Hajajätevesilainsäädännön vaiheet
Haja-asutuksen jätevesien kiinteistökohtaista käsittelyä koskeva asetus tuli voimaan vuonna 2004, ja siihen sisältyi tuolloin 10 vuoden määräaika toteuttaa tarvittavat toimet. Asetuksen toimeenpano osoittautui vanhojen kiinteistöjen osalta yleisesti ennakoitua vaikeammaksi, ja se sisälsi myös perustuslain vastaisesti velvoitteita, joista olisi tullut säätää lain tasolla. Näistä syistä sääntelyä ehdotettiin vuonna 2010 muutettavaksi siten, että kiinteistön ominaisuuksiin ja kiinteistön haltijaan liittyvät erityispiirteet voitaisiin joustavammin ottaa huomioon säännöksiä sovellettaessa. Hallituksen esitys sisälsi tuolloin muun muassa 68 vuotta täyttäneitä koskevan ikäpoikkeuksen, eli yleisiä käsittelyvaatimuksia ei sovelleta jo olemassa olevaan käyttökuntoiseen jätevesijärjestelmään, jos kiinteistön haltija ja sillä vakituisesti asuvat ovat täyttäneet 68 vuotta viimeistään 9.3.2011. Esitykseen sisältyi myös muita erityisiä poikkeamisperusteita.
Ympäristövaliokunta muutti ehdotettua sääntelyä vuonna 2010 rakenteellisesti nostamalla lain tasolle ehdotettua enemmän sääntelyä säätämällä ympäristönsuojelulakiin kokonaan uuden haja-asutuksen jätevesien käsittelyä koskevan luvun. Valiokunta lievensi pääsääntöistä puhdistusvaatimustasoa perusvaatimustasolle (orgaaninen aine 90 % > 80 %, kokonaisfosfori 85 % > 70 % ja kokonaistyppi 40 % > 30 %). Näin katsottiin voitavan täyttää lähiympäristön tilaan liittyvät ympäristönsuojeluvaatimukset pääasiassa ns. kuivalla maalla, kun kuitenkin ranta-alueilla ja tärkeillä pohjavesialueilla lähtökohtana oli yleensä tiukempien määräysten soveltaminen siten kuin ympäristönsuojelulain 202 §:n mukaisissa kunnallisissa ympäristönsuojelumääräyksissä määrätään. Kunnat ovat päättäneet ympäristönsuojelumääräyksistä paikallisten olosuhteiden mukaan, joten ne vaihtelevat kunnittain. Vaatimusten toteuttamisaikaa pidennettiin päättymään 15.3.2018.
Valiokunta toteaa yhteenvetona, että sääntelyn mukaisiin toimenpiteisiin piti ryhtyä alun perin niin, että vaatimukset täytetään vuoteen 2014 mennessä. Määräaikaa pidennettiin vuonna 2011 uudella asetuksella vuoteen 2016 (15.3.2016) ja sitten asetuksen muutoksella vielä vuoteen 2018 (15.3.2018). Osa kiinteistönomistajista on ryhtynyt toimenpiteisiin ennakollisesti, mutta lakisääteinen velvoittava määräaika ei siten ole vielä päättynyt. Osa ympäristönsuojelumääräyksistä on voinut sisältää myös omia määräaikoja.
Hallituksen esityksen keskeinen sisältö
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että haja-asutuksen talousjätevesien käsittelyä koskevaa sääntelyä edelleen kohtuullistetaan ja selkeytetään eräiltä osin. Tarve vaatimusten kohtuullistamiseen koskee muualla kuin rannoilla ja pohjavesialueilla sijaitsevia vanhoja kiinteistöjä, joissa on käytössä ennen vuotta 2004 myönnettyyn rakennuslupaan perustuva jätevesien käsittelyjärjestelmä.
Hallituksen esitys ei muuta uuden rakennuksen rakentamista koskevia jätevesivaatimuksia. Jos kyse on uuden rakennuksen rakentamisesta, kiinteistön jätevesijärjestelmän tulee täyttää perustason puhdistusvaatimus ja, jos kunta on antanut ympäristönsuojelumääräyksiä, on puhdistusta tehostettava niiden edellyttämään ankarampaan tasoon. Uuden rakentamisen osalta on vaadittu ajanmukaista puhdistustasoa vuodesta 2004 alkaen ilman poikkeamismahdollisuuksiaPoikkeuksia on kuitenkin saatettu myöntää kunnan ympäristönsuojelumääräyksistä..
Esityksen lähtökohtana on pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan hajajätevesisääntelyä tulee selkeyttää ja kohtuullistaa. Kirjauksen mukaan rannoilla ja pohjavesialueilla noudatetaan edelleen kuntien ympäristönsuojelumääräyksiä, mutta muilla alueilla vanhojen kiinteistöjen osalta luovutaan määräaikaan sidotusta velvoitteesta ja edellytetään toimenpiteitä vain uudisrakentamiseen verrattavan remontin tai jätevesijärjestelmän remontin yhteydessä. Hallituksen esityksen mukaan ehdotuksella pyritään pitkäaikaiseen ja yleisesti hyväksyttyyn ratkaisuun siten, että enintään 100 metriä vesistön tai meren rannasta tai tärkeillä pohjavesialueilla sijaitsevilla kiinteistöillä perustason puhdistusvaatimus tulee täyttää 31.10.2019 saakka pidennettävään määräaikaan mennessä. Sen sijaan muilla alueilla kiinteistökohtaisen järjestelmän tehostaminen tulee tehdä vasta silloin, kun kiinteistöllä tehdään ehdotetun 156 b §:n mukainen suurempi korjaus- tai muutostyö. Korjaus- ja muutostyöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa 1) rakennetaan vesikäymälä tai tehdään vesi- ja viemärilaitteistoja koskeva luvanvarainen korjaus- ja muutostyö, jossa järjestelmä uusitaan tai kokonaisuudessaan korjataan tai 2) tehdään rakennuksen rakentamiseen verrattavissa oleva rakennuslupaa edellyttävä korjaus- ja muutostyö. Peruspuhdistustasoa koskevaan vaatimukseen ei hallituksen esityksessä esitetä muutosta. Tällainen rakennushanke rinnastuu uudisrakennuksen kaltaiseen muutokseen, jota yleiskielessä usein kuvataan peruskorjauksena.
Esityksessä korostetaan sen mahdollistavan pitkäjänteisen työn haja-asutuksen talousjätevesien käsittelyn tehostamisessa, mutta samalla sisältävän riittävästi joustoa poikkeamismahdollisuuksien muodossa. Sääntelyä on tarkoitus myös selkeyttää antamalla uusi asetus ja kumoamalla nyt voimassa oleva asetus.
Valiokunta korostaa, että sääntelyllä toteutetaan kokonaan uusi lähestymistapa lakisääteisen jätevesien puhdistusvelvollisuuden toteuttamiseen, kun lain tasolla säädetään määräaikaan sidotun velvoitteen alueellisen kohdentamisen osalta ranta-alueeksi 100 metrin vyöhyke rannasta ja lisäksi vedenhankintakäytössä olevat ja siihen soveltuvat pohjavesialueet.
Valiokunta korostaa, että kuntien ympäristönsuojelumääräykset käytännössä syrjäytyvät siihen saakka, kunnes laissa säädetty edellytys täyttyy. Jos kunnassa on lain perusvaatimustasoa tiukempi ympäristönsuojelumääräys, sitä sovelletaan 100 metrin rantavyöhykkeellä ja pohjavesialueella korjausrakentamiseen viimeistään 31.10.2019. Usein ankarampi vaatimus on vaatimus umpikaivosta, jolla päästöt maaperään estetään kokonaan. Jos taas kiinteistö sijaitsee yli 100 metrin päässä rannasta ja muualla kuin pohjavesialueella, tiukempia kunnallisia ympäristönsuojelumääräyksiä sovelletaan vasta sitten, kun laissa tarkoitettu suurempi remontti tai korjaus- ja muutostyö tehdään.
Toisin sanoen kuntien ankarampia ympäristönsuojeluvaatimuksia voidaan soveltaa vain täydentäen lakiin perustuvaa velvoitetta. Jos kunnassa on määritelty ranta-alue esimerkiksi 150 metrin etäisyydelle, sitä ei sovelleta yli 100 metriä ylittävältä osalta, ennen kuin lakiin sisältyvä kynnys ylittyy eli laissa tarkoitettuun peruskorjaukseen ryhdytään. Peruskorjaustilanteessa on noudatettava kunnan mahdollisesti ankarampia puhdistusvaatimuksia. Hallituksen esityksessä korostetaan lähinnä, että kunnan ympäristönsuojelumääräysten asemaa ei ehdoteta muutettavan nykyisestä (esimerkiksi s. 19), mikä on edellä kuvatun valossa käytännön kannalta harhaanjohtavaa, kun ne menettävät osittain tehonsa.
Valiokunta katsoo, että tämä uusi alueellinen lähestymistapa voi olla kansalaisille vaikeasti ymmärrettävä ja siksi asiasta tiedottamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Erityisen haasteellista on tehdä selväksi kunnallisten ympäristönsuojelumääräysten soveltaminen ajallisesti eri tavoin, kuten edellä kuvattiin (kun niitä esimerkiksi ranta-alueilla sovelletaan, mutta kauempana vasta silloin, kun uudisrakentamista vastaavaan remonttiin ryhdytään). Kunnallisin ympäristönsuojelumääräyksin ei myöskään ole mahdollista esimerkiksi lyhentää ranta-alueiden vuonna 2019 päättyvää määräaikaa tai päättää muusta ohjauksesta, joka olisi lain kanssa ristiriidassa.
Hallituksen esityksen yksi keskeinen tavoite on selkeyttää nykyistä tilannetta, kun voimassa olevan lainsäädännön sisällöstä on edelleen epäselvyyttä. Valiokunta kuitenkin painottaa, että lainsäädännön muuttaminen jälleen saattaa käytännössä tehdä lainsäädännön ymmärtämisen kansalaisten kannalta hankalaksi. Vanhoihin järjestelmiin sovellettavaksi tuleva aluejako ja lain vaatimusten ajallinen eriytyminen tuo omat lisähaasteensa juuri kuntien ympäristönsuojelumääräysten soveltamiseen ja sääntelyn ymmärtämiseen erityisesti niissä kunnissa, joissa kunnat ovat jo määritelleet ranta-alueensa esimerkiksi 200 metrin etäisyydeksi. Peruslähtökohdiltaan haasteellista on ollut ja on edelleen viestintä lainsäädännön edellyttämän jätevesien käsittelyjärjestelmän sisällöstä, kun ratkaisut ovat lopulta aina kiinteistökohtaisia ja monenlaiset ratkaisut mahdollisia.
Näistä lähtökohdista käsin ympäristövaliokunta pyrkii osaltaan tässä mietinnössään avaamaan lainsäädännön sisältöä mahdollisimman konkreettisesti.
Ranta-alueiden ja pohjavesialueiden määrittely
Esityksessä uusiksi, 31.10.2019 määräaikaan sidotuiksi soveltamisalueiksi määritellään enintään 100 metriä vesistön tai meren rannasta olevat alueet ja 1- tai 2-luokan pohjavesialueet. Ehdotettu 100 metrin rajaus perustuu siihen, että tämä on kuntien ympäristönsuojelumääräyksissä eniten käytetty etäisyys ja kysymyksessä on siten eräänlainen kompromissi valtakunnallisen yhdenmukaisuuden aikaansaamiseksi. Nykyisissä ympäristönsuojelumääräyksissä on myös lyhyempiä etäisyyksiä muutamissa kunnissa ja pidempiä etäisyyksiä useissa kymmenissä kunnissa.
Ehdotuksessa 100 metrin etäisyyden määrittäminen on ehdotettu tehtävän keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta päättyen rakennuksen seinään. Rakennuksella tarkoitetaan sellaista rakennusta, jossa muodostuu talousjätevesiä. Soveltamisalan sitominen rakennuksen määritelmään perustuu mahdollisuuteen käyttää soveltamista helpottavia paikkatietoaineistoja ilman, että viranomaisen välttämättä täytyy käydä paikan päällä.
Pohjavesialueiden rajauksesta ja luokituksesta vedenhankintakäytössä olevaksi ja siihen soveltuvaksi pohjavesialueeksi säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa. Lain 10 b §:n mukaan 1-luokkaan kuuluu vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue, jonka vettä käytetään tai jota on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin. Pohjavesialueena 2-luokkaan kuuluu muu vedenhankintakäyttöön soveltuva pohjavesialue, joka pohjaveden antoisuuden ja muiden ominaisuuksiensa perusteella soveltuu 1-luokkaa vastaavaan käyttöön. Luokittelutyö on parhaillaan käynnissä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa, ja sen perusteella nykyiset alueet voivat muuttua. Luokituksella ei kuitenkaan ole itsenäisiä oikeusvaikutuksia.
Lainsäädännön käytännön soveltaminen kunnissa edellyttää tietoa siitä, mitkä kohteet sijaitsevat vedenhankintakäytössä olevalla tai siihen soveltuvalla pohjavesialueella ja vesistöjen tai meren läheisyydessä. Tiedot ovat käytettävissä Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämässä pohjavesitietojärjestelmässä. Valiokunta painottaa, että tiedon helppo saatavuus on tärkeää paitsi viranomaisille myös kansalaisnäkökulmasta.
Valiokunta korostaa, että pohjavesialueiden suojelu on ensiarvoisen tärkeää juomaveden laadun turvaamiseksi, joten vaatimus jätevesien käsittelyn asianmukaisesta toteuttamisesta on näillä alueilla välttämätön.
Ympäristönsuojelutavoitteet
Hallituksen esitys tarkoittaa sitä, että käytännössä yli 200 000 pientalon osalta poistuu määräaikaan sidottu velvoite saattaa jätevesijärjestelmänsä nykyisten vaatimusten mukaiseksi. Ranta- ja pohjavesialueilla sijaitsevia pientaloja, joita velvoite koskee 31.10.2019 päättyvällä määräajalla, on hallituksen esityksen mukaan noin 66 700. Vapaa-ajan asunnot puuttuvat näistä luvuista, samoin tieto siitä, koskeeko taloa 68 vuoden ikäpoikkeus (vuoden 2011 mukaan määrittyvä), joka jää edelleen voimaan.
Enintään 100 metrin etäisyydellä sijaitsevien pientalojen määräksi arvioidaan hallituksen esityksessä noin 15 000 niissä kunnissa, joissa ei ole ympäristönsuojelumääräyksiä ao. alueelle. Pohjavesialueella sijaitsevien kiinteistöjen määräksi arvioidaan enintään 5 000 taloa, joten kokonaisuudessaan sääntely koskee tältä osin noin 20 000 pientalokiinteistöä.
Osa näistä on jo toteuttanut toimia siten, että ne vastaavat perustason puhdistusvaatimusta, jolloin uusia puhdistamistoimia ei niissä tarvita, kun kunnan ankarampia ympäristönsuojelumääräyksiä ei ole voimassa.
Valiokunta toteaa, että hallituksen esitys hidastaa fosforin ja typen vesistökuormituksen vähenemistä muualla kuin vesistöjen ja meren läheisyydessä ja pohjavesialueilla ja siten myönteisten ympäristövaikutusten saavuttamista. Vähenemän määrää on kuitenkin kokonaisuutena vaikea arvioida, koska siihen vaikuttaa muun muassa se, päätyykö jätevesi maaperään vai ojaan. Ravinteiden vesistöön kulkeutumisen nopeuteen vaikuttaa olennaisesti purkutapa ja etäisyys vesistöstä. "Kuivan maan" talojen kuormitus ei ole olennainen. Maastosta riippuen rannan läheisyydessä, mutta yli 100 metrin etäisyydellä olevat talot voivat kuitenkin vaikuttaa lähiympäristön tilaan huomattavastikin. Näiden osalta kuormituksen väheneminen jää riippumaan käytännössä kiinteistön omistajan vaihdoksesta, koska tuolloin yleisimmin toteutetaan uudisrakentamiseen verrattava suurempi korjaustyö.
Haja-asutuksen jätevesikuormituksen osuudeksi ihmisperäisestä fosforikuormituksesta on vuonna 2014 arvioitu noin 13 % eli noin 400 tonnia vuodessa, sen ollessa toiseksi suurin kuormittaja maatalouden jälkeen (57 %, 1 800 tonnia vuodessa). Haja-asutuksen osuus ihmisperäisestä typpikuormituksesta on noin 4 %. Voimassa olevaan sääntelyyn verrattuna kumpikin kuormitus vähenee nykyistä hitaammin. Uudistus voi myös vähentää kiinnostusta yhteisiin viemäröintihankkeisiin. Ongelmalliseksi voi muodostua lisäksi se, että määrällisesti haja-asutusta on eniten Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan alueilla, joissa vesien ekologisen tilan parantamisen tarve on suurin ja kuormituksen päätyminen suoremmin vesistöön todennäköisintä. Toisaalta näillä alueilla suurten kasvukeskusten lähellä kiinteistöt saattavat vaihtaa useammin omistajaa, ja siten uudisrakentamista vastaaviin korjaustöihin ryhdytään ehkä useammin kuin muualla Suomessa. Maaseudulla puolestaan kuormitus voi vähentyä talojen jäädessä enemmän tyhjilleen kaupungistumisen jatkuessa.
Vuonna 2015 ainakin yli 190 kunnassa oli voimassa perustason puhdistustason puhdistusvaatimusta ankarampia ympäristönsuojelumääräyksiä haja-asutuksen jätevesien käsittelylle ranta-alueilla. Noin 100 kunnassa määräyksiä ei ole lainkaan. Ranta-alueet on määritelty yleensä metrimäärinä ranta-alueesta tai vyöhykkeinä, joilla on asteittain tiukkenevia puhdistusvaatimuksia. Joissain kunnissa ranta-alueet on määritelty kartalla. Ranta-alueen määrittämisen rajaaminen 100 metriin perustuu osaltaan siihen, että se on kunnissa yleisimmin käytetty etäisyys kunnallisten ympäristönsuojelumääräysten soveltamiseksi. 101 kunnassa etäisyys on nyt 100 metriä, toisaalta 54 kunnassa on 200 metriä. Kunnan tilanteesta riippuen vaikutukset ympäristöön ovat siten lähtökohtaisesti pienemmät tai suuremmat.
Ympäristövaikutusten kannalta olennaista on sekin, että osa kiinteistönomistajista on jo tehnyt olemassa oleviin vaatimuksiin perustuvat muutokset ja uusinut tai korjannut jätevesijärjestelmänsä. Valiokunnalle esitetyn arvion mukaan noin 16 000 kiinteistöä on ryhtynyt toimenpiteisiin, vaikka määräaika ei ole vielä päättynyt. Valiokunta pitää ympäristövaikutusten kannalta myönteisenä, että toimia on jo tehty. Koska vaatimusten lieventäminen voidaan nähdä myös yhdenvertaisuusongelmana heidän kannaltaan, on erityisen tärkeää pyrkiä pitämään tästedes lainsäädäntö mahdollisimman muuttumattomana. Täydellistä yhdenvertaisuutta ei tosin ole saavutettavissa, koska vaatimukset kuitenkin vaihtelevat kunnasta toiseen ja esimerkiksi 68 vuoden ikään sidottu ikäpoikkeus sallii osalle väestöä toisia suuremman kuormituksen. Valiokunta myös kannustaa kaikkia lainsäädännön edellyttämän minimitason ylittämiseen, sillä suurin hyöty toimenpiteistä koituu itselle ja lähinaapureille.
Poikkeamisperusteet
Valiokunta korostaa, että sääntelyn vaikuttavuus ympäristötavoitteiden kannalta tulee olennaisesti riippumaan myös siitä, kuinka paljon velvoitteista myönnetään poikkeuksia. Hallituksen esityksessä poikkeamisen myöntämisedellytyksiä ehdotetaan lievennettäväksi muuttamalla poikkeusperusteet vaihtoehtoisiksi. Poikkeuksen myöntämisen edellytyksenä on siten, että ympäristöön aiheutuvaa kuormitusta on kiinteistön käyttö huomioon ottaen pidettävä huomattavan vähäisenä verrattuna käsittelemättömän jäteveden aiheuttamaan kuormitukseen, tai vaihtoehtoisesti, että käsittelyjärjestelmän parantamiseksi edellytetyt toimet ovat korkeiden kustannusten ja teknisen vaativuuden vuoksi kokonaisuutena arvioiden kiinteistön haltijalle kohtuuttomat.
Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että lakiehdotuksen tavoite sääntelyn kohtuullistamisesta on sinänsä hyväksyttävä, mutta että lukuisat poikkeukset yhdessä sääntelyn epäselvyyden ja normien joustavuuden kanssa voivat soveltamiskäytännössä johtaa perustuslain 20 §:n kannalta jopa ongelmallisen laajaan poikkeamiseen jätevesien käsittelyvelvoitteesta. Tältä osin perustuslakivaliokunta katsoo, että lakiehdotuksen 156 d §:n poikkeamisedellytysten tulisi mieluummin olla molempien voimassa samanaikaisesti kuin että tai-sanalla määrittyvä keskinäinen suhde edellyttää kulloinkin vain toisen olemassaoloa.
Valiokunta pitää lain muuttamista hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla hyväksyttävänä, mutta korostaa samanaikaisesti, että poikkeamisperusteita ei ole tarkoitettu laajamittaisesti sovellettavaksi. Jos laajamittainen soveltaminen olisi mahdollista, poikkeaminen uhkaisi ympäristötavoitteiden saavuttamista. Valiokunta korostaa, että kuormituksen tulee olla ensimmäisen edellytyksen mukaan huomattavan vähäistä nykyisen vähäisen sijaan, eli tältä osin vaatimus kiristyy olennaisesti. Toisen edellytyksen osalta toimien on oltava sekä kustannuksiltaan korkeita että teknisesti vaativia. Valiokunta katsoo, että tätä on tulkittava suppeasti ottaen huomioon, että useissa tapauksissa olemassa olevan järjestelmän korjaaminen vaadittavaan kuntoon voidaan tehdä edullisesti hankkimatta kokonaan uutta järjestelmää. Kiinteistön olosuhteiden tulee siten olla samanaikaisesti teknisesti niin hankalat, että korkeita kustannuksia ei voida välttää.
Saman pykälän 2 momentin mukaan kohtuuttomuuden arvioinnissa otetaan huomioon 1) kiinteistön sijainti viemäriverkoston piiriin ulotettavaksi tarkoitetulla alueella; 2) kiinteistön haltijan ja kiinteistöllä vakituisesti asuvien korkea ikä ja muut vastaavat elämäntilanteeseen liittyvät erityiset tekijät sekä 3) kiinteistön haltijan pitkäaikainen työttömyys tai sairaus taikka muu näihin rinnastuva sosiaalinen suorituseste. Valiokunta korostaa, että näiden seikkojen sisällön kannalta olennaista on toisaalta aikaan liittyvä ulottuvuus: on nähtävissä, että kiinteistön nykyisen haltijan asuminen kiinteistöllä jää lyhyehköksi tai tarve kiinteistökohtaiselle puhdistamiselle loppuu, kun alueelle ulotetaan viemäriverkosto. Toisaalta kysymys on puhtaasti sosiaalisesta suoritusesteestä: henkilö on varaton eikä saa edes lainaa tarvittavien investointien tekemiseen maksukyvyttömyytensä vuoksi.
Valiokunta korostaa vielä sitä, että poikkeuksen myöntäminen on aina harkinnanvaraista ja se myönnetään aina määräajaksi, ei pysyvästi. Myönnetty poikkeuslupa myös raukeaa heti, jos kuormitus lakkaa olemasta huomattavan vähäistä tai kiinteistön omistus tai hallinta vaihtuu. Kaikkiaan poikkeaminen on tarkoitettu epätavanomaisiin tilanteisiin. Ja-sanan muuttaminen tai-sanaksi sinänsä lieventää poikkeamisen myöntämistä, kun sosiaalinen suorituseste yksin voi riittää hyvin vaikeassa tilanteessa perusteeksi. Toisaalta kuormituksen vähäisyyden muuttaminen huomattavan vähäiseksi kiristää tähän perustuvaa harkintaa ja edellyttää kuormitukselta nimensä mukaisesti muihin verrattuna poikkeuksellista vähäisyyttä. Poikkeukset kuitenkin takaavat jouston tilanteissa, joissa se on ehdottoman välttämätöntä, joten kokonaisuus muodostaa hyväksyttävän tasapainon sosiaalisen ja ympäristönäkökulman välillä.
Poikkeamisperusteiden arvioinnissa huomiota on kiinnitettävä asukkaiden määrään, kiinteistön käyttöasteeseen ja jätevesijärjestelmän laatuun eli syntyvän jäteveden laatuun ja määrään. Valiokunta katsoo, että huomattavan vähäisen kuormituksen edellytyksen täyttymiseen asukkaiden määrän tulee olla enintään 1—2 henkilöä, tätä useamman henkilön kuormitus ei ole enää huomattavan vähäistä. Ympäristöön aiheutuvan kuormituksen huomattava vähäisyys tarkoittaa, että kiinteistöllä asutaan vain osan aikaa vuodesta. Näin voi olla tilanteissa, joissa kiinteistöllä asutaan esimerkiksi vain jonakin tiettynä vuodenaikana, kuten kesäaikana, ja silloinkin vähäisessä määrin. Jos esimerkiksi loma-asunnolla on kesäisin enemmän väkeä, esimerkiksi perheitä lapsineen ja lapsenlapsineen, ei kysymys ole vähäisestä käytöstä. Jäteveden laadun osalta on tarkasteltava, onko kiinteistöllä käytössä esimerkiksi vesikäymälä tai erotteleva jätevesijärjestelmä.
Edellä mainituista tekijöistä muodostuu tilanteesta riippuen erilaisia yhdistelmiä, joiden avulla voidaan tarkastella poikkeamisen mahdollisuutta. Valiokunta edellyttää, että ympäristöministeriö ohjeistaa oppain poikkeuksen myöntämisen harkinnan perusteita valiokunnan esittämän tulkinnan suuntaviivojen mukaisesti. Alla oleva kuva havainnollistaa harkinnan perusteita ja erilaisten tilanteiden yhdistelmien harkintaa.
— Pääsääntöisesti poikkeusta ei tule myöntää, jos kiinteistöllä asuu enemmän kuin kaksi ihmistä, siellä on vesikäymälä ja asuminen on vakituista luonteeltaan.
— Pääsääntöisesti poikkeusta ei tule myöntää, jos kiinteistöllä asuu kaksi ihmistä, siellä on vesikäymälä ja asuminen on vakituista.
— Pääsääntöisesti poikkeusta ei tule myöntää, jos kiinteistöllä asuu enemmän kuin kaksi ihmistä, siellä on vesikäymälä ja kysymys on vapaa-ajan asumisesta, ellei asunnon käyttöaika ole hyvin vähäinen.
— Pääsääntöisesti poikkeusta ei tule myöntää, jos kiinteistöllä asuu useita ihmisiä, siellä on kuivakäymälä, mutta painevesi ja asuminen on vakituista. Tällöin oletusarvo on, että syntyy runsaasti harmaita vesiä (suihku, tiskikone, pesukone). Vesistökuormitus voi olla muuta kuin vähäinen, sillä esimerkiksi orgaanisesta aineesta voi olla noin 60 % muussa kuin kuivakäymäläjätteessä.
— Poikkeuksen voi yleensä myöntää, jos kiinteistöllä asuu kaksi ihmistä, on painevesi, mutta kuivakäymälä ja kysymys on vapaa-ajan asunnosta, samoin jos käymälä on ulkokäymälä. Jos kiinteistöllä on kantovesi, koko sääntelyä ei sovelleta.
On myös huomattava, että poikkeuksia ei ole juuri vielä myönnetty, koska nykyisinkin voimassa olevan sääntelyn siirtymäaikaa on vielä jäljellä eikä poikkeusten myöntäminen ole siten vielä ollut ajankohtaista.
Valiokunta toteaa vielä selvennykseksi, että laissa tarkoitettua poikkeuslupaa on haettava vain, jos laissa asetettu perustason puhdistusvaatimus ei toteudu. Jos samanaikaisesti tulee sovellettavaksi ankarampi kunnan ympäristönsuojeluvaatimus, ja sen mukainen puhdistusvaatimus ei toteudu, poikkeusta tulee hakea kunnan ympäristönsuojelumääräyksestä ympäristönsuojelulain 202 §:n mukaan. Poikkeuksen myöntämisen perusteita voidaan määrätä itse määräyksissä ja poikkeamismahdollisuutta voidaan myös rajata. Usein perusteena ovat erityiset syyt ja se, että poikkeamisesta ei saa aiheutua ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa tai määräysten tavoitteiden syrjäytymistä. Poikkeamiseen oikeuttavan luvan myöntäminen tapahtuu hallintomenettelyssä, vaikka tätä ei olisi erikseen määräyksessä sanottu, joten naapurien näkökannat otetaan huomioon ja poikkeamisesta tehdään valituskelpoinen hallintopäätös.
Valiokunta korostaa vielä, että poikkeuksen myöntäminen ei saa vaarantaa esimerkiksi vedenhankintakäytössä olevan pohjavesialueen pohjaveden säilymistä pilaantumattomana. Olisi ongelmallista, jos kiinteistölle olisi myönnetty poikkeamislupa, ja sitten pilaantumiseen jouduttaisiin puuttumaan hallintopakkoasiana. Poikkeamispäätöksen myöntämisessä on siten kokonaisharkinnassa huolellisesti arvioitava, että pohjaveden pilaantumisvaaraa ei aiheudu.
Erillisviemäröinti suositeltava ratkaisu
Valiokunta toteaa, että käymäläjätevesien ja talousjätevesien erillisviemäröinti on suositeltava ratkaisu, sillä tällöin pesuvesien käsittelyyn riittää huomattavasti yksinkertaisempi menettely. Käymälävedet sisältävät valtaosan talousjätevesien ympäristöä kuormittavista haitta-aineista ja mikrobeista. Virtsa ja uloste ovat hyvää maanparannusainetta, ja ne sisältävät paljon hyödyllisiä ravinteita. Jätevesien käsittely on helpompaa ja toimintavarmempaa, kun käymäläjätevesiä ei sekoiteta suurimman osan talousjätevesistä muodostaviin pesuvesiin. Vesikäymälällisillä kiinteistöillä jäteveden erilliskäsittelyssä käymälävedet johdetaan umpisäiliöön. Pesuvesien käsittelyksi riittää kaikille jätevesille tarkoitettua käsittelyä huomattavasti yksinkertaisempi käsittely.
Parhaimman hyödyn erilliskäsittelystä saa ottamalla käyttöön vedettömän tai vähän vettä käyttävän käymälän vesikäymälän sijaan. Näin veden kulutus, lietteiden määrä sekä niistä aiheutuvat välilliset ympäristövaikutukset vähenevät eikä umpisäiliötä tarvitse tyhjentää niin usein. Vähän vettä käyttävien käymäläjärjestelmien avulla käymälävesien määrää voidaan vähentää alle kymmenesosaan normaaliin vesikäymälään verrattuna. Vedettömän käymälän tuotokset arvokkaine ravinteineen pystytään hyötykäyttämään lannoitteena tai maanparannusaineena lähellä niiden syntypaikkaa ja näin edistämään kiertotalouden periaatteita.
Suositeltavin ratkaisu on siten vesikäymälän korvaaminen kuivakäymälällä, mutta yhtä hyvin voidaan vesikäymälävedet kerätä umpisäiliöön ja kuljettaa muualla käsiteltäväksi. Tällöin paikallisesti käsiteltäväksi jää ns. harmaita vesiä eli erilaisia pesuvesiä, joiden haitattomaksi tekeminen vaatii kyllä käsittelyn sekin, mutta sen teho voi olla vaatimattomampi kuin käsiteltäessä kaikkia jätevesiä yhdessä.
Jätevesijärjestelmän mitoitus
Valiokunta korostaa, että jätevesien käsittelyjärjestelmän tarkasta mitoituksesta ei enää ehdoteta säädettävän asetustasolla yksityiskohtaisesti eikä toiminnoittain. Yksityiskohtaisia mitoitusvaatimuksia ei siten enää aseteta asuinkiinteistölle, majoituspalvelurakennuksille tai karjatilojen maitohuoneelle tai pienimuotoiselle elinkeinotoiminnalle. Esimerkiksi vaatimus asuintilojen mitoituksesta on perustunut nykyistä perhekokoa suurempaan henkilömäärään (5 henkeä), mitä on pidetty ylimitoitettuna, eikä se ole myöskään järjestelmän toimivuuden kannalta tarkoituksenmukaista.
Yksityiskohtaisen mitoituksen sijaan lakiehdotuksen 156 §:n 2 momentin mukaan kiinteistön talousjätevesien käsittelyjärjestelmä on suunniteltava ja rakennettava ja sitä on ylläpidettävä siten, että perustason puhdistusvaatimus täyttyy. Pykälän 3 momentin asetuksenantovaltuuden nojalla asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä jätevesijärjestelmän suunnittelusta, käytöstä ja huollosta. Näin suunnitelmassa on otettava huomioon kiinteistön suunniteltu ja muu mahdollinen käyttö ja rakennuksen elinkaari. Tällä tavalla suunnittelussa tulee ratkaista mitoitukseen liittyvät kysymykset.
Valiokunta korostaa, että ennen kiinteistön oman järjestelmän hankintaa on usein perusteltua pohtia myös mahdollisuutta järjestää jätevesien käsittely naapuruston kanssa yhdessä. Yhteisjärjestelmien etuna on tasaisempi jätevesikuorma, jolloin jäteveden käsittelyä on helpompi hallita. Laiteratkaisujen osalta usein liian vähäinen tai hyvin epätasainen kuormitus vaikeuttaa puhdistusjärjestelmän toimintaa. Myös hankinta- ja ylläpitokulut voidaan tällöin jakaa, ja ratkaisu tulee kiinteistökohtaisesti edullisemmaksi.
Kylämäiset asutuskeskittymät
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tiheästi rakennetuilla ja rakentuvilla, kauempana rannasta sijaitsevilla alueilla kiinteistökohtainen käsittely voi muuttua epätarkoituksenmukaiseksi ja yhteisviemäröintiratkaisut olisivat perusteltuja haittojen ehkäisemiseksi. Erityisesti juomaveden pilaantumisen uhka kasvaa, jos asutus on enimmäkseen vanhaa, mutta kylämäisen tiheää, ja jätevesien puhdistustaso heikko. Uuden rakentamisen osaltahan puhdistusvaatimukset ovat nykyvaatimuksen mukaiset, eikä niistä voi saada poikkeusta, joten niiden osalta ongelmaa ei käytännössä muodostu.
Valiokunta toteaa, että taajamia ja kyliä koskevien erityisvaatimusten asettamismahdollisuuksia selvitettiin hallituksen esityksen valmistelussa, mutta sääntely todettiin hyvin vaikeaksi toteuttaa. Määritelmä olisi pitänyt perustaa yhdyskuntarakenteen kuvaamista ja muutoksen seurantaa varten Suomen ympäristökeskuksessa kehitettyyn ns. yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän aluejakoon, jossa paikkatietomenetelmiin perustuvina yhdistelyperusteina ovat mm. rakennustehokkuus, rakennusten käyttötarkoitus ja väestömäärä, ja laintasolla säädettynä järjestelmä vaatisi jatkuvaa päivittämistä ja olisi hallinnollisesti raskas.
Valiokunta korostaa, että kylämäisen asutuksen osalta kunnan viranomaisille jää jälkivalvonnassa vastuu puuttua mahdollisiin terveyshaittoihin tai ympäristön pilaantumisen vaaraan. Asia tulee useimmiten vireille naapurin valituksen perusteella. Asiantuntijakuulemisessa on tullut esille, että juuri kylätaajamat ovat käytännössä olleet puhdistamattomien jätevesien haju- ja hygieniariitojen ongelma-alueita. Pääosin ongelmat johtuvat vanhemmista, 1960-80-luvuilla rakennetuista taloista, joissa jätevesijärjestelmänä on pelkkä saostuskaivo, josta johtaa putki naapurien väliseen ojaan.
Jätevesien aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäiseminen
Tarve haja-asutuksen jätevesien puhdistamiseen perustuu paitsi vesien rehevöitymisen, myös terveyshaittojen ehkäisemiseen. Puhdistamattomassa jätevedessä eri taudinaiheuttajia on runsaasti. Jätevesien puhdistus vähentää bakteerien määrää 80—99 %, mutta ei tee jätevedestä hygieenistä. Vaikka puhdistettu jätevesi täyttäisi muilta osin puhdistusnormit, se sisältää edelleen taudinaiheuttajia ja muodostaa siten terveysriskin. Veden välityksellä levinneet sairastumiset johtuvat yleensä ulostepitoisten vesien joutumisesta juomaveteen. Tällöin on yleensä kysymys joko vesijohtoveden riittämättömästä puhdistuksesta tai jäteveden joutumisesta vedenjakeluun, vedenottamoon tai yksittäiseen talousvesikaivoon. Puhdistetutkin jätevedet aiheuttavat terveysriskin, jos jätevedet kulkeutuvat esimerkiksi talousvesikaivoon tai uimarannalle. Siksi on tärkeää, että jätevesikaivot ja -puhdistamot sijoitetaan siten, ettei pohja- tai pintavesi virtaa niistä esimerkiksi talousvesikaivoon päin.
Bakteerien ja muiden taudinaiheuttajien kulkeutumiseen maaperässä vaikuttaa maaperän laatu ja pidättämiskyky eli kuinka hyvin ja nopeasti mikrobit pääsevät suotautumaan maakerrosten läpi pohjaveteen. Jätevesien maaperäkäsittelyssä imeytyskentän tai maasuodattamon ja rengas- tai porakaivon välisen virtausmatkan riittävyyttä puhdistumiselle arvioidaan myös bakteerien eliniällä maaperässä ja pohjavesissä. Eri tutkimuksissa ulostebakteerien elinikä pohjavedessä on noin 50 vuorokautta. Tämä on kuitenkin vain suuntaa-antava ohjearvo, ja se voi vaihdella runsaasti eri mikrobilajien välillä.
Terveydensuojelulain mukaan jätevedet on johdettava ja puhdistettava siten, että niistä ei aiheudu terveyshaittaa. Myös viemäri siihen liittyvine puhdistus- ja muine laitteineen on suunniteltava, sijoitettava, rakennettava ja kunnossapidettävä siten, ettei siitä aiheudu terveyshaittaa. Talousveden laatuvaatimuksista ja -suosituksista ja niiden enimmäisarvoista ja niistä poikkeamisesta, talousveden desinfioinnista ja säännöllisestä valvonnasta, valvontaa varten tarvittavista tutkimuksista on säädetty tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Valiokunta toteaa, että kunnan terveydensuojeluviranomaisella on oikeus antaa kieltoja ja määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä terveyshaitan poistamiseksi tai sen ehkäisemiseksi. Tällaiset kiellot tai määräykset voivat liittyä myös jätevesien johtamiseen tai puhdistamiseen.
Jos jätevesistä aiheutuu ympäristön pilaantumisen vaaraa, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi jälkivalvonnallisesti vaatia puhdistamisen tehostamistoimia haittojen ehkäisemiseksi. Valiokunta korostaa, että kun määräaikaan sidotusta jätevesien puhdistamistason parantamisvelvoitteesta luovutaan muualla kuin ranta- ja pohjavesialueilla ennen vuotta 2004 rakennettujen kiinteistöjen osalta, kasvaa vastaavasti kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen rooli jälkivalvonnassa.
Valiokunta korostaa, että kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tulee puuttua tilanteeseen, jos yksittäisen kiinteistön jätevesistä uhkaa aiheutua pintavesien, pohjaveden tai maaperän pilaantumisen vaaraa. Ympäristönsuojelulakiin sisältyvää ns. hallintopakkoa käyttämällä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi antaa yksittäisen määräyksen, joka on tarpeen pilaantumisen ehkäisemiseksi. Määräys voi koskea esimerkiksi toimea tai rajoitusta. Määräyksen on oltava kohtuullinen ottaen huomioon toiminnan luonne ja ympäristön pilaantumisen merkittävyys. Viranomaisella on tarkastus- ja tiedonsaantioikeus haittatilanteessa. Valvontaviranomainen voi edelleen kieltää jatkamasta tai toistamasta säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä sekä määrätä poistamaan ympäristölle aiheutuvan haitan.
Neuvonta
Valiokunta pitää välttämättömänä lain käytännön toimeenpanon onnistumisen kannalta, että olemassa olevat ohjeet ja oppaat päivitetään ja koulutustilaisuuksia ja muuta neuvontaa järjestetään riittävästi eri puolilla maata. Valtakunnallinen neuvontatoiminta tukee yhdenmukaista toimintaa eri alueilla.
Haja-asutuksen jätevesihuollon parantaminen ja kiinteistöjen aktivoiminen jätevesijärjestelmiensä kuntoon saattamiseen edellyttävät huomattavaa panostusta neuvontaan ja ohjaukseen erityisesti ratkaisujen kiinteistökohtaisuuden vuoksi. Yhtä ainoaa soveltuvaa ratkaisutapaa ei ole, vaan kiinteistön käyttö ja olosuhteet vaikuttavat olennaisesti soveltuvan järjestelmän valintaan. Neuvonnalla on tähänkin asti ollut suuri merkitys tarkoituksenmukaisen jätevesijärjestelmän valitsemisessa. Aina ei ole tarvetta koko jätevesijärjestelmän uusimiseen, vaan vanhakin järjestelmä voidaan toisinaan kunnostaa edullisesti hyvin toimivaksi. Siksi selkeää kaikille kiinteistöille sopivaa ratkaisua ei ole olemassa ja jätevesineuvonnan merkitys on olennainen.
Keskeistä on aktivoida toimenpiteisiin ryhtymistä edellytetyn jätevesien käsittelyn tason toteuttamiseksi kiinteistöillä pidennettynä siirtymäaikana eli 31.10.2019 mennessä. Hallituksen esityksellä toteutettava vaatimustaso luo pohjan pitkäjänteiselle työlle jätevesien puhdistamisen parantamiseksi. Laissa säädetään minimitaso, mutta vaadittua parempienkin käsittelytapojen käyttöönotto on kannatettavaa ja hyödyttää erityisesti kiinteistön lähiympäristöä ja siten asukkaan omaa etua.
Kuten valiokunta on edellä jo korostanut, hallituksen esityksen uusi alueellinen lähestymistapa voi olla myös vaikeasti ymmärrettävä, ja siksi asiasta tiedottamiseen on kiinnitettävä aivan erityistä huomiota myös kuntatasolla, kun kunnan ympäristönsuojelumääräysten ajallinen soveltaminen riippuu vanhojen kiinteistöjen osalta siitä, mistä alueesta on kysymys.
Järjestelmien ja laitteiden toiminta
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että esityksessä tavoiteltavien puhdistusvaatimusten saavuttamiseksi asennettavien puhdistusjärjestelmien toimivuuden varmistaminen on keskeistä. Valiokunta korostaa, että sääntely on teknologianeutraalia, eikä määrää mitään tiettyä laitetta tai menetelmää käsittelyjärjestelmäksi. Olennaista on, että järjestelmällä saavutetaan perustason puhdistusvaatimus. Ratkaisu voi perustua käymäläjätteen ja harmaiden vesien erotteluun, jolloin käymälävedet joko johdetaan umpisäiliöön tai ratkaisu voi olla kuivakäymälä. Jos kaikki jätevedet käsitellään yhdessä, kysymykseen voi tulla maahanimeyttämö, maasuodattamo tai laite- eli pienpuhdistamo. Sopivan järjestelmän suunnitteluun vaikuttaa jätevesikuorma ja sen tasaisuus, maasto-olosuhteet sekä käyttöä ja ylläpitoa koskevat toiveet kustannusten ja helppokäyttöisyyden osalta. Järjestelmän huollon ja ylläpidon voi myös ostaa palveluna, jolloin ei tarvitse itse huolehtia esimerkiksi saostuskemikaalien lisäämisestä tai muusta vastaavasta hyvän toimivuuden edellytyksestä.
Suomen ympäristökeskuksen puhdistamosivustolle on koottu tietoa erilaisista jäteveden käsittelymenetelmistä ja niillä saavutettavista tuloksista. Kaikki menetelmät on kuvattu samalla sisältörungolla, ja aineisto pohjautuu valmistajan toimittamaan materiaaliin. Neutraalin tiedon kokoaminen helppotajuisesti yhteen paikkaan on tärkeää sekä suunnittelijoiden että tilaajien tietotarpeiden täyttämiseksi.
Selvitys talousjätevesijärjestelmästä
Jätevesijärjestelmästä on oltava selvitys, jonka perusteella on mahdollista arvioida jätevesistä aiheutuva kuormitus ympäristöön. Selvitys on säilytettävä kiinteistöllä ja se on tarvittaessa esitettävä valvontaviranomaiselle. Valiokunta korostaa, että kysymyksessä ei ole uusi velvoite, vaan velvoite on ollut voimassa vuodesta 2004.
Hallituksen esityksessä tämä selvitysvelvoite nostetaan asetuksesta lain tasolle. Tätä koskeva 157 § sisältää myös asetuksenantovaltuuden antaa selvitystä koskevia tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Selvityksentekovelvollisuus koskee kaikkia kiinteistöjä, jotka eivät kuulu vesihuoltolaitoksen viemäröinnin piiriin tai jotka eivät ole lupavelvollisia ympäristönsuojelulain 28 §:n nojalla. Ratkaisevana tekijänä on kiinteistön varustetaso. Jos kiinteistöllä on olemassa oleva jätevesijärjestelmä, tulee siitä tehdä selvitys. Selvityksen tulee täyttää asetuksessa säädettävät vaatimukset.
Selvitystä ei tarvita, jos kiinteistökohtaisesta talousjätevesijärjestelmästä on laadittu 157 a §:ssä tarkoitettu suunnitelma, joka korvaa selvityksen.
Jätevesijärjestelmää koskeva suunnitelma
Lakiehdotuksen 157 a §:n mukaan talousjätevesijärjestelmästä on laadittava suunnitelma silloin, kun järjestelmä rakennetaan tai olemassa olevan järjestelmän toimintaa tehostetaan. Suunnitelma on liitettävä maankäyttö- ja rakennuslain nojalla tehtävään lupahakemukseen. Valiokunta toteaa, että tämäkään velvoite ei ole uusi, vaan kysymyksessä on vain asetuksessa olevan sääntelyn nostaminen lain tasolle. Suunnitelman laatii yleensä suunnittelija, kun suunnitellaan kiinteistökohtainen talousjätevesijärjestelmä taikka sen korjaus- tai muutostyö.
Rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje
Lakiehdotuksen 157 §:n mukaan käyttö- ja huolto-ohjeiden on sisällettävä tarvittavat tiedot jätevesijärjestelmän ja jätevesien käsittelyjärjestelmän asianmukaista käyttöä ja kunnossapitoa varten. Pykälä sisältää myös viittauksen maankäyttö- ja rakennuslain käyttö- ja huolto-ohjetta koskevaan sääntelyyn sekä asetuksenantovaltuuden, jonka perusteella voidaan antaa tarkempia säännöksiä jätevesijärjestelmää koskevan selvityksen ja käyttö- ja huolto-ohjeiden sisällöistä.
Rakennuksen käytön edellytyksiä parannetaan käyttö- ja huolto-ohjeella, josta säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 117 i §:ssä. Käyttö- ja huolto-ohje laaditaan muun muassa pysyvään asumiseen tai työskentelyyn käytettävää rakennusta varten. Käyttö- ja huolto-ohje on laadittava myös rakennuksen korjaus- ja muutostyössä tai käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä silloin, kun toimenpide edellyttää rakennuslupaa. Käyttö- ja huolto-ohjeen tulee kattaa myös tekniset järjestelmät, kuten jätevesijärjestelmä.
Maankäyttö- ja rakennuslain perusteella käyttö- ja huolto-ohjetta ei kuitenkaan tarvitse laatia esimerkiksi loma- tai virkistyskäyttöön tarkoitetulle rakennukselle, jota ei käytetä ympärivuotisesti. Maankäyttö- ja rakennuslain sääntelyn ala on suppeampi kuin ympäristönsuojelulakiin perustuva kiinteistökohtaisen talousjätevesijärjestelmän käyttö- ja huolto-ohjetta koskeva sääntely.