Perussuomalaisten mielestä on tärkeä poistaa eurokriisin yhteydessä syntyneitä ongelmapesäkkeitä. Näitä ovat esimerkiksi joidenkin jäsenvaltioiden ylivelkaisuus tai joidenkin maiden pankkien taseiden heikkous. Tämä poistaminen on kuitenkin tehtävä tavalla, joka ei siirrä riskejä tai tappioita jäsenmaiden välillä. Erityisesti ei saa luoda sellaisia poliittisia rakenteita tai käytänteitä, jotka vähentäisivät jäsenmaiden budjettisuvereniteettia. Ymmärryksemme mukaan budjettisuvereniteetista huolehtiminen on myös Suomen valtion kanta. 

Euroopan vakausmekanismin (EVM) siirtymä pankkikriisien viimekätiseksi maksajaksi tarkoittaa yhteisvastuun kasvua ilman merkittävää vahvaa ehdollisuutta. Samoin EVM:n myöntämän valtiollisen luototuksen painopisteen siirtyminen ennakoiviin luottoihin tarkoittaa ehdollisuuden vähenemistä. 

Perussuomalaiset pitävät joitakin esityksen kohtia kannatettavina. Kuitenkin edellisissä kappaleissa todettujen reunaehtojen takia pidämme mahdottomina kannattaa valtiosopimuksen tiettyjä kohtia ja siten myös koko esitystä. 

Velkaleikkauksien helpottaminen ja luottokelpoisuuden vaatiminen kannatettavia

Esityksessä on joitakin hyviä ehdotuksia. Valtioiden velkaleikkauksien helpottaminen on pääsääntöisesti kannatettava asia. Mikäli jokin valtio on ylivelkainen, ongelmaa on parempi käsitellä hallitusti ja institutionaalisesti kuin ennalta-arvaamattomalla tapauskohtaisella tavalla markkinapaineen alaisena. Kannatamme myös sitä, että rahoituksen myöntämisen ehtona vaaditaan, että maa on velkakestävä ja takaisinmaksukyky on varmistettu. Kuinka hyvin näitä sääntöjä noudatetaan, jää nähtäväksi. 

Onko tämä askel kohti Euroopan valuuttarahastoa?

Nyt tehty esitys on jatkoa aiemmin hylätylle ehdotukselle Euroopan valuuttarahaston perustamisesta. Ajatus eurooppalaisesta vaihtoehdosta Kansainväliselle valuuttarahastolle (IMF) heräsi eurokriisin aikoihin. Tuolloin IMF ei ollut erityisen halukas luotottamaan vastoin sääntöjään velkakestämättömiä eurooppalaisia kriisimaita. Kreikka kuitenkin sai IMF:n luototuksen. Myöhemmin paljastettiin, että IMF tiesi Kreikan olevan velkakestämätön ja että IMF ei olisi saanut luotottaa Kreikkaa. Tämä asettaa nyt tehtävät kirjaukset ja lupaukset outoon valoon. Eurooppa on jo aiemmin osoittanut kykynsä saada kansainvälisiä järjestöjä toimimaan omia sääntöjään vastaan. Uskooko joku, että kriisitilanteessa täysin eurooppalaista järjestöä ei ohjattaisi vielä rankemmalla kädellä? 

Ehdotetun instituution tarkoitus oli siis alun perin tukea kriisiytyneitä eurooppalaisia valtioita ja pankkeja. Nyt EVM:stä pyritään tekemään askel askeleelta tämä valuuttarahasto. Alun perin Euroopan vakausmekanismin piti tarjota vain tiukan ehdollista lainarahaa valtioille. Tämä oli se sopimus, johon Suomikin aikoinaan houkuteltiin. EVM:n toiminta-aluetta pyritään laajentamaan valtioiden luotottajasta pankkipelastajaksi, talousneuvojaksi ja uudistusohjelmavalvojaksi. Sen luotonantokapasiteettia pyritään kasvattamaan. Päätöksentekoa pyritään muuttamaan yksimielisyysvaatimuksesta määräenemmistöpohjaiseksi. Sen asemaa pyritään itsenäistämään EU-valtioista ja EU-komissiosta. 

Riski ei ole summissa, vaan todennäköisyyksissä ja kehityssuunnassa

Esitys, useat asiantuntijat ja valiokunnan mietintö kertovat, että Suomen vastuut säilyvät ennallaan. Tämä on teoreettisia maksimivastuita tarkasteltaessa totta, mutta oleellisempaa on miettiä, kuinka todennäköisesti ja kuinka paljon keskimäärin Suomi joutuisi EVM:n kautta maksamaan. On erittäin todennäköistä, että näemme vielä uusia pankkikriisejä, etenkään euroalueella, sillä täällä pankit ovat keskimääräistä huonommassa kunnossa ja keskimääräistä heikommin kannattavia. Euroalue ei myöskään ole optimaalinen valuutta-alue, joten pankkien toimintaympäristö ja tuloksellisuus pysynee heikkona myös tulevaisuudessa. 

On siis erittäin todennäköistä, että Suomi joutuisi jonkin kaukaisen maan pankin pesänselvityksessä maksumieheksi, ja jää nähtäväksi, olisiko pankeista maksamaan EVM:lle ja Suomelle takaisin sitä summaa, jonka ne takauksen takia olisivat maksaneet. 

Hanke hylättävä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa

Mikäli lopputulos eli eurooppalainen valtiovarainministeriö tai valuuttarahasto on Suomen etujen kannalta epätoivottu, suotuisan lopputuloksen varmistamiseksi kehityskulkua kannattaa vastustaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Siinä vaiheessa, kun jokin päätös tulee olemaan eksistentiaalisen tärkeä suurille EU-maille, Suomi ei uskalla käyttää veto-oikeuttaan. Suomi voi vastustaa ja hylätä esityksen vain varhaisessa vaiheessa, silloin, kun sitä vielä markkinoidaan pienenä hallinnollisena muutoksena. 

Jos käyttö olisi hyvin epätodennäköistä, miksi kiirehtiä?

Useassa asiantuntijalausunnossa kerrottiin, kuinka esitys on hyväksyttävissä, sillä varautumisjärjestelyn käyttö on hyvin epätodennäköistä. Syiksi mainittiin pankkien riskienhallinta, pankkivalvonnan tehostuminen ja kriisinratkaisukehikko. Lisäksi valtioiden velkaisuuteen liittyvät riskit ovat vähentyneet Euroopan keskuspankin rahapoliittisen tuen myötä, mikä on vähentänyt myös pankkien riskejä. 

Tämä ei nyt oikein vakuuta. Mikäli tilanne on näin erinomainen ja tarve järjestelylle hyvin epätodennäköinen, se olisi syy kiirehtimisen sijaan lykätä koko järjestelyn perustamista. Tuolloin pitäisi odottaa, että pankit saataisiin läpikotaisin tarkastettua, pääomitettua ja keskenään samalle viivalle. 

Mietintö toteaa, että "koronakriisi on lisännyt uusien tukimuotojen ja rahoitusinstrumenttien tarvetta [...] vasta myöhemmin selviää, missä määrin esim. laajat lyhennysvapaaohjelmat aiheuttavat luottotappioita". Jos kerran tilanne on epäselvä, miksi ei odotettu selviämistä? 

Mietinnössä todetaan myös, että on tärkeää, että pankit ovat valtaosin yhtäläisessä kunnossa ja valtioiden ja pankkien välistä kohtalonyhteyttä vähennetään. Jos kerran näitä pidetään tärkeinä, miksi ei niitä odotettu? 

Kiire ja esityksen toistuminen nyt jo kolmannen kerran muutaman vuoden sisään vihjaavat, että kaikki ei ole kunnossa. Perussuomalaisten mielestä muut maat voivat halutessaan omilla rahoillaan tarkastaa, millaisessa kunnossa Etelä-Euroopan pankit ja näiden pankkien luotottajat ovat oikeasti. 

Esitys ristiriidassa aiemmin hyväksyttyjen lausumien kanssa

Käsittelyssä olevan esityksen voidaan katsoa olevan ainakin jossain määrin ristiriidassa VaVM 4/2021 vp — HE 260/2020 vp:n lausumaehdotuksien 2 ja 3 kanssa. Lausumaehdotuksessa 2 edellytettiin muun muassa perussopimuksen no bail outperiaatteen noudattamisen edistämistä ja sitä, että jokainen jäsenmaa vastaa itse omista veloistaan siten, että markkinoilla määräytyvä riskilisä ylläpitää julkisen talouden kurinalaisuutta. Lausumaehdotuksessa 3 edellytettiin muun muassa, että "Suomi ei sitoudu toimiin, jotka muokkaavat Euroopan unionia epäsymmetrisen tulonsiirtounionin suuntaan." 

On yleinen käsitys, että pankit ja valtiot ovat velkakirjaomistusten kautta kohtalonyhteydessä. Voidaan tulkita, että edellä mainitut lausumaehdotukset kieltävät pankkien yhteisvastuujärjestelyn perustamisen ja erityisesti Euroopan vakausmekanismin käytön tämän järjestelyn takaamiseksi. 

Toimivan talous- ja rahaliiton edellytys on, että yhteisiä sääntöjä noudatetaan, talouskehitys perustuu kunkin alueen omiin ponnistuksiin ja markkinakuri toimii. Rahaliitolla on edellytykset toimia kestävästi vain, mikäli jäsenmaat palaavat noudattamaan vakaus- ja kasvusopimusta. EMU:n kehittämisessä on välttämätöntä palauttaa markkinakurin merkitys; valitettavasti kehityssuunta on päinvastainen, sillä koronakriisi on nostanut velkaantumistasoja jäsenmaissa keskimäärin 15 %. Sitä myöden on avattu keskustelu siitä, että kasvu- ja vakaussopimukseen ei enää tulisi palata ja elpymisrahaston kaltaisesta yhteisvelkamekanismista tulisi pysyvä. 

Marinin hallitus on elpymisvälineen lisäksi edistänyt muita yhteisvastuullisia hankkeita ja näyttänyt vihreää valoa nyt käsittelyssä oleville Euroopan vakausmekanismin EVM:n sääntömuutokselle ja siihen liittyvälle yhteisen kriisimekanismin aikaistetulle käyttöönotolle. EVM:n sääntöjä ollaan muuttamassa siten, että varoja voidaan käyttää myös euroalueen kriisipankkien pelastamiseen kriisinratkaisurahaston viimesijaisena rahoittajana. EVM:n painopiste on siis siirtymässä euromaiden rahoittamisesta selkeämmin instrumentiksi pankkikriisin varalle. 

Pankkiunionin alkuperäinen ajatus oli, että pankkien ja valtioiden välinen kohtalonyhteys puretaan. Nyt kuitenkin pankkien pelastamisen viimesijaiseksi rahoittajaksi on välillisesti jälleen tulossa jäsenvaltioiden veronmaksaja. Yhteisvastuullisuus on kasvamassa paitsi valtioiden EVM-rahoituksen kautta myös siten, että pankkien kriisinratkaisurahaston varoista on tulossa yhteisvastuullisia. Juuri tätä yhteisvastuullisuuden käyttöönoton nopeuttamista Marinin hallitus on halunnut tukea. 

EVM:n sääntömuutoksella helpotetaan valtioiden velkajärjestelyä siten, että velallisten yksimielisyyttä ei enää jatkossa edellytetä. Tätä voi sinällään kannattaa, sillä se ehkäisee spekulointia kohteena olevilla velkakirjoilla. On kuitenkin huomioitava, että velkajärjestely merkitsee valtionpapereihin sijoittavalle kansainväliselle yleisölle välittömiä tappioita. Jo järjestelyn todennäköisyyden kasvu olisi näin ollen perustelu kyseisten arvopapereiden välttämiseen. Niiden kysyntä vähenisi ja tarjonta lisääntyisi, mikä johtaisi lyhyessä ajassa niiden hintojen laskuun ja vastaavasti kyseisen valtion maksamien korkojen nousuun. Seurauksena voisi olla äkkinäinen maksuvalmiuskriisi. Tämä tapahtuisi jo ennen kuin itse velkajärjestely olisi edes aloitettu. 

Kannatettavaa on myös ehdotettu EVM:n tuen mahdollistaminen vain velkakestäviksi arvioiduille maille, joiden velan takaisinmaksukyky on varmistettu. Toivottavaa on, että tästä pidettäisiin kiinni. 

Kristillisdemokraatit on korostanut, että pankkisektorin riskien realisoitumisesta vastuun tulisi olla ensisijaisesti sijoittajilla. Samoin elinkelvottomien pankkien alas ajamiset ja yhdistämiset olisi ensin hoidettava kansallisesti. Riskien jakamisen ennakkoehtona täytyy olla riittävä riskien vähentäminen. Vastaavasti on ennen tulevaa pankkien yhteistä talletussuojaa saatettava pankit kuntonsa puolesta samalle lähtötasolle. Pankkiunionin loppuun saattamista ei pidä toteuttaa hinnalla millä hyvänsä. 

Kristillisdemokraatit näkee tässä aikaistetussa yhteisvastuussa riskinä, että joudumme maksamaan suomalaisten pankkien asiakkaina Etelä-Euroopan kaatuvat pankit. Pankkiunionin jäsenmaiden pankkisektorien riskit vaihtelevat edelleen suuresti. Monissa jäsenmaissa on myös pankkisektorilla tehottomuutta ja ylikapasiteettia ja siksi pankkeja tullaan ajamaan alas lähivuosina. Lisäksi korona-pandemia on tuonut tilanteeseen poikkeuksellisen suurta epävarmuutta, jota ei ole riittävällä tavalla selvitetty. Maailmantaloudessa on tällä hetkellä merkittäviä riskejä, jotka voivat heijastua nopeasti pankkisektorin vakauteen, joten ajankohta edistää aikaistettua käyttöönottoa ja sen vaatimaa EVM:n sääntömuutosta on mahdollisimman huono. 

On huomattava, että vaikka valtioneuvosto omassa selvityksessään totesi, että riskien väheneminen ei ole selvityksessä esitettyjen arvioiden perusteella edennyt merkittävästi, niin hallitus kuitenkin poliittisen kokonaisharkinnan pohjalta hyväksyi varautumisjärjestelyn aikaistetun käyttöönoton ja vakausmaksuja koskevan sopimuksen muuttamisen ja puolsi niihin liittyviä allekirjoitus- ja ratifiointimenettelyjä sekä tarvittavien EVM:n liitelakien ja ohjeiden muutoksia. 

Esitetyn arvion mukaan valtiosopimuksen muuttamisen nettovaikutus suomalaiselle pankkisektorille on negatiivinen, mikäli suomalaisten pankkien taloudellinen asema suhteessa muihin euroalueen pankkeihin arvioidaan merkittävästi paremmaksi. Muiden maiden pankkisektorin hyväksi kerättävät ylimääräiset vakausmaksut voisivat nousta vähintään satoihinmiljooniin euroihin vuodessa. Ylimääräisten vakausmaksujen maksaminen vaikuttaa kielteisesti suomalaispankkien kannattavuuteen ja tappionsietokykyyn. Tämä puolestaan vaikuttaa niiden mahdollisuuksiin rahoittaa asiakkaita ja yrityksiä Suomessa. Lisäksi kasvaneet kustannukset päätyvät viime kädessä suomalaispankkien asiakkaiden maksettaviksi esimerkiksi kohonneina asiakas- ja palvelumaksuina ja korkopreemioina. 

Aiemmissa asian käsittelyn vaiheissa perustuslakivaliokunta ei ole pitänyt sopimuksen kokonaisuuden ja siitä tekemänsä valtiosääntöoikeudellisen arvion kannalta merkityksettömänä sitä, että sopimukseen sisältyy siirtymäkautta koskeva järjestely. Perustuslakivaliokunta on tuonut toistuvasti lausunnossaan esille, että Suomen budjettisuvereniteettia tulee suojata mahdollisimman tehokkaasti ja huolehtia siitä, että monimutkaisilta vaikuttavien järjestelyjen erityispiirteiden vuoksi Suomen vastuut järjestelyissä eivät kasva. 

Keskustelu Suomen eduskunnan budjettisuvereniteetista ei ole vain teoreettista. Kristillisdemokraatit kiinnittävät huomiota siihen, että kansainvälisesti tarkasteltuna Suomen julkisen sektorin takausvastuut ovat korkealla tasolla. Suomen julkisen talouden ja valtion talouden takausten suhde kokonaistuotantoon oli EU-maiden korkein (Eurostat 2018). Meidän eduskunnassamme on huolehdittava siitä, että vastuut eivät kasva tavalla, joka voisi vaarantaa Suomen valtion mahdollisuudet vastata niistä velvoitteistaan, joita sillä perustuslain mukaan on kansalaisilleen. 

Lisäksi koronakriisin aikana on luotu poikkeuksellisia talouspoliittisia välineitä, kuten työttömyysriskien lieventämiseen tarkoitettu SURE-mekanismi, joka olisi pitänyt hylätä kansalliseen kompetenssiin kuuluvana järjestelynä. 

Kristillisdemokraatit muistuttavat, että kansainvälisesti tarkasteltuna Suomen julkisen sektorin takausvastuut ovat korkealla tasolla. Suomen julkisen talouden ja valtion talouden takausten suhde kokonaistuotantoon oli EU-maiden korkein (Eurostat 2018). Tässä yhteydessä ei kuitenkaan huomioida kasvavia EU-vastuita, jotka ovat jo kymmenissämiljardeissa euroissa. Perustuslakivaliokunta (PeVL 14/2021 vp) yhtyi vain osittain hallituksen esityksen HE 260/2020 vp säätämisjärjestysperusteluihin, joiden mukaan vastuut eivät kasva päätöksen myötä tavalla, joka voisi vaarantaa Suomen valtion mahdollisuudet vastata niistä velvoitteistaan, joita sillä perustuslain mukaan on. 

Hätätilamenettely

Kristillisdemokraatit ovat myös korostaneet, että vakausmekanismi EVM pitää säilyttää jäsenvaltioiden välisenä järjestelynä ja sen keskeisen päätöksentekotavan on jatkossakin perustuttava jäsenmaiden yksimielisyyteen. Nyt kuitenkin hätätilamenettelyssä määräenemmistöpäätöksenteolla on mahdollista, että Suomi joutuu kantamaan vastuuta hätärahoituksesta, jonka myöntämistä se on itse vastustanut, vaikka Suomen rahoitusvastuuta ei olisikaan mahdollista kasvattaa yli EVM-sopimuksen enimmäismäärän. Enimmäismäärän ylittävä vastuu edellyttää Suomen suostumusta, minkä poliittinen paine saattaa laukaista, vaikka se ei olisi taloudellisesti viisasta. 

ERVV:n tukien siirto ja vaikutukset Suomen Kreikka-vakuuksiin

Asian aiemmissa käsittelyvaiheissa valtiovarainministeriöstä pyydetyssä lisäselvityksessä todetaan, että mikäli keskustelut ERVV-tukien siirtämisestä alkaisivat, "samassa yhteydessä arvioitaisiin eri toteutusvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia Suomen Kreikka-lainan vakuusjärjestelyyn, Jos siirto toteutettaisiin, vakuusjärjestelyn voimassaolo edellyttäisi kreikkalaisten pankkien kanssa sovittua järjestelyä koskevien sopimusten neuvottelua uudelleen". Vaikka Suomen vastuisiin kohdistuvia muutoksia rajaavat sopimusmääräyksen kirjaukset vastuiden rajaamisesta ja lisäpääomaosuuden pienemisestä ERVV-lainojen takaisinmaksujen myötä, on moitittavaa, että vaikutuksia Suomen vakuusjärjestelyihin ei selvitetty etukäteen. 

ERVV-tukien siirtäminen edellyttää yksimielisyyttä, mutta kuten elpymisrahastopäätöksessä nähtiin, poliittinen paine voi muodostua niin suureksi, ettei muutoksen vastustajia ole. Siksi myös tämän skenaarion taloudelliset vaikutukset olisi tullut valtiovarainministeriössä selvittää.