Kansalaisaloitteen vaatimukset

Kansalaisaloitteessa esitetään, että eduskunta laatii perusteellisen selvityksen ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin ja lakiuudistuksiin lukio- ja ammatillisen koulutuksen (jälj. toisen asteen koulutuksen) opintojen maksullisuuden poistamiseksi. Aloitteessa vaaditaan, että selvityksessä tarkastellaan perusopetuksen maksuttomuutta, jota vastaava malli voisi olla yksi ratkaisu toisen asteen maksuttomuuden toteuttamiseksi ja että toisella asteella opiskelevan vammaisen ja muun erityistä tukea tarvitsevan tukitoimet järjestettäisiin vastaavasti kuin perusopetuslaissa (628/1998) säädetään. 

Maksuttoman toisen asteen koulutuksen selvittämisen tarvetta perustellaan aloitteessa sillä, että perusopetuksen jälkeinen koulutus ei siihen liittyvien maksujen vuoksi ole yhdenvertaisesti kaikkien ulottuvilla. Aloitteen mukaan lukion suorittamisen kokonaiskustannukset opiskelijalle ovat jopa 2 600 euroa, ja joidenkin ammatillisten tutkintojen suorittamiseen liittyvät kustannukset voivat olla monta tuhatta euroa, mikä asettaa nuoret keskenään eriarvoiseen asemaan ja aiheuttaa paineita vähävaraisten perheiden toimeentulolle. 

Aloitteessa tuodaan esille, että pelkän perusopetuksen suorittaminen ei takaa työllistymistä ja että suomalaisista nuorista peräti 15 % ei ole suorittanut toisen asteen tutkintoa. Vuoden 2018 nuorisobarometrin ennakkotietoihin viitaten aloitteessa todetaan, että jopa neljännes toisen asteen koulutuksen opintojen keskeyttäneistä on jättänyt tutkinnon suorittamatta rahan puutteen vuoksi. Ilman tutkintoa ja koulutuspaikkaa olevista nuorista lähes puolet on joutunut karsimaan tai luopumaan opinnoistaan rahan puutteen takia. 

Toisen asteen koulutuksen opiskelijan maksuttomat etuudet voimassa olevan lainsäädännön mukaan

Kansalaisaloite koskee ammatilliseen perustutkintoon johtavaa koulutusta sekä ylioppilastutkintoon johtavaa lukiokoulutusta, joissa opetus on opiskelijalle maksutonta. Lisäksi opiskelijoilla on oikeus saada maksuton ateria ja asuminen koulutuksen järjestäjän asuntolassa sekä erityistä tukea ja opiskelijahuollon palveluita siten kuin lainsäädännössä tarkemmin säädetään. 

Toisen asteen opiskelijoilla on mahdollisuus saada opintotukilain (65/1994) mukaista opintotukea, joka koostuu opintorahasta ja opintolainan valtiontakauksesta. Opintotukea on mahdollista saada 17 ikävuodesta lähtien. Tätä ennen toisen asteen opiskelijat ovat lapsilisän piirissä. Opintotukilakia on vasta uudistettu säätämällä täsmätoimista, joilla helpotetaan pienituloisista perheistä tulevien lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden taloudellisia edellytyksiä opiskeluun. 1.8.2019 alkaen opintorahaa voidaan pienituloisuuden perusteella korottaa oppimateriaalilisällä, jonka määrä on 46,80 euroa kuukaudessa. Oppimateriaalilisää voidaan maksaa myös alle 17-vuotiaalle opiskelijalle. Lisä kattaa suuren osan opintotukeen oikeuttavan ammatillisen koulutuksen tai lukiokoulutuksen oppimateriaalikustannuksista. Lisäksi itsenäisesti asuvan alle 18-vuotiaan toisen asteen opiskelijan taloudelliset edellytykset opiskeluun paranevat, kun 1.8.2019 lukien näille opiskelijoille voidaan myöntää opintorahan perusmäärä ilman tarveharkintaa, mikä mahdollistaa opintolainan ja myös asumistuen saamisen. 

Muita tukimuotoja opiskelijoille ovat koulumatkatukilain (48/1997) mukainen koulumatkatuki, yleisestä asumistuesta annetun lain (938/2014) mukainen yleinen asumistuki ja viimesijaisena tukimuotona toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukainen toimeentulotuki. 

Valiokunta kiinnittää huomiota asiantuntijakuulemisessa esille tulleeseen, että Suomi erottuu toisen asteen opiskelun maksuttomuuden ja opintotuen suhteen muista Pohjoismaista. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa toisen asteen opiskelijat eivät maksa oppikirjoista tai oppimateriaaleista. Toisen asteen opintotuki on niissä tasoltaan korkeampaa, vähemmän tarveharkintaista eikä opintolainaa myönnetä lainkaan alaikäisille. 

Opiskelijalle opiskelusta aiheutuvat kustannukset

Vaikka opetus toisen asteen koulutuksessa on maksutonta, tulee opiskelijan hankkia itse opinnoissaan tarvitsemansa oppimateriaalit ja muut välineet. Näistä opiskelijoille aiheutuvista kustannuksista ei ole täsmällistä tietoa, mutta niitä on arvioitu eri yhteyksissä. 

Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijoiden kustannukset muodostuvat oppimateriaaleista, opiskelussa tarvittavista henkilökohtaisista työvälineistä ja -varusteista sekä erilaisista sertifikaateista, joita tarvitaan työelämässä. Työvälineitä ovat esim. kokin veitset, kampaajien sakset, laskimet, pientyökalut ja harjoitusmateriaalit. Ammattitaitovaatimusten mukaisia sertifikaatteja ovat esimerkiksi työturvallisuuskortti, ensiapukortti, tulityökortti tai hygieniapassi. Käytännöt siitä, maksavatko opiskelijat itse nämä sertifikaatit vai maksaako koulutuksen järjestäjä ne, vaihtelevat koulutuksen järjestäjien välillä. Usein koulutuksen järjestäjät ovat kuitenkin perineet opiskelijoilta kortti- tai passimaksun täysimääräisenäToisen asteen koulutuksen kustannukset opiskelijoille — vaihtoehtoja kustannusten pienentämiseksi (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:21).. 

Opetushallituksen selvityksenToisen asteen koulutuksen koulutuskustannuksia koskeva selvitys (OPH, 22.1.2018). mukaan ammatillisessa koulutuksessa opinnoista opiskelijalle aiheutuvat kustannukset vaihtelevat opintoaloittain. Pääsääntöisesti kustannukset ovat sadoissa euroissa. Vuoden 2017 Amisbarometrin vastaustenAmisbarometrin (2017) vastaukset kysymykseen 32 (Arvioi kuinka paljon rahaa olet käyttänyt opiskelussa tarvittaviin materiaaleihin ja välineisiin yhteensä opintojen aikana tähän mennessä.) perusteella 57 % alle 20-vuotiaista oli käyttänyt opiskelumateriaaleihin ja -välineisiin 0—200 euroa, 38 % 200—700 euroa ja 5 % yli 700 euroa. Keskimääräiset kustannukset kaikkien kyselyyn vastanneiden opiskelijoiden vastausten perusteella ovat 200 euroa/opiskelija. Arvion rahamäärä perustuu kyselyyn vastaamisen ajankohtaan, jolloin vastaajien opinnot ovat eri vaiheissa. Ammatillisen perustutkintokoulutuksen kustannusten ei odoteta muuttuvan merkittävästi. Uudistunut lainsäädäntö ei tuonut muutoksia oppimateriaalien maksuttomuuteen tai maksullisuuteen. Kustannukset oppimateriaaleista ja työvälineistä ovat digitalisoitumisen myötä hienoisessa laskussa. 

Opetushallituksen selvityksessä todetaan, että lukiolaiselle opintoihin liittyviä kustannuksia aiheutuu oppikirjoista ja muusta opiskelumateriaalista, tietokoneesta, laskimesta ja ohjelmistolisensseistä, ylioppilastutkinnon suorittamisesta aiheutuvista kustannuksista ja lukion opetussuunnitelmasta ja toimintakulttuurista aiheutuvista kustannuksista. Opetushallituksen asiantuntijalausunnon mukaan lukio-opintoihin liittyvät välttämättömät kustannukset ovat keskimäärin 2 500 euroa, kun opiskeluun soveltuvan kannettavan tietokoneen hinnaksi arvioidaan 600 euroa. Oppikirjojen ja tietokoneen lisäksi kustannuksia voivat aiheuttaa esimerkiksi koulumatkat ja lukio-opintoihin sen perinteisiin kiinteästi kuuluva toiminta, kuten opintovierailut ja vanhojentanssit. Lukion opiskelijoille opinnoista aiheutuviin kustannuksiin ei ole näkyvissä merkittäviä muutoksia. Digitaalisten materiaalien käyttäminen ei näytä vähentävän kokonaiskustannuksia, sillä niitä ei voi hankkia käytettyinä. Käytettyjen oppikirjojen hankkiminen puolestaan on ollut yleinen tapa säästää kuluissa. 

Maksullisuuden vaikutukset opintojen keskeyttämiseen ja koulutusvalintoihin

Toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden vaatimusta perustellaan kansalaisaloitteessa sillä, että rahan puute on osalla nuoria ollut syynä opintojen keskeyttämiseen. Sitä, missä määrin opiskelijat ovat toisen asteen opintojaan taloudellisista syistä keskeyttäneet, on selvitetty eri yhteyksissä.  

Suomen Opiskelija-Allianssi - OSKU ry:n ammattiin opiskeleville suunnattuun AMIS 2018 -tutkimukseenAmis 2018 -tutkimus: Mitä kuuluu, ammattiin opiskeleva? (s. 16—17.) vastanneista 19 % kertoo harkinneensa jossain vaiheessa nykyisten opintojensa lopettamista, kun vuonna 2016 vastaava osuus oli 11 prosenttia. Tutkimuksessa todetaan, että ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden keskimääräinen eroprosentti oli Opetushallituksen tekemän selvityksen mukaan 11 % lukuvuotena 2016—2017. Jos luvusta jätetään pois positiiviset koulutuksen keskeyttämissyyt, jotka useimmiten tarkoittavat siirtymistä toiseen koulutukseen, jää eroprosentiksi kahdeksan. 

Opiskelija voi keskeyttää opintonsa monesta syytä. Yleisimmin syyt ovat henkilökohtaisia, mutta siihen ovat johtaneet myös taloudelliset vaikeudet. Kun opinnot keskeytyvät taloudellisista syistä, käytettävissä olevasta aineistosta ei selviä, ovatko siihen syynä koulutuksesta välittömästi syntyvät kustannukset vai jotkin muut taloudelliseen tilanteeseen liittyvät vaikeudet.  

AmisbarometrinAmisbarometrin (2015 ja 2017) vastaukset kysymykseen 40. tulosten mukaan opiskelumotivaatio, oppimisvaikeudet ja hyvinvointiin liittyvät haasteet ovat keskeisimpiä opiskelijoiden itse nimeämiä syitä harkita opintojen keskeyttämistä alle 20-vuotiaiden osalta. Rahahuolet olivat Amisbarometrin tuloksissa seitsemänneksi tärkein keskeyttämisen syy vuosina 2015 (12 % vastanneista) ja 2017 (8 % vastanneista). 

Lukiolaisia koskevaa vastaavaa tietoa ei ole käytettävissä. Vuosittain julkaistavan nuorisobarometrin kohderyhmä on 15—29-vuotiaat, joka pitää sisällään muitakin kuin toisen asteen opiskelijoita, eikä tuloksissa näy erikseen tietoja lukiota ja ammatillista koulutusta koskien. Vuoden 2017 NuorisobarometrinNuorisobarometri 2017, s. 46. tietojen mukaan 10 % katsoo rahanpuutteen vaikuttaneen erittäin tai melko paljon koulutuksensa keskeyttämiseen. 

Opetushallituksen selvityksen yhteydessä lukiolaisille tehtyyn kyselyyn vastanneista 65 % pitää lukio-opintojen kustannuksia kohtuullisina eikä koe, että heillä tai heidän perheillään olisi vaikeuksia toimeentulossa. Vastanneista 29 % arvioi, että heillä on taloudellisia vaikeuksia, 6 %:lla taloudelliset vaikeudet ovat merkittäviä. Ammatillisen perustutkintokoulutuksen opiskelijoista 7 % kokee, että raha-asiat tuottavat heille jatkuvasti hankaluuksia. Opiskelijoiden oma arvio rahojen riittävyydestä vaihtelee sen perusteella, minkä alan opiskelija on kyseessä. Viitteitä opiskelijoiden taloudellisesta tilanteesta antaa myös se, kuinka moni toisen asteen opiskelijoista nostaa opintolainaa. Lukiolaisista 2,8 %:lla on opintolainaa. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista 16—19-vuotiaista nuorista 11 % on ottanut opintolainaa. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille, että opiskeluun liittyvät kustannukset voivat vaikuttaa myös koulutusvalintojen tekemiseen. Ne voivat vaikuttaa nuoren elämään myös siten, että koulutukseen osallistuminen edellyttää maksullisesta harrastuksesta luopumista. Samoin valiokunnan asiantuntijakuulemisessa todettiin, että niin opiskelijat kuin vanhemmatkin kertovat, että toisen asteen opinnoista aiheutuvista kustannuksista ei välttämättä anneta tietoa etukäteen, jolloin niiden suuruus voi tulla opiskelijoille ja heidän perheilleen yllätyksenä. Niin ikään opintoihin liittyvien vierailujen, kuten teatteri-, museo- ja uimahallikäyntien, maksullisuus estää joidenkin opiskelijoiden osallistumisen niihin. Valiokunta pitää tärkeänä, että opiskelemaan hakeville annetaan riittävästi tietoa opiskelun aiheuttamista kustannuksista ja eri mahdollisuuksista hankkia oppimateriaalia sekä siitä, mistä voi tarvittaessa taloudellista tukea hakea. Maksulliset vierailut eivät saa olla ainoa keino päästä opetussuunnitelman mukaisiin tavoitteisiin, sillä opetus on maksutonta. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa. (Lausumaehdotus 1) 

Valiokunta kiinnittää huomiota myös tarpeeseen löytää keinoja sille, että myös vähävaraisilla opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua oppilaitoksen ulkopuolelle suuntautuviin maksullisiin vierailuihin ja käynteihin.  

Valiokunta pitää tärkeänä, että myös osana opetusta nuoria ohjataan oman taloutensa hallintaan. Nuorten heikko talousosaaminen huolestuttaa noin kahta kolmasosaa (64 %) opettajistaTalous ja nuoret TAT, Opettajien talousosaaminen, tutkimus ja raportti 2019, s. 21 ja 26.. Taloustaitojen opettamisessa on tärkeä kiinnittää huomiota oman talouden hallinnan taitoihin ja myös taloudellisen toimintaympäristön ja yhteiskunnan muutoksiin, mitkä aiheuttavat tarpeen talousosaamisen ajan tasalla pitämiseen.  

Meneillään olevat hankkeet opiskelukustannusten vähentämiseksi toisella asteella

Opetushallitus on vuoden 2018 lopussa tehdyn päätöksen perusteella myöntänyt avustusta yhteensä 18 hankkeelle, joissa kehitetään avoimia digitaalisia oppimateriaaleja ja materiaalipankkeja sekä uudistetaan opetusta siten, että opiskelijoille koituvat kustannukset alenevat. Lukiokoulutuksen hankkeita rahoitetaan 1,1 miljoonalla eurolla ja ammatillista koulutusta 2 miljoonalla eurolla. Pilotit ovat laajoja, useamman koulutuksen järjestäjän verkostohankkeita. Ne toteutetaan vuoden 2019 kuluessa, ja niiden tulokset ovat käytettävissä alkuvuodesta 2020. 

Ammatillisen koulutuksen hankkeissa kehitetään avoimia digitaalisia oppimateriaaleja ja materiaalipankkeja oppimateriaalikustannusten vähentämiseksi. Opiskelijoille kohdistuviin kustannuksiin haetaan säästöjä myös uudistamalla pedagogista toimintaa. Hankkeissa kehitetään muun muassa digitaalista verkko-opiskelua ja opetusmateriaalia yhteisten tutkinnon osien oppiaineisiin ja yrittäjyyskasvatuksen valinnaisiin opintoihin sekä tuotetaan oppimisen tueksi videomateriaalia, jota voidaan hyödyntää eri oppimisympäristöissä. Osassa hankkeita kokeillaan koulutuksen järjestäjien yhteishankintoja ja kehitetään kierrätys- ja lainaamotoimintaa, jotta työvälineiden ja oppimateriaalien hankkimisesta opiskelijalle koituvat kustannukset vähenisivät. 

Arviointia

Toisen asteen opintojen muuttaminen opiskelijoille kokonaisuudessaan maksuttomiksi tarkoittaisi, että opiskelijalle ei jatkossa aiheutuisi nykyisen kaltaisia kustannuksia oppimateriaaleista, opetuksessa tarvittavista henkilökohtaisista välineistä ja tarvikkeista tai muista opetukseen tai tutkinnon suorittamiseen liittyvistä hankinnoista. Maksuttomuuden piiriin sisältyisivät mahdollisesti myös koulumatkat, joita ei ole ko. kustannuksia koskevissa laskelmissa juurikaan otettu huomioon. 

Kansalaisaloitteessa tavoitellaan toisen asteen koulutuksen maksuttomuutta, ja valiokunta katsoo, että useiden hallituskausien aikana esillä olleen tärkeän asian tuominen painokkaasti yleiseen keskusteluun on erittäin tarpeellista. Aloitteessa ei esitetä konkreettista ehdotusta toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden toteuttamiseksi, vaan vaaditaan, että eduskunta tekee asiaa koskevan selvityksen ja sen jälkeen ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin ja lakiuudistuksiin. 

Jos maksuttoman toisen asteen opintojen rahoittaminen tulisi valtion vastuulle siten, että opiskelijalle annettavat materiaalit ja tarvikkeet jäävät nykyiseen tapaan opiskelijan omaan käyttöön myös opintojen jälkeen, tarkoittaisi se arvion mukaan valtiolle 109—153 miljoonan euron vuosittaisia menolisäyksiä ja sen lisäksi mahdollisista koulumatkoista aiheutuvat menot, jotka eivät em. arvioon sisälly. Maksuttomuuden toteuttaminen valtion rahoittamana ei ole ongelmatonta. Jo nykyisessä mallissa on pulmallista se, että hankintapäätöksen oppimateriaalista tekee koulutuksen järjestäjä ja hintatason ja saatavuuden määrittää kaupallinen toimija kustannusten jäädessä opiskelijan ja hänen perheensä maksettaviksi. Jos oppimateriaalin kustannusvastuu siirrettäisiin valtiolle nykymallia muutoin muuttamatta, se saattaisi johtaa oppimateriaalien kustannusten nousuun, mikä puolestaan aiheuttaisi säästöpainetta muissa asioissa. 

Valiokunta toteaa, että koulutuksen järjestäjät voivat nykyisinkin omilla päätöksillään antaa opiskelijoiden henkilökohtaiseen käyttöön oppimateriaalia, työvälineitä tmv. tarvikkeita maksutta taikka periä niistä opetusministeriön asetuksen (1323/2001, 6 §) mukaisen maksun, jos ne jäävät opintojen päätyttyä opiskelijalle. Koulutuksenjärjestäjien mahdollisuudet oppimateriaalin hankintaan opiskelijoilleen vaihtelevat.  

Tilannetta ovat hankaloittaneet koulutuksen rahoitukseen kohdistuneet leikkaukset. Valiokunta katsoo, että toisen asteen koulutuksen rahoituksen tulisi vastata koulutuksen järjestämisen kustannuksia. Jatkossa tuleekin kiinnittää huomiota toisen asteen koulutuksen perusrahoituksen kuntoon saattamiseen sekä tarvittaviin täsmätoimiin, joilla pystytään kaikkein vaikuttavimmin puuttumaan nuoren ja hänen perheensä taloudellisesta tilanteesta johtuvaan koulutuksen keskeyttämiseen. Valiokunta painottaa em. menotarpeiden tärkeyttä osana tulevia hallitusneuvotteluja ja toteaa kiinnittäneensä huomiota koulutuksen riittävän perusrahoituksen turvaamiseen eri yhteyksissäAmmatillisen koulutuksen osalta mm. SiVM 7/2017 vp ja SiVL 10/2018 vp sekä lukiokoulutuksen osalta SiVM 12/2017 vp.. 

Tällä hallituskaudella jo aloitettujen pilottihankkeiden ja oppimateriaalilisästä säätämisen lisäksi valiokunta katsoo, että koulutuksen järjestäjiä tulee kannustaa yhdessä opiskelijoiden kanssa etsimään aktiivisesti keinoja, joilla toisen asteen koulutuksen opiskelijoille koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia pystytään alentamaan. On huomattava, että korkeakouluopiskelijat voivat suorittaa tutkintonsa ilman oppikirjahankinoja. Uusia tapoja voisivat olla esimerkiksi erilaiset oppimateriaali- ja opiskeluvälinelainaamot sekä digitaaliset alustat, joiden avulla esimerkiksi oppikirja-aineistoja pystytään jakamaan, ja yhteishankinnat. Keinoja voi löytyä myös avointen digitaalisten materiaalien käyttömahdollisuuksista sekä yritysten kanssa tehtävästä yhteistyöstä erityisesti ammatillisessa koulutuksessa. Toimiva ratkaisu ei välttämättä ole yksi toimenpide, vaan se voi koostua useista tekijöistä, jotka liittyvät yhtäältä opetusmenetelmiin ja oppimisympäristöihin sekä toisaalta niissä tarvittaviin materiaaleihin ja niiden käyttömahdollisuuksiin. 

Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että opiskelussa käytettävässä oppimateriaalissa on tärkeää luottaa opettajan asiantuntemukseen, sillä hän suunnittelee ja toteuttaa oman opetuksensa opetussuunnitelman pohjalta ja pystyy siten arvioimaan omassa opetuksessaan parhaiten toimivan oppimateriaalin. Samoin valiokunta toteaa, että myös määrältään vähemmän tarvittavien oppimateriaalien, kuten ruotsinkielisten ja harvinaisempien oppiaineiden oppikirjojen, oikea-aikaisesta saatavuudesta tulee huolehtia, jotta ne ovat opiskelijoiden käytettävissä heti, kun niitä tarvitaan. Tämä on tärkeää opiskelijoiden yhdenvertaisuuden kannalta. 

Johtopäätökset

Valiokunta pitää erinomaisena, että yli hallituskausien esillä ollut asia toisen asteen koulutuksen maksullisuudesta on tuotu kansalaisaloitteen myötä voimallisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Uudistaen aikaisemmassa mietinnössään (SiVM 4/2018 vp) toteamansa, valiokunta pitää tärkeänä, että jokainen suorittaa vähintään toisen asteen tutkinnon. Jokaiselle on taattava taloudelliset edellytykset hankkia itselleen osaamista ja koulutusta, sillä ne ovat nyky-yhteiskunnassa välttämättömyys työmarkkinoilla pärjäämiselle. Valiokunnan saaman asiantuntijalausunnon mukaan työpaikoista, joihin riittää pelkkä perusopetuksen suorittaminen, on viime vuosikymmenten aikana hävinnyt huomattava määrä, arvion mukaan vuodesta 1987 alkaen yli 600 000 työpaikkaa. Siten pelkästään perusopetuksen oppimäärän suorittaminen ei riitä nykyisillä työmarkkinoilla. 

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä kansalaisaloitteessa esille tuotua sivistyksellisten oikeuksien turvaamisen näkökulmaa ja painottaa, että Suomessa jokaisella on oltava perhetaustastaan ja varallisuudestaan riippumatta mahdollisuus kouluttautua varhaiskasvatuksesta korkea-asteelle saakka. Valiokunta korostaa, että nuoren ei tule joutua valitsemaan toisen asteen koulutuspaikkaansa hänen ja hänen perheensä taloudellisten edellytysten mukaan. 15-vuotiaana ei pidä joutua luopumaan unelmistaan. Samoin tärkeää on, ettei opiskelija joudu keskeyttämään opintojaan rahan puutteen vuoksi. Rahan puute ei tutkimusten valossa näytä olevan yleisin syy koulutusvalinnoille ja koulutuksen keskeyttämiselle, mutta valiokunta painottaa, että oppimateriaalikustannukset eivät saa muodostua yhdenkään nuoren opiskelun esteeksi. Nykyisellä hallituskaudella on ongelmaan tartuttu: oppimateriaalilisästä säätämisen lisäksi on tehty kaksi selvitystä toisen asteen koulutuksen opiskelijoille aiheutuvista kustannuksista ja lisäksi on käynnistetty valtion rahoittamia pilottihankkeita, joissa etsitään ratkaisuja toisen asteen koulutuksen opintojen kustannusten vähentämiseksi. 

Valiokunta painottaa, että kansalaisaloitteessa tuodaan esille tärkeä huoli, mutta toteaa, että eduskunnan valtiosääntöinen asema huomioon ottaen eduskunta ei ole oikea taho aloitteessa vaaditun selvityksen ja lakiuudistuksen tekemiseen. Kansalaisaloitelaki (12/2012) mahdollistaa ehdotuksen tekemisen lainvalmisteluun ryhtymisestä, mutta lainvalmistelu kuuluu valtioneuvostolle, jolla on siihen työhön tarvittavat resurssit. Tämän on käytävä kansalaisaloitelain ohjeistuksesta ilmi. Valiokunta katsoo, että meneillään olevien toisen asteen koulutuksen opiskelukustannusten vähentämiseksi käynnistettyjen hankkeiden sekä opintotukilain oppimateriaalilisää koskevan uudistuksen kokemuksista tulee kerätä tietoa ottaen huomioon ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen uudistuvat oppimisympäristöt ja sen perusteella tehdä arviot niiden vaikutuksista opiskelijoille opinnoista aiheutuviin kustannuksiin. Tästä selvityksestä saadun tiedon perusteella on mahdollista tehdä johtopäätökset tarvittavista jatkotoimenpiteistä. (Lausumaehdotus 2)