Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta esittää lakiehdotusten hyväksymistä muutettuina seuraavin huomautuksin.
Yleistä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vuoden 1923 luonnonsuojelulain (71/1923) nojalla perustettujen kansallis- ja luonnonpuistojen ja muiden valtion luonnonsuojelualueiden perustamissäädöksiä. Muutettavia perustamissäädöksiä on yhteensä 21:stä, ja ne koskevat 28:aa kansallispuistoa, 19:ää luonnonpuistoa sekä 12:ta muuta lailla perustettua luonnonsuojelualuetta.
Valiokunta hyväksyi 29.11.2022 luonnonsuojelulain uudistuksen (YmVM 17/2022 vp — HE 76/2022 vp), joka tulee voimaan 1.6.2023 (9/2023). Lain yhteydessä vuoden 1996 luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla perustettujen kansallispuistojen rauhoitussäännökset tarkistettiin uuden luonnonsuojelulain mukaisiksi. Nyt käsittelyssä olevalla hallituksen esityksellä saatetaan ennen vuoden 1996 luonnonsuojelulain voimaantuloa perustettujen luonnonsuojelualueiden rauhoitussäännökset yhdenmukaisiksi uuden luonnonsuojelulain kanssa ja nostetaan asetuksella säädetyt rauhoitussäännökset lain tasolle perustuslain edellyttämällä tavalla. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti uuden luonnonsuojelulain kanssa 1.6.2023. Eduskunta on ympäristövaliokunnan Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa koskevan mietinnön johdosta hyväksymällä lausumallaan jo vuonna 2004 edellyttänyt, että valtioneuvoston on ryhdyttävä toimenpiteisiin kansallis- ja luonnonpuistoja koskevan lainsäädännön saattamiseksi perustuslain 80 §:n vaatimuksia vastaavaksi (YmVM 17/2004 vp — HE 169/2003 vp, EV 185/2004 vp). Vaatimuksen johdosta luonnonsuojelulain asetuksenantovaltuussäännöstä muutettiin edellytetyllä tavalla (58/2011), mutta yksittäiset perustamislait ja niiden nojalla annetut asetustasoiset rauhoitusmääräykset jäivät ennalleen. Valiokunta pitää tärkeänä, että tämä työ saadaan nyt päätökseen.
Esityksen tarkoituksena ei ole muuttaa nykyisten luonnonsuojelualueiden rajauksia eikä tehdä merkittäviä muutoksia voimassa oleviin rauhoitussäännöksiin, vaan alueelliset erityissäännökset sisällytetään lainsäädäntöön pääsääntöisesti sellaisenaan. Suojelualueiden perustamissäädöksiin sisältyvät asetuksenantovaltuudet ehdotetaan kumottavaksi, mikä kumoaa myös voimassa olevat suojelualueiden perustamissäädösten nojalla annetut asetukset. Kaikki yksilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita koskevat alueiden rauhoitussäännökset annetaan siten jatkossa perustuslain edellyttämällä tavalla lakitasolla. Hallituksen esitys toteuttaa liittyessään luonnonsuojelulain kokonaisuudistukseen myös pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman tavoitetta pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen Suomessa.
Saamelaisten alkuperäiskansaoikeudet
Ehdotuksen tavoitteena on yhtenäistää luonnonsuojelualueiden perustamissäädösten saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien huomioimista koskevaa sääntelyä uuden luonnonsuojelulain kanssa. Lähtökohtana on, että voimassa olevia oikeuksia saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen ei muuteta. Valiokunta toteaa, että kun saamelaiskäräjät on esittänyt lausunnossaan, että asetuksella tulisi säätää tarkemmin saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittamista koskevista poikkeuksista, ei tämä ole enää mahdollista edellä esitetyistä perustuslakiin liittyvistä seikoista johtuen.
Poronhoito on muista luonnonpuistoista poiketen Mallan luonnonpuistossa kielletty. Mallan luonnonpuisto on Käsivarren saamelaispaliskunnalle tärkeä kesälaidunalue, ja puiston voimassa olevan asetuksen poronhoitokiellosta huolimatta porot hyödyntävät aitaamatonta puistoa kesälaidunalueena. Luonnonpuistossa laiduntavien porojen määrä on Metsähallituksen tietojen mukaan kasvanut 1990-luvulta alkaen sekä erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nykyisessä asetuksessa säädetyn poronhoitokiellon voidaan katsoa olevan ristiriidassa saamelaisten perustuslain 17 §:n 3 momentissa turvatun kielen ja kulttuurin ylläpito- ja kehittämisoikeuden kanssa, johon poronhoito olennaisena osana sisältyy. Siksi poronhoito ehdotetaan sallittavaksi Mallan luonnonpuistossa. Tätä oikeutta on kuitenkin tasapainotettava suhteessa perustuslain 20 §:n mukaan kaikille kuuluvaan vastuuseen luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä. Tästä syystä 4 a §:n 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että Metsähallitus voisi uuden luonnonsuojelulain 50 §:n 5 momentissa säädetyn mukaisesti rajoittaa porojen laiduntamista Mallan luonnonpuistossa, jos se luonnontieteellisen tiedon pohjalta on välttämätöntä alueen lajien ja luontotyyppien turvaamiseksi.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan hallituksen esityksen valmistelun aikana on pyritty tarkentamaan paikallisen asukkaan käsitettä saamelaisten kotiseutualueella sijaitsevissa kansallis- ja luonnonpuistoissa sen sijaintikunnan asukkaan ohella myös paikallisen saamelaisyhteisön jäseneen, jota ei olisi sidottu tiettyyn asuinkuntaan. Toteuttamiskelpoista ratkaisua paikallisen saamelaisyhteisön jäsenyyden varmistamiseen ei löytynyt, joten hallituksen esityksessä määritellään nykyiseen tapaan oikeudet metsästykseen, kalastukseen, marjojen ja sienien poimintaan sekä Kevon luonnonpuiston osalta turvekammien rakentamiseen henkilön kotikuntaan perustuviksi. Valiokunta katsoo, että paikallisen asukkaan käsitteen korvaaminen rauhoitussäännöksissä luonnonsuojelualueen sijaintikunnan asukkaalla ei laajenna luonnonvarojen käyttöön oikeutettujen henkilöiden piiriä eikä siten muuta nykytilaa. Ratkaisun ei siten voida katsoa lisäävän luonnonvarojen käyttöpaineita saamelaisten kotiseutualueella sijaitsevilla luonnonsuojelualueilla ja siten saamelaisten edellytyksiä kulttuurinsa ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Valiokunta toteaa kuitenkin, että asuinpaikkaan sidotun ratkaisun riittävyyttä alkuperäiskansaoikeuksien paremman huomioimisen kannalta voi olla tarpeen tarkastella uudelleen osana muuta tätä koskevan lainsäädännön kehittämistä.
Kansallispuistoissa sallittu luontoa muuttava toiminta
Sekä vielä voimassa olevassa että uudessa luonnonsuojelulaissa kansallis- ja luonnonpuistojen rauhoitussäännösten lähtökohtana on, että luontoa muuttava toiminta on alueilla kielletty. Uuden luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaisesti alueilla ei esimerkiksi saa rakentaa rakennuksia, rakennelmia eikä teitä eikä ottaa maa-aineksia tai kaivoskivennäisiä eikä vahingoittaa maa- tai kallioperää.
Uuden luonnonsuojelulain 50 §:n mukaisesti kansallis- ja luonnonpuistoissa ovat 49 §:n estämättä sallittuja sellaiset toimenpiteet, joita luonnonsuojelualueen asianmukainen hoito tai käyttö edellyttää ja jotka eivät vaaranna alueen perustamistarkoitusta. Alueilla saa esimerkiksi rakentaa, entistää ja kunnostaa alueen hoitoa, valvontaa, tutkimusta, yleisön opastamista ja kävijäturvallisuutta sekä retkeilyä ja alueeseen tutustumista varten tarpeellisia rakennuksia, rakennelmia ja polkuja; rakentaa sellaisen tien, joka on tarpeen alueen opastustoiminnan kannalta; sekä käyttää ja kunnostaa alueella olevia teitä, yhdyskuntateknisiä rakenteita sekä näihin liittyviä laitteita. Säännöksen tarkoittamia yhdyskuntateknisiä rakenteita ovat sähkö-, kaapeli- ja puhelinlinjat sekä esimerkiksi tietoliikenne-, energia-, vesi- tai jätevesihuoltoon liittyvät rakenteet.
Uuden luonnonsuojelulain 50 §:n nojalla kansallis- ja luonnonpuistoissa olemassa olevia yhdyskuntateknisiä rakenteita saa siis käyttää ja kunnostaa, eikä toiminta edellytä Metsähallituksen lupaa. Uusia rakenteita ei kansallis- ja luonnonpuistoihin voi kuitenkaan rakentaa. Uuden luonnonsuojelulain 51 §:ssä on määritelty toimet, joihin Metsähallitus voi myöntää lupia. Säännöksessä ei ole annettu Metsähallitukselle toimivaltaa yhdyskuntateknisten rakenteiden rakentamista koskevan luvan myöntämiseen. Kansallis- ja luonnonpuistoja ei pidetä soveltuvina alueina rakentamiseen, vaan tarvittavat hankkeet tulee lähtökohtaisesti toteuttaa kansallis- ja luonnonpuistojen ulkopuolella.
Uuden luonnonsuojelulain mukaan kaikki luvat rauhoitussäännöksistä poikkeamiseen myöntää 51 §:n nojalla Metsähallitus. Valiokunta täsmentää, että jos tulevaisuudessa ilmenee sellaisia yhteiskunnallisesti merkittäviä tarpeita tai kansallis- tai luonnonpuistojen perustamistarkoituksen kannalta edullisia toimia, joita uuden luonnonsuojelulain 50 tai 51 §:n säännökset eivät salli, on näiden salliminen tarvittaessa mahdollista lakimuutoksella eli tästä tulisi säätää kyseistä aluetta koskevassa laissa. Kansallispuistojen perustamissäädöksissä on jo esimerkiksi sallittu elinkeinotoimintaa Pallas-Yllästunturin ja Kolin kansallispuistoissa. Myös käsiteltävänä olevassa esityksessä ehdotetaan Kolin kansallispuiston rauhoitussäännöksiin sisällytettäväksi sähkölinjojen maakaapelointia koskeva säännös, koska Metsähallitus on ennakoinut maakaapelointihankkeiden olevan lähitulevaisuudessakin Kolin kansallispuiston alueella tarpeellisia. Uusien yhdyskuntateknisten rakenteiden tai muiden rakennushankkeiden osalta on kuitenkin tapauskohtaisesti arvioitava niiden tarve yleisen edun kannalta, mahdolliset toteuttamisvaihtoehdot sekä vaikutukset alueiden perustamistarkoitukseen. Pääosa kansallis- ja luonnonpuistojen alueista sisältyy myös Suomen Natura 2000 -verkostoon, joten Natura-alueita koskeva sääntely on aluekohtaisia hankkeita harkittaessa otettava huomioon.
Metsästys
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että metsästystä koskevat aluekohtaiset erityissäännökset säilytetään pääasiassa ennallaan. Metsästysoikeudet on säilytetty esityksessä pääosin nykyisellään niitä laajentamatta tai vastaavasti asettamatta oikeuksille tiukempia rajoituksia. Oulangan kansallispuistossa hirvenmetsästyksen alue kuitenkin laajenee hieman säännöksen selkeyttämisen vuoksi. Hirvenajo ehdotetaan esityksessä säilytettävän nykytilan mukaisesti kiellettynä Nuuksion ja Kolin kansallispuistoissa puistojen korkeiden kävijämäärien vuoksi. Uuden luonnonsuojelulain 51 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla Metsähallitus voi kuitenkin myöntää lupia Nuuksion ja Kolin kansallispuistoon hirven ja valkohäntäkauriin poistoon, jos se on tarpeen hirvieläinten liikenteelle aiheuttamien vahinkojen torjumiseksi. Lisäksi Sodankylässä sijaitsevan Sompion luonnonpuiston riekon ansapyynnin sallivasta poikkeuksesta ehdotetaan luovuttavaksi, koska riekon ansapyynti on metsästyslainsäädännössä sallittu vain Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueella.
Uusi luonnonsuojelulaki antaa Metsähallitukselle toimivallan antaa poikkeuksia lain 49 §:ssä säädetyistä kielloista. Eliölajien yksilöiden lukumäärän vähentäminen voidaan sallia, jos laji on tullut liian runsaslukuiseksi tai muutoin vahingolliseksi luonnonsuojelualueen suojeluarvojen turvaamisen kannalta. Metsästyslain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettujen riistaeläinlajien yksilöiden poistaminen alueelta voidaan sallia myös luonnonsuojelualueen ulkopuolisista tarpeista johtuen eli kun yksilöt aiheuttavat ilmeisen uhan ihmisen turvallisuudelle tai uhkaavat aiheuttaa omaisuudelle merkittävää taloudellisesta vahinkoa. Käytännössä tätä sovelletaan hirvieläinten liikenteelle aiheuttamien vahinkojen torjumiseen, harmaahylkeiden kaupalliselle kalastukselle aiheuttamien vahinkojen ehkäisemiseen, suurpetojen karja- tai porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen rajoittamiseen sekä vaaraa aiheuttavien karhu- ja susiyksilöiden poistamiseen. Metsähallituksen poikkeusluvan lisäksi on oltava metsästyslain, mahdollisesti poliisilain mukainen lupa.
Hirvenajon kielto Nuuksion kansallispuistossa
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että uuden luonnonsuojelulain 50 §:n 1 momentin 10 kohdan mukainen hirven ja valkohäntäkauriin ajo tulisi sallia myös Nuuksion kansallispuistossa, jossa se on tällä hetkellä kielletty ja myös hallituksen esityksen mukaan ehdotettu kiellettäväksi.
Valiokunta toteaa, että tutkimustietoa kansallispuistojen hirvieläinpopulaatioiden vaikutuksista lähialueiden liikenneonnettomuuksien määrään on käytettävissä verrattain vähän, eikä uutta selvitystä ole vuoden 2006 selvityksen jälkeen laadittu. Uudellamaalla on Suomessa keskimääräistä korkeammat liikennemäärät sekä keskimääräistä tiheämpi valkohäntäkauriskanta. Kuten vuoden 2006 selvityksessä on todettu, eniten hirvieläinonnettomuuksia tapahtuu Uudellamaalla siellä, missä hirvieläimiä ja liikennettä ylipäätään on runsaasti suojelualueista riippumattomissa paikoissa. Hirvieläinten erityistä kerääntymistä kansallispuistoihin ei tähän mennessä tutkimustiedon valossa ole osoitettu. Se, että Nuuksion kansallispuiston ympäristössä sijaitsevilla runsasliikenteisillä teillä sattuu onnettomuuksia enemmän kuin Suomessa keskimäärin, ei ilman tarkempaa selvitystä kerro onnettomuuksien johtuvan kansallispuistosta. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa hirvieläinten vaikutuksista yhteiskuntaan, elinkeinoihin ja ekosysteemiin (38/2021) todetaan valkohäntäpeuraonnettomuuksien määrän seuranneen selvästi kannan kasvua 2010-luvulla ja kauris- ja peuraonnettomuuksia tapahtuneen eniten Varsinais-Suomen ja Uudenmaan ELY-keskusten alueilla, joilla niiden osuus oli noin 22—26 % koko maan onnettomuuksista. Valtaosa Nuuksion kansallispuiston lähialueilla tapahtuneista hirvieläimiin liittyneistä liikenneonnettomuuksista on sattunut valkohäntäkauriin kanssa. Valkohäntäkauriin kanta on Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan kasvanut yli 100 000 yksilöön.
Valiokunta pitää hirvieläinonnettomuuksien määrän kasvua hyvin huolestuttavana ja korostaa, että Metsähallitus voi uuden luonnonsuojelulain mukaan myöntää liikenneturvallisuuden vuoksi luvan hirven ja valkohäntäkauriin ajoon Nuuksion kansallispuiston alueella, jos kannan hallinnan mahdollisuudet kansallispuiston ulkopuolella ovat liikenneturvallisuuden näkökulmasta riittämättömiä. Metsähallitus arvioi luonnonsuojelulain 51 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisessa lupaharkinnassaan, voidaanko hirvieläinten metsästystä tai ajoa nimenomaisesti kansallispuiston alueella pitää liikenneturvallisuuden kannalta tarpeellisena.
Valiokunta katsoo, että kun uusi luonnonsuojelulaki siten sisältää jo säännöksen liikenneturvallisuuden tarpeisiin reagoimiseen, ei hirven ja valkohäntäkauriin ajon sallimiselle uuden luonnonsuojelulain 50 §:n 1 momentin 10 kohdan nojalla ole erikseen tarvetta. Esitetyn sääntelyn puitteissa hirven ja valkohäntäkauriin ajoa tai muuta poistamista voidaan toteuttaa Nuuksion kansallispuistossa liikenneturvallisuuden (tai taloudellisen vahingon uhan) sitä edellyttäessä. Valiokunta korostaa, että uuden luonnonsuojelulain 51 §:n 1 momentin 3 kohdan säännöksen tuleminen sovellettavaksi Nuuksion kansallispuistossa päinvastoin muuttaa tilannetta nykyiseen verrattuna sallivampaan suuntaan, mitä on pidettävä liikenneturvallisuuden kannalta myönteisenä.
Uuden luonnonsuojelulain 51 §:n 1 momentin 3 kohdan säännöskohtaisissa perusteluissa todetaan, että eläimen poistamisessa myös muut menetelmät kuin sen tappaminen olisivat lupaharkinnassa mahdollisia. Kyseinen lupa ei siten välttämättä tarkoita lupaa eläimen tappamiseen, vaan lupa on mahdollista myöntää esimerkiksi vain ajometsästykseen. Luonnonsuojelulain 51 §:n mukaisessa luvassa tulee täyttyä poikkeuksen myöntämisen edellytykset, eli riistaeläinlajin tulee aiheuttaa uhkaa ihmisen turvallisuudelle tai merkittävän taloudellisen vahingon uhkaa.
Valiokunta toteaa vielä, että hirven ja valkohäntäkauriin laajamittainen ajo Nuuksion ja Kolin kansallispuistoissa olisi ristiriidassa alueiden runsaan ja erityisesti Nuuksiossa lähes ympärivuotisen virkistyskäytön kanssa. Nuuksion ja Kolin kansallispuistojen käyntimäärät ovat Suomen kansallispuistoista kolmanneksi ja neljänneksi suurimmat, ja Nuuksio on pääkaupunkiseudulla merkittävä lähivirkistysalue. Metsähallituksen kävijäseurantojen mukaan virkistyskäyttö Nuuksion kansallispuistossa on hyvin vilkasta vielä syys- ja lokakuussa ja myös talvikuukausina alueella on virkistyskäyttäjiä. Myös Kolilla virkistyskäyttö jatkuu vilkkaimman heinäkuun jälkeen melko korkeana syys-lokakuulle. Koli on lisäksi pinta-alaltaan pieni, alle 3 000 hehtaaria, sekä muodoltaan pitkä ja kapea, mikä vaikeuttaa ajometsästyksen ja muun virkistyskäytön yhteensovittamista alueella. Vaikka ilman asetta tapahtuva hirven tai valkohäntäkauriin ajometsästys ei aiheuttaisi kansallispuistoissa suoranaista turvallisuusvaaraa, myös virkistyskäytölle aiheutuva muu häiriö on otettava aluekohtaisia rauhoitussäännöksiä harkittaessa huomioon.
Valiokunta katsoo, että erityisesti valkohäntäkauriin aiheuttamien liikenne-, sato- ja kasvillisuusvahinkojen hallinta on kansallispuistoissa tapahtuvaa metsästystä huomattavasti laajempi riistanhoidollinen kysymys ja edellyttää myös riistanhoidon toimintatapojen uudelleenarviointia. Lähtökohtaisesti hirvieläinkantojen hallintaratkaisut toteutetaan kansallispuistojen ulkopuolella.
Nuuksion kansallispuiston mahdollinen laajentaminen Helsingin kaupungin omistuksessa oleville virkistysalueille on hallituksen esityksestä erillinen kysymys. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Nuuksion mahdollinen laajentaminen olisi pinta-alallisesti ja alueen eri käyttötarpeet huomioiden yhteiskunnallisesti niin merkittävä, että laajennus olisi tarpeen toteuttaa lailla. Nuuksion kansallispuistoa laajennettaessa lailla on myös kansallispuiston rauhoitussäännöksiä mahdollista tarkastella uudelleen.
Poronhoitoon liittyvät poikkeukset Mustarinnantunturin luonnonsuojelualueella
Valiokunta ehdottaa, että Mustarinnantunturin luonnonsuojelualuetta koskevaan lakiin lisätään siten kuin yksityiskohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenee poronhoitoa koskeva poikkeus, jolla sallitaan järjestyssäännön mukaisesti poronhoitoon liittyvä poroaitojen ja muiden rakennelmien rakentaminen, puun ottaminen, leiriytyminen ja avotulen tekeminen. Vastaava poronhoitoa koskeva poikkeus on sisällytetty useisiin muihinkin hallituksen esitykseen sisältyviin lakiehdotuksiin, kuten 2., 3. ja 6. lakiehdotukseen. Kuten muillakin poronhoitoalueen luonnonsuojelualueilla, puunotosta peritään nykykäytännön mukaisesti maksu kulloinkin voimassa olevan Metsätalouden vähittäismyyntihinnaston mukaisesti. Tilapäinen leiriytyminen poronhoitotöiden yhteydessä voi tarvittaessa olla pidempiaikaista, kunhan leiriytyminen ei ole luonteeltaan pysyvää ja leiriytymisrakenteet tehdään väliaikaisiksi. Säännöksessä mainitut toimenpiteet eivät edelleenkään edellytä Metsähallituksen lupaa. Paliskunnilla on luonnonsuojelualueilla kumotun porotilalain (590/1969) nojalla perustettuja paimentopaikkoja, joilla sijaitsee säännöksessä tarkoitettuja kämppiä. Kämppien rakentaminen jatkossakin kohdistuu näille paimentopaikoille. Paimentopaikkojen ulkopuolella poronhoidon edellyttämien rakenteiden rakentaminen tapahtuu Metsähallituksen maanhaltijan suostumuksella nykykäytännön mukaisesti.
Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen tehtävät
Voimassa olevissa asetuksissa on säädetty Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen toiminnasta hieman toisistaan poikkeavin säännöksin. Osassa alueita toimet edellyttävät nykyisellään Metsähallituksen lupaa, osassa eivät. Hallituksen esityksessä ehdotettava säännös yhtenäistää sääntelyä alueiden välillä. Esityksessä ehdotetaan tietyissä valtion raja- ja merialueilla sijaitsevissa kansallispuistoissa sallittavaksi Puolustusvoimille ja Rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien edellyttämä toiminta ja sen kehittäminen. Valiokunta pitää tätä välttämättömänä viitaten luonnonsuojelulakia koskevassa mietinnössään (YmVM 17/2022 vp — HE 76/2022 vp) ehdottamiin pykälämuutoksiin koskien Rajavartiolaitoksen harjoitus- ja koulutustoiminnan sallimista valtion muilla luonnonsuojelualueilla. Muutoksen tarkoituksena oli varmistaa muuttuneessa turvallisuustilanteessa se, että Rajavartiolaitos voi hoitaa lakisääteiset tehtävänsä kaikissa olosuhteissa.