain mukaan kaikki ammattimainen tavaroiden kuljettaminen tiellä ajoneuvolla tai ajoneuvoyhdistelmällä, jonka suurin sallittu kokonaismassa on yli 2 000 kiloa, edellyttää tavaraliikennelupaa. Esityksen mukaan tavaraliikennelupavaatimuksen ajoneuvon kokonaismassaa koskeva raja nostettaisiin koskemaan yli 3 500 kilon ajoneuvoja, mikä käytännössä poistaisi muun muassa ammattimaisilta pakettiautotavarankuljetuksilta luvanvaraisuuden. Asiantuntijakuulemisessa osa asiantuntijoista on kannattanut ehdotusta tavaraliikenteen kilpailua lisäävänä ja kuljetusalalle tulon kynnystä alentavana tekijänä. Osa asiantuntijoista taas on vastustanut lupavaatimuksen poistamista ja katsonut, että ehdotus voisi lisätä harmaata taloutta ja vääristää kuljetusmarkkinoiden kilpailua. Lisäksi eräissä lausunnoissa on ehdotettu pakettiautoille taksiliikennelupaan verrattavissa olevaa pakettiautoliikennelupaa.
Tavarankuljetuksia pakettiautoilla hoitavien tulee esityksen mukaan rekisteröityä Liikenteen turvallisuusvirastoon ja ajoneuvojen tulee olla rekisteröityjä ajoneuvoliikennerekisteristä annetussa laissa (541/2003) tarkoitettuun rekisteriin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ajoneuvoliikennerekisteriin merkitään myös tieto ajoneuvon mahdollisesta käytöstä ammattimaiseen liikenteeseen. Valiokunta on kuitenkin lisännyt lakiin nimenomaisen velvoitteen siitä, että ajoneuvon käytöstä ammattimaisessa liikenteessä tulee rekisteröinnin yhteydessä tehdä rekisteriin ilmoitus ajoneuvon käytöstä luvanvaraiseen liikenteeseen. Lisäksi pakettiautoihin sovelletaan valiokunnan saaman selvityksen mukaan myös kabotaasia koskevia säännöksiä, vastaavalla tavalla kuin raskaampiinkin ajoneuvoihin. Valiokunta toteaa, että edellä mainittu esityksessä tehty ehdotus on linjassa EU-lainsäädännön kanssa, koska EU:n liikenteenharjoittaja-asetus 1071/2009 edellyttää lupaa vain tavarankuljetusajoneuvoilta, joiden suurin sallittu kokonaismassa on vähintään 3 500 kiloa.
Saadun selvityksen mukaan tällä hetkellä Suomessa rekisteröidyistä 310 000 pakettiautosta vain noin 6 500 toimii luvanvaraisessa tavaraliikenteessä. Valiokunta katsoo, että lupavaatimuksen poistamisella voidaan helpottaa erityisesti harvaanasutumpien alueiden tavarankuljetustarpeita, jos pakettiautoja saadaan kevyempien vaatimusten kautta hoitamaan tavarankuljetuksia näillä alueilla nykyistä enemmän. Valiokunta korostaa kuitenkin voimakkaasti, että ehdotus ei saa johtaa harmaan talouden lisääntymiseen tai markkinoiden kilpailun vääristymiseen. Tämä vaatii muun muassa rekisteröitymistä koskevan valvonnan toimivuutta ja lain käytännön toimivuuden tehokasta seurantaa.
Traktorit
Voimassa olevan tavaraliikennelain mukaan tavaraliikennelupavaatimus koskee myös traktoreita. Esityksen mukaan tavaraliikennelupaa ei kuitenkaan enää edellytettäisi Suomen sisäisissä tavarankuljetuksissa sellaisilta traktoreilta, joiden suurin sallittu nopeus on enintään 60 km/h. Ehdotuksen EU:n sääntelyn mukaisuudesta on asiantuntijakuulemisessa tuotu esille toisistaan poikkeavia näkemyksiä.
Kokonaan EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät ajoneuvot ja ajoneuvoyhdistelmät, joiden suurin sallittu nopeus on enintään 40 km/h, ja tavaraliikenteessä lupaa vaaditaan kyseisessä asetuksessa vain yli 3 500 kilon ajoneuvoilta. Lisäksi asetuksen mukaan liikennelupavaatimuksesta voidaan kansallisesti vapauttaa sellainen kansallinen liikenne, jolla on kuljetusmarkkinoihin vain vähäinen vaikutus kuljetettavien tavaroiden luonteen tai lyhyen kuljetusmatkan vuoksi. Esittelevä ministeriö on erityisesti tuonut esille, että edellä mainittu ehdotus traktoreiden lupavaatimuksen kaventamisesta on asetuksen mukainen sillä perusteella, että traktoreilla tavaraa kuljetetaan pääasiassa vain lyhyitä matkoja.
Maansiirtokuljetuksia on tonnimäärien perusteella arvioituna merkittävä osa koko kuljetusmarkkinoiden volyymistä. Osa asiantuntijoista on tuonut esille, että traktoreilla on hyvin keskeinen asema varsinkin maansiirtokuljetuksissa muun muassa ajoneuvojen lukumäärän perusteella arvioituna. Lisäksi on tuotu esille, että lupavaatimusten poistaminen saattaisi lisätä tavaroiden traktorikuljetuksia nykyisestä ja heikentää liikenneturvallisuutta ohitustarpeiden lisääntyessä. Traktorikuljetusten kokonaistonnimääristä tai markkinaosuudesta ei kuitenkaan valiokunnan saaman selvityksen mukaan ole saatavissa yksiselitteisiä tilastoja.
Lähtökohtaisesti valiokunta kannattaa yleisesti lupavaatimusten keventämistä ja hallinnollisen taakan vähentämistä EU-sääntelyn tämän mahdollistaessa siltä osin, kun tällä ei ole eriarvoistavia vaikutuksia liikennemarkkinoiden toimijoihin eikä sääntelyn keventäminen vaikuta negatiivisesti harmaan talouden ehkäisemiseen.
Valiokunta pitää selvänä, että traktorikuljetukset eivät ole kilpailukykyisiä pidemmillä kuljetusmatkoilla ja traktorikuljetusten enimmäiskuorma on olennaisesti pienempi kuin rekkakuljetuksilla. Traktorit eivät siten kokonaisuutena arvioiden kilpaile selkeästi samassa kuljetusmarkkinassa raskaiden ajoneuvojen ja ajoneuvoyhdistelmien kanssa. Näin ollen valiokunta katsoo esittelevältä ministeriöltä saamansa perusteellisen selvityksen pohjalta, että traktorien lupavaatimuksen poistamisella on vain vähäisiä vaikutuksia kuljetusmarkkinoihin ja ehdotuksen voidaan siten katsoa olevan myös EU-asetuksen mukainen. Hallituksen esityksessä esille tuoduilla perusteilla ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää näin ollen perusteltuna, että traktorikuljetukset enintään 60 km/h kulkevilla traktoreilla vapautetaan luvanvaraisuudesta esityksessä ehdotetulla tavalla.
Valiokunta kuitenkin korostaa, että edellä mainitun traktoreita koskevan sääntelyn vaikutuksia erityisesti liikenneturvallisuuteen, mutta myös sen vaikutuksia kuljetusmarkkinoiden kilpailuun, tulee seurata tiiviisti ja tarvittaessa ryhtyä viipymättä toimenpiteisiin sääntelyn muuttamiseksi.
Taksiliikenne
Keskeistä uuden lain taksiliikennettä koskevassa määritelmässä on ammattimainen henkilöiden kuljettaminen tiellä sekä se, että sitä saadaan harjoittaa määritelmässä mainituilla ajoneuvoilla ja laissa erikseen säädetyillä luvilla.Taksiliikenne määritellään ammattimaiseksi henkilöiden kuljettamiseksi tiellä ajoneuvolaissa (1090/2002) tarkoitetulla henkilöautolla, pakettiautolla, kuorma-autolla, kolmipyörällä, kevyellä nelipyörällä tai raskaalla nelipyörällä. Muilla ajoneuvoilla suoritettu henkilöliikenne ei ole taksiliikennettä. Taksina voivat nyt säädettävän lain mukaan toimia edellä mainitut ajoneuvot, eikä toiminta ole sidottu ajoneuvoon vaan toiminnan oikeuttavaan lupaan. Yhden luvan perusteella voidaan siten harjoittaa liikennettä useammalla ajoneuvolla. Huomionarvoista on, että taksiliikennettä saa harjoittaa taksiliikenneluvan lisäksi myös henkilö- tai tavaraliikenneluvalla, kun näiden viimeksi mainittujen lupien haltija on ilmoittanut Liikenteen turvallisuusvirastolle harjoittavansa taksiliikennettä.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että esityksessä ei ole rajattu taksiliikennelupavaatimuksen piiristä esimerkiksi majoitus- ja matkailutoimintaan liittyviä pienimuotoisia asiakkaiden kuljetuksia. Lupavaatimuksen laaja-alaisuuden puolesta voidaan nähdä puhuvan ainakin sen seikan, että taksiliikennelupien saaminen ja lupia koskevat velvoitteet helpottuvat esityksen myötä olennaisesti. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että lainsäädäntökokonaisuuden II vaiheessa ennen tämän lain voimaantuloa on tarpeen arvioida, tulisiko lupavaatimukseen lisätä jonkinlainen rajanveto sellaista toimintaa varten, jossa henkilöiden kuljettaminen on vain hyvin pieni osa jotain kokonaan muuta palvelukokonaisuutta.
Esityksellä vähennetään taksiliikenteen sääntelyä erityisesti lupakiintiöjärjestelmän osalta. Nykyistä taksilupajärjestelmää on pidetty alalle tuloa voimakkaasti rajoittavana, kankeana ja lupaviranomaisia paljon työllistävänä. Taksiliikenteen suurimmat muutokset ovatkin lupakiintiöjärjestelmästä luopuminen ja asemapaikka- ja enimmäishintasääntelyn muuttaminen. Muun muassa taksiliikenteen palvelun laatua, kuljettajan lupavaatimuksia ja hinnoittelua koskevalla sääntelyllä pyritään ehkäisemään haittavaikutuksia, joita muissa maissa on esiintynyt taksimarkkinoiden vapauttamisen yhteydessä. Nyt ehdotetun taksijärjestelmän on arvioitu edistävän resurssien tehokasta käyttöä ja helpottavan kuljetusten yhdistämistä.
Valiokunnan suorittamassa laajassa asiantuntijakuulemisessa uudistuksia on sekä kannatettu että vastustettu. Osittain kannat ovat puoltaneet muutoksia ja niissä on katsottu, että uudistukset mahdollistavat taksipalvelujen kehittämisen ja resurssien paremman hyödyntämisen. Toisaalta on myös kannettu huolta siitä, että nykyisen järjestelmän vahvuudet menetetään tietyiltä osin. Huolta on erityisesti kannettu taksien saatavuudesta haja-asutusalueilla ja taksipalvelujen korkean laadun säilymisestä.
Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin pitänyt lupakiintiöitä niiden elinkeinonvapautta rajoittavasta merkityksestä huolimatta hyväksyttävinä. Nyt käsiteltävänä olevasta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta on katsonut, että määrällisistä rajoituksista luopumista voidaan pitää valtiosääntöoikeudellisesti perusteltuna.
Talousvaliokunta on lausunnossaan pitänyt esityksen muutoksia edellytyksenä kilpailullisempaan toimintaympäristöön siirtymiselle kuitenkin myös kantaen huolta mahdollisista muutoksen aiheuttamista ongelmatilanteista.
Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää esityksen tavoitteita oikeansuuntaisina. Valiokunta kiinnittää huomiota asiantuntijakuulemisessa esitettyihin huoliin ja katsoo, että uudistusten vaikutuksia tulee tarkoin seurata, jotta vältytään mahdollisesti syntyviltä markkinahäiriöiltä ja jotta uudistukset tosiasiallisesti edistävät resurssien tehokasta käyttöä ja helpottavat kuljetusten yhdistämistä. Valiokunta kiinnittää myös huomiota matkustajan turvallisuuteen ja kuluttajansuojaan liittyviin näkökohtiin. Taksien saatavuus tasapuolisesti koko maassa, myös haja-asutusalueilla, on tärkeää jatkossakin, kun asemapaikkasääntelystä luovutaan. Valiokunta korostaakin, että taksipalvelujen saatavuutta on tarkoin seurattava ja tarvittaessa puututtava lainsäädännöllisin keinoin mahdollisten ongelmien korjaamiseksi.
Hallituksen esityksen mukaan taksiliikennettä saa harjoittaa myös henkilö- ja tavaraliikenneluvalla, joiden voimassaoloaika on 10 vuotta. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että kaikki luvanvaraisen tieliikenteen luvat ovat yhtenäisesti voimassa 10 vuotta, ja on sen vuoksi muuttanut taksiliikenneluvat määräaikaiseksi. Muutosta selostetaan tarkemmin jäljempänä mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Taksinkuljettajaa koskevat vaatimukset.
Taksikuljetuksilta edellytetään yleisesti korkeaa tasoa ja tätä odotetaan myös taksin kuljettajilta. Taksien luotettavuuden tulee olla korkealla tasolla, koska taksia käyttävät laajalti sellaiset asiakasryhmät, jotka ovat erityispalvelun tarpeessa. Suuri osa koulukuljetuksista toteutetaan nykyään taksiliikenteen turvin samaten kuin suuri osa Kansaneläkelaitoksen kuljetuksista. Tämän lisäksi esteettömyydellä on huomattava merkitys suurelle osalle taksien asiakkaista.
Taksinkuljettajille asetettavat vaatimukset ovat omiaan takaamaan asiakkaiden turvallisen matkanteon. Taksinkuljettajalta edellytetään jatkossakin ajotaitoa ja henkilökohtaista soveltuvuutta. Uuden järjestelmän mukaan tästä vastaa taksiluvan haltija. Näin taksiluvan haltija vastaa siitä, että kuljettajalla on taksinkuljettajan ajolupa, ja siitä, että kuljettajalla on tarvittava taito ja osaaminen. Kuljettajan tulee varmistaa matkustajan turvallinen ajoneuvoon tulo ja siitä poistuminen sekä tarjota asiakkaan tarvitsemaa apua. Tämän vuoksi kuljettajalla on oltava riittävä vuorovaikutus- ja kielitaito, mikä edellyttää, että hän taitaa ainakin toisen kansalliskielen. On tärkeää, että kuljettaja osaa ottaa huomioon myös matkustajan mahdollisista toimintarajoituksista johtuvat erityiset tarpeet.
Valiokunta pitää tärkeänä, että taksinkuljettajalla on riittävä paikallistuntemus, jotta hän voi hoitaa kuljetuksen esityksessä edellytetyllä tavalla asiakkaalle edullisimman vaihtoehdon mukaisesti.
Taksin kuljettaminen on palveluammatti, jossa asiakkaan ja palvelun tarjoajan välinen luottamus on erittäin tärkeää. Voimassa olevassa laissa taksinkuljettajalle on säädetty nimenomainen vaitiolovelvollisuus, mutta valiokunta pitää perusteltuna, että kyseisestä sääntelystä luovutaan esityksen mukaisesti. Valiokunta kuitenkin painottaa, että taksiluvan haltijoiden tulee huolehtia taksinkuljettajan perehdyttämisessä siitä, että kuljettajat ymmärtävät toiminnan luonteen vaativan myös sitä, että asiakkaiden asiat säilyvät kaikilta osin luottamuksellisina. Tähän tulee kiinnittää huomiota myös valiokunnan lakiin lisäämässä Liikenteen turvallisuusviraston järjestämässä taksinkuljettajan kokeessa.
Valiokunta pitää taksinkuljettajaa koskevia vaatimuksia keskeisinä taksiliikenteelle ja katsoo sen vuoksi, että on tärkeää vaatia taksinkuljettajalta Liikenteen turvallisuusviraston järjestämän kokeen suorittamista. Valiokunta painottaa, että taksiliikenteen harjoittaja on vastuussa siitä, että kuljettajalla on tarvittava osaaminen. Liikenteen turvallisuusviraston järjestämän kokeen tarkoituksena on selvittää jo ajoluvan hakemisen yhteydessä, että kuljettajalla on edellytykset huolehtia asiakkaiden turvallisuudesta ja ottaa huomioon matkustajien mahdolliset toimintarajoitukset ja että kuljettajalla on riittävä paikallistuntemus. Koetta selostetaan tarkemmin mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Taksien tunnistettavuus.
Hallituksen esityksen III osan 1 luvun 2 §:ssä säädetään taksiliikennettä koskevista velvollisuuksista. Pykälän mukaan luvan haltija vastaa ja huolehtii muun muassa siitä, että matkustajan nähtävillä on luvan haltijan nimi ja yhteystiedot sekä kuljettajan nimi. Tämä säännös on välttämätön, jotta asiakas voi varmistua siitä, että kyse on virallisesta taksiliikenteestä. Tämä on asiakkaan kannalta tärkeää, koska taksiliikennettä koskevat määrätyt laatuvaatimukset ja asiakas voi siten luottaa tilaamaansa tai ottamaansa kuljetukseen ja sen laatuun. Laissa nimenomaisesti säädetyt tunnistettavuutta helpottavat vaatimukset ovat omiaan vakuuttamaan ajoneuvossa olevaa asiakasta siitä, että kyse on taksiliikenteestä.
Valiokunta korostaa, että taksiliikennettä suorittavan ajoneuvon pitää olla asiakkaan tunnistettavissa. Perinteisiä ja osittain kansainvälisiä taksin tunnisteita ovat taksivalaisin eli niin sanottu taksikupu, auton väritys tai muu vastaava merkitseminen. On tärkeää, että liikenne- ja viestintäministeriö huolehtii siitä, että esimerkiksi ajoneuvolain tulevien muutosten yhteydessä tai alemmanasteisella sääntelyllä säädellään mahdollisesti käytettävistä taksitunnisteista. Valiokunta katsoo, että lailla, asetuksella tai Liikenteen turvallisuusviraston määräyksellä mahdollisesti luvanhaltijoille pakolliseksi säädettävän taksitunnisteiden käytön tulee olla kiellettyä muilta kuin taksiliikenteen harjoittamiseen oikeutetun luvan haltijoilta. Lisäksi valiokunta pitää taksikupua sellaisena kansainvälisestikin yleisenä taksiin yhdistettävänä ja luottamusta herättävänä tunnisteena, että sen osalta on välttämätöntä, ettei taksikupua saa missään tilanteissa käyttää kukaan muu kuin taksiliikenteeseen oikeuttavan luvan haltija. Valiokunta korostaa, että taksikuvun käytön edellä mainitusta kiellosta tulee säätää nimenomaisesti esimerkiksi ajoneuvolain uudistuksen yhteydessä.
Taksipalvelujen hinnoittelu.
Hallituksen esityksen myötä hintasääntely muuttuu. Mikäli hinnoittelun osalta todetaan olevan merkittäviä ongelmia, Liikenteen turvallisuusvirasto voi antaa tarkempia määräyksiä taksiliikenteen palvelun kokonaishinnasta, jonka ylittyessä tai arvioitaessa ylittyvän taksiliikenteen palvelusta on sovittava nimenomaisesti. Lisäksi virasto voi esityksen mukaan asettaa tietyin edellytyksin taksiliikenteen enimmäishinnan. Säännösten tarkoituksena on estää epäsuotuisa hintojen kehitys markkinoilla.
Valiokunta pitää hyvänä, että henkilöliikennettä tarjoavan luvan haltijan sekä välityspalvelun tarjoajan on annettava matkustajalle ennen taksimatkan alkamista tai tilauksen vahvistamista tieto matkan kokonaishinnasta veroineen tai, jos täsmällistä hintaa ei voida ilmoittaa etukäteen, hinnan määräytymisen perusteet veroineen.
Hintatietojen on oltava helposti matkustajan havaittavissa. Valiokunta pitää säännöstä keskeisenä taksipalvelujen hinnoittelun osalta ja korostaa, että tämä säännös ei toteudu, ellei matkustajalla ole hintatietoja nähtävillä joko auton ulkopuolella ikkunasta tai viimeistään takapenkiltä autoon istuutuessaan. Luvan haltijan ei myöskään voida katsoa täyttäneen velvollisuuttaan antaa matkustajalle tietoa matkan kokonaishinnasta tai sen määräytymisestä, elleivät hintatiedot ole edellä mainituin tavoin havaittavissa.
Taksamittari.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että ajoneuvolakiin tehdään taksamittaria koskevia muutoksia. Valiokunta pitää esityksen tavoin välttämättömänä, että silloin, kun matkan hinta perustuu matkan tai ajan mittaamiseen, luvanvaraisessa henkilöliikenteessä on oltava taksamittari tai hinnan määrittelyssä on käytettävä muuta laitetta tai järjestelmää, jolla saavutetaan vastaava mittaustiedon luotettavuus sekä tiedon suojauksen taso. Tämä on tarpeen ensinnäkin, jotta asiakkaat voivat luottaa hinnanmääräytymisen perusteisiin. Tämän lisäksi on välttämätöntä, että mittauslaitteisto on luotettava ja tietoja suojaava harmaan talouden ehkäisemiseksi. On tärkeää, että tiedot tallentuvat siten, että verottajalla on mahdollisuus tarkistaa suoritetut ja vastaanotetut maksut. Verottaja on tärkein harmaata taloutta valvova viranomainen, ja sillä on tarve saada tietoa taksiliikenteessä suoritetuista maksuista joko taksamittarista tai muusta vastaavan luotettavuuden omaavasta laitteesta.
Valiokunta pitää teknologianeutraaliutta tärkeänä näkökohtana, mutta korostaa, että laitteiston on ehdottomasti täytettävä yllä mainitut minimivaatimukset. Valiokunta pitää tästä syystä tärkeänä, että Liikenteen turvallisuusvirasto antaa tarkempia määräyksiä vaadittavasta laitteistosta.
Kuitinantovelvollisuus.
Tärkeää taksimatkojen maksamisen osalta on myös kuitinantovelvollisuus. Kuittia vaatimalla ehkäistään harmaata taloutta, koska tällöin maksu tallentuu luotettavasti ja verottajalla on mahdollisuus tarkistaa suoritetut maksut. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan kuitinantovelvollisuus on pääsääntönä ja siitä on poikkeuksena lähinnä jotkut sähköisesti, esimerkiksi tilauksen yhteydessä, suoritettavat maksut. Nämäkin maksut ovat sähköisesti todennettavissa, joten ne eivät saadun selvityksen mukaan ole omiaan lisäämään harmaata taloutta. Valiokunta korostaakin kuitinantovelvollisuutta taksipalvelujen maksujen osalta ja katsoo, että ainoastaan todennettavissa olevat sähköiset maksut voivat muodostaa tästä poikkeuksen.
Tietojen ja tietojärjestelmien yhteentoimivuus
Liikennettä koskevien tietojen saatavuus
Esityksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on, että erilaisten palvelujen liikennettä koskeva olennainen tieto on saatavilla mahdollisimman pitkälle digitaalisessa ja yhteentoimivassa muodossa ja se on myös muiden palveluntarjoajien hyödynnettävissä. Valiokunta pitää kyseisen tavoitteen toteutumista ensisijaisen tärkeänä MaaS-palvelujen kehittymisen jouduttamiseksi.
Esityksen mukaan kaikkien liikennemuotojen henkilöliikenteen liikkumispalvelujen tarjoajien on huolehdittava siitä, että palvelua koskevat olennaiset ajantasaiset tiedot ovat saatavilla. Rajapintojen avaamisella edistetään eri toimijoilla olevien tietojen hyödynnettävyyttä liikennepalvelujen kehittämisessä. Rajapintojen avaamisesta aiheutuu toimijoille myös kustannuksia, mutta valiokunnan saaman selvityksen mukaan yhteiskunnalliset kokonaishyödyt ovat monin verroin tätä suuremmat. Valiokunta toteaa, että rajapintojen avaamisessa tulee huomioida henkilötietojen ja liikesalaisuuksien suojaaminen asianmukaisesti. Esityksessä tarkoitetun avoimen rajapinnan kautta ei lähtökohtaisesti tule siirtää henkilötietoja.
Tietorajapintojen avaamista muiden toimijoiden hyödynnettäväksi koskevan vaatimuksen osalta tulee asetustasolla määrittää riittävän täsmällisesti ne olennaiset tiedot, jotka erilaisista palveluista on asetettava saataville. Valiokunta katsoo, että tietojen hyödynnettävyyden kannalta on keskeistä, että tiedot ovat riittävän yhdenmukaisia ja käyttökelpoisia, mahdollisimman ajantasaisia sekä kattavia. Jatkossa tulee pyrkiä siihen, että saatavilla olevat tiedot ovat mahdollisimman pitkälle reaaliaikaisia.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tietorajapintojen avaamisella saataville tulevia tietoja ei ole tarkoitettu sellaisenaan liikennepalvelujen asiakkaiden luettavaksi. Sen sijaan ne ovat erilaisten asiakkaille tarjottavien palvelujen, kuten esimerkiksi MaaS-palvelujen tai erilaisten tietopalvelujen, tarjoajien hyödynnettävissä. Valiokunta korostaa, että näiden palvelujen toteutuksessa tulee huomioida keskeisesti palvelujen esteettömyyden toteutuminen.
Lippu- ja maksujärjestelmien rajapintojen avaaminen
Valiokunta pitää lippu- ja maksujärjestelmien rajapintojen avaamista ja järjestelmien yhteentoimivuutta ensiarvoisen tärkeänä esityksen tavoitteiden toteutumisen kannalta. Järjestelmien avoimuus antaa erilaisille toimijoille muun muassa mahdollisuuden tarjota käyttäjille yhtenäisiä matkaketjuja. Esityksellä ei pyritä yhden yhtenäisen lippu- ja maksujärjestelmän luomiseen, vaan tavoitteena on eri lippujärjestelmien välinen yhteentoimivuus. Valiokunta korostaa järjestelmien avoimuuden, hyödynnettävyyden sekä järjestelmiin pääsyn tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden keskeistä merkitystä uusien palvelujen syntymisen ja markkinoiden kilpailun lisääntymisen kannalta. Esityksessä ei edellytetä järjestelmiin pääsyn maksuttomuutta, mutta kaikkien pääsyyn liittyvien ehtojen tulee olla oikeudenmukaisia, syrjimättömiä ja kohtuullisia.
Lippu- ja maksujärjestelmien yhteentoimivuutta koskeva sääntely koskee vain tie- ja raideliikenteen henkilökuljetuspalveluja sekä välityspalveluja. Esityksen perustelujen mukaan kuljetuspalvelulle on ominaista se, että palvelussa on kuljettaja ja kuljetettava, joten esimerkiksi kaupunkipyörät ja monet autojen yhteiskäyttöä koskevat palvelut jäävät näiden yhteentoimivuutta koskevien velvoitteiden ulkopuolelle. Matkaketjujen muodostamisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että kaikki liikennepalvelut voidaan ottaa vapaaehtoiselta pohjalta yhteentoimivuuden kehittämiseen mukaan.
Lippu- ja maksujärjestelmien myyntirajapinnan avaaminen perushintaisen kertamatkaan oikeuttavan lipputuotteen osalta muille palveluntarjoajille on esityksen mukaan vähimmäisvaatimus kaikille tie- ja raideliikenteen henkilökuljetus- ja välityspalvelujen tarjoajille. Valiokunta pitää kuitenkin kohtuullisena, että esityksessä on säädetty pieniä toimijoita koskeva poikkeusmahdollisuus tämän velvoitteen toteuttamiseen. Valiokunnan käsityksen mukaan kyseinen poikkeus on tarkoitettu vain erittäin pienille toimijoille. Pienikokoiset toimijat voivat esityksen mukaisesti hyödyntää Liikenneviraston tarjoamia työkaluja rajapintojen avaamisessa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että erityisesti nykyiset suuret toimijat lähtevät välittömästi toteuttamaan järjestelmiinsä tarvittavia muutoksia taikka vaihtoehtoisesti hyödyntävät viipymättä tähän tarkoitukseen jotain myös kaikkien muiden palveluntarjoajien hyödynnettävissä olevaa välityspalvelua. Viivytyksetön toiminta ja yhteistyöhalukkuus eri toimijoiden välillä on välttämätöntä, jotta erilaisten toimijoiden mahdollisuuksia luoda käyttäjille uusia palveluja ja muodostaa yhtenäisiä matkaketjuja ei rajoiteta perusteettomasti.
Esityksessä säädetään myös lippu- ja maksujärjestelmien pidemmälle menevästä yhteentoimivuudesta. Yhteentoimivuuden varmistamiseksi toimivaltaisten viranomaisten toteuttamissa julkisissa palveluhankinnoissa tulee huolehtia siitä, että lipputuotteisiin perustuvat matkustusoikeudet ovat aina todennettavissa viestintäverkon kautta yleiskäyttöisen teknologian avulla taustajärjestelmästä. Kyseinen vaatimus koskee vain toimivaltaisten viranomaisten tekemiä hankintoja, eli tässä vaiheessa esimerkiksi pienempien kuntien kilpailutukset jäävät lähtökohtaisesti velvoitteen ulkopuolelle. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esityksen tarkoituksena on, että jatkossa kaikki toimivaltaisten viranomaisten julkisiin hankintoihin sisältyvät lippu- ja maksujärjestelmät ovat taustajärjestelmäpohjaisia, myös niissä tilanteissa, joissa viranomaisella itsellään on jonkinlainen rooli järjestelmän ylläpidossa tai matkustusoikeuden todentamisessa.
Valiokunta pitää hyvin tärkeänä, että alalle luodaan pikaisesti myös alemman asteisella sääntelyllä, standardoinnilla ja toimijoiden käytännön yhteistyöllä yleiseksi käytännöksi olennaisten liikennettä koskevien ajantasaisten tietojen avoin saatavuus sekä lippu- ja maksujärjestelmien mahdollisimman yleinen yhteentoimivuus ja tasapuolinen hyödynnettävyys. Taustajärjestelmäpohjaisten lippu- ja maksujärjestelmien yleistymiseen myös muutoin kuin toimivaltaisten viranomaisten tekemissä julkisissa hankinnoissa tulisi siten löytää keinoja. Yhteistyössä ja palvelujen toteutuksessa on tärkeää huomioida asiakaspalvelun ja tätä koskevien vastuiden toteuttaminen asianmukaisesti. Valiokunta pitää toivottavana, että taustajärjestelmäpohjaisten lippu- ja maksujärjestelmien yleistymistä ei hidasteta myöskään sitoutumalla pitkäaikaisilla sopimuksilla nykyisiin yhteentoimimattomiin lippu- ja maksujärjestelmiin.
Tieto- sekä lippu- ja maksujärjestelmärajapintoja koskevien vaatimusten voimaantulo
Uusien liikkumispalvelujen kehittäminen on merkittävä mahdollisuus myös Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta. Tästä syystä valiokunta pitää tärkeänä, että rajapintojen avaamista koskevat III osan 2 luvun 1—5 §:n säännökset tulevat voimaan mahdollisimman pian, kuitenkin siten, että alan toimijoille varataan riittävästi aikaa sääntelyn toimeenpanoon. Näin ollen valiokunta katsoo, että kyseisten säännösten on tultava voimaan jo 1.1.2018.
Välitys- ja yhdistämispalvelut
Esityksessä ehdotetaan uutta palvelutarjonnan kehittymisen kannalta keskeistä liikenteen välityspalveluja koskevaa sääntelyä. Välityspalvelulla tarkoitetaan esityksessä kuljetuspalvelujen välittämistä korvausta vastaan. Yhdistämispalvelulla taas esityksessä tarkoitetaan matkaketjujen tai muiden palvelukokonaisuuksien muodostamista korvausta vastaan.
Valiokunta pitää hyvänä, että esityksellä edistetään välitys- ja yhdistämispalvelujen kehittymistä. Palvelujen määrittelyllä ja niitä koskevalla sääntelyllä luodaan oikeusvarmuutta ja mahdollistetaan myös tämän kaltaisten palvelujen syntyminen. Valiokunta pitää erilaisten sähköisten mobiili- yms. sovellusten kehittämistä palvelujen tilaamiseksi tärkeänä, mutta katsoo, että palveluja tulee jatkossakin olla saatavilla kansalaisten yhdenvertaisuuden varmistamiseksi myös perinteisemmillä tavoilla.
Esityksen mukaan välityspalvelun tarjoajan on ilmoitettava Liikenteen turvallisuusvirastolle vuosittain kokonaissummat niistä korvauksista, jotka kuljetuspalvelun tarjoajat ovat saaneet sen välittämistä kuljetuksista, ellei kyseinen tieto ole viranomaisten saatavilla Verohallinnolle tehdyn vastaavan ilmoituksen perusteella. Valiokunta pitää perusteltuna asiantuntijakuulemisessa esille tuotua kritiikkiä siitä, että jos välityspalvelun tarjoaja ei välitä kuljetusten lisäksi maksuliikennettä, kuljetuksista maksetut kokonaissummat eivät välttämättä ole lainkaan sen tiedossa. Valiokunta on muuttanut esitystä siten, että kyseinen ilmoitusvelvollisuus koskisi vain välityspalvelun tarjoajan tiedossa olevia korvauksia. Välityspalvelun tarjoaja, jolla ei ole minkäänlaista roolia kuljetusten maksuliikenteessä, jäisi siten kyseisen ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle.
Liikennepalvelujen julkinen tuki
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota valtionrahoituksen käyttötarkoituksia koskevan pykälän asetuksenantovaltuuden epätäsmällisyyteen. Liikenne- ja viestintävaliokunta on täsmentänyt kyseistä säännöstä perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla.
Valiokunta pitää hyvänä, että esityksessä on tunnistettu uutena tukimuotovaihtoehtona julkisen liikenteen palveluseteli. Alueelliset toimivaltaiset viranomaiset voisivat halutessaan ottaa määrärahojensa puitteissa palvelusetelin käyttöön, mikä lisäisi liikenteen järjestämisen keinovalikoimaa alueellisten liikennetarpeiden toteuttamisessa ja asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotus on linjassa EU-sääntelyn kanssa. Asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin tuotu myös esille, että palvelusetelimalliin liittyy vielä epäselvyyttä ja sen käytöllä voisi olla myös negatiivisia muun muassa kysyntää ja rahoitusta hajauttavia sekä resurssien käytön vaikuttavuutta heikentäviä vaikutuksia. Liikenne- ja viestintävaliokunta yhtyy talousvaliokunnan lausunnossaan esittämään näkemykseen, että ehdotus on periaatteessa kannatettava, mutta mallin toteuttaminen käytännössä edellyttää vielä jatkovalmistelua. Mikäli tulevaisuudessa haluttaisiin käyttää palvelusetelin kaltaiseen tukeen valtion budjettirahoitusta, tämä edellyttäisi erillisiä päätöksiä.
Palvelujen esteettömyys
Esityksellä ei puututa kansallisen erityislainsäädännön nojalla voimassa oleviin oikeuksiin eikä esteettömyyden tasosta valiokunnan saaman selvityksen mukaan tingitä. Digitalisaatiolla ja asiakkaille palvelusta annettavan tiedon laadun parantamisella edistetään hallituksen esityksen mukaan tiedon saantia esteettömistä palveluista. Asiantuntijakuulemisessa liikenne- ja viestintäministeriö on pitänyt tärkeänä, että eri palveluja koskevat tiedot ovat YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (SopS 27/2016) tarkoitetulla tavalla saavutettavissa. Eri toimijoiden kannalta on myös tärkeää, että palvelujen saavutettavuus ymmärretään eri palveluissa yhdenmukaisella ja johdonmukaisella tavalla sekä kuvataan lainsäädännössä teknologianeutraalisti, jotta uusille teknologisille innovaatioille jää tilaa. Ministeriön käsityksen mukaan yhdenvertaisuuslain (1325/2014) valvontaviranomaisten antamat ratkaisut ohjaavat yleistä käsitystä siitä, mitä palvelujen saavutettavuudella tarkoitetaan tällä hetkellä ja jatkossa toimintaympäristön kehittyessä.
Taksiliikenteellä on perinteisesti ollut huomattava merkitys vammaisille ja iäkkäille henkilöille. Hallituksen esitys edellyttää, että taksiliikenteessä kuljettajalla on kyky ottaa huomioon matkustajan toimintarajoituksesta aiheutuvat erityiset tarpeet. Näin ollen kuljettajalta edellytetään esteettömyysosaamista, ja valiokunta on lisännyt lakiin kuljettajaa koskevan kokeen. Kaikki käytössä olevat joukkoliikenteen ja taksiliikenteen ajoneuvot eivät kuitenkaan sovellu kaikille toimintarajoitteen laadusta riippuen, ja kuljettajan taustasta, käytettävästä kalustosta ja laitteistosta riippuu, minkä verran kuljettaja tarvitsee tältä osin tehtäväänsä koulutusta ja perehdytystä. Henkilö, joka toimintarajoituksistaan johtuen ei käytännössä voi käyttää esimerkiksi tavallista henkilöautoa, joutuu etukäteen varmistamaan ajoneuvon soveltuvuuden. Koska esityksellä lisätään tiedonantovelvollisuutta ja tiedon avaamista esteettömyystietojen osalta, uudistuksen on arvioitu parantavan toimintarajoitteisten henkilöiden tiedonsaantimahdollisuuksia ja parhaiten heille soveltuvan kaluston löytymistä.
Liikenne- ja viestintäministeriö ei ole nähnyt riskiä sille, että esteettömän ajoneuvokaluston tarjonta heikkenisi ottaen huomioon, että erilaiset toimintarajoitukset ovat usein juuri peruste taksiliikenteen palvelujen käyttämiselle ja toimintarajoitteiset henkilöt ovat palvelun tarjoajille aivan keskeinen asiakasryhmä. Alueilla, joilla taksipalveluita ei toimivaltaisten viranomaisten mielestä ole riittävästi, voidaan soveltaa palvelusopimusasetuksen mukaista menettelyä ja hankkia taksiliikennettä avoimena, joukkoliikenteeseen verrattavana liikenteenä, asettaen sille laatua koskevia vaatimuksia. Myös muissa yhteiskunnan korvaamiin kuljetuksiin liittyvissä kilpailutuksissa, kuten vammaispalvelulain mukaisissa hankinnoissa, voidaan esteettömyystarpeet ottaa erityisesti huomioon. Hankinnoissa onkin vastaisuudessa hyvä kiinnittää erityistä huomiota kaluston teknisiin vaatimuksiin. Hankinnoissa voidaan myös vaatia näyttöä siitä, että kuljettajalla on riittävä ammattitaito palvella vammaisia asiakkaita.
Valiokunta pitää hyvänä, että nyt säädettävällä lailla ei puututa voimassa oleviin oikeuksiin, vaan niistä säädetään kansallisessa erityislainsäädännössä. On myös hyvä, että julkisesti rahoitetuissa kuljetuksissa voidaan myös sopimuksin asettaa tarkempia velvoitteita kuljettajien osaamiselle ja käytettävälle kalustolle. Valiokunta kiinnittää edelleen huomiota siihen, että esteettömyyteen ei kuulu ainoastaan esteetön liikkuminen vaan myös tiedon saamisen esteettömyys. Näin ollen myös digitalisaation osalta on kiinnitettävä huomiota tiedon saatavuuteen eri erityisryhmien osalta. Onkin pidettävä mielessä, että tiedon tulee olla saatavissa myös muutoin kuin digitaalisesti. Esimerkiksi ikääntyvät ja ne, joilla ei ole pääsyä sähköisiin palveluihin, ovat ryhmiä, joille tieto tulee olla saatavissa muutoinkin kuin digitaalisesti.
Liikenneluparekisteri
Esityksen mukaan valtakunnallinen liikenneluparekisteri koostuisi kahdesta osasta, kaikille internetin kautta julkisesta ja toisaalta käyttörajoitteisesta, vain viranomaiskäyttöön tarkoitetusta osasta. Liikenteen turvallisuusvirasto toimisi rekisterinpitäjänä. Valiokunta on rajannut ja täsmentänyt rekisterin julkista osaa koskevaa sääntelyä muun muassa henkilötietojen suojan varmistamiseksi siten, että rekisterin avoimesta osasta kaikkien saataville saatetaan ainoastaan yrityksiä koskevat tiedot.
Seuraamukset ja rangaistussäännökset
Valiokunta pitää seuraamuksia koskevia säännöksiä ja viranomaisvalvontaa tärkeinä muun muassa harmaan talouden torjunnan kannalta erityisesti lupa- ynnä muun sääntelyn keventyessä esityksen myötä. Valiokunta ehdottaa esityksen seuraamus- ja rangaistussäännöksiä koskeviin osuuksiin useita täydennyksiä muun muassa koskien huomautuksen ja varoituksen antamista, poliisin oikeutta peruuttaa taksinkuljettajan ajolupa sekä nimenomaista viittausta kabotaasisäännösten vastaisen toiminnan rangaistavuuteen.
Viranomaiset ja valvonta
Liikenteen turvallisuusvirasto on yleinen lainvalvonnasta vastaava viranomainen, jonka lisäksi erinäisillä muilla viranomaisilla on tärkeä valvontarooli. Harmaan talouden osalta keskeinen valvontaviranomainen on Verohallinto, ja liikenteen ja kuljetusten osalta poliisilla, Tullilla ja Rajavartiolaitoksella on tärkeä rooli. Valiokunta korostaa voimakkaasti Liikenteen turvallisuusviraston lain noudattamista koskevan valvontatehtävän merkitystä. Viraston on välttämätöntä järjestää valvonta siten, että se käyttää valvontaresurssit tehokkaasti ja suunnitelmallisesti. Valvonnassa on tarpeen kehittää yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa sekä kehittää sähköisiä menettelytapoja. Toimenpiteet tulee ohjata niihin kohteisiin, joissa valvontatoimenpiteiden vaikuttavuus on suurin. Lisäksi on tarpeen toteuttaa myös satunnaisesti kohdennettavia valvontatoimenpiteitä siten, että valvonnan tehokkuus ei miltään osin heikkene nykyisestä.
Harmaan talouden torjunta ja liikennevalvonta
Hallituksen esityksen mukaan yritteliäisyyden tukemisella, kilpailukyvyn parantamisella, työllisyyden edistämisellä ja alan kokonaisvolyymin kasvulla on valtiontalouden kannalta myönteisiä vaikutuksia, mikä puoltaa luvanvaraisuuden vähentämistä, vaikka luvanvaraisuuden on nykyään ajateltu kytkeytyvän pitkälti harmaan talouden torjuntaan. Tämän lisäksi lupajärjestelmällä saadut tiedot ovat saatavilla myös muun lainsäädännön vaatimuksista tehtävien erilaisten ilmoitusten kautta. On kuitenkin tärkeää, että harmaata taloutta valvotaan ja torjutaan, koska se vääristää tasapuolista kilpailua.
Välityspalvelujen tarjoajalla on välittämiään palveluita koskeva selvitys- ja ilmoitusvelvollisuus. Ilmoitusvelvollisuus Liikenteen turvallisuusvirastolle koskee vuosittaista kokonaissummaa sen tiedossa olevista korvauksista, ellei kyseinen tieto ole viranomaisen saatavilla Verohallinnolle tehdyn vastaavan ilmoituksen perusteella.
Kuljetusmarkkinoiden tulee perustua tasapuoliseen kilpailuun, mikä edistää markkinoiden kehittymistä. Näin onkin erityisen tärkeää, että kuljetuksia ei suoriteta säännösten vastaisesti kilpailua vääristäen esimerkiksi verotussäännöksiä kiertämällä tai kuljetuksia koskevia määräyksiä rikkomalla. Sekä harmaan talouden torjumiseksi että liikenneturvallisuuden turvaamiseksi on tärkeää, että liikennettä tien päällä valvovilla viranomaisilla on mahdollisuus puuttua riketilanteisiin esimerkiksi pysäyttämällä virheelliset kuljetukset. Tämän vuoksi poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen valtuuksia on lisätty siitä, mitä hallituksen esityksessä esitetään. Muutosta selostetaan tarkemmin jäljempänä mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Valiokunta ehdottaa sääntelyn valvontaan liittyen eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman, jonka mukaan:
1. Eduskunta edellyttää valtioneuvoston huolehtivan siitä, että luvanvaraista liikennettä koskevan sääntelyn noudattamisen viranomaisvalvonta säilyy tehokkaana eikä lupasääntelyn keventämisen myötä synny harmaaseen talouteen tai markkinahäiriöihin liittyviä ilmiöitä. Seuranta ja muutostarpeisiin reagointi
Valiokunta pitää esitystä merkittävänä ja kunnianhimoisena hankkeena, jolla on lain toimeenpanon kaikilta osin onnistuessa huomattavia positiivisia vaikutuksia liikennejärjestelmän toimivuuteen, palvelujen saatavuuteen ja Suomen kilpailukykyyn. Nyt ehdotettu sääntely voi luoda kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia, edistää kilpailua ja mahdollistaa ihmisille ja tavaroille nykyistä sujuvamman ja tehokkaamman liikkumisen.
Esityksen laajasta ja osin vasta kehittymässä olevia palveluja koskevasta luonteesta johtuen esityksen käytännön vaikutuksia on kuitenkin tietyiltä osin erityisen haastavaa arvioida. Tästä syystä valiokunta korostaa voimakkaasti sääntelyn vaikutusten seurannan ja nopean mahdollisiin ongelmiin reagoimisen tarvetta käytännössä syntyvien kokemusten myötä.
Lain tehokkaalla toimeenpanolla ja valvonnalla on keskeinen merkitys esityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Erityisen tärkeänä valiokunta pitää asiakkaan asemaa, palvelujen alueellista ja muuta saatavuutta, sääntelytaakan ja markkinoiden kilpailuedellytysten tasapuolisuutta sekä uudenlaisten liikennepalvelujen syntymistä koskevien tavoitteiden toteutumisen varmistamista. Sääntelyä on tarpeen seurata myös harmaan talouden torjumisen näkökulmasta ja arvioida muun muassa sanktioiden, viranomaisten toimivaltuuksien ja lupien peruuttamista koskevien säännösten toimivuutta. Erityisen tärkeää on seurata traktori- ja pakettiautokuljetusten luvanvaraisuuden kevennysten vaikutuksia kilpailun edellytysten tasapuolisuuteen sekä traktorien osalta myös liikenteen turvallisuuteen. Ammattimaisen liikenteen määritelmää on myös hyvin tärkeää seurata harmaan talouden torjunnan osalta. Tarvittaessa on oltava valmiutta myös palata nykyisen kaltaiseen sääntelyyn, jos käytäntö selkeästi osoittaa, että jokin tietty sääntelymalli ei lainkaan toimi.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että verottajan tarpeiden, harmaan talouden ehkäisemisen sekä työntekijöiden oikeuksien turvaamiseksi on seurannassa tarpeen arvioida myös tilaajavastuusääntelyn uudistamistarpeita. Erityisesti ulkomaisten kuljetusyritysten toiminnan valvontaan ja muun muassa kuljetuksen maasta poistumisen edellytyksiin erilaisten väärinkäytöstilanteiden yhteydessä tulisi pyrkiä löytämään uusia tehokkaampia toimintamalleja. Nyt käsittelyssä olevan sääntelykokonaisuuden II ja III vaiheessa tulee ottaa huomioon myös mahdolliset maakuntien tehtäviin suunnitellut muutokset myös liikenteen järjestämisestä vastaavien toimivaltaisten viranomaisten määräytymisen kannalta, sekä arvioida sääntelyn seurannan yhteydessä kansallisten säännösten suhdetta lukuisiin esityksellä toimeenpantaviin EU-säännöksiin.
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että nyt käsiteltävänä olevassa esityksessä on joiltain osin jätetty kokonaan huomioimatta perustuslakivaliokunnan vakiintuneesta käytännöstä ilmeneviä vaatimuksia sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta. Liikenne- ja viestintävaliokunta on täsmentänyt ja tarkentanut perustuslakivaliokunnan esittämien huomioiden pohjalta esitystä, mutta kiinnittää samalla huomiota siihen, että koko lakiuudistusta on seurattava myös tämän perustuslakivaliokunnan yleisen huomion pohjalta.
Perustuslakivaliokunta kiinnitti esityksestä antamassaan lausunnossa huomiota myös siihen, että esityksen lakitekninen toteutus, jossa säännösten numerointi alkaa jokaisen luvun alusta uudelleen, johtaa monimutkaisiin viittaussäännöksiin ja tekee sääntelyn hahmottamisen vaikeaksi. Myös oikeusministeriö toi valiokunnalle antamassaan lausunnossa esille vastaavia huolenaiheita. Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää välttämättömänä, että sääntelykokonaisuuden teknistä toteutustapaa muutetaan viimeistään sen III vaiheessa siten, että joko lain luvut ja pykälät tai pelkät pykälät numeroidaan juoksevasti.
Valiokunta ehdottaa sääntelyn seurantaan liittyen eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman, jonka mukaan:
3. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa tiiviisti nyt säädettävän lain vaikutuksia ja ryhtyy tarvittaessa viipymättä toimiin sääntelyn muuttamiseksi. Valtioneuvoston tulee antaa liikenne- ja viestintävaliokunnalle kirjallinen selvitys lain vaikutuksista ja mahdollisista muutostarpeista viimeistään vuoden 2018 loppuun mennessä. Pidemmän aikavälin seurantaa ja vaikutuksia koskeva selvitys tulee antaa valiokunnalle viimeistään vuoden 2022 loppuun mennessä. Muita kehittämistarpeita
Tieliikennelain kokonaisuudistuksen yhteydessä on taksiliikenteessä käytettävien ajoneuvojen ja palvelujen monipuolistuessa välttämätöntä ratkaista, millä edellytyksillä taksiliikenteessä ja muussa henkilöliikenteessä käytettävä, ajoneuvot voivat käyttää linja-autokaistaa ja niin sanottuja taksitolppia. Laissa tai alemmanasteisella sääntelyllä tulee määrittää sellainen yksiselitteinen taksiliikenteessä käytettävän ajoneuvon tunniste, joka antaa oikeuden käyttää linja-autokaistaa ja taksitolppia.
Verotus.
Nyt säädettävän lainsäädännön lähtökohtana on eri liikenteen muotojen yhteensovittaminen ja niiden yhdenmukainen kohtelu. Nykylainsäädännössä eri liikennemuotoja ja ajoneuvoja verotetaan kuitenkin eri tavoin ja perustein. Valiokunta pitää välttämättömänä, että liikennemarkkinoiden edelleen kehittämisen yhteydessä tarkastellaan verotuksen yhdenmukaistamista, jotta eri toimijoille saadaan tasapuolinen verokohtelu. Nyt säädettävässä laissa toimintaa ja sitä koskevaa sääntelyä ei aina ole sidottu määrättyyn yhteen ajoneuvotyyppiin vaan tietynlaisen palvelun tarjoamiseen. Esimerkiksi taksitoimintaa onkin mahdollista harjoittaa useilla eri ajoneuvoilla ja laissa määrätyillä eri luvilla. Samalla helpotetaan markkinoille tuloa, mikä voi tuoda erilaisia osa-aikaisia toimijoita liikennemarkkinoille. Tiettyä ajoneuvoa saatetaan siten käyttää vain osan aikaa ammattimaiseen toimintaan yksityisten ajojen lisäksi.Vastaavasti tietyllä ajoneuvolla saatetaan harjoittaa useampaa eri tyyppistä ammattimaista liikennettä. Myös eri toimijoiden verohelpotuksia on siten syytä tarkastella kokonaisuutena tasapuolisuuden varmistamiseksi. Nykykäytännön mukaan verohelpotukset on usein kohdistettu ajoneuvoon, mutta vastaisuudessa saattaa olla syytä tarkastella toimintaa kokonaisuutena ja sitoa siten myös mahdolliset verohelpotukset tietynlaiseen toimintaan.
Vakuutukset.
Lain uudet määritelmät ja keskittyminen palvelujen tuottamiseen voivat johtaa osa-aikaisen ammattimaisen liikenteen harjoittamisen lisääntymiseen ja erilaisiin uusiin toimijoihin. Tätä kautta syntyy helposti tarvetta myös uudenlaisille vakuutuspalveluille, jotka huomioivat markkinoilla tapahtuvat muutokset. Valiokunta pitää tärkeänä, että vakuutusmarkkinoiden toimijat kehittävät tuotteitaan siten, että ne vastaavat paremmin tulevaisuuden tarpeisiin.