Uudistuksen tavoitteet
Hallituksen esityksen tarkoituksena on uudistaa perhevapaat pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti sekä panna täytäntöön niin sanottu työelämän tasapaino -direktiivi. Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi sairausvakuutuslakia (1224/2004), työsopimuslakia (55/2001) ja varhaiskasvatuslakia (540/2018). Lisäksi muutoksia ehdotetaan lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annettuun lakiin (1128/1996), työttömyysturvalakiin (1290/2002) ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista annettuun lakiin (1503/2016) sekä yhteensä 24 muuhun lakiin.
Esityksen tavoitteena on edistää hoitovastuun ja vanhempainvapaiden jakautumista nykyistä tasaisemmin molempien vanhempien kesken. Lisäksi tavoitteena on edistää erilaisten perhemuotojen yhdenvertaista kohtelua vanhempainpäivärahajärjestelmässä ja lisätä perhevapaajärjestelmän joustavuutta siten, että perheiden erilaiset tarpeet vapaiden ja päivärahojen käytössä huomioidaan.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää erittäin tärkeinä nyt käsiteltävänä olevan esityksen tavoitteita ja kannattaa lakiehdotusten hyväksymistä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on vanhempainvapaisiin liittyviä muutoksia käsitellessään todennut (StVM 40/2016 vp), että vanhempainvapaajärjestelmää tulee kehittää niin, että perheiden erilaiset elämäntilanteet huomioidaan yhdenvertaisella tavalla.
Sekä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta että sivistysvaliokunta ovat lausunnoissaan suhtautuneet myönteisesti uudistuksen toteuttamiseen. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää ehdotettua perhevapaauudistusta merkittävänä uudistuksena sukupuolten tasa-arvon kannalta ja katsoo, että muutokset ovat oikeansuuntaisia ja tärkeitä askeleita kohti perhevapaiden ja hoivavastuun nykyistä tasapuolisempaa jakautumista sukupuolten kesken. Myös sivistysvaliokunta pitää esityksen tavoitteita tärkeinä ja korostaa uudistuksen toteuttamisen tukemista riittävin toimenpitein, jotta esityksen tavoitteet saavutetaan mahdollisimman hyvin.
Esityksen keskeiset vaikutukset lasten ja perheiden hyvinvointiin, hoitovastuun jakautumiseen, sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja työelämään riippuvat pitkälti siitä, miten vanhemmat jatkossa tulevat käyttämään vanhempainpäivärahoja ja vanhempainvapaita ja missä määrin vapaiden käyttö jakautuu nykyistä tasaisemmin molempien vanhempien kesken. Uudistuksen arvioidaan lisäävän julkisen talouden menoja vuositasolla noin 80 miljoonalla eurolla. Uudistuksen nettotyöllisyysvaikutukset arvioidaan vähäisiksi.
Vanhempainrahaa koskevat muutokset
Esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi sairausvakuutuslain mukainen vanhempainpäivärahajärjestelmä kokonaisuudessaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää hyvänä, että sukupuoleen sidotuista äitiys- ja isyysrahakäsitteistä luovutaan ja vanhempainpäivärahoja ovat jatkossa erityisraskausraha, raskausraha ja vanhempainraha. Lastenhoidon tukiin, kuten kotihoidon ja yksityisen hoidon tukeen, esitetään tehtäviksi vanhempainpäivärahajärjestelmän muutoksista aiheutuvat välttämättömät muutokset, mutta muutoin tuet säilyvät nykyisen kaltaisina.
Vanhempainpäivärahapäivien määrä. Vanhempainpäivärahapäivien kokonaislukumäärä lisääntyy nykyisestä 317 päivästä eli noin 12,5 kuukaudesta 360 päivään eli noin 14,5 kuukauteen. Vanhempainrahaa maksetaan yhden lapsen perusteella yhteensä 320 arkipäivältä. Monikkoperheet on esityksessä huomioitu siten, että toisesta lapsesta ja sitä seuraavasta lapsesta maksetaan 84 ylimääräistä vanhempainrahapäivää lasta kohden. Raskaana olevalle maksetaan ennen vanhempainrahaoikeuden alkua raskausrahaa 40 arkipäivältä.
Vanhempainvapaiden ja hoitovastuun nykyistä tasapuolisempaan jakautumiseen pyritään kiintiöimällä vanhempainrahapäivät nykyistä tasaisemmin molemmille vanhemmille. Jos lapsella on kaksi vanhempainrahaan oikeutettua vanhempaa, jakautuvat vanhempainrahat puoliksi vanhempien kesken, eli kummallakin vanhemmalla on oikeus käyttää 160 vanhempainrahapäivää. Vanhempi voi luovuttaa omasta vanhempainrahakiintiöstään enintään 63 vanhempainrahapäivää toiselle vanhemmalle tai muulle huoltajalle, omalle puolisolle tai toisen vanhemman puolisolle. Jos taas lapsella on vain yksi vanhempainrahaan oikeutettu vanhempi, hän voi käyttää yksinään koko lapsikohtaisen kiintiön eli 320 päivää. Näin ollen yhden vanhemman perheiden vanhempainrahapäivien määrä lisääntyy merkittävästi nykyisestä. Kun vanhemman oma päivärahakiintiö on täynnä, vanhempi voi saada kotihoidon tukea eli kotihoidon tuki voi alkaa aikaisintaan lapsen ollessa noin kuuden kuukauden ikäinen.
Uudistus ei vaikuta merkittävästi äidin nykyisin käytössä oleviin vanhempainpäivärahapäiviin, koska perheen niin halutessa äidillä on edelleen mahdollisuus nykyisen pituiseen perhevapaaseen. Toisen vanhemman vanhempainrahakausi sen sijaan pitenee nykyisestä. Uudistuksen jälkeen toisen vanhemman kiintiö on 160 arkipäivää, ja vaikka hän siirtäisi kiintiöstään 63 päivää toiselle vanhemmalle, jäljelle jäävä 97 arkipäivää (noin 16 viikkoa) on melkein kaksi kuukautta nykyistä isän kiintiötä pidempi. Uudistus kannustaa näin ollen jakamaan perhevapaita, koska oman kiintiön käyttäminen lisää perheen vanhempainpäivärahojen kokonaismäärää.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää vanhempainpäivärahojen kiintiöimistä molemmille vanhemmille oikeasuuntaisena uudistuksena vapaiden ja hoivavastuun jakautumisen lisäämiseksi. Vanhempainrahakauden pidentäminen ja sen jakaminen nykyistä tasaisemmin vanhempien kesken edistää erityisesti lapsen oikeutta molempien vanhempien hoivaan ja perheiden hyvinvointia sekä vanhempien tasa-arvoa. Vanhempien hoivavastuu lapsen elämän alkuvaiheessa edesauttaa lapsen ja vanhemman välisen läheisen suhteen muodostumista. Vanhempainpäivärahakauden pidentäminen parantaa myös pienten lasten perheiden toimeentuloa. Hoivavastuun tasaisemmalla jakautumisella on myönteinen vaikutus myös laajemmin koko yhteiskunnassa. Uudistuksen pitkän aikavälin tavoitteena onkin yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon vahvistaminen työelämässä ja sukupuolten välisten palkkaerojen pienentäminen.
Valiokunta korostaa perhevapaiden merkitystä erityisesti lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta. Vanhempien läsnäololla on olennainen merkitys lapsen hyvinvoinnille ja kasvulle. Perhevapaauudistus edistää siten lapsen oikeuksien toteutumista.
Valiokunta pitää hyvänä, että esityksessä on otettu poikkeussäännöksin huomioon tilanteet, joissa toisen vanhemman on tosiasiallisesti mahdotonta hoitaa lasta ja käyttää hänelle kiintiöityjä vanhempainrahapäiviä esimerkiksi sairauden, vamman tai vankeusrangaistuksen vuoksi. Näissä tilanteissa on toisella vanhemmalla oikeus yksinään käyttää kaikki 320 vanhempainrahapäivää.
Perheen käytettävissä oleva vanhempainrahakauden pituus ei kuitenkaan pitene nykyisestä niissä tilanteissa, joissa toinen vanhempi jättää kiintiönsä käyttämättä muusta syystä kuin laissa määritellyissä poikkeustilanteissa. Tällä hetkellä äidit pitävät edelleen 90 prosenttia vanhempainvapaapäivistä, vaikka vanhempainpäivärahajärjestelmään tehdyillä uudistuksilla on pyritty edistämään isien vanhempainvapaiden käyttöä. Myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa lausunnossaan, että isien vapaiden käyttö lisääntyy todennäköisimmin niissä sosioekonomisissa ryhmissä, joissa isät jo tällä hetkellä käyttävät vapaitaan. Hallituksen esityksen perustelujen (s. 46) mukaan isien perhevapaita käytetään enemmän korkeasti koulutetuissa ja taloudellisesti hyvin toimeentulevissa perheissä, kun taas vähemmän isyysvapaita käytetään pienituloisissa ja matalan koulutustason perheissä. Myös työelämän ulkopuolella oleminen, äidin työsuhteen puuttuminen lapsen syntyessä tai isän yrittäjyys ennustavat isien vapaiden käyttämättä jättämistä.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tavoin sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, etteivät esimerkiksi koulutustasoon, sosioekonomiseen asemaan, tulotasoon, työmarkkina-asemaan tai syntyperään liittyvät erot isien vapaiden käytössä kasva entisestään, ja katsoo, että uudistuksen vaikutuksia vapaiden käyttöön ja jakautumiseen tulee seurata. Lainsäädännön uudistamisen ja seurannan lisäksi perhevapaiden ja hoivavastuun tasaisempaa jakautumista tulee sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemyksen mukaan edistää asennetyöllä työelämässä ja laajemmin yhteiskunnassa, jotta uudistuksen tavoite lasten ja perheiden yhdenvertaisuudesta toteutuu.
Valiokunta pitää erittäin myönteisenä, että vanhempainrahaa voi esityksen mukaan käyttää nykyistä huomattavasti joustavammin perheen tilanteen ja tarpeiden mukaan sopivina ajankohtina ja jaksoina siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta tai adoptiolapsen hoitoon ottamisesta on kulunut kaksi vuotta. Tämä helpottaa erityisesti yrittäjien, itsensä työllistäjien, työttömien ja opiskelijoiden mahdollisuuksia käyttää vanhempainrahaa. Vanhemmat voivat myös vuorotella lapsen hoidossa tai tehdä osa-aikatyötä tai saada osittaista vanhempainrahaa. Myös raskausraha-ajanjakson voi aloittaa nykyistä joustavammin aikaisintaan 30 päivää ja viimeistään 14 päivää ennen laskettua aikaa. Valiokunta katsoo, että joustavuuden lisääminen tukee perheiden mahdollisuuksia tehdä ratkaisuja perheen ja lapsen yksilöllistä tarpeista lähtien ja lapsen etu huomioon ottaen.
Joustavuuden lisääntymisestä huolimatta vanhempien mahdollisuutta pitää vanhempainvapaata yhtä aikaa rajoitetaan lakiesityksessä edelleen 18 päivään. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että tietyissä tilanteissa, kuten ensimmäisen lapsen syntymän tai vauvan terveydellisten haasteiden vuoksi, vanhempien yhtäaikainen kotonaolo esitettyä 18 päivää pidempään voisi olla perheen hyvinvoinnin edistämiseksi perusteltua. Valiokunta kuitenkin katsoo, että tällaisten erityistilanteiden sääntely tyhjentävästi on haastavaa ja tapauskohtaisen harkinnan varaan jäävä sääntely voisi johtaa toimeenpanossa tulkintaongelmiin ja mahdollisesti epäyhdenvertaiseen käytäntöön. Yhteisen ajan pidentäminen kaikissa tilanteissa vähentäisi puolestaan vanhemman itsenäisesti pitämiä vanhempainrahapäiviä, mikä on vastoin esityksen tavoitetta hoitovastuun tasaisesta jakautumisesta.
Erilaiset perhemuodot. Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksessa on pyritty ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon erilaiset perhemuodot. Vanhempainrahapäiviä on lasta kohden käytössä yhtä paljon riippumatta vanhempien sukupuolesta tai siitä, onko kyseessä biologinen vai adoptiolapsi tai onko lähi- vai etävanhempi. Vanhempainrahapäiviä on yhtä paljon myös riippumatta siitä, onko lapsella yksi vanhempainrahaan oikeutettu vanhempi vai kaksi vanhempaa. Avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten ja heidän vanhempiensa tilanteen turvaamiseksi myös vanhemmuuden tunnustanut henkilö voi saada vanhempainrahaa lapsen syntymän yhteydessä neljän kuukauden ajan, vaikka vanhemmuutta ei vielä ole vahvistettu. Jos vanhemmuutta ei tuona aikana vahvisteta, lapsen ainoalla juridisella vanhemmalla on oikeus kaikkiin jäljellä oleviin vanhempainrahapäiviin. Niin sanottujen sosiaalisten vanhempien asema ja lapsen mahdollisuus saada hoivaa myös heiltä on turvattu siten, että huoltajavanhempi voi luovuttaa omia vanhempainrahapäiviään esimerkiksi puolisolleen tai toisen huoltajan puolisolle.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että vanhempainrahaoikeuden sitominen lapsen huoltajuuteen ja vanhemmuuteen ei ota riittävästi huomioon erilaisia perhemuotoja. Asiantuntijalausunnoissa katsotaan myös, että vanhempainrahapäiviä tulisi voida luovuttaa myös esitettyä laajemmalle henkilöryhmälle eli kaikille lapsen tosiasiallisille vanhemmille, jotka vastaavat lapsen hoidosta.
Valiokunta toteaa, että esityksessä ehdotetaan laajennettavaksi nykytilaan nähden huomattavasti sitä henkilöpiiriä, jotka vanhempainrahaa tai -vapaata voivat saada. Valiokunta pitää tärkeänä, että lainsäädännössä on mahdollisimman yksiselitteisesti ja selkeästi säännelty, kenellä on oikeus jäädä työstään vapaalle lapsen hoidon vuoksi ja kenellä on oikeus etuuteen tältä ajalta, jotta oikeus etuuteen ja vapaaseen ei jää toimeenpanijan tai yksittäisen työnantajan tapauskohtaiseen harkintaan. Lisäksi sääntelyn tulee koskea yhdenvertaisesti kaikenlaisia perhemuotoja ja soveltua erilaisiin tilanteisiin. Valiokunta pitää siten perusteltuna hallituksen esityksen mukaista rajausta, mutta pitää kuitenkin tarpeellisena, että uudistuksen vaikutuksia eri perhemuotojen vanhempainvapaiden käyttöön seurataan. Lisäksi valiokunta pitää tarpeellisena selvittää, miten uudistus vaikuttaa yhteishuoltajuuksien määrään sekä huoltajuuden vahvistamiseen ja tulisiko vanhempainrahaa voida maksaa neljä kuukautta pidemmältä ajalta henkilölle, jonka vanhemmuutta ei ole järjestelmän viivästysten vuoksi voitu tunnustaa.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille, että raskausrahaa vastaavaa odotusrahaa tulisi maksaa adoptioperheille. Uudistuksessa adoptioperheiden vanhempainrahapäivien määrä nousee vastaavasti, kuten muilla perheillä, mutta heillä ei ole enää oikeutta pidempään vanhempainrahakauteen, kuten heillä on nykyisessä vanhempainpäivärahajärjestelmässä kompensaationa siitä, että adoptioäiti ei ole oikeutettu äitiysrahaan. Valiokunta korostaa, että uudistuksen vaikutuksia adoptioperheisiin tulee seurata.
Vanhempainpäivärahojen määräytyminen. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo lausunnossaan, että vanhempainpäivärahan määräytyminen vanhempainpäivärahan maksua edeltävän vuoden tulojen perusteella voi tietyissä tilanteissa olla epäedullinen erityisesti henkilöille, joiden työn tekemiseen raskaudella on vaikutusta. Raskaana olevan henkilön tulot voivat siten pienentyä ajalla, jolta vanhempainpäiväraha lasketaan.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on päivärahojen määräytymistä koskevaa esitystä käsitellessään (HE 296/2018 vp) pitänyt tärkeänä, että uudistuksen vaikutuksia eri tuloluokkiin ja erityisryhmiin kuuluvien vakuutettujen päivärahan määriin seurataan, vaikka tuolloin esityksen vaikutusarviossa muutosten arvioitiin olevan vähäisiä (StVM 31/2018 vp). Valiokunta toistaa aikaisemman näkemyksensä seurannan tarpeellisuudesta ja pitää tärkeänä, että erityisesti muutoksen vaikutusta raskaana olevien henkilöiden vanhempainpäivärahojen määrään selvitetään.
Esityksessä ehdotetaan, että raskausrahaa ja molemmille vanhemmille 16 ensimmäistä arkipäivää maksettavaa vanhempainrahaa maksetaan korotettuna, kuten nykyisin äitiysrahan ensimmäiset päivät. Jos yksi vanhempi, esimerkiksi yksinhuoltaja, pitää kaikki vanhempainrahapäivät, hän ei saa korotettua päivärahaa kahden vanhemman päivärahakauden edestä, vaan korotettua vanhempainrahaa maksetaan 16 päivältä. Jos yksinhuoltajavanhempi kuitenkin luovuttaa vanhempainrahapäiviä toisen henkilön, esimerkiksi puolisonsa, käyttöön, myös hän saa 16 ensimmäistä päivää korotettuna.
Valiokunta pitää välttämättömänä, että uudistuksen vaikutuksia seurataan niiden yksinhuoltajaperheiden asemaan, joissa oikeus korotettuun päivärahakauteen on lyhyempi kuin kahden vanhemman perheissä. Valiokunta katsoo, että tarvittaessa tulee tehdä muutoksia yksinhuoltajaperheiden aseman parantamiseksi.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että vanhempainrahan korotus ei kannusta isiä riittävästi pitämään itsenäisiä vapaita, koska korotus kohdentuu kolmelle ensimmäiselle vapaaviikolle, joita käyttää jo nyt valtaosa isistä yhtä aikaa äidin kanssa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemyksen mukaan isien itsenäisen hoitovastuun kannustamiseksi voisi olla perusteltua maksaa korotettua päivärahaa vain niiltä päiviltä, joita ei pidetä yhtä aikaa toisen vanhemman kanssa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan muutoksella olisi kuitenkin seurannaisvaikutuksia työnantajille perhevapaista aiheutuviin kustannuksiin, koska työnantajalle palkallisen ajan vapaan ajalta maksettavan päivärahan määrä vähenisi.
Työlainsäädännön mukaiset vapaat
Vanhempainpäivärahajärjestelmän uudistamisen lisäksi esityksessä ehdotetaan tehtäviksi työsopimuslain perhevapaita koskeviin säännöksiin sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahasääntelyn edellyttämät muutokset sekä työelämän tasapaino -direktiivin täytäntöönpanosta johtuvia muutoksia. Työsopimuslaissa ehdotetaan säädettäväksi myös uudesta omaishoitovapaasta.
Vanhempainvapaajaksot. Uudistuksen jälkeen työntekijällä on oikeus saada vanhempainvapaata, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta, ja jaksojen määrää lisätään nykyisestä kahdesta jaksosta neljään jaksoon. Jakson minimipituus on edelleen 12 arkipäivää. Uudistus joustavoittaa vanhempainvapaiden käyttöä etenkin äidin osalta, koska myös äiti voi uudistuksen jälkeen pitää vanhempainvapaata useammassa jaksossa.
Valiokunta toteaa, että esitetyistä muutoksista huolimatta vanhempainvapaiden käytön joustavuus on monikkoperheiden kohdalla työsopimuslaissa rajallisempaa kuin sairausvakuutuslain mukaisten päivärahojen käyttö. Sairausvakuutuslain perusteella vanhemmalla voi saman kalenterivuoden aikana olla oikeus vanhempainrahaan kahden tai useamman lapsen perusteella, mutta työsopimuslain perusteella työntekijän kalenterivuoden aikana käytettävissä olevien vanhempainvapaajaksojen määrää rajoitetaan enintään neljään jaksoon. Rajoituksia on hallituksen esityksessä (s. 150) perusteltu työelämän tarpeilla. Esityksen mukaan vanhempainvapaiden jakaminen yli neljään jaksoon saman kalenterivuoden aikana voisi aiheuttaa merkittäviä ongelmia työjärjestelyissä ja johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin. Työnantaja ja työntekijä voivat kuitenkin sopia vanhempainvapaan pitämisestä myös useammassa jaksossa tai lyhyempinä jaksoina. Valiokunta pitää perheiden yhdenvertaisuuden kannalta jossain määrin ongelmallisena, että vanhempainvapaan jaksottaminen useampaan kuin neljään jaksoon riippuu työnantajasta, ja pitää tarpeellisena, että monikkoperheiden mahdollisuuksia vanhempainvapaan joustavaan käyttöön seurataan.
Ilmoitusajat. Hallituksen esityksessä vanhempainvapaiden käytön ennakoitavuutta työnantajien ja sijaisten näkökulmasta turvataan edelleen ilmoitusaikoja koskevilla säännöksillä, joihin ei ehdoteta sisällöllisiä muutoksia. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta huomauttaa lausunnossaan, että työelämä sekä työn tekemisen tavat ovat muuttuneet eivätkä nykyisen kaltaiset ilmoitusajat aina sovi eri työn tekemisen muotoihin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tavoin, että perhevapaita koskevia ilmoitusaikoja ja niiden vaikutuksia tulee seurata ja tarvittaessa niihin tulee tehdä muutoksia.
Raskausvapaa. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kiinnittää lausunnossaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan huomiota siihen, että raskausvapaan joustava aloittaminen myöhemmin kuin 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa on mahdollista vain yhdessä työnantajan kanssa sopien, mikä voi asettaa työntekijät eriarvoiseen asemaan työpaikoilla.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää aloitusajankohdan myöhentämistä sopimukseen perustuen perusteltuna ottaen huomioon työnantajan velvollisuus huolehtia työturvallisuudesta. Esityksen perustelujen (s. 115) mukaan tutkimusnäytön pohjalta työnteon jatkaminen lähelle laskettua synnytysaikaa ei yleisesti ottaen vaaranna raskauden kulkua eikä näin ollen ole perusteltua kieltää raskaana olevalta työntekoa viimeistään 30 päivää ennen laskettua synnytysaikaa. Kaikissa työtehtävissä ei kuitenkaan ole mahdollista esimerkiksi keventää raskaana olevan työntekijän työtehtäviä, jos työturvallisuus sitä edellyttäisi.
Imetyksen turvaaminen. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että esityksessä ei ole otettu huomioon imetyksen jatkumisen turvaamista. Kuten nykyisinkin, mahdollisuus vanhempainvapaiden joustavaan käyttöön voi johtaa siihen, että lapsi siirtyy jo ennen vuoden ikää pääasiallisesti ei-imettävän vanhemman hoitoon. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan lapsiperheiden ruokasuosituksissa imetystä kuitenkin suositellaan vuoden ikään asti ja perheen niin halutessa pidempään. Maailman terveysjärjestö WHO suosittaa imetyksen jatkamista kahden vuoden ikään asti.
Hallituksen esityksessä todetaan, että suomalaisen järjestelmän pitkät äitiys- ja vanhempainvapaat ovat turvanneet mahdollisuuden imettämiseen suositusten mukaisesti. Suomi ei ole myöskään ratifioinut ILO:n äitiyssuojelun uudistamista koskevaa yleissopimusta n:o 183 ja siihen liittyvää suositusta nro 191, johon sisältyy imettävien äitien oikeus taukoihin työpäivän aikana tai työajan lyhentäminen.
Valiokunta toteaa, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisemassa Kansallisessa imetyksen edistämisen toimintaohjelmassa vuosille 2018—2022 suositellaan ILO:n Äitiyssuojelusopimuksen ratifioimista ja tavoitetta pidentää imetyksen kestoa Suomessa WHO:n suositusten tasolle. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan näkemykseen siitä, että imetystaukojen ja työajan joustojen mahdollistavan sääntelyn tarpeellisuus tulee selvittää paitsi lapsen terveyden myös imettävien äitien nykyistä aikaisemman työhön paluun sekä ei-imettävän vanhemman vanhempainvapaan pitämisen tukemiseksi.
Omaishoitovapaa. Omaishoitovapaata koskevan esityksen tarkoituksena on panna täytäntöön työelämän tasapaino -direktiivin omaishoitovapaata koskevat vähimmäisvaatimukset. Esityksen mukaan työntekijällä, jonka omainen tarvitsee työntekijän välitöntä läsnäoloa edellyttävää merkittävää avustamista tai tukea toimintakykyä huomattavasti alentaneen vakavan sairauden tai vakavan vamman vuoksi, on oikeus viiden päivän palkattomaan omaishoitovapaaseen. Työntekijällä on oikeus vastaavaan vapaaseen myös omaisensa tai samassa taloudessa asuvan läheisensä saattohoitoon osallistumiseksi. Omaisella tarkoitetaan työntekijän lasta, vanhempaa, avio- ja avopuolisoa sekä työntekijän kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa olevaa.
Sivistysvaliokunnan tavoin sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää omaishoitovapaata myönteisenä uudistuksena, joka helpottaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista tilanteissa, joissa työntekijän omaiset ja läheiset kaipaavat apua oman toimintakykynsä alenemisen vuoksi. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin katsottu, että omaishoitovapaata koskeva sääntely ei ota huomioon perhe- ja lähisuhteiden moninaisuutta. Valiokunta toteaa lisäksi, että viiden päivän omaishoitovapaa on varsin lyhyt esimerkiksi saattohoitotilanteissa. Valiokunta toteaa, että työntekijöillä on mahdollisuuksia käyttää myös muita vapaita läheisen hoivaamistarkoitusta varten. Työsopimuslain 4 luvun 7 a §:n mukaan, jos työntekijän poissaolo on tarpeen hänen perheenjäsenensä tai muun hänelle läheisen henkilön erityistä hoitoa varten, työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi jäädä määräajaksi pois työstä. Lisäksi työnantaja ja työntekijä voivat aina sopia palkattomasta poissaolosta myös muita tarpeita, kuten muiden läheisten avustamista, varten. Lisäksi työntekijät voivat hyödyntää myös esimerkiksi vuosiloma-, lomaraha-, saldovapaa- ja työaikapankkipäiviä, etätyötä ja työajan joustoja.
Varhaiskasvatus
Esityksessä ehdotetaan varhaiskasvatuslakiin muutoksia, jotka ovat tarpeen perhevapaauudistuksen vuoksi. Varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain muutosten tarkoituksena on tukea vanhempainvapaiden käytön joustavoittamista samalla, kun varhaiskasvatuksen lakisääteiset tavoitteet ja henkilöstömitoitukset toteutuvat.
Esityksen mukaan oikeus varhaiskasvatukseen alkaa jatkossa sen kalenterikuukauden alussa, jona lapsi täyttää yhdeksän kuukautta. Lisäksi oikeus samaan varhaiskasvatuspaikkaan säilyy, vaikka lapsi on poissa varhaiskasvatuksesta vanhemman vanhempainvapaan vuoksi, jos poissaolo kestää yhtäjaksoisesti enintään 13 viikkoa. Ennalta ilmoitetut, vanhempainvapaasta johtuvat poissaolot varhaiskasvatuksessa ovat vanhemmille maksuttomia.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy sivistysvaliokunnan näkemykseen siitä, että lasten ja perheiden näkökulmasta on tärkeää, että vanhempainvapaat ja varhaiskasvatuksen palvelut muodostavat joustavan ja yhtenäisen kokonaisuuden. Varhaiskasvatuksen laadulla on suuri merkitys vanhemmille heidän pohtiessaan sopivinta tapaa lapsensa varhaiskasvatukseen osallistumiseksi sekä työn ja vanhemmuuden yhteensovittamiseksi. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää huolehtia varhaiskasvatuspalvelujen saatavuudesta ja laadusta. Varhaiskasvatuspalvelujen tulee pystyä toimimaan lapsen edun mukaisesti ja vastata perheiden tarpeisiin.
Valiokunta pitää myönteisenä, että uudistuksessa turvataan lapsen varhaiskasvatuspaikan säilyminen vanhempainrahajakson aikana. Lapsi saa jatkaa samassa varhaiskasvatuspaikassa, vaikka vanhemmat käyttävät vanhempainvapaitaan vielä sen jälkeen, kun lapsi on aloittanut osallistumisensa varhaiskasvatukseen, jos poissaolo kestää yhtäjaksoisesti enintään 13 viikkoa.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kiinnittää kuitenkin lausunnossaan huomiota siihen, että lapsen poissaolojakson rajaaminen 13 viikkoon saattaa ohjata isää luovuttamaan 63 päivää toiselle vanhemmalle ja käyttämään vanhempainvapaata vain 13 viikkoa eli ajan, jonka lapsen varhaiskasvatuspaikka säilyy. Esityksen perustelujen (s. 146) mukaan yhtäjaksoisen poissaolon enimmäismäärän säätämisellä pyritään ottamaan huomioon sekä varhaiskasvatuksen järjestäjän että perheiden näkökulma ja etenkin turvaamaan lasten varhaiskasvatuspaikan pysyvyys. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa tältä osin, että molemmilla vanhemmilla on myös mahdollisuus käyttää vanhempainrahoja ja -vapaita joustavasti lapsen kahden vuoden ikään saakka ja vanhemmat päättävät mahdollisesti luovutettavien päivien määrästä itse. Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen alkaa sen kalenterikuukauden alusta, jona lapsi täyttää yhdeksän kuukautta, ja säännös mahdollistaa pidemmän, enintään 13 viikkoa kestävän yhtäjaksoisen poissaolon ja myös toistuvan poissaolon esimerkiksi 1—2 päivää viikoittain. Lapsi voi myös olla usean 13 viikon jakson poissa varhaiskasvatusoikeuspaikkaa menettämättä, jos lapsi on kuitenkin välillä osallistunut varhaiskasvatukseen.
Sivistysvaliokunta painottaa lausunnossaan varhaiskasvatuksen lapsiryhmien pysyvyyden merkitystä lasten vertaissuhteiden ja osallisuuden tukemisessa ja kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että hallituksen esityksestä jää epäselväksi se, säilyykö lapsella sama varhaiskasvatuspaikka vanhempainvapaista seuraavien poissaolojen aikana. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotetulla varhaiskasvatuslain säännöksellä pyritään nimenomaan huolehtimaan siitä, että lapsen varhaiskasvatuspaikka säilyy samassa varhaiskasvatuksen toimipaikassa. Ryhmien muodostamisen tarkkuudella saman paikan säilyttämistä ei kuitenkaan ole säädetty, kuten ei myöskään voimassa olevassa laissa.
Hallituksen esityksessä (s. 66) on arvioitu, että julkiselle taloudelle ei aiheudu uudistuksesta varhaiskasvatuksen osalta kustannussäästöjä tai uusia kustannuksia. Sivistysvaliokunta tuo kuitenkin lausunnossaan esille, että muutos voi lisätä pienten lasten varhaiskasvatuspalvelun käyttöä ja varhaiskasvatukseen osallistumisen jaksottaisuutta riippuen siitä, miten perheet vanhempainrahapäiviä ja lapsen kotona hoitamiseen kotihoidon tukea käyttävät. Vauvaikäisten lasten varhaiskasvatuksen järjestämisen on katsottu lisäävän kustannuksia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää sivistysvaliokunnan tavoin tärkeänä, että uudistuksen aiheuttamiin muutoksiin ja kustannuksiin varhaiskasvatuksessa varaudutaan riittävin taloudellisin ja laadullisin resurssein.
Uudistuksen seuranta ja tiedottaminen sekä muut huomiot
Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tavoin, että esityksessä ehdotettavat muutokset uudistavat merkittävällä tavalla koko perhevapaajärjestelmää ja että uudistuksen tavoitteiden toteutumista tulee seurata tutkimustiedon perusteella. Rekisteri- ja tilastotiedon ohella tarvitaan tutkimustietoa esimerkiksi esitetyn uudistuksen vaikutuksista eri väestöryhmien, kuten eri perhemuotojen ja maahanmuuttajaperheiden, ja eri sukupuolten perhevapaiden käyttöön sekä työpaikkojen käytäntöihin, työnantajan kustannuksiin ja työllisyyteen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta painottaa myös uudistuksen lapsivaikutusten seurannan tärkeyttä. Seurannan lisäksi sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa uudistuksesta tiedottamisen ja vanhempien neuvonnan tärkeyttä esimerkiksi neuvoloissa ja Kansaneläkelaitoksessa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten lisäksi muutoksia vuorotteluvapaalakiin ja aikuiskoulutusetuuksista annettuun lakiin niin, että näissä laeissa olevat käsitteet äitiys-, erityisäitiys-, isyys- tai vanhempainraha muutetaan raskaus-, erityisraskaus- ja vanhempainrahaksi vastaavasti, kuten hallituksen esitykseen sisältyvissä liitelaeissa.