Yleistä

Tekijänoikeuslakiin (404/1961) ehdotettujen muutosten tarkoituksena on saattaa kansallisesti voimaan nk. lukemisestedirektiivi (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1564 tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattujen teosten ja muun aineiston tiettyjen teosten ja muun aineiston tietyistä sallituista käyttötarkoituksista sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi sekä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29/EY muuttamisesta). Direktiivi annettiin, jotta EU voisi ratifioida Maailman henkisen omaisuuden järjestön WIPOn vuonna 2013 hyväksymän julkaistujen teosten saatavuudesta sokeille ja heikkonäköisille tehdyn Marrakeshin sopimuksen, joka kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan. Näin ollen jäsenvaltiot eivät itse ratifioi sopimusta, vaan Euroopan unioni tekee sen kaikkien EU-maiden puolesta, kun ne ovat saattaneet direktiivin kansallisesti voimaan. 

Lukemisestedirektiivi on vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (SoPS 27/2016), ns. vammaisyleissopimuksen, velvoitteiden mukainen. Sopimuksessa edellytetään, että sen osapuolet toteuttavat tarvittavat toimenpiteet kansainvälisen oikeuden mukaisesti, jotta varmistetaan, että teollis- ja tekijänoikeuksia suojaavalla lainsäädännöllä ei muodosteta kohtuutonta tai syrjivää estettä vammaisten henkilöiden kulttuuriaineiston saannille. Käsiteltävänä olevaan asiakokonaisuuteen liittyy myös nk. lukemisesteasetus (EU) 2017/1563, joka annettiin, jotta saavutettavassa muodossa olevia kappaleita voidaan viedä, tuoda ja vaihtaa EU:n jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä. Lakiehdotuksessa esitetään muutettavaksi tekijänoikeuslakia niin, että näkövammaiset ja muut lukemisesteiset (jälj. lukemisesteiset) voisivat käyttää teoksia nykyistä helpommin lukemisestedirektiivin edellyttämällä tavalla yhdenvertaisesti muiden lukijoiden kanssa. 

Valiokunta toteaa, että Marrakeshin sopimuksen ja sen ratifioimiseksi tarvittavan direktiivin kansallinen voimaan saattaminen on tarpeellinen, koska kirjamarkkinat eivät itse tuota saavutettavia kappaleita riittävästi. Teoksen saavutettavuuden turvaamiseksi teos saatetaan muotoon, jolla lukemisesteinen pystyy hyödyntämään sen sisällön siten kuin se on näkemään ja lukemaan kykenevälle mahdollista. Näitä muotoja ovat lähinnä pistekirjoitus, isokirjoitusteksti, sopeutetut sähköiset kirjat ja äänikirjat. Saavutettava teoskappale voi sisältää lukemisesteisen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti esimerkiksi erityisnavigoinnin tai kuvailutulkkauksen ominaisuuksia. Teoksen saavutettavassa muodossa olevan kappaleen valmistamisen helpottaminen edellyttää tekijänoikeuksien rajoittamista siten, että ko. kappaleen saa valmistaa säädetyssä tarkoituksessa ja säädetyillä edellytyksillä ilman oikeudenhaltijan suostumusta. Valiokunnan saaman asiantuntijalausunnon mukaan on arvioitu, että maailmanlaajuisesti vain seitsemän prosenttia kirjallisuudesta on saavutettavassa muodossa. Suomessa näkövammaisten kirjasto Celia tuottaa vuosittain julkaistavasta yleisestä kirjallisuudesta noin neljänneksen saavutettavaan muotoon, eli suurin osa kirjallisuudesta jää Suomessakin lukemisesteisten henkilöiden kannalta esteelliseen muotoon. 

Valiokunta korostaa, että tekijänoikeuksien rajoittaminen lukemisesteisten hyväksi ei ole uusi asia. Lukemisesteisen mahdollisuudesta saada saavutettavassa muodossa oleva kappale säädetään voimassa olevan tekijänoikeuslain 17 §:ssä. Säännös koskee näkövammaisten lisäksi muita, jotka vamman tai sairauden vuoksi eivät voi käyttää teoksia tavanomaisella tavalla. Hallituksen esityksen mukaan nykyisestä 17 §:stä jäävät voimaan säännökset muille vammaisille kuin lukemisestedirektiivissä tarkoitetuille lukemisesteisille tapahtuvasta teoksen kappaleen valmistamisesta tekijänoikeuden rajoituksen perusteella. 

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella sivistysvaliokunta pitää hallituksen esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin. 

Valtuutetun yhteisön oikeus kappaleen valmistamiseen ja kappaleiden saattamiseen lukemis-esteisen käyttöön

Ehdotettu tekijänoikeuslain muutos antaa nykyistä laajemmalle toimijajoukolle oikeuden ilman oikeudenhaltijan lupaa valmistaa lukemisesteisille henkilöille saavutettavassa muodossa olevia kappaleita ääntä tallentamalla. Näitä toimijoita ei enää nykyisestä poiketen nimetä lainsäädännössä, vaan kaikki laissa olevan määrittelyn täyttävät tahot voivat edellä tarkoitettuja kappaleita valmistaa. Näitä toimijoita kutsutaan valtuutetuiksi yhteisöiksi. Ne eivät ole kaupallisia toimijoita, vaan voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä, jotka tarjoavat palveluja koulutuksen tai lukemisen alalla lukemisesteisille. Myös julkiset laitokset tai voittoa tavoittelemattomat järjestöt, jotka osana pääasiallista toimintaansa tarjoavat näitä palveluja, ovat valtuutettuja yhteisöjä. Esimerkiksi yleiset kirjastot, oppilaitokset ja niiden kirjastot voivat toimia valtuutettuina yhteisöinä. 

Asiantuntijalausunnon mukaan voimassa olevaan lainsäädäntöön perustuva keskitetty tapa, että ääntä tallentamalla tapahtuva kappaleen valmistamisoikeus tekijänoikeuksia rajoittamalla on rajattu vain lainsäädännössä nimetyille tahoille, ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla jatkuvasti päivittyvien digitaalisten aineistojen suhteen. Ehdotettu muutos mahdollistaa esim. sen, että kouluissa ja oppilaitoksissa on mahdollisuus tehdä ääniversio lukemisesteiselle oppilaalle tai opiskelijalle silloin, kun hän sitä tarvitsee. Valiokunta pitää hyvänä sitä, että lainmuutoksella saadaan joustavuutta lukemisesteisten mahdollisuuksiin saada kirjallisuutta käytettäväkseen. 

Ehdotetun lain 17 c §:ssä säädetään valtuutetun yhteisön velvoitteista oikeudenhaltijoiden suojaksi. Säännöksen mukaan valtuutetun yhteisön on muun muassa varmistuttava siitä, että teoksen kappaleet saatetaan vain lukemisesteisten tai muiden valtuutettujen saataviin ja sen on toimittava tavalla, jolla ehkäistään saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden luvatonta valmistamista ja saataviin saattamista. Valtuutetulla yhteisöllä on velvollisuus antaa lukemisesteisen, muun valtuutetun yhteisön tai oikeudenhaltijan pyynnöstä tiedot käyttämistään teoksista siten kuin säännöksessä tarkemmin eritellään. Suomeen sijoittuneen valtuutetun yhteisön tulee ilmoittaa yhteystietonsa opetus- ja kulttuuriministeriölle, joka toimittaa ne edelleen Euroopan komissiolle. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtuutettujen yhteisöjen velvoitteet säädetään laissa. Niiden tarkoituksena on varmistaa, että rajoitussäännöksen mukaista mahdollisuutta kirjallisten teosten käyttöön hyödynnetään vain edunsaajahenkilöiden yksinomaista käyttöä varten ja että oikeudenhaltijoiden oikeutettuja etuja kunnioitetaan. Valiokunta ehdottaa pykälän selkeyttämistä yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevällä tavalla. 

Valvonta

Valtuutetuille yhteisöille säädettävien velvoitteiden toteutuminen perustuu itsesääntelyyn, eikä niihin ehdoteta viranomaisvalvontaa. Sen sijaan hallituksen esityksessä oikeudenhaltijoita ja valtuutettuja yhteisöjä kannustetaan valmistamaan yhteistyössä hyviä käytäntöjä direktiivin tavoitteiden toteuttamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. 

Valiokuntakuulemisessa pidettiin välttämättömänä, että ehdotetun lain noudattamista valvotaan viranomaisten toimesta ja että oikeudenhaltijoille turvataan riittävät oikeussuojakeinot mahdollisten rikkomustapausten varalle. 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan direktiivi estää erillisen velvoitteiden toteutumista koskevan viranomaisvalvonnan säätämisen. Hallituksen esitykseen ei sisälly valvonnan varmistamiseen liittyvää pohdintaa, koska direktiivi ei edellyttänyt valvontaa tai seuraamuksia. Valiokunta painottaa, että laissa tarkoitettujen valtuutettujen yhteisöjen toimintaa ohjaavissa rahoitus- ja muissa sopimuksissa tullaan korostamaan velvoitteiden täyttämisen tärkeyttä. 

Valiokunta pitää tärkeänä varmistaa, että saavutettavassa muodossa olevien teoskappaleiden valmistaminen, jakaminen ja käyttäminen toteutetaan lainsäädäntöä noudattaen. Tärkeä osa direktiivissä saavutettua tasapainoa ovat valtuutettujen yhteisöjen omat toimintatavat väärinkäytösten estämiseksi ja avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi tekijöiden suuntaan sekä myös EU:n sisäistä vaihtoa ja asetuksen perusteella tapahtuvaa teosten vaihtoa silmällä pitäen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö on luvannut olla toimijoiden tukena sen varmistamisessa, että direktiivin tavoitteet toteutuvat tasapanoisesti ottaen huomioon myös oikeudenhaltijoiden tärkeät intressit. Valiokunta pitää tätä tärkeänä ja tähdentää, että uusista säännöksistä tiedotetaan ja ohjeistetaan selkeästi ja ymmärrettävästi kaikkia eri toimijoita palvellen. 

Oikeudenhaltijan korvausoikeus

Oikeudenhaltijoiden korvausjärjestelmää ei hallituksen esityksessä ehdoteta laajennettavaksi nykyisestä. Lukemisestedirektiivi ei estä eikä edellytä korvauksen maksamista tekijöille. Siinä on kuitenkin tiettyjä rajoituksia korvauksista säätämiselle. Lukemisestedirektiivi sallii jäsenvaltioille korvausjärjestelmät, jotka koskevat valtuutetuille yhteisöille sallittuja käyttötarkoituksia. Korvausjärjestelmät eivät saa muodostua esteeksi direktiivin tavoitteille lisätä saavutettavassa muodossa olevien teosten ja muun suojatun aineiston tarjontaa Euroopan unionin alueella, eikä valtuutettuihin yhteisöihin saa kohdistua liiallisia vaatimuksia. 

Direktiivin tavoitetta vahvistaa lukemisesteisten oikeuksia kirjallisuuden käytön mahdollisuuksien parantamiseksi pidetään sinänsä tärkeänä. Huolenaiheena on ollut se, että lakiehdotuksen mukaan tekijällä on oikeus saada korvaus valtuutetulta yhteisöltä vain silloin, kun ääntä tallentamalla valmistettu teoksen kappale jää pysyvästi lukemisesteisen haltuun. Suoratoistopalvelulla välitetty teos ei jää pysyvästi lukemisesteisten käyttöön, joten sitä ei ehdoteta säädettäväksi korvausoikeuden piiriin kuuluvaksi, mikä vastaa nykyistä sääntelyä. 

Sivistysvaliokunta toteaa, että nyt käsiteltävänä olevan lakiehdotuksen kohteena on kaksi yhtä tärkeää oikeushyvää: miten kansallisessa lainsäädännössämme turvataan direktiivin tavoitteet saada teoksen kappale lukemisesteisen saavutettavaksi siten, että samalla oikeudenhaltijoiden oikeutetut intressit tulevat turvatuiksi. Valiokunta painottaa, että edellä mainitut asiat eivät ole keskenään ristiriitaisia, vaan lähtökohtaisesti yhteen sovitettavia. 

Asiantuntijakuulemisessa esitetyn mukaan tilanteen tekee ongelmalliseksi se, että saavutettavassa muodossa olevien äänikirjojen käyttö on teknologian kehityksen seurauksena muuttunut, sillä CD-levyillä olevia kappaleita lähetetään asiakkaille yhä vähemmän ja verkossa tapahtuva käyttö on siirtynyt koneelle ladatuista äänikirjoista yhä enemmän suoratoistoon. Oikeudenhaltijatahot katsovat, että jos korvausoikeus säilytetään nykyisellään koskien vain tilanteita, joissa lukemisesteisen haltuun jää pysyvästi teoskappale, uhkaa korvausjärjestelmästä tulla lähitulevaisuudessa merkityksetön. Asiantuntijakuulemisessa valiokunnalle on esitetty toisistaan poikkeavia arvioita korvausoikeuteen johtavien kustannusten laskemisesta. 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan korvausoikeudessa ei kuitenkaan ole tapahtunut suurta muutosta. Se on tuottanut Sanastolle viime vuonna n. 150 000—170 000 euroa. Tämän vuoden osalta korvausmäärä pysynee samana. Laskua on tapahtunut Celian siirryttyä kustannussyistä enemmän suoratoiston suuntaan. Korvausta maksetaan kuitenkin tiedostoista, jotka lähetetään sähköpostilla tai jotka asiakas voi ladata itselleen. Fyysisiä CD-levyjä käyttävät vaikeimmin näkövammaiset. Celialle on ehdotettu vuodelle 2019 annetussa talousarvioesityksessä rahoitusta uusien CD-levyjen polttorobottien ostolle. Siten on huomattava, että nykyisen korvausoikeuden mukaiset tuotot eivät tule kokonaan poistumaan muutamassa vuodessa. 

Saamaansa selvitykseen viitaten valiokunta katsoo, että korvausoikeuden laajentaminen kaikkiin direktiivin mukaisiin kappaleisiin, kuten pistekirjoituskappaleisiin, tai edes vain suoratoistoon ei ole mahdollista ilman tarkempaa selvitystä ja analyysiä kustakin erityistilanteesta. Arvioissa tulee pitää mukana myös mahdolliset näkymät uusista tavoista käyttää kirjallisuutta teknologian yhä kehittyessä. Tässä vaiheessa lukemisen eri muodot ovat murrosvaiheessa, ja erilaisia saavutettavia muotoja tulee enemmän kaupallisesti saataville. Valiokunnalle annetun selvityksen mukaan korvausoikeuden laajentaminen nykyisestä aiheuttaisi runsaasti erityiskappaleita valmistaville tahoille uusia velvollisuuksia, joita on vaikea ennakoida. Direktiivin mukaan jäsenvaltiot eivät saa asettaa esteitä sallituille käytöille, jotka rasittaisivat edunsaajien mahdollisuuksia saada teoksia käyttöönsä ja olisivat liiallisia niiden valtuutettujen yhteisöjen kannalta, jotka direktiivin mukaisesti voivat tarjota lukemisesteisille palveluja, joiden avulla ne pääsisivät nykyistä tasa-arvoisempaan asemaan muiden kanssa. Vaikka komissio tulee arvioimaan vuonna 2023 direktiivin oikeudenhaltijoihin kohdistuneita vaikutuksia, valiokunta pitää välttämättömänä, että lain vaikutuksia oikeudenhaltijoiden näkökulmasta seurataan ja arvioidaan kansallisesti ja sen perusteella tarvittaessa ryhdytään toimenpiteisiin oikeudenhaltijoiden korvausoikeuksia koskevien säännösten muuttamiseksi teknologianeutraalia mallia tavoitellen. (Valiokunnan lausumaehdotus)