Hallituksen esityksen tausta ja tavoitteet.
Hallituksen esitys on laadittu olosuhteissa, joissa koronaviruksen leviämisen estämistoimien vaikutus on kohdistunut erityisen voimakkaasti ravitsemisliikkeisiin: ravitsemisliikkeiden tilapäisestä, osittaisesta sulkemisesta säädettiin lailla (153/2020). Hallituksen esityksen HE 25/2020 vp perustelujen mukaan, ottaen huomioon viruksen leviämistapa, olennaista oli estää leviämiselle otolliset olosuhteet, jollaisiksi katsottiin sellaiset tilanteet, joissa ihmiset ovat lähellä toisiaan. Ravitsemisliiketoiminnan katsottiin muodostavan tästä näkökulmasta riskialttiin ympäristön. Vaikka uusi sääntely mahdollisti ravitsemisliikkeiden toiminnan jatkumisen siltä osin kuin kysymys oli mukaan otettavaksi valmistettavasta ruuasta, sääntely merkitsi puuttumista elinkeinon harjoittamisen vapauteen tavalla, joka edellyttäisi normaalioloissa perustuslain säätämisjärjestystä. Poikkeusolojen vallitessa se kuitenkin säädettiin perustuslain 23 §:n nojalla tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Eduskunta katsoi rajoitusten hyväksymisen edellytyksenä olevan, että toimialan menetyksiä kompensoidaan. Valtioneuvostolle asetettiin velvoite valmistella lainsäädäntöehdotus, jolla hyvitys voitaisiin toteuttaa niin, että taloudelliset menetykset jakautuvat oikeudenmukaisella, omaisuuden suojan huomioon ottavalla ja kohtuullisella tavalla julkisyhteisöjen, vuokranantajien, pankkien ja vakuutusyhtiöiden ja muiden talousyksiköiden kesken. Niin ikään valtioneuvoston edellytettiin ryhtyvän viipymättä toimiin, joilla tarvittaessa tuetaan ravintolayrittäjien toimeentuloa poikkeustilan ja sen purkamisen aikana.
Nyt ehdotetun lain mukainen järjestely toteuttaa tätä tarkoitusta. Ehdotuksen mukainen kompensaatio koostuu kahdesta osasta: tuesta uudelleentyöllistämiselle ja kohtuullisesta hyvityksestä niistä joustamattomista kustannuksista, joihin elinkeinonharjoittaja ei ole voinut vaikuttaa sopeuttamistoimin.
Talousvaliokunta puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä tässä mietinnössä kuvatulla tavalla muutettuna.
Tällä lailla kompensoitavat menetykset.
Eduskunnan hyväksymän lausuman (EV 14/2020 vp) mukaan ravitsemistoimialan kohtuulliset vahingot tulee korvata lakiin perustuen. On selvää, että kysymyksessä ei ole vahingonkorvauslain (412/1974) tarkoittama vahingonkorvaus, vaan täysin erityislaatuinen, kertaluonteinen korvaus määräaikaisen lainsäädännön aiheuttamasta elinkeinotoiminnan harjoittamisen rajoittamista seuranneesta menetyksestä kyseisen lain ja sen rajoitustoimien soveltamisalaan kuuluville toimijoille. Hallituksen esityksen mukainen sääntely ei myöskään rinnastu valmiuslain (1552/2011) 19 luvun tarkoittamaan täyden korvauksen periaatteelle perustuvaan sääntelyyn. Nyt käsillä olevassa lainsäädännössä hyvityksen perusteena ei ole asiakasvirtojen ja siten kysynnän väheneminen tartuntariskin vuoksi, eikä myöskään valtakunnallisesti annettu kokoontumiskielto, vaikka nämä ovat kiistatta olleet omiaan vähentämään ravitsemistoimialan kysyntää merkittävästi. Tällä lainsäädännöllä hyvitetään sitä menetystä, mikä ravitsemisalan toimijoille on aiheutunut siitä, että rajoitusten pontimena olleen tartuntatilanteen vuoksi rajoitusta ei ole voitu säätää voimaantulevaksi kohtuullisen siirtymäajan jälkeen, vaan välittömästi valtioneuvoston asetuksen (VnA 173/2020) tullessa voimaan. Näin ollen toimijoilla ei ole ollut kohtuudella mahdollisuutta sopeuttaa toimintojaan rajoitusten aikaan soveltuviksi.
Tämän lisäksi hyvityserän ohella halutaan tukea ravitsemisliikkeiden kykyä työllistää ihmisiä rajoitustoimien purkautuessa.
Kompensaation taso.
Edellä sanotuin, kompensaation perustetta koskevin täsmennyksin talousvaliokunta on ehdotettua lainsäädäntöä arvioidessaan punninnut erityisesti kompensaation kohtuullista ja oikeudenmukaista tasoa. Rajoituslainsäädännön aiheuttaman menetyksen määrittelyssä on tullut tarkasteltavaksi se, mikä ravitsemisliikkeiden taloudellinen tilanne olisi nyt, jos rajoituslakia 153/2020 ei olisi säädetty. Vaikka talousvaliokunta pitää tärkeänä, että menetysten suuruutta arvioitaessa vertailuajankohdaksi otetaan ajanhetki, jolloin virus ei vielä levinnyt yhteiskunnassa eikä siten vaikuttanut kuluttajien käyttäytymiseen, ei julkisin varoin voida hyvittää laskennallista, menetettyä kassavirtaa täysimääräisesti. Talousvaliokunta pitää perusteltuna hallituksen esityksen mukaista ratkaisua, jossa hyvitetään puolet laskennallisesta ravitsemistoimialan joustamattomien kustannusten määrästä.
Valtiontukisääntely.
Koska käsillä olevassa lainsäädännössä on kysymys julkisista varoista myönnettävästä tuesta, sitä on tarkasteltava EU:n valtiontukisääntöjen valossa. Tukijärjestelmää ei saa ottaa käyttöön, ennen kuin Euroopan komissio on sen hyväksynyt. Ehdotettu sääntely onkin tämän vuoksi esitetty tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Talousvaliokunta huomauttaa, että lakiehdotus sisältää valtiontukisääntelyn näkökulmasta kaksi eri tyyppistä tukijärjestelmää, joita siksi myös arvioidaan eri sääntelykehikkojen alaisuudessa.
Ehdotetun lain 3 §:n mukaisen uudelleentyöllistämisen tuen hyväksyttävyyttä on arvioitava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan perusteella annettujen tilapäisten valtiontukipuitteiden (komission tiedonanto C (2020) 1863) ja sen perusteella annetun, komission hyväksymän puiteohjelman valossa. Tämän tukimuodon keskeinen reunaehto on se, ettei yksittäiselle toimijalle myönnetyn tuen määrä saa ylittää 800 000 euroa. Tässä laskennassa otetaan huomioon kaikki ne tukijärjestelmät, jotka perustuvat sanottuun komission päätökseen. Tuen hyväksyttävyyden reunaehtoina on, että tukea myönnetään sellaisen tukiohjelman perusteella, jolla on alustava budjetti, ja että tukea ei myönnetä yritykselle, joka on ollut vaikeuksissa jo ennen epidemian puhkeamista. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella esityksen voidaan katsoa olevan yhdenmukainen komission edellä mainitun päätöksen kanssa.
Ehdotetun lain 5 §:n mukaista kohtuullista hyvitystä arvioitaisiin puolestaan SEUT 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan, eli ns. poikkeusoloartiklan mukaisesti. Tämän nojalla voidaan korvata kaikki COVID-19-epidemiasta aiheutuneet välittömät vahingot, ja tukea voitaisiin myöntää myös vaikeuksissa oleville yrityksille. Reunaehtoina ovat yritykselle aiheutuneen vahingon määrän ja syy-yhteyden COVID-19-epidemiaan osoittaminen ja se, että tuki ei muodostu ylikompensaatioksi.
Tukien yhteensovittaminen.
Yksi ehdotetun 5 §:n mukaisen tuen keskeisistä piirteistä on hyvityksen suorittaminen tietoteknisenä joukkoajona, jossa hakemusmenettely ei olisi pääsääntöisesti tarpeen. Talousvaliokunta pitää koronaepidemiaan liittyvien tukijärjestelmien toimivuuden ja vaikuttavuuden kannalta keskeisenä tukijärjestelmien nopeutta ja yksinkertaisuutta ja pitää esitettyä sääntelyratkaisua tältä kannalta onnistuneena.
Talousvaliokunta pitää sitä vastoin ongelmallisena ehdotettua 9 §:n 5 momenttia, jonka mukaan toimivaltainen viranomainen eli KEHA-keskus suorittaisi hyvityksen vähentämisen tuesta tarpeellisilta osin tilanteissa, joissa yritys on hakenut valtiolta koronaepidemiaan perustuen muuta kuin 3 §:ssä tarkoitettua tukea. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan huomattava osa ravintola-alan yrityksistä on hakenut erityisesti ELY-keskusten ja Business Finlandin myöntämää kehittämisrahoitusta. Ehdotettu säännös poissulkisi merkittävän osan tuen saajista joukkomaksatuksen piiristä. Valiokunta pitää tärkeänä, että nämä noin 5 000 yritystä saataisiin joukkomaksatuksen perustelujen piiriin.
Talousvaliokunta katsoo, että tuen tarkoituksen ja tehokkuuden toteutumisen turvaamiseksi tässä laissa tarkoitetun hyvityksen ja muiden tukien yhteensovittamista ei tulisi toteuttaa nyt esitetyn sääntelyn soveltamisen yhteydessä. Tarvittava yhteensovitus tulisi tehdä siten, että ravitsemisyrityksen saama hyvitys otettaisiin huomioon Business Finlandin ja ELY-keskusten myöntämissä tuissa siltä osin kuin tosiasiallista päällekkäisyyttä ilmenisi. Talousvaliokunta muistuttaa, että ELY-keskusten ja Business Finlandin myöntämät tuet ovat luonteeltaan kehittämisrahoitusta, eikä niitä yrityksiä, jotka ovat käynnistäneet kehittämistoimintaa, tule tukien yhteensovittamisessa asettaa heikompaan asemaan kuin sellaisia, jotka eivät ole tällaista kehittämistoimintaa käynnistäneet. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan ELY-keskusten ja Business Finlandin tuet perustuvat lähinnä EU-komission de minimis -asetukseen (1407/2013) ja on jo perusteidensa mukaan lähtökohtaisesti määritelty kohdentumaan muihin kustannuksiin kuin niihin, jotka ovat nyt käsiteltävän hyvityksen kohteena.
Uudelleen työllistämisen tuen osalta talousvaliokunta korostaa, että sitä koskevan enimmäismäärän, 800 000 euron, seurannassa tulee ottaa huomioon myös muiden viranomaisten ns. tilapäisten valtiontukipuitteiden ja niitä koskevan puiteohjelman nojalla myöntämät tuet. Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että myös valmisteilla oleva yleistuki, ns. kustannustuki on valiokunnan saaman selvityksen mukaan tarkoitus perustaa tilapäisiin valtiontukipuitteisiin.
Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että sääntelyn valmistelussa ja soveltamisessa varmistetaan, etteivät eri tukijärjestelmät johda ylikompensaation EU-sääntöjen tarkoittamalla tavalla ja että tukijärjestelmät muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden. Vaikka nyt esitetyt tukijärjestelmät ovat tarkoitukseltaan erilaisia ja kohdistuvat eri kustannuksiin eivätkä siten näytä aiheuttavan kumulaation riskiä, on Business Finlandin ja ELY-keskusten tukipäätöksissä, jo myönnettyjen kehittämistukien maksatuksessa ja valmisteilla olevaa, ns. yleistukea koskevissa päätöksissä sovitettava tarpeellisilta osin yhteen eri tuet ja varmistettava, ettei tukien kasautumista ja ylikompensaatiota EU-sääntelyn näkökulmasta tapahdu.
Kilpailuneutraliteetti.
Yritystukijärjestelmien keskeinen ongelma on niiden mahdollinen kilpailua vääristävä vaikutus. Myös nyt käsiteltävän tukijärjestelmän tulisi kohdistua mahdollisimman tarkasti ja tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti koronaepidemiasta aiheutuvien taloudellisten vahinkojen korjaamiseen. Tätä tulee arvioida sekä nyt esitetyn ravitsemistoimialan sisäisesti että eri alojen yhdenmukaisen kohtelun näkökulmasta. Nyt käsiteltävän järjestelmän oikeutuksen arvioinnissa keskeistä on myös se, että sen tarkoituksena on olla nopea ja väliaikainen kriisituki tilanteessa, jossa yritysten toimintaedellytykset ovat ilman niiden omaa syytä voimakkaasti heikentyneet ja sinänsä kannattava toiminta muuttunut hetkellisesti kannattamattomaksi. Tällaisessa tilanteessa myös tukimuodot, jotka eivät normaaliolosuhteissa olisi perusteltuja tai sallittuja, voivat olla hyväksyttäviä. Tästä huolimatta vain yhteen toimialaan kohdistuva tuki aiheuttaa kysymyksiä toimialojen tasapuolisesta kohtelusta. Tältä kannalta keskeisenä, ravitsemistoimintaa muista elinkeinoista erottavana tekijänä voidaan kuitenkin pitää ravitsemisliikkeiden väliaikaista sulkemista lainsäädännöllä ja tässä yhteydessä edellytettyä kohtuullista kompensaatiota.
Ehdotettu järjestelmä on pyritty rakentamaan siten, että tuen myöntämisperusteet ilmenevät laista eivätkä sisällä tarveharkintaa. Tätä voidaan pitää sekä yritysten tasapuolisen kohtelun ja tuen tarkoituksen että nopean maksatuksen kannalta perusteltuna. Talousvaliokunta huomauttaa, että järjestelmään sisältyy kuitenkin rajauksia, joiden vuoksi suurimmat alan toimijat voivat saada suhteellisesti vähemmän kompensaatiota. Hallituksen esityksessä valittua ratkaisua on perusteltu erityisesti näiden yritysten skaalaeduilla ja muita vahvemmalla neuvotteluasemalla. Myös perustuslakivaliokunta on arvioinut lausunnossaan (PeVL 13/2020 vp — HE 67/2020 vp) tuen kohdistumista erityyppisiin yrityksiin. Perustuslakivaliokunta on viitannut lausuntokäytäntöönsä, jossa on katsottu, että lainsäätäjän liikkumavara omaisuudensuojan näkökulmasta on lähtökohtaisesti suurempi laissa asetettavien velvollisuuksien koskiessa pörssiyhtiöitä tai muita varallisuusmassaltaan huomattavia oikeushenkilöitä kuin silloin, kun sääntelyn vaikutukset muodostuisivat hyvin välittömiksi oikeushenkilön taustalla olevien luonnollisten henkilöiden asemalle. Perustuslakivaliokunta on edelleen kiinnittänyt huomiota siihen, että ravitsemisliiketoimintaa harjoitetaan usein pienissä yrityksissä. Talousvaliokunta ei pidä hallituksen esitykseen sisältyviä rajauksia erilaisten yritysrakenteiden, yritysten tasapuolisen kohtelun ja kilpailuneutraliteetin näkökulmasta ongelmattomina, mutta katsoo, että niitä voidaan pitää perusteltuina nyt esitetyn, ajallisesti rajatun ja kohdistetun tukimallin osana. Talousvaliokunta korostaa myös, että valmisteilla oleva yleistukimalli, ns. kustannustuki, voi osaltaan paikata nyt esitettyyn järjestelmään liittyviä kilpailuneutraliteettia koskevia puutteita. Alan sisäisen yritysten tasapuolisen kohtelun kannalta keskeisessä asemassa on myös järjestelmään sisältyvä tuen määrän laskentaan vaikuttavan viiteajanjakson määritys, jota on tarkasteltu erikseen jäljempänä.
Työllistämisen tuki.
Uudelleentyöllistämisen tuella (4 §) edesautettaisiin ravitsemisliikkeen kykyä työllistää henkilöstöä toiminnan käynnistyessä rajoitusajan jälkeen. Tukea maksettaisiin 1 000 euroa jokaista sellaista työntekijää kohden, jolle yritys maksaa palkkaa vähintään 2 500 euroa rajoitusvelvoitteen päättymistä seuraavan kolmen kuukauden ajalta. Tukea olisi mahdollista saada enintään siitä työntekijämäärästä, joka yrityksellä oli laskennallisesti kokoaikaisessa työsuhteessa helmikuussa 2020. Hallituksen esityksessä laskentaperusteeksi valittu luku perustuu palkkatilastoihin. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota, että ravintola-alan työntekijöiden palkkaa kasvattavat usein ilta- ja yötyöt, usein tuntimäärä jää alle 30 tuntiin viikossa ja palkka perustuu vain toteutuneisiin työtunteihin. Tästä syystä toimialan todellinen keskipalkka on pienempi kuin mitä esityksessä on arvioitu.
Vuokratyö.
Hallituksen esityksen lähtökohta työllistämisen tukikelpoisuudelle on palvelussuhteeseen perustuva säännönmukainen työ. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ravitsemisalalla on varsin tavanomaista käyttää työvoiman tarpeeseen henkilöstöä, joka on sopimussuhteessa henkilöstöpalveluyritykseen, joka puolestaan myy resursointipalvelua ravitsemisliikkeille.
Tämä käytäntö aiheutuu valtaosin siitä, että ravitsemispalvelujen kysyntä on epätasaista tavalla, joka ei ole helposti resursoitavissa kokoaikaisella työvoimalla. Henkilöstövuokrauksen toimintamalli antaa työntekijöille mahdollisuuden työskennellä eri toimipaikoissa tai eri toimialoilla ja työnantajalle mahdollisuuden tarjota työtä tavalla, joka vastaa asiakkaiden kysyntään.
Edellä sanotun valossa talousvaliokunta pitää tärkeänä, että tukilainsäädäntö omalta osaltaan edesauttaa myös muunlaisen kuin ravitsemisliikkeen ja työntekijän välillä olevaan työsopimukseen perustuvan työn tekemistä. Valiokunta toteaa kuitenkin, että nyt käsillä olevan lainsäädännön tarkoitus on olla hyvin nopeasti käyttöönotettavissa ja siten tämän lain mukaisiin menettelyihin tulisi liittyä mahdollisimman vähän manuaalista tiedonkeruuta ja käsittelyä. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan esimerkiksi palkkasummaan tai henkilöstöpalveluyrityksen laskutukseen perustuva tukikelpoisuuden määritteleminen ei ole sovitettavissa yhteen esityksen mukaisen tukien maksatuksen nopeustavoitteen kanssa, jos tietoja on selvitettävä henkilöstöpalveluyritysten tilinpidon kautta. Täten ravitsemistoimialan vuokratyö on tarkoituksenmukaisempaa tulla tuettavaksi erillisessä hakemusmenettelyssä. Talousvaliokunta ehdottaa sääntelyä täydennettäväksi tältä osin yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin selvitetyllä tavalla. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan tämä soveltamisalan laajennus merkitsee noin 8 miljoonan euron suuruista kustannusvaikutusta.
Kustannushyvitys.
Hallituksen esityksen mukaan hyvitys rajoituksen aikana kertyvistä joustamattomista juoksevista kustannuksista suhteutetaan kyseisen ravitsemisliikkeen myynnin muutokseen. Hyvitystä saisivat ne yritykset, joiden huhtikuun 2020 myynti oli pienempi kuin edeltävän tammi-helmikuun keskimyynti. Näiden vertailulukujen mukaisessa suhteessa suoritettaisiin hyvityksenä 15 prosenttia, jonka on katsottu vastaavan tilastollisesti noin puolta ravitsemisliikkeiden joustamattomista juoksevista kustannuksista. Hyvitys olisi kuitenkin viisi prosenttia miljoonan euron ylittävältä myynnin pudotuksen osalta. Enimmillään ravitsemisyritys voisi saada 500 000 euron suuruisen hyvityksen.
Talousvaliokunta huomauttaa, että ehdotettu sääntely ei riittävällä tavalla ota huomioon toimialalle tyypillisiä voimakkaita kausivaihteluita eikä siten esimerkiksi sesonkiravintoloiden asemaa. Talousvaliokunta pitää tarpeellisena muuttaa ehdotettua sääntelyä viiteajanjakson osalta. Myös perustuslakivaliokunta (PeVL 13/2020 vp) on kiinnittänyt huomiota tähän, pitäen säännöksen muuttamista säätämisjärjestyskysymyksenä. Talousvaliokunta ehdottaa, että vertailuajankohtaa koskevaa säännöstä lavennetaan siten, että hallituksen esityksessä ehdotetun tammi-helmikuun rinnalle tuodaan toinen vaihtoehto, joka on vuoden 2019 huhti-toukokuu. Tällöin viiteajanjakso osuu täsmällisemmin siihen vuodenaikaan, johon rajoitustoimet ovat nyt kohdistuneet. Toimivaltainen viranomainen valitsee näistä vertailulukemista ravitsemisliikkeen hyvityksen saamisen kannalta edullisemman vaihtoehdon viran puolesta ja koneellisesti. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossaan (TyVL 4/2020 vp — HE 67/2020 vp) esittämät huomiot ovat yhdensuuntaisia talousvaliokunnan näkemyksen kanssa.
Henkilöstöravintolat.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on noussut esiin myös kysymys henkilöstöravintoloiden asemasta. Vaikka henkilöstöravintolat jäivät rajoituslain soveltamisalan ulkopuolelle, ovat useat henkilöstöravintolat kohdanneet tosiasiallisesti samanlaisen kassavirran laskun ja joustamattomien kulujen taakan kuin rajoitusten kohteena olleet ravitsemisliikkeetkin; koulujen ja oppilaitosten siirtyminen etäopetukseen ja työnantajien suositukset etätyöskentelystä ovat vähentäneet näiden ruokaloiden kävijämääriä merkittävästi. Talousvaliokunta toteaa, että tällä lainsäädännöllä kompensoidaan vain ja nimenomaisesti rajoituslain 153/2020 soveltamisalaan kuuluvien ravitsemisliikkeiden menetyksiä.
Kokoavia huomioita.
Talousvaliokunta pitää selvitettynä, että nyt käsittelyssä oleva lainsäädäntö tavoittaa ainoastaan osan välitöntä tukea tarvitsevista yrityksistä. Myös ravitsemistoimialan sisällä on osa-alueita, jotka jäävät tämän tuen ulkopuolelle muun muassa sen vuoksi, että tällä lainsäädännöllä pyritään erityisen nopeaan maksatusmenettelyyn, jossa ei teknisistä syistä voida ottaa huomioon esimerkiksi vuokratyönä tehtyä liiketoiminnan osaa. Myös perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt tähän huomiota lausunnossaan todeten, että talousvaliokunnan on syytä varmistaa, että uudelleentyöllistämisen tukeminen kohdistuu ravitsemisyrityksiin työsuhteiden muodosta riippumatta. Talousvaliokunta muistuttaa, että tämän lain mukaiseen tukeen oikeutetut ravitsemisliikkeet voivat hyödyntää myös muita tukimuotoja, muun muassa toimialaneutraalia tukivälinettä, joka on talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan valtioneuvostossa valmistelussa pikaisella aikataululla. Talousvaliokunta toteaa, että vuokratyö on tilinpidollisesti sen luonteista, että tehdyn työn määrän osoittaminen edellyttänee manuaalista tietojen käsittelyä, minkä vuoksi tällaisen työn tuet soveltuvat luontevammin sellaiseen menettelyyn, joka on jo lähtökohtaisestikin hakemusperusteinen.
Talousvaliokunta tähdentää, että edellä tässä mietinnössä kuvatuista syistä yritystuet voivat olla kilpailuneutraliteetin ja kannustavuuden kannalta ongelmallisia. Myös käsillä olevan lainsäädännön mukaisten tukien saaminen voi osin riippua esimerkiksi elinkeinoinharjoittajan aikanaan valitsemasta yritysrakenteesta. Yritystukimekanismeihin tulee pääsääntöisesti suhtautua pidättyväisesti. Valiokunta kuitenkin huomauttaa, että nykyisissä poikkeuksellisissa olosuhteissa tästä voidaan perustellusti poiketa. Tukijärjestelmissä tulee kuitenkin pyrkiä tukien toimeliaisuutta kannustavaan ja liiketoiminnan uudistamista palkitsevaan luonteeseen, erityisesti poikkeusolojen mahdollisesti pitkittyessä.
Vaikka ravitsemistoimialan lainsäädännöllä toteutettu toiminnan rajoittaminen ei ole käsillä olevan hallituksen esityksen kohteena, tuolla sääntelyllä on suora syy-seuraussuhde nyt käsittelyssä olevaan hyvitys- ja tukilainsäädäntöön. Tämän vuoksi talousvaliokunta katsoo tarpeelliseksi muistuttaa rajoituslainsäädännön lähtökohdasta: elinkeinotoimintaa tulee ylipäänsä rajoittaa vain siltä osin kuin se on tartuntatilanteen vuoksi välttämätöntä, rajoittamisen kokonaishaittoja ja -hyötyjä punniten, ja siten, että rajoituksia puretaan välittömästi tartuntatilanteen niin salliessa. Perustuslakivaliokunta on pitänyt tätä myös säätämisjärjestyskysymyksenä (PeVL 7/2020 vp). Talousvaliokunta huomauttaa, että käsillä olevan lainsäädännön pontimena oleva menetysten hyvittämisen tarve on sidoksissa siihen, missä laajuudessa rajoituksia on pidetty ja pidetään yllä. Talousvaliokunta ottaa tähän täsmällisemmin kantaa hallituksen esityksen HE 72/2020 vp käsittelyn yhteydessä.