Perussuomalaiset pitää hallituksen asettamia tavoitteita sekä keinoja epärealistisina ja pitkälti haitallisina Suomen talouskasvua ja julkisen talouden kestävyyttä ajatellen.
Pitkien välimatkojen maana ja syrjäisen sijaintinsa takia Suomella ei ole edellytyksiä olla ilmastoasioissa ideologinen edelläkävijä ja aiheuttaa lisäkustannuksia meri-, maa- ja ilmailuliikenteelle. Liikenteen välttämättömyyden takia sen raskaampi verottaminen entisestään heikentää Suomen kilpailukykyä.
Suomi ei euromaana pysty hyödyntämään kansallisen rahapolitiikan mahdollisuuksia, joten merkittävät keinot vaikuttaa Suomen talousnäkymiin löytyvät finanssipolitiikan ja työmarkkinoiden puolelta. Matala korkotaso ja yritysten korkea arvostustaso mahdollistavat vielä tällä hetkellä ylisuurten menojen ja kunnianhimoisten poliittisten hankkeiden rahoittamista velanotolla ja valtion yritysomistusta myymällä.
Perussuomalaisten mielestä kustannuskilpailukyvystä huolehtiminen ja julkisen sektorin menojen kohtuullistaminen sekä parempi suuntaaminen kotimaista kokonaiskysyntää ja kansainvälistä kilpailukykyä vaalien on ainoa tie talouden kestävää kehitystä tavoiteltaessa.
Edullisen ja toimitusvarman energian, liikenteen, työvoiman ja nopeiden viranomaispalveluiden ja -päätösten turvaaminen on tärkeää. Ulkomainen yritys ei investoi Suomeen edes imagosyistä sen takia, että hallitus on julistanut olevansa kokoaan suurempi. Kotimainen yritys saattaa jopa päättää olla investoimatta maahan, joka julistautuu edelläkävijäksi omaan jalkaan ampumisessa.
1 Talouskasvu hidastumassa, todennäköisesti pitkäksi aikaa
Suomen talouden nähdään olevan lähellä potentiaaliaan, mm. madaltuneen työttömyyden johdosta. Hidastuva kasvu olisi tosiasia riippumatta kansainvälisestä taloussuhdanteesta, joka sekin on osoittanut merkkejä merkittävästä hidastumisesta. Vientisektorin näkymien heiketessä ja yritysten suhdannebarometrien kertoessa nollakasvunäkymistä vähäinenkin talouskasvumme lepää pääasiassa kotimaisen kysynnän varassa.
Koska kotitalouksien velkaantuneisuus on jo valmiiksi korkealla, kotimaista kysyntää ei ole mahdollista lisätä kuin työmarkkinauudistuksilla, velkaantumalla tai osaavalla työperäisellä maahanmuutolla, jota on vaikea saada, ja ei-työperäisellä maahanmuutolla, joka on kuitenkin budjettivaikutuksiltaan negatiivista.
2 Finanssipolitiikan mitoitus löysää
Hallituksen finanssipolitiikkaa voidaan moittia löysäksi. Hallituksen tapa kutsua finanssipolitiikkaa etukäteen elvyttäväksi on asiantuntijalausuntojenkin mukaan ongelmallinen lähestymistapa. Mikäli taloutemme on lähellä potentiaaliaan ja kasvunäkymät pysyvät alhaisina, hallitus elvyttää tilanteessa, jossa olisi tärkeämpää pyrkiä tasapainottamaan tulot ja menot.
Hallitus on todennäköisesti oikeassa siinä, että edessä ovat huonommat ajat, mutta elvyttävän finanssipolitiikan ongelmana on, että yritykset ja kansalaiset saattavat pitää elvytyspolitiikkaa väliaikaisena, jolloin tuleviin leikkauksiin ja veronkorotuksiin varaudutaan, ja investoinnit ja kulutus eivät kasva. Ennenaikainen elvytys, joka on suunnattu kulutukseen eikä korkeamman tuottavuuden tavoitteluun esimerkiksi infrastruktuuri-investointien kautta, ei ole kestävällä pohjalla ja samalla heikentää Suomen edellytyksiä vastata suhdannenäkymien tai trenditalouskasvun mahdolliseen lisäheikkenemiseen.
3 Ympäristöpolitiikka yliverottaa kilpailukykymme pois ja johtaa hiilivuotoon
Epärealistinen hiilineutraaliustavoite jää ilman mittavia keinoja kuolleeksi kirjaimeksi, ja mikäli tavoitetta edes puoliksi tosissaan lähdettäisiin ajamaan, negatiiviset talousvaikutukset olisivat huomattavat. Mitään mittausvirhettä ylittäviä vaikutuksia mahdollisilla ilmastotoimilla ei kuitenkaan olisi itse ilmastoon, mutta ne vaarantaisivat Suomen talouskehityksen kestämättömällä tavalla.
Tilanteessa, jossa sekä yritysten että kotitalouksien luottamus talousnäkymiin on romahtanut historiallisen alhaiseksi, on vaarallista hirttäytyä kiinni tavoitteisiin, joita ei voida saavuttaa, ja keinoihin, jotka lähinnä vain heikentävät kasvun edellytyksiä.
4 Työllisyystavoite haastava, keinot riittämättömät tai julkiselle taloudelle haitalliset
Työllisyystavoitteiden osalta perussuomalaiset epäilee asiantuntijalausuntojen tavoin, että 75 %:n työllisyysasteen saavuttaminen on epärealistista. Sen saavuttaminen edellyttäisi työllisyysasteen nousua lähes 1980-luvun loppupuolen tasolle. Tuolloin vallinnut suljettu talous, idänkauppa, velkakupla ja matalan tuottavuuden työpaikat eivät enää palaa. Heikosti työllistyvät ja aiheuttamiltaan kuluiltaan kalliiksi tulevat humanitaariset maahanmuuttajat eivät helpota työllisyystavoitteen saavuttamista. Matalapalkka-alojen työperäiset maahanmuuttajat nostavat toki ainakin aluksi työllisyysastetta, mutta heidän työllisyysasteensa laskee nopeasti maassaolovuosien myötä, ja sosiaalitukiriippuvuus heikentää fiskaalista kestävyyttä jo ensimmäisestä päivästä alkaen.
Palkkatukien lisääntyvä käyttö ja laajentaminen todennäköisesti johtaa tempputyöllistämiseen, jossa julkisen sektorin menot kasvavat, pysyviä työllisyysvaikutuksia ei juuri synny ja samalla markkinoille syntyy tukiriippuvaisia häirikköyrityksiä, joiden toiminta syrjäyttää aidosti markkinaehtoisia yrityksiä.
Asiantuntijalausunnoissa mainitaan, että hallituksen työllisyystoimet eivät erityisesti kohdistu niihin, joissa olisi suurinta potentiaalia työllistyä nykyistä enemmän: ikääntyneet, lapsensaamisiässä olevat naiset ja nuoret.
Todennäköisesti ikääntyneiden ja nuorten työllisyyden parantamisessa joudutaan harkitsemaan esimerkiksi työnantajille koituvien työntekijän sairauskulujen sekä vanhemmuudesta aiheutuvien kulujen siirtämistä yhteiskunnalle.
Työehtojen tai sosiaaliturvan heikentäminen, irtisanomisen helpottaminen, koeaikojen pidentäminen ja vastaavat keinot saattavat ehkä olla tehokkaita työllisyyden kohottamiseen, mutta vaikka nämä keinot olisivat työllisyyttä parantavia, niillä on myös negatiivisia taloudellisia vaikutuksia ja ne ovat poliittisesti vaikeita ja raskaita toteuttaa. Tämän takia tullaankin tarvitsemaan kokonaisvaltaisempia ja paremmin suunnattuja ohjelmia työllisyysasteen nostamiseksi.
5 Liikenne pitää Suomen hengissä, eikä sitä saa haitata
Liikenne on välttämätöntä kansantaloudelle ja elämällemme. Suomi on kaukana kauppakumppaneistamme ja meren eristämä. Välimatkat maan sisällä ovat pitkät. Liikenteellä saattaa olla edessä isoja muutoksia ilmastopolitiikan seurauksena. Tämä lisää epävarmuutta sekä olemassa olevien että tulevien liikenneinfrastruktuuri-investointien osalta. Se myös voimistaa alue- ja toimialaeriytymistä.
Pitkien välimatkojen maana ja syrjäisen sijaintinsa takia Suomella ei ole edellytyksiä olla ilmastoasioissa ideologinen edelläkävijä ja aiheuttaa lisäkustannuksia meri-, maa- ja ilmailuliikenteelle. Liikenteen välttämättömyyden takia sen raskaampi verottaminen entisestään heikentää Suomen kansainvälistä kilpailukykyä ja heikentää kotimaista taloudellista toimeliaisuutta.
6 Kuntien taloudellinen tilanne heikko jo valmiiksi
Suomen kuntatalous on kriisiytymässä heikon talouskasvun, lisääntyneiden velvoitteiden, rakennemuutoksen, ikääntymisen ja alueellisen eriytymisen seurauksena. Edessä tulee olemaan velkaantumista, verojen kiristyksiä tai leikkauksia- ja todennäköisesti kaikkia kolmea. Näillä kaikilla tulee olemaan negatiivista kierrettä vahvistava vaikutus, ja olisi perusteltua alkaa miettiä, miten Suomen nykyistä kuntajärjestelmää tulisi kehittää.
Kunnille ollaan sälyttämässä uusia ja kalliita tehtäviä, joista erityisesti mainittakoon varhaiskasvatuksen ja oppivelvollisuuden lisääminen, hoitotakuut ja henkilöstömitoitukset. Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reina kirjoitti äskettäin, että kuntaveroprosentin nousupaine vuoteen 2023 mennessä on keskimäärin 2,2 prosenttiyksikköä. Kuntien ja kuntayhtymien velka on kasvamassa nykyisestä 20 miljardista eurosta puolella, 30 miljardiin, seuraavan vuosikymmenen aikana.
7 Valtion vastuut paisuvat, EU:n kautta tulevat riskit kasvavat
Valtion vastuut ovat huomattavat ja kasvussa. Eläkejärjestelmämme on vain osittain rahastoiva, mikä luo jännitteitä sukupolvien välille. Eläkejärjestelmällä on runsaasti suoria ja epäsuoria kytköksiä julkisen talouden kestävyyteen.
Eläke- ja kuntajärjestelmän ohella valtiomme on sekä jo olemassa olevilla että implisiittisillä sitoumuksilla vastuussa euromaiden valtioiden ja jopa euromaiden yritysten ja pankkien veloista. Pankkiunionin syventäminen ja kiirehtiminen on nyt akuutein ongelma, mutta myös jatkuvasti suunnitteilla oleva euroalueen yhteinen budjetti on huolenaihe.
Pian päätettävä euroalueen yhteinen rakenneuudistusten lainoitusjärjestelmä on kooltaan pieni, mutta kaltevan pinnan periaatteella on tunnistettava riski, että kriisiytyvässä tilanteessa olemassa olevan järjestelmän kokoa kasvatetaan. Myös EU:n budjettineuvotteluiden seurauksena Suomen brutto- ja nettomaksuosuudet ovat kasvamassa pysyvästi vuosiksi eteenpäin.
Euroopan keskuspankin arvopaperiosto-ohjelmasta kukaan ei oikein tiedä, miten lopulta tulee käymään. Suomen valtio välttyy merkittäviltä vastuilta vain, jos euroalue pysyy kasassa, mutta samanaikaisesti euroalueen kasassa pysyminen edellyttää Suomen valtion vastuiden merkittävää kasvattamista. JTS ei kiinnitä euroalueen kehittämiseen juuri minkäänlaista huomiota, vaikka sillä on keskeinen merkitys taloutemme ja valtion vastuiden tulevalle kehitykselle.
Hallitus suunnittelee mittavia korotuksia vientiluotto- ja -takuujärjestelmään. Korotuksien myötä maksimi kasvaisi puolella, 33 miljardin euron tuntumaan, mikä olisi toimiala- ja maariskien keskittymisen takia julkisen sektorin riskejä merkittävästi kasvattava tekijä, kuten valtiovarainministeriön lausunnosta voi päätellä.
8 Väestökehitys ja maahanmuutto huolestuttavat
Väestön vanheneminen heikentää sekä huoltosuhdetta (työikäisten määrä suhteessa ei-työikäisiin) että taloudellista huoltosuhdetta (työlliset suhteessa ei-työllisiin). Syntyvyyden romahtamisen seuraukset ovat vakavia ja kauaskantoisia. Siksi hallituksen on lisättävä panostuksia lapsiperheiden sosiaalisen ja taloudellisen aseman parantamiseen.
Maahanmuutto- ja elinkeinopolitiikassa kiinnitetään aivan liian vähän huomiota tekijöihin, joilla Suomeen suuntautuvaa sosiaalitukiriippumatonta paluumuuttoa ja ulkomaalaisten taloudellisilta kokonaisvaikutuksiltaan positiivista työperäistä maahanmuuttoa ulkomailta olisi mahdollista lisätä.
On ilmeinen riski, että humanitaarisen maahanmuuton (turvapaikanhakijat, kiintiöpakolaiset, perheenyhdistämiset) lisäämistä perustellaan huoltosuhteella, vaikka se todellisuudessa heikentää taloudellista huoltosuhdetta. Maahanmuuttopolitiikan vaikutukset ovat luonteeltaan pitkäaikaisia ja jopa pysyviä, joten huomion kiinnittäminen asiaan on äärimmäisen tärkeää.
Hallituksen tulisi kiinnittää nykyistä paljon suurempaa huomiota keinoihin, joilla Suomeen saataisiin työperäisiä paluumuuttajia sekä aidosti työperäisiä maahanmuuttajia EU-alueelta ja EU:n ulkopuolelta. Tämä on Suomen talouden potentiaalin kehittymistä yksi eniten rajaavia tekijöitä.
9 Rakennemuutokset ja alueelliset eriytymiset
Toimialamuutos jatkuu, mikä aiheuttaa sekä väestöllistä että alueellista eriytymistä. Suurten kaupunkien ulkopuolella tämä näkyy asuntojen hintojen, elinkustannusten, palveluiden saatavuuden heikentymisenä, mikä synnyttää negatiivisen kierteen. Jotkut toimialat, kuten maatalous, ovat pysyvissä vaikeuksissa.
Haja-asutusalueilla on työllisyyden ja elinkeinoelämän kaupunkeja suurempi riippuvuus muutamista isoista työnantajista, mikä kasvattaa yritys- ja toimialariskien merkitystä haja-asutusalueilla ja ruokkii siten kyseisten alueiden epäkiinnostavuutta elinkeinoelämän ja kotitalouksien näkökulmasta.
Kyse on pitkän aikavälin trendeistä, joille on vaikeaa tehdä muuta kuin pehmentää niiden vaikutuksia. Tämä johtaa myös ylisukupolviseen alueelliseen eriytymiseen, kun haja-asutusalueiden asuntovarallisuus ei kerrytä tai edes säilytä arvoaan, kun taas suurten kaupunkien asuntovarallisuuden arvo on jatkanut tasaista nousuaan.
10 EU-politiikka uhkaa maataloutta ja maaseutua
Euroopan unionin rahoituskehysneuvottelut ovat käynnissä. Pohjana oleva komission esitys merkitsee Suomelle erityisesti maatalouden ja maaseudun kehittämisen osalta suuria leikkauksia. Rinteen hallituksen kehysesityksessä näitä ei ole otettu huomioon kansallisen tuen osuuden vastaavana kasvattamisena.
Maatalouden kannattavuus on erittäin heikko. Tänä vuonna se heikkenee edelleen parin hieman kohtuullisemman vuoden jälkeen.
EU:ssa käydään myös yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisneuvotteluja. Suomen tavoitteena tulee olla viljelijöitä ahdistavien säädösten vähentäminen, mutta toisin uhkaa jälleen käydä.
Rinteen hallituksen maatalous- ja maaseutupolitiikka uhkaa Suomen elintarvikeomavaraisuutta, viljelijöiden toimeentuloa ja maaseudun autioitumisen kiihtymistä. Perussuomalaiset vaativat hallitusta puolustamaan Suomen etuja EU-neuvotteluissa ja turvaamaan elintarviketuotanto satoinetuhansine työpaikkoineen sekä koko maan asumiskelpoisena pitäminen.