58 a §. Ravitsemisliikkeiden toiminnan väliaikainen rajoittaminen tartuntataudin leviämisen estämiseksi.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että pykälää muutetaan seuraavasti. Koska pykälä muuttuu monilta osin, ehdotetaan myös pykälän rakennetta muutettavan.
Pykälän 1 momentissa säädetään niistä ravitsemisliikkeen puhtauteen ja hygieniaan sekä asiakkaiden ohjeistukseen liittyvistä velvoitteista, joista on huolehdittava ehdotetun väliaikaisen lain voimassaolon aikana yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Momentti vastaa sisällöllisesti voimassa olevan lain 58 a §:n 4 momenttia.
Pykälän 2 momentissa säädetään asiakkaiden oleskeluun ja sijoittautumiseen liittyvistä velvoitteista sekä asiakasmääriä koskevista rajoituksista. Ehdotettu sääntely pohjautuu voimassa olevan lain 3 momenttiin. Momentin alkuun siirretään kuitenkin ravitsemistoiminnan harjoittajaa koskeva perussäännös siitä, että tämän tulee huolehtia siitä, että asiakkaiden oleskelu järjestetään yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi riittävän väljästi ja asiakaspaikat sijoittuvat riittävän etäälle toisistaan.
Säännökseen lisätään asetuksenantovaltuutta koskevana edellytyksenä yleisvaarallisen tartuntataudin leviäminen alueen väestössä. Säännös asettaisi velvoitteen, jonka mukaan asetuksella säätäminen on mahdollista koskien niitä alueita, joilla tauti leviää kyseisen alueen väestön keskuudessa. Tämän edellytyksen punninta on siten tehtävä aluekohtaisesti. Valiokunta toteaa, että alueen määrittelyä ei ole säännöksessä rajattu ja sillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi maakuntaa, sairaanhoitopiiriä tai kuntaa riippuen välttämättömyyspunninnasta. Aluekohtaisen tilanteen ja rajoitusten välttämättömyyden arvioinnissa voidaan käyttää apuna esimerkiksi uusien tartuntojen ilmaantuvuuden määrää, positiivisten testitulosten osuutta testatuista, jäljitysten alkuperätietoja sekä yleisvaaralliseen tartuntatautiin liittyvää sairaalahoidon tarvetta alueella. Välttämättömyysarvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös lähialueiden ja koko maan tilanne.
Koska asiakasmäärien rajoittaminen puuttuu olennaisella tavalla elinkeinon harjoittamiseen, rajoitetaan 2 momentissa asetuksenantovaltuutta lisäksi siten, että säädetään lain tasolla niistä enimmäisrajoista, joita asetuksella voitaisiin säätää.
Valiokunta toteaa, että ravitsemisliikkeiden kattavaa määrittelyä erilaisiin ravitsemisliikkeisiin ei ole vakiintuneesti käytössä. Yleisvaarallisten tartuntatautien epidemioiden ja epidemioiden leviämisen torjunta perustuu tilastollisiin todennäköisyyksiin sekä riskien ennakolliseen hallintaan. Tämän riskien hallinnan näkökulmasta merkityksellistä eri ravitsemisliikkeiden kohdalla on se, miten hallitaan asiakkaiden välisten kontaktien muodostumista. Tästä näkökulmasta merkitystä on myös alkoholin nauttimisella, joka osaltaan voi lisätä kontaktien syntymistä hallitsemattomammin. Siten koronaepidemian torjunnassa valiokunnan ehdottama asiakasmäärän rajoittaminen sekä ravitsemisliikkeiden jaottelu erilaisiin ravitsemisliikkeisiin liittyy erityisesti asiakkaiden välisten tartuntoja mahdollistavien kontaktien syntymisen ennaltaehkäisyyn. Valituissa rajoituskeinoissa on kyse väestön käyttäytymiseen liittyvistä todennäköisyyksistä.
Nykyistä sääntelymallia, jossa ravitsemisliikkeitä ei eriytetä, voidaan pitää perusteltuna sen yksiselitteisyyden vuoksi. Perustuslakivaliokunnan lausunnon valossa sosiaali- ja terveysvaliokunta arvioi, että sääntelyä on välttämätöntä muuttaa siten, että tiukemmat rajoitustoimet kohdistuvat sellaisiin ravitsemisliikkeisiin, joiden toiminnassa tartuntataudin leviämisriskin kannalta merkitykselliset ihmisten väliset kontaktit suurella todennäköisyydellä lisääntyvät kyseisissä tiloissa.
Koska sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että koronavirusepidemia on Suomessa sellaisessa vaiheessa, että rajoitukset ovat edelleen välttämättömiä ja koska perustuslakivaliokunta edellytti rajoitusten kohdentamista erilaisiin ravitsemisliikkeisiin välttämättömyyden perusteella, on lakiin vakiintuneiden ravitsemisliiketyyppien määrittelyjen puutteesta huolimatta otettava säännökset siitä, että tiukimmat rajoitukset kohdistetaan koronavirusepidemian torjunnan näkökulmasta sellaisiin ravitsemisliikkeisiin ja ravitsemistoimintoihin, joihin liittyy suuri todennäköinen riski asiakkaiden välisten kontaktien syntymiseen.
Edellä todetuista syistä ehdotetussa säännöksessä ravintolat eriytetään asiakasmäärään liittyvän asetuksenantovallan suhteen siten, että lain sallima tiukempi asiakasmäärän rajoitus kohdistetaan sellaisiin ravitsemisliikkeisiin, joiden pääasiallisena ravitsemistoimintana on tarjota yleisölle maksusta myyjän tiloissa elintarvikelaissa (23/2006) tarkoitetussa elintarvikehuoneistossa alkoholijuomia. Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan näissä ravitsemisliikkeissä asiakasmäärän rajoitus olisi enintään 50 % suurimmasta asiakas- tai henkilömäärästä ja muissa ravitsemisliikkeissä vastaava rajoitus olisi enintään 25 %.
Ehdotetussa säännöksessä ravitsemisliikkeet jaotellaan niiden ravitsemistoiminnan luonteeseen liittyen sillä perusteella, pidetäänkö niissä pääsääntöisesti tarjolla nautittavaksi ravitsemisliikkeen tiloissa alkoholijuomia. Tiukemman rajoituksen piirissä oleva ravitsemistoiminta eroaa valiokunnan näkemyksen mukaan koronaviruksen leviämisriskin suhteen olennaisesti sellaisesta ravitsemistoiminnasta, jossa ravitsemisliikkeen toimintamalli perustuu lähtökohtaisesti siihen, että ne myyvät asiakkaille pääasiassa aterioita tai esimerkiksi kahvilatuotteita. Pääasiallisuutta ei valiokunnan näkemyksen mukaan ole tarkoitus arvioida yksistään perustuen esimerkiksi määrälliseen tai taloudelliseen osuuteen myynnistä, vaan punninta tulee tehdä ensisijaisesti ravitsemistoiminnan luonteen perusteella. Siten ratkaisevaa säännöksen soveltamisen kannalta ei olisi esimerkiksi alkoholijuomien osuus liikevaihdosta, vaan olennaista olisi ravintolan toiminnallisuuteen liittyen se, kokoontuvatko asiakkaat kyseiseen ravitsemisliikkeeseen pääasiassa aterioimaan omissa pöytäseurueissaan vai ovatko ravitsemisliikkeet toimintaperustaltaan sellaisia, että niiden pääasiallinen ravitsemistoiminta on alkoholijuomien myyntiä. Viimeksi mainittuihin liittyy usein muun toiminnallisuuden kautta yleisesti laajempaa ihmisten välisten sosiaalisten kontaktien ja fyysisen läheisyyden muodostumista sekä esimerkiksi tanssimista tai laulamista, jotka voivat olla merkityksellisiä tartuntataudin leviämisriskin todennäköisyyden kannalta.
Koska ratkaisevaa arvioinnin kannalta olisi ravitsemistoiminnan luonne, valiokunta toteaa, että pelkästään se, että maksusta saatavilla pidetään esimerkiksi vähäisessä määrin ruokaa, ei muuta ravitsemistoimintaa pääasiallisesti ruoan saatavilla pitämiseksi. Myöskään yksistään merkityksellistä ei olisi se, millä nimikkeellä ravitsemisliikettä kutsutaan.
Tiukimman rajoituksen piiriin kuuluisivat valiokunnan näkemyksen mukaan sellaiset ravitsemisliikkeet, jotka toimialalla mielletään käytännössä lähinnä yökerhoiksi, anniskelubaareiksi tai pubeiksi. Pienemmän rajoituksen piiriin kuuluvien ravitsemisliikkeiden ryhmään kuuluisivat sellaiset ravitsemisliikkeet, jotka alalla mielletään käytännössä esimerkiksi ruokaravintoloiksi, pizzerioiksi, hampurilaisravintoloiksi, kahviloiksi tai lounasruokaloiksi.
Koska joidenkin ravitsemisliikkeiden toiminta voi olla esimerkiksi päivällä ruokaravintolan toimintamallille perustuvaa toimintaa ja illalla pääsääntöinen toiminta on anniskelua tai ravintolan toiminta vaihtelee viikonpäivän taikka vuodenajan mukaan, valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttiin lisätään säännös, jonka nojalla ravitsemisliikkeeseen sovelletaan sen toimintaan kunakin ajankohtana sitä edellä todettua rajoitusta, johon sen toiminta kyseisenä ajankohtana liittyy.
Valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin lisätään asetuksenantovaltuus, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, millä edellytyksillä pykälän 2 momentin rajoitukset kohdentuvat ravitsemisliikkeisiin.
Koska sääntelyä edellä esitetyllä tavalla muiden kuin koronaepidemian leviämisen kannalta korkeamman riskin omaavien ravitsemisliikkeiden osalta väljennetään, kiinnittää valiokunta erityistä huomiota siihen, että asiakasmäärän rajoituksista huolimatta ravitsemistoiminnan harjoittajalla on momentissa säädetyn perussäännöksen mukainen velvollisuus huolehtia siitä, että asiakkaiden oleskelu järjestetään yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi riittävän väljästi ja asiakaspaikat sijoittuvat riittävän etäälle toisistaan. Pelkkä rajoituksen noudattaminen ei siten poista tätä velvoitetta.
Pykälän 3 momentissa säädetään aukiolo- ja anniskeluaikoja koskevista rajoituksista. Momenttiin otettaisiin perussäännös ravitsemisliikkeiden velvoitteesta lyhentää aukiolo- ja anniskeluaikoja. Säännökseen lisätään myös ne edellytykset, joiden vallitessa ravitsemisliikkeen tulee perussäännöstä noudattaa. Aukioloaikojen lyhentämisen edellytyksenä on ensinnäkin sen välttämättömyys yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Tällainen tilanne voisi olla käsillä esimerkiksi, jos aukioloaikojen ja mahdollisesti siihen liittyvän anniskelun takia asiakaskontaktit muodostuvat sellaisiksi, että etäisyys- tai hygieniavaatimuksista ei tartuntataudin leviämisen estämiseksi voida enää huolehtia. Lisäksi säännöksessä edellytettäisiin, että siinä luetellut toimenpiteet olisivat riittämättömiä kyseisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Nämä edellytykset säädettäisiin koskemaan myös säännökseen sisällytetyn asetuksenantovaltuuden käyttämistä. Tällöin ne asettavat perusteluvelvollisuuden asetusta säädettäessä. Valiokunta korostaa, että 3 momentissa mainitut kellonajat ovat aikarajoja, joiden puitteissa rajoituksia tulee säätää välttämättömyysarvioinnin pohjalta. Valiokunta toteaa, että 3 momentin sääntelyn nojalla ei edellytetä ravitsemisliikkeen harjoittajilta epidemiologiseen tietämykseen perustuvaa kykyä arvioida ja ennakoida tautitilanteen kehittymistä väestössä. Momentilla on tarkoitus luoda perussäännös ja siihen nojaava asetuksenantovaltuus, jonka nojalla annetut säännökset tarkentavat ravitsemisliikkeen harjoittajaa koskevia velvoitteita.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että ehdotetun 2 momentin ja 3 momentin asetuksenantovaltuudet ovat siten itsenäisiä, että niistä voidaan käyttää edellytysten täyttyessä joko toista tai molempia.
Pykälän 4 momentissa säädetään aluekohtaisesta välttämättömyysedellytyksestä liittyen 2 ja 3 momentin asetuksenantovaltuuksiin. Välttämättömyysedellytys tulee punnita myös liiketoiminnaltaan erityyppisten ravitsemisliikkeiden osalta erikseen samalla alueella. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että tämä punninta tulee tehdä myös kunkin rajoitustoimen osalta erikseen. Eri rajoitusten tulee siten olla alueellisesti sekä eri ravitsemisliiketyyppien osalta pykälässä säädettyjä enimmäisrajoituksia lievemmät, jolleivat enimmäisrajoitukset ole epidemian torjumisen näkökulmasta välttämättömiä.
Valiokunta ehdottaa pykälään uutta 7 momenttia, jossa säädetään polttonesteiden jakeluaseman yhteydessä toimivien ravitsemisliikkeiden osalta, etteivät niitä koske 3 momentin aukioloaikojen rajoitukset. Talousvaliokunta on lisäksi kiinnittänyt huomiota satamasta ilta-aikaan lähtevien alusten ravitsemispalveluiden vaikeutumiseen sääntelyä sovellettaessa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää perusteltuna, että nämä ravitsemisliikkeet eriytetään pykälässä todetusti muista ravitsemisliikkeistä, koska niiden toiminta poikkeaa aukioloaikojen osalta olennaisesti muista ilta- ja yöaikaan toimivista ravitsemisliikkeistä. Kyseisten ravitsemisliikkeiden aukioloaikojen rajoituksilla ei voida katsoa olevan epidemian torjunnan näkökulmasta vastaavaa merkitystä kuin muiden ilta- ja yöaikaan toimivien ravitsemisliikkeiden. Asiakkaat asioivat huoltamoiden yhteydessä toimivissa ravitsemisliikkeissä pääasiallisesti hyvin lyhytaikaisesti liittyen matkustamiseen ja tieliikenteessä tapahtuvaan kuljetustoimintaan. Niissä asiakasvolyymit ovat myös yleensä öiseen aikaan vähäisempiä, joten asiakaspaikkoihin on mahdollista sijoittautua väljemmin. Siten ne eivät tyypillisesti ole ilta- ja yöajan toiminnan suhteen rinnastettavissa epidemian torjunnan näkökulmasta suuremman riskin ravitsemisliikkeisiin. Alkoholilain 47 §:ssä säädetään kansainvälisessä liikenteessä olevien vesi- ja ilma-alusten anniskelusta. Valiokunta pitää perusteltuna mahdollistaa väljemmät aukioloajat kyseisissä ravitsemisliikkeissä.
58 b §. Ravitsemisliikkeiden valvonta ja rajoitusten edellytysten seuranta.
Valiokunta ehdottaa 3 momentin viittaussäännösten muuttamista 58 a §:ään ehdotettujen muutosten vuoksi.