Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko (VNS 16/2022 vp) koostuu eduskunnan tulevaisuusmietinnön (TuVM 1/2018 vp — VNS 5/2018 vp) lausumien 1 ja 9 edellyttämällä tavalla kahdesta osasta, joista ensimmäinen kiinnittyy ministeriöiden yhteiseen ennakointiin sekä luo vaihtoehtoisia skenaarioita ja toimintamalleja myös sen varalle, että muutos globaalissa toimintajärjestelmässä on pysyvä tai pitkäaikainen.  

Tulevaisuusselonteon toinen osa tarkentaa yhtä tulevaisuusselonteon ensimmäisessä osassa tunnistetuista Suomen tulevaisuuteen liittyvistä keskeisistä kysymyksistä eli miten lainvalmistelussa voidaan nykyistä paremmin hyödyntää ennakointia ja huomioida tulevia sukupolvia ja niiden oikeuksia.  

Selonteon ensimmäisen osan valmistelu aloitettiin huhtikuussa 2020. Tulevaisuusdialogit käytiin vuosina 2020 ja 2021. Suomen tulevaisuutta muokkaaviin muutostekijöihin ja epävarmuustekijöihin perustuvat vaihtoehtoiset skenaariot luotiin syksyllä 2020 ja alkuvuodesta 2021. Ministeriöiden johtoryhmäkäsittelyt, kansliapäällikkö- sekä valtiosihteerikokouskäsittelyt olivat elo-syyskuussa 2021 ja hallituksen iltakoulu joulukuussa 2021. Venäjän hyökkäyksen seurauksena selontekoa kuitenkin päivitettiin maaliskuussa 2022 sekä Suomen jätettyä Nato-hakemuksen touko—kesäkuussa 2022 ja vielä uudestaan syys—lokakuussa 2022. Toisen osan taustamateriaaliksi Åbo Akademilta ja Turun yliopistolta tilattu "Foresight and Future Generations in Law-Making" (FORGE) selvityshanke valmistui marraskuussa 2022. Tulevaisuusselonteon toinen osa valmistui tammikuussa 2023, minkä jälkeen ensimmäinen ja toinen osa annettiin eduskunnalle samanaikaisesti tammikuussa 2023. 

Tulevaisuusselonteon ensimmäisen osan ennakointityön on pääosin toteuttanut valtioneuvoston kanslian koordinoima ministeriöiden yhteinen ennakointityöryhmä yhdessä ministeriöiden hallinnonalojen verkostojen ja asiantuntijoiden kanssa. Osana tulevaisuusselonteon ensimmäisen osan aineistonkeruuta valtioneuvoston kanslia järjesti Erätauko-säätiön kanssa myös 50 tulevaisuusdialogia, joihin kutsuttiin eri-ikäisiä ja eri taustoista tulevia kansalaisia.  

Selontekotyön ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin poliittisia, ympäristöllisiä, taloudellisia, teknologisia ja yhteiskunnallisia muutostekijöitä. Toisessa vaiheessa käytiin läpi epävarmuustekijöitä vastaavista teemoista. Näiden tarkastelujen pohjalta luotiin neljä skenaariota toimintaympäristön mahdollisista kehityskuluista: Yhteistyön maailma, Kiihtyneen kilpailun maailma, Itäinen maailma ja Murtuva maailma. Skenaariotyön lopuksi tarkasteltiin vielä kuhunkin skenaarioon liittyviä mahdollisuuksia, riskejä, toimia ja varautumista Suomen kannalta. Tarkastelussa hyödynnettiin myös tulevaisuusdialogeissa kertyneitä aineistoja. 

Yhteistyön maailman skenaariossa yhteiskunnat kehittyvät avoimina ja turvallisina kohti talouden, luonnon ja ihmisen kestävää hyvinvointia. Yhteistyötä tehdään monenkeskisesti. Vihreä siirtymä sekä kiertotalous ovat pysäyttäneet ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen. Digitalisaatio ja kehittynyt teknologia helpottavat ihmisten elämää ja eriarvoistumiskehitys on pysähtynyt. Materiaalisen hyvinvoinnin lisäksi ihmisten elämää rikastavat ja elämänlaatua parantavat aineettomat arvot ja niiden mukainen toiminta.  

Kiihtyneen kilpailun maailmassa suurvaltablokkien, yhteiskuntien, yritysten ja yksilöiden välinen kilpailu on kireää. Maailma on jakautunut kahteen ryhmittymään: Yhdysvaltojen johtamaan demokraattisten valtioiden enemmistöön, johon EU ja Suomikin kuuluvat, ja autoritaarisen Kiinan johtamaan ryhmittymään. Globaalitalous jakaa maailmaa, yhteiskuntia ja yksilöitä voittajiin ja häviäjiin, ja hyvinvointi jakautuu epätasaisesti. Ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa on suuret erot valtioiden välillä. 

Itäisessä maailmassa Kiina on noussut kansainvälisen järjestelmän poliittiseksi ja taloudelliseksi johtovaltioksi, ja se on sitonut monia maita vaikutuspiiriinsä. Kiina on kasvattanut omavaraisuuttaan miltei kaikilla kriittisillä tuotannonaloilla ja avainteknologioissa. Kiina edistää omia arvojaan ja tavoitteitaan Yhdistyneissä kansakunnissa (YK) sen sisältä käsin. Globaaleihin haasteisiin puututaan tehokkaasti, jos Kiina katsoo toiminnan omien intressiensä mukaiseksi. Yhdysvallat on kääntynyt sisäänpäin. EU:n integraatio on syventynyt sisämarkkinoiden sekä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan osalta. Ilmaston lämpenemistä ei saada hillittyä riittävän nopeasti. 

Murtuvassa maailmassa globaali kulutus ja tuotanto ovat kestämättömiä, ja ilmasto matkaa kohti 5 asteen lämpenemistä. Ympäristösiirtolaisuus ja ihmisten joukkopako on mittavaa ekosysteemien romahdusten tuhotessa elinympäristöjä. Monenkeskinen yhteistyö ei toimi, YK:n merkitys on romahtanut ja globaaleihin haasteisiin vastataan reaktiivisesti sekä maaryhmien sisäisin toimin. Kiistat ratkotaan voimalla, ja globaali turvallisuus on heikentynyt dramaattisesti. Eriarvoisuus maiden sisällä ja niiden välillä on kasvanut ennätysmittoihin, ja yhteiskunnat ovat murtumispisteessä. Ihmisten henkiset ja fyysiset voimavarat kuluvat toimeentulon ja arjessa pärjäämisen turvaamiseen. 

Tulevaisuusselonteon ensimmäinen osa sisältää myös 90 toimenpidesuositusta, jotka on kuitenkin esitetty skenaariokohtaisesti, mikä tekee niistä hieman hankalasti hyödynnettäviä. Skenaariokohtaiset toimet liittyvät politiikkaan, jota tarvittaisiin maailmassa, joka jo olisi tietyn skenaarion mukainen. Kuhunkin skenaarioon liittyy myös joukko varautumistoimia, jotka on tarkoitettu harkittaviksi, mikäli skenaarion suuntainen kehitys alkaa näyttää mahdolliselta tai todennäköiseltä. Varautumistoimet liittyvät skenaarion mahdollisuuksiin tai riskeihin reagoimiseen tai skenaarion toteutumisen todennäköisyyteen vaikuttamiseen. 

Tulevaisuusselonteon toinen osa tarkentaa yhtä ensimmäisessä osassa tunnistetuista Suomen tulevaisuuteen liittyvistä keskeisistä kysymyksistä, "miten turvataan tulevien sukupolvien mahdollisuudet sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävään elämään?". Selonteon toinen osa pyrkii selvittämään, miten lainvalmistelussa voidaan nykyistä paremmin hyödyntää ennakointia ja huomioida tulevia sukupolvia ja niiden oikeuksia. Tätä varten selonteon toisessa osassa on määritelty tulevien sukupolvien käsitettä, selvitetty tulevien sukupolvien edustamisen ongelmia, arvioitu tulevien sukupolvien käsittelyä YK:n kestävän kehityksen asiakirjoissa ja kestävän kehityksen kansallisessa toimeenpanossa, tarkasteltu tulevien sukupolvien asemaa perus-, ihmis- ja ympäristöperusoikeudellisesti sekä lasten ja nuorten osallisuutena, esitetty esimerkkejä siitä, miten tulevien sukupolvien näkökulma on huomioitu eri maiden päätöksentekoinstituutioissa ja ‑käytännöissä, kartoitettu ennakoinnin ja päätöksenteon kytkennän vahvistamistarpeita ja -mahdollisuuksia kansallisesta ja EU-näkökulmasta, tuotu esiin näkökulmia ennakointitiedon käytöstä lainvalmistelussa, tulevaisuusnäkökulman huomioinnista lainarvioinnissa ja tulevien sukupolvien huomioinnista ylimpien laillisuusvalvojien perustuslaillisessa tehtävässä sekä tehty yhteenvetoa tulevaisuussuuntautuneen valmistelun ja päätöksenteon vahvistamisesta Suomessa. 

Selonteon toisen osan taustamateriaalina on hyödynnetty Valtioneuvoston yhteisellä selvitys- ja tutkimustoiminta -rahoituksella (VN Teas) teetettyä "Foresight and Future Generations in Law-Making, FORGE" -tutkimushanketta, jonka Åbo Akademin ja Turun yliopiston tutkijat toteuttivat vuonna 2022. Taustaselvityksessä esitettiin seitsemän kehittämisehdotusta siitä, miten tulevaisuuden huomioivaa valmistelua ja päätöksentekoa voidaan vahvistaa:  

1. luodaan lainsäädäntötarpeiden tunnistamiseen ja lainvalmisteluun toimintatapoja, joilla voidaan pohtia erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja,  

2. tehdään ennakoinnista jatkuvaluonteista toimintaa lainvalmistelussa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa,  

3. hahmotellaan toimintatapoja ennakointitiedon käyttämiseksi lainsäädäntöprosessin kaikissa vaiheissa: ennen prosessia, prosessin aikana ja prosessin jälkeen,  

4. sovelletaan EU:n ja OECD:n hallinnon kehittämisehdotuksia ennakointikyvykkyyksistä ja strategisesta ennakoinnista,  

5. kehitetään voimassa olevien lakien "tulevaisuusherkkyyttä" jälkikäteisarvioinneilla (expost),  

6. alennetaan ennakoinnin osaamis- ja kustannuskynnyksiä sekä  

7. sovelletaan EU:n ja OECD:n hallinnon kehittämisehdotuksia ennakointikyvykkyyksistä ja strategisesta ennakoinnista,  

Näiden lisäksi selvityksessä esitettiin myös viisi kehittämisehdotusta tulevien sukupolvien huomioimiseksi:  

1. määritellään tulevat sukupolvet osana perusoikeusjärjestelmäämme ja erikseen keskeisissä lainsäädäntöhankkeissa, 

2. edistetään ennakoinnin ja kestävän kehityksen roolia hallitusneuvotteluissa,  

3. pyritään arvioimaan lainsäädännön vaikutuksia entistä systemaattisemmin eri aikajänteillä samalla tunnistaen tähän liittyvät epävarmuudet,  

4. sisällytetään eduskuntakäsittelyyn tulevaisuusvaikutusten tarkempaa erittelyä sekä vahvistetaan tulevaisuusvaliokunnan roolia sekä  

5. pyydetään kuulemisissa näkemyksiä pitkän aikavälin vaikutuksista ja hyödynnetään puntaroivia kansalaiskeskusteluja. 

Selontekoa käsitellessään tulevaisuusvaliokunta kuuli asiantuntijoita seuraavien sukupolvien huomioimisesta lainsäädännössä, tulevaisuusselonteon sisältämän toimintaympäristöanalyysin uskottavuudesta sekä päätöksentekoa tukevan strategisen ennakoinnin kehittämisestä.  

Mietinnössään valiokunta keskittyy:  

• lausuntovaliokuntien tulevaisuusselonteosta tekemiin huomioihin, 

• asiantuntijoiden tulevaisuusselonteosta tekemiin huomioihin, 

• tulevaisuusresilienttiin yhteiskuntaan ja viidenteen skenaarioon 

• seuraavien sukupolvien huomioimiseen lainsäädännössä sekä 

• päätöksentekoa tukevan strategisen ennakoinnin kehittämiseen 

Lausuntovaliokuntien esille nostamat huomiot

Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa lausunnossaan, että kaikilla selonteossa kuvatuilla muutostekijöillä on vaikutuksia liikenteen ja viestinnän toimialaan. Esimerkiksi suurvaltakilpailun kiihtyminen ja kansainvälisen turvallisuusympäristön muutos nostavat liikenne- ja viestintävaliokunnan mukaan esille kysymyksen strategisesta autonomiasta ja sen vaikutuksesta digitalisaatio- ja datapolitiikkaan. Myös ilmastonmuutos asettaa uudenlaisia haasteita toimivalle ja kestävälle liikennejärjestelmälle.  

Tulevaisuusselonteossa kuvataan liikenne- ja viestintävaliokunnan mukaan useita liikenne- ja viestintäministeriön toimialan kannalta olennaisia kehityskulkuja ja muutostekijöitä, jotka liittyvät esimerkiksi digitalisaatioon ja datatalouteen, kyberturvallisuuteen, liikenteen vihreään siirtymään, avaruusteknologiaan ja -toimintaan sekä kriittiseen infrastruktuuriin. Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo lausunnossaan, että liikenne- ja elinkeinopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi tulee investoida liikennealan digitalisaatioon ja datatalouteen ja panostaa multimodaaliseen liikennejärjestelmään. Liikenne- ja viestintävaliokunnan mielestä on myös tärkeää, että uudistetaan liikenteen verotus ja rahoitus samalla kun toteutetaan liikenteen päästöttömyys kansantaloutta tukevasti ja rakennetaan liikennealasta tulevaisuuden ala ja viennin veturi. 

Liikenne- ja viestintävaliokunnan mukaan Suomen vahvuutena on yksityisen ja julkisen sektorin luottamuksellinen yhteistyö varsinkin kyberturvallisuuden alalla. Myös avaruuden strateginen merkitys on liikenne- ja viestintävaliokunnan lausunnon mukaan huomioitava paremmin ottamalla satelliittilaajakaista mukaan yleispalveluyrityksen nimeämistä koskevassa arvioinnissa. 

Liikenne- ja viestintävaliokunta varoittaa lausunnossaan, että keskeiset kriittiset infrastruktuurikohteet ovat houkuttelevia iskukohteita kriisitilanteissa. Merikaapeleiden erittäin tarkat paikkatiedot avoimena internetissä ja valtion hanke kerätä kaikki kriittinen infratieto yhteen valtiolliseen datapankkiin ovat liikenne- ja viestintävaliokunnan mukaan esimerkkejä siitä, miten tiedon avoimuus ja keskittäminen vaikuttavat riskeihin.  

Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota myös siihen, että selonteosta puuttuu kokonaan joitakin aihealueita, kuten tuulivoiman laaja volatiliteetti ja sen vaikutus vetytalouteen. Myöskään tekoälyn vaikutuksia esimerkiksi opetukseen, työhön, arvonmuodostukseen, viestintään, logistiikkaan ja voimapolitiikkaan ei liikenne- ja viestintävaliokunnan mukaan ole analysoitu riittävästi, kuten ei myöskään Metaversumin standardoitumisen ja robotisaation vaikutuksia kaupunkisuunnitteluun, turismiin, sisältöihin, etätyöhön ja logistiikkaan. Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää ongelmallisena, että merkittävien teknologioiden osalta ei ole arvioitu niiden vaikutuksia tulevaisuuden Suomelle laajemmassa yhteydessä. Liikenne- ja viestintävaliokunnan mukaan esimerkiksi teknologioiden ja standardien sekä strategioiden vaikutuksia ta-louteen ja koko yhteiskunnan kehitykseen tulee arvioida laajemmin eri hallinnonalojen ristivaikutuksia ja keskinäisiä yhteyksiä unohtamatta.  

Sivistysvaliokunta painottaa lausunnossaan erityisesti osaamis- ja koulutustason nostoa, hyvinvointia oppimisen edellytyksenä, liikkumattomuuden kriisiä, kulttuurin laaja-alaista potentiaalia sekä nuorten osallistumismahdollisuuksia. Lausunnossaan sivistysvaliokunta yhtyy tulevaisuusselonteossa esitettyyn näkemykseen osaamisen ja luovuuden tärkeästä merkityksestä. Sivistys- ja kulttuurisektorin merkitys on keskeinen esimerkiksi hyvinvoinnin, vihreän siirtymän, demokratian, yhteiskunnan luottamuksen, yhdenvertaisuuden ja eriarvoisuuden ehkäisyn sekä turvallisuuden ja siten yhteiskuntarauhan, kestävän kehityksen, kilpailukyvyn ja kokonaisresilienssin rakentamisessa. Tätä perustaa luodaan sivistysvaliokunnan mukaan erityisesti laadukkaalla varhaiskasvatuksella, koulutuksella ja tutkimuksella sekä kulttuuri-, kirjasto-, liikunta- ja nuorisopalveluilla.  

Sivistysvaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että Suomen suhteellinen asema osaamistasoa mittaavassa PISA-vertailuissa on heikentynyt ja että Suomen koulutustaso on jäänyt jälkeen keskeisistä kilpailijamaista. Suomi on ainoa OECD-maa, jossa 25—34-vuotiaiden nuorten aikuisten korkea-asteen koulutustaso ei ole noussut vuosina 2000—2021. Lisäksi sivistysvaliokunta muistuttaa, että tulevaisuusselonteossa todetun mukaisesti työmarkkinoilla on suuri lisäystarve korkeasti koulutetusta työvoimasta sekä tiettyihin ammattiryhmiin kohdistuvaa osaajapulaa. Sivistysvaliokunta on jo aiemmassa lausunnossaan (SiVL 15/2022 vp) nostanut esiin erityisesti sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja opetusalan, joiden työvoimatarpeisiin vastaa-miseksi molemmilla kansalliskielillä on valiokunnan näkemyksen mukaan tarve ryhtyä välittömästi konkreettisiin toimenpiteisiin. Sivistysvaliokunta muistuttaa myös, että kaksi kolmasosaa suomalaisista liikkuu terveytensä kannalta liian vähän. Asiantuntijalausunnon mukaan yksistään liikkumattomuus aiheuttaa vuosittain yli kolmen miljardin euron yhteiskunnalliset kustannukset. Sivistysvaliokunta viittaa ennusteeseen, jonka mukaan hälyttävän pieni osuus suomalaisista työntekijöistä omaa vuonna 2040 sellaisen fyysisen kunnon, jolla selviää vähänkään fyysisesti kuormittavista työtehtävistä. Työikäisen väestön lukumäärän pienenemisen ohella Suomella on sivistysvaliokunnan mukaan edessä myös merkittävä fyysisen kunnon heikentymisen aiheuttama työkyvyn haaste. 

Sivistysvaliokunta painottaa lausunnossaan, että tulevaisuuden haasteisiin vastattaessa on tärkeää, että koko kasvatuksen ja koulutuksen ketju varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen on kunnossa ja että jokainen oppilas saavuttaa perusopetuksen aikana riittävät perustaidot. Sivistysvaliokunta toteaa, että hyvinvointi on edellytys oppimiselle ja oppiminen puolestaan edistää hyvinvointia. Asiantuntijalausuntoihin viitaten sivistysvaliokunta katsoo, että tulevaisuusselonteossa olisi syytä tuoda vahvemmin esiin perheen merkitys lasten ja nuorten hyvinvoinnille ja pohtia, mitkä tekijät tuottavat nuorten pahoinvointia ja esimerkiksi jengiytymistä ja kuinka sitä voitaisiin tulevaisuudessa ennaltaehkäistä. Sivistysvaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että yhteisöllisellä kansalaistoiminnalla on suomalaisessa yhteiskunnassa pitkät ja vahvat perinteet. Erilaiset yhdistykset ja yhteisöt ovat keskeinen voimavara sekä demokratian ja hyvinvoinnin toiminnallinen ja kansalaisia aktivoiva alusta suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa.  

Sivistysvaliokunta toteaa lausunnossaan, että vaikka edellä mainitut valiokunnan tärkeinä pitämät asiat onkin huomioitu selonteossa, niin asioiden merkittävyyteen ja painoarvoon nähden käsittely jää selonteossa melko niukaksi, eikä selonteossa esitetä uusia näkemyksiä. Sivistysvaliokunta on aiemmin tällä vaalikaudella käsitellyt laajasti valtioneuvoston koulutuspoliittista selontekoa, jota sivistysvaliokunnan mukaan voidaan pitää koulutussektorin omana tulevaisuusselontekona.  

Koulutuspoliittinen selonteko yhdessä sivistysvaliokunnan asiasta antaman mietinnön kanssa muodostaa kokonaisuuden, jossa esitetään 2040-luvulle ulottuva koulutuksen ja tutkimuksen tavoitetila. Samoin mainitussa selonteossa ja mietinnössä linjataan tarvittavia muutoksia, joilla vastataan ja vaikutetaan kansallisen ja kansainvälisen toimintaympäristön muutostekijöihin ja luodaan merkityksellisen elämän edellytykset kaikille.  

Suuri valiokunta yhtyy lausunnossaan valtioneuvoston näkemykseen siitä, että Euroopan unioni (EU) on Suomen talouden ja ulkosuhteiden tärkein viitekehys, vaikutuskanava ja turvallisuusyhteisö. Suuri valiokunta pitää globaalin vaikuttamisen näkökulmasta keskeisenä myös sitä, miten EU:n omalla lainsäädännöllä on ollut merkittävää vaikutusta myös sen rajojen ulkopuolella, esimerkiksi tietosuoja- ja ympäristöasioissa. Suomalaiset ovat parhaillaan keskimääräistä tyytyväisempiä EU-jäsenyyteen. Tammikuun 2023 Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 75 % piti jäsenyyttä hyvänä asiana ja 78 % katsoi Suomen hyötyneen jäsenyydestä. 

EU on viimeisten 15 vuoden aikana kokenut useita isoja kriisejä, mm. talous- ja pankkikriisin, muuttoliikekriisin, oikeusvaltiokehityksen taka-askeleet, Ison-Britannian EU-eron ja koronapandemian. Lisäksi viimeisten kymmenen vuoden aikana on tapahtunut suuria geopoliittisia muutoksia. Kriisien yhteydessä on huomattu, ettei EU:n lainsäädäntö riittävällä tavalla huomioi ennakoimattomia tilanteita. Siksi suuri valiokunta pitää tärkeänä, että EU:n kriisinsietokykyä ja reagoimista ennakoimattomiin tilanteisiin parannetaan. Suuri valiokunta pitää hyvänä, että strateginen ennakointi on selonteossa kuvatulla tavalla viety tiiviimmäksi osaksi EU:n säädösvalmistelua. Suuren valiokunnan mukaan on myös hyvä varautua selonteossa kuvatulla tavalla sekä skenaarioihin, joissa EU:n integraatio tiivistyy, että skenaarioihin, joissa se heikkenee. Suomella on yksittäisten lainsäädäntökysymyksiä koskevien kantojen rinnalla oltava myös kokonaisvaltaisempi, selkeä strateginen näkemys siitä, mihin suuntaan EU:ta tulisi kehittää ja miten. Suomen tulisi myös suuren valiokunnan mukaan hakea yhteistyökumppaneita eri asioissa ennakkoluulottomasti ja tilannekohtaisesti.  

Lausunnossaan suuri valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että maailmalla on merkkejä autoritaaristen järjestelmien noususta ja oikeusvaltion rapautumisesta. EU:n on suuren valiokunnan mukaan varauduttava entistä paremmin ulkopuolelta tuleviin vihamielisiin vaikuttamisyrityksiin sekä jatkettava aktiivisesti ihmis- ja perusoikeuksien, demokratian ja sääntöpohjaisen monenkeskisen kansainvälisen yhteistyön puolustamista ja tukemista. EU:n on rakennettava toimintaansa vahvuuksiensa varaan, joita ovat muun muassa avoimet sisämarkkinat, sääntöperustainen ja vastuullinen kauppapolitiikka sekä edelläkävijän asema ilmastotoimissa. Myös turvallisuuskysymykset ovat nousseet aiempaa keskeisempään rooliin. Sisämarkkinoiden osalta suuri valiokunta kiinnittää huomiota tarpeeseen kehittää eurooppalaisia digitaalisia sisämarkkinoita. Kun kilpailu kiihtyy, Suomella ja EU:lla tulisi olla visio siitä, millaista sääntelyä tulisi globaalisti edistää, ja miten kansalaisten yksityisyydensuoja saadaan riittävällä tavalla turvattua. EU:n kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että EU:sta muodostuu tekoälyn kehittämiselle ja käyttämiselle suotuisa ympäristö ja suunnannäyttäjä siinä, miten digitalisaatiota edistetään ja esimerkiksi tekoälyä käytetään ja turvallisella ja perusoikeuksia kunnioittavalla tavalla ihmis- ja palvelulähtöisesti. 

Lausunnossaan suuri valiokunta korostaa myös nuorten osallistamista EU:n tulevaisuuden pohdintaan. Lisäksi on mietittävä keinoja varmistaa Suomessa riittävä Euroopan unioniin liittyvä osaaminen ja ymmärrys sen toimintatavoista ja merkityksestä. Suuri valiokunta pitää myös EU:n yhteistyötä Afrikan kanssa aiempaa enemmän huomiota vaativana kysymyksenä. 

Ympäristövaliokunta pitää tulevaisuusselontekoa tärkeänä prosessina, joka vahvistaa hallinnossa ja päätöksenteossa sektorirajat ylittävää yhteistyötä, mikä on välttämätöntä ympäristöongelmien ratkaisemisessa ja kestävän tulevaisuuden tavoittelemisessa. Laaja yhteistyö tulevaisuusselonteon valmistelussa on kasvattanut ennakointityöhön osallistuneiden ennakointikyvykkyyttä. Tällä voi ympäristövaliokunnan mielestä olla kauaskantoisia, myönteisiä vaikutuksia suomalaisen yhteiskunnan ympäristöongelmien ratkaisemisessa sekä yleisesti kriiseihin valmistautumisessa.  

Ympäristövaliokunta tunnistaa tulevaisuusselonteon ympäristöä koskevat osat johdonmukaiseksi jatkumoksi kestävän kehityksen työssä ja katsoo, että tulevaisuusselonteossa on tuotu hyvin esiin ilmastokysymykset, luontokato ja muita ympäristöongelmia. Ilmastonmuutos on ympäristövaliokunnan mukaan ihmiskunnan suurin uhka, ja jo yli 1,5 asteen lämpeneminen on merkittävä riski ihmiskunnalle, luonnon monimuotoisuudelle, ruoka- ja ravitsemusturvalle, vesihuollolle sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiselle.  

Ympäristövaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota erityisesti siihen, että ekologinen kestävyyskriisi on viime aikoina nostettu esiin samansuuntaisesti myös taloudellisten toimijoiden ja vaikuttajien toimesta. Esimerkiksi Maailman talousfoorumin vuosittaisessa riskiraportissa vuodelta 2023 on ensimmäistä kertaa seuraaville 10 vuodelle arvioidun 10 suurimman riskin osalta 4 suurinta riskiä ilmastonmuutos- ja luontokatosidonnaisia. 10 suurimmasta riskistä peräti 6 on ympäristöriskejä. Vastaavasti Sitran Megatrendit 2023 -julkaisussa nostetaan luonnon kantokyvyn mureneminen muutosten keskiöön. Jos luontokatoa ei pysäytetä, vakaa julkinen taloudenpito vaarantuu, eläkerahastojen riskit kasvavat ja rahoitusvakaus voi heikentyä. Vastaavasti vuonna 2023 julkaistun Suomen Dasgupta-selvityksen mukaan kaikilla talouden sektoreilla on vaikutuksia luontokatoon, mutta samalla myös mahdollisuuksia sen ehkäisyyn. Selvityksessä esitettyjä toimenpiteitä ovat muun muassa luonnonsuojelu, ennallistaminen, kulutustottumusten muuttaminen, tuotantoteknologian muuttaminen, kauppapoliittiset toimenpiteet, luonnolle haitallisten tukien poisto, taloudellisen mittariston muutos ja institutionaaliset muutokset esimerkiksi rahoitusmarkkinoissa ja koulutuksessa. Esiin nostetaan, että rahoitusmarkkinoita on kehitettävä sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla. Julkisten rahoittajien pitäisi vaatia rahoituspäätöksissään luonnon monimuotoisuuteen liittyvät riskit, hyödyt ja mahdollisuudet.  

Ympäristövaliokunta katsoo tulevaisuusselonteon tavoin, että planetaaristen rajojen vaaliminen ja kestävän kehityksen edellytysten edistäminen vaativat asenteiden ja arvopohjan pysyvää muutosta sekä niiden kytkemistä entistä voimakkaammin taloudellisiin ohjauskeinoihin ja päätöksentekoon. Ympäristövaliokunta muistuttaa lausunnossaan, että valtiovarainministeriön vuonna 2022 julkaisemassa ilmasto- ja luontostrategiassa määritetään talouden ohjausvälineet ilmasto- ja luontopolitiikassa ja todetaan, että verotuksen ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyn avulla voidaan ohjata kansalaisten ja yritysten valintoja ilmasto- ja luontopolitiikan tavoitteiden mukaisiksi.  

Ympäristövaliokunnan mielestä todennäköisten ympäristökriisien monimuotoisuus ja kumuloituminen on hyvä ottaa arvioissa huomioon. Esimerkiksi vesipulan ohella pulaa voi tulla keskinäisriippuvuuksien johdosta hyvin monista asioista: ruoasta, lääkkeistä, teknologioista jne. Ympäristökriisien aiheuttama muuttoliike voi myös yltyä hallitsemattomaksi ja uhata yhteiskuntien kestävyyttä. Pelkän varautumisen lisäksi tarvitaan paitsi kykyä selviytyä eteen tulevista haasteista, kriiseistä ja yllätyksistä niin myös samalla uudistua ja oppia niistä. Tämä edellyttää ympäristövaliokunnan mukaan nykyisten muutosten ymmärtämistä, vanhojen tulevaisuuskuvien haastamista, toisenlaisten tulevaisuuksien kuvittelua ja aktiivista toimintaa kohti toivottavaa tulevaisuutta.  

Ympäristövaliokunta korostaa lausunnossaan myös kiertotaloutta ja siihen liittyviä uusia liiketoimintamalleja, fossiilisten päästöjen vähentämistä, negatiivisia päästöjä, kuten esimerkiksi hiilinieluja, hiilidioksidin talteenottoa ja hiilivarastoja sekä vetytalouden edistämistä tuulivoiman lisärakentamisella. Lopuksi ympäristövaliokunta tulevaisuusselonteon tavoin korostaa, että strateginen ennakointi osana lainvalmistelua tukee sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden lisäämistä, joten tavoite ennakointitiedon vahvemmasta hyödyntämisestä lainvalmistelun eri vaiheissa on tärkeä tavoite. Tulevien sukupolvien elämisen edellytysten turvaamisen ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävässä yhteiskunnassa tulee ohjata nykyistä lainsäädäntöä. 

Asiantuntijalausunnot tulevaisuusselonteon sisällöstä

Selonteko sai asiantuntijoilta laajalti kiitosta tutkimustietoon nojaamisesta, menetelmällisestä systemaattisuudesta ja yhteiskunnallisten toimijoiden osallistamisesta. Selontekokonaisuuden todettiin vahvistavavan Suomen mainetta ennakoinnin hyödyntämisessä hallinnon päätöksenteossa ja suunnittelussa. Sen ensimmäisen osan katsottiin antavan välineitä siirtyä ennustamisen mahdottomuuden ymmärtämisestä kohti epävarmuustekijöiden analyyttistä ymmärrystä, mikä viestittää, että emme ole tulevaisuuden "armoilla", vaan voimme vaikuttaa siihen sekä omaan tapaamme suhtautua muutokseen.  

Selonteon esitystavan koettiin herättävän kysymyksen siitä, millä lailla yleensäkin tulisi avoimesti viestiä vaihtoehtoisista tulevaisuuden skenaarioista ja niistä epävarmuuksista, joita hallinnolla on edessään. Selonteon toista osaa kiitettiin aihevalinnasta ja aiheen selkeästä käsittelystä. Sen katsottiin tarjoavan arvokkaan katsauksen kirjallisuuteen ja käsitteisiin, joiden avulla tulevien sukupolvien etu voidaan huomioida hallinnossa.  

Joissain lausunnoissa selontekoa kritisoitiin liiallisesta pituudesta. Eräässä lausunnossa tarkennettiin, että lyhentämisen varaa olisi ollut muutostekijälistauksessa, kun taas epävarmuustekijät ja skenaariot olivat selonteon ensimmäisen osan keskeisintä antia. Jotkut asiantuntijat pitivät skenaariokohtaisia toimenpide-ehdotuksia hyvinä syötteinä päätöksentekoon, kun taas joissain lausunnossa niiden hyödyllisyyttä varsinaisten toimenpiteiden ja varautumisen ohjenuorana kyseenalaistettiin tai koettiin, että muutosten käytäntöön viemisen keinoja olisi ollut syytä konkretisoida. 

Selonteolla nähtiin erityistä arvoa laajana yhteisenä tarttumapintana ja alustana keskusteluun Suomen tulevaisuuksista. Erityisesti dialogityöpajojen hyödyntäminen tulevaisuusselonteon valmistelussa sai asiantuntijoilta laajaa kiitosta. Samalla asiantuntijat kuitenkin totesivat, että dialogien yhteenvedon olisi ollut syytä olla selonteon liitteenä: kuinka monta henkilöä tulevaisuus-dialogeihin osallistui, minkä verran kirjallista materiaalia dialogit tuottivat ja miten tästä materiaalista koostettiin yhteenvetoja selontekotekstiin. Tämä läpinäkyvyys olisi asiantuntijoiden mukaan tärkeää myös tulevaisuusdialogeihin osallistuneille. Dialogeilla laajennetaan valtaa tulevaisuuskuvien ja skenaarioiden määrittelyssä eli siinä, kenen ääni tulee kuuluviin ja ketä tulevaisuuden näkymissä on edustettuina. Yhteisen tulevaisuuden rakentamisen kannalta on tärkeää, että jokainen voi löytää itsensä hahmotelluista tulevaisuuksista ja toisaalta ymmärtää muiden näkökulmia. Koska selonteko ei selkeästi dokumentoinut dialogityöpajojen toteutusta ja tulosten käyttöä, asiantuntijat joutuivat arvailemaan. 

Eräs asiantuntija arveli, että vaikka laaja osallistava prosessi on selonteon vaikuttavuuden kannalta hyvä, se on myös saattanut ohjata skenaarioita pois yllätyksellisyydestä. Toinen asiantuntija huomautti, että selonteko käsittelee dialogeja tavalla, josta syntyy mielikuva osallistujien yksimielisyydestä, vaikka olisi tarpeen nostaa esiin myös poikkeavia näkökulmia ja ristiriitaisuutta. Yhdessä lausunnossa muistutettiin myös, että menetelmän ei voi olettaa tuottavan valmiiksi pureskeltua muutostekijäanalyysiä, vaan taustaymmärrystä ihmisten toiveista ja huolista, jota voi hyödyntää siinä, miten skenaariot koostetaan ja miten johtopäätökset vedetään. Asiantuntijat ehdottivat tulevaisuusdialogien sopivan myös valmiin selonteon läpikäyntiin, esimerkiksi skenaarioiden herättämistä ajatuksista ja tunteista keskusteluun.  

Menetelmällisesti laadukas ennakointi edellyttää kiinnekohdakseen ymmärrettävän viitekehyksen. Tulevaisuusvaliokunnalle annetuissa asiantuntijalausunnoissa tämän viitekehyksen todettiin tulevaisuusselonteossa muodostuvan rivien välistä luettavissa olevasta arvopohjasta eli kestävän kehityksen kolmesta ulottuvuudesta: taloudellisesta, ekologisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä. Osa asiantuntijoista piti tätä ratkaisua hyvänä, osa esitti kriittisiä huomioita.  

Siinä, missä yhdessä lausunnossa kiitettiin, että selonteolla on selvä arvopohja, josta käy ilmi toivotun tulevaisuuden tila, toisessa muistutettiin, että tulevaisuusselonteko jättää avaamatta sen, millaista poliittista kamppailua yhteiskunnassa käydään siitä, minkälainen on toivottava tulevaisuus. Osa selonteossa tunnistetuista mahdollisista kehityskuluista on sellaisia, joita pidetään yhteiskunnassa yksiselitteisesti kielteisinä (esimerkiksi terveyskriisit), toiset taas sellaisia, jotka ovat poliittisen kamppailun kohteena (esimerkiksi vähemmistöjen oikeudet). Lausunnossa todettiin, että kehityskulkujen tarkempi jäsentely arvopohjan mukaan niin, etteivät ne näytä normatiivisesti yhteismitallisilta, täsmentäisi niiden analyysia.  

Kolmannen näkemyksen mukaan tulevaisuusselonteko ei anna riittävää arvoa kestävyyden ekologiselle ulottuvuudelle. Useat kriittisiä äänenpainoja esittäneet asiantuntijat totesivat tieteellisen tutkimuksen yhä vahvemmin osoittavan, että kehittyneiden yhteiskuntien tapauksessa olisi viisainta asettaa tavoitteiksi luonnonympäristön säilyminen elinkelpoisena ja ihmisten hyvinvointi pitkän aikavälin laajasti ymmärrettyjen taloudellisten reunaehtojen puitteissa. Tämän näkökulman mukaan tulevaisuuden hyvinvointia tulisi rakentaa eri pääoman muotoja (ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja inhimillinen) kasvamalla ja uusintamalla. Tällöin hyvä kehityssuunta tunnistettaisiin ilmastopäästöjen ja eriarvoisuuden vähenemisestä sekä elonkirjon ja hyvinvoinnin lisääntymisestä.  

Asiantuntijoiden mukaan selonteon nk. vahvan kestävyyden puute näkyy siinä, että vaikka ympäristönäkökulmille omistetuissa osuuksissa on kyllä monipuolisesti käyty läpi ympäristöongelmia ja sitä, kuinka ylikuluttaminen ja luonnonvarojen rajallisuus ovat keskeisiä ratkaistavia ongelmia, niin tämä problematiikka ei vastaavalla tavalla näy selonteon taloutta käsittelevissä osuuksissa, vaikka niiden ratkaiseminen liittyy tiiviisti juuri talouden rakenteiden kestävyysmurrokseen. Sen sijaan nykyiset talouden rakenteet ja jatkuva kasvu on esitetty vahvoina muuttumattomina oletuksina. Kriittisten asiantuntijoiden mukaan tämä johtaa siihen, että selonteosta puuttuu keskustelu aidosti erilaisista talouden, kasvun ja työn malleista ja muodoista, joiden avulla ympäristöongelmia voitaisiin ratkaista. Eräässä lausunnossa tämä kiteytettiin huomioksi siitä, että ainakin yhdessä skenaariossa olisi ollut suotavaa olla selkeästi vahvan kestävyyden varaan rakentuva kuva tulevaisuudesta.  

Kestävyyspaneeli muistutti lausunnossaan, että olisi ollut toivottavaa kytkeä selontekoprosessi vahvemmin valtioneuvoston kansliassa työstettyyn vuoden 2022 julkaisuun "Kestävän kehityksen toimikunnan strategia 2022—2030: Luonnon kantokyvyn turvaava, hyvinvoiva ja globaalisti vastuullinen Suomi". Tällä kytkennällä selonteko olisi voitu selkeämmin suhteuttaa kestävyysmurrokseen ja myös sen kulttuuriseen ulottuvuuteen sekä ekososiaalisen sivistyksen vahvistamisen tarpeeseen. 

Useat asiantuntijat peräänkuuluttivat skenaariomenetelmän hyödyntämiseltä enemmän yllätyksellisyyttä. Skenaarioiden todettiin osin rakentuvan vahvoille oletuksille tiettyjen arvojen tai toimintatapojen vahvasta asemasta ja tuon aseman jatkuvuudesta. Asiantuntijat nostivat esiin muutamia lähtökohtaoletuksia, joita olisi mielellään nähty kyseenalaistettavan rohkeampien ja kiinnostavampien vuoden 2040 lopputulemien kuvittelemiseksi.  

Esimerkiksi demokratian ja yhteistyön voittokulkua edustavaa kansainvälisen yhteistyön skenaariota pidettiin ongelmattomuudessaan epärealistisena ja länteen päin vinoutuneena. Eräässä lausunnossa todettiin, että olisi ollut kiinnostava nähdä myös skenaario, jossa tärkeitä ympäristötavoitteita saavutetaan demokraattisten toimintamallien sijasta esimerkiksi yhden johtavan valtion vahvan dominanssin ja kovan kansainvälisen järjestyksenpidon seurauksena tai maailmanlaajuisen rajun taantuman ja taloudellisen toiminnan romahduksen seurauksena. Ja toisessa lausunnossa toisin päin: poliittisesta yhteistyöstä huolimatta ympäristökriisejä ei välttämättä pystytä pysäyttämään, joten niitä olisi aiheellista käsitellä muissakin kuin muiltakin osin dystooppisissa skenaarioissa. 

Muutamat asiantuntijat totesivat myös kaikkien Venäjää käsittelevien skenaarioiden perustuvan oletukselle Venäjän pysymisestä yhtenäisenä ja sen aseman pysymisestä Keski-Aasiassa entisenlaisena. Todettiin, että olisi ollut arvokasta pohtia myös skenaariota, jossa globaalihallinto hajoaa pienempiin alueellisiin normatiivisiin järjestelmiin.  

Myös Kiinan ja Yhdysvaltojen välisen ulkopolitiikan logiikan todettiin muuttuneen: "perinteiseen" supervaltastatukseen pyrkimisen sijasta kummankin ulkopolitiikka ohjautuu enemmän sisäpoliittisista syistä, mikä saattaa avata ”toisen kehän” muille suurvalloille, kuten Turkille tai Venäjälle, erilaisia mahdollisuuksia valtansa projisoimiseen lähialueillaan. Miten tällöin puolustetaan eurooppalaisia arvoja ja poliittisia päämääriä globaalilla tasolla?  

Erään lausunnon mukaan skenaariomenetelmän muutostekijöissä ei ole riittävästi huomioitu edes melko hyvin ennakoitavissa olevia kehityskulkuja erityisesti tekoälyyn, robotisaatioon ja vir-tualisaatioon liittyen. Eli tulevaisuus oletetaan nykytilan jatkumoksi, eikä huomioida esimerkiksi teknologian roolia uudenlaisten tulevaisuuksien ajurina. Asiantuntija totesi, että digitalisaatiosta puhutaan sanoin, joita olisi voitu käyttää 1990-luvulla tai yleisin termein, joiden merkitystä ei avata. Esimerkiksi teknologianeutraaliudesta puhutaan liian yleisellä tavalla, vaikka viestivän teknologian edellyttämien kommunikaatiorajapintojen standardointi on tulevaisuuden rakentumisen kannalta olennainen tekijä, eikä sitä voi pitää teknologianeutraalina asiana. 

Kestävän kehityksen asiantuntijoiden mukaan positiivisten skenaarioiden edellyttämän kestävyysmurroksen luonnetta yhteiskunnallisena muutosprosessina ei ole kirjoitettu sisään skenaarioihin. Tätä murrosta tulisi asiantuntijoiden mukaan pitää teollistumisen ja modernin yhteiskunnan synnyn kaltaisena muutosprosessina, jolloin monet yhteiskuntaa jäsentävistä ajattelu- ja toimintatavoista uudistuvat. On syytä ajatella, että kestävyysmurros on vuosikymmeniä kestävä jatkuva epäjärjestyksen ja kriisien aika, ei yksittäisten kriisien sarja.  

Useat asiantuntijat toivoivat ennakointimenetelmältä myös syvällisempää muutosten yhteen kietoutuneen luonteen eli systeemisyyden huomiointia. Asiantuntijat huomauttivat, että selonteon muutostekijäanalyysissä sekä epävarmuustekijäanalyysissä muutoksista raportoidaan omissa poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten, teknologisten ja ympäristöllisten kehityskulkujen PESTE-lokeroissaan. Monet kestävän kehityksen systeemiset ristiriidat ja haasteet jäävät siksi selonteossa tunnistamatta. Esimerkkinä mainittiin, että epävarmuustekijäanalyysissä kilpailu hupenevista luonnonvaroista on käsitelty puhtaasti ympäristöllisenä kysymyksenä Suomelle samalla kun geoekonominen suurvaltakilpailu luonnonvaroista puuttuu teeman käsittelystä. Myös murrosajan erilaisten kehityskulkujen demokratiavaikutukset esitettiin teemana, joka olisi nykyisessä maailmantilanteessa syytä huomioida kokonaisvaltaisemmin positiivisia skenaarioita tavoiteltaessa eikä käsitellä vain poliittisten muutostekijöiden yhtenä osana. 

Samoin muutamissa lausunnoissa kritisoitiin, että teknologia on selonteossa nostettu erilliseksi saarekkeeksi, ja muiden tarkasteltavien sektoreiden muutokset on kuvattu ikään kuin teknologiakehitys ei niihin vaikuttaisi. Asiantuntijan mukaan olisi syytä pohtia esimerkiksi, miten liiketoiminta, arki ja kyberturvallisuus muuttuvat kansainvälisten alustatalouden yritysten yhä intensiivisemmin hyödyntäessä ja kontrolloidessa verkottuneessa toiminnassa syntyvää informaatiota ja samalla muokatessa geopoliittisten blokkien rajoja. Tai minkälaisia seurauksia Suomelle koituu, kun aineettomasta arvonluonnista voi nopean tekoälykehityksen ja robotisaation myötä tulla erittäin edullista, jolloin sen osuus kansantuotteesta supistuisi. Asiantuntija totesi myös, että globaalia pelikenttää edelleen tasoittavat esimerkiksi automaattisen kielenkääntämisen laadun jatkuva paraneminen ja Metaversumissa kehittyvä standardointi, jonka avulla esimerkiksi Suomelle voidaan mahdollisesti ulkomaisin voimin luoda sellainen paikkatietoon perustuva virtuaalinen kaksonen, johon missä tahansa tuotetut palvelut voivat helposti linkittyä. Tällaiset kehityskulut siis pienentävät aineettoman arvonluonnin kotimarkkinaetua. Kilpailun nopeasti kiristyessä kuluttaja saisi tai voisi luoda aineettomia palveluita itselleen yhä edullisemmin, mutta tuottajan olisi yhä vaikeampi niillä tienata.  

Tulevaisuusresilientti yhteiskunta ja viides skenaario

Mietintöä valmistellessaan valiokunta kuuli useita demokratian tutkijoita. Nämä painottivat, että kansalaisten sitoutuminen tiettyihin tavoitteisiin ja mukautuminen muuttuviin olosuhteisiin edellyttää, että kansalaiset kokevat osallisuutta olosuhteisiinsa vaikuttavista päätöksistä. Ilman osallisuuden kokemusta yhteiskuntarauha voi olla vaarassa ja solidaarisuus rapautua niin eri yhteiskuntaryhmien kuin kansallisvaltioidenkin välillä. Tällöin politiikka muuttuu yhä vahvemmin nollasummapelilogiikalla käytäväksi taisteluksi hupenevista eduista ja resursseista. Siksi osallisuusnäkökulma olisi asiantuntijoiden mukaan hyvä integroida ennakoinnissa sekä erilaisten muutostekijöiden kartoittamiseen että skenaarioiden hahmottamiseen. 

Osallisuus edellyttää asiantuntijan mukaan, että poliitikkojen tulisi kyetä pohjustamaan ymmärrettävästi ja tarpeeksi ajoissa, millaisia dramaattisiakin uudistuksia esimerkiksi energiantuotantoon, kouluttautumiseen, työntekoon, hyvinvointipalveluiden rahoitukseen ja kulutusmahdollisuuksiin muuttuvat olosuhteet tulevat jatkossa vaatimaan. Toinen asiantuntija kuitenkin muistutti, että vaikka yli vaalikausien ulottuva päätöksenteko näyttäytyisi tutkimustietoon pohjaten välttämättömältä, on osallisuuden näkökulmasta tärkeää huolehtia, että demokraattisesti valituille elimille jää riittävästi päätösvaltaa ja poliittista vastuuta, jotta kansalaisilla on aito mahdollisuus vaikuttaa harjoitettavaan politiikkaan. Kolmas asiantuntija totesi, että populismia sinänsä ei tulisi pitää demokratiaa horjuttavana — vaikka selonteossa niin annetaan ymmärtää — vaan mikäli tällaisen liikkeen nousu tapahtuu demokraattisissa vaaleissa kannatusta hankkimalla ja sen vaikutuspyrkimykset kanavoituvat parlamentaarisiin väyliin, tekee se pikemminkin demokratialle palveluksen tarjoamalla perinteisten puolueiden politiikkaan tyytymättömille äänestäjille uusia vaihtoehtoja.  

Asiantuntijat painottivat, että kansalaisten osallisuus päätöksentekoon tapahtuu äänestämisen ohella kansalaiskeskustelun kautta. Yhden asiantuntijan mukaan aktiivinen kansalaiskeskustelu on erityisen tärkeää turvallisuuspolitiikassa, jossa yksimielisyyden paine korostuu, mutta erimielisyys tulisi silti nähdä päätöksenteon laatua parantavana voimavarana. Tähän liittyen eräs asiantuntija nosti esiin sen, että sananvapauden tulee olla laajimmillaan nimenomaan poliittisten kysymysten yhteydessä: mikäli loukkaaviksi, järkyttäviksi tai häiritseviksi koettujen mielipiteiden ilmaisuun esimerkiksi sosiaalisessa mediassa puututaan lainsäädännöllä tai muilla julkisilla toimilla, kavennetaan kansalaisten mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.  

Erimielisyyden arvoa painottanut asiantuntija kuitenkin muistutti, että siinä missä digitalisaatio mahdollistaa uudenlaiset kansalaiskeskustelun muodot sosiaalisessa mediassa, se myös helpottaa tarkoituksellista demokratiahäirintää, joka voi ilmetä esimerkiksi kyberuhkina, disinformaation levittämisenä, virkamiesten ja poliitikkojen maalittamisena, vihapuheena sekä vaaleihin kohdistuvina manipulointipyrkimyksinä. Demokratian dilemmana onkin, että sen puolustaminen näiltä uhilta voi heikentää järjestelmän hyväksyttävyyttä ja kansalaisten oikeuksia mukaan lukien Suomen perustuslakiin kirjattu yhdenvertaisuus, vähemmistöjen kunnioittaminen, kansanvalta ja laajamittainen poliittinen osallisuus. Kolmannessa lausunnossa tarjottiin ratkaisuksi "digitaalista sivistystä", johon liittyvää konkretisointityötä on lausunnon mukaan tehty mm. Digitaalinen kompassi -selonteossa, joka ohjaa Suomen digitalisaatiokehitystä vuoteen 2030.  

Osallisuutta kansalaiskeskusteluun haastaa poliittisen osallistumisen eriytyminen, jossa asiantuntija muistutti olevan sosioekonomisia ja taloudellisia eroja. Osallistumisaktiivisuus kasautuu ja osa väestöstä jää vaikuttamiskanavien ulkopuolelle. Lisähaaste syntyy siitä, että Sitran kyselyn mukaan luottamushenkilöistä ja viranhaltijoista vain alle 20 prosenttia uskoo kansalaisilla olevan riittävät valmiudet osallistua keskusteluun monimutkaisista poliittisista kysymyksistä.  

Muutamissa tulevaisuusvaliokunnan saamissa lausunnoissa esitettiin painokkaasti, että yllä mainittuja haasteita voidaan ja tulisi kohdata puntarointiin perustuvien kansalaispaneeleiden avulla. Kansalaispaneeleita kehittävän tutkijan mukaan ne pyrkivät kokoamaan edustavan otoksen populaatiosta ja osallistujat saavat tietoa ja keskustelevat moderoidussa pienryhmissä tietystä tai tietyistä poliittisista asiakysymyksistä. Keskustelulle on säännöt, joissa painotetaan mielipiteiden perustelun tärkeyttä, toisten kunnioitusta ja kuuntelua sekä pohdintaa. Osallistujien mielipiteet mitataan ennen ja jälkeen keskustelun. Maailmalla ja Suomessakin tehdyissä kokeiluissa osallistujien mielipiteet muuttuvat, he oppivat puheena olevista aiheista ja ryhmien sisällä tapahtui lähentymistä eli depolarisaatiota. Mikäli puntaroiva kansalaispaneeli on kooltaan tarpeeksi laaja, voi sen tuloksia asiantuntijan mukaan pitää arviona harkitusta kansalaismielipiteestä.  

Asiantuntijalausunnossa huomautettiin, että valtioneuvoston selonteossakin puntaroivat kansalaispaneelit on nostettu kehitysehdotukseksi tulevien sukupolvien huomioimisessa pitkällä aikavälillä. Lausunnossa peräänkuulutettiin lisäksi, että tämäntyyppisten innovaatioiden voimakas lisääntyminen maailmalla tulisi tunnistaa tärkeänä tulevaisuutta potentiaalisesti muokkaavana kehityskulkuna, sillä se mahdollistaa edustuksellisen demokratian tukemisen laajentamalla osallistumisen mahdollisuuksia vaalien välillä. Demokratiaan kohdistuvat sisäiset jännitteet ja uhat voisivat lieventyä uuden osallistumiskanavan myötä. Lausunnossa suositeltiinkin puntaroivien kansalaispaneelien ja muiden osallistumismenetelmien käyttöönottoa esimerkiksi hyvinvointialueilla, jotta uudistuksesta tulisi demokraattinen pelkän hallinnollisen reformin sijaan.  

Monissa tulevaisuusvaliokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa viitattiin osallisuuteen ei vain demokratian turvana, vaan myös hyvinvoinnin näkökulmasta. Valiokunnalle lausunut tutkija huomautti, että tulevaisuusselonteko olettaa kritiikittömästi osallisuuden ja yhteisöllisyyden tuottavan hyvinvointia mutta että tutkimuksen perusteella näin ei välttämättä ole. Hyvinvoinnin lisäämisen kannalta on oleellista, ettei osallisuutta tai yhteisöllisyyttä määritellä ulkoapäin, vaan pyritään eri elämänalueiden osalta tasapainoiseen osallisuuteen ja yhteisöjen monimuotoisuuteen. 

Samankaltaisia näkemyksiä esitettiin lausunnossa, johon VALLI ry oli tulevaisuusvaliokunnan pyynnöstä kerännyt ikääntyneiden näkemyksiä hyvän tulevaisuuden kannalta tärkeistä asioista. Näkemyksiä oli esittänyt 77 ikääntynyttä ja vanhusta seitsemältä paikkakunnalta. Ikääntyneet halusivat Suomen tulevaisuuden sisältävän kiireetöntä aitoa kohtaamista, kuulluksi tulemista ja toisista huolta pitämistä, mutta myös sananvapautta ja monimuotoisuutta. Kaikkein tärkeintä on pitää huolta lapsista, jotka ovat Suomen tulevaisuus, mutta myöskään ikääntyneitä ei saa unohtaa. Ikääntyneet muun muassa kokivat, että yhteiskuntamme on liian kahtiajakautunut työelämään kuulumisen ja kuulumattomuuden suhteen. Osa-aikatyön, vapaaehtoistyön ja järjestötoiminnan parempi mahdollistaminen niin aktiivisille ikääntyneille kuin vajaakuntoisillekin toisi heidän mielestään hyvinvointietuja. Ikääntyneiden lausunnossa tuotiin esiin kiinnostus jakaa osaamistaan ja esimerkiksi auttaa maahanmuuttajien kotoutumisessa. Usealla olisi halu vaikuttaa ja olla mukana kehittämässä yhteiskuntaa ja antamassa oma panoksensa vielä työuran jälkeenkin. 

Osallisuuden omaehtoisuuden merkitys tuli voimakkaasti esiin valiokunnan kuullessa ns. Gutsy Go -projekteihin osallistuneita nuoria. Nuoret toivat omilla persoonillaan valiokunnalle esiin, miten tärkeää myös heille oli ihmisten aito kohtaaminen, kiireettömyys, yhteistyö ja toisista huolta pitäminen. Nuoret esittelivät projekteja, joissa he olivat määritelleet yhteiskunnallisia ongelmia omasta elämänpiiristään ja keksineet tapoja lievittää näitä ongelmia. Nuoret esimerkiksi pitivät seuraa ja tekivät askareita vanhuksille, opettivat vangeille digitaitoja, saunottivat kodittomia, järjestivät mukavaa puuhaa nuoremmille oppilaille ja kansainvälisen taustan omaaville nuorille. Projektit koettiin myös omaa hyvinvointia tukevana toimintana. Nuorten esiintyminen tulevaisuusvaliokunnan kuulemisessa ja heidän esittelemänsä ratkaisuvideot osoittivat heillä olevan halua ja kykyä tulla kuulluiksi ja kannustetuiksi — ja samalla saada konkreettisia mahdollisuuksia hyvän tekemiseen jo nuorina. Kuulemisessa eräs nuorista totesi, että keskustelu päättäjien kanssa auttaa näkemään poliitikkoja "ihmisinä, ei vain rahahommista päättäjinä", mikä luo rohkeutta ilmaista mielipiteitä ja yrittää vaikuttaa. Myös tutkimusperäisissä asiantuntijalausunnossa viitattiin hyvin samanlaisiin osallisuutta vahvistaviin tekijöihin nuorten hyvinvoinnin tärkeinä elementteinä. Kestävyysmurroksessa pärjätäkseen nuoret tarvitsevat välineitä kriittiseen ajatteluun, demokratiataitoihin, tulevaisuuden ennakointiin ja systeemiseen ajatteluun.  

Vaikka nuoret eivät edusta tulevia sukupolvia tulevaisuusselonteon antamassa merkityksessä, nuorilla on kuitenkin aivan erityinen intressinsä tulevaisuuden suhteen. Asiantuntijat muistuttivat, että nykyiset nuoret tulevat elämään pitkään nyt tehtyjen päätösten ja niiden seurausten kanssa ja viettävät kestävyysmurroksessa myös vanhuutensa. Sukupolvien välisen solidaarisuuden säilyttämiseksi nuorilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen jo nyt, vaikka edustuksellisen järjestelmän kautta he eivät tule kovin hyvin edustetuiksi. Asiantuntijalausunnossa todettiinkin, että nuoret oli ansiokkaasti otettu mukaan selontekoprosessiin. Jotta nuoret pysyisivät jatkossakin mukana, lausunnossa ehdotettiin, että valmistellaan ja pilotoidaan pysyvä, oppilaitoksiin kytkettävä rakenne nuorten kuulemiseen ja osallistamiseen sekä perustetaan ministeriöihin nuorten asiantuntijoiden kuulemis- ja vaikuttamistoimielimiä.  

Useat asiantuntijat huomauttivat myös, että positiiviset tulevaisuusvisiot vaativat hyvinvoivia nuoria. Yhdessä lausunnossa todettiin, että Suomessa on tällä hetkellä noin 60 000 syrjään jätettyä nuorta, jopa joka neljäs nuori kärsii mielenterveyden häiriöistä ja työkyvyttömien nuorten määrä lisääntyy. Viime vuosien kriisien stressi kuormittaa myös niitä nuoria, joilla elämän pe-rusedellytykset ovat kunnossa. Jopa kolmasosa nuorista kokee elämänsä merkityksettömäksi.  

Allianssi ry ehdotti nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi hallituskaudet ylittävää nuorten tulevaisuustakuuta, jossa 1) koulutuksen resurssit turvataan yli hallituskausien, 2) vahvistetaan oppilas- ja opiskelijahuollon resursseja ja toteutetaan terapiatakuu valtakunnallisesti ja täysimääräisesti sekä 3) vahvistetaan nuorten monialaista auttamista osana työllisyyspalveluja. Tämän lisäksi ehdotettiin esimerkiksi nuorisovaikutusten arviointia osana julkista päätöksentekoa, nuoriin ja nuorten hyvinvointiin liittyvien asioiden kokoamista eri hallinnonaloilta opetus- ja kulttuuriministeriön alle nuorten hyvinvoinnille määritelmää sekä siihen liittyviä tarkoituksenmukaisia mittareita. 

Eräässä asiantuntijalausunnossa todettiin tulevaisuusselonteon keskeisen näkökulman tulevaisuuteen olevan tietoon perustuva ennakointi, jolloin tulevaisuus on vahvasti kiinnittynyt niihin mahdollisuuksiin, joita menneisyyden ja nykyhetken katsotaan tarjoavan. Tällöin varautuminen, hallinta ja nykyisen säilyttäminen sekä pessimistiset painotukset helposti korostuvat. Toisessa asiantuntijalausunnossa huomautettiin, että uudistuminen nähdään selonteossa uusina innovaatioina, mutta huomiotta jää kestävyysmurroksen toteutumiselle oleellinen näkökulma, vanhojen toimintamallien aktiivinen horjuttaminen esimerkiksi osallistavilla prosesseilla, kohdistetuilla tuilla ja alas ajettavien alojen työntekijöiden uudelleenkoulutuksella.  

Erään tutkimusryhmän lausunnossa huomautettiin, että tulevaisuusselonteosta puuttuu poliittista mielikuvitusta ruokkiva konkreettinen visio tulevaisuudesta sellaisena kuin poliittiset päättäjät toivoisivat sen olevan. Vision ei välttämättä tarvitsisi olla yksiääninen, vaan kansalaisyhteiskuntaa osallistava työskentelytapa sopisi myös toivottujen tulevaisuuskuvien aktiiviseen rakentamiseen. Asiantuntija kertoi tutkimushankkeensa osoittavan, että vaihtoehtojen kuvittelun taito ja toiveikas, omaan toimijuuteen uskova tulevaisuudenkuva on heikentynyt huolestuttavasti jopa nuorten parissa. Tästä syystä on hänen mukaansa välttämätöntä tarjota niin nuorille kuin muillekin muitakin tulevaisuusajattelun työkaluja kuin talouskasvun ja kestävyysvajeen horisontti, joka johtaa helposti pessimistisiin tulevaisuuden skenaarioihin ja siihen "ettei mihinkään ole varaa". Positiiviset visiot loisivat mahdollisuuksia nähdä tulevaisuus toiveikkaasti.  

Tulevaisuusvaliokunnalle lausunut Sitra suositteli ennakointia kehitettävän haastamalla vanhoja tulevaisuuskuvia ja nykyisiä oletuksia tiukemmin, tekemällä uusia avauksia ja vahvistamalla tulevaisuusresilienssiä eli kykyä paitsi selviytyä eteen tulevista haasteista, kriiseistä ja yllätyksistä myös samalla uudistua ja oppia niistä.  

Tulevaisuusvaliokunnan saamissa lausunnoissa mainittiin useita erilaisia tulevaisuustyöskentelyn menetelmiä, jotka kehittävät tulevaisuusresilienssiä, kuten selonteon laatimisessa käytetyt tulevaisuusdialogit, mutta myös tulevaisuusverstaat ja tulevaisuusperintöverstaat. Eräässä lausunnossa viitattiin myös vaihtoehtoisia todellisuuksia todeksi eläviin pieniin yhteisöihin ja taiteellisiin kollektiiveihin, joissa olisi kollektiivista osaamista ja kykyä tuottaa tulevaisuuteen kurottavia toiveikkaita ja jaettuja kuvittelun ja tekemisen tiloja sekä toimintatapoja. Asiantuntijan mukaan näissä yhteisöissä karttuva osaaminen on tärkeä tietoresurssi, joka tulisi tunnustaa ja hyödyntää laajemmin.  

Osa asiantuntijoista olisi suonut tulevaisuusselon olevan paikka, jossa tuodaan esiin uusia vaihtoehtoisia näkemyksiä tulevaisuuksista ja sitä kautta viedä tulevaisuuskeskustelua eteenpäin. Koska selonteko annettiin eduskunnalle vasta vaalikauden lopussa, ei selkeiden vaihtoehtoisten vastaskenaarioiden työstämiselle ollut aikaa, mutta on kuitenkin mahdollista nostaa esiin asiantuntijoiden huomioita, jotka voivat auttaa tuottamaan aktiiviseen uudistamiseen pohjaavia visioita ja skenaarioita.  

Aiempia huomioita yhteen vetäen asiantuntijalausunnoista erottui tarve tuottaa skenaarioita, jotka kyseenalaistavat nykytilan jatkuvuuteen liittyviä oletuksia ja yhdistävät muuttujia yllättävämmillä tavoilla. Lausunnoista erottui myös toive huomioida paremmin systeemisiä vaikutuksia aiheuttavat ajurit, joita olivat erityisesti planeetan rajojen ylittyminen sekä teknologian kehitys. Näiden ajurien voidaan ajatella vaikuttavan kaikissa skenaarioissa talouden toimintaan ja toimeentulon organisoitumiseen ja sitä kautta hyvinvoinnin toteutumiseen sekä geopoliittisiin kehityskulkuihin.  

Muutamat asiantuntijat kiinnittivät huomiota siihen, että tulevaisuusselonteko kytki yhteen talouskasvun välttämättömyyden ja positiivisen tulevaisuuden mahdollisuudet. Nämä asiantuntijat huomauttivat, että ennakoinnissa olisi syytä syvällisemmin varautua myös heikon talouskasvun tulevaisuuteen. Tällaista mahdollisuutta perusteltiin esimerkiksi yhteiskunnan ikääntymisellä, odottamattomien kriisien seurauksilla, automaation aiheuttamana aineettoman työn rahamääräisen arvon alentumisella tai sillä, että nähdään mahdottomaksi ylläpitää yhtä aikaa talouskasvua ja hillitä ekologista kriisiä.  

Missään tulevaisuusvaliokunnan saamista asiantuntijalausunnoista ei kyseenalaistettu hyvinvoinnin tavoiteltavuutta. Päinvastoin hyvinvoinnin turvaava yhteiskunta vaikutti lausunnoissa itsestäänselvältä tavoitteelta, jonka mahdollistamista lausunnoissa eri näkökulmista pohdittiin. Eräässä lausunnossa hyvinvoinnin lähtökohdaksi otettiin sosiaalinen kestävyys, johon määriteltiin kuuluvan tarpeiden tyydyttäminen, hyvinvoinnin ja resurssien reilu jakaantuminen, ylisukupolvinen oikeudenmukaisuus, sosiaalinen koheesio ja sosiaaliset suhteet yhteiskunnassa, luottamus toisiin ja instituutioihin ja poliittinen legitimiteetti.  

Suuri osa asiantuntijalausunnoista otti annettuna kytkennän hyvinvointiyhteiskunnan ja verotettavan palkkatulon välillä, mutta muutamissa kyseenalaistettiin nykymuotoinen talousjärjestelmä ekologisesti kestämättömänä ja epätasa-arvoa tuottavana. Viimeksi mainituissa näkökulmissa peräänkuulutettiin uudenlaisia työn ja talouden rakenteita, jotka pohjaavat esimerkiksi jakamiselle, yhteisvauraudelle (commons), yksinkertaiselle elämäntavalle ja hoivan arvostukselle. 

Valiokunnan saamista lausunnoista ei ole suoraan erotettavissa metodisesti yhteismitallisia tulevaisuustaulukon muuttujia, mutta niistä on mahdollista tunnistaa seuraavanlaisia kysymyksiä, jotka voisivat olla relevantteja "viidennen skenaarion", eli voimakkaasti murroksellisen yhteiskunnan kuvittelemisen ja rohkeiden positiivisten visioiden muodostamisen kannalta:  

• Minkälaisia seurauksia tekoälyn nopeasti lisääntyvällä tukiälykäytöllä, kiristyvällä globaalilla kilpailulla työvoimasta sekä kestävyysmurroksesta selviämisen tarpeella tulisi olla suomalaiselle koulutus- ja TKI-politiikalle? Miten varmistetaan, että Suomessa on osaamista omaksua ja soveltaa muualla kehitettyjä ratkaisuja?  
• Mikä tulee olemaan kvanttiteknologian kehittymisen vaikutus Euroopan keskeisiin teollisuudenaloihin? 
• Miten taiteen asema ja merkitys sekä luovat alat muuttuvat, kun tekoälyavusteinen taiteen tekeminen tulee jokaisen ulottuville?  
• Mitä luontokadon pysäyttämiseksi YK:n Kunmingin-Montrealin kehikossa sovittu maailmanlaajuinen maa-, sisävesi-, rannikko- ja merialueita koskeva 30 %:n suojelutavoite merkitsee Suomelle? Voisiko tulevaisuuden ruuantuotanto toimia samaan aikaan huoltovarmuuden varmistajana ja luontokadon estäjänä?  
• Miten luodaan markkinat ekosysteemipalveluille (esim. pölytys, hiilensidonta, ravinteiden kierto)? Voisiko esimerkiksi maanomistajien kannustimeksi luoda mahdollisuuden saada rahavirtaa luonnon monimuotoisuuden ylläpidosta? 
• Mitkä ovat Suomen vahvuudet ja heikkoudet energiamurroksessa? Suunniteltu tuulivoiman lisäys tarvitsee seurakseen täysin uudentyyppistä teollisuutta ja sähkön varastointia. Mitä voisivat olla esimerkiksi liikennejärjestelmän, vetytalouden ja bioteknisen proteiinituotannon roolit tuulivoiman ylituotannon hyödyntämisessä? 
• Miten arvioida eri toimialojen ja eri ammattiryhmien hiilivaikutuksia? 
• Miten luontokadon huomiointi osana rahoitusmarkkinoiden riskinarviota vaikuttaisi Suomelle nyt tärkeisiin vientialoihin tai -yrityksiin? Entä kasvuyrityksiin? 
• Missä toteutuvat ympäristökriisit voisivat pahimmin uhata Suomen lääketurvallisuutta? 
• Missä toteutuvat ympäristökriisit aiheuttaisivat suurimman muuttoliikkeen kohti Eurooppaa? 
• Millaista sääntelyä tai tukea tarvitaan esimerkiksi uusien etälääketieteen tai etäoppimisen teknologioista tai modulaarisista robottikomponenteista hyötymiseksi? Entä miten pystyttäisiin vastaamaan uusien DNA-tekniikoiden vihamieliseen käyttöön?  
• Mitä vaikutuksia on sillä, mikäli tulevaisuudessa yksi tekoälyn apua käyttävä ihminen voi suoriutua usean aiempia menetelmiä käyttävän ihmisen työtehtävistä? Jos aineeton arvonluonti merkittävästi halpenee, voidaanko missään skenaariossa puhua kestävästä talouskasvusta, vaikka hyvinvointi globaalisti lisääntyisi? Mitä uusia mahdollisuuksia aineettomien palveluiden halventuminen luo hyvinvoinnin erilaisten osatekijöiden tuottamiseen ja tukemiseen? 
• Mitä mahdollisuuksia ja riskejä syntyy työnteon paikkasidonnaisuuden vähentymisestä? 
• Miten mahdollistaa myös ne tekemisen muodot (mm. vapaaehtoistyö, palkaton hoivatyö), jotka eivät sovi palkkatyön raamiin? Miten varmistaa, ettei vapaaehtoistyön mahdollistaminen johda sukupuolten epätasa-arvoon? 
• Miten voidaan hyödyntää nuorten sekä aktiivisten ikääntyneiden potentiaalia auttaa yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa merkityksellisiksi kokemallaan tavalla?  
• Miten maahanmuuttajien ja etenkin maahanmuuttajanaisten työllisyysaste saadaan kohoamaan ja maahanmuuttajat kotoutumaan? Miten varmistaa, ettei maahanmuuttajien työskentely tuota maahanmuuttajia ja näiden kotimaita riistäviä jälkikolonialistisia asetelmia? Voisiko Suomi lisätä houkuttelevuuttaan työperusteisesta maahanmuutosta kilpailtaessa ulottamalla kansallisten vaalien äänioikeuden ja kansalaisaloitteen vireillepano- ja allekirjoitusoikeuden pysyvästi maassa asuviin ulkomaiden kansalaisiin?  
• Millaiset työelämän ja yhteiskunnan rakenteet ja infrastruktuuri tuottaisivat mielen hyvinvointia ja terveellisiä elintapoja kaikenikäisille? 
• Miten mitata hyvinvoinnin ja siihen vaikuttavien tekijöiden kehitystä eri alueilla ja eri väestöryhmissä? 
• Mitä päästöttömän liikenteen ja liikkumisen tukeminen edellyttää verotukselta?  
• Millä hallinnon sektoreilla liikkumisen tasa-arvoa voidaan edistää? 
• Miten tietopohjaista, asiantuntijavetoista ja pitkäjänteistä päätöksentekoa voidaan edistää eri aloilla siten, että demokraattinen tilivelvollisuus säilyy?  
• Mitä mahdollisuuksia yhteistyö Afrikan maiden kanssa tarjoaa?  
• Mille sektoreille Venäjän hajoaminen vaikuttaisi ensimmäisenä?  
• Mitä uhkia ja mahdollisuuksia virtuaalisen maailman standardien kansainvälinen kehitys luo Suomelle?Miten Suomessa voidaan hyödyntää uusien avaruusteknologioiden, kuten piensatelliittien, nopeaa kehitystä? Mitä strategisia riskejä liittyy kiihtyvään globaaliin avaruusteknologiakilpailuun? 

Seuraavien sukupolvien huomioiminen lainsäädännössä

Valiokunnan saamissa lausunnoissa käytiin enimmäkseen läpi samoja näkökohtia, jotka ovat myös itse selonteossa esillä. Suomalaisessa lainsäädännössä määritellään tulevat sukupolvet osana perusoikeusjärjestelmäämme ja erikseen keskeisissä lainsäädäntöhankkeissa. Oikeuskanslerin lausunnon mukaan tulevien sukupolvien oikeudet käytännössä määritellään ja otetaan huomioon lainsäädännössä tai ne jäävät huomiotta. Nämä oikeudet liittyvät keskeisesti ympäristönsuojelua ja terveellistä ympäristöä koskevaan lainsäädäntöön, mutta myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmän kestävyys ja ylisukupolvinen palvelukyky sekä mahdollisuudet elinkeinotoimintaan sekä osallistumisoikeudet ovat yhtä lailla tärkeitä tulevien sukupolvien intressien kannalta. Oikeuskanslerin mukaan polku ennakoinnista säädösvalmisteluun usein katkeilee tai suhteellisen pienestäkin tarpeesta ryhdytään suoraan lainsäädännön muutoksiin ilman laajempaa reflektiota yhteiskuntapolitiikan vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista. Siksi oikeuskansleri piti oleellisena valtioneuvoston ja sen ministeriöiden kykyä ennakoida lainsäädäntötarpeita ja seurata kansainvälistä kehitystä ja toivoi, että suomalaisessa yhteiskunnassa vahvistuisi käsitys niistä pidemmän tähtäimen kannalta tärkeistä teemoista ja lainsäädännöstä, jotka pitäisi valmistella ylivaalikautisesti ja parlamentaarista valmistelua hyödyntäen.  

Oikeuskansleri painotti myös lakien jälkikäteisen vaikutusarvioinnin ja toimeenpanon seurannan hyödyntämistä lainsäädännön ajantasaisuuden ja siten tulevaisuuskestävyyden ylläpidossa.  

Lainsäädännön arviointineuvoston näkemyksen mukaan tulevien sukupolvien huomioon ottaminen lainvalmistelussa ei välttämättä vaadi uusia toimenpiteitä, vaan nykyisten lainvalmisteluohjeiden noudattamista, lainvalmistelun johtamisen kehittämistä sekä riittävästi aikaa ja resursseja. Mitä ennakointitiedon hyödyntämiseen tulee, arviointineuvosto totesi hallituksen esityksissä käsiteltävän riskejä, epävarmuuksia ja eri vaihtoehtoja oletettuine vaikutuksineen liian suppeasti.  

Valtiontalouden tarkastusviraston lausunnossa viitattiin tulevaisuusvaliokunnan näkemyksiin tulevaisuusvaikutusten arvioinnista (TuVP 3/2021 vp) ja huomautettiin, että uudistetussa muodossaankaan lainsäädännön vaikutusarvioinnin tuottama näkemys lainsäädännön vaikutuksista ei ohjaa riittävästi tunnistamaan esimerkiksi säädöksen systeemisiä tai keskinäisriippuvuuksiin perustuvia yhteyksiä toimintaympäristön muutokseen.  

Tulevaisuudentutkijoiden laatimassa asiantuntijalausunnossa puolestaan peräänkuulutettiin vaihtoehtoisten tulevaisuudenkulkujen vaikutustenarviointia ja ehdotettiin, että tässä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi selonteon liitteessä 5 esitettyä tulevaisuuspyörämenetelmää reunaehtoanalyyseineen. 

Eräs demokratiantutkija esitti, että tarvittaisiin myös tutkimustietoa siitä, minkälaista reittiä ja minkälaisilla mekanismeilla yhteiskunnalliset kysymykset meillä politisoituvat ja nousevat poliittisen keskustelun agendalle. Hänen mukaansa olisi hyvä ymmärtää, mihin puolueet yhteiskuntapoliittiset tilannekuvansa perustavat, miten niiden poliittiset tavoitteet muotoutuvat ja mistä ne ottavat syötteensä vaalikampanjoissa esittämilleen yhteiskunnallisille muutostavoitteille. 

Tulevaisuusselontekoprosessin ja päätöksentekoa tukevan strategisen ennakoinnin kehittäminen

Pääministeri Sanna Marin toteaa tulevaisuusselonteon esipuheessa, että "Koronapandemia ja kevään 2022 turvallisuusympäristön perustavanlaatuinen muutos ovat tehneet toimintaympäristöstämme aiempaa epävarmemman. Valtionhallinnon kyvykkyys ja ketteryys epävarmuuden käsittelyyn sekä tarve ennakoivammalle päätöksenteolle on korostunut. Suomen kyky varautua ja reagoida kriisitilanteisiin on viime aikoina saanut tunnustusta maailmalla. Ennakointi on välttämätön osa strategisen päätöksenteon tietoperustaisuutta ja sitä on tarpeen jatkaa ja vahvistaa." 

Ja että: "Tulevaisuusselonteon ensimmäinen osa on tehty ensimmäistä kertaa virkatyönä kaikkien ministeriöiden poikkihallinnollisessa yhteistyössä. Skenaariotyön valmistelussa on opittu analysoimaan laajasti koko toimintaympäristöä, siihen liittyvää epävarmuutta ja erilaisia mahdollisia skenaarioita sekä niiden vaikutuksia. Selonteossa on myös esitetty skenaarioista riippumattomia toimia, joiden kautta voimme rakentaa tulevaisuusvalmiutta. Selontekotyöllä on luotu perusta valtioneuvoston ennakoinnin toimintatavalle sekä ministeriöiden yhteiselle ja jatkuvalle ennakoinnille sekä toimintaympäristön seurannalle." 

Pääministeri toisti saman viestin myös esittelypuheenvuorossaan tulevaisuusselonteon lähetekeskustelussa eduskunnassa ja totesi lisäksi, että: ”Tulevaisuustyön tavoitteena ei ole ennustaa tulevaisuutta. Sen tarkoitus on avartaa ajattelua, haastaa oletuksia ja kasvattaa tietoisuutta mahdollisista vaihtoehtoisista kehityskuluista. Ennakointi on välttämätön osa strategista päätöksentekoa. Sitä on tarpeen jatkaa ja vahvistaa." 

Tulevaisuusvaliokunnalle selontekoprosessin ja ennakoinnin kehittämisestä lausuneet asiantuntijat korostavat lausunnoissaan erityisesti systeemisyyden kehittämistä, ennakoivaa toimintakulttuuria, tulevaisuuslukutaitoa ja ennakointivalmiuksia. Lisäksi selonteon toisen osan taustamateriaaliksi tehdyssä FORGE-hankkeessa ehdotetaan tulevaisuusvaliokunnan roolin kehittämistä. 

Uudella tulevaisuusselontekomenettelyllä on pyritty edistämään systeemistä ennakoivan hallinnon toteutumista: poikkihallinnollisuutta, ilmiölähtöisyyttä ja kompleksisuuden käsittelyä, jota vuorovaikutteisuus, yhteiskehittäminen sekä laajaa osallistuminen tukevat.  

Valtiontalouden tarkastusviraston syksyllä 2022 julkaiseman tarkastuskertomuksenkin (Toimintaympäristön seuranta ja ennakointi strategisen päätöksenteon tukena) mukaan tulevaisuusselonteon valmistelussa on osallistettu ministeriöitä ja selonteko on muutenkin laadittu tulevaisuusvaliokunnan edellyttämällä tavalla. Tarkastuksessa kuitenkin havaittiin myös, että valtionhallinnossa tehtävä ennakointi ei ole vielä yhtenäistä tai systemaattista, vaan yhteinen toimintatapa on vasta kehittymässä. Ennakointitiedon kerääminen, käsittely ja analysointi valtioneuvostossa on suurelta osin manuaalista ja edelleen siiloutunutta. Ennakoinnin sähköiset työkalut voisivat tehostaa prosessia. Sovellusten kokeileminen yhdessä voisi olla olennainen oppimiskokemus, joka veisi kohti yhteistä toimintamallia. Valtioneuvoston yhteinen ennakointimalli, ilmiöhallintoon kohdistuvat yhteiset ennakointihankkeet sekä valtioneuvostotasolla koordinoidut resurssit vahvistaisivat ennakointitiedon reaaliaikaista johtamista ja hyödyntämistä päätöksenteossa.  

Erään tulevaisuusvaliokunnan kuuleman asiantuntijan mukaan valtion ennakoivan ohjauksen vahvistamiseksi tulisi myös luoda selkeitä tulevaisuustarkastelun hetkiä olemassa oleviin ydinprosesseihin ja politiikkasykleihin, kuten budjettiprosessiin ja puolivälin tarkasteluun. Myös OECD on ehdottanut tätä. Asiantuntija totesi, että olisi tärkeää luoda myös ylimmän johdon ryhmä, jonka mandaattina on käsitellä ennakoinnista esiin nousevia asioita. Kaksi asiantuntijaa peräänkuulutti systematiikkaa ennakoinnista esiin nousevien kysymysten priorisointiin, jotta päälle kaatuvat kysymykset eivät säännönmukaisesti ohittaisi pidemmän ajan kompleksisia kysymyksiä, jotka kuitenkin vaatisivat huomiota ja toimenpiteitä jo nyt.  

Ministeriöiden tai sektoreiden omissa ennakointityöpajoissa ennakoinnin systeemisyyttä voi -asiantuntijan mukaan tukea hyödyntämällä niissä ulkopuolisten asiantuntijoiden virikkeellisiä alustuksia tulevaisuuden sellaisista ajureista, muutostekijöistä ja ennakointitiedoista, jotka eivät kuulu arvioijien oman työn keskeiseen osaamisalueeseen. Työpajan tuloksia analysoitaessa tulee avata konkreettisin esimerkein, millaisia vaikutuksia ajureiden vaikutuksesta voisi käytännössä omalle sektorille seurata.  

Toisen asiantuntijan kehittämisehdotus liittyi koronapandemian oppien hyödyntämiseen tulevien terveyskriisien vaikutusten ennakoinnissa. Hänen mukaansa tässä kannattaa hyödyntää terveysturvallisuuteen liittyvän syndemian käsitettä. Terveyskriisin hahmottaminen syndemiana tarkoittaa, että sitä tarkastellaan erilaisten yhteiskunnallisten, sosiaalisten ja terveysongelmien muodostamina kokonaisuuksina kriisin kompleksisuutta purkaen. Syndemia-käsitteen avulla voi edistää ennakoivaa hallintoa, jossa terveyskriisiin varautuminen ei koske pelkästään terveysturvallisuutta vaan myös muita yhteiskunnan sektoreita, jotka myös saattavat kriisiytyä terveyskriisin myötä.  

Tulevaisuusselonteossa todetaan, että tulevaisuusselonteon edustama systemaattinen tulevaisuuden pohdinta ennakointimenetelmiä hyödyntäen ja laaja-alaisesti asiantuntijoita osallistaen tulisi olla vakiintunut osa valtionhallinnon ennakoinnin toimintatapaa. Selonteossa esitetään myös toimia tulevaisuusvalmiuden lisäämiseksi.  

Tulevaisuusvaliokunnalle lausuneiden asiantuntijoiden mukaan selontekoon virkatyönä tuotettu ennakointitieto on jo itsessään kasvattanut valtionhallinnon ennakointikyvykkyyttä. Jatkossa olisi kuitenkin varmistettava, että niin ennakointitiedon hyödyntämisessä kuin ennakointityökalujen käytössäkin osaaminen olisi nykyistä laajemmalle levinnyttä valtionhallinnossa. Siksi valtion ja erityisesti ministeriöiden henkilöstön osaamista ennakointitiedon hyödyntämisessä on edelleen vahvistettava. Myös OECD nostaa esille valtion ennakoivan ohjauksen ehdotuksissaan Suomelle, että valtiovarainministeriön tulee kehittää ennakoivaa innovaatiokykyä koko hallinnossa. OECD:n mukaan tämä tarkoittaa kohdennettuja valmennusohjelmia julkisen sektorin johdolle, virkamiehille ja tulevaisuus- sekä ennakointi- ja innovaatioasiantuntijoille. Näin huolehditaan siitä, että hallinnossa on riittävästi osaamista ja kykyä nostaa tulevaisuus- ja ennakointityöstä tulevia ideoita ja kykyä varmistaa, että ideat nousevat mukaan strategisen ohjauksen prosesseihin. OECD esittää myös, että valtiovarainministeriön pitäisi käynnistää johdon ja keskijohdon roolien ja tehtävien tarkastelu, jotta näissä tehtävissä ennakointi on jatkossa paremmin mukana.  

Ennakoivaan toimintakulttuuriin liittyy olennaisesti uusien toimintamallien hyödyntäminen ja epävarmuuden sietäminen. Ohjaus2020-hankkeen julkistamisen yhteydessä nousi esille niin kutsuttu "Conwayn laki", jonka mukaan järjestelmiä suunnittelevat organisaatiot ovat taipuvaisia tuottamaan malleja, jotka ovat kopioita näiden organisaatioiden omista viestintärakenteista. Polkuriippuvuus on siis vahvaa, ja uudenlaisen toimintakulttuurin ja johtamisen muotoilu tapahtuu vain silloin, kun organisaatiot ovat myös itse kykeneviä uudistamaan ohjauskulttuuriaan. Muutos ei synny reunoilta, poikkeuksista eikä yksittäisistä kehittämishankkeista, vaan muutos (ennakoivaan hallintaan, jossa sektorirajat liudentuvat tai niiden yli toiminta vahvistuu tai jopa valtavirtaistuu) syntyy ohjauksen päämekanismeista — ei poikkeuksista, vaan valtavirrasta. Ennakointikyvykkyyden ja ennakoivan hallinnan kyvykkyyden rakentaminen ovat molemmat pitkiä prosesseja, joita ei yhdessä hallituskaudessa ratkaista. Haaste on erityisesti ennakoivan hallinnan kyvykkyyksien saaminen hankkeista ja pistemäisistä työryhmistä ja hankkeista valtavirraksi. 

Eräs asiantuntija mainitsi, että mikäli ymmärrys ennakointiin kuuluvasta epävarmuudesta ei ole laajalti jaettua, on nopeasti muuttuvassa ja epävarmassa maailmassa helppo tarttua yksittäisiin tulevaisuusväittämiin ja tuomita koko selonteko niiden perusteella. Jos ympärillä ei ole ennakointikulttuuria, voi se johtaa yksittäisen vastuuhenkilön liialliseenkin varovaisuuteen ja sanamuotojen hiomiseen. Prosessin hidastuessa ja maailman muuttuessa analyysi saattaa vanheta käsiin. Näin oli käydä tällä vaalikaudella myös tulevaisuusselonteon valmistelun kanssa. Nopeasti muuttuvassa ja monimutkaisessa toimintaympäristössä haasteena on, miten hyväksyä keskeneräisyys ja epävarmuus virallisissa dokumenteissa, joita helposti pidetään linjauksena ja kannanottona. Tulevaisuusselonteko on arvovaltainen valtiopäiväasiakirja, jonka työstämisellä voi olla erityinen ohjausvaikutus siinä, miten hallinnon oletetaan suhtautuvan epävarmuuteen ja miten päätöksentekijät rohkaisevat esittelijöitä hyödyntämään ennakointia valmistelussa. 

Ministeriöiden omilla ennakointivalmiuksilla on erityinen merkitys nopeasti muuttuvassa ja kompleksisessa toimintaympäristössä. Ennakointi tukee hallinnonalan edellytyksiä reagoida muutoksiin ja hallita harjoitetun politiikan vaikutusten jatkuvuutta. Tulevaisuustyö ja ennakointi saattavat asiantuntijoiden mukaan olla tulevaisuudessa viranhoidon perustaitoja, joita on mahdollista soveltaa erilaisissa valmistelu- ja toimeenpanotehtävissä. Siksi tulisi myös määrittää olennaiset ennakointikyvykkyydet ja niiden kehitystä kuvaavat indikaattorit, jotta ministeriöt, hallinnonalat ja virastot kykenisivät arvioimaan omaa ennakoinnin lähtötasoaan ja kehitystään. Tulevaisuustiedon johtaminen tarvitsee tuekseen myös tavoitteet ja tavoitetasot, joita ennakoinnin kehittämisessä tavoitellaan.  

Tulevaisuustyö ei ole pelkästään erilaisten ennakointimenetelmien teknistä soveltamista. Esimerkiksi Tarkastusvirasto on tunnistanut tarpeen kehittää erityistä tulevaisuuslukutaitoa valtionhallinnossa (VTV 11/2022). Kuten selonteon lukuohjeessa on tuotu esiin, perustuu tulevaisuuden kuvittelu ensi sijassa keskustelu- ja ajattelutaidoille, mutta myös ajatusmallien, olettamusten ja ajattelun rajoitusten tunnistamiseen ja kyseenalaistamiseen.  

Tulevaisuusselonteon ensimmäinen osa tehtiin ensimmäistä kertaa virkatyönä kaikkien ministeriöiden poikkihallinnollisessa yhteistyössä, mikä jo itsessään kehitti siihen osallistuneiden tulevaisuusosaamista merkittävällä tavalla. Jatkon kannalta on oleellista seurata, miten ennakointikyvykkyys — tai laajemmin tulevaisuuslukutaito — kehittyy ja miten se näkyy lainsäädännössä ja päätöksenteossa, kuinka hyvin tunnistetut epävarmuustekijät huomioidaan, kuinka pitkäjänteistä politiikkaa tehdään ja miten poikkihallinnollinen dialogi näkyy päätöksissä. 

Myös Sitra suosittelee lausunnossaan, että tulevaisuusselontekoa valmistellaan jatkossakin valtioneuvoston poikkihallinnollisena yhteistyönä ja vahvistetaan prosessin kautta virkahenkilöiden tulevaisuuslukutaitoa ja keinoja seurata sen kehittymistä.  

Monet tulevaisuusselonteosta lausuneet asiantuntijat painottivat erityisesti tulevaisuusselonteon vuorovaikutteisuuden merkitystä. Tästä näkökulmasta asiantuntijat kiittivät tulevaisuusselonteon valmistelussa hyödynnettyjä Erätauko-dialogeja, mutta valittelivat sitä, että selonteon molemmat osat julkaistiin samaan aikaan ja vasta hallituskauden lopussa. Tulevaisuusselonteon kaksiosaisuus ja varhaisempi ajoitus tuottaisivat paremmin ennakointitietoa hallituksen strategista päätöksentekoa varten ja tukisivat eduskunnan ja hallituksen välistä dialogia. Aikaisempi ajoitus lisäisi asiasta lausuneen asiantuntijan mukaan myös selonteon hyödynnettävyyttä esimerkiksi puolueiden vaaliohjelmatyössä.  

Sitra suositteli lausunnossaan tulevaisuusselonteon viestinnällistä kehittämistä niin, että selonteon avulla saadaan aikaan ja lisätään rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua tärkeimmistä tulevaisuuskysymyksistä sekä selontekoa valmisteltaessa että myös sen jälkeen, kun selonteko on jo annettu eduskunnalle. Selontekoa voitaisiin käsitellä Sitran mukaan esimerkiksi osana keväällä 2023 alkavia kansallisia dialogeja, joiden tarkoituksena on muutenkin rakentaa ymmärrystä erilaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä, haasteista ja mahdollisuuksista kansalaisten, yhteisöjen ja viranomaisten yhteistyönä. Muutamat asiantuntijatahot ehdottivat materiaalista jalostettavaksi suppeampia hyödynnettäviä kokonaisuuksia — esimerkiksi tulevaisuustaulukon ja skenaariot — vaikkapa valiokunnille, lukiolaisille, opiskelijoille tai yrityksille.  

Selonteon toisen osan taustamateriaaliksi tehdyssä FORGE-hankkeessa ehdotetaan tulevaisuusvaliokunnan roolin kehittämistä: "sisällytetään eduskuntakäsittelyyn tulevaisuusvaikutusten tarkempaa erittelyä sekä vahvistetaan tulevaisuusvaliokunnan roolia." Raportissa todetaan, että tulevaisuusvaliokuntaa voisi käyttää entistä systemaattisemmin arvioimaan lainsäädännön tulevaisuusvaikutuksia ja valiokunnan mietintöjen ja lausuntojen painoarvoa voisi lisätä eduskuntatyössä. Raportin mukaan ennakoinnista tulisi tehdä jatkuvaa ja koko lainsäädäntöprosessin kattavaa toimintaa. Samalla pitäisi pyrkiä moniäänisyyteen tulevien sukupolvien intressien ja oikeuksien tulkinnassa. 

Tulevaisuusvaliokunnan roolin kehittämistä ja vahvistamista ehdotetaan myös "Tieto- ja Teknologiapolitiikan poikkihallinnollinen johtaminen"-raportissa (TuVJ 5/2022), jossa asiantuntijatyöryhmä esittää erilaisia tapoja kehittää tulevaisuusvaliokunnan roolia erityisesti tieto- ja teknologiapolitiikan poikkihallinnollisen johtamisen näkökulmasta: 

• Vahvistetaan tieto- ja teknologiapolitiikan parlamentaarista käsittelyä tulevaisuusvaliokunnassa.  
• Perustetaan uusi tieto- ja teknologiapolitiikan valiokunta tai vaihtoehtoisesti laajennetaan tulevaisuusvaliokunnan roolia tulevaisuus-, tieto- ja teknologiapoliittiseksi valiokunnaksi.  
• Varmistetaan parlamentaarinen yhteistyö muodostamalla eduskuntaan tulevaisuusvaliokunnan yhteyteen ryhmä, joka toimii tieto- ja teknologiapoliittisissa aiheissa tiiviisti yhteistyössä muiden valiokuntien kanssa sekä laajasti yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Ryhmän toiminnalla luodaan mekanismit tulevaisuusvaliokunnan roolin uudistamiseksi.  
• Laajennetaan tulevaisuusvaliokunnan tehtäviä liittämällä niihin lainsäädännön tarkastelu tietopolitiikan ja koneoppimisen kaltaisten kehittyvien yleiskäyttöisten teknologioiden näkökulmasta. Tulevaisuusvaliokunnassa on tarvittava osaaminen arvioida tehtävien päätösten vaikutuksia suhteessa nopeasti kehittyvään teknologiaympäristöön.  
• Muodostetaan virtuaalinen tulevaisuusministeriö niin, että sen vastinparina eduskunnassa on tulevaisuusvaliokunta, jota on täydennetty tieto- ja teknologiapolitiikan vastuilla. 

Odotukset tulevaisuusvaliokuntaa kohtaan ovat nousseet myös kansainvälisesti. Esimerkiksi EU-komissio kävi tulevaisuusvaliokunnan kanssa keskustelua EU:n strategisesta ennakoinnista valiokunnan asiasta tekemän lausunnon perusteella. EU-parlamentin teettämässä selvityksessä "How to stress-test EU policies" tulevaisuusvaliokunnan toiminta todettiin jopa Euroopan parhaaksi ennakointikäytännöksi. Syksyllä 2022 tulevaisuusvaliokunta kutsui ensimmäistä kertaa koolle tulevaisuusvaliokuntien maailmankokouksen. Valiokunnan odotetaan olevan jatkossakin aktiivinen toimija myös tässä yhteisössä, joka on sopinut kokoontuvansa jatkossa vuosittain. Lisäksi tulevaisuusvaliokunta on osallistunut myös OECD:n ennakointiverkostojen toimintaan.