Hallitus rajoittaa esityksellään merkittävästi hyvinvointialueiden itsehallintoa ja oikeutta päättää sairaala- ja päivystysverkosta alueen asukkaiden tarpeiden mukaisesti potilasturvallisuus ja palveluiden saavutettavuus turvaten. Esitys rajaa hyvinvointialueiden mahdollisuuksia ylläpitää useampaa kuin yhtä ympärivuorokautista monierikoisalaista päivystysyksikköä ja määrää siitä, millä paikkakunnilla olisi jatkossa mahdollista järjestää ympärivuorokautista perusterveydenhuollon päivystystä.  

Pidämme näin yksityiskohtiin puuttuvaa lailla säätämistä tarpeettomana ja hyvinvointialueiden itsehallintoa kohtuuttomasti rajoittavana. Pikkutarkalle laintasoiselle sääntelylle on esitetty perusteita liittyen viime kädessä riittävien terveyspalvelujen ja perusoikeuksien turvaamiseen valtion taloudellisten resurssien mahdollistamissa rajoissa, mutta katsomme, että hyvinvointialueet ovat perustamisestaan 1.1.2023 alkaen tehneet johdonmukaisia päätöksiä juuri palveluiden ja henkilöstön turvaamiseksi ja kustannuskasvun hillitsemiseksi. Toisin kuin nyt hallituksen esityksessä ehdotetun myötä tapahtuu, hyvinvointialueet ovat pystyneet päätöksenteossaan huolehtimaan palveluiden saatavuudesta ja saavutettavuudesta alueilla huomioiden myös alueiden erityispiirteet. Taloudelliset ja henkilöstöön liittyvät haasteet on pystytty hyvinvointialueiden päätöksenteossa hallitsemaan ja palveluverkkoa rakentamaan potilasturvallisuus huomioiden.  

Hallituksen esitys sairaala- ja päivystysverkon karsimiseksi jatkaa hallituksen leikkauslinjaa sote-palveluihin. Katsomme, että esitys vaarantaa sote-palveluiden ja etenkin kiireellisen hoidon saatavuuden, potilasturvallisuuden ja ihmisten välisen yhdenvertaisuuden. Hallituksen esitykselle on ministeriössä laskettu epärealistiseksi arvioitu leikkaussumma, jonka perusteet on asiantuntijakuulemisissa laajasti kyseenalaistettu. Hyvinvointialueiden itsensä laskema säästöpotentiaali esitetyille toimenpiteille ei vastaa ministeriön arvioita, mutta näitä laskelmia ei ole huomioitu, vaan vedottu kansalliseen näkökulmaan ja kokonaisarvioon. Säästöpotentiaalin mukainen leikkaus, -30,6 milj. euroa, tehdään yleiskatteellisesta rahoituksesta, eli se kohdistuu laskennallisesti kaikille hyvinvointialueille, toisin sanoen se heikentää käytännössä jokaisen hyvinvointialueen taloudellista tilannetta. 

Monierikoisalainen ympärivuorokautinen päivystys

Hallituksen esityksen seurauksena monierikoisalaista ympärivuorokautista päivystystä tai ympärivuorokautista päivystystä edellyttävää leikkaustoimintaa ei voi jatkossa järjestää Kemissä, Savonlinnassa, Oulaisissa ja Salossa sijaitsevissa sairaaloissa, eli muutos koskee Lapin, Etelä-Savon, Pohjois-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueita. Esitimme valiokunnan käsittelyssä, että toimintaa voisi jatkaa ennallaan, kuten valiokunnan asiantuntijakuulemisissa alueilta on esitetty, sekä alueiden kansanedustajien tekemissä toimenpidealoitteissa ja alueilla organisoiduissa kansalaisadresseissa ehdotettu. Myöskään Pirkanmaan hyvinvointialue, joka on aiemmin omalla päätöksellään lopettanut Valkeakosken sairaalan ympärivuorokautisen päivystyksen, ei voi käynnistää sitä enää uudelleen. Pidämme tärkeänä, että hyvinvointialueilla säilyy jatkossakin päätösvalta tehdä sairaaloiden päivystyksestä alueellisesti omat ratkaisunsa.  

Oulaisten ja Salon erikoistason päivystys johtaa myös perustason ympärivuorokautisen päivystyksen päättymiseen, koska jatkossa hyvinvointialueilla, joissa on yliopistollinen sairaala, ei olisi mahdollista perustaa useampaa kuin yksi ympärivuorokautinen yksikkö, toisin kuin nykyisin väestön palvelutarpeen niin edellyttäessä. Salon ja Oulaisten sairaalat toimivat olennaisena osana yliopistollisen sairaalan kokonaisuutta ja niiden lakkauttaminen aiheuttaa alueilla haasteita. Katsomme, että jatkossakin hyvinvointialueilla, joissa on yliopistollinen sairaala, tulee olla mahdollisuus perustaa useampi kuin yksi ympärivuorokautinen yksikkö. Kemissä ja Savonlinnassa saa hallituksen esityksen mukaan jatkossa järjestää ympärivuorokautista perusterveydenhuollon päivystystä tai vaihtoehtoisesti rajattua erikoissairaanhoidon päivystystä. Näilläkin paikkakunnilla pidämme järkevänä, että hyvinvointialue saa tehdä päivystykseen liittyvät ratkaisut niin, että alueen sairaaloiden välille voidaan kehittää järkevää työnjakoa ja turvata myös monierikoisalainen päivystys. Tätä tukee myös alueiden suuri turistien ja kausiasujien määrä. Hallituksen esityksen mukaan synnytyksiä voidaan hoitaa jatkossakin hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän päättämissä ympärivuorokautisesti päivystävissä sairaaloissa, joissa täyttyvät lakisääteiset synnytysten hoidon edellytykset. Sairaaloiden sijaintipaikkakuntia ei säädetä laissa, mutta pidämme tärkeänä, että HUS ylläpitää kielellisten oikeuksien ja palveluiden saavutettavuuden ja saatavuuden turvaamiseksi Lohjan sairaalan synnytystoimintaa. STM voi jatkossakin myöntää poikkeuslupia siihen, että synnytysten vuosittainen määrä sairaalassa ei täytä noin tuhannen synnytyksen rajaa. Pidämme tätä tärkeänä. 

Ympärivuorokautinen perusterveydenhuollon ja akuuttilääketieteen päivystys

Hallituksen esitys lopettaisi myös perusterveydenhuollon yöaikaisen päivystyksen useilla paikkakunnilla. Yöpäivystys päättyisi Pohjois-Savon hyvinvointialueella Iisalmessa ja Varkaudessa, Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella Oulaisissa sekä Varsinais-Suomen hyvinvointialueella Salossa. Kouvolan akuuttilääketieteen päivystystä rajattaisiin perustason päivystykseksi. Lisäksi Keski-Suomessa Jämsän ja Pohjois-Pohjanmaalla Raahen päivystykset ovat päättymässä hyvinvointialueiden omilla päätöksillä. Ympärivuorokautisen perusterveydenhuollon tai akuuttilääketieteen päivystyksen järjestämiseen on voinut saada poikkeusluvan, jos palvelujen saavutettavuus ja päivystyspisteiden väliset etäisyydet sitä edellyttävät eikä väestön tarvitsemia palveluja voida riittävästi turvata ensihoitopalvelun avulla. Katsomme, että poikkeuslupamenettelystä voidaan luopua, mutta jatkossakin tulee näillä, samoin kuin hallituksen esityksessä ehdotetuilla paikkakunnilla olla mahdollisuus päivystyksen järjestämiseen ja tarpeelliseksi osoittautunut akuuttilääketieteen päivystys voisi jatkua Kouvolassa. Hyvinvointialueiden tulisi voida päättää päivystyksistä. Katsomme kuitenkin, että kielellisten oikeuksien turvaamiseksi Pietarsaaressa Pohjanmaan hyvinvointialueella ja Raaseporissa HUS-yhtymässä tulee järjestää yöaikainen päivystys, jos ylläpito tukee kielellisten oikeuksien toteutumista.  

Muutosesityksistämme on äänestetty sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokouksessa, mutta sairaaloiden toimintojen supistamisista hallituksen esittämällä tavalla on päätetty hallituspuolueiden äänillä. 

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi terveydenhuollon päivystystä ja leikkaustoimintaa koskevaa lainsäädäntöä. Jatkossa kullakin hyvinvointialueella voisi olla yksi nimetyllä paikkakunnalla sijaitseva yliopistollinen sairaala tai keskussairaala, jossa saa ja on velvoite ylläpitää väestölle avointa ja sairaalan toiminnan varmistavaa monierikoisalaista ympärivuorokautista päivystystä. Uudellamaalla HUS-yhtymä voisi kuitenkin päätöksensä perusteella ylläpitää tällaisia sairaaloita useammalla kuin yhdellä paikkakunnalla. 

Laissa säädettäisiin, millä paikkakunnilla on mahdollista ylläpitää ympärivuorokautista perusterveydenhuollon päivystystä ja millä paikkakunnilla vaihtoehtoisesti rajattua ympärivuorokautista erikoissairaanhoidon päivystystä. Hallituksen esityksen mukaan monierikoisalaista ympärivuorokautista päivystystä ja siten ympärivuorokautista päivystystä edellyttävää leikkaustoimintaa ja ympärivuorokautista leikkaussalivalmiutta, ei voisi jatkossa järjestää Kemissä, Savonlinnassa, Oulaisissa ja Salossa sijaitsevissa sairaaloissa, eli muutos koskisi Lapin, Etelä-Savon, Pohjois-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueita. Myöskään Pirkanmaan hyvinvointialue ei voisi käynnistää uudelleen Valkeakosken sairaalan ympärivuorokautista päivystystä.  

Esityksessä ehdotetaan luovuttavan sääntelystä, jonka mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voi myöntää hyvinvointialueille poikkeusluvan perusterveydenhuollon ja akuuttilääketieteen ympärivuorokautisen päivystyksen ylläpitoon. Laissa säädettäisiin, millä paikkakunnilla on mahdollista ylläpitää väestölle avointa ympärivuorokautista perusterveydenhuollon päivystystä, jos asiasta sovitaan yhteistyöalueen yhteistyösopimuksessa ja muut laissa säädetyt, muun muassa henkilöstön riittävyyteen ja taloudelliseen kantokykyyn liittyvät edellytykset täyttyvät. Sääntelyssä ei jatkossa säädettäisi akuuttilääketieteen päivystyksestä. Ympärivuorokautista perusterveydenhuollon päivystystä saisi jatkossa ylläpitää Ivalossa, Kouvolassa, Kuusamossa, Pietarsaaressa ja Raaseporissa.  

Kaikissa sairaaloissa ja muissa terveydenhuollon toimintayksiköissä saisi kuitenkin edelleen ylläpitää kyseisen sairaalan tai terveydenhuollon toimintayksikön vuodeosastoilla jo olevien potilaiden potilasturvallisen hoidon kannalta tarpeellista, niin sanottua sairaalan sisäistä, ympärivuorokautista lääkäripäivystystä.  

Hallituksen esityksessä esitetään lievennettäväksi sääntelyä, jonka mukaan leikkaustoiminta, joka edellyttää leikkaussaliolosuhteita ja anestesiaa, tulee kokonaisuudessaan koota niihin sairaaloihin, joissa on monierikoisalainen ympärivuorokautinen päivystys. Laissa selkeytettäisiin myös sääntelyä siitä, millä edellytyksin leikkauksia ja muita edellä tarkoitettuja toimenpiteitä voisi hankkia yksityisiltä palveluntuottajilta. Yhteistyöalueen yhteistyösopimuksessa tulisi sopia leikkaustoiminnan hankintaan liittyvistä periaatteista. 

Hallitusohjelman lupaukset eivät toteudu

Keskustan sosiaali- ja terveysvaliokuntaryhmän mielestä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus pitäisi nähdä yli vaalikausien ulottuvana jatkumona. Kesäkuuhun 2021 saakka elettiin uusien hyvinvointialueiden lainsäädäntövaihetta, johon olivat kahdella eri hallituskaudella sitoutuneet vuorollaan kaikki eduskuntapuolueet. Eduskunta hyväksyi silloin historiallisen suurta uudistusta koskevan lainsäädännön. Lainsäädännön hyväksymisen jälkeen siirryttiin toiminnan käynnistämisvaiheeseen, jossa hyvinvointialueiden toimintaa ja palvelujen siirtoa niiden vastuulle valmisteltiin vuoden 2023 alkuun saakka. Tämän jälkeen alkoi sote-uudistuksen tärkein vaihe, jossa hyvinvointialueiden toimintaa kehitetään ja uudistetaan sosiaali- ja terveyspalveluja. Maan hallituksen tulisi olla tässä työssä hyvinvointialueiden tukena ja turvata niiden edellytykset järjestää palvelut siten, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselle asetetut tavoitteet voivat toteutua. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Orpon hallitus ei kanna tästä vastuuta.  

Orpon hallituksen hallitusohjelmassa on sovittu, että kansallisesta sairaaloiden ja päivystysten kokonaisuudesta säädetään vuoden 2024 aikana ottaen huomioon pitkät etäisyydet ja kielelliset oikeudet. Kokonaisuus valmistellaan yhteistyössä hyvinvointialueiden ja yhteistyöalueiden kanssa. Niin ikään hyvinvointialueiden mahdollisuuksia valita järjestämisvastuullaan olevien sote-palvelujen tarkoituksenmukaisin toteutustapa luvataan parantaa. Valitettavasti edellä mainitut hallitusohjelman lupaukset eivät ole toteutumassa tässäkään esityksessä. Kuten julkisesta keskustelusta olemme voineet huomata, perustuu esitys päivystävien sairaaloiden sijainneista enimmäkseen poliittisiin päätöksiin ja hallituspuolueiden omaan edunvalvontaan. Hyvinvointialueiden näkemykset on sivuutettu kokonaan ja hallitusohjelmakirjauksesta piittaamatta. 

Hyvinvointialueiden itsehallintoa kavennetaan

Hallitus kaventaa hyvinvointialueiden itsehallinnon muuttamalla terveydenhuoltolain 50 §:n 3 momentin säädöstä siten, että niillä hyvinvointialueilla, joissa on yliopistollinen sairaala, ei olisi jatkossa mahdollisuutta järjestää perusterveydenhuollon yöaikaista päivystystä alueen muissa sairaaloissa, vaikka väestön palvelutarve sitä edellyttäisi.  

Hyvinvointialueiden itsehallinnon kannalta on ongelmallisinta, että hallitus on lainsäädännöllä määrittelemässä ne paikkakunnat, missä on mahdollista ylläpitää ympärivuorokautista päivystystä ja hallitus on poistamassa kokonaan voimassa olevaan lakiin kirjatun mahdollisuuden hakea poikkeuslupaa. Näin voimakasta ja yksityiskohtiin menevää lainsäädännöllistä ohjausvallan käyttöä on vaikea käsittää monestakaan syystä. 

Hyvinvointialueilla on hallitukseen verrattuna huomattavasti parempi asiantuntemus alueensa ihmisten palvelutarpeista, alueellisista olosuhteista ja siitä kuinka palvelut tulisi järjestää. Siksi hallituksen tulisi ensisijaisesti asettaa tavoitteet puuttumatta liian syvällisesti siihen, kuinka tavoitteisiin päästään. Hallituksen esitys kaventaa nyt epätarkoituksenmukaisella tavalla hyvinvointialueen itsehallintoa ja päätösvaltaa ja puuttuu tarpeettomasti palveluiden järjestämiseen. 

Päivystysten lakkautuksista seuraukset ovat osittain epätarkoituksenmukaisia. Esimerkiksi Iisalmessa ja Varkaudessa on päivystysten lakkautuessakin edelleen laajat vuodeosastot ja kotisairaala, joten siellä tarvitaan edelleen päivystävää lääkäriä, mutta lääkäri ei saa jatkossa enää vastaanottaa kotoa tulevia päivystyspotilaita. Yöpäivystyksen lakkauttaminen Iisalmessa ja Varkaudessa vaikuttaisi hyvin kielteisesti osastohoitoon ja johtaisi Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystyksen kuormittumiseen entisestään. Valiokunnan kuulemisissa on esitetty myös potilaiden käyntimääristä eri yöpäivystysyksiköissä ristiriitaisia tietoja. 

Hallitus ei luota hyvinvointialueisiin

Hallitus kertoi kehysriihessä, että se jatkaa päivystystoimintojen järjestämisestä vuoropuhelua hyvinvointialueiden kanssa, mutta tämä on ristiriidassa toteutuneiden menettelytapojen kanssa. Jatkossa hyvinvointialueet eivät voi järjestää alueellisesti palvelujaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde on ilmaissut valmiutensa ja kykynsä järjestää perusterveydenhuollon yöaikaista päivystystä Oulaskankaan sairaalassa ja on siksi hakenut ministeriöstä poikkeuslupaa toiminnan järjestämiseksi. Lakimuutoksen myötä tämä ei olisi enää mahdollista. Esimerkiksi Lapin hyvinvointialueella toimijoilla on näytöt hyvästä kustannus- ja tuottavuuskehityksestä, päätöksentekokyvystä sekä uusien sopeutuskeinojen tunnistamisesta. Lapin hyvinvointialueen erikoissairaanhoidon talouden sopeuttaminen ja tuottavuuden parantaminen vaarantuu, mikäli lakimuutos tällaisenaan hyväksyttäisiin.  

Toisin kuin Keskusta, Orpon hallitus ei ilmeisesti luota hyvinvointialueiden omiin näkemyksiin, virkamiehiin ja luottamushenkilöihin. Keskusta ei jaa hallituksen esityksen näkemystä, että alueilla olisi ollut vaikeuksia tehdä itse päätöksiä sairaaloiden ja päivystyksen palveluverkon osalta. Hallitus päinvastoin ajaa hyvinvointialueet leikkauspolitiikallaan ahdinkoon. Kemin ja Savonlinnan sairaaloiden kohdalla vaikeudet alkoivat siitä, kun hallitus päätti poistaa kyseisten sairaaloiden erillisrahoituksen, jolla edellinen hallitus onnistui ratkaisemaan kahden sairaanhoitopiirin välisen kiistan. 

Yhdenvertaisuus ei toteudu sairaaloiden välillä

Sairaalaverkkoesityksessä ei kohdella tarkastelussa olevia sairaaloita ja niiden alueella asuvia palveluja käyttäviä ihmisiä yhdenvertaisesti väestömäärän, etäisyyden, palvelujen saavutettavuuden, potilasturvallisuuden, palvelutarpeen ja taloudellisten laskelmien perusteella.  

Hallitus teki kehysriihen jälkeen poliittisen paineen kasvettua Kouvolan Ratamokeskuksen päivystyksestä kehysriihessä sovitusta päätöksestä poikkeavan päätöksen. Päätöstä perusteltiin julkisesti etäisyydellä toiseen päivystykseen ja alueen väestöpohjalla. Kouvolan päivystyksestä on matkaa 55 kilometriä Kotkaan ja kielellisin perustein säilytetystä Pietarsaaren päivystyksestä on yhtä lailla ruotsin kielellä palveluja tarjoamaan kykenevään Kokkolan päivystykseen 36 kilometriä. Mikäli eri sairaaloiden toimintoja tarkasteltaisiin yhdenvertaisin perusteluin, olisi perusteltua säilyttää palvelut nykyisellään myös niissä sairaaloissa, joista hallitus on ajamassa nyt alas päivystys- ja leikkaustoimintaa. HUS-yhtymän tulisi sen sijaan ylläpitää synnytystoimintaa Lohjan sairaalassa sekä kielellisten oikeuksien toteutumisen, että turvallisten synnytyspalveluiden saavutettavuuden näkökulmasta. Länsi-Uudenmaahan kuuluvasta Hangosta on 120 kilometrin matka Espooseen Jorvin sairaalaan.  

Oulaisissa sijaitsevasta Oulaskankaan sairaalasta on Oulun yliopistollisen sairaalan päivystykseen matkaa 100 kilometriä. Kouvolan väestöpohja on noin 80 000 asukasta ja Oulaskankaan sairaalaan alueen väestöpohja on 126 000 asukasta. Oulaskankaan sairaalan ympärivuorokautisen päivystyksen lakkauttaminen tarkoittaisi esimerkiksi Pyhäjärveltä 180 kilometrin matkaa lähimpään ympärivuorokautiseen päivystykseen.  

Savonlinnan seudulla välimatkat ovat pitkiä järvisaariston vuoksi. Savonlinnan väestöpohjan kohdalla on välttämätöntä huomioida myös runsas vapaa-ajan asukkaiden määrä. Etelä-Savon maakunnassa on vapaa-ajan asuntoja noin 50 000 ja kausiasukkaiden määrä on merkittävä, kesäaikana alueen väestö 2—3 kertaistuu. Korona-ajan jälkeen ja väestön ikääntyessä viipymät vapaa-ajan asunnolla ovat pidentyneet jopa kuuteen kuukauteen.  

Vaikka Savonlinnan alueella viipyy paljon vapaa-ajan asukkaita, ei heitä ole huomioitu kotikunnan mukaan perustuvaan asukaslukulaskentaan, jonka perusteella myös hyvinvointialueiden rahoitus lasketaan. Lisäksi erityisesti kesällä myös matkailu lisää väestönmäärää alueella. Savonlinna on väestöpohjaltaan myös yksi Suomen ikääntyneimmistä. Päivystys ja kiireellinen hoito on edellä kuvattujen tekijöiden vuoksi mitoitettava huomattavasti yli oman väestön tarpeen. Tämä puoltaa toimivan monierikoisalaisen ympärivuorokautisen päivystyksen mahdollistamista myös Savonlinnassa. Savonlinnassa myös harjoittelee ja erikoistuu Itä-Suomen yliopistossa opiskelevia lääkäreitä. 

Iisalmen yöpäivystyksestä matkaa Kuopion yliopistolliseen sairaalaan on 90 kilometriä ja matka on lähes sama Varkaudesta Kuopioon. Pohjois-Savon maakunnan laitamilta Kuopion yliopistolliseen sairaalaan on matkaa yli 150 kilometriä. Varkaudessa ja Iisalmessa on sairaaloiden ympärillä molemmissa noin 50 000 asukkaan väestöpohja.  

Lapin hyvinvointialueella raskaan kirurgian saatavuus todennäköisesti heikentyisi, kun pohjoiselta sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueelta poistuisi kaksi raskasta kirurgiaa tuottavaa sairaalaa, Kemi ja Oulaskangas, ja erityisesti Pohjois-Pohjanmaan jonotilanne on jo nyt heikko. Lakimuutos tarkoittaisi toiminta- ja kustannustietoon pohjautuen 1 900 raskaan leikkaustoimenpiteen ja näihin liittyvän hoitojakson siirtämistä Kemistä Rovaniemen sairaalayksikköön ja vastaavasti Rovaniemen 1 000 päiväkirurgisen toimenpiteen, joiden tueksi ei tarvita ympärivuorokautista päivystystä, siirtämistä Rovaniemeltä Kemiin, jotta raskas kirurgia mahtuu Rovaniemen leikkaussalikapasiteettiin. Esitys muuttaa siten todennäköisesti molempien sairaaloiden palveluvalikoimaa. 

Salo olisi lain toteutuessa Suomen ylivoimaisesti suurin kaupunki (51 100 asukasta) ja seutukuntakeskus, jossa ei ole ympärivuorokautista väestölle avointa päivystystä. Salon keskustaajaman väkiluku ja Tyks Salon sairaalan päivystysalueen väestömäärä ovat suurempia kuin Kemin, Savonlinnan ja Pietarsaaren vastaavat väestömäärät, mutta näissä edellä mainituissa kaupungeissa päivystystoiminta saisi jatkua. 

Henkilöstön saatavuus voi vaarantua

Hallitus on perustellut päivystystoiminnan keskittämistä henkilöstön saatavuuden helpottamisella. Hyvinvointialueilla on käytännössä havaittu, että keskittämisen seurauksena voikin olla paheneva henkilöstöpula. Esityksen tavoitteena on turvata riittävä henkilökunta keskussairaaloihin. Valiokunnan kuulemisissa tai hallituksen esityksessä ei ole esitelty toimia, jolla tämä tavoite saavutetaan tai selvitystä siitä, mikä varmistaa, että henkilökunta siirtyisi lakkautettavista yksiköistä keskussairaaloihin. Valiokunnan kuulemisien perusteella vaikuttaisi päinvastoin siltä, että henkilökunta ei tule siirtymään sairaaloihin, joihin päivystystoiminta tullaan keskittämään.  

Päivystystoiminnan keskittäminen ja sairaalan profiilin muutos tulee vaikuttamaan henkilöstön saatavuuteen kielteisesti. Esimerkiksi Oulaskankaan päivystyksen ja sairaalan toimintojen epävarma tulevaisuus on jo nyt johtanut siihen, että terveydenhuollon ammattilaiset ovat alkaneet siirtyä muihin sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviin tai muihin töihin eivätkä monet heistä tule siirtymään sadan kilometrin päähän Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Samaa liikehdintää on ilmennyt myös muissa tarkastelun alla olevissa yksiköissä.  

Lapin hyvinvointialueella henkilöstön tarve kasvaisi muutosten myötä noin 30 henkilötyövuotta. Lapin hyvinvointialueella on jo omin päätöksin keskitetty toiminnat, jotka voidaan toteuttaa Lapin keskussairaalassa ilman lisäresursseja. Lakimuutoksen jälkeen siellä jouduttaisiin lisäämään henkilöstöä saman verran kuin Länsi-Pohjalla vähenisi lakimuutoksen seurauksena. Henkilöstön tarpeen osalta Lapin hyvinvointialueen esimerkki osoittaa hyvinvointialueen kyvyn tehdä itse päätöksiä toimintojen keskittämisestä, mistä ei synny tarvetta lisäresurssille. 

Tyks Salon sairaalan etuna on tiivis integraatio yliopistosairaalaan ja se, ettei vuokratyövoimaa tai ulkoistuksia ole erikoissairaanhoidossa tarvittu. Henkilökunta on ollut Salossa poikkeuksellisen sitoutunutta. Jos lakiesitys toteutuu, tämä osaaminen ja sitoutuminen menetetään. Myös Salossa yöpäivystyksen lakkautuksella olisi erittäin negatiiviset vaikutukset lääkärien ja myös sairaanhoitajien erikoistumiseen ja koulutusmahdollisuuksiin. 

Esitys uhkaa huoltovarmuutta ja elinvoimaa

Keskusta korostaa, että kattava sairaalaverkko on merkittävä huoltovarmuuskysymys koko Suomelle. Tämä näkökulma pitäisi ottaa huomioon tehtäessä päätöksiä palveluverkosta. Huoltovarmuus korostuu erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Esimerkiksi Savonlinnan sairaala sijaitsee 40 kilometriä Venäjän rajalta. Onkin välttämätöntä ja myös turvallisuuspoliittisesti tärkeää, että rajaseudulla on toimivia sairaaloita. 

Myös elinkeinoelämä on huolissaan sairaalaverkon keskittymisestä. Sairaalaverkon heikennyksillä nähdään olevan merkittäviä ja pitkäaikaisia heijastusvaikutuksia sekä yritystoimintaan että koko alueen houkuttelevuuteen. Työnantaja tarvitsee hyvinvoivalle henkilöstölleen toimivat ja saavutettavat sosiaali- ja terveyspalvelut.  

Ympärivuorokautinen päivystys koetaan olennaiseksi turvaksi alueella asuville yritysten työntekijöille. Esimerkiksi Iisalmen ja Varkauden seudun suuret vientiyritykset tuovat Suomen kansantalouteen jopa 1,5 mrd. euron vientitulot. Yritykset ja henkilöstö ovat huolissaan palveluiden heikkenemisestä ja turvallisuuden tunteen vähenemisestä. 

Esityksen kustannusvaikutusten arviointi on puutteellista

Esityksen kokonaisvaikutusten arviointi on ollut puutteellista muun muassa sen osalta, miten jäljelle jäävät yhteispäivystykset kykenevät hoitamaan lisääntyvät päivystystehtävänsä ja millaisia investointeja päivystysten lakkautusten vuoksi tapahtuva operatiivisen toiminnan siirto vaatii. Säästöpotentiaali on yksinkertaisesti laskettu tavalla, joka ei vastaa hyvältä lainvalmistelulta edellytettävää huolellisuutta ja tarkkuutta. 

Jäljelle jäävien YTA-alueiden yhteispäivystysten kuormitus tulee lisääntymään. Nämä päivystykset ovat kuulemisten perusteella jo nyt kuormittuneita. Esimerkiksi Oulun yliopistollinen sairaala joutuu tulevaisuudessa ottamaan vastaan asiakkaita Raahesta, Oulaskankaan alueelta ja Kemistä, ja Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystys puolestaan Iisalmesta ja Varkaudesta, jos näistä sairaaloista loppuvat omat yöaikaiset päivystykset. Kuljetusten matkakustannukset kasvavat ja potilasturvallisuus heikkenee. Yliopistollisten sairaaloiden päivystykset ovat jo nyt usein ruuhkaisia ja on uhkana, että tilanne vaikeutuu potilasmäärän kasvaessa. 

Etelä-Savon hyvinvointialueen Eloisan alueelle muodostuisi Savonlinnan sairaalan heikennyksien myötä merkittävä riski kustannusten kasvulle. Matkojen pidentyessä ensihoidon kustannukset nousevat. Samalla Mikkelin keskussairaalaan tarvittavien lisätilojen peruskorjauksen tai rakentamisen investointipaine kasvaa. 

Hallituksen esityksen mukaan sairaalaverkkoratkaisun myötä ensihoidon kustannukset nousevat maan kattavasti 7,6 milj. euroa. Samaan aikaan kelakorvattavien kyytien kustannusten arvioidaan koko maassa kasvavan vain 240 000 euroa. Kelakyytien kustannusnousu arvioidaan hämmästyttävän pieneksi. Osin tämän johtunee siitä, että merkittävä osa kustannusten noususta jää palveluita käyttävien ihmisten itse maksettavaksi. 

Kustannusten ja hoidonlaadun kannalta on tärkeää tunnistaa ja vahvistaa jo nykyisten sairaaloiden erikoisosaamista. Alueellisen erikoisosaamisen hyödyntäminen on koko järjestelmän etu. Savonlinnan ja Länsi-Pohjan keskussairaaloiden osaaminen tekonivelleikkauksissa on korkeatasoista ja niiden molempien infrastruktuuri on rakennettu vastaamaan juuri tämän kaltaiseen toimintaan. Vaikutuksia olisi myös hoitoon pääsyn näkökulmasta, sillä Itä-Suomen yhteistoiminta-alueella, kuten koko Suomessa on jo nyt kohtuuttoman pitkät jonotusajat erityisesti ortopedisiin leikkauksiin. 

Tyks Salon sairaalan alasajo olisi Oulaisten sairaalan ohella rajuin tämän lain aiheuttamista muutoksista, koska sairaalan monierikoisalainen ympärivuorokautinen päivystys muutettaisiin suoraan osavuorokautiseksi kiirevastaanotoksi. Salossa rakennetaan tällä hetkellä 60 milj. euron arvoisia uusia sairaalarakennuksia, joita suunniteltiin myös erikoissairaanhoidon käyttöön. Lain toteutuessa Tyks Kantasairaalan kuormittuminen on erittäin merkittävä uhka, koska Tyks Kantasairaala ja Tyks Salon sairaala eivät voisi enää jakaa erikoissairaanhoitoa vaativia potilaita nykyisellä tavalla. Siksi Salossa saatettaisiin joutua jatkossa hoitamaan myös sellaisia vuodeosastopotilaita, joiden ei kuuluisi olla hoidettavana terveyskeskussairaalan tasoiseksi muuttuneessa yksikössä. 

Verrokkisairaaloiden siirtyvien toimintojen on laskettu olevan 35 prosenttia kaikesta sairaalatoiminnasta. Salon kohdalla osuus on liioiteltu. Salosta Tyks Kantasairaalaan siirtyvien toimintojen osuus olisi 20 prosentin luokkaa. Kirurgian siirtämisestä aiheutuvat säästöt ovat siis kyseenalaiset Salon osalta.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle ei ole pyynnöistä huolimatta toimitettu sairaaloiden toimintojen muutoksista tai yöpäivystysten lakkautuksista yksikkökohtaisia säästölaskelmia. On mahdoton hyväksyä lakkautuksia, jos säästöjä ei pystytä konkreettisesti yksikkökohtaisesti esittämään. Hyvinvointialueet ovat teettäneet hallituksen suunnitelmista omia laskelmia. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemisissa ei ole pystytty osoittamaan alueiden omien säästölaskelmien paikkansa pitämättömyyttä. Valiokunnalle on todettu, että Kouvolan päivystyksen lakkautuspäätös peruttiin Kymenlaakson hyvinvointialueen teettämien ja ministeriölle toimittamien laskelmien johdosta, jotka osoittavat, ettei päivystyksen lakkautuksesta synny säästöjä. Hämmennystä herättää, miksi muiden hyvinvointialueiden laskelmilla ei ole ollut vastaavaa vaikutusta. 

Valtioneuvosto vastaa siitä, että suomalaiset saavat tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut. Hyvinvointialueet ovat käytännön arjessa vastuussa siitä, että palveluja tarvitsevat ihmiset saavat tarvitsemaansa hoitoa. Hallituksen esitys kaventaa hyvinvointialueiden mahdollisuuksia järjestää ja tuottaa ihmisten tarvitsemat palvelut kustannustehokkaasti. Sairaalaverkon karsiminen tarkoittaa hyvinvointialueilla mitä todennäköisemmin huomattavia lisäinvestointeja jäljelle jääviin sairaaloihin ja lisääntyviä kustannuksia kasvavien ensihoidon kuljetusten vuoksi. Myös palveluja tarvitsevien ihmisten kustannukset kasvavat, kun palveluja keskitetään kauemmaksi niiden käyttäjistä. 

Hallituksen esityksessä myönnetään, että hallituksen esityksen vaikutusten arviointi osoittautui varsin haasteelliseksi. Hyvinvointialueiden arviot vaikutuksista poikkeavat myös hallituksen esittämistä arvioista. Varmaa on vain se, että hallitus tulee leikkaamaan tämän esityksen perusteella hyvinvointialueiden rahoitusta vuonna 2026 yhteensä 30,6 milj. eurolla. Rahoituksen leikkaus vaarantaa hallituksen tekemien useiden muiden hyvinvointialueiden rahoitukseen kohdistuvien leikkausten ohella hyvinvointialueiden edellytyksiä järjestää ihmisille heidän tarvitsemansa perustuslain mukaiset riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Keskusta ei siksi voi hyväksyä sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistuvia leikkauksia eikä tätä esitystä, jolla vaarannetaan palveluiden järjestäminen ja kavennetaan hyvinvointialueiden päätösvaltaa palveluiden järjestämisessä.