Kiinteistövero on sinänsä hyvä verotuksen keino. Se on myös lähtökohtaisesti oikeudenmukainen vero, koska se kohdistuu omistamiseen, jota Suomessa verotetaan EU:n keskiarvoa huomattavasti vähemmän. 

Nykymuodossaan Suomen kiinteistöverossa on kuitenkin merkittäviä puutteita ja ongelmia. Kiinteistöjen ja maapohjan arvostustasot ovat monin paikoin kaukana niiden ns. käyvästä tai markkina-arvosta. Arvokiinteistöjä monesti aliverotetaan, ja vastaavasti arvoaan menettäneitä kiinteistöjä yliverotetaan. Näin ollen veron kohdentumista ei voi pitää oikeudenmukaisena tai hyvän verotuskäytännön mukaisena. 

Näiden ongelmien vuoksi olisikin ollut perusteltua, että hallitus olisi tuonut eduskunnan käsiteltäväksi esityksen kiinteistöjen arvostamisperusteiden uudistamisesta. Arvostusuudistusta on val-misteltu pitkään ja huolella, ja valtiovarainministeriöllä on valmiudet tuoda nopeasti eduskunnan käsiteltäväksi esitys, jossa verotukselliset arvostukset saadaan merkittäväksi oikeammiksi kuin nykymallissa. Tämä lisäisi järjestelmän oikeudenmukaisuutta, toimivuutta ja legitimiteettiä. Mahdolliset veroprosentteihin tehtävät muutokset tulisi tehdä vasta, kun tämä Suomen kiinteistöverotusjärjestelmän keskeisin ongelma on korjattu ja verotuksellisten arvostusten vinoumat korjattu. 

Tämä uudistus olisi erittäin tärkeä, koska kiinteistöveron yhteiskunnalliset vaikutukset ovat laajat. Se vaikuttaa valtion verotuloihin, varallisuus- ja tuloeroihin, verotuksen oikeudenmukaisuu-teen, asumisen hintaan, asuntorakentamiseen, aluekehitykseen, työpaikkojen sijoittumiseen, työvoiman liikkuvuuteen ja työllisyyden kautta koko kansantalouteen. 

Kiinteistöveron korottaminen edellyttää, että siitä tehdään samalla oikeudenmukaisempi ja kohdentumiseltaan tarkoituksenmukaisempi omaisuusvero. Myös kiinteistöveron korotuksen mitoi-tus ja ajoitus tulee miettiä huolella. Kiinteistövero siirtyy ainakin osittain asumisen kustannuksiin, jotka jo nyt ovat monissa kasvukeskuksissa kestämättömät muun muassa kohtuuhintaisten asuntojen riittämättömän rakentamisen ja voimakkaasti nousseiden korkojen vuoksi. Suhdannetilanne ei myöskään ole hyvä erityisesti kasvukeskusten kiinteistöverotusta pakotetusti korottavalla lainsäädännölle. Lisäksi hallitus tietoisesti vaikeuttaa jo ennestään vaikeaa asumistilannetta leikkaamalla julkista asuntotuotantoa ja asumistukia.  

Monet eduskuntapuolueet ovat olleet huolissaan asumiskustannusten noususta. Onkin erikoista, että hallitus on tässä tilanteessa ja edelle mainittuja seikkoja huomioimatta tuonut esityksen, joka nostaa merkittävästi asumisen kustannuksia juuri nyt ja juuri siellä, jossa se valmiiksi on kallein-ta. 

Esitys sisältää silti sinällään perustellun muutoksen, jossa esitetään kiinteistöverolaki muutettavaksi siten, että maapohjan kiinteistöveroprosentti eriytettäisiin yleisestä kiinteistöveroprosentista. Muutokset ylä- ja alarajoihin tulisi kuitenkin arvioida ja toteuttaa vasta arvostamisuudistuksen yhteydessä, silloinkin suhdannetilanne ja muut edellä mainitut näkökohdat huomioiden.  

Ongelmallisen hallituksen esityksestä tekee myös se, että se nostaa asumisen kustannuksia selvästi eniten nimenomaan paikoissa, joissa asuminen jo nyt on kalleinta ja kohtuuhintaisista asun-noista pulaa. Esimerkiksi Helsingissä (prosentti nyt 0,93) ja Espoossa (nyt 1,00 %) veronkorotus on huomattava, arviolta 52 ja 18 miljoonaa euroa, eli yhteensä lähes kaksi kolmannesta koko tavoitellusta 108 miljoonan euron lisäverokertymästä. Samaan aikaan uudistus ei tarjoa taloudellista helpotusta niille kunnille, joilla olisi suurin veronnostopaine. Alarajan nosto vähentää myös kuntien autonomiaa. 

Pääministeri Petteri Orpon oikeistohallitus on esittämässä kiinteistöverotukseen 108 miljoonan euron kiristystä tilanteessa, jossa kotitalouksien asumiskustannukset ovat muutoinkin kasvaneet rajusti. Esitetty korotus tulee heikentämään suomalaisten ostovoimaa. 

Hallitus toteuttaa tämän korottamalla maapohjan kiinteistöveroprosentin alarajaa 1,30 prosenttiin nykyisestä 0,93 prosentista. Alarajan korotuksen johdosta 245 Manner-Suomen kuntaa joutuu korottamaan maapohjan kiinteistöveroprosenttia ja keräämään siis lisää kiinteistöverotuloja. 

Korotus nostaisi maapohjan kiinteistöveron määrää eniten niissä 42 kunnassa, joissa yleinen kiinteistöveroprosentti vuonna 2023 on 0,93. Maapohjan kiinteistövero nousisi tällöin 40 prosentilla. 

Suomessa noin 1,2 miljoonaa pientaloa, joissa asuu noin keskimäärin 2,7 ihmistä, ja noin 0,5 miljoonaa vapaa-ajan asuntoa, joita käyttää keskimäärin 2,4—2,9 ihmistä. Veronkorotus koskee laajaa joukkoa suomalaisia. 

Käytännössä korotus vaikuttaisi erityisesti niissä suuremmissa kaupungeissa, joissa asumisen hinta on muutoinkin kaikkein kalleinta. Yksinomaan Helsingin täytyisi kerätä jatkossa 51,7 miljoonaa euroa lisää kiinteistöveroa ja Espoon 17,9 miljoonaa euroa. Lähes kaksi kolmasosaa lisäverotuotosta kertyy näistä kahdesta kaupungista.  

Keskusta jakaa hallituksen näkemyksen siitä, että maapohjan kiinteistöveroprosentti voidaan sinänsä eriyttää yleisestä kiinteistöveroprosentista, jota nykyisin sovelletaan maapohjaan ja rakennuksiin. Näin kunnat voisivat jatkossa asettaa erilliset veroprosentit maapohjalle ja rakennuksille. 

Kuten hallitus esityksessään toteaa, niin maapohjan veroprosentin eriyttämisellä kunnille tarjoutuu mahdollisuus paremmin hyödyntää kiinteistöveron tarjoamia mahdollisuuksia muun muassa maankäytön ohjauksen välineenä sekä säädellä verorasituksen jakautumista paikalliset olosuhteet ja verotusarvojen taso huomioiden. 

Keskusta ei kuitenkaan hyväksy sitä, että tässä yhteydessä maapohjaan kohdistuvan kiinteistöveroprosentin alarajaa pakkokorotetaan hallituksen toimesta. Kiinteistöveroprosentin alarajan korottamisella kavennetaan kunnallista itsehallintoa. Keskusta luottaa siihen, että kunnat osaavat itse harkita sopivat kiinteistöveroprosentit aiempien vaihteluvälien puitteissa. Asiaan ei tarvita ohjausta Orpon hallitukselta.  

Keskusta pitää erikoisena myös pääministeripuolue Kokoomuksen toimintaa asiassa. Esimerkiksi Helsingissä ja Espoossa Kokoomus on esittänyt, että kiinteistöveron nousua vastaavasti näissä kaupungeissa on laskettava kunnallisveroa. Unohtaen, että kiinteistövero on kiristymässä erityisen paljon näissä kaupungeissa, koska samainen Kokoomus on maan hallituksessa ollut näin päättämässä. Orpon hallituksessa Kokoomus perustelee kiinteistöveron korottamista julkisen talouden vahvistamisella, mutta kuntatasolla tätä vaikutusta pyritään kumoamaan. 

Oman kotinsa omistavien lisäksi kiinteistöveron korotus vaikuttaa suoraan myös osaan ARA-vuokra-asunnoista. Omalla tontilla olevien ARA-vuokra-asuntojen ja asumisoikeusasuntojen kohdalla kiinteistöveron nousu heijastuu omakustannusperiaatteen mukaisesti suoraan vuokriin ja vastikkeisiin niitä korottavasti. Kiinteistöveron pakkokorotukset lisäävätkin entisestään painetta nostaa vuokria ja käyttövastikkeita valtion tukemissa ARA-asunnoissa. On syytä huomioida, että hallitus on samanaikaisesti esittänyt leikkausta asumistukeen ja tämä kohdistuu samaan kohderyhmään. 

Keskustan mielestä on ylipäätänsä kyseenalaista, että hallitus toi hallituksen esityksen kiinteistöverotuksen pakkokorotuksesta eduskuntaan erillisenä esityksenä, vaikka valmisteilla on myös kiinteistöverotuksen laajempi arvostusmuutos. Tällainen useiden erillisten muutosten tekeminen vaikeuttaa kokonaisvaikutusten arvioimista, kun verotusta muutetaan saman vaalikauden aikana useamman kerran. Kiinteistöverotusta olisi pitänyt uudistaa yhtenä kokonaisuutena.