Hallituksen esitys (HE 286/2018 vp) laeiksi vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun lain 8 ja 16 §:n ja metsästyslain muuttamisesta pyrkii tehostamaan keinoja, joilla haitallisiksi määriteltyjen sekä muiden vieraslajilintujen ja -nisäkkäiden leviämistä voidaan estää. Tavoitteena on myös parantaa vieraslajiriskien hallintaa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Nämä tavoitteet ovat erittäin kannatettavia ja tarpeellisia.
Haitallisten vieraslajien kantojen sääntelyssä ja leviämisen estämisessä on huomioitava myös tehokkuus, turvallisuus, eläinsuojelulliset vaatimukset ja eettinen kestävyys. Hallituksen lakiesitys ei ota kaikkia näitä vaatimuksia huomioon riittävällä tavalla.
Metsästyskorttivaatimuksen poistuminen viiden nisäkäslajin osalta
Ilman metsästyskorttia voi nykyisen lainasäädännön mukaisesti pyydystää rauhoittamattomia eläimiä, joihin kuuluu pienikokoisia nisäkkäitä ja lintuja: metsämyyrä, vesimyyrä, kenttämyyrä, peltomyyrä, lapinmyyrä, isometsähiiri, isorotta, kotihiiri, korppi poronhoitoalueella, varis, harakka, naakka, harmaalokki, merilokki, kesykyyhky ja räkättirastas. Lisäksi villiintyneeseen kissaan sovelletaan, mitä rauhoittamattomista eläimistä säädetään, eräitä erikseen säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.
Lakiehdotuksen mukaan haitalliset vieraslajit supikoira, minkki ja piisami sekä pesukarhu ja rämemajava tulisivat saman sääntelyn piiriin. Nykytilanteeseen verrattuna sääntely muuttuisi siis siten, että ilman metsästyskorttia voisi pyydystää myös näitä viittä, nykyisiä rauhoittamattomia lajeja kooltaan isompaa nisäkästä.
Suomen riistakeskus totesi asiantuntijalausunnossaan, että koska monet vieraslajieläimet ovat taustaltaan riistalajeja tai merkittäviä riistasaalislajeja taikka vaikuttavat riistalajien kantoihin, niiden torjunnassa ja hallinnassa tarvitaan metsästykseen liittyvää asiantuntemusta. Riistakeskus totesi myös, että haitallisten vieraslajien torjunnassa saattaa olla tarpeen käyttää tehokkaitakin keinoja, mutta osa mahdollisesti tarpeellisista erityiskeinoista soveltuu paremmin tapauskohtaiseen torjuntaan ammattimaisesti toteutettuina ja poikkeusluvan perusteella.
Mikäli supikoiran, minkin, piisamin, pesukarhun ja rämemajavan tappamiseen ei enää tarvittaisi metsästyskorttia, ei voitaisi kontrolloida sitä, että näitä eläimiä tappava henkilö tunnistaa kyseiset eläinlajit oikein sekä tuntee metsästyslain ja eläinsuojelulain vaatimukset.
Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto totesi lausunnossaan, että jos metsästyskorttia ei vaadita supikoiran ja riistaeläimistä poistettaviksi ehdotettujen muiden lajien pyydystämisessä ja tappamisessa, on epätodennäköistä, että kaikilla pyyntiin osallistuvilla ihmisillä olisi riittävät taidot lopettaa eläin eettisesti.
Supikoiran pyynnin mahdollistaminen maallikoille voi myös johtaa hyötyjen sijaan haittavaikutuksiin sekä kannan hallinnan että maallikkojen itsensä kannalta: huonosti suunniteltu ja toteutettu tehopyynti voi nostaa supikoiran lisääntymistehokkuuden huippuunsa, ja eläimiä käsittelevät maallikot voivat altistua raivotautitartunnalle.
Myös Metsästäjäliitto on lakimuutoksen valmistelusta tiedottaessaan pitänyt tärkeänä, että myös jatkossa minkä tahansa riista- tai rauhoittamattoman eläimen lopettaa ammattitaitoinen henkilö, esimerkiksi metsästäjä.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa kuullut useat tahot sekä maa- ja metsätalousministeriö ovat todenneet pitävänsä epätodennäköisenä, että haitallisten vieraslajien pyyntiin ja varsinkaan pyydettyjen eläinten lopettamiseen osallistuvat muut kuin metsästäjät. Henkilön, joka aikoo pyydystää tai tappaa rauhoittamattoman eläimen, onkin tunnettava metsästyslain ja eläinsuojelulain vaatimukset. Erehtyminen lajintunnistuksessa tai lainsäädännön vaatimusten noudattamisessa on rangaistavaa.
Mikäli supikoiran, minkin ja piisamin sekä pesukarhun ja rämemajavan pyynti sallitaan henkilöille, jotka eivät ole suorittaneet metsästäjätutkintoa, ei pääsääntöisesti voida ennakolta olettaa henkilön laintuntemuksen, lajintuntemuksen sekä rauhoittamattoman eläimen pyydystämiseen ja lopettamiseen tarvittavien tietojen ja taitojen hallinnan olevan riittävää. Henkilöllä, joka ei tunnista haitallista vieraseläinlajia oikein tai on tietämätön tai epävarma metsästyslain ja eläinsuojelulain vaatimuksista, voi olla ilmeinen riski syyllistyä rangaistavaan tekoon. Tätä lainsäädännöllä ei tule edistää vaan pikemminkin pyrkiä estämään.
Eläinsuojelusäännösten noudattaminen
Metsästyslain riistaeläimistä poistettaviksi ehdotetuista lajeista piisamin pesän rauhoituksesta säädetään nykyisin metsästysasetuksessa. Supikoiran, pesukarhun, minkin ja rämemajavan naaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on nykyisin metsästysasetuksen mukaan rauhoitettu toukokuun 1 päivästä heinäkuun 31 päivään. Säännös koskee siten poikasen kanssa liikkuvaa naarasta. Yksin liikkuvalle naaraalle ei sen sijaan ole säädetty rauhoitusaikaa. Rauhoitussäännöksestä luopuminen ei tämän vuoksi muuttaisi nykytilaa, jossa yksin liikkuva naaras saadaan metsästää pesintäajasta riippumatta ja jossa pesässä olevat poikaset voivat jäädä yksin.
Vastineessaan maa- ja metsätalousministeriö totesi harkittavan vieraslajilain nojalla annettavaa valtioneuvoston asetusta valmisteltaessa, että saman vuoden poikasten kanssa liikkuva emä säädettäisiin rauhoitetuksi, kuten nykyisinkin, ja että asetuksella säädettäisiin myös piisamin pesärauhoituksesta nykyiseen tapaan. Samalla tulisi ministeriön mukaan säätää nykyistä selvemmin, että ilman poikasia kulkevaan eläimeen kohdistettuna esimerkiksi minkin rautapyyntiä ja supikoiran loukkupyyntiä voitaisiin lähtökohtaisesti harjoittaa emärauhoitusta rikkomatta.
Muun muassa Luonnonvarakeskus nosti esille asiantuntijalausunnossaan, että myös eläinsuojelulaki tulee ottaa huomioon, ja totesi lisäksi, että jos supikoiran ja piisamin rauhoituksesta lisääntymisaikana luovutaan, vaarana on, että pentujaan imettävä emo tapetaan ja pennut jätetään kuolemaan nälkään.
Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto totesi pennullisten emojen tappamisen johtavan suurella todennäköisyydellä emoistaan riippuvaisten pentujen nääntymiseen hengiltä, mitä ei voi pitää hyväksyttävänä ja EU:n tavoitteiden kanssa linjassa olevana toimintatapana. Rauhoitusaikojen poistaminen ei vaikuta myöskään perustellulta pyynnin tehokkuuden kannalta, sillä esimerkiksi supikoiran kohdalla tehokkain pyyntiaika olisi kevättalvella ennen kuin pentueet ovat syntyneet.
Myös Metsästäjäliitto on lakimuutoksesta tiedottaessaan muistuttanut, ettei ole eettistä tappaa naarasta, jolla on poikaset, ja että myös minkin ja supikoiran kohdalla on tärkeää säilyttää pesimärauha, vaikka ei nostanut tätä näkemystä esille valiokunnalle toimitetussa asiantuntijalausunnossaan.
Kultasakaali
Suomen luonnossa elävät nisäkäs- ja lintulajit kuuluvat pääsääntöisesti joko luonnonsuojelulain, vieraslajilain tai metsästyslain soveltamisalan piiriin. Kultasakaalia ei nykyisin esiinny Suomessa. Se on voimassa olevassa lainsäädännössä säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, jonka maahantuonti, kauppa ja luontoon laskeminen on kielletty.
Käytössä on siis olemassa keinot, joilla lajin tuleminen Suomeen ihmisen toimesta voidaan estää ja luonnosta yksilöt poistaa, jos niitä sinne ihmisen toimesta päätyy. Havainnot kultasakaalin leviämisestä pohjoisemmaksi antavat kuitenkin aiheen olettaa, että laji voi melko lyhyessäkin ajassa levitä Baltian maiden ja Venäjän kautta luontaisesti Suomeen ja muodostua meillä siten tulokaslajiksi.
Maa- ja metsätalousministeriön valiokunnalle antaman vastineen mukaan ensimmäiset kultasakaalihavainnot Suomessa saataisiin todennäköisesti yksittäisistä eläimistä. Näiden havaintojen perusteella ei välttämättä pystyttäisi selvittämään, ovatko yksilöt luonnossa vieraslajilainsäädännössä tarkoitetun ihmisen toiminnan vuoksi eli onko ihminen tuonut tai vapauttanut kultasakaalin Suomen luontoon, vai ovatko lajin yksilöt levinneet tänne itse luontaisesti. Ihmisen tuomana kultasakaali olisi vieraslaji.
Itse luontaisesti Suomeen levittäytyvä kultasakaali olisi tulokaslaji, ei vieraslaji. Tulokaslajeihin ei sovelleta vieraslajilakia. Luontaisesti Suomeen levittäytyvä kultasakaali olisi automaattisesti myös luonnonsuojelulain tarkoittama rauhoitettu laji, kuten muutkin sellaiset Suomen luonnonvaraiset lajit, jotka eivät ole metsästyslain mukaisia rauhoittamattomia tai riistaeläinlajeja.
Kultasakaali on Euroopan unionin alueella myös luontodirektiivin liitteen V laji, jonka suotuisa suojelutaso tulee turvata. Kultasakaalia ei siksi voida säätää metsästyslain rauhoittamattomaksi lajiksi. Luontodirektiiviä ei kuitenkaan sovelleta yksittäisiin harhaileviin yksilöihin luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolella. Metsästyslain mukaiseksi riistalajiksi kultasakaali voidaan säätää.
Ellei kultasakaalia hallituksen esityksen mukaisesti siirretä vieraslajilain tarkoittamasta vieraslajista metsästyslain mukaiseksi riistalajiksi, seuraa siis tilanne, jossa kultasakaalin Suomeen luontaisesti levittäytyvien yksilöiden tappaminen on luonnonsuojelulain nojalla kielletty, kunnes laji säädetään riistalajiksi. Tällöin kultasakaali ehtisi levittäytyä ja vakiintua osaksi luontaista lajistoamme huomattavasti nopeammin kuin tilanteessa, jossa laji on säädetty riistalajiksi jo ennakolta.
Riistalajiksi säädettäessä voidaan kultasakaalin ensimmäisiä luontaisen levinneisyysalueensa ulkorajoille Suomeen harhailevia yksilöitä poistaa metsästämällä ja näin rajoittaa kannan nopeaa levittäytymistä.
Kultasakaalin vaikutus keskisuurena ja saalistustavoiltaan tehokkaana petoeläimenä olisi alkuperäiseen eläinlajistoomme todennäköisesti merkittävän negatiivinen. Koska kultasakaalin Suomeen levittäytymistä ei kuitenkaan luontodirektiivin vuoksi voida estää, olisi nykyisen luonnonvaraisen lajiston suojelemiseksi siis parasta, että kultasaali säädettäisiin jo ennakolta riistalajiksi, hallituksen esityksen mukaisesti.
Koirasusi
Valiokunnan mietintöön sisältyy epätäsmällistä perustelutekstiä, jossa viitataan suden ja koiran risteymien tunnistamismenettelyihin. Nykyisen käytännön mukaisesti maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa olevat viranomaistahot ja tutkimuslaitokset, kuten Riistakeskus ja Luonnonvarakeskus, määrittelevät ne asiantuntijatahot, jotka ottavat ja tutkivat kaikista tunnetuista poikkeusluvin kaadetuista susista tai muulla tavoin kuolleena löydetyistä susista sekä koiran ja suden risteymiksi epäillyistä yksilöistä näytteet geneettisten tai eläintauteihin liittyvien tutkimusten osalta.
Ei ole perusteltua olettaa, että viranomaiskäytäntöä tältä osin olisi tarpeen muuttaa tai että olisi syytä epäillä tutkimusmenetelmien luotettavuutta ja riippumattomuutta, kuten valiokunnan mietinnön perustelutekstissä epäsuorasti viitataan.
Oikeusasteissa pohditaan ajoittain tapauksia, joissa ammuttua eläintä on luultu tai väitetty suojelemattomaksi koiran ja suden risteymäksi. Koiramaiset piirteet eläimen käytöksessä ja morfologiassa eli ulkomuodossa ja anatomiassa eivät päde, jos eläin on geneettisen tutkimuksen perusteella selvästi susi.
Eläimen ulkonäöstä tai käytöksestä ei asiantuntijoiden mukaan voida tehdä pitkälle meneviä päätelmiä lajinmäärityksen suhteen, etenkään nuoresta yksilöstä. Jos suurpetoasiantuntijoiden on vaikeaa, maallikoiden on luultavasti jopa mahdotonta tunnistaa koiran ja suden risteymää pelkästään morfologisten ominaisuuksien perusteella.
Koirasusi on haitallinen vieraslaji. Niitä ei saa tuoda maahan, myydä eikä vapauttaa luontoon. Luonnossa tavatut risteymäepäilyt tulee tunnistaa ja poistaa viranomaisten toimesta. Suomessa on noin 20:n viime vuoden aikana tavattu kolme tunnistettua risteymätapausta, jotka on poistettu.
Spekulaatiota koirasusien runsaasta esiintymisestä Suomessa ei asiantuntijatieto tue. Mikäli käytäntöjä tai ohjeistuksia muutettaisiin korostamaan risteymätapausten tunnistamista morfologisten ominaisuuksien perusteella, päädyttäisiin todennäköisesti törkeisiin metsästysrikoksiin tai niihin yllyttämiseen, mitä ei varsinkaan lainsäätäjän taholta tule edistää.