HALLITUKSEN ESITYS
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki työvoimapalveluiden järjestämisestä ja laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä. Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta ja laki työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta kumottaisiin. Lisäksi esityksessä muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annettua lakia, kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia, työttömyysturvalakia, työttömyysetuuksien rahoituksesta annettua lakia, työttömyyskassalakia, ulkomaalaislakia, valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi vuosina 2021—2028 annettu lakia, palkkaturvalakia, merimiesten palkkaturvalakia, ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia sekä eräitä muita lakeja.
Julkisten työvoimapalvelujen järjestämisvastuu siirrettäisiin työ- ja elinkeinotoimistoilta kunnille. Kunnille siirtyisivät myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten julkisiin työvoimapalveluihin liittyvät hankintatehtävät ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen julkisiin työvoimapalveluihin liittyvät maksatustehtävät. Nykyiset työ- ja elinkeinotoimistot lakkautettaisiin. Siirtyviä tehtäviä valtiolla hoitava henkilöstö siirtyisi liikkeenluovutuksella kuntiin tai kuntayhtymiin.
Kunta voisi järjestää työvoimapalvelut itsenäisesti, jos kunnan työvoiman määrä on vähintään 20 000 henkilöä. Muutoin kuntien tulisi muodostaa palveluiden järjestämiseksi työllisyysalue, jonka työvoiman määrä on vähintään 20 000 henkilöä. Lisäksi alueen tulisi olla maantieteellisesti yhtenäinen ja työmarkkinoiden kannalta toimiva. Kysymys olisi kuntien lakisääteisestä yhteistoiminnasta. Työllisyysalueen kuntien tulisi siirtää järjestämisvastuu joko vastuukunnalle tai kuntayhtymälle. Valtioneuvostolla olisi viimekätinen toimivalta päättää työllisyysalueista, jos kunnat itse eivät pääse sopimuksiin edellytykset täyttävistä alueista. Valtioneuvosto voisi myöntää poikkeuksen järjestämisvastuulliselle taholle asetettavista vaatimuksista voimaanpanolaissa säädettävillä edellytyksillä.
Työvoimapalveluiden järjestämisvastuu muodostaisi kunnille uuden valtionosuustehtävän, johon kunnille osoitettaisiin täysimääräinen rahoitus. Kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden ja heihin rinnastettavien maahanmuuttajien kotoutumiskoulutukseen kunnille osoitettaisiin yleiskatteellisesta valtionosuudesta erillinen rahoitus.
Työttömyysetuuksien rahoitusta koskevaa sääntelyä muutettaisiin siten, että kunnan vastuu rahoituksesta laajenisi. Rahoitusvastuu laajenisi koskemaan työmarkkinatuen lisäksi peruspäivärahaa ja ansiopäivärahan perusosaa. Rahoitusvastuu alkaisi 10 prosentin suuruisena, sen jälkeen, kun työnhakijalle on maksettu työttömyysetuutta 100 päivältä, ja kasvaisi portaittain työttömyyden pitkittyessä. Enimmillään kunnan osuus olisi 50 prosenttia sen jälkeen, kun työnhakijalle on maksettu etuutta 700 päivältä. Kunnan rahoitusvastuu ei myöskään katkeaisi työllistymistä edistävien palvelujen ajalta maksettavan työttömyysetuuden osalta. Kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden ja heihin rinnastettavien maahanmuuttajien osalta kunnalla ei kuitenkaan olisi rahoitusvastuuta työmarkkinatuesta kolmen vuoden ajalta ensimmäisestä kotikuntamerkinnästä. Muiden maahanmuuttajien osalta rahoitusvastuuta ei olisi yhden vuoden ajalta.
Kuntien lisääntyvä rahoitusvastuu työttömyysetuuksista kompensoitaisiin kunnille valtionosuusjärjestelmän kautta poikkileikkaushetken mukaisena. Kompensaation kuntakohtaista kohdentumista ei jälkikäteen tarkistettaisi, joten kunta, joka pystyisi lyhentämään työttömyysjaksoja ja ehkäisemään pitkäaikaistyöttömyyttä hyötyisi tästä taloudellisesti. Tämä muodostaisi kunnille kannusteen pyrkiä edistämään työllisyyttä mahdollisimman tehokkaasti. Uudistuksella tavoitellaan 7 000—10 000 henkilön työllisyysvaikutusta.
Kunnille siirtyvät julkiset työvoimapalvelut vastaisivat pääosin työ- ja elinkeinotoimiston nykyisin tarjoamia työvoima- ja yrityspalveluja. Yritystoiminnan kehittämispalvelut eivät kuitenkaan siirtyisi kuntien järjestämisvastuulle, vaan olisivat osa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten yrityspalvelukokonaisuutta. Palveluita koskevaan sääntelyyn tehtäisiin vain vähäisiä muutoksia, joita olisivat valmennuksen ja koulutuskokeilun enimmäiskeston poistaminen, työkokeilun enimmäiskeston lyhentäminen kuuteen kuukauteen sekä starttirahaa koskevan sääntelyn muuttaminen siten, että yritystoimintaan liittymättömät tulot eivät estäisi starttirahan maksamista kokonaan, vaan ne otettaisiin huomioon starttirahaa vähentävänä. Sääntelyssä otettaisiin huomioon vuoden 2023 alusta voimaan tuleva muutosturvakoulutus sekä palkkatukiuudistus ja sen yhteydessä ehdotettu 55 vuotta täyttäneiden työllistämistuki. Kuntien tehtäväksi siirtyisi työnhakijan työttömyysturvaoikeudesta annettavien työvoimapoliittisten lausuntojen antaminen tilanteissa, joihin ei liity harkintaa tai joihin liittyy vain vähäistä harkintaa.
Valtiolla olisi viimekätinen vastuu työvoimapalvelujärjestelmän valtakunnallisesta toimivuudesta. Työ- ja elinkeinoministeriö ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus kävisivät säännöllisesti työvoimapalveluiden järjestämisestä vastuussa olevien kuntien ja kuntayhtymien (työvoimaviranomaisten) kanssa alueelliset yhteistyö- ja seurantakeskustelut. Jos työvoimaviranomaisen kyky järjestää työvoimapalveluja olisi heikentynyt pidempiaikaisesti, asiasta voitaisiin käynnistää neuvottelumenettely. Viime kädessä valtioneuvostolla olisi toimivalta päättää uudesta työllisyysalueesta. Lisäksi valtioneuvosto asettaisi hallituskausittain työllisyyden edistämisen valtakunnalliset tavoitteet ja työ- ja elinkeinoministeriön yhteyteen asetettaisiin työllisyyden edistämisen valtakunnallinen neuvottelukunta. Aluehallintovirastolla olisi toimivalta valvoa työvoimaviranomaisten toiminnan lainmukaisuutta.
Lisäksi uudistuksessa järjesteltäisiin työ- ja elinkeinohallinnon alan valtiolle jääviä tehtäviä uudestaan. Työntekijän oleskelulupaan liittyvät tehtävät siirtyisivät Maahanmuuttovirastolle. Työttömyysturvan harkintaa vaativien työvoimapoliittisten lausuntojen antaminen, palkkaturvatehtävät sekä eräät neuvontatehtävät siirtyisivät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskukselle. Kehittämis- ja hallintokeskus vastaisi myös työvoimapalvelujen valtakunnallisista tietojärjestelmäpalveluista, jotka muodostuisivat valtakunnallisesta tietovarannosta, asiakastietojärjestelmäkokonaisuudesta ja palvelualustasta. Kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävä olisi myös osaajien maahanmuuton edistäminen, joka olisi osa niin sanottua Work in Finland -toimintoa.
Työvoimaviranomaiset, hyvinvointialueet ja Kansaneläkelaitos toteuttaisivat työllistymistä edistävän monialaisen tuen yhteistoimintamallia. Monialaisen tuen asiakaskriteerejä muutettaisiin siten, että työttömien ohjaaminen työllistämistä edistävän monialaisen tuen asiakkaaksi olisi mahdollista työttömyyden kestosta riippumatta, kun työttömällä on monialaisen palvelun tarve. Työvoimaviranomaisten tulisi myös järjestää toimintaedellytykset nuorten matalan kynnyksen monialaisen tuen yhteispalvelulle.
Esitys liittyy valtion vuoden 2023 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Lait on tarkoitettu tulemaan pääosin voimaan 1.1.2025. Työvoimapalveluiden järjestämisestä annettavan lain eräät lainkohdat tulisivat voimaan 1.4.2023 ja tulotietojärjestelmästä annetun lain 13 §:n 1 momentin 23 kohdan ja rikosrekisterilain 4 a §:n 2 momentin pysyvään sanamuotoon esitetyt muutokset 1.1.2034. Osa laeista saatettaisiin voimaan erillisellä voimaanpanolailla, joka on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.
VALIOKUNNAN YLEISPERUSTELUT
Yleistä
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki työvoimapalveluiden järjestämisestä (jäljempänä järjestämislaki) ja laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä. Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012) ja laki työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta (1369/2014) ehdotetaan kumottaviksi. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettaviksi useita muita lakeja.
Vastuu työvoimapalveluiden järjestämisestä työnhakijoille ja yrityksille ja muille työnantajille ehdotetaan esityksessä siirrettäväksi pääosin kuntien vastuulle. Samalla valtion paikallisviranomaisina toimivat työ- ja elinkeinotoimistot lakkautetaan. Osa TE-toimistojen nykyisistä tehtävistä sijoitetaan valtionhallinnon sisällä uudelleen pääosin KEHA-keskuksen tehtäviksi, ja TE-toimiston nykyisin hoitamat työntekijän oleskeluluvan osalupaan liittyvät tehtävät siirretään Maahanmuuttovirastolle. Henkilöstö siirtyy valtiolta kunnille ja kuntayhtymille liikkeenluovutuksella ns. vanhoina työntekijöinä.
Valtiolla on esityksen mukaan jatkossakin kokonaisvastuu työllisyydestä ja työvoimapalvelujärjestelmän valtakunnallisesta toimivuudesta. Valtio vastaa kuntien työllisyydenhoidon tehokkuuden seurannasta ja arvioinnista sekä laillisuusvalvonnasta. Lisäksi valtio tarjoaa työvoimapalveluihin liittyvät valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut sekä ylläpitää valtakunnallisia tietovarantoja.
Työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirtämisen tavoitteena on kasvattaa työllisyyttä edistämällä työn kysyntää ja tarjontaa valtion ja kuntien välisellä yhteistyöllä sekä vahvistaa alueiden elinvoimaa ja kilpailukykyä asiakaslähtöisillä palveluilla hyödyntämällä nk. kuntaekosysteemin mahdollisuuksia. Ehdotetut muutokset vahvistavat työllisyyttä arviolta noin 7 000—10 000 työllisellä. Työllisyysvaikutusten arviointiin on kuitenkin todettu liittyvän epävarmuustekijöitä, jotka johtuvat etenkin työvoimapalvelujen järjestämisvastuun siirtämistä koskevan esityksen laajuudesta ja moniulotteisuudesta.
Työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annettu laki ehdotetaan korvattavaksi uudella työllistymisen monialaisesta edistämisestä annettavalla lailla, jossa säädetään myös nuorten työllistymistä edistävästä monialaisen tuen yhteispalvelusta.
Yksi uudistuksen keskeisistä elementeistä on kuntien kannustava rahoitusmalli. Tavoitteena on laajentaa kuntien vastuuta työttömyysetuuksien rahoituksesta siten, että rahoitusvastuu kannustaa kuntaa huolehtimaan alueen työllisyydestä sekä järjestämään työttömille työnhakijoille mahdollisimman tehokkaasti palveluja, jotka johtavat työllistymiseen.
Valiokunta pitää esitystä odotettuna ja tärkeänä ja kannattaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin.
Kunnan järjestämisvastuu
Ehdotetun järjestämislain 12 §:n mukaan kunta voi järjestää työvoimapalvelut itse, jos kunnan työvoiman määrä on vähintään 20 000 henkilöä. Jos kunnan työvoiman määrä on alle 20 000 henkilöä, sen on muodostettava palveluiden järjestämiseksi työllisyysalue yhdessä jonkin toisen tai useamman kunnan kanssa siten, että työllisyysalueen kuntien yhteenlaskettu työvoiman määrä on vähintään 20 000 henkilöä. Työllisyysalueen tulee muodostaa maantieteellisesti yhtenäinen, työmarkkinoiden ja työssäkäynnin kannalta toimiva alue.
Laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä valtioneuvosto voi antaa luvan järjestää työvoimapalveluita myös, kun työllisyysalueen työvoiman määrä alittaa 20 000 henkilöä. Poikkeaminen on mahdollista mm. asukkaiden kielellisten oikeuksien turvaamiseksi tai mikäli työvoimapalvelujen järjestämisen edellyttämän toiminnallisen kokonaisuuden muodostaminen ei saaristoisuuden tai pitkien etäisyyksien vuoksi ole muutoin tarkoituksenmukaista.
Työllisyysalueen kuntien yhteistoiminnassa on kysymys kuntien lakisääteisestä yhteistoiminnasta. Kuntalain 8 §:n mukaan lakisääteisessä yhteistoiminnassa järjestämisvastuu on kunnan puolesta toisella kunnalla tai kuntayhtymällä. Työllisyysalueen muodostavien kuntien tulee siten sopia tehtävän antamisesta vastuukunnan hoidettavaksi tai perustaa tehtävän hoitamista varten kuntayhtymä. Kuntalain 8 §:n mukaan kunta vastaa tehtäviensä rahoituksesta, vaikka järjestämisvastuu on siirretty toiselle kunnalle tai kuntayhtymälle.
Hallituksen esityksen (s. 127) perustelujen mukaan työvoiman määrälle asetetaan 20 000 henkilön alaraja, jotta järjestämisvastuullisilla tahoilla olisi riittävät resurssit tehtävän hoitamiseen. Riittävillä resursseilla turvataan osaltaan palveluiden yhdenvertaista saatavuutta eri alueilla. Alueilla, joilla resurssit ovat vähäiset, palvelut ja palveluvalikoima voivat esityksen mukaan jäädä suppeiksi, mikä kaventaa mahdollisuutta toteuttaa palveluita yhdenvertaisesti eri alueilla.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan huomiota on asiantuntijakuulemisessa kiinnitetty siihen, että ehdotettu ratkaisu johtaa alueen keskuskaupungin ja sitä ympäröivien kuntien muodostamaan yhteistoiminta-alueeseen, mikä ei vastaa kuntien uudistuksille asettamia odotuksia kuntien mahdollisuudesta järjestää työvoimapalvelut itsenäisesti. Mallissa nähdään heikkoutena lisäksi se, että tehtävien rahoitus tulee jokaiselle kunnalle, mutta kustannukset ja järjestämistehtävät vastuineen vain palveluiden järjestämisestä vastaavalle vastuukunnalle tai kuntayhtymälle.
Talousvaliokunta toteaa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa (TaVL 61/2022 vp), että liian pieneksi pirstoutuvien työllisyysalueiden muodostuminen voi johtaa siihen, ettei uudistukselle asetettuja tavoitteita saavuteta. Samalla talousvaliokunta pitää kuitenkin mahdollisena, että ehdotettu 20 000 henkilön työvoiman kategorinen raja synnyttää epätarkoituksenmukaisesti toimivia ja tehottomia hallintorakenteita ilman, että tavoitteet saavutetaan. Talousvaliokunta toteaa, että uudistuksessa tulee hallintorakenteiden sijaan keskittyä asiakkaiden palveluiden parantamiseen. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että kunnilla on mahdollisimman laaja mahdollisuus sopia keskenään, miten palvelut järjestetään tarkoituksenmukaisella ja alueelle sopivalla tavalla. Talousvaliokunta pyytää työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaa varmistumaan siitä, ettei uudistuksella synnytetä uusia hallintorakenteita uudistuksen tavoitteiden kustannuksella.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että työvoimapalvelujen saatavuus tulee turvata kaikille yhdenvertaisesti asuinpaikasta riippumatta, ja pitää siksi tarkoituksenmukaisena, että työvoimapalvelut järjestetään alueella, jolla on palvelujen järjestämiseksi riittävä väestöpohja ja resurssit. Valiokunta kuitenkin yhtyy kuulemisessa esitettyyn huoleen siitä, että työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirtäminen vastuukunnalle tai kuntayhtymälle saattaa heikentää mahdollisuutta järjestää palveluja peruskuntien asukkaille lähipalveluna kunkin kunnan erityisolosuhteet ja ns. ekosysteemi huomioon ottaen. Valiokunta pitää lähipalvelujen tarjoamista tärkeänä etenkin heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille sekä henkilöille, joilla ei ole mahdollisuutta hyödyntää laajasti digitaalisia palveluita tai jotka hyötyvät digitaalisten palveluiden lisäksi erityisesti lähipalvelusta.
Kuntalain 8 §:n 2 momentin 5 kohdan perusteella viranomaiselle kuuluvaa toimivaltaa voi käyttää vain järjestämisvastuussa olevan kunnan tai kuntayhtymän toimielin tai viranhaltija. Ehdotetun järjestämislain 13 §:n 2 momentin muutoksen mukaan tästä voidaan kuitenkin työvoimapalvelujen järjestämisessä poiketa ja sopia toimivallan käyttämisestä myös toisin, jolloin toimivalta joissakin täsmällisesti määritellyissä viranomaistehtävissä voisi olla myös yhteistoiminnassa mukana olevalla kunnalla. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevin tavoin vielä täsmentänyt 13 §:n 2 momentin sanamuotoja. Valiokunta pitää toimivallasta sopimista tärkeänä keinona lähipalveluiden turvaamisessa ja kuntien ekosysteemin linkittämisessä työllisyysalueen työvoimapalveluihin.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että kuntien järjestämissopimuksilla tulee olemaan huomattava vaikutus siihen, minkälaiseksi yhteistoiminta uuden työvoimapalvelujen järjestämisessä tulee kunnissa muodostumaan. On oletettavaa, että sekä kuntayhtymien perustamisessa että vastuukuntamallissa keskeisiä kysymyksiä kuntien välisissä neuvotteluissa ovat kustannusten jako, lähipalvelut sekä peruskuntien ns. kuntaekosysteemien hyödyntäminen ja linkittäminen tarjottaviin palveluihin työllisyysalueella. Valiokunta tähdentää yhteistoimintasopimusten huolellista valmistelua.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä, että uudistuksen vaikutuksia lähipalveluihin seurataan tarkasti ja tarvittaessa ryhdytään toimenpiteisiin tarvittavien palveluiden turvaamiseksi.
Hallintovaliokunta kiinnittää työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa (HaVL 36/2022 vp) huomiota siihen, että erityisesti maakuntien rajapaikkakunnilla työssäkäyntialue ulottuu toisen maakunnan alueelle, jolloin työvoimaa liikkuu maakuntien ja eri työllisyysalueiden välillä. Uudet työllisyysalueet eivät saa hallintovaliokunnan mielestä muodostua keinotekoisiksi ja samalla esteeksi työvoiman luonnolliselle liikkuvuudelle. Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että yhteistyö eri työllisyysalueiden välillä varmistetaan myös ylimaakunnallisesti.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy hallintovaliokunnan huomioihin ja pitää niitä tärkeinä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta huomauttaa lisäksi, että työnantajat eivät hae osaavia työntekijöitä vain kotimaasta vaan myös globaalisti. Valiokunta korostaa työllisyysalueiden yhteistyötä ja pitää tärkeänä, että uudistuksen toteuttamisessa turvataan työvoiman sujuva liikkuvuus työllisyysalueiden välillä ja globaalisti.
Perustuslakivaliokunta (PeVL 90/2022 vp) kiinnittää työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa huomiota järjestämislain 16 §:n 2 momentin 5 kohdan sääntelyyn valtioneuvoston päätöksenteon edellytyksistä. Säännöksen mukaan valtioneuvosto voi päättää 1 momentin mukaisesta yhteistoiminnasta myös, jos työvoimaviranomaisen kyky järjestää laissa tarkoitettuja palveluja on 24 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla merkittävästi heikentynyt. Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettu säännös jää perustuslain 121 §:ään sisältyvän lailla säätämisen vaatimuksen kannalta varsin epämääräiseksi. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa säädöksen täsmentämistä yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevällä tavalla.
Kunnille siirtyvien tehtävien rahoitus
Valtionosuustehtävä. Kuntien järjestämisvastuulle siirrettävät työvoimapalvelut ehdotetaan säädettäväksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain mukaisiksi valtionosuustehtäviksi. Kyseessä on kunnille uusi valtionosuustehtävä, johon myönnetään täysimääräinen rahoitus koko maan tasolla.
Siirtyvien työvoimapalveluiden rahoitus on tarkoitus kohdentaa valtionosuuksien kustannuspohjaan kahdella eri kriteerillä. Tehtävien arvioiduista kustannuksista 50 prosenttia kohdennetaan työttömien määrän perusteella ja 50 prosenttia 18—64-vuotiaiden asukkaiden määrän perusteella. Kotoutumiskoulutuksen arvioidut kustannukset kohdennetaan kuitenkin vieraskielisyyden perusteella lukuun ottamatta kansainvälistä suojelua saavien ja heihin rinnastettavien henkilöiden kotoutumiskoulutusta, johon kunnille osoitetaan erillinen laskennallinen korvaus.
Kunnille siirtyvien työvoimapalveluiden kustannukset ovat vuoden 2022 talousarvion tasossa karkeasti arvioiden vajaat 700 miljoonaa euroa sisältäen 70 miljoonan euron lisäyksen pohjoismaiseen työnhaun malliin. Siirtyvän rahoituksen määrä täsmentyy julkisen talouden suunnitelmien ja valtion talousarvioesitysten valmistelun yhteydessä.
Esityksessä (s. 158—159) on valittujen kriteerien mukaisesti laskennallisesti arvioitu uudistuksesta aiheutuvia euromääräisiä muutoksia asukaskohtaisesti ja kuntaryhmittäin sekä hyvinvointialueittain. Alueellisesti tarkasteltuna rahoituksen tasapaino (nettovaikutus) vahvistuu kaikilla Uudenmaan hyvinvointialueilla ja Helsingissä sekä Kanta-Hämeessä, Pirkanmaalla ja Pohjanmaalla. Eniten tasapaino vahvistuu Länsi-Uudenmaan sekä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella, ja suurin negatiivinen nettovaikutus uudistuksella on Kainuun hyvinvointialueella, jossa tasapaino heikkenisi 58 euroa asukasta kohden. Kuntakoon mukaan tarkasteltuna asukaskohtaiset vaikutukset ovat maltillisia. Rahoituksen tasapaino vahvistuu hieman suurissa yli 100 000 asukkaan kaupungeissa. Suurin muutos on 2 000—5 000 asukkaan kunnissa.
Palveluiden rahoituksen osalta ehdotettuun rahoitusmalliin sisältyy kahden vuoden siirtymäaika, jonka aikana osa rahoituksesta määräytyisi kuntakohtaisen kustannustiedon perusteella ja osa laskennallisen valtionosuuden mukaan. Siirtymäajan rahoituksen lähtökohtana on vuoden 2023 koko maan tasoiset toteutuneet työvoimapalveluiden kustannukset, joista kuntakohtainen kustannustieto muodostetaan osittain laskennallisin menetelmin.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että esityksessä ehdotetuilla kriteereillä ei joillakin alueilla päästä riittävän lähelle alueiden tarveperustaista rahoitusta. Hallintovaliokunta on lausunnossaan todennut, että erityisesti Itä-, Keski- ja Pohjois-Suomessa, jossa työmarkkinatilanne on haastava, koetaan, että alueet eivät saa tarvettaan vastaavaa rahoitusta ja siksi rahoitusmalli ei ole pitkällä tähtäimellä näille alueille toimiva. Hallintovaliokunta esittää, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta vielä arvioisi tehtävä- ja rahoitussiirron turvaamiseksi valtionosuusrahoituksen siirtymäajan pituutta.
Myös talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on valiokunnan lausunnon mukaan kiinnitetty huomiota valtionosuuskriteereihin ja katsottu, että niissä tulisi huomioida työttömyyden lisäksi myös sen rakenne. Rakenteellisen työttömyyden tilanteet sekä työvoiman ja työpaikkojen kohtaanto-ongelma vaihtelevat eri puolilla Suomea, joten ehdotetun rahoitusmallin voidaan katsoa vaarantavan mahdollisuudet tasavertaisiin työvoimapalveluihin.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy hallintovaliokunnan ja talousvaliokunnan huoleen rahoitusmallin alueellisesta yhdenvertaisuudesta ja pitää tärkeänä, että rahoituksen kriteerien toimivuutta ja rahoituksen kohdentumista seurataan tarkoin.
Työttömyysetuuksien rahoittaminen. Yksi uudistuksen keskeisistä elementeistä on kannustava rahoitusmalli, jonka tavoitteena on laajentaa kuntien vastuuta työttömyysetuuksien rahoituksesta siten, että rahoitusvastuu kannustaa kuntaa huolehtimaan alueen työllisyydestä ja järjestämään työttömille työnhakijoille mahdollisimman tehokkaasti palveluja, jotka johtavat työllistymiseen avoimille työmarkkinoille.
Kunnan vastuuta työttömyysetuuksien rahoituksessa laajennetaan työmarkkinatuen lisäksi koskemaan peruspäivärahan ja ansiopäivärahan perusosaa. Lisäksi rahoitusvastuu alkaa ehdotuksen mukaan nykyistä työmarkkinatuen rahoitusvastuuta aikaisemmin ja kasvaa portaittain työttömyyden pitkittyessä. Kunnan rahoitusvastuu ei myöskään katkea työttömyysturvalaissa tarkoitettuun työllistymistä edistävään palveluun osallistumisen ajalta kuten nykyisin.
Työttömyysetuuksien rahoitusvastuun laajentaminen on tarkoitus kompensoida kunnille täysimääräisesti peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän kautta maksettavalla korvauksella. Kunnan valtionosuuteen tehdään lisäys, joka vastaa työttömyysetuuksien rahoitusvastuun laajentamisesta aiheutuvaa kustannusten lisäystä vuoden 2023 poikkileikkaustilanteessa, ja se sisällytetään pysyväksi eräksi kuntien peruspalveluiden valtionosuuksien lisäyksiin. Korvausten kokonaistaso tarkistetaan vuosittain indeksillä, jotta niiden taso ei reaalisesti alene suhteessa poikkileikkaustilanteeseen.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on esitetty, että kuntien valtionosuusjärjestelmään vietävän maksuvastuun kompensaation tasoa tulee poikkileikkaushetken sijasta tarkistaa useamman vuoden keskiarvon perusteella ja joka tapauksessa säännöllisin väliajoin työvoiman tai työttömien määrän muuttuessa kunnissa. Valiokunnalle on huomautettu, että vuoden 2023 jälkeen työikäinen väestö kasvaa suurimmissa kaupungeissa, mutta pienenee suurimmassa osassa Suomea. Jos kompensaation tasoa ei tarkisteta säännöllisin väliajoin, muuttovoittokuntien kasvava työvoima jää ajan myötä alikompensoiduksi.
Valiokunta pitää esitettyjä huolia perusteltuina. Valiokunta kuitenkin toteaa, että kompensaation tarkoitus on korvata kunnalle aiheutuvat lisäkustannukset uudistuksen voimaantulovaiheessa, minkä jälkeen kunnalla on mahdollisuus itse vaikuttaa työttömyysetuuksien kehitykseen. Jos kustannusten korvauksia tarkistettaisiin kuntakohtaisesti jälkikäteen, rahoitusmallin kannustava elementti kunnille poistuisi.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä, että kunnille aiheutuvia kustannuksia ja niiden vastaavuutta valtionosuuksiin seurataan tarkasti ja tarvittaessa tulee tehdä muutoksia valtionosuuskriteerien ja kompensaatioiden toimivuuden, osuvuuden ja optimaalisten kannustinvaikutusten turvaamiseksi. Myös perustuslakivaliokunta painottaa lausunnossaan tarvetta seurata tarkasti ehdotettujen muutosten vaikutuksia rahoitusperiaatteen toteutumiseen käytännössä. Vaikutuksia on perustuslakivaliokunnan mukaan tarkasteltava myös yksittäisten kuntien osalta.
Pitkään työttöminä olleiden palvelut. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että rahoitusmallissa ei enää ole kunnille kannusteita järjestää palveluja vaikeasti työllistyville, joiden matka kohti avoimia työmarkkinoita on pitkä ja saattaa vaatia matkan varrella useita erilaisia palveluita. Valiokunta tähdentää, että pitkään työttöminä olleiden ja muuten haavoittuvassa asemassa olevien palvelut tulee turvata myös jatkossa. (Valiokunnan lausumaehdotus 1)
Työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu
Työllistymistä edistävällä monialaisella yhteispalvelulla (TYP) tarkoitetaan yhteistoimintamallia, jossa työ- ja elinkeinotoimisto, kunta ja Kansaneläkelaitos yhdessä arvioivat työttömien palvelutarpeet, suunnittelevat työttömien työllistymisen kannalta tarkoituksenmukaiset palvelukokonaisuudet sekä vastaavat työttömien työllistymisprosessin etenemisestä ja seurannasta.
Esityksessä ehdotetaan nykyisen työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetun lain kumoamista ja säädettäväksi uusi laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä. Ehdotetun uuden lain mukainen monialaisen tuen yhteistoimintamallin asiakkuus perustuu toisin kuin nykyisin työttömän tosiasialliseen palvelutarpeeseen, ja työttömyyden kestoon liittyvistä ehdoista luovutaan. Monialaisen tuen yhteistoimintamallin organisointi perustuu hyvinvointialueen toimialueeseen.
Lakiehdotuksen 2 §:n mukaan työllistymistä edistävän monialaisen tuen yhteistoimintamallissa työvoimaviranomainen, hyvinvointialue ja Kansaneläkelaitos yhdessä arvioivat työttömän monialaisen palvelutarpeen, suunnittelevat ja yhteensovittavat työttömien työllistymisen kannalta tarkoituksenmukaiset palvelut kokonaisuuksiksi sekä vastaavat työllistymisprosessin etenemisestä ja seurannasta. Yhteensovitettavia palveluja ovat työvoimapalvelut sekä sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalvelut.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetussa säännöksessä edellytetään kolmen itsenäisen viranomaisen välistä yhteistyötä ja yhteisvastuuta yksilön etua ja oikeuksia merkittävästi koskevassa asiassa säätämättä yhteistoiminnan mallista. Valiokunta katsoo, että toiminnassa on tarpeen selkeästi sopia, millä viranomaisella on vastuu yksilön työllistymisprosessin seurannasta ja etenemisestä.
Lain 16 §:ssä säädetään nuorten työllistymistä edistävästä monialaisen työn yhteispalvelusta. Tarkoitus on, että palvelu olisi nuorten nykyisen Ohjaamo-toiminnan kaltaista palvelua, jonka tulee olla nuorten helposti saavutettavissa.
Nuorten palvelun organisoinnissa on valiokunnan mielestä tärkeää järjestää monialaisen tuen kokonaisuus niin, että nuorten yhteispalvelu (nk. ohjaamotoiminnan kaltainen toiminta) ja työllistymisen monialaisen edistämisen yhteistoiminta ei ole päällekkäistä ja ohjautuminen niihin on selkeää.
Yksityiset palveluntuottajat
Hallituksen esityksessä todetaan, että uudistus tulee todennäköisesti vaikuttamaan yksityisiltä palveluntuottajilta hankittavien ostopalveluiden määrään ja kokoon. Nykyisellään palveluhankinnat on toteutettu ELY-keskuksissa keskitetysti laajoina kokonaisuuksina isoille ryhmille huomioimalla ELY-alueen tai maakunnan kokonaistarpeet. Hankintatoimen jakautuessa jatkossa entistä pienempiin yksiköihin ja hankintojen kattaessa aiempaa pienempiä alueita ja työnhakijaryhmiä on todennäköistä, että myös hankittujen ostopalveluiden koko tulee olemaan nykyistä pienempi.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tärkeänä, että palvelujen hankinnassa työvoimaviranomaiset toimivat yhteistyössä siten, että yksityisiä palveluja voidaan hankkia myös jatkossa laajoina tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina. (Valiokunnan lausumaehdotus 2)
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle on esitetty kuulemisessa, että yksityisen työnvälityksen ja työvoimapalvelun tuottajien tiedonsaantioikeuksia tulisi laajentaa työnhakijoiden tietoihin.
Ehdotetun järjestämislain 116 §:ssä säädetään muiden viranomaisten ja palveluntuottajien tiedonsaantioikeudesta. Pykälän 4 momentin mukaan työvoimapalvelujen tuottajalla ja työvoimaviranomaisen järjestämän työllistymistä tukevan palvelun tuottajalla on oikeus saada henkilöasiakasta koskevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä palvelun tuottamiseksi ja toteuttamiseksi. Muilta osin palvelun järjestämiseksi välttämättömiä tietoja tulee esityksen perustelujen mukaan arvioida tapauskohtaisesti, jolloin harkinnassa tulee painottua tiedon välttämättömyys palvelun järjestämiseksi ja pitäytyä välttämättömyyttä arvioitaessa suppeassa tulkinnassa.
Muuta
Valiokunta ehdottaa hallituksen esityksessä ehdotettuihin lakeihin useita muutoksia. Osa muutoksista on teknisiä korjauksia, ja osassa valiokunta ehdottaa sisällöllisiä muutoksia. Muutettaviksi ehdotettujen säännösten perustelut ovat pääosin yksityiskohtaisissa perusteluissa.
VALIOKUNNAN YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1. Laki työvoimapalveluiden järjestämisestä
1 luku. Yleiset säännökset
3 §. Määritelmät.
Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin 1 kohtaa muutettavaksi siten, että työvoimaviranomaisen määritelmä sisältää myös kuntalain vapaaehtoisin yhteistoimintamuodoin muodostetut työvoimaviranomaisten yhteistyöelimet.
Lisäksi valiokunta ehdottaa pykälään muutokset, joilla huomioidaan muutoslailla 1132/2022 tehdyt muutokset.
2 luku. Kunnan järjestämisvastuu
13 §. Kuntien yhteistoiminta järjestämisvastuun toteuttamiseksi.
Esityksessä ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan kuntien tulee sopia työvoimapalveluiden ja niihin liittyvien tehtävien järjestämisestä. Pykälän 2 momentin mukaan kunnan järjestämisvastuusta ja lakisääteisestä yhteistoiminnasta säädetään kuntalain (410/2015) 8 §:ssä ja palvelujen tuottamisesta mainitun lain 9 §:ssä. Lisäksi momentin viimeisessä virkkeessä säädetään poikkeamisesta kuntalain toimivallan käyttämisestä.
Oikeusministeriö ja valtioneuvoston oikeuskansleri ovat valiokunnalle annetuissa lausunnoissaan pitäneet tarpeellisena, että 13 §:n sisältöä täsmennetään.
Oikeusministeriön lausunnossa todetaan, että hallituksen esityksen perustelujen (s. 256) mukaan vaikuttaa siltä, että ehdotetussa 13 §:n 2 momentissa on tarkoitus esittää informatiivinen viittaus sen osalta, miten kunnat voivat huolehtia järjestämisvastuusta lakisääteisessä yhteistoiminnassa. Koska momentissa on informatiiviseksi tarkoitettu viittaus kuntalain 8 ja 9 §:ään, jää oikeusministeriön mukaan pykälätasolla jossain määrin epäselväksi, mikä on kuntalain 8 ja 9 §:n sekä 51 ja 55 §:n välinen suhde. Ehdotetun 13 §:n 2 momentin viimeisessä virkkeessä säädetään poikkeamisesta kuntalain toimivallan käyttämisestä. Pykälässä vaikuttaa oikeusministeriön mukaan olevan asiallisesti kyse sopimuksesta toimivallan siirtämiseksi.
Saamansa selvityksen perusteella työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa 1 momentin täsmentämistä siten, että kuntien tulee sopia työvoimapalveluiden ja niihin liittyvien tehtävien järjestämisestä kuntalain (410/2015) tarkoittamassa lakisääteisessä yhteistoiminnassa.
Pykälän 2 momenttia valiokunta ehdottaa muutettavaksi siten, että sen ensimmäisessä virkkeessä säädetään palveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa huomioon otettavat seikat ja viimeisessä virkkeessä mahdollisuudesta sopia toimivallan siirtämisestä noudattaen, mitä kuntalain 54 §:ssä säädetään sopimuksesta viranomaistehtävän hoitamiseksi.
15 §. Ilmoitusvelvollisuus.
Esityksessä ehdotetun pykälän 4 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriölle on toimitettava suunnitelma työvoimapalveluiden järjestämisestä. Suunnitelmasta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Ehdotuksen perustelujen (s. 408) mukaan asetuksella on tarkoitus säätää, että suunnitelman tulisi sisältää ainakin työvoimaviranomaisen asiointipisteiden sijoittuminen, tehtävien hoitamiseen varatut taloudelliset resurssit ja henkilöstöresurssit sekä se, miten palvelut tuotetaan.
Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että perustuslain 80 ja 121 §:stä johtuvista syistä laintasoista sääntelyä suunnitelman sisällöstä tulee täsmentää.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa saamansa selvityksen perusteella, että 4 momenttia täsmennetään siten, että suunnitelmasta käyvät ilmi säännöksen perusteluissa (s. 408) mainitut seikat vähäisin täsmennyksin ja niiden lisäksi yhteistyötahot ja -muodot, työperäisen maahanmuuton, kohtaannon ja työvoiman liikkuvuuden edistäminen sekä varautuminen rakennemuutostilanteisiin. Samalla valiokunta ehdottaa täsmennettäväksi säännöksen suhdetta pykälän 1—3 momentteihin, minkä johdosta asetuksenantovaltuuden voi poistaa.
16 §. Valtioneuvoston päätöksenteko-oikeus.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi valtioneuvoston oikeudesta päättää työllisyysalueen muodostamisesta säännöksessä mainituissa tilanteissa.
Ehdotetussa pykälässä ei ole säännöstä siitä, millä menettelyllä aiemmat yhteistoiminnan muodot tulee päättää. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa 1 momentin loppuun lisättäväksi säännöksen yhteistoimintasopimusten muutosmenettelystä.
Oikeusministeriö toteaa lausunnossaan, että pykäläehdotuksessa jää jossain määrin epäselväksi, onko tarkoitettu, että 1 momentin mukaisissa tilanteissa valtioneuvostolla on oikeudellinen velvollisuus tehdä ratkaisu edellytysten täyttyessä, mutta 2 momentin mukaisissa tilanteissa valtioneuvostolla olisi enemmän harkintaa päätöksenteossa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan 1 momentin tarkoittamissa tilanteissa valtioneuvostolla on velvollisuus tehdä päätös kunnan liittämisestä työllisyysalueeseen. Sen sijaan ehdotetun 2 momentin tilanteissa valtioneuvostolla on harkintavaltaa päätöksen tekemisessä. Asian selkeyttämiseksi valiokunta ehdottaa 2 momentin johdantokappaleen muuttamista siten, että harkinnanvaraisuus käy säännöksen sanamuodosta ilmi.
Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota 16 §:n 2 momentin 5 kohdan sääntelyyn valtioneuvoston päätöksenteon edellytyksistä. Säännöksen mukaan valtioneuvosto voi päättää 1 momentin mukaisesta yhteistoiminnasta myös, jos työvoimaviranomaisen kyky järjestää laissa tarkoitettuja palveluja on 24 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla merkittävästi heikentynyt. Perustuslakivaliokunta katsoo, että säännös jää perustuslain 121 §:ään sisältyvän lailla säätämisen vaatimuksen kannalta varsin epämääräiseksi. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että 16 §:n 2 momentin 5 kohta kytkeytyy kiinteästi 24 §:ssä tarkoitettuun neuvottelumenettelyyn. Valiokunta ehdottaa, että sääntely täsmennetään selkeyttämällä näiden kahden säännöksen suhdetta siten, että 16 §:n 2 momentin 5 kohdassa ainoastaan mainitaan 24 §:n 3 momentissa tarkoitettu tilanne yhtenä niistä tilanteista, joissa valtioneuvosto voi käyttää päätöksenteko-oikeuttaan, ja 24 §:n 3 momenttiin sisältyy varsinainen sisällöllinen sääntely.
19 §. Palvelujen kieli.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa pykälän 1 momenttia muutettavaksi siten, että siitä käy ilmi, että 1 momentin viimeinen virke koskee yksikielisiä työvoimaviranomaisia.
3 luku. Ohjaus ja valvonta
24 §. Työvoimapalvelujen järjestämisedellytysten tukeminen ja neuvottelumenettely.
Valiokunta ehdottaa pykälän otsikon muuttamista sen sisältöä paremmin vastaavaksi.
Pykälän 1 momentin mukaan työvoimaviranomaisen ja valtion tulee yhdessä selvittää työvoimaviranomaisen mahdollisuudet turvata lainsäädännössä edellytetyt palvelut. Työvoimaviranomaisen ja valtion tulee tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin palvelujen edellytysten turvaamiseksi. Tässä tarkoituksessa työ- ja elinkeinoministeriö voi 2 momentin mukaan käynnistää neuvottelumenettelyn sellaisen työvoimaviranomaisen kanssa, jonka kyky järjestää työvoimapalveluja on kahden peräkkäisen vuoden aikana merkittävästi heikentynyt verrattuna muihin vastaaviin työvoimapalveluja järjestäviin työvoimaviranomaisiin. Työvoimaviranomaisen on laadittava toimintasuunnitelma ja käsiteltävä se viivytyksettä ja saatettava sitä koskeva päätös työ- ja elinkeinoministeriön sekä valtiovarainministeriön tietoon mahdollisia jatkotoimenpiteitä varten.
Jos työvoimaviranomaisen kyky järjestää tässä laissa tarkoitettuja työvoimapalveluja on 2 momentin toimintasuunnitelmasta huolimatta merkittävästi heikentynyt muutoin kuin tilapäisesti, valtioneuvosto voi 3 momentin mukaan työvoimaviranomaista kuultuaan tehdä 16 §:ssä tarkoitetun päätöksen työllisyysalueesta.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että säännöksestä ei ilmene, mikä taho toteaa merkittävän heikentymisen. Valiokunta ehdottaa siksi 3 momenttia täsmennettäväksi siten, että siinä mainitaan, että kysymys on työ- ja elinkeinoministeriön ja valtiovarainministeriön yhteisestä arviosta.
4 luku. Työnhakijan palveluprosessi
33 §. Työnhakukeskustelua ja täydentävää työnhakukeskustelua koskevat poikkeukset.
Valiokunta ehdottaa pykälään muutoksia, joilla huomioidaan muutoslailla 1132/2022 tehdyt muutokset.
5 luku. Työnvälitys ja työnhakuvelvollisuus
47 §. Haettavien työmahdollisuuksien määrää ja tarkastelujaksoa koskevat poikkeukset.
Valiokunta ehdottaa pykälään muutoksia, joilla huomioidaan muutoslailla 1132/2022 tehdyt muutokset.
6 luku. Tieto- ja neuvontapalvelut, asiantuntija-arvioinnit, ammatinvalinnanohjaus ja uraohjaus sekä valmennus ja kokeilu
62 §. Työvoimakoulutuksen yhteishankinta.
Pykälän mukaan työvoimaviranomainen voi järjestää työvoimakoulutuksen yhdessä työnantajan, yrittäjäksi aikovan henkilön toimeksiantajan tai yrittäjyysoikeudet luovuttavan yrityksen kanssa siten, että tämä osallistuu koulutuksen rahoittamiseen (yhteishankintakoulutus). Pykälän 3 momentin mukaan yhteishankintakoulutuksen maksuosuuksista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Perussäännöksiä maksuosuuksista ei ehdoteta otettaviksi 62 §:ään.
Esityksen perustelujen (s. 409) mukaan maksuosuuksia määrättäessä otetaan huomioon valtiontukien yleinen ryhmäpoikkeusasetus, joka asettaa enimmäisrajat yrityksille myönnettävälle valtiontuelle. Maksuosuudet määritellään perustelujen mukaan asetuksella siten, että työvoimaviranomaisen osuus koulutuksen hinnasta ei ylittäisi sallitun tuen määrää.
Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntelyä maksuosuuksista tulisi laissa täsmentää vähintään viittaamalla asian kannalta merkitykselliseen EU-lainsäädäntöön. Tämän johdosta valiokunta ehdottaa 3 momentin täsmentämistä siten, että säännöksessä viitataan valtiontukien yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen.
10 luku. Työnantajalle myönnettävät tuet
85 §. Palkkatuella katettavat palkkakustannukset.
Valiokunta ehdottaa, että pykälässä huomioidaan palkkatukiuudistusta koskevan esityksen (HE 175/2022 vp, TyVM 25/2022 vp) myötä tehdyt muutokset.
87 §. Palkkatuki alentuneesti työkykyisen palkkaamiseen.
Valiokunta ehdottaa, että pykälässä huomioidaan palkkatukiuudistusta koskevan esityksen (HE 175/2022 vp, TyVM 25/2022 vp) myötä tehdyt muutokset.
88 §. 100 prosentin palkkatuki.
Valiokunta ehdottaa, että pykälässä huomioidaan palkkatukiuudistusta koskevan esityksen (HE 175/2022 vp, TyVM 25/2022 vp) myötä tehdyt muutokset.
89 §. Palkkatuki 60 vuotta täyttäneen pitkään työttömänä olleen palkkaamiseen.
Valiokunta ehdottaa, että pykälässä huomioidaan palkkatukiuudistusta koskevan esityksen (HE 175/2022 vp, TyVM 25/2022 vp) myötä tehdyt muutokset.
90 §. Palkkatuki oppisopimuskoulutukseen.
Valiokunta ehdottaa, että pykälässä huomioidaan palkkatukiuudistusta koskevan esityksen (HE 175/2022 vp, TyVM 25/2022 vp) myötä tehdyt muutokset.
97 §. Eräiden palkkatukea koskevien säännösten soveltaminen työllistämistukeen.
Valiokunta ehdottaa, että pykälässä huomioidaan palkkatukiuudistusta koskevan esityksen (HE 175/2022 vp, TyVM 25/2022 vp) myötä tehdyt muutokset.
13 luku. Asiakastietojen käsittely ja valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut
117 §. Työvoimakoulutuksen opiskelijavalintaa koskeva tiedonsaantioikeus.
Pykälän mukaan työvoimakoulutuksen opiskelijavalintaa koskevan 63 §:n 1 momentissa tarkoitetun valintaryhmän jäsenellä on koulutuksen suunnittelua ja opiskelijavalintaa varten oikeus saada tieto koulutukseen hakeneen henkilön hakemuksesta liitteineen.
Työhallinnon henkilöasiakasta koskevat tiedot ovat julkisuulain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella salassa pidettäviä. Tämän vuoksi valiokunta saamansa selvityksen perusteella ehdottaa säännöksen muuttamista siten, että säännöksessä tarkoitetut tiedot on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä.
16 luku. Erinäiset säännökset
143 §. Yksityiset työvoimapalvelut.
Pykälän 3 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriöllä on yksityisten työvoimapalvelujen seuraamiseksi oikeus saada yksityisiä työvoimapalveluja tarjoavilta tai niitä edustavalta yhteisöltä yksityisiä työvoimapalveluja koskevia tietoja. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä annettavista tiedoista sekä säädetään tietojen käsittelystä ja muusta yhteistyöstä. Esityksen perustelujen (s. 410—411) mukaan tietojenantovelvollisuus koskisi muun muassa työhön välitettyjen ja vuokrattujen henkilöiden määriä, vuokratyösuhteiden keskimääräistä kestoa sekä työnvälityspalveluja käyttäneiden ja työvoimaa vuokranneiden asiakkaiden määriä ja yksityisten tarjoamia työnhakua tukevia palveluja.
Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että lakiin ehdotettu tiedonsaantisäännös on hyvin avoin. Siitä ei myöskään käy ilmi, missä määrin tiedonsaantioikeus mahdollisesti kohdistuu henkilötietoihin. Säännös ei sanamuotonsa puolesta myöskään oikeuta saamaan salassa pidettäviä tietoja, sillä siihen ei sisälly oikeutta saada siinä mainitut tiedot salassapitosäännösten estämättä.
Perustuslakivaliokunta toteaa, että jos tarkoituksena on, että työ- ja elinkeinoministeriöllä on oikeus saada salassapidettäviä tietoja salassapitovelvollisuuden estämättä, on ehdotettua sääntelyä täsmennettävä ja muutettava perustuslakivaliokunnan viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaan sääntelyyn liittyvän käytännön mukaiseksi (ks. esim. PeVL 21/2020 vp, s. 5—6, PeVL 12/2014 vp, s. 3/I). Tällainen muutos on edellytyksenä sille, että 1. lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Voimassa olevan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (1073/2012) 36 § sisältää tarkemmat säännökset yksityisiä työvoimapalveluja koskevan tietojenantovelvollisuuden sisällöstä. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan yksityisten työvoimapalvelujen tarjoajan on pyynnöstä annettava työ- ja elinkeinoministeriölle tiedot työhön välitettyjen henkilöiden määrästä ammattiryhmittäin, vuokrattujen henkilöiden määrästä ja vuokratyösuhteiden keskimääräisestä kestosta, työnvälityspalveluja käyttäneiden ja työvoimaa vuokranneiden asiakkaiden määrästä ja muista tarjoamistaan työnhakuun liittyvistä palveluista. Yksityisiä työvoimapalveluja koskeva tietojenantovelvollisuus koskee siten lukumäärätason volyymitietoja, eikä tiedonsaantioikeus koske salassa pidettäviä tietoja eikä henkilötietoja. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että tarkoituksena on, että 3 momentissa tarkoitetun tiedonsaantioikeuden sisältö vastaa voimassa olevaa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettua lakia ja asetusta. Ehdotettu tiedonsaantioikeus ei näin ollen koske salassa pidettäviä tietoja, eikä henkilötietoja eikä säännöstä näin ollen valiokunnan mielestä ole tarpeen muuttaa.
Perustuslakivaliokunta kiinnitti lisäksi huomiota siihen, että pykälässä mainituista tietojen käsittelystä ja muusta yhteistyöstä ei vaikuta sisältyvän perussäännöksiä lakiin ja sääntelyä tulisi täydentää tältä osin.
Tältä osin valiokunta saamansa selvityksen perusteella katsoo, että ehdotettua 3 momenttia on tarkoituksenmukaista täydentää siten, että siihen lisätään säännös ministeriön ja työmarkkinajärjestöjen välisestä yhteistyöstä. Nykyisin yhteistyöstä säädetään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 37 §:ssä. Jos momenttia täydennetään ehdotetulla tavalla, ei yhteistyöstä ole tarpeen antaa alemmanasteista sääntelyä. Valiokunta katsoo, että asetuksenantovaltuutta tulee muuttaa siten, että se koskee vain tietoja, joita yksityisiä työvoimapalveluja tarjoavilla on velvollisuus antaa työ- ja elinkeinoministeriölle, sekä tietojen toimittamista koskevaa menettelyä.
144 §. Yksityisen työnvälityksen maksukielto.
Valiokunta ehdottaa 3 momentin kirjoitusmuotoa muutettavaksi vakiintuneen kirjoitustavan mukaiseksi.
17 luku. Muutoksenhaku
147 §. Eräitä päätöksiä koskeva muutoksenhakukielto.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että työllistymissuunnitelmaan ei saa hakea oikaisua eikä siitä saa valittaa. Säännös on uusi, mutta lainkohdan perustelujen (s. 345) mukaan se ei tosiasiallisesti muuta nykytilaa.
Esityksen perusteluissa (s. 345, 436) tehdään selkoa siitä, että jos työnhakija ei noudata työllistymissuunnitelmaa ja hänelle aiheutuu tästä työttömyysetuuden menetys, työnhakija voi valittaa työttömyysetuutta koskevasta työttömyysetuuden maksajan päätöksestä sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakuntaan. Työnhakija voi saattaa työllistymissuunnitelman tätä kautta muutoksenhakulautakunnan arvioitavaksi. Näin ymmärrettynä ehdotus työllistämissuunnitelmaan kohdistuvasta muutoksenhakukiellosta ei muodostu perustuslakivaliokunnan mielestä ongelmalliseksi perustuslain 21 §:n kannalta. Perustuslakivaliokunta kuitenkin lausunnossaan katsoo, että sääntelyn selkeyden vuoksi muutoksenhakukielto olisi perusteltua muotoilla niin, että työllistymissuunnitelmaan ei saa erikseen hakea oikaisua eikä siitä saa erikseen valittaa. Saadun selvityksen perusteella työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa, että perustuslakivaliokunnan edellyttämä muutos toteutetaan siten, että 3 momentissa viitataan työttömyysturvalain muutoksenhakusäännöksiin.
2. Laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä
4 §. Monialainen palvelutarpeen arviointi ja monialaisen työllistymissuunnitelman laatiminen.
Pykälän 3 momentin mukaan työllistymissuunnitelman tulee olla laadittu kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun työtön on ohjattu palvelutarpeen arviointiin. Saadun selvityksen mukaan tarkoitus ei ole ollut muuttaa palvelutarpeen arvioimiselle varattua aikaa, vaan mahdollistaa siihen käytettäväksi yhtä pitkä aika kuin nykyisin eli kolme kuukautta. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa 1 ja 3 momenttien täsmentämistä siten, että 1 momentissa on säännös asiakkuuden alkamisesta ja 3 momentissa siitä, milloin työllistymissuunnitelman tulee olla laadittu.
Pykälän 2 momentin mukaan työvoimaviranomainen, hyvinvointialue ja työtön laativat yhdessä monialaisen työllistymissuunnitelman palvelutarpeen arvioinnin perusteella. Kansaneläkelaitos osallistuu suunnitelman laatimiseen, jos työttömän palvelutarve edellyttää Kansaneläkelaitoksen palveluja. Valiokunta toteaa, että Kansaneläkelaitos osallistuu monialaisen työllistymissuunnitelman laatimiseen silloin, kun työttömän palvelutarve edellyttää Kansaneläkelaitoksen kuntoutuspalveluja. Valiokunta ehdottaa 2 momenttia muutettavaksi siten, että kuntoutuspalvelut lisätään säännökseen.
6 §. Monialaisen työllistymissuunnitelman tarkistaminen.
Valiokunta on tehnyt 1 momenttiin kielellisen tarkistuksen.
11 §. Työtöntä koskevat tiedot ja niiden käyttötarkoitus.
Pykälän 1 momentin mukaan työvoimaviranomainen, hyvinvointialue ja Kansaneläkelaitos voivat käsitellä työtöntä henkilöä koskevia tietoja niille tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi ja niitä koskevaan valvontaan, kehittämiseen, seurantaan, arviointiin, tilastointiin, ennakointiin ja ohjaukseen.
Valiokunta toteaa, että yhteistoimintamallin asiakastietojärjestelmä on tarkoitettu vain yhteistoimintamallissa käytettäväksi. Ehdotettu 11 § jättää asian kuitenkin jossain määrin avoimeksi. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa 1 momentin täsmentämistä siten, että siihen lisätään tietojen käsittely monialaisen tuen yhteistoimintamalliin liittyvien tehtävien hoitamiseksi. Lisäksi valiokunta ehdottaa virheellisen viittauksen vuoksi ”niitä”-sanan korvattavaksi sanoilla ”näitä tehtäviä”.
12 §. Monialaisen tuen yhteistoimintamallin asiakastietoaineisto ja -järjestelmä.
Valiokunta on tehnyt 2 ja 4 momenttiin kielelliset tarkistukset.
6. Laki työttömyysturvalain muuttamisesta
2 luku. Etuuden saamisen yleiset työvoimapoliittiset edellytykset
10 a §. Opiskelua koskevat poikkeukset. (Uusi)
Valiokunta ehdottaa muutoslailla 1131/2022 (HE 176/2022 vp) tehtyjen muutosten huomioimista. Muutosten johdosta työttömyysturvalain 2 luvun 10 §:ää ei tule muuttaa nyt käsiteltävässä hallituksen esityksessä esitetyllä tavalla, vaan esitettyä vastaava muutos tulee tehdä työttömyysturvalain 2 luvun 10 a §:n 3 momentin 3 kohtaan.
11 luku. Toimeenpanoa koskevat säännökset
4 a §. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksen työvoimapoliittinen lausunto.
Valiokunta ehdottaa hallituksen esityksen HE 176/2022 vp myötä tehtyjen muutosten huomioimista pykälässä.
4 c §. Tämän luvun poikkeava soveltaminen Ahvenanmaan maakunnassa. (Uusi)
Työttömyysturvalain ansiopäivärahaoikeutta koskevat säännökset kuuluvat valtakunnan lainsäädäntövaltaan, ja työttömyysturvalaki on tältä osin suoraan Ahvenanmaalla sovellettavaa lainsäädäntöä.
Valtio ja Ahvenanmaan maakunta ovat sopineet niin sanotulla sopimusasetuksella, että maakunta hoitaa myös ansiopäivärahaoikeutta koskevien työvoimapoliittisten lausuntojen antamisen Ahvenanmaalla. Sopimusasetuksella tarkoitetaan tässä tasavallan presidentin asetusta eräiden työttömyysturvalain mukaisten tehtävien hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnassa (347/2006).
Hallituksen esityksellä ei ole tarkoitettu muuttaa työvoimapoliittisten lausuntojen antamista Ahvenanmaalla. Jotta nykytila säilyy, valiokunta ehdottaa, että työttömyysturvalain 11 lukuun lisättään uusi Ahvenanmaata koskeva 4 c §. Tämän johdosta nykyinen 4 c § siirtyy pykäläksi 4 d.
Voimaantulosäännös.
Ehdotetun voimaantulosäännöksen 7 kohdan perusteella rahoitusvastuuseen vaikuttaviin työttömyysetuuden maksupäiviin luetaan päivät, joilta tuen saajalle on ennen ehdotetun lain voimaantuloa maksettu työttömyysetuutta. Tarkoituksena on huomioida myös ennen vuoden 2006 alussa toteutettua työmarkkinatukiuudistusta ja ennen vuoden 2015 alussa toteutettua työmarkkinatuen rahoitusuudistusta kertyneet työmarkkinatuen maksupäivät.
Kansaneläkelaitoksen työttömyysturvan tietojärjestelmäuudistuksen vuoksi vuotta 2010 edeltävän ajan maksupäivätietoihin liittyy merkittäviä epävarmuuksia, ja lisäksi kyseisten maksupäivien lukeminen rahoitusvastuuseen vaikuttaviin maksupäiviin olisi teknisesti erittäin monimutkaista eikä välttämättä lainkaan mahdollista Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa säännöstä muutettavaksi siten, että työttömyysetuuden maksupäiviin ei lueta päiviä ajalta ennen 1.1.2015.
8. Laki työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain muuttamisesta
Voimaantulosäännös.
Ehdotetun säännöksen 2 momentin mukaan tämän lain valtion ja ansiopäivärahan saajan kotikunnan rahoitusvastuuseen vaikuttaviin työttömyyspäivärahan maksupäiviin luetaan myös päivät, joilta tuen saajalle on ennen tämän lain voimaantuloa maksettu työttömyyspäivärahaa.
Kansaneläkelaitoksen työttömyysturvan tietojärjestelmäuudistuksen vuoksi vuotta 2010 edeltävän ajan maksupäivätietoihin liittyy merkittäviä epävarmuuksia, ja lisäksi kyseisten maksupäivien lukeminen rahoitusvastuuseen vaikuttaviin maksupäiviin olisi teknisesti erittäin monimutkaista eikä välttämättä lainkaan mahdollista Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa säännöstä muutettavaksi siten, että työttömyyspäivärahan maksupäiviin ei lueta päiviä ajalta ennen 1.1.2015.
9. Laki työttömyyskassalain muuttamisesta
Voimaantulosäännös.
Ehdotetun säännöksen 2 momentin mukaan tämän lain valtion ja ansiopäivärahan saajan kotikunnan rahoitusvastuuseen vaikuttaviin työttömyyspäivärahan maksupäiviin luetaan myös päivät, joilta tuen saajalle on ennen tämän lain voimaantuloa maksettu työttömyyspäivärahaa.
Kansaneläkelaitoksen työttömyysturvan tietojärjestelmäuudistuksen vuoksi vuotta 2010 edeltävän ajan maksupäivätietoihin liittyy merkittäviä epävarmuuksia, ja lisäksi kyseisten maksupäivien lukeminen rahoitusvastuuseen vaikuttaviin maksupäiviin olisi teknisesti erittäin monimutkaista eikä välttämättä lainkaan mahdollista. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa säännöstä muutettavaksi siten, että työttömyyspäivärahan maksupäiviin ei lueta päiviä ajalta ennen 1.1.2015.
10. Laki ulkomaalaislain muuttamisesta
3 §. Määritelmät.
Valiokunta ehdottaa pykälään muutoksia, joilla huomioidaan siihen hallituksen esityksen antamisen jälkeen tehdyt muutokset (HE 114/2022 vp, EV 278/2022 vp). Pykälän 6 kohdan määritelmää muutetaan siten, että siitä poistetaan työntekijän oleskeluluvan kaksivaiheisuus TE-toimistojen lakkauttamisen johdosta. Työntekijän oleskelulupaan liittyy saatavuusharkinta, jota koskevan harkinnan suorittaa Maahanmuuttovirasto.
72 §. Työntekijän oleskelulupa.
Valiokunta ehdottaa pykälään muutoksia, joilla huomioidaan siihen hallituksen esityksen antamisen jälkeen tehdyt muutokset (HE 114/2022 vp, EV 278/2022 vp). Pykälässä säädetään työntekijän oleskeluvan myöntämisestä ja lupaharkinnassa huomioon otettavista seikoista. Säännös on voimassa olevan lain 72 ja 72 a §:n yhdistelmä, mutta ilman TE-toimistoa ja ilman osapäätösharkintaa. Maahanmuuttovirasto myöntää työntekijän oleskeluluvan soveltaen saatavuusharkintaa. Pykälässä säädetään saatavuusharkinnasta, tilanteista, joissa sitä ei suoriteta, ja työntekijän oleskelulupaa koskevan päätöksen sisällöstä.
72 a §. Työ- ja elinkeinotoimiston osapäätös työntekijän oleskelulupahakemukseen.
Valiokunta ehdottaa, että pykälä kumotaan. TE-toimistojen lakkauttamisen myötä osapäätösharkintaa ei suoriteta. Saatavuusharkinnan soveltamisen vuoksi säännöksen pääasiallisesta sisällöstä säädetään 72 §:ssä.
73 §. Erityisasiantuntijan oleskelulupa.
Valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momentista poistetaan viittaus kumottavaan 72 a §:ään.
74 §. Muu oleskelulupa ansiotyötä tai elinkeinon harjoittamista varten.
Valiokunta ehdottaa, että pykälän 4 momentista poistetaan viittaus kumottavaan 72 a §:ään.
75 §. Suomessa tutkinnon tai tutkimuksen suorittaneen oleskelulupa.
Valiokunta ehdottaa, että pykälän 3 momentista poistetaan viittaus kumottavaan 72 a §:ään.
81 a §. Työnteko-oikeus oleskeluluvan nojalla.
Valiokunta ehdottaa, että 2 momentista poistetaan maininta osapäätöksestä. Muutoksen johdosta, kun Maahanmuuttovirasto soveltaa 72 ja 72 b §:ää ja myöntää työntekijän oleskeluluvan, siinä määrätään, oikeuttaako lupa työskentelemään yhdellä tai useammalla ammattialalla.
82 §. Työnantajan ja toimeksiantajan velvollisuudet.
Valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttia muutetaan siten, että siinä mainitut tiedot toimitetaan TE-toimiston sijaan Maahanmuuttovirastolle.
83 §. Maahanmuuttoviraston toimivalta.
Valiokunta ehdottaa pykälään muutoksia, joilla huomioidaan siihen hallituksen esityksen antamisen jälkeen tehdyt muutokset (HE 114/2022 vp, EV 278/2022 vp). Pykälässä säädetään Maahanmuuttoviraston toimivallasta 5 luvun mukaisissa oleskelulupa-asioissa ottaen huomioon, että TE-toimistot lakkautetaan ja niiden ulkomaalaislain mukaiset tehtävät siirretään Maahanmuuttovirastolle. Pykälän 3 momentista poistettaisiin viittaus 73 a §:n EU:n siniseen korttiin, koska siitä on työ- ja elinkeinoministeriössä lainsäädäntöhanke, jota koskevien lakien on tultava voimaan viimeistään 18.11.2023, missä yhteydessä säännös kumotaan jo aiemmin.
84 §. Käsittelyajat.
Valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttia muutetaan poistamalla siitä TE-toimisto.
160 §. Työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan aseman säilyttäminen.
Valiokunta ehdottaa, että TE-toimisto muutetaan pykälässä työvoimaviranomaiseksi.
163 §. Työskentelyn tai ammatin harjoittamisen päättäneiden henkilöiden oikeus pysyvään oleskeluun.
Valiokunta ehdottaa, että TE-toimisto muutetaan pykälässä työvoimaviranomaiseksi.
187 §. Pidättäytyminen oleskeluluvan myöntämisestä työnteon perusteella.
Valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momenttia muutetaan siten, että siitä poistetaan TE-toimisto. Näin ollen ainoastaan Maahanmuuttovirastolla on toimivalta tehdä säännöksen tarkoittama päätös pidättäytyä myöntämästä oleskelulupia työnteon perusteella.
190 §. Valitus.
Valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momenttia muutetaan siten, että siitä poistetaan maininnat TE-toimistosta. Lisäksi momenttia muutettaisiin muutoksenhakua koskevan sääntelyn osalta siten, että viittaus oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin tehdään yleisesti käytössä olevalla tavalla.
194 §. Työnantajan valitusoikeus.
Valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momenttia muutetaan siten, että säännöksessä mainittu työnantajan työntekijän oleskelulupaan liittyvä valitusoikeus korjataan viittaamaan oikein uuteen 72 §:n 1 momenttiin. Lisäksi säännöksestä poistettaisiin maininta TE-toimiston suorittamasta ratkaisusta.
12. Laki henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa annetun lain muuttamisesta
11 §. Tiedonsaantioikeus ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmän rekisterinpitäjien välillä.
Valiokunta on tehnyt pykälään teknisen korjauksen.
13. Laki kotoutumisen edistämisestä annetun lain muuttamisesta
6 §. Kotoutumista edistävien toimenpiteiden järjestäminen.
Valiokunta ehdottaa, että toimivaltaisia viranomaisia ja lakiviittauksia koskevat muutokset, jotka on tehty muutoslailla 936/2022 (HE 84/2022 vp), huomioidaan pykälässä.
10 §. Alkukartoituksen järjestäminen.
Valiokunta ehdottaa, että toimivaltaisia viranomaisia ja lakiviittauksia koskevat muutokset, jotka on tehty muutoslailla 936/2022 (HE 84/2022 vp), huomioidaan pykälässä.
13 §. Kotoutumissuunnitelman laatiminen.
Valiokunta ehdottaa, että toimivaltaisia viranomaisia ja lakiviittauksia koskevat muutokset, jotka on tehty muutoslailla 936/2022 (HE 84/2022 vp), huomioidaan pykälässä.
14 §. Kotoutumissuunnitelman laativan viranomaisen tehtävät.
Valiokunta ehdottaa, että toimivaltaisia viranomaisia ja lakiviittauksia koskevat muutokset, jotka on tehty muutoslailla 936/2022 (HE 84/2022 vp), huomioidaan pykälässä.
17 §. Kotoutumissuunnitelmasta ja sen laatimisesta aiheutuvat velvollisuudet.
Valiokunta ehdottaa, että toimivaltaisia viranomaisia ja lakiviittauksia koskevat muutokset, jotka on tehty muutoslailla 936/2022 (HE 84/2022 vp), huomioidaan pykälässä.
18 §. Kotoutumissuunnitelman seuranta ja tarkistaminen.
Valiokunta ehdottaa, että toimivaltaisia viranomaisia ja lakiviittauksia koskevat muutokset, jotka on tehty muutoslailla 936/2022 (HE 84/2022 vp), huomioidaan pykälässä.
31 §. Monialainen yhteistyö paikallistasolla.
Valiokunta ehdottaa, että toimivaltaisia viranomaisia ja lakiviittauksia koskevat muutokset, jotka on tehty muutoslailla 936/2022 (HE 84/2022 vp), huomioidaan pykälässä.
44 §. Valtion korvaus kunnalle tai hyvinvointialueelle.
Valiokunta ehdottaa, että toimivaltaisia viranomaisia ja lakiviittauksia koskevat muutokset, jotka on tehty muutoslailla 936/2022 (HE 84/2022 vp), huomioidaan pykälässä.
10 luku. Erinäiset säännökset
87 b §. Monialaiseen alkukartoitukseen tai kotoutumissuunnitelmaan liittyvä tiedonsaanti. (Uusi)
Valiokunta ehdottaa, että toimivaltaisia viranomaisia koskevat muutokset, jotka on tehty muutoslailla 936/2022 (HE 84/2022 vp), huomioidaan pykälässä.
87 f §. Hyvinvointialueen korvauksiin liittyvä tietojen luovuttaminen. (Uusi)
Valiokunta ehdottaa, että toimivaltaisia viranomaisia koskevat muutokset, jotka on tehty muutoslailla 936/2022 (HE 84/2022 vp), huomioidaan pykälässä.
15. Laki yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmästä annetun lain muuttamisesta
3 §. Määritelmät.
Valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 kohdassa oleva viittaus kumottuun lakiin 8/2014 korjataan viittaukseksi voimassa olevaan lakiin.
16. Laki palkkaturvalain muuttamisesta
7 luku. Erinäiset säännökset
28 c §. Tiedonsaanti muulta kuin asianosaiselta. (Uusi)
Palkkaturvalakia on muutettu lailla 896/2022 (HE 173/2022 vp). Nyt käsiteltävässä esityksessä muutettaviksi ehdotettujen 28 ja 28 a §:n sijaan vastaavat muutokset tulee tämän johdosta tehdä 28 c ja 28 d §:ään.
28 d §. Tietojen luovuttaminen. (Uusi)
Palkkaturvalakia on muutettu lailla 896/2022 (HE 173/2022 vp). Nyt käsiteltävässä esityksessä muutettaviksi ehdotettujen 28 ja 28 a §:n sijaan vastaavat muutokset tulee tämän johdosta tehdä 28 c ja 28 d §:ään.
17. Laki merimiesten palkkaturvalain muuttamisesta
26 c §. Tiedonsaanti muulta kuin asianosaiselta. (Uusi)
Merimiesten palkkaturvalakia on muutettu lailla 897/2022 (HE 173/2022 vp). Nyt käsiteltävässä esityksessä muutettaviksi ehdotettujen 26 ja 26 a §:n sijaan vastaavat muutokset tulee tämän johdosta tehdä 26 c ja 26 d §:ään.
26 d §. Tietojen luovuttaminen. (Uusi)
Merimiesten palkkaturvalakia on muutettu lailla 897/2022 (HE 173/2022 vp). Nyt käsiteltävässä esityksessä muutettaviksi ehdotettujen 26 ja 26 a §:n sijaan vastaavat muutokset tulee tämän johdosta tehdä 26 c ja 26 d §:ään.
20. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain muuttamisesta
18 §. Toimintaraha ja matkakorvaus. (Uusi)
Valiokunta ehdottaa, että pykälässä oleva viittaus kumottavaan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettuun lakiin muutetaan viittaukseksi työvoimapalveluiden järjestämisestä annettuun lakiin.
23. Laki tulotietojärjestelmästä annetun lain 6 ja 13 §:n muuttamisesta
13 §. Tiedon käyttäjien oikeus saada tietoja tulotietojärjestelmästä.
Hallituksen esityksen antamisen jälkeen pykälän 1 momentin 23 kohdan väliaikaisesti voimassa ollut muoto, jota on ehdotettu muutettavaksi 23. lakiehdotuksessa, on kumottu lailla 939/2022 ja 23 kohdan pysyvä muoto, jota on ehdotettu muutettavaksi 24. lakiehdotuksessa, on muutettu lailla 940/2022 ja tämän jälkeen vielä TyVM 25/2022 vp (HE 175/2022 vp) hyväksymisen yhteydessä. Lisäksi lailla 940/2022 on muutettu 13 §:n 1 momentin 24 ja 25 kohta sekä lisätty momenttiin uusi 23 b kohta ja 26—33 kohta.
Valiokunta ehdottaa, että momentin 23 a ja 23 b kohtaan tehdään toimivaltaisen viranomaisen nimen muuttumisesta johtuvat tekniset muutokset. Momentin 23 b kohdasta poistetaan maininta Kaakkois-Suomen TE-toimistosta. Kohdassa tarkoitettua rekrytointitukikokeilua koskevat tehtävät eivät siirry työvoimaviranomaisille, vaan niistä vastaa TE-toimistojen lakkaamisen jälkeen KEHA-keskus. Oikeus tietojen saamiseen koskee siten jatkossa ainoastaan KEHA-keskusta. Valiokunta ehdottaa lisäksi momentin 25 kohtaa muutettavaksi poistamalla siitä TE-toimistojen oikeus tietojen saantiin. Lisäksi ELY-keskuksen oikeus tietojen saamiseen muutetaan vastaamaan sen tehtäviä siten, että kohdasta poistetaan maininnat palkkaturvalaissa ja merimiesten palkkaturvalaissa tarkoitettujen tehtävien toimeenpanosta. ELY-keskuksella on oikeus saada tietoja tulorekisteristä yrittäjän oleskeluluvan osapäätöstä varten. Hallituksen esityksessä ehdotettu 26 ja 27 kohta lisätään momentin 34 ja 35 kohdaksi. Näiden edellä olevaan 33 kohtaan tehdään tekninen muutos muuttamalla piste puolipisteeksi.
24. Laki tulotietojärjestelmästä annetun lain 13 §:n muuttamisesta
13 §. Tiedon käyttäjän oikeus saada tietoja tulotietojärjestelmästä.
Hallituksen esityksen antamisen jälkeen pykälän 1 momentin 23 kohdan väliaikaisesti voimassa ollut muoto, jota on ehdotettu muutettavaksi 23. lakiehdotuksessa, on kumottu lailla 939/2022 ja 23 kohdan pysyvä muoto, jota on ehdotettu muutettavaksi 24. lakiehdotuksessa, on muutettu lailla 940/2022 ja tämän jälkeen vielä TyVM 25/2022 vp (HE 175/2022 vp) hyväksymisen yhteydessä. Koska 23 kohdasta on voimassa ainoastaan pysyvä muoto, on 24. lakiehdotus tarpeeton ja valiokunta ehdottaa sen hylkäämistä.
25. Laki työsopimuslain muuttamisesta
Valiokunta on muuttanut lain johtolausetta.
33. Laki toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta
10 §. Alennettu perusosa.
Hallituksen esityksen antamisen jälkeen 10 §:ää on muutettu muutoslailla 1023/2022 (HE 127/2022 vp). Aiempien muutosten johdosta pykälän 2 ja 3 momenttiin ehdotetut muutokset käyvät tarpeettomiksi. Ensimmäisen momentin 3 kohdan osalta valiokunta ehdottaa lakiviittauksen korjaamista.
10 a §. Perusosan alentamista koskeva menettely.
Hallituksen esityksen antamisen jälkeen 10 a §:ää on muutettu muutoslailla 1023/2022 (HE 127/2022 vp). Muutoksen johdosta pykälän muuttaminen käy tarpeettomaksi.
11 §. Huomioon otettavat tulot.
Hallituksen esityksen antamisen jälkeen 11 §:ää on muutettu muutoslailla 1023/2022 (HE 127/2022 vp). Valiokunta ehdottaa pykälään lakiteknistä muutosta.
41. Laki tuloverolain 92 ja 127 a §:n muuttamisesta
92 §. Verovapaat sosiaalietuudet.
Hallituksen esityksen HE 175/2022 vp (TyVM 25/2022 vp) myötä 92 §:n 13 kohta kumotaan, joten sen kumoaminen nyt käsiteltävän esityksen yhteydessä käy tarpeettomaksi.
127 a §. Kotitalousvähennys.
Hallituksen esityksen HE 175/2022 vp (TyVM 25/2022 vp) myötä 127 a §:n 3 momenttia muutetaan vastaavasti, joten sen muuttaminen nyt käsiteltävän hallituksen esityksen yhteydessä käy tarpeettomaksi.
42. Laki maatilatalouden tuloverolain 10 f §:n muuttamisesta
Valiokunta on muuttanut lain johtolausetta.
43. Laki elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 56 §:n muuttamisesta
Valiokunta on muuttanut lain johtolausetta.