Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä esitettävin muutoksin.
Suomen ja Norjan välinen rajajoki Tenojoki on sivuvesistöineen koko maailman tärkeimpiä Atlantin lohen lisääntymisjokia, ja sen alueella yhteisellä lohenkalastuksen säätelyllä on pitkät perinteet. Suomen ja Norjan välisen kalastussopimuksen 16 artiklan 2 kohdan mukaan osapuolten on välittömästi rajoitettava kalastusta tai lopetettava se kokonaan veden virtaaman tai muiden erityisolosuhteiden, kuten lohennousun olennaisen vähenemisen, niin vaatiessa. Sopimuksen mukaan toimenpiteiden välttämättömyyttä arvioitaessa on ennalta varautumisen periaatteelle annettava suuri painoarvo. Suomi ja Norja ovat kalastussopimuksen osapuolina päätyneet siihen, että lohenkalastus kielletään Tenojoen vesistössä molemmissa valtioissa. Hallituksen esityksen tavoitteena on Tenon lohikantojen voimakkaan heikentymisen pysäyttäminen sekä edellytysten luominen lohikantojen elpymiselle ja saattamiselle kestävälle tasolle. Tätä varten lohenkalastus esitetään kiellettäväksi 1.6.—31.12.2022. Vuodesta 2024 alkaen Tenon kalastusta on tarkoitus säädellä uudella Suomen ja Norjan välillä neuvoteltavalla kalastussäännöllä, jossa lohikantojen nykyinen tila voidaan ottaa paremmin huomioon. Suomen ja Norjan väliset kalastussäännön uusimista koskevat neuvottelut ovat tällä hetkellä käynnissä.
Suomalais-norjalainen Tenojoen seuranta- ja tutkimusryhmä on arvioinut Tenojoen lohikantojen tilan olevan laajalti heikko jo ainakin viimeisten 15 vuoden ajan erityisesti suurimpien lohikantojen eli Tenon pääuoman ja vesistön kolmen suuren latvahaaran, Kárášjohkan, Iešjohkan ja Inarijoen lohikantojen osalta. Nämä neljä lohikantaa muodostavat suurimman osan koko Tenon vesistön lohimäärästä eli noin 80 prosenttia koko vesistön arvioidusta kutukantatavoitteesta. Ar-vioitu lohimäärä merellä ennen rannikkokalastusta ja ennen jokisuuta oli vuosina 2020 ja 2021 ensimäistä kertaa pienempi kuin koko vesistön kutukantatavoite. Kaikki lohenkalastus on tällöin määritelmän mukaan ylikalastusta. Ennuste vuodelle 2022 ei ole edellisen parin vuoden tasoa parempi. Lohenkalastuksen kieltäminen tai hyvin voimakas rajoittaminen on tilanteessa välttämätöntä. Maa- ja metsätalousvaliokunta on jo kevään 2022 aikana ilmaissut huolensa Tenojoen lohikantojen tilasta ja kehityksestä käsitellessään hallituksen esitystä Tenojoen vesistössä Norjan kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja soveltamisesta annetun lain muuttamisesta (MmVM 1/2022 vp — HE 30/2021 vp). Valiokunta korostaa edelleen, että ensisijaisena tavoitteena kalastuksen sääntelyä kehitettäessä tulee olla lohikantojen tilan turvaaminen.
Perustuslakivaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa (PeVL 27/2022 vp) katsonut ehdotetun sääntelyn olevan merkityksellistä erityisesti perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuuden suojan, 17 §:n 3 momentissa saamelaisille alkuperäiskansana turvatun oikeuden ylläpitää ja kehittää omaa kieltä ja kulttuuriaan ja 20 §:ssä säädetyn ympäristöperusoikeuden kannalta. Kalastus on poronhoidon ja metsästyksen ohella yksi saamelaisten kulttuurimuotoon kiinteästi kuuluvista elinkeinoista. Ehdotetulle sääntelylle on perustuslakivaliokunnan mielestä esitetty hyväksyttävät, perustuslain 20 §:ään kiinnittyvät perusteet. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin kiinnittänyt huomiota sääntelyn oikeasuhtaisuuteen perustuslain 17 §:n 3 momentin kannalta ja katsonut, että maa- ja metsätalousvaliokunnan tulee vielä selvittää mahdollisuuksia sellaisiin toimenpiteisiin, joilla lohikantaa voitaisiin suojella ja elvyttää saamelaisten perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaisiin oikeuksiin vähemmän puuttuvalla tavalla sääntelyn tavoitteita vaarantamatta.
Maa- ja metsätalousvaliokunta on perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavoin arvioinut mahdollisuuksia turvata lohikantojen tila saamelaisten perustuslain mukaisiin oikeuksiin vähemmän puuttuvalla tavalla. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan maa- ja metsätalousministeriö sekä Norjan ilmasto- ja ympäristöministeriö pyrkivät aikaisemmin keväällä neuvottelemaan mahdollisuudesta hyvin rajoitettuun lohen kalastukseen Tenojoella kesällä 2022. Kalastuksesta sopiminen edellyttää molempien maiden hyväksyntää kalastusmääräyksille, mitä ei neuvotteluissa saavutettu. Hallituksen esityksessä viitataan vaikeuksiin toteuttaa vähäisen lohenkalastuksen salliminen siten, että kalastusmahdollisuudet koettaisiin tasapuolisiksi ja merkittäviksi. Maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnittää lisäksi huomiota niihin käytännön vaikeuksiin, joita liittyy mahdollisen vähäisen kalastuksen kohdentamiseen perustuslain 17 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla saamelaisille alkuperäiskansana turvatun oikeuden toteuttamiseen. Kysymystä saamelaisen määritelmästä on käsitelty useissa säädösvalmisteluhankkeissa, mutta voimassa olevaan lainsäädäntöön ei sisälly sellaista määritelmää, jota tässä yhteydessä olisi mahdollista käyttää. Suomen ja Norjan välisessä kalastussopimuksessa onkin paikallisen lohenpyyntikulttuurin säilyttämiseksi ja lohikantojen suojelutoimien kohdentamiseksi noudatettu asuinpaikkaperiaatetta. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että Tenojoen kalastusta koskevalla sääntelyllä tuetaan sekä saamelaisten että muiden paikallisten asukkaiden kalastuskulttuurin säilyttämistä.
Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että lohenkalastuskielto ei lopeta kalastusta Tenojoen vesistössä kokonaan. Lohenkalastuskiellosta paikallisille ja erityisesti saamelaisille aiheutuvien haittavaikutusten lieventäminen on tästä syystä mahdollista muiden kalalajien kuin lohen kalastusmahdollisuuksien kautta, joista on mahdollista sopia kalastussopimuksen 6 artiklan mukaisessa prosessissa. Koska mahdollisuus vapakalastukseen veneestä Tenojoella on katsottu tärkeäksi saamelaisen kalastuskulttuurin näkökulmasta, on muiden lajien vapakalastus veneestä sallittu Tenojoen vesistössä vuonna 2022. Maa- ja metsätalousvaliokunnan arvion mukaan määräaikaisen lohenkalastuskiellon hyödyt ovat merkittäviä verrattuna niistä aiheutuvaan haittaan, kun otetaan huomioon myös vastavuoroiset lohenkalastuskiellot ja rajoitukset Norjan valtion alueella ja merialueella. Keskeistä on, että lohikantojen tilasta huolehtiminen ja kalastuksen sopeuttaminen lohen hoitotavoitteiden saavuttamiseen turvaa kalastuskulttuurin ja sitä kautta osaltaan myös saamelaiskulttuurin säilymisen pitkällä aikavälillä. Maa- ja metsätalousvaliokunnan näkemyksen mukaan vuodelle 2022 ei edellä esitetyillä perusteilla ole enää mahdollista löytää sellaisia toimenpiteitä, joilla lohikantaa voitaisiin suojella saamelaisten perustuslain mukaisiin oikeuksiin vähemmän puuttuvalla tavalla.
Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyn mukaisesti, että käynnissä olevissa neuvotteluissa Norjan kanssa tulee kiinnittää huomiota mahdollisuuksiin vahvistaa saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan. Tässä tarkoituksessa on tärkeää huolehtia saamelaiskäräjälain 9 §:n neuvotteluvelvoitteen noudattamisesta ja tarkastella myös yleisemmin erilaisia uusia vaihtoehtoja kalastuksen säätelemiseksi. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää välttämättömänä, että kalastuksen sääntelyä Tenojoella kehitetään neuvotteluissa Norjan kanssa kohti kappale- tai kausikohtaisten kiintiöiden määrittämistä, kuten valiokunta on jo Tenojoen kalastussopimuksen käsittelyn yhteydessä vuonna 2017 ja uudelleen voimaansaattamislain muutosesityksen käsittelyn yhteydessä keväällä 2022 esittänyt (MmVM 2/2017 vp — HE 239/2016 vp ja MmVM 1/2022 vp — HE 30/2021 vp).
Maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnittää vielä lopuksi huomiota kalastuksen valvontaan ja sääntelyn vaikutuksiin viranomaisten toimintaan. Hallituksen esityksessä arvioidaan, että lohenkalastuksen kieltäminen saattaa lisätä kalastuksen valvontatarvetta. Valiokunta pitää tärkeänä, että tämän lohikantojen tilan kannalta merkittävän sääntelyn valvontaan osoitetaan riittävät resurssit. Valvontaviranomaisten osalta esitetään lisäksi täydennettäväksi lakiehdotuksen 6 §:ää jäljempänä kuvatulla tavalla.
Hallituksen esityksen mukaan lain oli tarkoitus tulla voimaan 1.6.2022. Eduskunnan vastauksen antamiseen ja lain vahvistamiseen tarvittavan ajan vuoksi voimaantuloajankohtaa on tarpeen jonkin verran siirtää, mistä syystä valiokunta esittää voimaantulon ajankohdan poistamista 7 §:stä. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että laki tulee voimaan mahdollisimman pian.