Keskustan sosiaali- ja terveysvaliokuntaryhmän mielestä jokaisella iäkkäällä ihmisellä on oikeus välttämättömään huolenpitoon sekä riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotka mahdollistavat turvallisen, arvokkaan ja mielekkään elämän sen viimeisiin hetkiin asti. Tämän perusoikeuden toteutumisesta vastaa viime kädessä kulloinenkin istuva hallitus. 

Viime vaalikaudella vanhuspalvelulakiin säädetyillä hoitajamitoituksen korotuksilla on ollut hyväksyttävä päämäärä turvata riittävä hoivan taso iäkkäiden henkilöiden ympärivuorokautisen palveluasumisen toimintayksiköissä. Vaikutukset ovat olleet myönteisiä. Korostamme, että lakiin kirjattua hoitajamitoitusta ei pidä ymmärtää enimmäistasona, vaan olennaisinta riittävän hoivahenkilöstön määrittelyssä on hoivayksiköissä asuvien iäkkäiden hoivan tarve myös niin, että hoivahenkilöstö selviytyy työtehtävistään ja he kokevat voivansa tehdä työtä ammattitaitonsa ja hoitotyön etiikan mukaisesti. Pidämme tärkeänä, että riittävää mitoitusta arvioitaessa ja valvottaessa otettaisiin myös huomioon kaikki ammattiryhmät, jotka voidaan lain mukaan laskea mukaan mitoitukseen. 

Tämänhetkinen tosiasia kuitenkin on, että hyvinvointialueilla ei ole vallitsevan työntekijäpulan vuoksi tosiasiallisia mahdollisuuksia toteuttaa joulukuun alusta lähtien hoitajamitoituksen korotusta 0,7 työntekijään asukasta kohti. Säädetty laki ilman riittäviä voimavaroja jäisi tässä tapauksessa joko tyhjiksi lupauksiksi tai nakertaisi voimavaroja sosiaali- ja terveydenhuollon muista palveluista, kuten esimerkiksi iäkkäiden kotipalveluista. Väestön ikääntymisen seurauksena palvelutarpeet kasvavat myös muissa kuin iäkkäille suunnatuissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ja henkilöstön saatavuus on vaikeutunut, kuten hallituksen esityksessäkin todetaan. Myös sote-työntekijöiden eläköityminen on lisännyt työvoiman saatavuuden haasteita. Pidämme siksi perusteltuna hallituksen esitystä muuttaa lain voimaantulosäännöstä siten, että 0,7 työntekijän henkilöstömitoitusta sovellettaisiin 1.1.2028 lähtien. Siirtymäajan jatkaminen mahdollistaisi hyvinvointialueille edellytykset tarkastella ja kehittää ikääntyneiden koko palveluketjua ja kehittää palveluita.  

Keskustan valiokuntaryhmä on huolissaan siitä, että kokoomuksen ja perussuomalaisten johtama hallitus on ottanut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut säästökohteekseen tilanteessa, missä hyvinvointialueet parhaillaan kamppailevat useista ennakoimattomista muutoskustannuksista aiheutuneiden suurien alijäämien kanssa. Jopa noin kolmannes hallituksen hallitusohjelmassa päättämistä menoleikkauksista on kohdistumassa hyvinvointialueiden rahoitukseen eli ihmisten tarvitsemiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavien hyvinvointialueiden ohjaus tullaan siirtämään sosiaali- ja terveysministeriöltä valtiovarainministeriölle, joka alleviivaa hallituksen tahtoa tehdä sosiaali- ja terveyspalveluista korotetusti rahoituskysymyksen. 

Siksi emme voi välttyä ajatukselta, että hoitajamitoituksen korotuksen lykkäämisen keskeisenä vaikuttimena on ollut tälle hallitukselle ominaisesti säästää valtion rahoituksesta hyvinvointialueille. Hallitus esittää, että hyvinvointialueiden rahoitusta vähennettäisiin ehdotettua mitoituksen täysimääräisen voimaantulon siirtämistä vastaavasti vuosina 2024—2027. Lakisääteisen tehtävämuutoksen johdosta tehtävä rahoituksen vähennys olisi 89 miljoonaa euroa vuodessa. 

Pidämme esitettyä määrärahavähennystä toteutuessaan erittäin lyhytnäköisenä ja jopa vastuuttomana, koska asiakasmaksujen lisäksi hyvinvointialueiden rahoitus sote-palveluihin tulee kokonaan valtiolta. Hallitus tulee jo ohjelmansa perusteella leikkaamaan hyvinvointialueiden rahoitusta kuluvan vaalikauden aikana jopa 1 400 miljoonalla eurolla eli noin 27 000 sote-työntekijän vuotuisten palkkamenojen verran ilman, että vähennys perustuisi tehtävien ja velvoitteiden vähenemiseen. Siksi on selvää, että ennakoimattomista muutoskustannuksista johtuvien alijäämien kanssa parhaillaan painivilta hyvinvointialueilta ei olisi käytännössä varaa leikata ilman, että ihmisten tarvitsemat sote-palvelut siitä kärsisivät. Vaarana on myös, että hoivayksiköistä, joissa hoitajamitoitusta on jo etukäteen nostettu vähintään 0,7-tasolle, olisivat rahoituksen laskiessa pakotettuja karsimaan hoivahenkilöstön määrää. Osa hyvinvointialueista on myös tehnyt jo sopimuksia, joissa on edellytetty 0,7 hoitajamitoituksen mukaista henkilöstömäärää ja tästä aiheutuu hyvinvointialueelle kustannuksia, joiden rahoituksen hallitus on nyt leikkaamassa niiltä pois. 

Juuri käydyn sote-välikysymyskeskustelun jälkeen kannamme myös huolta siitä, että hallitus ei vaikuta olevan tekemässä läheskään riittävästi vastatakseen vallitsevaan sote-työntekijäpulaan. Esimerkiksi hallitusohjelmaan kirjatut aikuiskoulutustuen lakkautus sekä työperäisen maahanmuuton kiristäminen ovat omiaan syventämään henkilöstön saatavuusongelmaa.  

Henkilöstömitoitus

Väestön ikääntyminen lisää palvelutarpeita, joten henkilöstöä tarvitaan tulevina vuosina iäkkäiden palveluihin selvästi nykyistä enemmän. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön saatavuus on jo nyt heikko, ja alan henkilöstön eläköityminen lisää henkilöstötarvetta entisestään, joten hallituksen esitystä ympärivuorokautisen hoivan 0,7 henkilöstömitoituksen voimaantulon siirtämisestä voi pitää perusteltuna.  

Valiokunnassa kuulluilta asiantuntijoilta tuli kuitenkin kritiikkiä sille, että mitoituksen voimaantulon siirtymäaika 1.1.2028 saakka on kuitenkin liian pitkä. Mikään esityksen valmistelumateriaaleissa ei perustele juuri näin pitkää lykkäystä. Lisäaikaa tarvitaan henkilöstötilanteen ratkomiseen, mutta neljän vuoden ajanjakso ei toimi riittävänä kannusteena tehokkaille toimille. Kun jo nyt yli 40 prosentissa ympärivuorokautisen hoidon yksikköjä henkilökuntamitoitus on vähintään 0,7 tasolla voisi odottaa, että loputkin yksiköt pääsevät tälle tasolle muutaman vuoden sisällä. Tästä syystä esitän ympärivuorokautisen hoivan mitoituksen siirtymäaikaa 1.1.2026 asti. 

Henkilöstön saatavuuden parantaminen edellyttää yhtäaikaisesti monia erilaisia toimenpiteitä. Se edellyttää esimerkiksi riittävää koulutuspaikkatarjontaa ja opiskelijoiden tukemista koulutuksen läpiviennin varmistamiseksi sekä kansainvälisen rekrytoinnin kehittämistä ja kansainvälisten työntekijöiden tukemista jäämään alan töihin. Lisäksi se edellyttää palvelurakenteen ja palvelujen toimintatapojen kehittämistä. Keskeistä on teknologian hyödyntäminen, tehtävärakenteen kehittäminen ja vapaaehtoistyön hyödyntäminen. Pito- ja vetovoiman lisäämiseksi on kehitettävä johtamista ja työhyvinvointia.  

Lain määräämä henkilöstömitoitus ympärivuorokautiseen palveluasumiseen siirtää henkilöstöä käytännössä yksittäiseen palveluun. Henkilöstön riittävyyttä tulisi tarkastella koko sosiaali- ja terveyspalvelujen tasolla. Siirtymäkauden aikana on tarkoituksenmukaista arvioida mitoitusten määrittelyn kokonaisuus eri palveluissa. 

Päähuomio tulisikin kiinnittää palvelujen saatavuuden heikentymisen välittömään pysäyttämiseen ja kääntämiseen takaisin kasvuun. Valitettavasti useiden hyvinvointialueiden suunnitelmat ovat tällä hetkellä päinvastaisia. 

Taloudelliset vaikutukset

Hallitus leikkaa 0,7 henkilöstömitoituksen toimeenpanoon joulukuulle 2023 varattu 7,12 miljoonaa euroa hyvinvointialueilta vuoden 2023 toisessa lisätalousarviossa. Hallitus leikkaa hyvinvointialueiden rahoitusta 89 miljoonaa euroa vuosina 2024—2027 sen johdosta, että mitoituksen voimaantuloa siirretään. Valiokunta pitää välttämättömänä, että hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyyttä vanhuspalvelujen toteuttamiseen seurataan.  

En pidä rahoituksen leikkaamista perusteltuna, vaikka 0,7 henkilömitoituksen voimaantulo siirtyy. Ikäihmisten kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan palvelut ovat olleet jo pitkään aliresurssoituja, mikä näkyy alan vaikeassa tilanteessa. Ikäihmiset ansaitsevat oikea-aikaiset ja laadukkaat palvelut.  

Iäkkäiden henkilöiden ympärivuorokautisen hoidon lakisääteisellä henkilöstömitoituksella turvataan iäkkäiden henkilöiden perustuslain mukaista oikeutta välttämättömään huolenpitoon ja riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä toteutetaan iäkkäiden henkilöiden yhdenvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa. Lainsäädännöllä voidaan myös varmistaa hoidon laatua ja asiakas- ja potilasturvallisuuden toteutumista. Kehitys vuodesta 2020, jolloin portaittain voimaan tulevasta henkilöstömitoituksesta säädettiin, on ollut hyvää.  

Valiokunnan saamien selvitysten perusteella on selvää, että henkilöstömitoituksen lakisääteisyys on parantanut hoidon tilannetta ja useat yksiköt ovat jo täyttäneet mitoituksen ja suurella osalla mitoituksen täyttäminen aiemmin hyväksytyssä (HE 298/2022 vp) aikataulussa onnistuisi. Vuonna 2020 mitoituksen 0,65 täytti 31 prosenttia yksiköistä, kolmessa vuodessa osuus on noussut 89 prosenttiin. Mitoituksen 0,7 täyttäneiden yksiköiden määrä on kasvanut, ja toukokuussa 2023 tällaisia yksikköjä oli jo 40 prosenttia kaikista ympärivuorokautisen hoidon yksiköistä.  

Nyt käsiteltävällä hallituksen esityksellä lykätään vähimmäismitoituksen nostamista 0,7:ään yli neljällä vuodella. Esityksellään hallitus säästää kaikkein suurimman hoivan tarpeessa olevien vanhusten ympärivuorokautisesta hoidosta 89 miljoonaa euroa vuosittain. Hallituksen esitys heikentää vanhusten hoidon laatua ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten perusoikeuksien toteutumista. Valiokunnan saamien lausuntojen mukaan suuri merkitys henkilöstömitoituksen lykkäämisellä on myös alan henkilöstölle. Henkilöstömitoituksesta säätäminen laissa oli pitkän työn tulos ja viimein vuonna 2020 positiivinen uudistus ja viesti niin asiakkaille, omaisille kuin työntekijöillekin päättäjien aidosta halusta parantaa ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon laatua ja alan ammattilaisten työoloja.  

Hallituksen esityksessä ollaan huolissaan sote-alan ammattilaisten saatavuudesta, mutta ei nähdä sitä, että alan pito- ja vetovoimalle on keskeistä, että työtä voi tehdä eettisesti kestävästi. Riittävällä lakisääteisellä henkilöstömitoituksella turvataan myös henkilöstön hyvinvointia ja työssä jaksamista. Työterveyslaitoksen tutkimusten mukaan eettinen kuormitus ja monet muut työn psykososiaaliset kuormitustekijät ovat iäkkäiden palveluissa muuta sosiaali- ja terveydenhuoltoa yleisempiä. Henkilöstömitoituksen lykkääminen neljän vuoden päähän ja rahojen leikkaaminen palveluista ei ole kestävää politiikkaa. 

Hallitus ei ole esittänyt riittäviä perusteluita siihen, miksi henkilöstömitoituksen lykkääminen tehdään yli koko hallituskauden, eikä pyritä esim. lyhyemmällä lykkäyksellä parantamaan tilannetta. Esitetyt perustelut liittyvät joko koronapandemiaan, hyvinvointialueiden aloittamiseen tai Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainaan ja sen aiheuttamaan kustannusten nousuun. Näillä perusteilla tärkeää uudistusta ei ole perusteltua lykätä pitkälle tulevaisuuteen. Toisaalta henkilöstön saatavuuden haasteita ratkotaan jatkuvasti määrätietoisella työllä. Esityksellään hallitus asettaa myös hyvinvointialueet vaikeaan tilanteeseen, jossa niiltä viedään rahoitus henkilöstömitoituksen nostamiseksi, vaikka alueet ovat valmistautuneet 0,7 mitoituksen voimaantuloon mm. laatimissaan sopimuksissa ja suunnitelmissa.  

Hallitus toimii vastuuttomasti heikentäessään vanhusten palveluiden laatua ja käyttämällä säästyvät varat budjettinsa muihin menoihin. Esitämme, että henkilöstömitoituksen täyttä voimaantuloa ei enää lykätä ja hallituksen esitys hylätään.