1. lakiehdotus

Keväällä 2020 hyväksytyt säännökset.

Valiokunta on poistanut esityksen 1. lakiehdotuksesta jo keväällä 2020 kotihoidon pysäköintiä koskevan mietintönsä LiVM 2/2020 vp — HE 109/2019 vp yhteydessä poikkeusoloista ja koronapandemiasta johtuen hyväksytyt 2 §:n 23 ja 24 kohdan, 8 §:n 1 momentin, 65 §:n 2 momentin 4 ja 5 kohdan ja 5 momentin, 71 §:n 1 momentin 1 kohdan sekä 3 ja 4 momentin, 72 §:n, 73 §:n 2 momentin, 88 §:n 1 momentin 11 ja 12 kohdan ja 2 momentin, 100 §:n 1 momentin, 106 §:n, 107 §:n 3 momentin, 108, 115, 116, 117 a ja 122 §:n, 124 §:n 1 ja 2 momentin, 131 a, 132 ja 132 a §:n, 134 §:n 2 momentin, 150 §:n, 151 §:n 4 ja 5 momentin, 152 §:n 1 momentin 4 kohdan ja 2 momentin, 157 a §:n, 184 §:n otsikon ja 2 momentin, 187 ja 189 §:n, 191 §:n 1 ja 5 momentin, 192 §:n 1 momentin ja 195 §:n sekä liitteet 6.2, 6.3, 6.6, 7.1 ja 9.  

Johtolause.

Valiokunta on korjannut lakiesityksen johtolausetta poistetuista säännöksistä, tehtävistä muutoksista ja lakiteknisistä virheistä johtuen. 

40 §. Pysäköinnin alkamisaika.

Valiokunta on lisännyt saamansa selvityksen perusteella pykälään uuden 5 momentin, mikä vastaa hallituksen esityksen HE 180/2017 vp perusteluissa pykälää säädettäessä esitettyä ja sääntelyn tarkoitusta. Uuden 5 momentin mukaan pysäköinnin alkamisaikaa ei saa muuttaa pysäköinnin aikana.  

55 §. Moottorikäyttöisen ajoneuvon tarpeettoman joutokäynnin kielto.

Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että esityksen 55 §:n 1 momentti ei näytä vastaavan esityksen perusteluja. Tyhjäkäynti on perusteluissa esitetyllä tavalla tärkeää myös kuorma-autojen ja linja-autojen jarrujärjestelmien paineilmasäiliöiden kannalta. Saadun selvityksen mukaan erityisesti vanhempien linja-autojen paineilmasäiliöt eivät välttämättä täyty joutokäynnillä kahden minuutin aikana. Näin ollen on saadun selvityksen mukaan tarpeen, että myös linja-autoja voi pitää käynnissä ajoneuvon toimintavalmiiksi saattamiseen tarvittavan ajan. Valiokunta on muuttanut kyseistä säännöstä siten, että säännöksessä ei enää yksilöidä tiettyjä ajoneuvoja tai työkoneita, jolloin säännös soveltuu myös linja-autoihin. 

71 §. Liikenteenohjauslaitteen asettaminen.

Valiokunta on poistanut nyt käsittelyssä olevassa esityksessä pykälään ehdotetut muutokset jo keväällä 2020 hyväksyttyinä. Valiokunta on kuitenkin samalla muuttanut pykälän 1 momentin 4 kohtaa siten, että poliisimies, rajavartiomies ja tullimies muutetaan liikenteenvalvojaksi, mikä vastaa laissa muualla käytettyä terminologiaa. 

89 §. Maastoliikenne ja sotilasajoneuvot.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on täsmentänyt ja täydentänyt sotilasajoneuvojen käyttämistä koskevaa esityksen 2 momentin asetuksenantovaltuutta siten, että pykälän uudessa 3 momentissa luetellaan nyt tarkkarajaisesti ne seikat, joista puolustusministeriön asetuksella voidaan säätää ja poiketa tieliikennelain 5 luvun ajoneuvon käyttöä koskevista säännöksistä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan asetuksenantovaltuudet ovat välttämättömiä puolustusvoimille kuuluvien tehtävien hoitamiseksi.  

Pykälän 2 momentin mukaan puolustusministeriön asetuksella on mahdollista säätää maanpuolustuksen kannalta välttämättömiä poikkeuksia tieliikennelain 5 luvun ajoneuvon käyttämistä koskevista säännöksistä. Sääntely olisi valtuuden osalta tarkkarajainen ja täsmällinen, koska 2 momentissa tarkoitetuista poikkeuksista säädetään yksityiskohtaisesti 3 momentissa. Säännös perustuu periaatteeseen, jonka mukaan maanpuolustuksen kannalta välttämättömissä yksittäistapauksissa voidaan poiketa tieliikennelain säännöksistä, mutta tällöin velvoitetaan puolustushallinto huolehtimaan poikettavia säännöksiä vastaavista velvoitteista itse siten kuin pykälän 2 ja 3 momentin nojalla säädetään. 

Poikkeuksista säätäminen on mahdollista, jos se on maanpuolustuksen kannalta välttämätöntä. Maanpuolustuksella tarkoitetaan säännöksessä Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien suorittamista. Puolustusvoimien tehtävät edellyttävät usein sellaisten ajoneuvojen käyttämistä, jotka poikkeavat rakenteeltaan ja käyttötarkoitukseltaan muuten yleisesti liikenteessä käytettävistä ajoneuvoista. Vaikka käytettävä ajoneuvo olisi sinänsä yleisesti markkinoilta hankittavissa, sen maanpuolustuksellinen käyttötarkoitus voi edellyttää poikkeuksesta säätämistä. Ilman poikkeuksia Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien suorittaminen olisi hankalaa tai jopa mahdotonta. 

Siviiliajoneuvoja koskevista 5 luvun käyttösäännöksistä on välttämätön tarve poiketa, koska sotilasajoneuvo on lähtökohtaisesti tarkoitettu sotilaalliseen käyttöön, mistä syystä niissä saattaa olla laitteita ja kalustoa, joita siviiliajoneuvoissa ei ole, kuten aseistus tai ajoneuvon perässä vedettävä tykki. Sotilasajoneuvojen rakenne saattaa poiketa huomattavasti siviiliajoneuvoista, mistä yhtenä esimerkkinä ovat panssaroidut ajoneuvot. Tällaisessa sotilasajoneuvossa on kuljettajan lisäksi ajoneuvon turvallisesta kuljettamisesta vastaava johtaja, joka näkee esteettömästi ajoneuvon eri puolille ja pystyy ohjeistamaan kuljettajaa ajoneuvon ulkopuolisista tapahtumista. 

Valiokunta toteaa, että sotilasajoneuvon käyttö tiellä ei saa aiheuttaa vaaraa tai kohtuutonta haittaa muille tienkäyttäjille. Sotilasajoneuvolla ajamiseen sovelletaan tieliikennelain 2 luvun yleisiä periaatteita, muun muassa varovaisuus- ja ennakointivelvollisuusperiaatteita, sekä liikennesääntöjä. Sotilasajoneuvoa on myös 6 §:n mukaan käsiteltävä siten, ettei sen moottorista tai muusta laitteesta aiheudu kohtuutonta melua, ilman pilaantumista tai muuta haittaa ajoneuvossa matkustavalle, muulle tienkäyttäjälle eikä ympäristölle. 

Sotilasajoneuvosta säädetään ajoneuvolain (1090/2002) nojalla annetussa sotilasajoneuvoista annetussa puolustusministeriön asetuksessa (180/2006). Asetuksessa säädetään muun ohella sotilasajoneuvon rakenteesta ja varusteista, massoista ja päämitoista sekä ajoneuvoyhdistelmistä, käytöstä ja kuormituksesta sekä tyyppihyväksynnästä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan uutta sotilasajoneuvoasetusta valmistellaan parhaillaan puolustusministeriössä. 

Asetuksenantovaltuuden lisäksi pykälän 2 momentissa säädetään, että Pääesikunnan määräyksellä voidaan antaa Liikenne- ja viestintäviraston määräyksistä poikkeavia määräyksiä sotilasajoneuvojen käyttämisestä tiellä, jos se on niiden erityisen käyttötarkoituksen tai rakenteen johdosta välttämätöntä. Pääesikunnan määräyksenantovaltuus on välttämätön, koska hyvin monista ajoneuvoja koskevista rakenteellisista ja teknisistä elementeistä säädetään nykyisin Liikenne- ja viestintäviraston määräyksellä. 

Pykälän 3 momentin 1 kohdan mukaan puolustusministeriön asetuksella voidaan säätää erityiskäyttöön valmistetun hinattavan ajoneuvon käyttämisestä. Tällaisia laitteita voivat olla aseet ja puolustusvoimien muut erikoislaitteet, joita kuljetetaan ajoneuvoyhdistelmässä. 

Pykälän 3 momentin 2 kohdan mukaan asetuksella voidaan poiketa myös suoja- ja turvalaitteiden käyttämistä koskevista säännöksistä. Sotilasajoneuvoissa ja etenkin niihin kytketyissä hinattavissa ajoneuvoissa olevissa laitteissa ja vaunuissa voi olla mukana aseistuksen käyttöhenkilöstöä, jolta ei ole mahdollista edellyttää laitteen tai vaunun erityisen luonteen vuoksi kaikissa tilanteissa turvavyön käyttämistä. Käyttöhenkilöstön turvallisuus taataan tällöin muilla järjestelyillä tiellä liikuttaessa. Puolustusvoimilla on muun muassa moottoripyöriä ja mönkijöitä, joiden sotilaallinen käyttötarkoitus edellyttää, että kuljettaja ja matkustaja voivat käyttää tyyppihyväksytyn suojakypärän sijaan sotilaskypärää. 

Pykälän 3 momentin 3 kohdan mukaan asetuksella voidaan säätää poikkeuksista ajoneuvokohtaisista nopeusrajoituksista, joista säädetään tieliikennelain 99—102 §:ssä. Puolustusministeriön asetuksella säädettäisiin tavanomaisesta hitaammista nopeuksista, koska sotilasajoneuvojen rakenne saattaa poiketa siviiliajoneuvojen rakenteesta. Niiden turvallinen käyttäminen saattaa edellyttää tavanomaista hitaampaa ajamista. Sotilasajoneuvossa saattaa olla aseistus, joka edellyttää aseistuksen käyttäjän matkustamista aseistuksen välittömässä läheisyydessä. Tällaisessa tilanteessa aseistuksen käyttäjän turvallisuus edellyttää alempia ajonopeuksia. 

Pykälän 3 momentin 4 kohta mahdollistaisi sotilasajoneuvojen erityisvalaisimien käytöstä säätämisen puolustusministeriön asetuksella. Sotilasajoneuvoissa on usein valaisimia, joita ei ole yleisesti käytettävissä ajoneuvoissa. Näiden valaisimien käyttö saattaa olla tarpeen sotaharjoitusten tai virka-aputehtävien suorittamisessa tiellä liikuttaessa. 

Pykälän 3 momentin 5 kohta mahdollistaisi sotilasajoneuvon merkitsemisen tieliikennelaissa säädetystä poikkeavasti puolustusministeriön asetuksessa säädetyllä tavalla. Tällaisia merkintöjä tieliikennelaissa ovat esimerkiksi 103 §:ssä säädetty hitaan ajoneuvon kilpi ja 131 a §:ssä säädetty E-sääntöä n:o 70 vastaava tunnuskilpi. 

Pykälän 3 momentin 6 kohdassa säädetään mahdollisuudesta poiketa tieliikennelain 104—106 §:ssä säädetyistä renkaita koskevista vaatimuksista ja liukuesteiden käytöstä. Sotilasajoneuvoihin ei ole aina saatavissa renkaita, jotka vastaisivat siviilikäytössä olevia renkaita tai jotka olisivat Liikenne- ja viestintäviraston määräysten mukaisia, niistä saattavat puuttua myös vaaditut merkinnät. Renkaita voidaan käyttää ympärivuotisesti niiden ominaisuuksista johtuen. Sotilasajoneuvoissa käytettävien renkaiden ominaisuudet varmistetaan Puolustusvoimissa ja ominaisuudet otetaan huomioon muun muassa sotilasajoneuvoille sallituissa ajonopeuksissa. 

Pykälän 3 momentin 7 kohdan mukaan puolustusministeriön asetuksella voitaisiin antaa poikkeavia säännöksiä henkilökuljetuksista. Poikkeukset koskisivat esimerkiksi henkilökuljetukseen käytetyn ajoneuvon vaatimuksia ja kuljetettavien henkilöiden turvallisuuden varmistamista. Puolustusvoimien kuorma-autoa on voitava käyttää henkilökuljetukseen, mutta samalla on varmistuttava siitä, että kuljetettavilla on käytössään turvallisuuden takaavat istuimet ja turvavyöt. 

Pykälän 3 momentin 8 kohdan mukaan asetuksella on lisäksi mahdollista säätää henkilökuljetuksesta panssarivaunun kannella. Sotilaallinen toiminta edellyttää nopeaa toimintaa ja liikkumista, mikä vaatii henkilöiden kuljettamista panssarivaunun kannella. Kuljetettavat matkat eivät ole pitkiä, ja tienkäyttäjien ja kuljetettavien turvallisuus taataan muun muassa nopeusrajoituksilla.  

Pykälän 3 momentin 9 kohdan mukaan puolustusministeriön asetuksella voitaisiin säätää myös henkilökuljetukseen tarkoitetun kontin kiinnittämisestä sotilasajoneuvoon. Puolustusvoimien käytössä olevissa erikoiskonteissa voidaan kuljettaa aseenkäyttö- ja asejärjestelmän käyttöhenkilöstön lisäksi muita henkilöitä. Henkilöiden turvallisuuden takaamiseksi kontit on kiinnitettävä asianmukaisesti juuri tähän tarkoitetuilla kiinnityslaitteilla, mikä eroaa muuten käytössä olevia kontteja koskevista yleisemmistä kiinnitysvaatimuksista. 

Pykälän 3 momentin 10 kohdan mukaan puolustusministeriön asetuksella voi säätää sotilasajoneuvon ja hinattavan laitteen kytkennästä. Lisäksi Pääesikunnan määräyksellä voi poiketa Liikenne- ja viestintäviraston antamista kytkentälaitteita koskevista määräyksistä. Sotilasajoneuvojen ja hinattavan laitteen kytkentään käytettävät laitteet saattavat poiketa yleisesti käytössä olevista. Kytkennälle asetetut vaatimukset tulevat usein kansainvälisistä sotilasstandardeista, jotka mahdollistavat myös vetävän ja hinattavan ajoneuvon välisen sähkökytkennän. 

Pykälän 3 momentin 11 kohdassa valtuutetaan puolustusministeriö säätämään maastoajoneuvon sekä maastoajoneuvon ja siihen kytketyn hinattavan ajoneuvon käyttämisestä tieliikennelaissa säädetystä poikkeavasti. Maastoajoneuvojen käyttäminen tiellä ei ole puolustusvoimienkaan toiminnassa yleensä tarkoituksenmukaista, ja siksi maastoajoneuvoa, etenkin moottorikelkkaa käytettäisiin 157 §:ssä säädetyllä tavalla. Puolustusvoimilla on kuitenkin myös pyörillä varustettuja maastoajoneuvoja (mönkijöitä) ja T- ja L-luokan ajoneuvoja (sotilasajoneuvoja), joiden käyttö liittyy sotilaskoulutukseen, sotaharjoitukseen tai virka-apuun. Niitä käytetään myös tiellä, mutta niiden käyttäminen ei ole kuitenkaan laajamittaista, ja käyttöä voidaan kokonaisuudessaan pitää poikkeuksellisena. 

Pykälän 3 momentin 12 kohdassa mahdollistetaan poikkeaminen erikoiskuljetuksen merkitsemisestä, varoitusauton käyttämisestä ja henkilöiden kuljettamisesta erikoiskuljetusajoneuvossa. Puolustusvoimien ylimassaisiin ja -mittaisiin kuljetuksiin haetaan tieliikennelain 159 §:ssä säädetyn mukaisesti erikoiskuljetuslupa. Menettely varmistaa sen, että sotilasajoneuvot eivät kohtuuttomasti vahingoita tiestöä tai siltoja. Lupamenettely on sujuvaa erikoiskuljetusluvat myöntävän Pirkanmaan ELY-keskuksen kanssa. Puolustusvoimien erikoiskuljetukset tapahtuvat usein ryhmässä. Esimerkiksi kaluston siirtäminen sotilaalliseen harjoitukseen toteutetaan usean ajoneuvon kuljetuksena, mistä syystä muille erikoiskuljetuksille säädetystä varoitusajoneuvovaatimuksesta on voitava poiketa. Erikoiskuljetuksen turvallisuuden ei voida merkittävästi katsoa parantuvan sillä, että esimerkiksi kuuden erikoiskuljetusta suorittavan ajoneuvon jonossa kahden ajoneuvon välein olisi varoitusajoneuvo. Varoitusajoneuvo olisi luonnollisesti aina jonon perässä ja tarvittaessa edessä. Puolustusvoimien erikoiskuljetusten osalta turvallisuutta lisää se, että ne suunnitellaan aina tarkasti ja hyvissä ajoin ja niistä tiedotetaan laajalti. 

Pykälän 3 momentin 13 kohdan mukaan puolustusministeriön asetuksella voidaan antaa kuormausta koskevia poikkeuksia, jos ne koskevat kuormatun aseen tai asejärjestelmän kuljettamista. Kuljetettavissa aseissa ja asejärjestelmissä on usein liikkuvia osia, jotka on voitava kiinnittää niin, etteivät ne aiheuta vaaraa muille tienkäyttäjille. Muuten kuormaus tapahtuu tieliikennelain säännösten mukaisesti. 

Pykälän 3 momentin 14 kohta antaa mahdollisuuden säätää asetuksella sotilasajoneuvon mitoista ja massoista. Sotilasajoneuvojen teknisen kehityksen myötä näissä ajoneuvoissa panssarointi ja päällirakenteet ovat lisääntyneet ja lisääntyvät edelleen, mikä on kasvattanut ja kasvattaa myös tulevaisuudessa sotilasajoneuvojen massaa ja mittaa. Asetuksella ei kuitenkaan voisi säätää poikkeuksia 159 §:ssä säädetystä vaatimuksesta hakea kuljetukselle erikoiskuljetuslupa esimerkiksi silloin, kun ylitetään jokin tiellä yleisesti sallittu massa tai ylitetään merkittävästi jokin tiellä yleisesti sallittu mitta. Myös Puolustusvoimien olisi tällöin haettava erikoiskuljetuslupa, koska lupamenettelyllä on mahdollista varmistaa tiestön ja siltojen kesto ja käytettävyys sotilasajoneuvoilla liikuttaessa. 

92 §. Suojakypärä.

Valiokunta on saamansa selvityksen perusteella korjannut pykälän 1 momentin 4 kohdan vastaamaan tilannetta ennen uuden tieliikennelain voimaantuloa lisäämällä säännökseen raskaan moottorikelkan. Pykälä ei sisältynyt hallituksen esitykseen. Valiokunta on myös lisännyt asiaa koskevan siirtymäsäännöksen, jonka mukaan alle 7-vuotias lapsi voi käyttää 92 §:ssä tarkoitetun tyypiltään hyväksytyn suojakypärän sijasta laskettelukypärää seuraavan moottorikelkkailukauden ajan eli 1.6.2021 saakka. 

94 §. Lasten turvalaitteet.

Henkilökuljetukseen maastoajoneuvon perävaunulla, kuten esimerkiksi moottorikelkan reellä, sovelletaan tieliikennelain 149 §:n 3 momenttia, jonka mukaan moottorikelkan perävaunussa saa kuljettaa henkilöitä moottorikelkkailureitillä. Tämän lisäksi tieliikennelain 94 §:n 6 momentissa säädetään enintään 135 senttimetriä pitkän lapsen kuljettamisesta perävaunussa. Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena on lisätä lasten kuljettamisen turvallisuutta. Saadun selvityksen mukaan turvalaitteista ei kuitenkaan ole olemassa standardeja ja osaan nykyisistä perävaunuista turvalaitteiden asentaminen on haastavaa ja usein jopa mahdotonta. Tästä syystä valiokunta on lisännyt pykälään uuden 6 momentin, jonka mukaan alle 135 senttimetriä pitkää lasta moottorikelkan ja raskaan moottorikelkan perävaunussa kuljetettaessa on käytettävä turvavyötä tai turvalaitetta, jos ajoneuvossa on turvavyöt tai lasten turvalaite on muuten ajoneuvoon asennettavissa. Uuden momentin myötä voimassa olevan pykälän 6 momentti siirtyy 7 momentiksi. Muutos mahdollistaa nykyisen kaluston hyödyntämisen niiden elinkaaren loppuun ilman tarvetta kaluston uusimiseen. Pykälä ei sisältynyt hallituksen esitykseen. 

95 §. Lasten turvalaitteen käyttöä ja henkilöiden kuljetuksia koskevat vastuusäännökset.

Tieliikennelain 95 §: n mukaan alle 15-vuotiaan lapsen kuljetuksessa tieliikennelain 94 §:n mukaisen turvalaitteen käytöstä vastaa ilman huoltajaa kuljettaja, linja-autoa lukuun ottamatta. Saadun selvityksen mukaan koulu- ja päivähoitokuljetuksia hoidetaan kuitenkin varsin usein myös pienillä M2-luokan 1+9 henkilön linja-autoilla, joissa turvallisuusvaatimukset tulisi olla yhtenäiset kuin käytännössä vastaavia 1+8 henkilön takseja käytettäessä. Valiokunta on näin ollen saamansa selvityksen perusteella muuttanut pykälän 1 momenttia siten, että vastaava velvollisuus koskee myös M2-luokan linja-autoja. Pykälä ei sisältynyt hallituksen esitykseen. 

109 §. Kuorman varmistaminen.

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että 109 §:n 3 momentin vaatimus kuorman pystysuuntaisen liikkeen estämisestä on tarpeettoman tiukka eikä vastaa myöskään esityksen perusteluja. Valiokunta on keventänyt 3 momentin vaatimusta esittelevän ministeriön ehdottamalla tavalla. 

127 §. Moottoripyörän, mopon, kolmipyörän, nelipyörän, kevyen nelipyörän, raskaan nelipyörän, kevyen sähköajoneuvon, moottorilla varustetun polkupyörän ja polkupyörän suurimmat sallitut päämitat.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta on poistanut esityksen pykälän otsikon muuttamista koskevan ehdotuksen virheellisenä. 

156 §. Muut valaisimet.

Valiokunta on muuttanut pykälän 1 momentin takaisin siihen muotoon, johon valiokunta kyseisen säännöksen muutti mietinnössään LiVM 16/2018 vp — HE 180/2017 vp. Saadun selvityksen mukaan tuolloin tehty muutos oli jäänyt virheellisesti pois nyt käsittelyssä olevasta hallituksen esityksestä. Valiokunta pitää tärkeänä, että varoitusvalaisinta saa käyttää tilanteen niin vaatiessa myös poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen käyttämässä ajoneuvossa, vaikka kyse ei olisi varsinaisesta viranomaisen ajoneuvosta tai hälytysajoneuvosta. 

164 §. Moottorittoman ajoneuvon ja eläimen kuljettajan rikkomukset.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan liikennevirhemaksu voitaisiin määrätä muun muassa 1—35 §:n noudattamattomuudesta. Lain 1—17 § sisältävät kuitenkin lähinnä lain yleisiä säännöksiä ja tieliikenteen periaatteita sekä jalankulkijoita koskevia säännöksiä, jotka eivät ole riittävän täsmällisiä ja tarkkarajaisia ollakseen liikennevirhemaksun määräämisen perustana. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta on näin ollen korjannut 1 momentin 1 kohtaa siten, että liikennevirhemaksua ei voida määrätä 1—17 §:n noudattamattomuudesta. 

166 §. Muut moottorikäyttöisen ajoneuvon ja raitiovaunun kuljettajan liikennerikkomukset.

Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että esityksen perusteluissa, jotka koskevat 164 §:n alaan kuuluvia liikennerikkomuksia, on tuotu esille, että 164 §:n liikennevirhemaksulaji koskee myös tieliikennelain 53 §:n 2 momentissa säädettyjä tienkäyttäjiä eli ratsastajaa, suurikokoisen eläimen taluttajaa sekä eläimen vetämän ajoneuvon kuljettajaa. Kyseisessä säännöksessä myös todetaan, että on noudatettava moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajamista koskevia liikenteenohjauksen merkkejä, liikenteenohjauslaitteita ja liikennesääntöjä. Saadun selvityksen mukaan tämä tarkoittaa sitä, että ratsastajan, suurikokoisen eläimen taluttajan ja eläimen vetämän ajoneuvon kuljettajan on noudatettava moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajan säännöksiä, mutta liikennevirhemaksu määrätään moottorittoman ajoneuvon kuljettajan liikennevirhemaksulajin mukaan. Näin ollen valiokunta on poistanut 166 §:n 1 momentin 1 kohdasta viittauksen 53 §:ään tarpeettomana. Valiokunta on myös tehnyt pykälän 1 momentin 2 kohtaan lakiteknisen korjauksen. 

185 §. Ilmoitus liikennerikkomusta tai liikennerikosta koskevasta päätöksestä.

Valiokunta on muuttanut pykälää siten, että vanhentunut nimitys ajoneuvoliikennerekisteri korvataan liikenneasioiden rekisterillä. Pykälä ei sisältynyt hallituksen esitykseen. 

Liite 3.4. D8 Moottorikelkkailureitti.

Valiokunta on muuttanut merkkiä koskevaa selitettä siten, että merkki on voimassa vain lumipeitteen aikana. Valiokunta katsoo, että tämä yhtenäistää tieliikennelain ja maastoliikennelain (1710/1995) sääntelyä ja vastaa myös moottorikelkkailureittejä perustettaessa voimassa olevia, muun muassa reitinpitäjien ja maanomistajien oletuksia näiden reittien käytöstä. Koska merkki ja sen sisältämät rajoitukset ovat voimassa vain lumipeitteen aikana, muina aikoina ajoneuvoja käytettäessä noudatettaisiin normaaleja maastossa ja metsässä liikkumista koskevia säännöksiä ja periaatteita. Lumipeitteisyyttä arvioitaisiin kunkin reitin paikallisten olosuhteiden ja paikallisen tilanteen mukaisesti. Saadun selvityksen mukaan käytännössä kelkkailureitit avataan lumipeitteen saapuessa ja kelkkailukauden sitä myötä alkaessa lanaamalla reitti käyttöä varten. 

Valiokunta on myös poistanut selitteen toisesta lauseesta sanan "moottorikäyttöisellä". Tämä tarkoittaa sitä, että voimassa olevan lain ja hallituksen esityksen mahdollistamilla eläinten vetämillä ajoneuvoilla ja polkupyörillä ei saa ajaa moottorikelkkailureiteillä lumipeitteisenä aikana. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu vahvasti esille, että eläinten vetämät ajoneuvot voisivat aiheuttaa selkeän turvallisuusriskin sekä reittien olosuhteista että eläinten käyttäytymisen arvaamattomuudesta johtuen, jos niitä käytettäisiin reiteillä yhtä aikaa moottorikelkkojen kanssa. Myös polkupyörien käytössä moottorikelkkailureiteillä yhtä aikaa moottorikelkkojen kanssa nähtiin asiantuntijakuulemisissa selkeitä turvallisuusriskejä. 

Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että lisäkilvellä reitinpitäjä voi tarvittaessa sallia muun ajoneuvon, kuten esimerkiksi eläimen vetämän ajoneuvon, mönkijän tai polkupyörän, käytön moottorikelkkailureitillä myös merkin voimassaoloaikana. Valiokunta korostaa erityisesti pyöräilyn edistämistarvetta siten, että moottorikelkkailureittejä voidaan tarvittaessa paikallisesti hyödyntää myös pyöräilyn ja pyöräilyä hyödyntävän talvimatkailun tarpeisiin. 

Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että reitin pitäjä arvioi tällaisissa tilanteissa huolellisesti, onko kyseinen reitti soveltuva näillä ajoneuvoilla käytettäväksi erityisesti turvallisuuden näkökulmasta. Soveltuvuutta liikenneturvallisuuden kannalta arvioitaessa huomioon tulee ottaa erityisesti ajoneuvojen turvalliseen kohtaamiseen reiteillä vaikuttavat tekijät, kuten reitin leveys, korkeuserot sekä näkyvyys jyrkissä nousuissa ja mutkissa. 

Liite 7.3.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta on poistanut liitteen 7.3 muuttamista koskevan ehdotuksen virheellisenä. 

Liite 8.4.

Valiokunta on korjannut liitteen ensimmäisessä selitekohdassa olevan kirjoitusvirheen. Liite ei sisältynyt hallituksen esitykseen. 

Voimaantulo ja siirtymäsäännökset.

Valiokunta on lisännyt siirtymäsäännöksen, jonka mukaan alle 7-vuotias lapsi voi käyttää 92 §:ssä tarkoitetun tyypiltään hyväksytyn suojakypärän sijasta laskettelukypärää seuraavan moottorikelkkailukauden ajan eli 1.6.2021 saakka. Säännös on tarpeen, jotta alan toimijat saavat riittävästi aikaa uudistaa suojavarusteensa. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota myös siihen, että tieliikennelain 93 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan hyväksyttyä suojakypärää ei tarvitse välttämättä käyttää silloin, kun käytettävä ajonopeus on enintään 20 kilometriä tunnissa ja tämä on osoitettu tieliikennelain 102 §:ssä tarkoitetulla nopeuskilvellä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan pienillä lapsilla on moottorikelkkakäytössä suositeltavaa käyttää jatkossa tyypiltään hyväksytyn suojakypärän lisäksi myös niskatukea. Tieliikennelain 92 §:n 2 momentin mukaan kuljettajan on huolehdittava siitä, että alle 15-vuotias matkustaja käyttää suojakypärää.