Yleistä

Hallituksen esityksessä ehdotetaan useita muutoksia työlainsäädäntöön paikallisen sopimisen edistämiseksi. Esityksen tavoite on, että eri työpaikoilla on mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen riippumatta siitä, onko työnantaja järjestäytynyt tai onko henkilöstö valinnut itselleen työehtosopimuksessa tarkoitettua edustajaa. 

Esityksen merkittävä, paikallista sopimista edistävä muutoskokonaisuus koskee oikeutta tehdä paikallisia sopimuksia yleissitovuuskentässä. Esityksessä ehdotetaan, että jatkossa myös järjestäytymättömillä työpaikoilla saa soveltaa yleissitovan työehtosopimuksen paikalliseen sopimiseen kelpuuttavia määräyksiä. Tämä oikeus on riippumatta siitä, perustuuko työehtosopimuksen paikallisen sopimuksen kelpuuttava määräys lain puolipakottavaan säännökseen vai työehtosopimuslain mukaiseen yleiseen säännöstämiskompetenssiin. Ehdotetut muutokset laajentavat paikallisen sopimisen mahdollisuuksia yleissitovuuskentässä. 

Esityksessä ehdotetaan säädettävän sekä normaalisitovaa että yleissitovaa kenttää koskien mahdollisuudesta tehdä työehtosopimukseen perustuva paikallinen sopimus luottamusvaltuutetun kanssa. Lähtökohtana on, että henkilöstön edustus paikallista sopimusta tehtäessä määräytyy työehtosopimuksen mukaisesti. Siinä tapauksessa, että työehtosopimuksessa edellytetään luottamusmiestä, mutta sellaista ei ole, noudatetaan työehtosopimuksessa sovittua vaihtoehtoista tapaa, jos sellaisesta on sovittu. Viimesijassa sovelletaan ehdotettuja työehtosopimuslain (436/1946) ja työsopimuslain (55/2001) säännöksiä luottamusvaltuutetusta. Henkilöstön edustus määräytyy siten ensisijaisesti työehtosopimuksen mukaan, mutta viime kädessä lain nojalla tasapuolisten sopimismahdollisuuksien turvaamiseksi. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että yleissitovassa kentässä niillä työntekijöillä, jotka eivät ole työehtosopimukseen sitoutuneen työntekijäyhdistyksen jäseniä, on kuitenkin oikeus enemmistöpäätöksin valita luottamusmiehen rinnalle luottamusvaltuutettu edustamaan heitä paikallista sopimusta koskevissa kysymyksissä. 

Esityksessä ehdotetaan edistettävän paikallista sopimista myös laajentamalla sopimismahdollisuuksia työnantajakohtaisella työehtosopimuksella. Esityksen mukaan jatkossa myös työnantajakohtaisella työehtosopimuksella voi sopia toisin monista asioista, joista nykyisin voi sopia valtakunnallisella työehtosopimuksella. Näissä sopimuksissa työntekijäpuolta edustavana sopijapuolena voi jatkossa olla myös valtakunnallisen työntekijäyhdistyksen jäsenyhdistys, esimerkiksi yhdistysmuotoinen ammattiosasto. Väärinkäytösten ehkäisemiseksi työehtosopimuslakiin ehdotetaan lisäystä, jolla pyritään varmistamaan, että työntekijäyhdistys edustaa aidosti työntekijöitä eikä toimi työnantajan intressissä. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että esityksessä ehdotettavat muutokset lisäävät paikallisen sopimisen mahdollisuuksia erityisesti järjestäytymättömillä työpaikoilla. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon (PeVL 52/2024 vp) viitaten valiokunta pitää tervetulleena, että erottelu järjestäytyneiden ja järjestäytymättömien työnantajien välillä kapenee ja järjestäytymättömien työnantajien negatiiviseen yhdistymisvapauteen ja myös sopimusvapauteen kohdistuva perusoikeusrajoitus pienenee. 

Valiokunta katsoo ehdotettujen muutosten olevan perusteltuja Suomen kilpailukyvyn ja tuottavuuden näkökulmasta. Muutokset lisäävät joustavuutta työnteon ehdoista sopimiseen ja mahdollistavat paitsi työnantaja- ja toimipakkakohtaisten tilanteiden myös työntekijöiden erilaisten tilanteiden huomioimisen nykyistä paremmin, riippumatta osapuolten järjestäytymisestä. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että esitetyillä muutoksilla pyritään osaltaan lisäämään vuorovaikutusta työnantajien ja henkilöstön välillä sekä parantamaan henkilöstön mahdollisuuksia vaikuttaa työehtoihinsa. Valiokunta korostaa, että paikallinen sopiminen tapahtuu jatkossakin aina työehtosopimuksen rajoissa ja menettelytapojen mukaisesti. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä vähäisin muutoksin ja jäljempänä esitettävin huomioin. 

Suhde kansainvälisiin velvoitteisiin ja perustuslakiin

Esityksessä tehdään selkoa sen suhteesta perustuslakiin ja Suomea sitoviin kansainvälisiin sopimuksiin. Paikallisen sopimisen mahdollisuuksien laajentamisen on tunnistettu olevan merkityksellistä erityisesti perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvatun ammatillisen yhdistymisvapauden, mutta myös 18 §:ssä julkiselle vallalle säädetyn työvoiman suojeluvelvollisuuden kannalta. Kansainvälisistä sopimuksista esityksen kannalta keskeisimpiä ovat kansainvälisen työjärjestö ILO:n yleisssopimukset n:o 135 ja 154. 

Kuten esityksessä todetaan, yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteisiin kuuluvien asioiden järjestäminen työehtosopimuksilla pohjautuu työmarkkinaosapuolten sopimusvapauteen. Sopimusvapaus puolestaan nojautuu perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvattuun ammatilliseen yhdistymisvapauteen. Sopimusvapaus nauttii työnantajan osalta lisäksi tietyssä laajuudessa perustuslain 15 §:ssä turvattua omaisuuden suojaa. 

Perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 52/2024 vp) katsonut, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsittelee perustuslakivaliokunnan lausunnossaan esittämiä huomioita tarpeellisilta osin jäljempänä. Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan (kappale 16) huomiota siihen, että hallituksen esityksen vaikutusarviotkin huomioon ottaen muutosten seuranta on erittäin tärkeätä. Tältä osin tulisi pitää perustuslain kannalta silmällä etenkin ehdotusten vaikutuksia työntekijöiden suojelun toteutumiseen, sopimusvapauteen ja negatiiviseen yhdistymisvapauteen sekä kilpailutilanteen kehittymiseen. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy tähän näkemykseen. 

Paikallisen sopimisen mahdollistaminen luottamusmiehen puuttuessa

Esityksessä lähtökohtana on, että työehtosopimukseen perustuva paikallinen sopimus tehdään työehtosopimuksen edellyttämien sopijapuolten välillä. Jos työehtosopimuksessa edellytetään sopijapuoleksi henkilöstön puolelta luottamusmiestä ja henkilöstö on tällaisen valinnut, sopimus tehdään luottamusmiehen kanssa. 

Jos luottamusmiestä ei ole, eikä työehtosopimuksessa ole sovittu, kuinka sopimus tehdään luottamusmiehen puuttuessa, voidaan paikallinen sopimus tehdä ehdotetun lainsäädännön nojalla luottamusvaltuutetun kanssa. Yleissitovassa kentässä niillä työntekijöillä, jotka eivät ole työehtosopimukseen sitoutuneen työntekijäyhdistyksen jäseniä, on kuitenkin oikeus valita luottamusmiehen rinnalle luottamusvaltuutettu. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on esitetty ehdotetun sääntelyn olevan ongelmallista ILO:n yleissopimuksen (n:o 135) kannalta. Sääntelyn on katsottu heikentävän ammattiliittojen jäsenten valitseman luottamusmiehen asemaa työpaikkatason paikallisten neuvottelujen osapuolena. 

Hallituksen esityksessä arvioidaan ehdotetun sääntelyn suhdetta mainittuun ILO:n sopimukseen (HE 85/2024 vp, s. 42—43, s. 107—109). Perustuslakivaliokunta on käsitellyt ehdotettua luottamusmiehen asemaa paikallisen sopimuksen osapuolena lausunnossaan (PeVL 52/2024 vp, s. 4). Valiokunta viittaa lausunnossaan hallituksen esityksen perusteluihin ja toteaa, ettei sillä ole asiasta huomauttamista. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä, että ehdotetun sääntelyn suhde Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin on selvitetty huolellisesti. Valiokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan kantaan ja pitää ehdotettua sääntelyä asianmukaisena. 

Henkilöstön tasapuolinen kohtelu

Työsopimuslakiin ehdotetun säännöksen mukaan yleissitovassa kentässä paikallinen sopimus on tehtävä sekä luottamusmiehen että luottamusvaltuutetun kanssa, jos henkilöstö on valinnut luottamusmiehen rinnalle luottamusvaltuutetun edustamaan heitä paikallista sopimusta koskevissa kysymyksissä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on nostettu esiin kysymyksiä sopimusten mahdollisesta lukumäärästä ja henkilöstön tasapuolisesta kohtelusta, jos paikallisia sopimuksia tehdään useampi. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan saaman selvityksen mukaan säännöksessä tarkoitetussa tilanteessa voidaan tehdä erilliset sopimukset, tai jos sopimukset ovat samansisältöiset, yksi sopimus, jonka molemmat henkilöstön edustajat allekirjoittavat. Koska eri henkilöstöryhmät voivat valita itselleen oman luottamusvaltuutetun, sopimuksia voi myös olla useampi. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että työsopimuslaissa säädetään työnantajan velvollisuudesta kohdella työntekijöitä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Tämä säännös koskee myös paikallisten sopimusten tekemistä. Valiokunta toteaa, että tasapuolisen kohtelun vaatimus asettaa reunaehdot sille, millaisia sopimuksia työnantaja voi tehdä eri henkilöstön edustajien kanssa. 

Tasapuoliset sopimismahdollisuudet ja luottamusvaltuutetun asema

Hallituksen esityksessä ehdotetaan turvattavan työntekijäpuolen tasapuolisia sopimismahdollisuuksia työnantajaan nähden monella tapaa, kun paikallinen sopimus tehdään lain nojalla luottamusvaltuutetun kanssa. Tasapuolisia sopimismahdollisuuksia turvataan vaatimuksella noudattaa työehtosopimuksessa edellytettyjä menettelytapoja, työnantajan velvollisuudella antaa luottamusvaltuutetulle sopimuksen tekemiseksi tarpeelliset tiedot sekä varata luottamusvaltuutetulle riittävä harkinta-aika sopimusta neuvotellessa ja tilaisuus käsitellä sopimuksen merkitystä yhdessä henkilöstön kanssa. 

Tasapuolisia sopimismahdollisuuksia turvataan myös siten, että lain nojalla luottamusvaltuutetun kanssa tehty paikallinen sopimus on esityksen mukaan puolin ja toisin irtisanottavissa kolmen kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen sopimuksen kestosta riippumatta, jollei työehtosopimuksesta muuta johdu tai paikallisessa sopimuksessa ole sovittu lyhyemmästä irtisanomisajasta. Esityksessä ehdotetaan myös, että yleissitovan työehtosopimuksen nojalla henkilöstön edustajan kanssa tehtävä paikallinen sopimus on tehtävä kirjallisesti, ja työnantajan on toimitettava sopimus työsuojeluviranomaiselle kuukauden kuluessa sopimuksen tekemisestä. Toimittamisvelvollisuutta ehdotetaan tehostettavaksi laiminlyöntimaksulla. 

Perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 52/2024 vp) pitänyt näitä seikkoja merkityksellisinä perustuslain 18 §:n 1 momentissa julkiselle vallalle osoitetun työvoiman suojelua koskevan velvoitteen kannalta. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan ehdotettu sääntely paikallisen sopimisen mahdollisuuden laajentamisesta ei muodostu ongelmalliseksi perustuslain 18 §:n 1 momentin kannalta. Perustuslakivaliokunta pitää kuitenkin tarpeellisena kiinnittää vielä huomiota luottamusvaltuutettua koskevaan sääntelyyn. 

Tasapuolisia sopimismahdollisuuksia ehdotetaan turvattavan myös säätämällä työnantajalle velvollisuus edistää luottamusvaltuutetun valmiuksia toimia henkilöstön edustajana paikallisia sopimuksia tehtäessä. Työnantajan on työsopimuslakiin ehdotetun säännöksen mukaan edistettävä luottamusvaltuutetun osaamiseen ja työpaikan toimintaympäristön tuntemukseen liittyviä valmiuksia siinä määrin kuin se on tarpeen henkilöstön edustajan tehtävän hoitamiseksi. 

Hallituksen esityksessä todetaan, että laissa ei ole mahdollista yksilöidä, mitä toimenpiteitä luottamusvaltuutetun valmiuksien edistäminen kullakin työpaikalla käytännössä edellyttää. Edistämisvelvoitteen, mukaan lukien osaamisen vahvistamisen, laajuus riippuu luottamusvaltuutetuksi valitun henkilön osaamistasosta, työpaikan olosuhteista sekä erityisesti siitä, kuinka olennaisella tavalla paikallisella sopimuksella vaikutetaan työnantajan ja työntekijöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin tai kuinka merkittävällä tavalla yleisesti henkilöstön asemaa käsitellään työnantajan ja luottamusvaltuutetun välillä. Ehdotetun työsopimuslain 13 luvun 3 §:n uuden 3 momentin perusteluissa kuvataan tarkemmin, mitä osaamisen edistäminen voi edellyttää. 

Hallituksen esityksen mukaan olisi luontevaa, että työnantaja ja luottamusvaltuutettu yhdessä sopisivat, mitä luottamusvaltuutetun rooli paikallisen sopimistoiminnan vuoksi edellyttää. Erimielisyystilanteessa luottamusvaltuutetun neuvotteluasemaa turvaa esityksen mukaan se, että tämä voi asettaa riittävien valmiuksien turvaamisen paikallisen sopimustoiminnan edellytykseksi. 

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 52/2024 vp) katsonut, että perustuslain 18 §:n 1 momentin kannalta perustellumpaa olisi, että luottamusvaltuutetun osaamisen vahvistamisesta säädettäisiin nyt ehdotettua täsmällisemmin. Myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa ja valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa on kiinnitetty huomiota luottamusvaltuutetun valmiuksien edistämiseen. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että työsopimuslaissa säädetään nykyisin luottamusvaltuutetun oikeuksista. Työsopimuslain 13 luvun 3 §:n mukaan luottamusvaltuutetulla on oikeus saada laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi tarpeelliset tiedot sekä riittävästi vapautusta työstään. Työnantajan on korvattava tästä aiheutuva ansion menetys. Muiden tehtävien hoitamiseksi luottamusvaltuutetulle annettavasta työstä vapautuksesta ja ansion menetyksen korvaamisesta on sovittava työnantajan kanssa. Luottamusvaltuutetulla on työsopimuslain 7 luvun 10 §:n mukaan vastaava irtisanomissuoja kuin luottamusmiehellä. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy hallituksen esityksen toteamukseen, jonka mukaan asianmukaiset sopimisolosuhteet edellyttävät luottamusvaltuutetulta riittävää osaamista erityisesti työnantajan ja työntekijöiden oikeuksista ja velvollisuuksista, kuten paikalliseen sopimiseen liittyvän lainsäädännön ja työehtosopimuksen sisällöstä. Toiseksi luottamusvaltuutetun on tunnettava riittävällä tavalla työpaikan toimintaympäristö, jotta tämä voi arvioida neuvoteltavan sopimuksen merkitystä ja tasapainoisuutta työnantajan ja henkilöstön kannalta. 

Valiokunta katsoo, että luottamusvaltuutetun toimintaedellytyksistä on huolehdittu asianmukaisesti, kun otetaan huomioon voimassa oleva työsopimuslain sääntely sekä ehdotetut säännökset työehtosopimuksen menettelytapoja koskevien määräysten noudattamisesta ja työnantajan velvollisuudesta edistää luottamusvaltuutetun valmiuksia. Työ- ja elinkeinoministeriöltä saamansa selvityksen perusteella työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, ettei luottamusvaltuutetun osaamisen vahvistamisesta ole perusteltua säätää ehdotettua yksityiskohtaisemmin. Sääntelyn on oltava sovellettavissa paikallisen sopimisen koko kirjoon. 

Valiokunta korostaa, että valmiuksien edistämisvelvoitteella on aito konkreettinen sisältönsä, joka täsmentyy tapauskohtaisesti esityksen perusteluissa kuvatuin perustein. Valiokunta toteaa, että viime kädessä työnantajan ja luottamusvaltuutetun erimielisyys riittävien valmiuksien turvaamisesta voi johtaa siihen, ettei paikallista sopimusta tehdä. 

Luottamusvaltuutetun valinta

Ehdotetun työsopimuslain 7 a §:n mukaan työntekijöillä, jotka eivät ole työehtosopimukseen sitoutuneen työntekijäyhdistyksen jäseniä, on oikeus enemmistöpäätöksin valita luottamusmiehen rinnalle luottamusvaltuutettu, kun kyse on yleissitovaan työehtosopimukseen perustuvasta paikallisesta sopimisesta. Esityksen mukaan luottamusvaltuutetun vaaliin osallistuminen osoittaa sen, keitä työntekijöitä luottamusvaltuutettu edustaa. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu, että järjestäytymättömän henkilöstön oikeus valita edustajansa rajoitetaan koskemaan tilanteita, joissa työehtosopimus ei salli koko henkilöstön osallistua henkilöstöedustajan valintaan. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ei pidä perusteltuna rajoittaa esityksessä ehdotettua henkilöstön oikeutta valita luottamusvaltuutettu. Rajoittaminen tarkoittaisi sitä, että järjestäytymättömät työntekijät eivät välttämättä voisi vapaasti valita edustajaansa. Ehdolle luottamusmieheksi voivat yleensä asettua vain kyseiseen ammattijärjestöön kuuluvat työntekijät. 

Asiantuntijakuulemisessa on myös esitetty näkemys, että luottamusvaltuutetun edustusoikeuden määräytyminen tämän valintaan osallistumisen perusteella olisi ongelmallista tietosuojan näkökulmasta. Luottamusvaltuutetun valintaan osallistumisesta ja siten valtuutetun edustusoikeudesta voisi välillisesti päätellä työntekijöiden järjestäytymisen. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan työ- ja elinkeinoministeriöltä saaman selvityksen mukaan henkilöstön järjestäytymistä koskevan tiedon suojaa on arvioitu osana valmistelua ja edelleen eduskuntakäsittelyssä annettujen asiantuntijalausuntojen perusteella. Ministeriö toteaa, että työntekijät, jotka eivät ole työehtosopimukseen sitoutuneen työntekijäyhdistyksen jäseniä, voivat myös olla valitsematta luottamusvaltuutettua tai osa heistä voi olla osallistumatta luottamusvaltuutetun valintaan, jolloin luottamusmies edustaa näitä työntekijöitä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy ministeriön näkemykseen, jonka mukaan luottamusvaltuutetun valintaan osallistuminen ei ilmaise ammattijärjestön jäsenyyttä. 

Lisäksi valiokunnan saamassa asiantuntijalausunnossa on huomautettu lakiehdotuksen sanamuodon jättävän avoimeksi, voisiko luottamusvaltuutetuksi tulla valituksi myös työntekijäyhdistykseen kuuluva henkilö. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan työ- ja elinkeinoministeriöltä saaman selvityksen mukaan esityksellä ei ole ollut tarkoitus mahdollistaa luottamusvaltuutetun valintaa muiden kuin niiden työntekijöiden piiristä, jotka eivät ole työehtosopimukseen sitoutuneen työntekijäyhdistyksen jäseniä. Asian selkiyttämiseksi työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa työsopimuslain 2 luvun 7 a §:n 2 momenttia täsmennettäväksi siten, että siihen lisätään sana ”keskuudestaan”. 

Paikallinen sopiminen pienissä yrityksissä

Hallituksen esityksen mukaan nykyisin vallitseva oikeudellinen epävarmuus siitä, onko järjestäytymättömällä työnantajalla ja tämän henkilöstöllä oikeus tehdä paikallisia sopimuksia, voi estää paikallista sopimista erityisesti pienissä yrityksissä. Pienten yritysten käytössä ei välttämättä ole riittävää juridista osaamista paikallisen sopimisen mahdollisuuksista. 

Esityksen vaikutusarvioinnin mukaan esitys lisää erityisesti pienten yritysten tosiasiallisia mahdollisuuksia hyödyntää työehtosopimuksissa mahdollistettuja paikallisen sopimisen kirjauksia sekä mahdollisuuksia sopia toisin paikallisesti eräistä työlainsäädännössä määritetyistä työehdoista. Mahdollisuus toimia joustavammin vähentää sopimiseen liittyviä hallinnollisia kustannuksia ja vahvistaa esityksen mukaan erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kilpailuasemaa markkinoilla suhteessa suuriin yrityksiin. 

Esityksen mukaan pienet ja keskisuuret työnantajayritykset hyötyvät lakimuutoksesta suuryrityksiä useammin, sillä niissä on harvemmin valittuna työntekijöitä edustavaa luottamusmiestä, ja ne kuuluvat suuryrityksiä useammin yleissitovaan kenttään. Esityksessä todetaan, että paikallisen sopimisen mahdollistaminen luottamusvaltuutetun kanssa tekee paikallisen sopimisen mahdolliseksi pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joissa on selvitysten perusteella muita yrityksiä yleisempää olla valitsematta luottamusmiestä. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että pienten yritysten mahdollisuuksia paikallisen sopimisen hyödyntämiseen pitäisi edistää mahdollistamalla sopimuksen tekeminen yhdessä henkilöstön kanssa, ilman edellytystä henkilöstön edustajasta. Valiokunnan saamassa asiantuntijalausunnossa on tuotu esiin, että muutaman työntekijän työllistävissä yrityksissä, joita on Suomessa lukumääräisesti ylivoimaisesti eniten, sopiminen yhdessä ilman edustajaa olisi kaikkein luontevin tapa. 

Lisäksi valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty, ettei yhden työntekijän työllistävissä yrityksissä paikallinen sopiminen ole mahdollista, koska yksi työntekijä ei voi valita itse itseään toimimaan luottamusvaltuutettuna. Tämän on katsottu heikentävän työaikakysymyksiin liittyviä paikallisen sopimisen mahdollisuuksia nykytilaan verrattuna. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan saaman selvityksen perusteella hallituksen esityksessä ei ehdotettu henkilöstön kanssa yhdessä sopimista, koska sen arvioitiin olevan jännitteisessä suhteessa kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksiin ja niiden valvontakäytäntöön. (Valiokunnan lausumaehdotus) 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että voimassa olevassa työaikalaissa on nykyisin menettelysäännökset, joiden mukaan yleissitovaan työehtosopimukseen perustuvia paikallisia sopimuksia on voitu tehdä säännöllistä työaikaa koskevista kysymyksistä. Esityksessä ehdotetaan näiden säännösten osittaista kumoamista. Jatkossa säännöllistä työaikaa koskevissa kysymyksissä voi tehdä paikallisia sopimuksia työsopimuslain 2 luvun 7 a §:ään ehdotettavan sääntelyn nojalla, kuitenkin siten, että työaikakysymyksissä sopijapuoliksi käyvät samat osapuolet kuin nykyisinkin. Paikallisen sopimisen mahdollisuudet työaikakysymyksissä eivät siten valiokunnan näkemyksen mukaan heikkene nykyisestä. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa lisäksi työ- ja elinkeinoministeriöltä saamansa selvityksen perusteella, että paikalliselle sopimiselle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää eikä täysin vakiintunutta sisältöä. Joissakin työehtosopimuksissa myös yksilötason sopimuksia voidaan kutsua paikallisiksi sopimuksiksi. Ehdotetut lakimuutokset eivät vaikuta tällaisten sopimusten tekemiseen. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä, että esityksen tuomat mahdollisuudet joustavaan työehdoista sopimiseen ovat täysimääräisesti hyödynnettävissä myös pienissä yrityksissä. Tämän varmistamiseksi valiokunta pitää tärkeänä seurata paikallisia sopimuksia koskevan sääntelyn toimivuutta erityisesti pienten yritysten osalta osana hallituksen esityksessä tarkoitettua seurantaa. 

Paikallisen sopimuksen oikeudellinen luonne ja oikeusvaikutukset

Hallituksen esityksen mukaan työehtosopimuksiin perustuvat paikalliset sopimukset voivat saada työehtosopimuksen oikeusvaikutukset. Tämä merkitsee sitä, että sopimuksiin liittyy työehtosopimuslain mukainen valvontavelvollisuus ja sopimusta koskevat riitaisuudet ratkaistaan työtuomioistuimessa. 

Paikallinen sopimus saa työehtosopimuksen oikeusvaikutukset, jos se tehdään järjestäytyneessä kentässä, työehtosopimuksessa sovitussa menettelyssä eikä työehtosopimuksessa ole sovittu, että paikallinen sopimus ei saa työehtosopimusvaikutusta. Jos paikallinen sopimus tehdään työehtosopimuksessa edellytetyn henkilöstön edustajan puuttuessa lain nojalla luottamusvaltuutetun kanssa, tai jos sopimus tehdään yleissitovassa kentässä, paikalliseen sopimukseen ei esityksen mukaan liity työehtosopimuksen oikeusvaikutuksia. Esityksen mukaan kysymys olisi tällöin kollektiivisesta henkilöstöä koskevasta sopimuksesta. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa ja -lausunnoissa on käsitelty paikallisen sopimuksen oikeudellista luonnetta ja oikeusvaikutuksia. Hallituksen esitystä ei ole pidetty tältä osin täysin selkeänä. 

Saamansa selvityksen perusteella työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että lain nojalla luottamusvaltuutetun kanssa tehtävä paikallinen sopimus sekä yleissitovassa kentässä tehtävä paikallinen sopimus ovat luonteeltaan kollektiivisia sopimuksia, joilla ei ole työehtosopimuksen oikeusvaikutuksia. Tällä on vaikutusta muun muassa valvontaan ja oikeussuojan toteuttamiseen. 

Yleissitovan työehtosopimuksen nojalla tehdyn paikallisen sopimuksen valvonta

Esityksen mukaan työsuojeluviranomainen valvoo yleissitovaan työehtosopimukseen perustuvia paikallisia sopimuksia. Vaatimus yleissitovassa kentässä tehtävän paikallisen sopimuksen kirjallisesta muodosta ja työnantajan velvollisuus toimittaa sopimus työsuojeluviranomaiselle antavat viranomaiselle mahdollisuudet valvoa paikallisia sopimuksia. 

Esityksessä arvioidaan työsuojeluviranomaisen työn lisääntyvän noin kolmella henkilötyövuodella. Valvontatyön lisääntymisen vuoksi vuoden 2025 talousarvioesityksessä ehdotetaan 200 000 euron lisämäärärahaa momentille 33.02.07 (Työsuojelun aluehallintoviranomaisten toimintamenot). 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa ja valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa on ehdotettu, että paikallinen sopimus pitäisi toimittaa myös yleissitovan työehtosopimuksen osapuolille. Valiokunnan kuulemisissa on myös kannettu huolta valvonnan resurssien riittävyydestä. Lisäksi on esitetty näkemys, että työaikalain 34—36 §:n perusteella tehdyt paikalliset työaikasopimukset eivät ehdotettujen säännösten perusteella kuuluisi työsuojeluviranomaisen valvontavaltaan. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä, että työsuojeluviranomaisen resursseja vahvistetaan. Koska valvonnan tarve riippuu siitä, paljonko yleissitovassa kentässä tehdään ehdotetun sääntelyn mahdollistamia paikallisia sopimuksia, resurssitarvetta on mahdotonta arvioida tarkasti etukäteen. Valiokunta pitää tärkeänä, että työsuojeluviranomaisen resurssien riittävyyttä seurataan. 

Valiokunta pitää riittävänä, että paikallinen sopimus on toimitettava sen valvonnasta vastaavalle viranomaiselle. Työehtosopimusosapuolilla ei ole oikeutta tai velvollisuutta valvoa yleissitovan työehtosopimuksen nojalla tehtyjä paikallisia sopimuksia. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että jatkossa myös oikeus tehdä työaikakysymyksiin liittyviä paikallisia sopimuksia perustuu ehdotettuun työsopimuslain 2 luvun 7 a §:ään. Työsopimuslain 13 luvun 12 §:n nojalla työsuojeluviranomaisella on toimivalta valvoa 2 luvun 7 a §:n nojalla tehtäviä paikallisia sopimuksia, eli myös työaikakysymyksistä tehtyjä paikallisia sopimuksia. 

Valiokunta ehdottaa vähäistä muutosta ja täsmennystä sopimuksen kirjallista muotoa ja toimittamisvelvollisuutta koskeviin työsopimuslain 2 luvun 7 a §:n 5 momenttiin ja merityösopimuslain 2 luvun 6 a §:n 2 momenttiin. Työ- ja elinkeinoministeriöltä saadun selvityksen perusteella kyseisissä säännöksissä olevalla ilmaisulla ”henkilöstön edustajan kanssa” on tarkoitettu rajata kirjallista muotoa koskevan vaatimuksen ja työsuojeluviranomaiselle toimittamisvelvollisuuden ulkopuolelle kaikki sellaiset työpaikkatason sopimukset, joissa sopijapuolena on työnantaja ja yksittäinen työntekijä. 

Säännöksissä on kuitenkin tarpeen huomioida, että työehtosopimuksissa voi olla sopimusosapuolia koskevia määräyksiä, joiden perusteella paikallinen sopimus on mahdollista tehdä henkilöstön kanssa yhdessä. Näin ollen valiokunta ehdottaa säännöksistä poistettavaksi määreen ”henkilöstön edustajan kanssa tehtävä”. 

Lisäksi valiokunta ehdottaa täsmennettäväksi, ettei vaatimus sopimuksen kirjallisesta muodosta ja toimittamisvelvollisuudesta koske sopimusta, joka tehdään yksittäisen työntekijän kanssa. Tämä täsmennys on valiokunnan käsityksen mukaan tarpeen, koska työehtosopimuksissa on saatettu kutsua myös yksilötason sopimuksia paikallisiksi sopimuksiksi. Kuten todettu, ehdotettuja kirjallista muotoa ja toimittamisvelvollisuutta koskevien säännösten ei ole tarkoitus koskea tällaisia yksilötason sopimuksia. 

Oikeusturva

Esityksessä ei ehdoteta muutoksia oikeussuojamenettelyihin. Työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistuimena oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain (646/1974) 1 §:ssä tarkoitetut asiat, kuten työehtosopimuksen pätevyyteen liittyvät riidat. Riita-asiat, joita ei ole erikseen säädetty työtuomioistuimen ratkaistavaksi, käsitellään yleisissä tuomioistuimissa. Esityksessä kuvataan ehdotettuja uusia säännöksiä koskeviin riitaisuuksiin sovellettavia oikeussuojamenettelyjä (HE 85/2024 vp, s. 59—60). 

Useat työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiassa kuulemat asiantuntijat kiinnittivät huomiota oikeussuojakeinojen eroihin, kun on kyse riita-asiasta, joka koskee työehtosopimuksen oikeusvaikutukset saavaa paikallista sopimusta tai kun on kyse riita-asiasta, joka koske sellaista paikallisista sopimusta, joka ei saa työehtosopimuksen oikeusvaikutuksia. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan asioiden jakautuminen yleisten tuomioistuinten ja työtuomioistuimen toimivaltaan voi vaikuttaa kielteisesti yhtenäisen soveltamiskäytännön muodostumiseen (PeVL 52/2024 vp, s. 5). 

Tuomioistuinten toimivallan jakoa työoikeudellisissa asioissa käsiteltiin lakivaliokunnassa työrauhalainsäädännön uudistamisen yhteydessä (HE 12/2024 vp). Lakivaliokunta (LaVL 8/2024 vp) katsoi työ- ja elinkeinoministeriön ja oikeusministeriön lausuntojen perusteella, että ehdotettu toimivaltaisiin tuomioistuimiin liittyvä ratkaisumalli oli hyväksyttävissä mahdollisista epäkohdistaan huolimatta, koska muunlainen ratkaisumalli olisi edellyttänyt huomattavasti laaja-alaisempaa selvitystä ja arviointia työelämän riita-asioiden toimivallanjaosta ja siihen liittyvistä kysymyksistä. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta viittaa työrauhalainsäädännön uudistamista koskevasta hallituksen esityksestä (HE 12/2024 vp) antamaansa mietintöön, jossa tehdään selkoa työelämän riita-asioiden toimivallanjaon nykytilasta ja pidetään perusteltuna pitäytyä siinä voimassa olevassa lainsäädännössä omaksutussa ratkaisussa, että työ- tai virkaehtosopimus muodostaa ehdottoman edellytyksen työtuomioistuimen toimivallalle (TyVM 4/2024 vp, s. 9). Valiokunta ei pidä mahdollisena muuttaa tätä lähtökohtaa nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä. 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan työtuomioistuinta koskevaa sääntelyä ja tuomioistuinten toimivallan jakoa työ- ja virkamiesoikeudellisissa asioissa on käsitelty oikeusministeriön asettaman Oikeuslaitostyöryhmän alustavissa toimenpide-ehdotuksissa syksyllä 2024. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää työryhmän työtä ilmeisen tarpeellisena. 

Lähetetyt työntekijät

Lähetettyjä työntekijöitä koskeva sääntely perustuu EU-sääntelyyn. Työntekijöiden lähettämisestä annetun lain (447/2016) mukaan lähetettyjen työntekijöiden työehdot määräytyvät Suomessa työskentelyn ajalta lain ja yleissitovien työehtosopimusten mukaan. 

Hallituksen esityksen mukaan kansallisten ja muihin EU-maihin sijoittautuneiden yritysten yhdenvertainen kohtelu edellyttää sitä, että niitä kohdellaan paikallisen sopimisen mahdollisuuksien osalta yhteneväisesti. Tämä merkitsee sitä, että Suomeen työntekijöitä lähettävän työnantajan on voitava tehdä paikallinen sopimus samoin edellytyksin kuin suomalainen järjestäytymätön työnantaja. Tämän toteuttamiseksi esityksessä ehdotetaan täydennettävän ja muutettavan työntekijöiden lähettämisestä annetun lain säännöksiä tarvittavilta osin. 

Lähetettyjen työntekijöiden asema on herättänyt huolta työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa. Esimerkiksi työsuojeluviranomainen on kiinnittänyt huomioita siihen, että lähetettyjen työntekijöiden tosiasiallinen mahdollisuus omaksua suomalainen sopimiskulttuuri ja toisaalta suhteuttaa se suomalaiseen tasoon on huomattavasti heikompi kuin Suomessa vakituisesti toimivilla yrityksillä ja työntekijöillä. Tällä voi olla vaikutusta työntekijöiden hyväksikäyttöön ja toisaalta yritysten välisen kilpailun vääristymiseen. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta jakaa huolen lähetettyjen työntekijöiden asemasta. Valiokunta kuitenkin katsoo valitun sääntelyratkaisun olevan EU-oikeudellisesti tarpeen. Vaatimus yleissitovassa kentässä tehtävän paikallisen sopimuksen kirjallisesta muodosta ja työnantajan velvollisuus toimittaa tehty sopimus työsuojeluviranomaiselle turvaavat osaltaan myös lähetettyjen työntekijöiden asemaa. Myös rikoslain 47 luvun työrikoksia koskevat säännökset tulevat tarvittaessa sovellettaviksi. 

Yrityskohtaiset työehtosopimukset

Esityksen keskeisiin ehdotuksiin kuuluu, että jatkossa myös työnantajakohtaisella työehtosopimuksella voi sopia toisin niistä asioista, joista nykyisin voi sopia valtakunnallisella työehtosopimuksella. Esityksen mukaan ehdotetuilla muutoksilla ei ole vaikutuksia työehtosopimusten keskinäiseen suhteeseen. 

Voimassa oleva työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentin säännös koskee työnantajakohtaisen työehtosopimuksen ja yleissitovan työehtosopimuksen etusijajärjestystä. Sen mukaan etusija on työnantajakohtaisella työehtosopimuksella, kun sen toisena osapuolena on valtakunnallinen työntekijöiden yhdistys. Kyseistä säännöstä ei ehdoteta muutettavaksi. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa ja eräissä -lausunnoissa on esitetty, että lainsäädännössä on tarpeen ottaa kantaa yleissitovan työehtosopimuksen ja yrityskohtaisen työehtosopimuksen keskinäiseen asemaan mahdollisessa ristiriitatilanteessa. On myös ehdotettu, että myös muun kuin valtakunnallisen työntekijäyhdistyksen kanssa tehdyn työehtosopimuksen olisi oltava etusijainen työhön sovellettavaan yleissitovaan työehtosopimukseen nähden. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että voimassa olevaa työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentin säännöstä sovelletaan jatkossakin. Kyseisen säännöksen sanamuodosta johtuu, että yleissitovalla työehtosopimuksella on etusija suhteessa sellaiseen esityksessä mahdollistettuun yrityskohtaiseen työehtosopimukseen, jossa työntekijöiden yhdistys ei ole valtakunnallinen. 

Valiokunta katsoo, että etusijan antaminen myös sellaiselle yrityskohtaiselle työehtosopimukselle, joka on tehty muun kuin valtakunnallisen työntekijäyhdistyksen kanssa, merkitsisi ehdotettuakin suurempaa muutosta, joka vaatisi laajempaa lainvalmistelua. Valiokunta ei pidä tämän esityksen yhteydessä asiantuntijalausunnossa ehdotettua muutosta perusteltuna. 

Vaikutukset työehtosopimusten yleissitovuuteen

Esityksen ei arvioida lähtökohtaisesti johtavan työehtosopimusten kattavuuden merkittävään heikkenemiseen. Tätä perustellaan sillä, että esityksellä vahvistetaan järjestäytyneidenkin yritysten mahdollisuuksia hyödyntää paikallista sopimista, mikäli niissä ei ole luottamusmiestä. Esityksessä tuodaan esiin, että työnantajalla säilyy lukuisia muitakin syitä kuulua työnantajaliittoon, kuten pääsy työehtosopimuksen ja sitä kautta sopimuskauden ajaksi ennakoitavien työehtojen piiriin, työehtosopimuksen turvaama työrauha sekä liiton tarjoama jäsenneuvonta. 

Esityksessä on tunnistettu, että mikäli ehdotetut muutokset johtaisivat työnantajakohtaisten työehtosopimusten merkittävään yleistymiseen, valtakunnallisten työehtosopimusten edustavuus voisi heikentyä. Tätä riskiä kuitenkin pienentää se, että esityksellä luodaan toissijaisia mahdollisuuksia hyödyntää paikallisen sopimisen mahdollisuuksia myös järjestäytyneissä yrityksissä silloin, kun työehtosopimuksen määrittelemää henkilöstön edustajaa ei ole. Näillä perusteilla riskiä työnantajakohtaisten työehtosopimusten merkittävälle yleistymiselle ja siten yleissitovana pidettävien työehtosopimusten heikkenemiselle laajamittaisesti pidetään esityksessä melko pienenä. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on ilmaistu vahvasti huoli esityksen vaikutuksista työehtosopimusten yleissitovuuteen ja siten myös työsuhteen vähimmäisehtojen määrittämiseen. Yritysten järjestäytymisasteen laskun ja sitä kautta yleissitovuuden heikentymisen on katsottu johtuvan siitä, että järjestäytymätön yritys saa hyödykseen järjestäytynyttä kenttää kevyemmät velvoitteet ja sopimusjärjestelmän. Myös yrityskohtaisen työehtosopimustoiminnan ehdotetun laajentamisen on katsottu edistävän yritysten järjestäytymisasteen laskua. 

Toisaalta valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on korostettu työnantajilla olevan useita syitä kuulua työnantajaliittoon. Hallituksen esityksessä mainittujen lisäksi yksi esille tuotu kannuste järjestäytyä on työnantajaliittojen tarjoama tuki paikallisten sopimusten tekemiseen. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että työehtosopimus on keskeinen väline työntekijän työsuhteen ehtojen määräytymisessä. Työsopimuslain 2 luvun 7 §:n säännökseen perustuvan työehtosopimusten yleissitovuusjärjestelmän tavoitteena on turvata työntekijöiden vähimmäistyöehdot ja erityisesti vähimmäispalkka, kun työnantaja ei ole järjestäytynyt työnantajaliittoon. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta suhtautuu vakavasti huoleen esityksen vaikutuksista työehtosopimusten yleissitovuuteen. Valiokunta pitää tarpeellisena, että työ- ja elinkeinoministeriö seuraa ja arvioi yleissitovuuden kehitystä osana esityksessä kuvattua seurantaa. 

Sukupuolivaikutusten arviointi

Esityksen mukaan ehdotetulla sääntelyllä on mahdollisia työelämän sukupuolivaikutuksia, mutta niiden arvioiminen ennalta on haasteellista. Esityksessä arvioidaan paikallisen sopimisen mahdollisuuksien laajentamisen koskevan useammin miesvaltaisia kuin naisvaltaisia työpaikkoja, koska esityksen vaikutukset ovat suurimpia yksityisen sektorin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä sekä muun muassa metsäteollisuuden suurissa yrityksissä, joissa on käytössä työnantajakohtaiset työehtosopimukset. Tätä kautta esityksen vaikutusten voidaan katsoa kohdistuvan voimakkaammin miespalkansaajiin. 

Esityksessä pidetään kuitenkin mahdollisena, että esityksen välilliset vaikutukset voivat kohdistua yksityisellä sektorilla työskenteleviin naispalkansaajiin, erityisesti yksityisillä palvelualoilla. Nämä välilliset vaikutukset voivat syntyä, jos ehdotetut muutokset johtavat työehtosopimusten kattavuuden heikkenemiseen. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa esityksen sukupuolivaikutusten arviointia on pidetty suppeana ja abstraktina. Tämä siitä huolimatta, että lainsäädännön arviointineuvosto on edellyttänyt lausunnossaan, että esityksessä tulisi arvioida esityksen sukupuolivaikutuksia ja sitä, voiko esityksen mahdollistama paikallinen sopiminen lisätä tai vähentää palkkaeroja eri sukupuolten välillä tai eriyttää työaikaratkaisuja mies- tai naisvaltaisilla aloilla. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on mietinnössään työrauhalainsäädännön uudistamista koskeneesta hallituksen esityksestä todennut, että Suomen työmarkkinat ovat jakautuneet voimakkaasti sukupuolen mukaan alojen ja tehtävien osalta. Eriytymisen takia sukupuolten välillä on palkkaeroa. Naisten työmarkkina-asema on keskimäärin heikompi miehiin verrattuna. Mietinnössään valiokunta on katsonut, että edellä mainituista syistä voidaan lähtökohtaisesti olettaa, että työelämään tehtävillä merkittävillä muutoksilla on myös sukupuolittuneita vaikutuksia. (TyVM 4/2024 vp, s. 10) 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että paikallisen sopimisen edistämistä koskevassa esityksessä on kyse merkittävistä muutoksista työelämään, joilla voidaan olettaa olevan vaikutuksia eri sukupuolten asemaan. Valiokunta pitää valitettavana, ettei sukupuolivaikutusten arviointiin yleisesti ole muodostunut riittäviä käytäntöjä. Valiokunta pitää tärkeänä, että ehdotettujen muutosten sukupuolivaikutuksia seurataan. 

Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

Lait ehdotetaan tulemaan voimaan 1.1.2025. Työehtosopimuslain 5 a §:ssä ja työsopimuslain 2 luvun 7 a §:ssä ehdotettu mahdollisuus tehdä paikallinen sopimus työehtosopimuksesta poiketen luottamusvaltuutetun kanssa koskee ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan vain tilanteita, joissa työehtosopimus, johon paikallisen sopimisen kelpuutus perustuu, on solmittu lain voimaantulon jälkeen. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on sekä kannatettu että vastustettu ehdotettua siirtymäsäännöstä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta viittaa siirtymäsäännöksen perusteluihin, joiden mukaan sen tarkoitus on mahdollistaa työehtosopimusosapuolille tilaisuus luoda vaihtoehtoisia tapoja tehdä paikallisia sopimuksia, jos työpaikalla ei ole valittu luottamusmiestä.  

Valiokunta pitää välttämättömänä, että työehtosopimusosapuolille annetaan mahdollisuus varautua paikallista sopimista koskevien muutosten voimaantuloon. Lisäksi valiokunta toteaa, että siirtymäajan aikana paikallisia sopimuksia voi tehdä yleissitovuuskentässä vastaavasti kuin nykyisin. 

Hyvityssakon määrä valvontavelvollisuuden rikkomisesta

Esityksessä ehdotetaan muutosta työehtosopimuksen määräysten noudattamista koskevan valvontavelvollisuuden rikkomisesta tuomittavan hyvityssakon määrään. Esityksen mukaan työrauhalainsäädännön uudistamisen (HE 12/2024 vp) yhteydessä ei ollut tarkoitus korottaa kyseistä hyvityssakkoa. Hyvityssakon määrä ehdotetaan nyt palautettavaksi siihen, mitä se oli ennen 18.5.2024 voimaan tullutta muutosta, eli enintään 37 400 euroon ilman vähimmäismäärää. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää valitettavana, että juuri voimaan tulleeseen lainsäädäntöön joudutaan ehdottamaan muutosta. Valiokunta pitää ehdotettua muutosta kuitenkin perusteltuna. 

Lakialoite laiksi työntekijöiden edustajan tulkintaetuoikeudesta

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä käsitellyt myös lakialoitteen laiksi työntekijöiden edustajan tulkintaetuoikeudesta (LA 26/2023 vp). Lakialoitteessa ehdotetaan säädettäväksi laki työntekijöiden edustajan tulkintaetuoikeudesta. Lain tarkoitus on edistää tasapainoista neuvottelukulttuuria työpaikoilla ja osapuolten valmiutta paikalliseen sopimiseen. Lakialoitteen mukaan tulkintaetuoikeudella tarkoitetaan sitä, että laissa erikseen säädetyissä työehtoja koskevissa erimielisyystilanteissa työntekijöiden edustajalla on tulkintaetuoikeus ja työnantaja on velvollinen noudattamaan työntekijöiden edustajan ilmoittamaa tulkintaa riidanalaisesta asiasta, kunnes asia saadaan ratkaistua. 

(92) Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on esitetty sekä aloitetta kannattaneita että vastustaneita näkemyksiä. Valiokunta toteaa, että työnantajan tulkintaetuoikeus on Suomen työoikeudessa merkittävä perusperiaate. Lakialoitteessa ehdotettu työntekijöiden edustajan tulkintaetuoikeus tarkoittaisi merkittävää muutosta, joka edellyttäisi huolellista perusvalmistelua vaikutustenarviointeineen. Arvioitavaksi tulisi muun muassa tulkintaetuoikeuden suhde työnantajan direktio-oikeuteen ja yleissitovuusjärjestelmään sekä korvausvastuukysymyksiä. Valiokunta ei kannata lakialoitteen hyväksymistä.