Kansalaisaloitteessa ehdotetaan, että maa-ja metsätalousministeriö valmistelee tarvittavat lakimuutokset, jotta valkoposkihanhen rajoitettu metsästys voidaan ottaa osaksi hanhien viljelyksille ja viheralueille aiheuttamien haittojen torjuntaa. Asian käsittelyyn on yhdistetty lakialoite LA 32/2020 vp valkoposkihanhen lisäämisestä metsästyslain 5 §:n riistalajiksi suojametsästyksen mahdollistamiseksi sekä toimenpidealoitteet TPA 74/2020 vp valkoposkihanhen siirtämiseksi metsästyslain piiriin, TPA 86/2020 vp valkoposkihanhen aiheuttamien satovahinkojen täysimääräisestä korvaamisesta siirtämällä ympäristöministeriön hallinnonalalta tarvittavat määrärahat maa- ja metsätalousministeriölle ja valkoposkihanhen siirtämisestä metsästyslain piiriin ja TPA 105/2020 vp valkoposkihanhen lisäämisestä riistaeläimeksi metsästyslakiin metsästyksen ja niiden lihan käytön mahdollistamiseksi.
Kansalaisaloitteen taustalla on valkoposkihanhikannan kehitys, mikä ei puolla valkoposkihanhen säilyttämistä Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta tehdyn yleissopimuksen (Bernin sopimus) ja EU:n lintudirektiivin (2009/14 7 /EY) mukaisen erityisen suojelun piirissä. Bernin sopimuksen 6 artiklan mukaan lajin tahallinen pyydystäminen, hallussapito ja tappaminen ovat kiellettyjä. Sopimuksen 9 artiklan mukaan edellä mainituista kielloista voidaan poiketa edellyttäen, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja ettei poikkeuksen tekeminen ole haittana kyseisen kannan säilymiselle. Poikkeuksia sallitaan muun muassa kasviston ja eläimistön suojelemiseksi ja viljelykasveille, karjalle, metsille, kalastukselle, vedelle ja muunlaiselle omaisuudelle koituvan vakavan vahingon estämiseksi. Valkoposkihanhi mainitaan EU:n lintudirektiivin liitteessä I, joten direktiivin 4 artiklan mukaan lajin elinympäristöä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajin eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella.
Kansalaisaloitteen tavoitteena on vähentää valkoposkihanhien viljelyksille ja viheralueille aiheuttamia vahinkoja. Aloitteessa viitataan tilastoon, jonka mukaan vuonna 2018 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimesta maksettiin noin 1,1 miljoonaa euroa korvauksia viljelijöille. Korvauksiin ei sisälly hanhien puistoille ja muille viheralueille aiheuttama haitta. Näin ollen kansalaisaloitteen mukaan voidaan osoittaa, ettei hanhien karkotusyrityksistä huolimatta ole löydetty tyydyttävää ratkaisua hanhien viljelyksille ja viheralueille aiheuttamien vakavien vahinkojen poistamiseksi eikä rajoitetun metsästyksen salliminen Suomessa olisi haittana valkoposkihanhen kannan säilymiselle.
Aloitteen arviointia
Maataloudelle vahinkoja aiheuttavan, Barentsin merellä pesivän valkoposkihanhen kannaksi arvioitiin vuosina 2013–2018 noin 1,3 miljoonaa yksilöä. Suomessa tavattavat valkoposkihanhet koostuvat Suomessa pesivästä osapopulaatiosta, jonka syyskanta on noin 34 000 yksilöä, sekä Barentsinmerellä pesivästä kannasta, jonka yksilöt levähtävät Suomen maatalousalueilla muuttomatkansa aikana keväisin ja syksyisin. Suomessa laji pesii koko rannikkoalueella itärajalta Perämerelle. Sisämaassa pysyvä populaatio pesii Lahden-Hollolan Vesijärvellä ja Etelä-Päijänteellä. Suotuisan suojelutason kannan minimikooksi vuosina 2013–2018 on arvioitu 7 000 paria, mikä syyskannan osalta vastaa noin 20 000:ta yksilöä. Suomessa pesivä kanta esiintyy pesimäkauden jälkeen runsaimmin kaupunkien viheralueilla sekä rannoilla. Barentsinmeren valkoposkihanhikanta on muuttanut muuttoreittiään siten, että reitti kulkee Itä-Suomen maatalousvaltaisten alueiden ylitse, mikä aiheuttaa vahinkoja maataloudelle. Aiemmin arktiset valkoposkihanhet pysähtyivät Suomeen vain satunnaisesti. Muuttomatkallaan ruokailevissa parvissa tavataan syksyisin tuhansia tai jopa kymmeniätuhansia yksilöitä Itä- ja Kaakkois-Suomen sekä Uudenmaan pelloilla. Myös keväisin määrät ovat suuria erityisesti Etelä- ja Pohjois-Karjalassa. Barentsinmerellä pesivän valkoposkihanhikannan voidaan populaatiobiologisesti katsoa kestävän metsästystä, sillä suotuisan suojelun minimitasoksi on määritelty 380 000 yksilöä, ja kannan arvioitiin vuonna 2019 käsittävän 1,3—1,5 miljoonaa yksilöä.
Valkoposkihanhet aiheuttavat keväällä vahinkoja erityisesti rehunurmelle sekä syysrukiin ja syysvehnän oraille. Kannan kasvun myötä vahinkoja aiheutuu myös monille muille kasveille, kuten härkäpavulle, herneelle ja kuminalle. Lisäksi hanhien ulosteet heikentävät rehunurmisadon ja laidunrehun laatua. Syksyisin vahinkoja aiheutuu muun muassa syysrukiille, ohralle ja rehunurmelle. Tietyillä alueilla on jouduttu luopumaan syysviljojen kylvöistä toistuvien hanhivahinkojen takia. Ympäristöministeriö julkaisee tietoja valkoposkihanhien muutosta ja määristä sekä niiden viljelyksille aiheuttamista vahingoista. Vuoden 2020 keväällä valkoposkihanhet viipyivät Itä-Suomen, erityisesti Pohjois- Karjalan ja Kaakkois-Suomen, pelloilla useita viikkoa aiheuttaen alueella poikkeuksellisen laajat vahingot. P ohjois-Karjalassa pinta-ala, jolle korvauksia haettiin, oli yhteensä 2 350 hehtaaria ja myönnettyjen korvausten kokonaissumma oli noin 813 000 euroa. Kaakkois-Suomessa vahinkopinta-ala oli 1 040 hehtaaria ja myönnettyjen korvausten määrä noin 165 000 euroa. Vuonna 2020 valkoposkihanhien aiheuttamia viljelysvahinkoja korvattiin yhteensä noin 3,4 miljoonalla eurolla, kun yhteensä rauhoitettujen lajien aiheuttamista vahingoista maksettiin korvauksia noin 4,7 miljoonaa euroa. Vuonna 2021 valkoposkihanhien aiheuttamat vahingot jäivät vähäise mmiksi vuoteen 2020 verrattuna. Keväällä 2022 hanhet ovat jälleen aiheuttaneet mittavia vahinkoja Pohjois-Karjalan ja Kaakkois-Suomen peltoalueilla. Hanhia oli vähemmän edellisvuosiin verrattuna, mutta kylmän alkukevään vuoksi hanhet jäivät laiduntamaan pelloille noin 2–3 viikoksi. Paikoin hanhet söivät kaiken nurmilla ja viljapelloilla olevan vihreän kasvuston. Ympäristöministeriön, Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen yhteistiedotteen mukaan vuonna 2022 vahingot yltävät laajuudeltaan ja määrältään vuoden 2020 vahinkoihin.
Kuten kansalaisaloitteessa on todettu, valkoposkihanhi sisältyy EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainittuihin erityisesti suojeltaviin lajeihin. Sitä ei lueta liitteessä II säädettyihin metsästettäviin lajeihin. Näin ollen valkoposkihanhen metsästys ei ole mahdollista direktiivin 7 artiklan mukaisesti, vaan kyse voi olla ainoastaan suojelusta poikkeamisesta 9 artiklassa säädetyllä perusteella. Lintudirektiivi ei siten salli yleistä valkoposkihanhen metsästystä ja kannan säätelyä. Yksilöiden ampuminen vahinkojen estämiseksi voi tapahtua vain poikkeusluvalla, eikä lajin siirtäminen kansallisesti riistalajiksi muuta tätä lähtökohtaa. Toisaalta EU:n lintudirektiivi ei määrää sitä, minkä kansallisen lainsäädännön nojalla lajin suojelu on toteutettava. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ainakin Ruotsissa ja Virossa lajin suojelu ja siihen tehtävät poikkeukset on toteutettu metsästyslainsäädännössä. Siellä ei ole otettu käyttöön jakoa riistaeläimiin ja rauhoitettuihin lajeihin. Myös näissä maissa metsästys kuitenkin toteutetaan lintudirektiivin poikkeuslupasääntelyn puitteissa. Toisin sanoen metsästyslain nojalla valkoposkihanhea ei voitaisi metsästää sen laajemmin kuin tällä hetkellä luonnonsuojelulain mukaisin poikkeusluvin on mahdollista tehdä.
Myös muita perusteita nykyisen sääntelymallin säilyttämiseen on esitetty. Luonnonvaraisten eläinlajien aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyn ja korvaamisen pääsääntö Suomessa on ollut se, että luonnonsuojelulain alaiset lajit kuuluvat ympäristöministeriölle ja metsästyslain alaiset ja rauhoittamattomat lajit maa- ja metsätalousministeriölle. Kuitenkin lajien suojelustatus ja kansalliset mahdollisuudet säädellä vahinkoa aiheuttavien lajien populaatioita metsästyksen keinoin määräytyvät lähes kaikilla lajeilla EU:n luonto- ja lintudirektiivien säännösten mukaisesti. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan valkoposkihanhen siirtäminen luonnonsuojelulain säännösten piiristä metsästyslakiin aiheuttaisi sen, että valkoposkihanhien ampumiseen tarvittaisiin keväisin ensinnäkin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupa pesimälinnuston häiritsemiseen tai lupa ampumiseen tietyllä alueella, kuten Natura-alueella, ja toiseksi Suomen riistakeskukselta poikkeuslupa ampumiseen. Valiokunnalle on esitetty, että vahinkojen korvausjärjestelmä vaarantuu, jos valkoposkihanhien aiheuttamat vahingot siirretään riistavahinkolain alaisuuteen. Tämän kerrotaan johtuvan ensinnäkin siitä, että varat vahinkojen korvaamiseen on osoitettu ympäristöministeriön pääluokkaan. Toisekseen riistavahinkolain muuttaminen vaatisi uuden valtiontuki-ilmoituksen komissiolle, jonka aikana ei voitaisi myöntää korvauksia valkoposkihanhen aiheuttamista vahingoista. Lisäksi on todettu, että muutos vaatisi lainvalmisteluresursseja, joita ei tällä hetkellä ole käytettävissä.
Miten sitten valkoposkihanhikannan rajoittaminen metsästyksen keinoin voitaisiin toteuttaa, jos pelkkä kansallisen lainsäädännön muuttaminen ei ole tehokas eikä tarkoituksenmukainen keino. EU ja Suomi yhdessä muiden EU:n jäsenmaiden kanssa ovat Bernin sopimuksen osapuolia. Bernin sopimus on osapuolia oikeudellisesti sitova instrumentti. Suomi on tehnyt vuonna 1986 sopimuksen hyväksymisen yhteydessä varauman, joka koskee täysin rauhoitettuja eläinlajeja koskevassa liitteessä II mainittua sutta ja eräitä muita lajeja. Varaumaa ei ole tehty valkoposkihanhen osalta. Kuten kansalaisaloitteessa on todettu, Bernin sopimuksen 6 artikla kieltää kaikentyyppisen tahallisen pyydystämisen, tappamisen ja elävien tai kuolleiden eläinten hallussapidon. Edellä esitetyn valossa vaikuttaa perustellulta, että valkoposkihanhen suojelustatus muutetaan ensin Bernin sopimuksessa siirtämällä laji liitteeseen III ja sen jälkeen EU:n lintudirektiivissä siten, että valkoposkihanhi siirretään direktiivin liitteeseen II metsästettäväksi lajiksi. Norja on vuosina 2018 ja 2019 tehnyt aloitteen valkoposkihanhen siirtämiseksi Bernin sopimuksen liitteeseen III. Euroopan unionia edustava komissio on esittänyt Norjan ehdotuksen hyväksymistä. Suomi on tukenut monen muun jäsenmaan ohella komission ehdotusta, mutta EU:n jäsenmaiden kannat ovat kuitenkin jakaantuneet niin, ettei vaadittavaa määräenemmistöä ole syntynyt esityksen puolesta tai sitä vastaan. Näin ollen EU ja sen jäsenmaat ovat pidättäytyneet sopimuksen pysyvän komitean kokouksessa osallistumisesta päätöksentekoon. Lintudirektiivin I liitteen muutoksesta on sen sijaan ennakkotapaus, sillä merimetso poistettiin vuonna 1997 liitteestä I, koska suojelutoimet olivat saavuttaneet lintudirektiivin tavoitteet.
Kansalaisaloitteen tekemisen jälkeen tapahtunut kehitys
Kansalaisaloitteen tekemisen jälkeen valkoposkihanhien karkottamiseen liittyvää tietoa on saatu lisää ja poikkeuslupakäytäntö on kehittynyt. Valkoposkihanhen tappaminen ampumalla on otettu osaksi hanhien viljelyksille aiheuttamien haittojen torjuntaa syksyisin. Sen sijaan rannoilla ja kaupunkien viheralueilla muita tehokkaita keinoja tarvitaan, sillä hanhien ampuminen ei tule kysymykseen, eikä hanhien aiheuttamaa haittaa pidetä siten vakavana, että poikkeusluvan edellytykset täyttyvät. Luonnonsuojelulain nojalla myönnettävien poikkeuslupien tarkoituksena ei edelleenkään ole valkoposkihanhikannan rajoittaminen ampumalla vaan se, että linnut oppivat välttämään niitä viljelmiä, joissa joitakin yksilöitä poistetaan. Valiokunnalle on tuotu esiin, että valkoposkihanhien karkottamista koskeva poikkeuslupakäytäntö muuttui sen jälkeen, kun keväällä 2020 valkoposkihanhen aiheuttamat vahingot nousivat yli kolmeen miljoonaan euroon. Tätä ennen on myönnetty ainoastaan yksi lupa tappamiseen ampumalla. Luonnonsuojelulain perusteella on myönnetty poikkeuslupia valkoposkihanhien aiheuttamien viljelysvahinkojen torjumiseen ampumalla vuonna 2020 noin 10 000 yksilölle ja 2021 noin 15 000 yksilölle. Lupia on käytetty alle 1 000 kumpanakin vuonna. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta saadun tiedon mukaan kevään 2022 aikana lupia valkoposkihanhien karkottamiseen viljelyvahinkojen torjumiseksi käsiteltiin 166 tilaa koskien. Vuonna 2022 lupa valkoposkihanhien karkottamiseen on voimassa 302 tilalla, ja luvilla saa syyskaudella ampua yhteensä 11 695 valkoposkihanhea. Lisäksi Luonnonvarakeskuksella on lupa 1 750 valkoposkihanhen ampumiseen tutkimustarkoituksessa. Tätä mietintöä valmisteltaessa vireillä on edelleen 49 tilan hakemukset, jotka on tarkoitus käsitellä ennen valkoposkihanhien syysmuuttoa. Vireillä on lisäksi kaksi hakemusta, jotka koskevat valkoposkihanhien karkottamista golfkentältä, ja yksi puistoaluetta koskeva lupahakemus. Muut kaupunkialueen valkoposkihanhia koskevat lupa-asiat on ratkaistu. Syksyllä 2022 ampuminen on ollut mahdollista 20.8. alkaen. Kevään karkotusluvilla ei edelleen saa karkottaa hanhia ampumalla. On mahdollista, että asiaa arvioidaan uudestaan hanhipeltohankkeen tutkimustulosten seurauksena.
Luonnonvarakeskus on tutkinut passiivisten ja aktiivisten karkotuskeinojen tehoa Itä-Suomessa kaksivuotisessa hanhipeltohankkeessa. Hanke päättyy vuoden 2022 lopussa, ja tällä hetkellä on käytettävissä joitakin tutkimustuloksia. Niiden mukaan aktiiviset karkotuskeinot toimivat passiivisia paremmin. Karkotuskeinoina on tutkittu hanhien hätyyttämistä lähestymällä ja käyttämällä laserkarkottimia ja paukkupatruunoita. Yleisesti ottaen menetelmien tehokkuudessa ei havaittu merkittäviä eroja syksyllä tehdyssä kenttäkokeessa. Keväällä tehdyssä kenttäkokeessa todettiin, että teholtaan heikoin karkotuskeino on käsilaser, kun taas paukkupatruunan avulla ja lähestymällä tehty karkotus ovat yhtä tehokkaita. Kuitenkin ajankäytön ja siten kustannusten kannalta paukkupatruunat ja käsilaser olivat lähestymistä tehokkaampia karkotuskeinoja. Karkotuskertojen määrä kasvatti myös karkotuksen tehokkuutta. Lisäksi on jonkin verran tutkittu droonen käyttöä karkotusvälineenä. Hanhien karkottamista ampumalla testattiin syksyllä 2021, mutta hanhien muuttokäyttäytymisen vuoksi aineisto jäi pieneksi. Ampumiskoe uusitaan syksyllä 2022, ja sen tehoa verrataan paukkupatruunalla tehtävään karkotukseen.
Luonnonvarakeskus on analysoinut vuoden 2020 poikkeuslupia käyttäneiden ampujien raportit ja havainnot hanhien käyttäytymisestä. Alustavien tutkimustulosten mukaan hanhet pysyvät parhaiten poissa, kun ampuminen on säännöllistä ja sen yhteydessä harjoitetaan yhtäaikaisesti aktiivista karkotusta ajamalla hanhet lentoon. Ampumisen teho kuitenkin laskee hanhien määrän kasvaessa. Hanhipeltohankkeen alustavien tutkimustulosten mukaan valkoposkihanhet saadaan melko hyvin ohjattua ja pidettyä niille varatuilla hanhipelloilla, mikäli karkotusta tehdään aktiivisesti siellä, missä hanhien ei haluta aiheuttavan vahinkoa, ja hanhille tarkoitetut lintupellot ovat kasvustoltaan hanhille houkuttelevia. Aktiivista karkotusta on kuitenkin suoritettava lähes koko vuorokauden ja koko muuttokauden ajan. Tämä on erittäin työvaltaista ja aiheuttaa merkittäviä kustannuksia. Hanhipaimenten palkkaaminen tai omana työnä hoidettu karkotus ei ole mahdollista yksittäisille maanviljelijöille.
Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö asettivat työryhmän valkoposkihanhien aiheuttamien vahinkojen ja haittojen vähentämiseksi. Valkoposkihanhityöryhmän raportin mukaan hanhien aiheuttamien vahinkojen ja haittojen vähentäminen edellyttää kokonaisvaltaista ratkaisua. Toisaalta tarvitaan lintujen karkottamista poikkeusluvalla ja toisaalta linnuille osoitettujen ruokailupaikkojen varaamista tähän tarkoitukseen. Lisäksi valtion varoista maksetaan korvauksia maanviljelylle aiheutuneista vahingoista. Sen sijaan kansalaisaloitteessa ehdotettua valkoposkihanhen metsästystä kannan hallitsemiseksi ei pidetä mahdollisena, jollei EU:n lintudirektiiviä muuteta. Työryhmä totesi, ettei lintudirektiivin liitteiden muuttamista pidetä todennäköisenä lyhyellä aikavälillä ja että mahdolliset ratkaisut on tehtävä kansallisen lainsäädännön puitteissa lintudirektiivin 9 artiklan mahdollistaman suojelusta poikkeamisen rajoissa. Poikkeusjärjestelmä ei nykyisin mahdollista riittävän nopeaa reagointia tilanteissa, joissa valkoposkihanhet saapuvat yllättäen ja suurin määrin uusille alueille, joilla vahinkoja ei ole aikaisemmin syntynyt. Ottaen huomioon valkoposkihanhien määrän odotettavissa olevan kasvun ja laajenevan muuttoreitin työryhmä esitti, että luonnonsuojelulain vireillä olevassa uudistuksessa tarkastellaan mahdollisuuksia hakea ja myöntää maantieteellisesti tai hallinnollisesti rajattuja alueita (esimerkiksi kunta tai sen osa) koskevia poikkeuksia lintujen häiritsemiseen myös ampumalla karkotustarkoituksessa lintudirektiivin edellytysten täyttyessä. Pitkällä aikavälillä työryhmä piti tärkeänä ratkaisuna valkoposkihanhen siirtämistä Bernin sopimuksen liitteeseen III ja EU:n lintudirektiivin liitteeseen II.
Luonnonsuojelulailla rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmän jatkuminen on varmistunut. Komission kilpailun pääosasto on 28.3.2022 hyväksynyt korvausjärjestelmän sisämarkkinoille soveltuvaksi. Erityisen merkittävää uudistuksessa on mahdollisuus myöntää avustusta vahinkojen ennalta ehkäisemiseen mukaan lukien hanhipeltojen perustaminen ja hanhien karkotus. Avustusta myönnetään tavaroiden ja palveluiden hankintaan, ennaltaehkäisemisestä aiheutuviin työkustannuksiin, tutkimukseen ja kehitystyöhön. Avustuskelpoisia kustannuksia ovat esimerkiksi rauhoitettujen lintujen passiiviseen karkottamiseen tarkoitetut laitteet ja aktiivisesta karkotuksesta aiheutuvat kustannukset. Tukijärjestelmä on voimassa marraskuuhun 2026 saakka, ja sen kokonaistalousarvio on 25 miljoonaa euroa. Hallituksen esityksestä laiksi rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ennalta ehkäisemisestä ja korvaamisesta antamassaan lausunnossa (MmVL 25/2021 vp — HE 154/2021 vp) maa- ja metsätalousvaliokunta painotti, että luonnonsuojelulainsäädäntöön sisältyvien rauhoitussäännösten noudattamisen ja vahinkojen ennaltaehkäisyn rinnalla yhteiskunnan tulee taata kattava korvausjärjestelmä, joka on perusteiltaan oikeudenmukainen ja toiminnallisesti tehokas. Kattava ja viivytyksetön korvausjärjestelmä edistää perustuslaissa turvatun omaisuudensuojan ja elinkeinovapauden toteutumista, ja se osoittaa yhteiskunnan osallistuvan ympäristövastuun kantamiseen. Valiokunta pitikin tärkeänä satovahinkojen arvioinnin kehittämistä siten, että valkoposkihanhien aiheuttamat vahingonkorvaukset perustuvat nykyistä paremmin myös poikkeukselliset satotasot ja sadon erityislaadun huomioiviin tilastoihin. Myös korvaushakemusten käsittelyn viivytyksettömyydestä haluttiin huolehtia. Eduskuntakäsittelyssä lakiehdotusta muutettiinkin siten, että korvaushakemusten käsittelyssä siirryttiin yhden vuotuisen haun sijasta jatkuvaan hakuun. Samalla korvaushakemusten käsittelyyn viranomaisessa osoitettiin lisämääräraha.
Eduskuntaan on saapunut hallituksen esitys luonnonsuojelulaiksi ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 76/2022 vp). Luonnonsuojelulain 85 §:ään ehdotetaan otettaviksi säännökset eliölajin suojelua koskevista poikkeusluvista. Ehdotetun lain 86 §:ssä on säännös mahdollisuudesta antaa poikkeuslupa rauhoitetun lintulajin häiritsemiseen yhden tai useamman kunnan alueelle, jos lajin runsaslukuisuuden vuoksi on todennäköistä, että sen yksilöt auheuttavat ennakoimattomasti kohdentuvaa, erityisen merkittävää vahinkoa viljelmille, kalankasvatukselle tai ammattikalastukselle. Edellytyksenä päätökselle on tällöin, että lajin ruokailuun muuton aikana, levähtämiseen tai vastaavaan tarpeeseen on osoitettavissa riittävästi alueita. Hallituksen esityksen mukaan määräaikainen ja alueellisesti rajattu päätös tarjoaa kohdennetun keinon esimerkiksi valkoposkihanhien tai merimetsokolonioiden aiheuttamien erityisen merkittävien vahinkojen torjuntaan. Pykälä on ensisijaisesti tarkoitettu koskemaan viljelmiä, sillä niille aiheutuvat vahingot voivat olla luonteeltaan vakavia ja ennakoimattomia. Luonnonsuojelulakia koskevan esityksen voidaan katsoa toteuttavan valkoposkihanhityöryhmän kirjauksia siltä osin kuin kysymys on valkoposkien aiheuttamista vahingoista maataloudelle. Sen sijaan alueellista poikkeuslupaa ei voida myöntää hanhien karkottamiseen viheralueilta.
Johtopäätökset
Edellä ilmenevin perustein valiokunta hylkää kansalaisaloitteen ehdotuksen. Samalla valiokunta hylkää lakialoitteen LA 32/2020vp sekä toimenpidealoitteet TPA 74/2020, TPA 86/2020 vp ja TPA 105/2020 vp. Syynä on se, etteivät Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet tällä hetkellä mahdollista metsästyksen aloittamista valkoposkihanhikannan hallitsemiseksi. Valkoposkihanhea ei voida kansallisella päätöksellä muuttaa metsästettäväksi lajiksi. Nykyisin on mahdollista ainoastaan sallia valkoposkihanhien karkottaminen ampumalla luonnonsuojelulain mukaisin poikkeusluvin. Poikkeuslupamenettelyn siirtäminen metsästyslainsäädännön alaisuuteen ei valiokunnan käsityksen mukaan muuta tilannetta olennaisesti. Lisäksi on todettava, ettei metsästyslainsäädäntö sovellu kaupunkien viheralueilla oleskelevien valkoposkihanhien poistamiseen. Metsästyslaissa on rajoitettu ampumista asutuksen ja yleisten teiden läheisyydessä.
Valiokunta pitää kuitenkin välttämättömänä jatkaa työtä valkoposkihanhien elinkeinoille ja vi-heralueille aiheuttamien vahinkojen rajoittamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. On täysin ymmärrettävää, että valkoposkihanhikannan kehitys ja toisaalta nykyinen suojelustatus sekä valkoposkihanhista aiheutuvat ilmiselvät haitat maataloudelle ja viheralueiden virkistyskäytölle sotivat kansalaisten oikeustajua vastaan. Kuitenkin on niin, ettei Suomi osana kansainvälistä yhteisöä voi yksipuolisesti irrottautua suojelutoimista, vaan tämän on tapahduttava tavanomaisia kansainvälisiä sopimusmenettelyjä noudattaen. Ympäristöministeriön Bernin sopimuksen vastuuministeriönä ja lintudirektiivin rauhoitetuista lajeista vastaavana viranomaisena tulee aktiivisesti vaikuttaa komissioon ja EU:n jäsenvaltioihin, jotta Bernin sopimusta muutetaan ja sen myötä valkoposkihanhi siirretään lintudirektiivin liitteeseen II (Valiokunnan lausumaehdotus 1). Lintudirektiivin 9 artiklan tarjoamia poikkeusmahdollisuuksia on hyödynnettävä, ja näin ollen sallittava lintujen karkottaminen ampumalla myös keväällä pesintärauha huomioiden (Valiokunnan lausumaehdotus 2).
Valiokunta katsoo, että nykyisten toimien hyväksyttävyyttä ja ymmärrettävyyttä kansalaisten keskuudessa parantaisi, jos luonnonsuojelulaissa hyväksyttäisiin ampumalla karkottamisen yhteydessä myös poikkeusluvin turvin tapetun yksilön lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukainen haltuunotto. Tähän liittyen eduskunnan käsittelyssä on myös lakialoite LA 19/2021 vp, jossa ehdotetaan, että lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaisella poikkeusluvalla ammutun valkoposkihanhen ja merimetson haltuunotto ja hyödyntäminen sallitaan. Voimassa olevaan luonnonsuojelulakiin sisältyy mahdollisuus poikkeusluvan myöntämiseen siltä osin kuin sen 49 §:n 4 momentissa viitataan kaikkiin EU:n lintudirektiivin 9 artiklassa mainittuihin poikkeusperusteisiin. Vastaavaa mahdollisuuutta ei ehdoteta hallituksen esityksessä HE 76/2022 vp. Valiokunta ehdottaa, että poikkeuksellinen rauhoitetun eläinlajin yksilön hyödyntäminen sallittaisiin valkoposkihanhen osalta. Vastaavaa mahdollisuutta ei tämän kansalaisaloitteen yhteydessä esitetä muiden rauhoitettujen lajien yksilöiden osalta. Hallituksen tulee valmistella tätä koskevat muutokset luonnonsuojelulakiin (Valiokunnan lausumaehdotus 3).
Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä paikallistuntemuksen turvaamista viranomaispäätöksenteossa ja esittää, että luonnonsuojelulain poikkeuslupapäätökset ratkaistaisiin mahdollisimman lähellä sitä aluetta, jossa vahinkoja eniten aiheutuu. Lupamenettelyä tulee samalla sujuvoittaa. ELY-keskusten alueellisesta ja aineellisesta toimivallasta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Valiokunta pitää perusteltuna siirtää valkoposkihanhia koskevat poikkeuslupapäätökset Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, sillä merkittävä osa viljelyksille aiheutuneista vahingoista syntyy Pohjois- ja Etelä-Karjalan alueella (Valiokunnan lausumaehdotus 4).